Eihän me minnekään Savonlinnaan sitten eilen päästy. Mutta linnaan kuitenkin. :)

Päivän ensimmäinen pysäkki oli kuitenkin ihastuttava Lappeenranta. (Ja hei - katsokaas kuka löysi Olympuksestakin miniatyyriasetuksen! :D)

Haminassa emme sitten pysähtyneetkään lainkaan. Luulin koko ajan että olimme menossa sinne, kun mies vain kääntyi Lappeenrannan liittymästä. Se vain kohautti olkapäitään ja sanoi että "joku paikka piti jättää listalta, ei ehditä kaikkiin". Jahas.

Mies on käynyt Lappeenrannassa joskus aiemminkin, minulle vierailu oli ensimmäinen. En yhtään tiennyt mitä odottaa Lappeenrannasta, mutta näin viehättävää kapunkia en rehellisesti sanottuna tiennyt kohtaavani..!

(Minulla on kotimaan rakkaudestani huolimatta aikamoiset antipatiat suomalaisten kaupunkien esteettisyyttä kohtaan, varmasti tiedätte mitä tarkoitan kun miettii meidän keskivertokaupunkien betoni/aaltopeltilaatikoita versus keski-Euroopan koristeellinen arkkitehtuuri.)

Lappeenrannasta paljastui oikein tunnelmallisia alueita, kuten satama, linnoitus ja Kauppakadun seutu satamasta sankarihautausmaalle. Ainakin näin kolmen tunnin vierailun perusteella. :)

Linnoituksen helmi on Majurskan talo, 1800-luvun puolivälissä rakennettu alunperin upseeriperheiden asuinrakennus. Nykyään talossa toimii ihana monen huoneen käsityöläisputiikki sekä mitä ihastuttavin vanhan ajan tyylin kahvila. Ihan pikkuisen harmitti kun päivän kahvikiintiö oli jo tehokkaasti vedetty täyteen aamiaisella, olisi pitänyt jäädä juomaan vaikka lasi vettä..! ^_^

Seuraavana ohjelmassa oli lounas, jonka Mr. Karkkipäivä nautti Satamatorilla oikein perinteiseen Lappeenrannan tyyliin..!

Satama-Sanni :) -nimisestä kioskista herralle löytyi vety, eli kinkulla ja kananmunalla täytetty lihapiirakka. Jälkiruoaksi lähti viereisestä Marttojen kioskista vohvelia. "Piirakka oikeaan kylkeen, vohveli vasempaan", mies totesi ja huuhtoi komeudet alas kolalla ja kahvilla. :)

Itse nautin oman lounaani toisessa osoitteessa. Etsin ensin käsiini lukijan vinkkaamaan raakaruokakahvilan Cacao Flow'n Koulukadulta, mutta päädyin toteamaan että paikan ainoa ruokaisampi annos, Flow Salaatti, ei olisi raaka-aineidensa puolesta vienyt nälkääni. (Meikä on tottunut mättämään aikamoiset proteiinimäärät joka aterialla...)

Aivan loistava lounas löytyi Kauppakadulla sijaitsevasta talomuseo Volkoffin kahvilasta. Tämä oli kyllä todellinen löytö! Edit. Anteeksi lappeenrantalaiset, talohan on Wolkoff, ei Volkoff. *sokea*

Järjettömän kookas kolmesta ruokalajista ja kahvista koostunut lounas kustansi 13,50€! Toinen toistaan ihanampia herkkuja notkuvasta viherpöydästä sai ensin käydä hakemassa salaattia, marinoituja kasviksia, juustoa ja päivän keittoa niin paljon kuin sielu sietää, ja sitten pöytään tarjoiltiin valinnan mukaan lämmin liha- tai kala-annos. Päivän kala-annos tosin oli tällä kertaa kylmä.

