Meillä on kotona vitriiniongelma.
Kun viime vuonna muutimme uuteen pikkuiseen asuntoomme, ei ponivitriinilleni enää ollut tilaa.
Eikä se edes sovi asunnon tyyliin.
Silti se jäi täyteen ahdettuna ja rumana makuuhuoneeseen sängyn viereen litistettynä. "Pakkaan ponit kohta laatikoihin ja viemme vitriinin pois", sanoin miehelleni.
Vuotta ja viittä kuukautta myöhemmin, vitriini on yhä paikallaan. Niin tyypillistä meitä. Emme vain oikein saa asioita hoidettua. Ja sitäpaitsi säälin poneja. :(
Kun tässä kuukausi takaperin kaivoin kaikki kynsilakkani esiin lakkakokoelmakuvausta varten, tajusin, etten voi säilyttää niitä kaikissa eri pikku laatikoissa ympäri kylpyhuonetta koska en kerta kaikkiaan muista niitä. Loin silmäyksen vitriiniin. Siinähän se edelleen jökötti, vaikka ei voisi vähempää sopia ahtaaseen makuuhuoneeseemme. Mutta olkoon. Lakat siirtyisivät sinne.
Poniraukat. Ne matkustavat mukanani asunnosta toiseen, eivätkä koskaan pääse ansaitsemalleen paikalle. :( Koskahan muutan kotiin, jossa ponit saavat suuren ja tarkoituksenmukaisen vitriinin? Yli puolet kokoelmastani ei ole koskaan edes päässyt esille.
Nyt vitriinin kaksi ylintä hyllyä näyttävät tältä. Eihän niitä lakkoja niin paljon olekaan..! Näyttävät kovin pieneltä määrältä näin yhteen kerättynä. Nyt muistan varmasti käyttää unhoon jääneitäkin sävyjä.
Alimmalla hyllyllä tungeksii edelleen ponikrääsää, joka täytyisi siirtää pois. Katsotaanpa tilanne vuoden kuluttua....
Vitriinihirvitykseen oli päässyt esiin lähinnä G3-osastoa ponikokoelmastani, sekä eBaysta ostamiani liikuttavia So Soft -poneja. Viime vuoden tammikuun Suuressa Ponipostauksessa esittelin teille suosikkejani G1-poneista, ja tällä kertaa päätin kuvata muutaman G3-lempparin ja So Softit.
Blue Mist on lahja amerikkalaiselta ystävältäni.
Pineapple Paradise tuoksuu miedosti. Ponia katsoessa tulee heti mieleen joku trooppinen smoothie.
Party Cake näyttää niin reippaalta! :) Pidän sen ilmeestä.
Peri Winklessä pidän eniten rauhallisen valkoisen ja kauniin siniturkoosin sävymaailmasta.
Desert Palmin väritys ja asento ovat kivat, samoin 3D-kuvio.
So Soft -poni Magic Star on yksi kokoelmani helmiä. Se on upeassa kunnossa ollakseen vuodelta 1985, ja sen takajaloilla seisova asento on erittäin harvinainen.
Nukkapintaisia So Softeja ei koskaan myyty Suomessa. Siksi olinkin niin onnellinen, kun sain haalittua näitä eBaylta. So Softeissa näkyvät leikin jäljet tavallisia poneja paremmin, ja ne ovat ulkonäöltään jotenkin vetoavan haalistuneita ja elämää nähneen näköisiä.
So Soft -poni Bouncyn kaviossa lukee entisen omistajan nimi. <3 Joku pieni amerikkalainen Jenny-tyttö on tällä leikkinyt. :) Eipä Jenny varmaan aavistanut, että pikku-Bouncy tulee joku päivä seisomaan suomalaisen ponikeräilijän Ikea-vitriinissä.
"Oops, I did it again..." eli pari uutta lakkaa tuli taas hankittua. Nämä ovat IsaDoran kesäkokoelmasta.
