Olen parhaillaan Italiassa lomamatkalla. Italia on minulle poikkeuksellinen kohde, yleensähän suuntaan aina Kreikkaan. Minulla on kuitenkin siintänyt todella pitkään haaveissa nähdä Cinque Terren kauneudestaan kuulu alue Italian Liguriassa, ja nyt tämä reissu viimein näki päivänvalon. ❤️
Tämä matka on siitäkin erilainen, että siihen ei liittynyt pelkästään ihanaa, positiivista odotusta vaan myös stressiä, jännitystä ja hermostuneisuutta. Italia nimittäin aiheuttaa minussa ”pelkoa” ja suorastaan, hmmm, ”vastustusta”. Vaikka Italia kiehtoo minua, se myös jännittää ja kohde tuntuu vaikealta. Miksi, kerron siitä tässä kirjoituksessa. Tätä tunnetta on ollut mielenkiintoista tutkia nyt, kun olen täällä pitkästä aikaa.
(Olen käynyt Italiassa aikaisemmin neljä kertaa, ja tämä on siis viides vierailuni täällä. Edellisestä kerrasta on jo 12 vuotta.)
Tämä kirjoitus voisi olla toiselta otsikoltaan myös Italia vs. Kreikka.
Syy numero 1: kieli ja siihen liittyvät paikallisten asenteet. Ranskan tavoin Italia on ollut tunnettu siitä, että paikalliset eivät aina suuresti ilahdu siitä, jos turisti yrittää asioida englanniksi.
Ylipäänsä italialaisilla on ollut maine heikosta kielitaidosta – maine, joka saattaa olla liioiteltu, mutta yhtä kaikki tämä maine on olemassa. Vaikka Italia on suosittu matkailumaa (aivan kuten Ranskakin), täällä ei olla yhtä alttiita puhumaan ”turistikieliä” kuin monissa muissa turisteja vetävissä paikoissa. Pelkäämäni kieliongelma ei rajoitu vain osaamattomuuteen, vaan englantia puhuva turisti saattaa kohdata Italiassa suorastaan töykeyttä ja epäystävällistä käytöstä.
Tästä päästään jännitystä aiheuttavaan seikkaan numero 2: italialaisten ylpeys. Haluan alleviivata, että tämä on mun kokemus, pohjautuen Italian matkoillani sekä italialaisten kanssa viettämääni aikaan. (Vietin lukion kolmannella neljä viikkoa italialaisten kanssa; olimme kaksi viikkoa Roomassa ja majoituimme italialaisperheissä, ja perheiden nuoret tulivat meidän luoksemme Suomeen kahdeksi viikoksi vastavierailulle. Tämän jälkeen olen vieraillut Milanossa, Venetsiassa ja Sardiniassa.)
Italialaisten luonteessa ja olemuksessa on sen laatuista voimakkuutta ja itsevarmuutta, että se näyttäytyy ainakin tälle pohjoismaalaiselle ylpeytenä ja paikoin jopa ylemmyyden tunteena.
Italiassa voi helposti tulla tunne, että paikalliset ovat parempia kuin me turistit. Tämä ei välttämättä ole italialaisten itsensä tarkoitus, mutta niin heidän käytöksensä saattaa turistille välittyä.
Italia ja Kreikka ovat naapurimaita, ja kummatkin myös suosittuja matkailumaita. Mentaliteetiltaan ja kulttuurisesti maat ovat kuitenkin todella kaukana toisistaan.
Kiteyttäisin eroja näin: kreikkalaiset ovat nöyriä, leppoisia ja sydämellisiä ja Kreikassa asiat ovat joustavia, italialaiset ovat temperamenttisia, omanarvontuntoisia ja valikoivasti vieraanvaraisia, ja Italiassa arki on vähemmän joustavaa. Joustavuudella viittaan esimerkiksi ruoka-aikoihin: Kreikassa voi syödä koska vain ja ravintolat ovat auki aamusta iltaan, Italiassa on tarkat ruoka-ajat ja useimmat ravintolat ovat kiinni välillä 14.30 – 20.00.