Kalalautanen koostui silakasta, katkaravuista, kylmäsavulohesta, mädillä täytetystä kananmunasta, tillimarinoidusta sillistä ja vielä jostain minulle tuntemattomasta mätimoussehommelista (ja perunoista joita en syönyt). Herranjestas mikä lounas alle 14 eurolla....! Ihan mieletöntä. Jo tuon kalalautasen tyylinen annos maksaa missä tahansa ravintolassa varmaan pari kymppiä.

Lappeenrannan vanha raatihuone on sekin Kauppakadun varrella.

Seuraavana sitten nokka kohti Imatraa.

Saavuimme Imatralle vasta neljän jälkeen, kun viivyimme Lappeenrannassa suunniteltua pidempään. Mies ehdotti, että josko kuitenkin jäisimme kuudelta alkavaan koskinäytökseen saakka, ja näin päätimme tehdä.

Sitten vain soittamaan Savonlinnan hotelliimme Lossiranta Lodgeen, jonne piti erikseen ilmoittaa jos saapuisimme myöhempään kuin klo 18. Soittaessani paljastuikin, että hotelli oli hävittänyt varauksemme, ja huoneemme oli annettu toiselle vieraalle. Puheluun vastannut henkilö pahoitteli asiaa kovasti, ja tarjosi meille toista huonetta sisarhotellista - aivan täyteen hintaan! Ei siis mitään korvausta siitä että alkuperäinen varauksemme oli hävitetty. Olimme varta vasten halunneet ja varanneet hotellin parhaan ja tunnelmallisimman huoneen omalla puulämmitteisellä saunalla ja porealtaalla, eikä tarjottu toinen huone vastannut millään lailla alkuperäistä.

Olimme lievästi sanottuna *ittuuntuneita. Illanvietto omalla terassilla Olavinlinna-näköaloilla veden äärellä oli sitten siinä. Mies tuli niin pahalle tuulelle ettei halunnut enää etsiä toista hotellia Savonlinnasta ollenkaan vaan päätti että jäämme yöksi Imatralle. Käänsimme katseemme vieressä kohoavaan rakennukseen....

Imatran Valtionhotelli.

Ei mikään hullumpi paikka yöpyä tämäkään. ;) Kaikeksi onneksi hotellissa oli huone vapaana ja näin Savonlinna muuttui "Imatranlinnaksi". Olin ehdottomasti halunnut nähdä tämän upean rakennuksen Imatralla, ja nyt sitten pääsin tutustumaan sen lakanoihinkin. :)

Imatrasta totean, että paikka vaikutti kaupunkitunnelmaltaan sellaiselta hyvin "perus"suomalaiselta (ei poliittisesti! ;). Keskusta ei ollut ihan niin viehättävä kuin Lappeenrannassa ja Kotkassa.

Valtionhotellin vaikuttava siluetti ja kosken alueen henkeäsalpaavat maisemat ovat kuitenkin eittämättä sellaiset, joilla harva kaupunki pystyy kilpailemaan. En ollut muuten lainkaan tajunnut, että ne sijaitsevat ihan keskustassa! Meidän vierailuajankohtanamme myös Big Band Festival loi kaupunkiin tunnelmaa ja eloisuutta.

Koskinäytös oli todellakin upea. Tosin show'n valo-osuuden merkitys jää kesäillan valoisuudessa epäselväksi, itse en huomannut mitään valoja.

Näkymä on kuin jostain saksalaisesta linnasta.... Valtionhotelli häämöttää puiden keskellä. Kertakaikkiaan häkellyttävät maisemat!

Pilveen vetäneen taivaan sabotoitua terassisuunnitelmani koskinäytöksen jälkeen menimme pariksi tunniksi rentoutumaan hotellin kylpylään. Altaat eivät olleet kummoisia (miten porealtaassakin voi palella..?), mutta naisten puolen Oriental-sauna ja höyrysauna olivat ihania. Miehet saavat tyytyä tavalliseen saunaan omalla puolellaan.