Lilac Bikini oli harmikseni kynsillä paljon tummempi kuin mitä pullon pastellinen sävy antaa ymmärtää. Sävy muistuttaa itse asiassa ensimmäistä ei-punaista kynsilakkaani, Star Gazerin violettia, jonka ostin seitsemännellä luokalla. Nostalgiaa..!
Dazzling Ocean sen sijaan on juuri niin ihastuttava kuin pullon sävy kertoo; kimalteleva ja shimmerinen turkoosi. Juuri sopiva kesään!
...ja muistuttaa erehdyttävästi edellistä ostamaani lakkaa, SnowCrystalin Sparkling Aquamarinea. :) Tarvitsinko näitä nyt oikeasti kaksi? Näköjään.
Tällaisia höpinöitä tällä kertaa. Huomenna esittelyssä ehkä maailman kestävin eyeliner!
Tiesittekö, lukijat, että teistä tulee meille bloggaajille kuin jokapäiväisiä tuttuja? :)
Kymmenistä vakiokommentoijista on tullut minulle niin tuttuja, että jos joku heistä yhtäkkiä hiljenee, huomaan sen välittömästi.
Näin tapahtui esimerkiksi joulukuussa, kun yksi aktiivisimmista lukijoistani, Mohn, katosi kuin, no juuri se, Saharaan. En ole koskaan tavannut Mohnia, en tiedä missä hän asuu tai mikä hänen oikea nimensä on, mutta tiedättekö mitä? Minä huolestuin.
Kävin muissakin blogeissa kyselemässä, onko kukaan "nähnyt" Mohnia. Kukaan ei ollut kuullut hänestä. Mohn lakkasi myöskin päivittämästä blogiaan eikä enää julkaissut kommentteja. Ehkä olen hieman erikoinen kun tällä tavoin aloin "stalkkaamaan" kadonnutta lukijaa, mutta minulle tuli jotenkin oikeasti huoli Mohnin katoamisesta. Olinhan "jutellut" hänen kanssaan kommenttilaatikoissani varmaan joka päivä koko syksyn, ja yhtäkkiä häntä vain ei enää ollut.
Jäin miettimään Mohnin kohtaloa, ja toivoin ettei hän olisi kuollut jossain onnettomuudessa.
Kunnes eilen hän vihdoin palasi! Tietystikin nettihiljaisuuksille on muitakin selityksiä kuin auton alle jääminen, ja nettitauon pitäminen on vain tervettä. Mutta olinpa kyllä huojentunut! :)
En oikein tiedä miksi halusin kirjoittaa tästä, mutta ehkäpä valottaakseni hieman sitä, miten me bloggarit -tai ainakin tämä bloggari- näemme lukijamme. Tietysti äänettöminä lukevat lukijat ovat aivan yhtä tärkeitä kuin kommentoivatkin, mutta vakionimimerkeistä tulee tavallaan kuin tuttuja. Heistä alkaa muistaa asioita. Heihin kiintyy. Ja heidän "katoamisensa" todella huomataan.
Mitä muut bloggaajat sanotte? Onko teilläkin samoja fiiliksiä lukijoistanne?
Tietysti joillain bloggaajilla on myös niitä ikävämpiä vakiolukijoita, jotka käyvät jatkuvasti haukkumassa blogin pitäjää ja saavat kicksejä toisten loukkaamisesta. Tämä on surullinen ilmiö, muttei toisaalta mikään uusi. "Liekinheittäjiä" on ollut nettimaailmassa jo sosiaalisten verkkoyhteisöjen alkuajoista saakka, eikä heistä varmaan koskaan päästä. En tiedä, miten suosituimmat bloggarit jaksavat ilkeilijöitään.
Mutta palatakseni omiin lukijoihini - hei, mullahan on teitä Suomen jokaisessa maakunnassa! Wuu-huu! :) Enpä olisi uskonut että jopa Ahvenanmaalla on neljä ihmistä, jotka seuraavat Karkkipäivää. Tai no, entisen pomoni tiedän lukevan blogia ainakin silloin tällöin, mutta että kolme muutakin. Hihii!