Minusta pohjoismaalaisen on helppo tuntea olonsa kotoisaksi Kreikassa. Maassa vallitsee ”kyllä se käy!” -mentaliteetti. Kreikkalaiset eivät suhtaudu itselleen vieraisiin tapoihin tai asioihin ihmetellen, vaan asenne on myönteisen utelias ja ratkaisunhaluinen; ”Kyllä tämä järjestyy!”
Kreikkalainen filoksenia eli muukalaisrakkaus, vieraanvaraisuus, ei ole legendaa, vaan kreikkalaisten luonteeseen saumattomasti kutoutunut ominaisuus. Italiassa vierailijan on useammin taivuttava paikallisten tapoihin ja vieras voi konkreettisesti kokea olevansa jollain tapaa ”vääränlainen” kun puhuu eri kieltä, syö ja menee nukkumaan ”väärään aikaan”. Alleviivaan jälleen, että tämä on mun kokemus.
Itselleni turhauttavimpiin asioihin Italiassa kuuluu ruokailujen ajoittaminen.
Ravintolassa istuminen ja hyvän aterian nauttiminen on minulle reissuissa yksi nautinnollisimpia asioita, mutta Italiassa tähän liittyy aina ajoittamisen stressi. Lounasravintolaan on ehdittävä ennen klo 14.30, tai muuten saa suunnata leipomoon tai supermarkettiin. Tai entä jos lounas jäi väliin ja olet kuolemannälkäinen kello 18? Tough luck; ravintolat ovat kiinni.
Tämä voi monelle olla pieni vaiva, mutta minulle se on hiertävä kivi. Haluan saada vapauden olla nälkäinen ja istua ravintolan pöytään silloin kun se minulle sopii – kun on nälkä ja tekee mieli mennä, en kiveen hakattuun kellonaikaan. Maassa maan tavalla, totta kai, mutta nälkä on jotain, jonka ajankohtaa kulttuuri ei voi säädellä. Siksi koen miellyttävämmäksi lomailla maissa, joissa ravintolat ja keittiöt ovat auki koko päivän.
Palataan tähän hetkeen. Istun tätä kirjoittaessani Italian Liguriassa Camoglin pikkukaupungissa, vuokra-asuntoni terassilla hedelmäpuun alla. Asuntoa vuokraa mitä sympaattisin vanhempi herra, Massimo nimeltään. Takanani on pian viikko Italian lomaa. Ja mulla on ollut matkalla aivan ihanaa! Siis niin ihanaa..! 😍
Italia-stressini ja -pelkoni kumottiin tällä matkalla. Minulla on Italian eri kohteista hyvin erilaisia kokemuksia, mutta täällä Liguriassa jännitykseni Italiaa kohtaan on osoitettu perusteettomaksi ja lakaistu maton alle. Sen päälle on laskettu pehmeän lämpöinen, focaccian tuoksuinen peitto.
Ei, Liguriassa ei ole Kreikan filokseniaa. Mutta täällä ollaan ystävällisiä ja kielitaitoisia, ja mulla on täällä hyvä olla. Viihdyn, olen rentoutunut ja iloinen. Paikallisten asenne on täysin päinvastainen, kuin mitä mun Italia-pelot kuiskuttelevat. Kukaan, ei kukaan ole ollut töykeä, kun puhun englantia. Olen myös opetellut tervehtimään sekä tilaamaan ravintolassa italiaksi, mutta se ei käytännössä ole ollut tarpeen – henkilökunta puhuu minulle aina englantia.
Matkani ensimmäinen etappi oli Cinque Terren alue, jossa paikalliset ovat niin tottuneita puhumaan englantia, että yrityksiini sanoa jotain italiaksi suhatuduttiin paikoin jopa kärsimättömästi. Siirtyessäni Camogliin, joka ei ole lainkaan yhtä turistillinen, italian fraaseihini on suhtauduttu sydämellisesti ja selvästi arvostaen.
Myönnettävästi: Cinque Terrressä todistin ravintoloissa tapauksia, joissa tarjoilija puhui yhdelle seurueelle englantia mutta kieltäytyi puhumasta sitä toiselle väittäen puhuvansa vain italiaa. Kielitaito ja ystävällisyys voi siis olla valikoivaa, ja tämä kieltämättä hämmentää. Tämänkaltaiset kokemukset saavat Italian matkailijan hieman olemaan varpaillaan.