Söimme pikaisen illallisen hotellin ravintolassa  Kalakiintiö alkoi jo olla aika tehokkaasti täynnä, ja söin illalliseksi tällä kertaa kasvisrösti-vuohenjuustotornin. (Tarkistin keittiöstä etteivät röstit olleet perunasta - eivät olleet vaan kaalista ja porkkanasta ;))

Illallisemme oli pikainen, sillä halusimme ehtiä Big Band Festareiden Afro Cuban All Stars -keikalle.

Siellä sitten jamiteltiin myöhään yöhön. Ei hitsi että mä rakastan lattarimusiikkia! Kun sain käteeni rommikolan ja antauduin Afro Cubanin  soundien vietäväksi oli fiilis kuin 8 vuoden takaiselta Kuuban matkaltamme..! Kuuba <3.

Iltamme Imatralla oli loppujen lopuksi niin hauska ettei meitä IBBF-teltassa sheikatessamme enää yhtään harmittanut Savonlinnan Lossiranta-kokemuksen peruuntuminen.

Kiitos Lappeenranta ja Imatra, oli oikein mukava tutustua! :)

*

Tätä kirjoittaessani kaarramme juuri Savonlinnan Seurahuoneen eteen kohteenamme lounas ja Muikkuterassi.

Reissuun mukaan ottamani pieni matkahiuskiinne loppui eilen. Ravistelin purkkia hölmistyneenä ja epäuskoisena. "Nytkö tämä jo loppui..?"

Minulla oli tunne, että olin hankkinut pullon ihan juuri. Kun aloin muistella asiaa, tajusin, että pikku-Herbinan ostosta on kuitenkin vierähtänyt jo runsas puolitoista vuotta. Ostin sen Bernerin putiikista marraskuussa 2011. Ei nyt mikään ihan nopea kulutusvauhti 75-milliselle purkille. Ihan nauratti oma reaktioni. Ja nyt tuntuu luksukselta päästä ostamaan uusi matkakiinne "näin pian"...! ^_^

Kuulun ihmisiin, jotka muotoilevat hiuksiaan niin harvoin, että yksi (normaalikokoinen) hiuskiinnepullo kestää monta vuotta. Tämä ei ole vitsi: minulla on nyt kolmas täysikokoinen hiuskiinnepullo menossa sitten vuoden 2004.  Siksi hämmästyin, kun matkakokoinen pulloni loppui muka "nopeasti".

Tästä tulikin mieleeni kysyä teiltä, kuinka kauan teillä keskimäärin kestää yksi hiuskiinne? Kulutatteko montakin pulloa vuodessa? Ymmärrykseni mukaan hiuksiaan muotoileva keskivertonainen käyttää kiinnettä vähintään kerran päivässä. Minä käytän pari suihkausta viikossa tai kahdessa. Välillä menee kuukausikin etten käytä kertaakaan mitään muotoilutuotteita.

Te jotka muotoilette hiuksianne säännöllisesti, montaako eri tuotetta käytätte tähän proseduuriin?

* * *

Sitten, saanko esitellä... - sopivasti kun ollaan tässä viime päivinä juteltu Kiehl's-jutun kommenttiboksissa tuoksuista - ....mun matkatuoksu. :) Ei suinkaan mikään hienostunut hajuvesi, vaan ainoa omistamani julkkistuoksu: Jennifer Lopezin Deseo..! (Jonka muuten sattumalta ostin samana päivänä Berneriltä Herbina-lakan kanssa.)

Tykästyin Deseoon alunperin sen puuterisen kookoksisuuden ansiosta, ja halusin sen kesätuoksuksi. Ihmeellisesti Deseon virallinen tuoksukuvaus ei mainitse kookosta lainkaan, mutta useimmat tuoksun arvostelleet haistavat kookoksen - eli ei mun nenä varmaan ihan sekaisin ole :)

Deseon viralliset tuoksunuotit:

Alku: Bambunlehti, yuzu, freesia, bergamotti

Sydän: appelsiininkukka, mimosa, ruusupelargonia, tähtijasmiini

Pohja: patsuli, santeli, myski, tammisammal

Hassua on se, että nyt kun vihdoin korkkasin Deseon (joo, avasin pakkauksen vasta nyt), huomaan etten enää niin välitäkään tuoksusta. Vaikka en haluaisi leimata kaikkia julkkistuoksuja halvoiksi ja epähienostuneiksi, niin kyllä tässä Deseossa vain on aistittavissa sellainen tietty julkkistuoksuihin yleensä yhdistämäni halpa ja synteettinen imelyys. Olin ihan pettynyt kun laitoin tuoksua ensimmäistä kertaa sunnuntaina. Tässäkö olikin se ihana kookosherkkuni? Vai onko tuoksumakuni ehtinyt muuttua parissa vuodessa..? Sekin on tietysti mahdollista.

Tänään taisin vieläpä ruiskauttaa sitä pikkuisen liikaa, ja nyt on pieni päänsärky jo kehittymässä. Saattaa olla että Deseo jää lepäämään loppumatkan ajaksi.

Mikähän siinä muuten on, että 99% julkistuoksuista on imeliä tai vähintään hyvin makeita..? Minulle ei tule mieleen kuin Jennifer Anistonin nimikkotuoksu joka on pehmeämpää, miedompaa sorttia. Tuleeko teille mieleen muita..?

Tiistain taival vei meidät Inkoon ja, huokaus, navigaattorin suosiollisella ohjauksella Helsingin keskustan kautta Porvooseen ja lopulta illansuussa Kotkaan.

Porvoo on meille kummallekin tuttu jo entuudestaan, mutta onhan se vain niin mielettömän kaunis paikka että siellä ei mielestäni voi pysähdellä liikaa.

Olisimme muuten valinneet lounaspaikaksi Porvoon sijaan lukijan suositteleman Bistro Cantorin Loviisassa, mutta sepäs meneekin tiistaisin kiinni jo kahdelta. Olimme mm. navigaattorin ystävällisen kontribuution tuloksena hieman myöhässä päivän aikataulusta. Niinpä suuntasimme "Classy Finnish Restaurants" -kirjasta bongaamaamme Wanhaan Laamanniin Porvoon vanhassa kaupungissa.

Wanhan Laamannin lounasmenu kustantaa 25 euroa, ja siihen kuuluu salaattibuffet, kala- tai lihapääruoka sekä kahvi tai tee.

Lounas ei ehtinyt edes puolitiehen, kun olimme miehen kanssa tehneet arviomme - ruoka hyvää, palvelu huonoa. Meille ei katettu aterimia (ne eivät ole Laamannissa asiakkaiden itse otettavissa), ja kun salaattia ei tehnyt mieli syödä sorminkaan lähdin lopulta etsimään niitä omatoimisesti. En löytänyt, ja kun kysyin tarjoilijalta, hän sanoi, "No tuolla sisällä". Mutta niitä oli vain pöytiin katettuna. Kysyin, oliko minun tarkoitus ottaa aterimet toisen pöydän kattauksesta, jolloin tarjoilija vihdoin tajusi unohduksensa ja kiiruhti tuomaan puuttuvat välineet. Alkuruoan jälkeen aterimet vietiin pois - eikä uusia tuotu taaskaan tilalle. Tuijotimme pääruokalautasia hetken aikaa ja mietimme, millä tässä ravintolassa on tarkoitus syödä.

Ruoat olivat vallan erinomaisia, mutta palvelu jätti huonon maun. Kun olimme syöneet, oli ravintolassa lisäksemme vain yksi ainoa seurue. Tarjoilijoita oli kolme, mutta kukaan ei kiinnittänyt meihin mitään huomiota ja lopulta meidän oli pakko mennä tiskille jotta saimme laskun maksettua ja pääsimme lähtemään.

Kun ravintolaa kuvataan sanoilla "sophisticated dining" ja kyseessä on maineeltaan yksi Porvoon parhaimpia ravintoloita, ei odottaisi ihan tämän tasoista palvelua.

