Okei. Nyt tulee tällainen impulsiivinen pikapostaus ilman sen kummempia tekstejä, mutta olen niin häkeltynyt Santorinin upeudesta että se on vain pakko päästä jakamaan jonkun tai mielellään jopa monen kanssa.
Kävelin tänään vain kamerani kanssa suu ammollaan. Olinhan kuullut että Santorini on kaunis, mutta tämä.... Miten tällaista on olemassakaan? Tänne jos minne sopii pienoismalliefekti....
.
.
.
.
.
.
.
Mykistävää.
Hotellini Naxoksella sijaitsee melkein rannalla. Koska majoitukseeni ei kuulu aamiaista, haen aamulatteni lähikahvilasta ja mikäpä sen ihanampaa kuin nauttia varhainen kahvi aurinkoisella, tyynellä rannalla.
Jutun kuvat eilisaamun kahvikävelyltä.
.
.
Naxos on kesäkuukausina todella vilkas, mutta syyskuun aikana meno hiljenee kunnes sesonki päättyy lokakuussa. Välillä täällä on oikeasti niin hiljaista että olo on kuin sunnuntaikävelyllä Maarianhaminassa.
Ruotsalaisten turistien määrästä voin päätellä, että naapurimaastamme tänne vielä lentää pakettimatkalaisia. Hotellin isäntä kertoi charterlentojen kuitenkin päättyvän viimeistään lokakuun ensimmäisellä viikolla. Tuntuu kyllä ihan hassulta että "sesonki päättyy", kun säiden puolesta täällä voisi viettää kesälomaa aina marraskuuhun saakka.
Minulla on reissussa lainakamera Canonilta. Normaalisti kuvaan omistamillani Canonin 50D:llä ja 400D:llä, mutta tällä matkalla oli tärkeää säästää tilaa rinkassa. Kysyin olisiko Canonilla lainata minulle jotain kivaa kompaktia, mutta tehokasta kameraa ja heiltä tarjottiin Powershot G12-pokkaria.
Olen niin tottunut järkkäreiden suomaan kontrollinvapauteen ja kennon kokoon että aluksi tuntui suoraan sanottuna ihan kököltä kuvata pokkarilla. G12:lla pystyy kuvaamaan myös täysmanuaalisilla asetuksilla, mutta "jälki" ei luonnollisestikaan ole samaa kuin järkkärillä. Esimerkiksi bokeh-efektiä ei tällä kameralla saa aikaan suurimmallakaan aukolla (2.8). Olen kuitenkin ollut kameraan oikein tyytyväinen - etenkin kun löysin sen valmiista kuvausasetuksista miniatyyri- ja elävät värit -moodit.
.
Joudutte mahdollisesti kyllästymiseen saakka näkemään reissukuvia miniatyyrimoodilla kuvattuna. ^_^ Olen tosi ihastunut siihen. Kyseessä on siis ns. tilt-shift -efekti joka "oikeasti" vaatisi tilt-shift-objektiivin tai kunnon Photoshop-näperryksen. G12-kamera käsittelee kuvan puolestasi.
Yllä olevasta esimerkkikuvaparista näkyy hyvin miten miniatyyrimoodi ei ainoastaan luo tilt-shift-efektiä vaan myös toistaa kuvan värit syvempinä ja elävämpinä. Me likes!
.
Tykkään myös "Erittäin elävä" -tehosteesta, joka tuo kuviin runsaammat värit (vertaa ylä- ja alakuvat). Tokikaan tehoste ei sovi kaikkiin tilanteisiin ja värit saattavat joskus olla aivan epäluonnollisen intensiiviset, mutta esimerkiksi auringonlaskua kuvatessa värit toistuvat upeina. Ja kyllä tuo ihan kivasti rantaolosuhteisiinkin sopii.
Kun tällä vempeleellä voi kuvata videotakin niin pidän sitä kyllä tosi kätsynä matkakaverina. Meitsihän on niin takapajuinen tekniikka-asioissa että kuvaan läppärin Photoboothilla jos tarvitsen videomatskua. (Näkisitte mun puhelimen vuosimallia 2002...! Ei mitään smartphoneja tällä emännällä...)
"Erittäin elävä" Sanni :)
Ainiin - netistä muuten löytyy myös ilmaisia Tilt-shift -ohjelmia jos joku innostui miniatyyriefektistä. Löysin mm. tällaisen: Tiltshiftmaker.com.
Nyt tämä lähtee taas hakemaan aamukahviaan ja nauttimaan rannan seesteisyydestä.
Olen jo siirtynyt Naxoksen verkkaisiin lomatunnelmiin, mutta tämä postaus on vielä omistettu Ateenalle.
Ajatuksia reissun ensimmäiseltä viikolta.
Joka-aamuinen rasvaushärdelli naurattaa. Hieron itseeni en vähempää kuin neljää eri aurinkosuojaa ennen ulos menoa; SK50-voidetta huulten ympärille, SK20-voidetta silmien ympärille, SK15-voidetta muualle kasvoihin ja SK10-voidetta vartaloon. Onnittelut suojakerroinbisnekselle, you’re doing good…!
Olen tosi onnellinen.
Ô de L’Orangerie oli ehdottomasti oikea tuoksuvalinta matkalle. Hyrisen tyytyväisyydestä joka kerta kun suihkautan sitä.
Ateena on valtava, kaoottinen, saasteinen ja monen mielestä ruma. Minulle se on lempeä, kotoisa, lämmin. Ystävä. Silmänkantamattomiin jatkuva talomeri on kuin syli jonka turvaan on aina ihana palata.
.
.
.
Olimme kuvan teatterissa sunnuntaina Dead Can Dancen konsertissa. U-s-k-o-m-a-t-o-n elämys.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
Rakkaat Ateenan ystäväni.
.
Yhdistin maanantaina "työn" ja huvin ja kävin tutustumassa KORRESin tehtaaseen ja pääkonttoriin. Vierailu oli erittäin kiinnostava ja sain todella vaikuttavan kuvan Korresin filosofiasta. Juttua pukkaa ulos kun jaksan/ehdin sen kirjoitella kasaan.
Mutta nyt... jos vain kamerani akku on latautunut (siksi ylipäänsä olen koneella tähän aikaan päivästä...! ^_^), lähden Naxoksen vanhaan kaupunkiin.