Minulle tämänkertainen Italian matka on kuitenkin ollut parantava kokemus. Kerrassaan ihana. 🩷 Olen todella iloinen, että tulin tänne: sain viimein toteutettua Cinque Terre -haaveeni – ja tiukassa istuvat ennakkoluuloni, suoraan sanottuna asenteeni, italialaisia kohtaan, kumottiin täällä tehokkaasti.
Kiitos, Liguria!
.
Millaisia kokemuksia sinulla on Italiasta ja italialaisista? Entä Kreikka vs. Italia -mentaliteetista?
26 comments on “Mikä Italiassa stressaa? Ja kuinka kävi peloille Liguriassa”
Ruokalajien kokoon ja pakolliseen järjestykseen en osaa ottaa kantaa (aihe on lähinnä netin matkablogien kautta tullut esille), mutta kahvin oikeaoppisuus on tullut selväksi 😃
Eli, iltapäivisin vain musta kahvi, cappuccino on 'sallittu' vain aamulla..
Tietenkin monet italiakaiset itse viis veisaavat mistään säännöistä.
Voithan testata aihetta paikan päällä tilaamalla iltapäivällä kokeeksi caffe latte tai cappuccinoa. Raportoi sitten, mikä oli tarjoilijan reaktio (vai oliko mikään...)
Jep, just näin :D
Uskaltaisko sitä.... 😁 (No ei mut tällä alueella on niin paljon turisteja, että täällä on varmasti totuttu ihan kaikkeen, varmaan myös siihen, että cappuccinoa tilataan illallisella..!)
Minulla on Pohjois-Italiasta noin kokonaisuutena. Tosin reissu oli kauan sitten ja moni asia on varmasti jo muuttunut.
Juuri tässä olin ikävöinyt Italiaan, joten oli terapeuttinen minullekin tuo matkasi :-) tekstin ja kuvien kautta tosin.
Kiitos kun jaoit korjaavan ja ihanan kokemuksesi, ja palan Italiaa meille muillekin. Olen iloinen, että sait sen. <3
Suomen lempeä syksykin onneksi hellii meitä, ihmisiä. Onneksi pidät syksystä, niin paluu ei ole niin shokeeraava. :-)
🥰❤️
Huomasin näin jälkikäteen, että yo. editoin oli vahingossa jäänyt kesken, pahoittelut epäselvistä lauseista. :-)
Tarkoitin, että kokemukseni Italian matkalta on kokonaisuutena myönteinen. Muistelen matkaa yhä monen vuosien jälkeen lämmöllä.
_ _ _
Idyllinen kylä, huikaisevan kauniit maisemat, verereissut lähistölle, pari päivämatkaa ml. Etelä-Tiroli (hyvin erilaiset maisemat!). Hotellimme kodikkaat illalliset, iäkkään italialaisrouvan kokkaamia. Ruoka oli maukasta ja annokset valtavia(!). Näiden jakaminen rakkaideni kanssa.
Kolmen ruokalajin illallinen oli täyttävä ja tuskin oli tarvetta löytää ruokapaikkoja päivällä? Oman hotellin kotoisat illalliset tiettyyn aikaan kiinnittivät aikaan, paikkaan, ehkä yhteisöönkin?
Ne olivat osa matkan parasta antia, vaikka usein olen kaivannut vapautta itse valita milloin ja missä syön. Puoli-/täyshoito -matkoilla hotellin ateriat olleet silti olleet nautinnollinen ja tärkeä osa matkaa. Kun hotellin keittiö on hyvä, ei ole mitään huolta ruokailuista. On ihana aamulla tietää, että illalla saa 100% varmuudella loistavaa ruokaa, silti jotain erilaista kuin eilen.
Ei tarvitse valita, saa vain vastaanottaa.
Joskus se onkin ehkä parasta, mitä itselleen voi matkalla suoda: levon valinnoista. Joskus taas tarvitsee vapautta vaeltaa ja valita.
