Olen parhaillaan Italiassa lomamatkalla. Italia on minulle poikkeuksellinen kohde, yleensähän suuntaan aina Kreikkaan. Minulla on kuitenkin siintänyt todella pitkään haaveissa nähdä Cinque Terren kauneudestaan kuulu alue Italian Liguriassa, ja nyt tämä reissu viimein näki päivänvalon. ❤️
Tämä matka on siitäkin erilainen, että siihen ei liittynyt pelkästään ihanaa, positiivista odotusta vaan myös stressiä, jännitystä ja hermostuneisuutta. Italia nimittäin aiheuttaa minussa ”pelkoa” ja suorastaan, hmmm, ”vastustusta”. Vaikka Italia kiehtoo minua, se myös jännittää ja kohde tuntuu vaikealta. Miksi, kerron siitä tässä kirjoituksessa. Tätä tunnetta on ollut mielenkiintoista tutkia nyt, kun olen täällä pitkästä aikaa.
(Olen käynyt Italiassa aikaisemmin neljä kertaa, ja tämä on siis viides vierailuni täällä. Edellisestä kerrasta on jo 12 vuotta.)
Tämä kirjoitus voisi olla toiselta otsikoltaan myös Italia vs. Kreikka.
Syy numero 1: kieli ja siihen liittyvät paikallisten asenteet. Ranskan tavoin Italia on ollut tunnettu siitä, että paikalliset eivät aina suuresti ilahdu siitä, jos turisti yrittää asioida englanniksi.
Ylipäänsä italialaisilla on ollut maine heikosta kielitaidosta – maine, joka saattaa olla liioiteltu, mutta yhtä kaikki tämä maine on olemassa. Vaikka Italia on suosittu matkailumaa (aivan kuten Ranskakin), täällä ei olla yhtä alttiita puhumaan ”turistikieliä” kuin monissa muissa turisteja vetävissä paikoissa. Pelkäämäni kieliongelma ei rajoitu vain osaamattomuuteen, vaan englantia puhuva turisti saattaa kohdata Italiassa suorastaan töykeyttä ja epäystävällistä käytöstä.
Tästä päästään jännitystä aiheuttavaan seikkaan numero 2: italialaisten ylpeys. Haluan alleviivata, että tämä on mun kokemus, pohjautuen Italian matkoillani sekä italialaisten kanssa viettämääni aikaan. (Vietin lukion kolmannella neljä viikkoa italialaisten kanssa; olimme kaksi viikkoa Roomassa ja majoituimme italialaisperheissä, ja perheiden nuoret tulivat meidän luoksemme Suomeen kahdeksi viikoksi vastavierailulle. Tämän jälkeen olen vieraillut Milanossa, Venetsiassa ja Sardiniassa.)
Italialaisten luonteessa ja olemuksessa on sen laatuista voimakkuutta ja itsevarmuutta, että se näyttäytyy ainakin tälle pohjoismaalaiselle ylpeytenä ja paikoin jopa ylemmyyden tunteena.
Italiassa voi helposti tulla tunne, että paikalliset ovat parempia kuin me turistit. Tämä ei välttämättä ole italialaisten itsensä tarkoitus, mutta niin heidän käytöksensä saattaa turistille välittyä.
Italia ja Kreikka ovat naapurimaita, ja kummatkin myös suosittuja matkailumaita. Mentaliteetiltaan ja kulttuurisesti maat ovat kuitenkin todella kaukana toisistaan.
Kiteyttäisin eroja näin: kreikkalaiset ovat nöyriä, leppoisia ja sydämellisiä ja Kreikassa asiat ovat joustavia, italialaiset ovat temperamenttisia, omanarvontunteisia ja valikoivasti vieraanvaraisia, ja Italiassa arki on vähemmän joustavaa. Joustavuudella viittaan esimerkiksi ruoka-aikoihin: Kreikassa voi syödä koska vain ja ravintolat ovat auki aamusta iltaan, Italiassa on tarkat ruoka-ajat ja useimmat ravintolat ovat kiinni välillä 14.30 – 20.00.
Minusta pohjoismaalaisen on helppo tuntea olonsa kotoisaksi Kreikassa. Maassa vallitsee ”kyllä se käy!” -mentaliteetti. Kreikkalaiset eivät suhtaudu itselleen vieraisiin tapoihin tai asioihin ihmetellen, vaan asenne on myönteisen utelias ja ratkaisunhaluinen; ”Kyllä tämä järjestyy!”
Kreikkalainen filoksenia eli muukalaisrakkaus, vieraanvaraisuus, ei ole legendaa, vaan kreikkalaisten luonteeseen saumattomasti kutoutunut ominaisuus. Italiassa vierailijan on useammin taivuttava paikallisten tapoihin ja vieras voi konkreettisesti kokea olevansa jollain tapaa ”vääränlainen” kun puhuu eri kieltä, syö ja menee nukkumaan ”väärään aikaan”. Alleviivaan jälleen, että tämä on mun kokemus.
