Luonnonkosmetiikkakokemukseni laajenivat viime kuussa Euroopan ulkopuolelle, kun pääsin testaamaan australialaista Sanctum-merkkiä. Kyseessä on vuonna 1992 perustettu perheyritys, joka on omistautunut tuottamaan mahdollisimman luomupitoista kosmetiikkaa. (Luonnonkosmetiikka ja luomukosmetiikkahan ovat eri asioita, vaikka termit tuntuvat menevän monilla sekaisin. Kaikki luonnonkosmetiikassa käytetyt raaka-aineet eivät suinkaan ole luonnonmukaisesti tuotettuja vaikka luonnosta tulevatkin.) Luomupitoisuus Sanctumin tuotteissa on vähintään 70% ja useissa tuotteissa jopa yli 95%. Vettä ja mineraaleja ei OFC-sertifikaatissa lasketa luomuprosenttiin.

Sanctum-hoitoaineenhan jo julistin yhdeksi vuoden harvoista Löydöistä, mutta mitä tuntemuksia herättää ihonhoitopuoli?

Näin alkuun totean, että tuoksut eivät ehkä ole Sanctumin vahvin puoli. Tuotteiden laatu vakuutti kuitenkin yleisellä tasolla, ja testipaketista löytyi haastajia muutamille vanhoille suosikkituotteilleni. :)

Purifying Foam Cleanser. Pumpattava vaahtoputsari. Tykkään todella, todella paljon! Ei pese ihoa yhtä narskuvaksi kuin Mádara, ja iho jää ihanan tuntuiseksi. Korostan kerta toisensa jälkeen sitä, että en voi sietää jos putsari jättää iholle minkäänlaista nihkeyttä, öljymäistä kalvoa, kiristelyä tai mitään "tuotteen tuntua", tai jos joudun näkemään tavallista enemmän vaivaa tuotteen iholta huuhtomisessa. Sanctum vastaa vaatimuksiini täydellisesti: kevyt vaahto huuhtoutuu iholta hetkessä ja iho jää puhtaaksi, sileäksi ja pehmeäksi. Tätä tulen ostamaan.

Soothing Cream Cleanser. Pehmeän voidemainen puhdistusemulsio, tuttu sanctum'mainen tuoksu. Ei sovellu silmämeikinpoistoon, kirveli hirveästi. Piti huuhtoa kauan että kirvely lakkasi.

Moisture Replenish -päivävoide. Sopii normaalille, seka-, rasvaiselle ja herkälle iholle. Erikoinen ja sanalla sanoen hyvin "luonnonkosmetiikkamainen" tuoksu. Tähän tottuminen vie aikaa, niinkuin alussa Mádaran tuoksuun. Koostumus on sekin tunnistettavasti erilainen kuin "normikosmetiikassa". Voide on paksuhkoa ja jännästi liukuvaa. Liukuvuus tekee siitä hurjan riittoisaa, ja pieni nokare leviää koko kasvoille. Paksusta koostumuksesta huolimatta voide ei ole rasvaista. Imeytyy nopeasti ja jättää iholle himmeän pinnan. Voiteen outo tuoksu verottaa käyttökokemuksen miellyttävyyttä, mutta muuten tykkään Moisture Replenishistä kovasti.

Gentle Face Exfoliant. Voidemainen koostumus, kuorivat rakeet isohkoja mutta niitä on harvassa. Kuorivina ainesosina riisinlese ja saksanpähkinän kuori. Iho jää mielettömän hyvän tuntuiseksi huuhdellessa, ei mitään jälkitunnetta; nahkeutta tai öljymäistä kalvoa. Ainoastaan sileys ja pehmeys. Aivan ihana! Tykkään tästä melkeinpä yhtä paljon kuin NeoBion Magnolia-kuorinnasta.

Body Balm. Ihana kermamainen koostumus, levittyy hyvin ja tuntuu syväkosteuttavalta. Jää iholle hieman rasvaisemmaksi kuin normaalisti käyttämäni luonnonkosmetiikan vartalovoiteet, minkä veikkaan johtuvan korkeasta kaakaovoipitoisuudesta. Iho ei kuitenkaan jää tahmeaksi.

Body Buff. Suihkukuorinta, vaahtoaa kevyesti ja rakeita ei ole kovin tiheässä. Kuorivana ainesosana saksanpähkinänkuorta ja luffaa. Hoitaa hommansa, hyvä perustuote.

Käsivoide. Loistava, Santen vanhan Natural Basics -käsivoiteen (RIP, nyyh!) ohella paras käyttämäni luonnonkosmetiikan käsivoide. Ihanan tehokkaasti pehmentävä mutta kevyt koostumus joka imeytyy hetkessä ja jättää ihon miellyttävän tuntuiseksi. Ainoastaan tuoksu tökkii, se on aika kamala. :/ Vähän samanlainen kuin kasvovoiteessa.

Testiin lähetettiin myös kokeilupakkaus miesten tuotteita. Mr. Karkkipäivän syyniin pääsivät Moisture Balance -kasvovoide, partageeli, suihkuvaahto sekä kasvo- & vartalokuorinta.

