Olen jo siirtynyt Naxoksen verkkaisiin lomatunnelmiin, mutta tämä postaus on vielä omistettu Ateenalle.

Ajatuksia reissun ensimmäiseltä viikolta.

Joka-aamuinen rasvaushärdelli naurattaa. Hieron itseeni en vähempää kuin neljää eri aurinkosuojaa ennen ulos menoa; SK50-voidetta huulten ympärille, SK20-voidetta silmien ympärille, SK15-voidetta muualle kasvoihin ja SK10-voidetta vartaloon. Onnittelut suojakerroinbisnekselle, you’re doing good…!

Olen tosi onnellinen.

Ô de L’Orangerie oli ehdottomasti oikea tuoksuvalinta matkalle. Hyrisen tyytyväisyydestä joka kerta kun suihkautan sitä.

Ateena on valtava, kaoottinen, saasteinen ja monen mielestä ruma. Minulle se on lempeä, kotoisa, lämmin. Ystävä. Silmänkantamattomiin jatkuva talomeri on kuin syli jonka turvaan on aina ihana palata.

.

.

.

Olimme kuvan teatterissa sunnuntaina Dead Can Dancen konsertissa. U-s-k-o-m-a-t-o-n  elämys.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

 Rakkaat Ateenan ystäväni.

.

Yhdistin maanantaina "työn" ja huvin ja kävin tutustumassa KORRESin tehtaaseen ja pääkonttoriin. Vierailu oli erittäin kiinnostava ja sain todella vaikuttavan kuvan Korresin filosofiasta. Juttua pukkaa ulos kun jaksan/ehdin sen kirjoitella kasaan.

Mutta nyt... jos vain kamerani akku on latautunut (siksi ylipäänsä olen koneella tähän aikaan päivästä...! ^_^), lähden Naxoksen vanhaan kaupunkiin.

(Julmahuvin ystävät voivat halutessaan klikata taustamusiikin täältä :))

Seuraa ensimmäinen varsinainen "on the road" -postaus. Olen viettänyt reissun ensimmäisen viikon Ateenassa paikallisten ystävieni luona ja ensimmäistä kertaa koskaan millään reissulla todella ottanut iisisti.

Jos keltä tahansa kanssani matkustelleelta kysyy, allekirjoittavat kaikki varmasti sen, että Sanni ei todellakaan ole mikään lomalla chillailija. Vierailtavan kohteen must-nähtävyydet ja parhaat kävelyreitit on listattu jo viikkoja ellei kuukausia aikaisemmin ja kohteessa mennään melkein minuuttiaikataululla nenä opaskirjan väliin puristuneena. Saatan kokea jo pakatessa stressiä siitä, ehdinkö varmasti nähdä tulevalla lomalla kaikki tärkeät paikat, puistot, museot ja monumentit.

Tällä kertaa asiat ovat aivan toisin. :) Ei listoja, ei yksityiskohtaisia suunnitelmia, ei sidottuja aikatauluja... Nyt on tarkoitus vain nauttia olemisesta.

Ateena on minulle tuttu ja rakas paikka jo monen monelta vierailulta, ja haluankin nyt jakaa kanssanne yhden "kätketyn helmen". Kuinka moni on Kreikassa syönyt bougatsaa? Se on filotaikinasta ja joko makeasta kreemistä tai suolaisesta täytteestä kuten juustosta tehty leivonnainen. Nykyisellä ruokavaliollani en enää tätä herkkua syö, mutta kreemiversio on ennen kuulunut ehdottomiin Kreikan suosikeihini.

Ystäväni vei minut Psirin kaupunginosassa Iroon-aukiolla sijaitsevaan Bougatsadiko-leipomoon, joka on kuulema kaupungin paras bougatsa-mesta. Ja edullinen! Kuvan annos suklaakuorrutteista bougatsaa maksaa 2 euroa, ja tuosta olisi riittänyt varmaan kolmelle. Ystäväni kiusasi minua tuomalla annokseen kaksi lusikkaa, mutta pysyin tiukkana. ^_^ Koska ruokavalioni tarkoitus ei kuitenkaan ole olla haudanvakava, aion saarilta palattua suoda itselleni yhden bougatsatuokion. Itse tykkään bougatsastani sen perinteisimmässä muodossa kanelilla tarjoiltuna.