Itselleni turhauttavimpiin asioihin Italiassa kuuluu ruokailujen ajoittaminen.
Ravintolassa istuminen ja hyvän aterian nauttiminen on minulle reissuissa yksi nautinnollisimpia asioita, mutta Italiassa tähän liittyy aina ajoittamisen stressi. Lounasravintolaan on ehdittävä ennen klo 14.30, tai muuten saa suunnata leipomoon tai supermarkettiin. Tai entä jos lounas jäi väliin ja olet kuolemannälkäinen kello 18? Tough luck; ravintolat ovat kiinni.
Tämä voi monelle olla pieni vaiva, mutta minulle se on hiertävä kivi. Haluan saada vapauden olla nälkäinen ja istua ravintolan pöytään silloin kun se minulle sopii – kun on nälkä ja tekee mieli mennä, en kiveen hakattuun kellonaikaan. Maassa maan tavalla, totta kai, mutta nälkä on jotain, jonka ajankohtaa kulttuuri ei voi säädellä. Siksi koen miellyttävämmäksi lomailla maissa, joissa ravintolat ja keittiöt ovat auki koko päivän.
Palataan tähän hetkeen. Istun tätä kirjoittaessani Italian Liguriassa Camoglin pikkukaupungissa, vuokra-asuntoni terassilla hedelmäpuun alla. Asuntoa vuokraa mitä sympaattisin vanhempi herra, Massimo nimeltään. Takanani on pian viikko Italian lomaa. Ja mulla on ollut matkalla aivan ihanaa! Siis niin ihanaa..! 😍
Italia-stressini ja -pelkoni kumottiin tällä matkalla. Minulla on Italian eri kohteista hyvin erilaisia kokemuksia, mutta täällä Liguriassa jännitykseni Italiaa kohtaan on osoitettu perusteettomaksi ja lakaistu maton alle. Sen päälle on laskettu pehmeän lämpöinen, focaccian tuoksuinen peitto.
Ei, Liguriassa ei ole Kreikan filokseniaa. Mutta täällä ollaan ystävällisiä ja kielitaitoisia, ja mulla on täällä hyvä olla. Viihdyn, olen rentoutunut ja iloinen. Paikallisten asenne on täysin päinvastainen, kuin mitä mun Italia-pelot kuiskuttelevat. Kukaan, ei kukaan ole ollut töykeä, kun puhun englantia. Olen myös opetellut tervehtimään sekä tilaamaan ravintolassa italiaksi, mutta se ei käytännössä ole ollut tarpeen – henkilökunta puhuu minulle aina englantia.
Matkani ensimmäinen etappi oli Cinque Terren alue, jossa paikalliset ovat niin tottuneita puhumaan englantia, että yrityksiini sanoa jotain italiaksi suhatuduttiin paikoin jopa kärsimättömästi. Siirtyessäni Camogliin, joka ei ole lainkaan yhtä turistillinen, italian fraaseihini on suhtauduttu sydämellisesti ja selvästi arvostaen.
Myönnettävästi: Cinque Terrressä todistin ravintoloissa tapauksia, joissa tarjoilija puhui yhdelle seurueelle englantia mutta kieltäytyi puhumasta sitä toiselle väittäen puhuvansa vain italiaa. Kielitaito ja ystävällisyys voi siis olla valikoivaa, ja tämä kieltämättä hämmentää. Tämänkaltaiset kokemukset saavat Italian matkailijan hieman olemaan varpaillaan.
Minulle tämänkertainen Italian matka on kuitenkin ollut parantava kokemus. Kerrassaan ihana. 🩷 Olen todella iloinen, että tulin tänne: sain viimein toteutettua Cinque Terre -haaveeni – ja tiukassa istuvat ennakkoluuloni, suoraan sanottuna asenteeni, italialaisia kohtaan, kumottiin täällä tehokkaasti.
Kiitos, Liguria!
.
Millaisia kokemuksia sinulla on Italiasta ja italialaisista? Entä Kreikka vs. Italia -mentaliteetista?
One comment on “Mikä Italiassa stressaa? Ja kuinka kävi peloille Liguriassa”
Ruokalajien kokoon ja pakolliseen järjestykseen en osaa ottaa kantaa (aihe on lähinnä netin matkablogien kautta tullut esille), mutta kahvin oikeaoppisuus on tullut selväksi 😃
Eli, iktapäivisin vain musta kahvi, cappuccino on 'sallittu' vain aamulla..
Tietenkin monet italiakaiset itse viis veisaavat mistään säännöistä.
Voithan testata aihetta paikan päällä tilaamalla iltapäivällä kokeeksi caffe latte tai cappuccinoa. Raportoi sitten, mikä oli tarjoilijan reaktio (vai oliko mikään...)