Ja muuten - yksi toinenkin vakkarinaama on pitänyt todella pitkää hiljaiseloa... Mirri, still there? :)
Huulimeikki. Mitäs opeteltavaa siinä nyt on? :)
Emma Stonen ihastuttava huulipunalook.
No ei välttämättä paljonkaan. Jokainen osaa vetää puikosta väriä huulilleen, eikä siihen tarvita kymmentä eri sivellintä tai häivytystaitoja. Näin ollen postaus ei tule paljastamaan mitään mielettömiä huulipunatricksejä, mutta jotain ajattelin huulien punaamisesta ja erilaisista huulimeikkituotteista kertoa.
Ei ole olemassa kosmetiikka-aihetta, josta meikäläiseltä ei riittäisi jutun juurta. ^_^
Allekirjoittaneen huulet muuttuvat kuin eri henkilön huuliksi huulipunan vaikutuksesta.
Huulipunalla on monia funktioita. Se voi muuttaa arkisimmankin lookin hetkessä wa-wa-woom glamouriksi, tai pelkistetyimmillään kalpeat ja ohuet huulet terveemmän ja täyteläisemmän näköisiksi. Toisille huulipuna on ehdoton osa päivittäistä tyyliä, toiset taas luottavat huulipunaan lähinnä juhlatilaisuuksissa.
Oli miten oli, huulipunia ja -kiiltoja löytyy joka lähtöön.
1. Perinteiset huulipunat
Perinteisissä huulipunissa on yleensä paljon pigmenttiä, ja ne tekevät peittävää jälkeä. Koostumuksia on mattoja, kiiltäviä, helmiäisiä ja kimaltavia. Laatuja on myös monia, ja ne vaihtelevat valmistajittain. Ylellisimmät punat tuntuvat huulilla voidemaisen miellyttäviltä ja kosteuttavilta, ja pysyvät pitkään. Toiset punat tuntuvat kuivilta ja levittyvät epätasaisesti. Ei siis välttämättä ole huuliesi syy jos puna näyttää kamalalta. Kokeile toista merkkiä.
Huulipunan kanssa kannattaa aina käyttää huultenrajauskynää, etenkin jos huulesi ovat vaaleat tai huultesi rajat epäselvät. Rajauskynällä saat huulillesi selkeämmän muodon ja huulipuna kestää pidempään karkailematta huultenympärysiholle.
Sannin huulipunavalinta - Rouge Dior.
Värittömät ja tylsät huulet muuntuvat kunnon juhlahuuliksi tarkalla rajauksella, kirkkaanpunaisella punalla ja huulikiillolla.
2. Kuultopunat
Kuultopunissa on vähemmän pigmenttiä kuin perinteisissä punissa, ja ne tekevät kiiltävää, läpikuultavaa jälkeä. Ne tuntuvat huulilla kevyemmiltä, ja ovat yleisesti ottaen helpompia käyttää kuin perinteiset punat, sillä niiden kanssa ei ole yhtä tarpeen käyttää rajauskynää. Kuultopunien hylsy voi erota perinteisestä puikkomaisesta huulipunasta, sillä kuultopunat ovat usein pehmeämpiä rakenteeltaan.
Sannin kuultopunavalinta - Clinique Buttershine.
3. "Lipstainit"
Lipstain eli suoraan suomennettuna huulentahraaja on nestemäinen pigmentti, joka imeytyy huuleen ja kestää erittäin pitkään. Tälle huulimeikkiryhmälle ei ole ilmeisesti vieläkään keksitty suomenkielistä nimeä. :) Lipstainit ovat useimmiten tussi- tai sivellinmuodossa. Koska lipstain ei jää huulen pinnalle vaan imeytyy, se tuntuu hyvin luonnolliselta ja olemattomalta. Päälle voi laittaa huulirasvaa, jos huulet tuntuvat kuivuvan.