Jälkiruoaksi haettiin suklaata Lilla Chokladfabrikenista. Mies rankkasi ne heti paremmiksi kuin Fiskarsissa nautitut Petri'sin.

Kiertäessämme Porvoota bongailin toinen toistaan ihanampia ravintoloita hintaluokan laidasta laitaan, ja totesimme että tännehän voisi tulla joskus pelkälle viikonloppuruokamatkalle. :)

Kotiruokaravintola Hanna-Mariassa vatsat täyttyvät edullisesti. Terassilla väijymäni lautaselliset näyttivät ilahduttavan suurilta, ja mutkattomasta menusta olisi löytynyt monta kalaruokaa meikäläisenkin makuun.

Zum Beispiel -delistä saa ihania antipastoja, juustoja, itse taikinajuureen leivottua leipää ja viiniä.

Gabriel 1763 Raatihuoneen torin laidalla vaikutti sekin tutustumisen arvoiselta ravintelilta.

Tämän kuvan kohdalla kamerastani (se laina-Olympus josta mainitsin pari postausta takaperin) loppui akku, mikä johti yhdessä myöhästyneen aikataulumme kanssa siihen, että en pystynyt ottamaan Kotkassa juuri lainkaan kuvia. :/

Kun saavuimme hotelliimme Karhulaan, kello oli 17.45 ja viimeinen Kotkan saaristoristeily, jonne halusimme ehdottomasti, lähti kuudelta. Ehdin ladata kameran akkua 15 minuuttia ja sitten juostiin autoon ja ajettiin tukka putkella Sapokan satamaan jonne ehdimme neljä minuuttia ennen vuoroliikennealus Tekla III:n lähtöä!

Tunnin kestänyt risteily vei meidät Varissaareen kautta Lehmäsaareen ja takaisin, ja oli oikein mukava. Veneen emäntä kertoili meille matkan aikana ympäröivistä saarista ja Kotkan elämästä. Meripäivien aikaan kuulema "turistit tulevat ja kotkalaiset lähtevät" :)

Risteilyn jälkeen teimme kävelyn läheiseen Sapokan vesipuistoon (jälleen vinkki lukijalta, kiitoksia vain :)) ja Meriniemeen, ja ajoimme sitten Haukkavuoren näkötornille.

Kameran akku vilkutti punaista koko ajan ja minä yritin säästää sitä illan kohokohtaan..... joka oli tietenkin taas ruoka. ^_^

Sain teiltä monia hyviä ravintolavinkkejä, ja Vaustin ollessa kiinni päädyimme lopulta Wanhaan Fiskariin. Ja se osoittautui mitä parhaimmaksi valinnaksi.

Söin Fiskarissa varmaan elämäni parhaan ahvenannoksen. Menusta annosta ei löytynyt, mutta tarjoilija kertoi että sinä iltana heillä oli myös ahvenfilettä. Otimme miehen kanssa kummatkin ahventa ja olimme ihan euforiassa. Annos ei ehkä kuvassa näytä isolta, mutta kalaa oli tosi paljon. Hyvä jos jaksoin syödä kaiken...! Alkuruoaksi otin luomupunajuuri-vuohenjuustosalaatin, joka sekin vei kielen mennessään.

Harvoin olen ollut yhtä tyytyväinen ruoan jälkeen kuin eilen. Kotkan Wanhaa Fiskaria voin siis suositella todella sydämellisesti! Myös palvelu oli sympaattista ja ystävällistä.

Kaiken kaikkiaan Kotka osoittautui oikein positiiviseksi yllätykseksi, tykästyin tähän puistojen täyttämään kaupunkiin kovasti!

Tänään meillä on minst sagt täyteen ahdettu päivä - kohta lähdetään liikkeelle ja ennen Savonlinnaa olisi siis tarkoitus pysähtyä Haminassa, Lappeenrannassa, Imatralla ja Punkaharjulla. Näinköhän onnistutaan....

....ja teille joita nämä matkailujutut ei niin kiinnosta, on myöhemmin tänään tulossa pieni kosmetiikkapostauskin! ^_^