Tätä lukiessanne olen Astrosin pienessä merenrantakylässä ystäväni luona (postaus on ajastettu). Tiistaina suuntaan saarille, ja ensimmäinen kohteeni tulee olemaan Naxos. En halua tehdä kiveen hakattuja suunnitelmia, mutta suuntaa-antava reitti-ideani veisi minut Naxokselta Santorinille, sieltä Karpathokselle, sitten Rhodoksen kautta Symille, josta Kalymnokselle ja Patmokselle.

Naxoksella majoitun hostelliin ja Santorinilta olen jo löytänyt mukavan Couchsurfing-isännän. Kyllä, isännän. Miten kummassa lähes kaikki kreikkalaiset Couchsurfing-houstit ovatkaan miehiä..... No, kaverilla on hyvät referenssit joten ei kun menoksi! :)

Nälkä kasvaa syödessä ja vaikka olen vielä Kreikassa, ajatukset hapuilevat jo tuleviin kohteisiin. Seuraavaksi saatan suunnata Albaniaan.... Sinne pääsisi kätevästi bussilla Ateenasta tai sitten lautalla Korfulta.

Matkakohteista puheen ollen, oletteko huomanneet portaalin etusivulla että Indiedaysin yhteistyökumppanilla Yves Rocherilla on parhaillaan menossa kilpailu jossa voi voittaa 1000 euron arvoisen matkalahjakortin? Sivulla puhutaan matkasta Pariisiin, mutta itse asiassa voittolahjakortin saa käyttää mihin tahansa kohteeseen. Nice! :) Kävin juuri osallistumassa, eihän sitä koskaan tiedä vaikka onni potkaisisi....Käykäähän tekin ihmeessä osallistumassa täällä. Ja oijoi, vähänko kauniina Pupulandian Jenni tuossa Rocherin lookissa....  (murmur.... minkäs takia kauneusbloggareita ei pyydetä tuollaisiin meikkikamppiksiin...? Vitsivitsi...! ^_^)

Tässä meillä on taas sarja, joka aiheuttaa minussa vähän samanlaisen reaktion kuin Mäyrävoiteet aikoinaan. Burt's Bees. Okei, Pertin mehiläiset eivät ole ehkä ihan niiin suloisia kuin überhellyttävät mäyrylit, mutta kun näin Burt's Beesin purkit saatoin vain ajatella, "Voi kuinka söpöjä...!"

Eivät siis pelkästään itse mehiläiset, vaan purkkien design yleensä. Etenkin pikkuinen Radiance-seerumi aiheutti "Aaaaw!" -reaktion.

Eikö olekin symppiksiä purkkeja? Sympaattiselta vaikutti hintakin, sillä kerrankin jotain maailmalla kulttimaineessa olevaa sarjaa ei hinnoiteltu Suomessa ainakaan ihan hurjan törkeällä "brändilisällä". Hintaesimerkkeinä kasvovoiteet 29,90, putsarit 15,90-17,50 ja käsivoiteet 13,90. Tokihan tuotteet ovat kuitenkin kotimaassaan Jenkkilässä edullisempia.

Monet tuntevat Burt's Beesiltä vähintään legendaarisen huulirasvan, joka on kuulunut kosmefriikkien vakio-Jenkkituliaisiin. :)

Näitä tuli siis myyntiin omallekin työpaikalleni, ja ehdin niitä hypistellä ja ihastella tovin ennen reissuun lähtöä. Minulle kolahti "Pertin" PR-toimistolta myös pieni testipaketti, mutta harmikseni en tällä kertaa saanut itse vaikuttaa paketin sisältöön sillä muuten olisin ehdottomasti valinnut kasvoputsareita.

Burt's Beesin tuotteilla ei ole luonnonkosmetiikkasertifiointia, mutta luonnon raaka-aineiden pitoisuus kaikissa tuotteissa ylittää 90 prosenttia ja on useimmissa > 98 tai 100%.

Burt's Bees sai alkunsa 80-luvulla, kun mehiläistenhoitaja Burt Shavitz ja ystävänsä Roxanne Quimby alkoivat valmistaa kynttilöitä Burtin hunajabisneksestä ylijääneestä mehiläisvahasta. Kynttilät saivat jäädä 90-luvun alussa, kun kaksikko keksi klassikkohuulirasvansa reseptin. Mehiläiskuningatarhyytelöä, hunajaa, mehiläisvahaa ja siitepölyä (!) sisältävien kosmetiikkatuotteiden valikoima kasvoi pikkuhiljaa vuosien varrella, ja nykyään Burt's Beesin valikoimassa on jo yli 150 tuotetta. Suomessa on myynnissä  rajattu valikoima, en osaa sanoa kuinka monta tuotetta yhteensä.