Kokemukset eivät olleet kovin positiivisia. Partageelin kevyesti kokkareinen, hyytelömäinen koostumus sai misteriltä murska-arvion,  "Tätä on ihan mahdoton levittää", eikä geelimäisen kasvovoiteen tuoksu ja ohut koostumuskaan miellyttänyt. (Tulkitsen, että herra pitää enemmän voidemaisista tuotteista kasvoillaan.) Suihkuvaahtopurkin mies käytti sentään kokonaan, mutta tuoksu sai jälleen kritiikkiä. Ainoa tuote, joka miehen (ja minunkin) mielestä oli ihan ok, on kasvo- & vartalokuorinta. Tuote on voidemainen ja sisältää kuorivina ainesosina luffaa sekä riisinlesettä ja saksanpähkinän kuorta. Tässäkin tuotteessa eteeristen öljyjen tuoksu on voimakas.

Ihan uteliaisuudesta kysyn, että onko joku muukin nyt kokeillut sitä Sanctumin hiustenhoitoainetta johon ihastuin? Olisi kiinnostavaa kuulla onko se toiminut yhtä hyvin muidenkin hiuksissa. :)

P.S. Ja Sanctum.fi -nettikaupan Karkkipäivä-tarjoushan on edelleen voimassa (31.12.2011 saakka). Kirjoittamalla “Muuta tietoa”  -kohtaan karkkipäivä -25% saa tilauksestaan 25% alennusta.

Törmäsin Helsingin Ideaforumissa aivan ihastuttaviin postikortteihin, jotka saivat hymyn huulilleni.

Rakastan kuvia (tai laajemmin ilmaistuna taidetta, mutta nimenomaan kuvataide on todella lähellä sydäntäni), ja olen aina ostanut paljon postikortteja. Minulle on hyvin tärkeää, että ympärilläni on kuvia. Olen jo lapsesta saakka tehnyt pienistä kuvista kollaaseja huoneeni seinille, en voisi kuvitellakaan eläväni valkoseinäisessä ympäristössä.

Toiset ostavat valmiita maalauksia ja kehystävät ne seinilleen, minä ostan postikortteja ja taidejulisteita. Varmaan se on paremmin sopinut budjetilleni. ;)

Nämä löytämäni kortit ovat kuvataiteilija Reetta Isotupa-Siltasen käsialaa, ja minulle tuli niistä välittömästi aivan selkeä Karkkipäivä-fiilis. Olen lapsenmielinen "karkkimaaihminen", ja minuun vetoavat täysillä tällaiset hieman lapsekkaat, värikkäät ja kollaasimaiset työt. Voisin katsella näitä kuvia vaikka kuinka pitkään, tulen niistä hyvälle mielelle. Vähän niinkuin Sika-sarjakuvista ja Tiheikön Väestä.

Ihme etten ole jo aiemmin löytänyt Isotupa-Siltasen töitä, sillä hänen postikortteja ja printtejä myyvä yrityksensä Joutomaa on ollut olemassa jo vuodesta 2006. Googlen kautta löysin myös Joutomaassa-blogin, jossa Isotupa-Siltanen esittelee töitään ja Joutomaa-lahjatavarakauppansa taivalta. Tuo kauppakin kuulostaa ihan Karkkipäivä-henkiseltä, kun taiteilija kutsuu sitä sanoilla "pieni hassu kauppa, joka on pullollaan ihania käsintehtyjä aarteita." :) Täytyykin käydä siellä seuraavan kerran kun vierailen Turussa.

Ja arvatkaas mitä, löytyyhän Isotupa-Siltaselta myös nimikkotyöni - Karkkipäivä. Se on tämän näköinen:

Tänään minua on ilahduttanut myös chihuahuojen pikkujoulut. Kuvakollaasi jouluista ilahdutti myös teitä vuosi sitten. Tällä kertaa laitan vain kolme kuvaa.

Tottia pelotti taas niin paljon että se ei voinut tulla ulos kopastaan. Se kuitenkin rohkaistui lopulta osallistumaan Mr. Karkkipäivän kanssa temppukilpailuun, ja vaikka tanssitemppu oli liikuttavan yksinkertainen, se sai paikallaolijoilta 9 ääntä silkasta reippaudesta. <3

Viivillä ei muuten oikeasti ollut tonttulakkia... ;)

"Kauhean pelottavia nuo muut pikkukoirat...."

Pyydän anteeksi että en ole vielä valinnut Acorelle-testipaneelin jäseniä. Lupaan tehdä sen huomenna.

Yritän puristaa suunnitellut tuotearvostelut kasaan vielä ennen itsenäisyyspäivää, ja sitten pidän blogilomaa. Kiitos tsempeistänne lukijat! Onneksi en kuitenkaan ole missään nimessä menettänyt intoani pitää blogia, olen vain ajanut itseni ylikuormituksen tilaan joka täytyy purkaa. Ensi vuonna sitten uusilla voimilla.

Olin tällä viikolla Clarinsin peruskoulutuksessa maahantuojan toimistolla. Se on ihan mukava asia.