_ _ _
"Suomen lempeä syksykin onneksi hellii meitä, ihmisiä." Kirjoitusvirhe tämäkin... Jos joku ei tiennyt, ihmisiä olemme. :-D :-D
Piti vain täydentää ja korjata aiempi teksti, intouduinkin muistelemaan ja pohtimaan. :-)
Nauti matkastasi. Etsi ja löydät ne sinulle juuri nyt ihanimmat paikat. <3
Näin päättelinkin, olipa mukavaa lukea teksti kokonaan - ja vielä lisää muisteluita. ☺️ 🩷 Matkanne vaikuttaa todellakin olleen aivan ihana..! 😍 Saanko kysyä vielä, missä kylissä (kylässä?) majoituitte?
Etelä-Tiroli olisi kyllä mielenkiintoinen alue tutustua..! Mulla on tällä matkalla selvästi kasvanut kiinnostus tutustua Italiaan laajemmin. 😍 Nyt kun mun Italia-jännitys on lievittynyt, uskallan tulla tänne varmasti useamminkin! 🙏🏻
Itse olen käynyt Italiassa useasti ja rakastan maata. Minulla ei ole ollut yleisesti mitään ongelmia englannin kielen kanssa siellä.En ole saanut töykeää palvelua Italiassa. Siihen on mahdollisuus joka maassa.
Ulkomaalaiset saattavat myös kuvata suomalaiset töykeiksi, koska meidän kulttuurimme on erilainen verrattuna moneen muuhun maahan. Tykkään italialaisten omanarvon tunteesta. 😎 Ruoka-ajoissa myönnän, että se hankaloittaa vähän elämää. Kiva, että sait positiivisen kuvan Italiasta!
Kaikkien maiden kulttuuri on omansalainen, kaikilla on ne omat piirteensä. :) Suomalaisten kohdalla varmasti vaitonaisuus voidaan tulkita epäkohteliaaksi, kun taas me sitten saatamme kokea voimakkaan omanarvontunnon, itsensä vahvasti esiintuomisen ja äänekkyyden liiallisena egoiluna. Onneksi olemme jo alkaneet oppia siihen, että itseäänkin pitää kehua, terveellä tavalla; siis tuoda esiin vahvuuksiaan eikä pitää niitä vakan alla piilossa..!
Kyllä sä nyt olet kirjoittanut ton plogin Kreikka-lasit silmillä🤣
Mutta ihana, kun sait nyt hyvän Italia-kokemuksen! Rakastan Italiaa, Ranskaa, Kreikkaa, Espanjaa, Portugalia! Välimerta kauemmas ei tarvi mennä. Nyt kesällä olin Limnoksella. Kyllä siellä ravintolat olivat kiinni siesta-aikaan. Ja saarihan on jopa tunnettu siitä, että he eivät tarvi meitä turisteja🤣
Vastakkainasettelu on turhaa. Jokaisessa ko. maassa on jotain hyvää ja ehkä jotain ei niin hyvää. Nautitaan kaikesta kauniista mitä matkoilla näemme. Sullakin on aina niin ihania kuvia ja juttuja. Ja hyviä Kreikka plogeja jo vuosien takaa. Ja nyt luin nää italia jutut innoissani. Kiitos niistä😍
Näen hyvin, että kirjoitukseni saattaa näyttäytyä myös tällä tavoin. 😊 Olin kuitenkin viettänyt Italiassa enemmän aikaa kuin Kreikassa siinä vaiheessa, kun Italia -pelkoni sai alkunsa. Kaiketi "traumatisoiduin" jo sillä ihan ensimmäisellä Italian matkalla eli koulun kulttuurimatkalla Roomaan, puhutaan vuodesta 1995 vai olikohan se 1996... Tuo matka oli erittäin intensiivinen ja vaikka majoituimme paikallisten perheiden luona, jäi minulle silti todella vahva fiilis siitä, että Roomassa oli hankala selviytyä englannin kielellä. Ja ettei meihin suhtauduttu maassa lämmöllä, koska olimme "väärää" kieltä puhuvia turisteja. Tätä ennen minulla ei ollut mitään ennakkoluuloja Italiaa kohtaan. Jotain tuolla kahden viikon matkalla on tapahtunut, mikä käynnisti Italia-pelon.