Näitä huulimeikkejä ei löydy kotimaan markkinoilta monia, viimeisimpänä mainstream-tulokkaana on Max Factorin keväällä Suomeen rantautunut Lipfinity Lip Tint.
Sannin lipstainvalinta - en ole käyttänyt, mutta tekisi mieli kokeilla Tarten tai Stilan staineja.
4. Huulikiilot
Huulikiiltojen alakategorioita on yhtä monia kuin erilaisia huulipunia, mutta kaikille on yhteistä kiilto ja huulipunia ohuempi ja "juoksevampi" koostumus.
Perinteinen huulikiilto tulee joko vaahtomuoviapplikaattorilla tai siveltimellä varustetussa hylsyssä, tai puristettavassa tuubissa. Ennenvanhaan myös kuulapäiset hylsyt olivat yleisiä. Perinteinen kiilto on usein tahmeaa, ja kaikki tuntevatkin ihanan tuskastuttavan "hiukset-huulikiillossa" -efektin. Tahmeus on ikävyydessään kuitenkin olennainen osa huulikiillon toimivuutta - tahmea kiilto pysyy huulilla paremmin. Mitä vähemmän tahmaa, sitä nopeammin kiilto liukenee huuliltasi.
Toiset huulikiillot ovat voidemaisia ja tuntuvat huulilla miellyttävän hoitavilta. Tällaiset kiillot ovat etenkin aikuisten makuun.
Oman ryhmänsä muodostavat superpeittävät huulilakat. Ne tuovat erittäin intensiivisen ja kostean kiiltävän tuloksen ja pysyvät hyvin. Tahmafaktori on luonnollisestikin korkea. :)
Neljäs suosittu huulikiiltoryhmä on turvottavat huulikiillot. Olen tehnyt niistä oman postauksensa, jonka löydät täältä.
Sannin huulikiiltovalinta - Dermaglow Instant Lip Plumper.
5. Sävytetyt huulirasvat
Sävytettyjä huulirasvoja löytyy hyvinkin voimakkailla pigmenteillä, eikä jälki aina eroa kuultopunasta. Sävytetyt huulirasvat ovat kuitenkin rasvaisempia ja hoitavampia.
Sannin sävytetty huulirasvavalinta - Korres Mandarin Lip Butter Stick
* * *
Erilaisia huulimeikkejä eri "finisheillä".
Perinteinen huulipuna. Lancome Color Fever Lipstick, sävy Rouge Glamorama.
Kuultopuna. IsaDora Jelly Kiss Lipstick, sävy Lilac Tulle.
Kuultopuna. Make Up Store Sheer Lipstick, sävy Survivor.
Huulikiilto helmiäis- ja kimalle-efektillä. Ylähuulella L'oreal Glam Shine Holographic, sävy Gold Holographic. Alahuulella L'oreal Glam Shine Natural Glow, sävy Pearly Nude Glow.
Huulikiilto pelkällä kiillolla, ns. "wet look". Dior Addict Ultra-Gloss Reflect, sävy Fuchsia Poplin.
Huomaa, että kuultohuulipuna voi ulkoisesti näyttää aivan yhtä pigmenttiseltä kuin perinteinenkin huulipuna. Esimerkiksi kuvan Survivor-punasta ei kuvan perusteella uskoisi, että se tekee läpikuultavaa jälkeä.
Loppuun muutama vinkki!
Jos huultesi rajat ovat epäselvät ja iho huultesi ympärillä kirjavaa, levitä huulten ympärille peiteainetta ennen huulimeikin tekoa. Saat huuliisi selkeämmän muodon.
Jos symmetrisen rajauksen aikaansaaminen tuntuu vaikealta, merkitse ensin pienillä viivoilla kohdat, jotka sitten yhdistät.
Kuinka moni käyttää päivittäin huulimeikkiä? Mitä huulimeikkituotetta ilman ette voisi elää (näin dramaattisesti ilmaistuna ^_^)?