Mutta sitten siellä oli lompakon ja mielen tyyneyden kannalta ikävämpi puoli; maahantuojan oma shop.

Kerronpa tähän pohjustukseksi, että olin tällä viikolla tekemässä blogiin postausta otsikolla "NAPSAHDUS". Siihen olisi tullut yksi ainoa kuva sekasorron vallassa olevasta meikkipöydästäni.

Minä nimittäin napsahdin ihan totaalisesti. Olin meikkaamassa, enkä löytänyt yhtä tiettyä luomiväriä. Pengoin kaikki laatikot ja pakit eikä sitä löytynyt. Ja yhtäkkiä päässä sumeni. "Minulla on ihan liikaa meikkejä herrajumala!!"

Ylitseni huokui niin kokonaisvaltainen väsymys ja ahdistus kosmetiikkaa kohtaan, että en olisi halunnut lähteä töihin enkä enää tehdä muutakaan sinä päivänä. Katselin kylpyhuoneen täyttäviä "testausta odottamassa" -putelikorejani ja olin vain niin väsynyt. Niin väsynyt.

Kosmetiikka on huomaamattani muuttunut ympärivuorokautiseksi työkseni. Blogin pitäisi olla harrastus, mutta se on yhä enemmän ja enemmän alkanut tuntua työltä. Ja se ei ole hyvä asia. Tiedättekö, luulen että yksi syy spontaanien meikkikuvien vähenemiseen (no, lähes poisjäämiseen) blogissa on se, että ennen niin rentouttava meikkailu on muuttunut jollain tapaa suorittamiseksi. Huiman taidokkaita meikkiblogeja on jo Suomessakin läjäpäin, ja meikkikuvan postaus ei enää tunnukaan sellaiselta huolettomalta "katsokaa mitä kivaa tänään värkkäsin" -jutulta, vaan jotenkin koen, että meikkien pitäisi nykyään olla jotain pitkään hiottuja taideteoksia jotta niitä kehtaisi blogissa esitellä. Epäilen, että lukijat eivät välttämättä jaa tätä näkemystä, mutta minusta itsestäni tuntuu siltä. Ja se on epäilemättä vähentänyt meikkauksen iloa.

Ja sehän on ihan nurinkurista. Ensin perustaa blogin intoillakseen arjen karkkiaamuista --> "eye love mornings", ja sitten blogi itsessään tekee meikkauksesta ja puteleista "työtä". Minun pitää mietiskellä tätä. Jotain on muututtava.

Mistä pääsemmekin päivän postauksen varsinaiseen aiheeseen, eli morkkikseen.

Tämänkö nyt sitten pitäisi vähentää sitä kosmetiikka-ahdistusta? :(

No, ainakin vierailu shopissa vahvisti sen, että väsymyskohtaukset ovat vain väliaikaisia (vaikkakin vakavasti otettavia viestejä). Mihinkäpä friikki himoistaan pääsee. Halusin ostaa vaikkkkkkka mitä, ja sain vaivoin hillittyä itseni että ostokset jäivät tähän. Varaahan minulla ei näihin olisi ollut, mutta tiedättehän sen tax free -myymälöistä tutun kavalan huuman tunteen.... "Kun halvalla saa niin pakkohan se on ostaa..." :/

Tästä läjästä ainoastaan Love, Chloé on oikeasti ollut ostoslistallani, ja sen olisin joka tapauksessa ostanut (tai toivonut) itselleni joululahjaksi.

Bernerin myymälästä saa ostaa myös avaamattomia, jo poistuneiden tuotteiden testereitä.

Jennifer Lopezin Deseo-tuoksuun liittyy sellainen tarina, että sillä on "kunnia" olla ainoa julkkistuoksu, josta oikeasti tykkään. Yleisesti karsastan näitä julkkisten nimillä myytäviä tuoksuja, koska en pidä niiden välittämästä mielikuvasta. (Ja yleensä tuoksut itsessäänkin ovat tympeitä.) Deseo kuitenkin hurmasi minut kesäisellä kookoksen tuoksullaan, ja harkitsin sen ostamista todella pitkään toissa kesänä. Lopulta olisin saanut sen poistuvien tuotteiden alesta -70% alennuksella, mutta en  siltikään ostanut sitä. "Kun minulla on näitä tuoksuja jo ihan liikaa...." Ja jäihän se sitten harmittamaan.

Kun bongasin Deseon Bernerin shopissa niin tiesin, että nyt minun on se ostettava. Näin oli tarkoitettu. Ja ensi kesänä tuoksun Jennifer Lopezilta. :)

...mutta ihan oikeasti; kuinka monta oranssia huulikiiltoa minä enää tarvitsen...? :( Voi Sanni, Sanni.

Nämä hankinnat tein vielä ystävälleni (joo, M, tässä sun satsi! :)), ja niistä sentään saan rahat takaisin.

Lähdenkin tästä nyt lakkaamaan kynsiäni. Tuolla uudella glitter-graffitilakalla (jota minun ei todellakaan pitänyt ostaa).