Seuraavan kerran matkustin Italiaan vuonna 1998 (Milano), ja tämä matka vain vahvisti tuntemuksia. Sen jälkeen menikin 14 vuotta, ennenkuin uskaltauduin maahan uudestaan.
Hei,
ihania kuvia ja kiva kun viihdyit Liguriassa!
Minun kokemukseni Italiasta (turisteerannut maassa useita kertoja ja lapsena viettänyt pidempiäkin aikoja) vastaa pitkälti sinun stressaavaa ennakkokäsitystä. Ja joo, italialaiset osaavat olla myös hyvin lämpimiä, ainakin sitten jos ottavat omaan joukkoonsa. Ja (pieni?) osa italialaisista on todella avoimia ja innostuneita muiden maiden ja kulttuurien ”outouksille” - nämä hauskat tyypit tuntuvat olevan italialaisessa kulttuurissa vähän niinkuin vastarannan kiiskiä. Mutta isossa kuvassa vallitsee vahva käsitys oman maan ja kulttuurin paremmuudesta ja jopa ylpeys omasta tietämättömyydestä ns. ulkomaailman suhteen. Ja ulkomaailmaa eivät välttämättä edusta pelkästään muut maat, vaan myös esim. Italian muut maakunnat. Näissä ruokakin tehdään väärin 😃. Varmasti vielä joskus menemme lastenkin kanssa Italiaan, mutta tällä hetkellä Slovenia, Kroatia ja Kreikka houkuttelevat enemmän.
Tosi mielenkiintoista..! Kiitos, kun jaoit näitä. Kun luen muidenkin kokemuksia italialaisista, se vahvistaa käsitystäni siitä, ettei mun kokemuksissa ole ollut kyse vain pelkästä umpihuonosta tuurista ja siitä, että vain mun kohdalle on sattunut tietyn tyyppisiä italialaisia.
Joka tapauksessa tämä matka on rentouttanut suhtautumistani huomattavasti, ja olen saaanut huomata, että asenteeni olivat turhan "kärjistetyt" ja pelkoni italialaisten töykeydestä suorastaan typerää. Tämä matka on osoittanut tuon pelon täysin turhaksi. Vaikka tänne ihan varmasti mahtuu myös niitä töykeitä ihmisiä - kuten kaikkiin maihin - oli pelkoni silti liioiteltua. Tämä matka on ollut aivan ihana ja nyt uskallan alkaa haaveilla tulevista Italian matkoista aivan eri innolla ja rentoudella, kuin tähän saakka..! 🤗
Rakastan Italias. Sen kaunista luontoa mm. Toscana, Amalfin rannikko, Itävallan läheiset raja-alueet. Ruoka on taivaallista. Arkkitehtuuri on upeaa ja ihmiset tyylikkäitä ja ystävällisiä. Minä olen aina saanut ystävällistä kohtelua. Varsinkin nuoret puhuvat hyvin englantia. Olen matkustanut eri puolilla enkä osaa sanoa suosikkia.
Aikaisemmin matkustelin Kreikassa kesäisin. Pidin sen vaatimattomuudesta, yksinkertaisuudesta ja kauniista pikku saarista. Ja ruoka oli helppoa kotiruokaa. Ja kreikkalaiset olivat yleensä ystävällisiä.
Mutta tällä hetkellä valitsisin Italian. Paljon on vielä näkemättä hienoja paikkoja.
Siinä olen samaa mieltä, että arkkitehtuuri on täällä upeaa, aivan omaa luokkaansa..! 😍🤩 Siinä Kreikka jää jälkeen. Vaikka olen käynyt Italiassa aikaisemminkin, vasta tällä matkalla olen paremmin osannut kiinnittää huomiota arkkitehtuuriin ja lumoutunut siitä täysin. Ehkäpä tämänkertainen kohdekin on antanut siihen erityisen hyvät eväät; sekä Ligurian että Toscanan kylä- & kaupunkimaisemat ovat olleet aivan häkellyttävän kauniita.
