Joulukuun idoli on maapallon toisella puolella joulua viettävä sisareni O.
En täällä blogissa juurikaan kirjoittele mistään yksityiselämäni asioista, eivätkä ne meikkiblogiin kuulukaan, mutta teen nyt poikkeuksen nostamalla sisareni kuukauden idoliksi. Minulla on häntä niin ikävä. En ole nähnyt häntä tai puhunut hänen kanssaan pian vuoteen, ja edessä on ensimmäinen joulu jonka perheemme tulee viettämään "vajaana". Sisareni on asunut ulkomailla jo monta vuotta, mutta tämä on ensimmäinen kerta kun hän ei tule jouluksi Suomeen.
Sisareni O elää hyvin erilaista elämää kuin muu perheeni. Hän on niin sanotusti hypännyt pois perinteisestä oravanpyörästä, ja elää tällä hetkellä "tien päällä". O:n elämässä tärkeitä eivät ole työpaikka, ura, tilin kate ja tulevaisuuden suunnitelmat, vaan hetkessä eläminen, ekologiset arvot, kestävä kehitys ja ruohonjuuritasolla vaikuttaminen.
Meillä on niin hassu perhe. Hassu ja ihana. Kaikki olemme niin erilaisia, mutta me muut olemme totaalisia yhteiskunnan rutiineihin jymähtäneitä taviksia O:hon verrattuna. Kun minä istun peilipöytäni ääressä miettimässä, mitä luomivärejä tänään käyttäisin, istuu O mangopuun oksalla viidakossa ja filosofoi jonkun kylän vanhimman kanssa. Tai kun minä tuskailen pitkän lämpimän suihkun jälkeen sitä, että muualla asunnossa on niin kylmää, peseytyy O vadillisella kaivosta nostettua kylmää vettä vallatun talon reikäkattoisessa kylpyhuoneessa. Ja on tyytyväinen.
O on tehnyt sen, mistä minä vain haaveilen, mutta en uskaltaisi. Irrottautua kaikesta ja vain mennä. Mennä minne tuuli, ihmiset ja tilanteet vievät. O on nähnyt paikkoja, joita minä en tule koskaan näkemään. Hän pääsee osaksi elämyksiä, joita minä en osaa edes kuvitella. Minä missaan kaiken sen täällä peilipöytäni ja MacBookin ääressä.
Ihailen O:ta, mutta samalla olen myös huolissani. Eikö seikkailijankin pidä joskus asettua aloilleen? Voiko sitä vain ylittää maiden rajoja loputtomiin? Täytyyhän jokaisen kuulua jonnekin...?
Tiedän, että O on onnellisimmillaan maailmalla, mutta itsekkäästi silti kaipaan häntä tänne ja olen surullinen, etten näe häntä tänä jouluna. Joulu on aina merkinnyt minulle aikaa perheen kanssa. Jouluisin me kaikki olemme kokontuneet ja kertoilleet miten itse kunkin vuosi on mennyt. O:n kertomukset ovat aina olleet aivan erityisen mielenkiintoisia, jänniä ja erikoisia. Näemme O:ta niin harvoin, että tuntuu kuin hänen äänensäkin olisi joka kerta muuttunut erilaiseksi ja kokemusten karhentamaksi. Hän on kuin tuulen tuivertama aavikkopensas joka pyörii sisälle taloon tomuisena ja matkan rispaannuttamana, viipyy hetken ja lähtee taas seuraavan tuulen mukana.
Toivon, ettei minun tarvitse odottaa ensi jouluun ennenkuin kuin kuulen hänen käheän naurunsa taas.
Olet kovin rakas, O. Hyvää itsenäisyyspäivää sinne kauas.
Meikkivoideviikkojen neljännellä viikolla tutustuin Max Factorin uuteen Xperience-meikkivoiteeseen.
Ja mitäs tästä nyt sitten sanoisi? Max Factorin sanoin Xperience on peittävä, mutta kevyt. "Kevyt tunne ja virheetön lopputulos". Itse olen sitä mieltä, että Xperience on vain puolipeittävä. Virheetöntä ja kestävää pintaa en sillä todellakaan saanut. Pidin tästä kyllä enemmän kuin L'orealin True Matchista. Xperience menee kirjoissani sellaiseen "ihan ok perusmeikkivoide"-kategoriaan.
Aatoksia Xperiencestä:
- Voidemainen, pehmeä koostumus
- Jää kosteaksi ilman puuteria
- Kaunis, luonnollinen ja ohut pinta
- Pysyvyys vaihtelee; muutamana päivänä meikkivoide kestää ihan kiitettävästi, mutta toisina päivinä meikkipohja näyttää katoavan kasvoilta kokonaan, ja iho näyttää illalla lähes meikittömältä.
- Iho ei pysy kovin mattana, etenkin nenä kiiltää helposti
- Levittyy yhtä nätisti sekä siveltimellä että sienellä
Xperiencen kaksi vaaleinta sävyä ovat lähes yhtä vaaleat, niissä on lähinnä taittoeroa. Numero 40 Light Ivory on viileämpi ja 45 Raw Silk beigempi ja lämpimämpi. Minulle olisi sopinut varmasti kumpi tahansa, mutta koska kasvoillani on vielä hitunen kesän päivetystä, valitsin Raw Silkin.
Onko moni lukija jo kokeillut Xperienceä? Mitä olette tykänneet?
Halusin sitten kokeilla hopeista meikkiä toisenlaisena versiona.
Edellinen versiohan oli kauttaaltaan kylmä kasvomeikkiä myöten, ja nyt päätin yhdistää hopeisen silmämeikin hieman epätraditionaalisesti erittäin lämpimään, persikkaiseen kasvomeikkiin. Toimiko yhdistelmä? Olkaa te tuomareita! :)
Silmämeikkiin valitsin hopean lisäksi vaaleanvihreää.
Liikkuvalla luomella edellisestä hopeameikistä tuttu Make Up Storen Silver, ulkonurkassa YSL:n hopeanharmaa Smokey Grey (taittaa muuten hieman siniseen, mikä ei tule tässä meikissä esiin, todella kaunis sävy) ja luomivaossa Make Up Storen hennonvihreä Grace. Kulmaluulla Clarinsin valkoinen, White Marshmallow.
Poskilla Make Up Storen Must Have. Huulilla YSL:n ihastuttava Silky Apricot (ei huulilla niin oranssi kuin tuotekuvassa), ja sen päällä Make Up Storen kiilto Mock.
Pohjustin luomet YSL:n hohtavalla mousse-luomivärillä, sävy nro. 2. Tuo sävy kannattaa muuten tsekata, se on aivan upea! Näyttää tuotekuvassa ruskealta, mutta sävy on oikeasti hopeanharmahtava. Tekee todella kauniin jäljen, ja toimii yksinäänkin.
Tässä vielä vertailukuva jäiseen hopeameikkiin. Kumpi on parempi?