Radiance-päivävoiteessa on raikas, ohuehko koostumus ja hyvä "kosmeettinen miellyttävyys" (rakastan tätä termiä, se on vain niin kuvaava! ^_^). Sopii normaalista sekaiholle,  myös pintakuivalle. Iho jää ravitun ja hyvin kostutetun tuntuiseksi. Tykkään!

Purkki-pakkaus on tietysti epähygieeninen mikä on vähän harmi, ja sen vuoksi harkitsin pitkään viitsinkö edes avata ja kokeilla tätä juuri ennen matkalle lähtöä, kun mieluiten sitten ottaisi tuotteen samantien säännölliseen käyttöön. No, kyllä se nyt 3 kk säilyy vaikka avasinkin...! ^_^

Mango & Orange -linjan vartalovoissa oli omaan makuuni ehkä vähän liian voimakas tuoksu, mutta koostumus oli juuri niin samettinen ja ravitseva kuin vartalovoilta voi odottaa. Itse käytän kuitenkin mieluummin emulsioita, eli tätä tuotetta en itse olisi valinnut testiin.

Ilmeisesti muuten Burtsin valikoima vaihtelee jopa maittain ja maanosittain, sillä en löytänyt Mango & Orange -tuotteita Jenkkilän Burts-sivulta lainkaan.

Peach & Willowbark -kasvokuorinta menee Mr Karkkipäivän käyttöön. Tässä kuorinnassa on aika jämerät persikankuorirakeet hoitamassa hommaa, enkä suosittele tätä ainakaan herkkäihoisille. Miehen paksummalle iholle sopii loistavasti. Misteri tämän jo kokeilikin, mutta eipä hänellä tuttuun tapaan ollut oikein mitään sanottavaa... (Mutta meni herran edellinenkin kuorinta loppuun eli kyllä se varmaan tämän "kaikessa hiljaisuudessa" pois käyttää...! ^_^)

* * *

Burtin mehiläiskosmetiikkaa myyvät Suomessa Kicksit, Helsingin Stockmann ja nettikauppa http://iloveburt.fi/. Stockmannilla on Kicksejä laajempi valikoima. Tuosta I Love Burt -nettikaupasta on todettava, että se on edelleen varsin keskeneräinen ja valtaosa teksteistä on ruotsiksi (sitä käännetään parhaillaan Ruotsin sivustosta), eikä tuotteitakaan ole myynnissä kuin muutamia vaikka kauppa on ollut auki jo toista kuukautta. Hmmmmmm.....

Putsarit on aina olleet yksi eniten itseäni kiinnostava tuoteryhmä, ja kotiuduttuani aionkin ehdottomasti hankkia joitain Burtsin putsareita kokeiluun. Olen testannut pienen näytteen Radiance-puhdistusvoiteesta, ja se tuntui aivan ihanalta. Missään Burtsin kolmesta Suomessa myytävästä putsarista ei muuten ole sulfaatteja tai muita voimakkaasti peseviä tensidejä, eli hellävaraisen puhdistustuotteen etsiville aivan loistava sarja! *innoissaan*

...ja hei, jos tykkäätte banaanin tuoksusta niin käykääpä nuuhkaisemassa Beeswax & Banana -käsivoidetta... Näin aitoa, herkullista banskun tuoksua en ole aiemmin kosmetiikassa kohdannut, ei ehkä vähän tee mieli nuolaista ja maistaa...! ^_^

P.S. Aiheeseen sopivasti ihan pakko jakaa tämä pieni juttu teidän kanssa: olin eilen kahvilla yhden kreikkalaisen ystäväni kanssa ja juttelimme mm. Kreikan kurjasta tilanteesta ja työpaikoista. Tapaamisen lopuksi ystäväni sanoi yhtäkkiä hymyillen, että "No onhan mulla aina mun mehiläiset..!" Olin ihan että "Anteeksi mitä?" Ja hän kertoi että hänellä on kaupungin ulkopuolella omia mehiläispesiä! Pesiä on vasta niin vähän että hunajaa riittää lähinnä omaan käyttöön, mutta ystäväni, joka siis työskentelee aivan eri alalla, kertoi liikuttavan innostuneesti kuinka mehiläistarhaus on aina kiehtonut häntä. Hän sanoi että voisi kuvitella hylkäävänsä nykyisen hyväpalkkaisen työnsä jonain päivänä ja omistautuvansa mehiläisille.

Kaikkea sitä oppii ystävistään vuosien jälkeen...! Jotenkin ihana tarina, tulin siitä hyvälle tuulelle. <3