Moi ja kiitos taas mielenkiintoisesta postauksesta! Kävin elämäni ensimmäistä kertaa Italiassa tänä vuonna ja minua jännitti myös hiukan :) Olin Genovassa eli niin ikään Liguriassa, ja hyvin meni! Myös ruokapuolen kanssa: olen keliaakikko ja sekin vähän mietitytti. Muuten, suosittelen paikallista farinata-leipää, joka on tehty kikhernejauhoista (myydään "irtona" foccaccian tyyppisesti). Tosi herkullista ja voisi sopia sinullekin. Yritin laittaa tätä viestiä instassa, mutta ne ilmeisesti eivät tule läpi.
Yritin itse asiassa pariin kertaan ostaa tätä, mutta juuri niillä kerroilla ja niissä leipomoissa joissa kävin, farinata oli sillä hetkellä lopussa. 😩 Harmin paikka. Mutta - ensi kerralla sitten..! ☺️❤️
Mulle on tullut tämän matkan aikana niin paljon viestejä Instagramiin, että en valitettavasti ole ehtinyt lukea kaikkia. 😔 Osa viesteistä tulee myös nk. viestipyyntöinä, ja tällöin viesti näkyy lähettäjälle "hyväksyttynä" vasta sitten, kun avaan sen. Sinun viestisi on varmaan niissä pyynnöissä.
Hassua miten erilaisia kokemuksia voi olla. Kreikasta pidän, Italiaa rakastan. Tunnistan kyllä Kreikan ja Italian erot. Kuvailisin, että Kreikka rennompi, Italia hienostuneempi, noin hyvin karkeasti ilmaistuna. Olen reissannut yli 20 vuoden aikana Italiassa pienissä kylissä ja suurissa kaupungeissa. Ensi kerran ummikkona,kun ei ollut niin paljon tietoa saatavina netistä eikä google-kääntäjiä, moni asia jäi ihmetyttämään. Eksyttiin vielä täysin italialaiseen rantakohteeseen, jossa ei englantia puhuttu, koska ei osattu. Siellä meillä oli ihanin majoittajaperhe ikinä. Koskaan en ole törmännyt töykeyteen tai epäystävällisyyteen. Italiassa en ole kokenut, että englantia ei haluta puhua, vaan sitä ei ole yksinkertaisesti osattu ja joskus olen aistinut jopa pientä paniikkia, kun asiakaspalvelija on huomannut, että emme osaa italiaa. Tosin olen matkustanut paljon myös muissa maissa, missä ei ole yhteistä kieltä löytynyt, joten en ehkä osaa siitä ahdistua. Aina on asiat selvinneet tavalla tai toisella.
Tiettyjen tapojen ja kulttuurin tunteminen kyllä helpottaa Italiassa matkailua, tuli huomattua ensimmäisellä reissulla. Ei ole tylytetty italialaisten taholta, vaan tekee lomailusta sujuvampaa. Italiassa juuri ne tavat ja kulttuuri ovat tehneet maasta kiinnostavan ja ovat itselle mieluisia. Ihailen aina esim. ihmisten tyylikkyyttä. Esimerkkinä rantabaarissa italialaismiesten porukka, kaikilla päällä chinot ja kauluspaita.
Tämä on hyvä kuvaus. Kreikka on tavallaan "rähjäisempi", Italia siistimpi ja tosiaan hienostuneempi. Tämä näkyy myös kaupunkien ja kylien ulkonäössä. Kreikassa se tietty rähjäisyys on (mulle) osa maan charmia, ja varmaan sekin saa minut tuntemaan oloni niin kotoisaksi siellä - itse kun edustan habitukseltani enemmän homssuista kuin hienostuneen tyylikästä ihmistä. 🙂 Tällä pohjalla stressaannun herkästi myös liian tyylikkäässä ympäristössä, jossa "pitäisi näyttää hienolta".
Mutta, tällä matkalla olen huomannut, että Italian tyylikkyys ja siisteys on kyllä aika ihanaa sekin..! 💗 Kokemus on tosi erilainen kuin Kreikan kaupungeissa. Erilaisuudessaan se on virkistävää, ja onhan Italian eleganssi esteettisesti aivan omaa tasoaan, ja tästä kauneudesta nautin suunnattomasti. 🙏🏻
Olin ihkaensimmäisellä ulkomaanmatkallani Italiassa ja rakastuin siihen täysin. Olen siis aivan puolueellinen arvioimaan sitä muihin kokemiini maihin verrattuna. Olen matkustellut myöhemmin eniten Kreikassa, jota myös rakastan syvästi.
Italiassa kaikilla oli, varsinkin iltaisin, parasta päällä eli suomalaisen silmään melkein juhlavaatteet. Toki Kreikassakin olen vähän pukeutunut, jos menen illalla esim. ravintolaan syömään, mutta kaikenkaikkiaan mulla oli Italiassa nukkavierumpi olo!
Luin lukiossa lyhyen italian ja sillä vähäisellä kielitaidolla (ja englannilla tietysti) tulin hyvin toimeen. Koin myös, että italialaiset olivat iloisia ja suorastaan liikuttuneita siitä, että turisti osasi heidän kieltään, vaikka miten vähän ja kankeasti. Tosin ruuhkabussissa taskuvarkautta yrittänyt mieskaksikko ei riemastunut, kun yhdessä bestikseni kanssa (hänellä myös lukioitalia) rupesimme huutamaan italiaksi: "Varkaita! Nämä tässä ovat varkaita!" Miehille tuli melko kiire pois ja meitä nauratti. ;)
Hauska tarina..! 😄
Kiitos muutenkin oman Italia-kokemuksesi jakamisesta. :) Näitä on tosi kiva ja kiinnostavaa lukea. :)
Aivan ihanaa, että Italia on ollut tällä kertaa mieluisa ja lempeä. Minulla on vuosien kokemus Kreikasta ja sitten siirryimme Italiaan. Molemmat paikat ovat ihania, omilla tavoillaan. Italiassa viehättää ehkä juuri ne asiat, jotka sinua Sanni hieman ovat pelottaneet pois. Ja tämä on ihanaa, koska erilaisuus ja ihmisten erilaiset ajatukset ovat niin suuri rikkaus.
Minulle Kreikka on se maalaisserkku ja Italia se kaupunkilainen, vähän kuin Suomi ja Ruotsi minun mielessäni. Toinen "fiininpi" toinen maanläheisempi. Ruokakulttuurin koen Italiassa monipuolisemmaksi. Ruoka-aikojen haasteet ovat totta, usein päätyy markettisämpylään kun sattuu olemaan väärään aikaan nälkäinen.
Kielestä (osaan kohtalaisen hyvin italiaa) minulla on tuon kielitaidon vuoksi kokemus, että puhukaa nyt minulle sitä italiaa älkääkä englantia. Kreikan kieltä en osaa niin hyvin, että sillä pärjäisin, joten siellä englanti on hyvä kommunikointikieli :-)
Nauti Liguriasta, ehdottomia lempipaikkojani Italiassa. Ja onneksi Kreikassa käynnistäkään ei ole kuin muutama vuosi, että tuleehan näissä reissattua molemmissa.
Tämä on erinomaisen hyvä kiteytys. Kommentoin tätä tuossa ylempänä toisellekin seuraajalle, joka kuvasi Kreikkaa rennommaksi ja Italiaa hienostuneemmaksi. Kreikka on tosiaan kuin se vähän "maalaisempi" serkku, Italia tyylikäs kaupunkilainen. 😄
Tajusin, että tämä ero on myös osaltaan vaikuttanut siihen, miksi viihdyn Kreikassa niin hyvin ja Italia on aiheuttanut alemmuudentunnetta ja pelkoa siitä, että "en ole tarpeeksi". Olen itse ihmisenä enemmän se "nukkavierumpi kreikkalainen", ja ahdistun, jos/kun pitää olla "hienona". Nautin siitä, kun voin katsella hienoja asioita sivullisena, mutta en itse ole hieno. Olen aika lailla tuulipukukansaa ja rentoudun, kun saan olla jossain retkeilyvaatteissa ja tukka kampaamatta ponnarilla. 😅
Minulle tuli oma Rooman matka mieleen, joten saan kiinni mitä ajat takaa. Aion toki jatkossakin matkailla myös Italiassa. Joissakin paikoissa sitä vain viihtyy paremmin kuin toisissa, vaikka periaatteessa kaikki olisi hyvin.
Sitä en tiedä onko maailmassa toista maata, jossa omaa kulttuuria, tapoja ja kansaa haukutaan niin paljon kuin suomalaiset Suomea ja suomalaisuutta. 🤣
Tämä on surullista, ja siksi pyrin itse aina puhumaan Suomesta hyvää ulkomailla. No, Suomessakin. :) Ainoa asia, mitä vilpittömästi en pysty Suomessa suosittelemaan, on Suomeen matkustus kaupunkitunnelman ja arkkitehtuurin takia. Lukuunottamatta ultratylsiä kerrostalokompleksejamme ja harmaan betonin dominointia, Suomi on upea maa jonka hienouksista kerron suurella ylpeydellä. ❤️😍 Ja suomalaisuutta myös arvostan. 🙏🏻 En näe "tuppisuisuuttakaan" yhtään huonona asiana. Minusta suomalaisten tietynlainen hiljaisuus ja etäisyyden pitäminen on oman tilan säilyttämistä sekä antamista muille, ja tämä on asia, jota itsekin arvostan.
Tämä ravintoloiden pitäminen kiinni iltapäivällä kismittää 😅 Eikä ongelma ole vain Italiassa. Sama juttu myös Sveitsissä! Olen asunut täälä reilun vuoden ja olen töissä tarjoilijana. Meillä menee lounaan jälkeen keittiö kiinni klo 14 ja seuraavan kerran ruokaa saa klo 18 alkaen – muissakin rafloissa toki sama juttu.
Olemme aika paljon kierrelleet Sveitsiä ja varsinkin reissuilla tämä ravintoloiden sulkeminen ärsyttää – olemme mieheni kanssa vahvasti iltaeläjiä, joten reilun myöhäisen aamupalan/brunssin jälkeen ei todellakaan tee mieli syödä keskipäivällä. Mutta sitten nälkä iskee klo 15-16 🤷♀️
Ymmärrän, että tämä on "first world problem" ja vaatii vain hieman syömisten suunnittelua ja kauppojen eväitä 😂
Arkenakin työkaverit ihmettelevät, kun tulen iltavuoroon juuri syöneenä. "Ai lounaan vai? Miten kukaan voi syödä tuohon aikaan kunnon aterian 😱😂".
Itselleni jäi kammo nuoruuden Rooman-matkoista (turisteille naureskelua, tuhahtelua, haluttomuutta auttaa ja heikkotasoisten ruokapaikkojen välttelyä), mutta sitten menimme Sisiliaan, ja ihmiset olivat todella lämpimiä sekä ystävällisiä. Toisaalta erona oli se, että Roomassa jäimme kaupunkiin, kun taas Sisiliassa matkustelimme ympäri saarta. Myös Bologna tuntui mukavammalta kuin Rooma.
Kreikassa (Korfulla ja Kreetalla) taas olen kohdannut sekä hyvää että huonoa kohtelua. Viime syksynä Kreetalla koin vahvasti, että villaa pitävän perheen äiti ei voinut sietää meitä. Asiaa on vaikea todistaa, mutta tunnelma oli vaivaannuttava. Villa oli upea, mutta kyseisen henkilön takia en halua paikkaan enää palata. Olen myös tavannut muutaman nuoremman kreikkalaisen, jotka ovat muuttaneet minun tavallani ulkomaille, ja he ovat olleet ylpeitä, töykeitä, arvoiltaan vanhanaikaisia ja yllättävän konservatiivisia.
Pointtini ei ole väittää, että kaikki kreikkalaiset olisivat kamalia, sillä joka maasta löytyy runsaasti niin positiivisia kuin negatiivisiakin esimerkkejä. Enää en usko stereotypioihin, vaikka niin haluaisinkin.