Sympaattiselta luonnonkosmetiikkamerkki Estelle & Thildiltä on keväällä ilmestynyt uusi tuoteperhe. Sarja kasvaa mukavan hitaasti, ja on tähän mennessä täydentynyt vuosittain vain muutamalla uudella tuotteella. Eikä edes joka vuosi. :) Minusta se on jotenkin miellyttävää kosmetiikkateollisuuden välillä hysteerisen tiheiden lanseerausten keskellä.
Uusi tuoteperhe kantaa nimeä Violet, vaikkeivat tuotteet tehojaan orvokista saakaan. Orvokki esiintyy tuotteissa vain tuoksuna. Estelle & Thild on valinnut nimetä jokaisen sarjansa jonkun kukan tai kasvin nimellä, eikä edellinen Lily-sarjakaan sisältänyt nimikkokasviaan liljaa. Mutta mikäpäs siinä, kukat ovat vetoavia ja E & T:n pakkausdesign aina yhtä kaunista. :)
Violet-perhe on luotu hoitamaan selluliitista ja kiinteyden puutteesta kärsivää ihoa. Sarjaan kuuluu vartalokuorinta, kiinteyttä ja tasaisempaa ihoa lupaava vartaloemulsio sekä selluliittia vastaan taisteleva, nestekertymiä poistava vartaloöljy.
Sain tuotteet testiin Jolielta. Estelle & Thild on pikkuhiljaa kasvattanut Suomen myyntipisteitään oltuaan ensin pitkään yksinoikeudella vain Kickseissä. Mielenkiintoisesti Jolie on Suomessa ensimmäinen varsinainen luonnonkosmetiikkaan erikoistunut myymälä joka sai E & T:n valikoimaansa. Jotenkin sitä olettaisi että E & T:tä luonnonkosmetiikkamerkkinä olisi jo aiemmin löytänyt ekokaupoista...!
Violet-vartalokuorinnassa on käytetty kuorivana ainesosana hydrattua silikaa, jota on myös pienemmäksi jauhettuna Lily-sarjan mikrokasvokuorinnassa. Ainesosa on mineraaliperäinen. Rakeet ovat aika karkeita, ja sanoisin että Violet-kuorinta on tosi tehokas. Ihan toisesta ääripäästä esimerkiksi Weledan Birch Body Scrubbiin verrattuna. Koostumus on emulsiomainen, tämä ei siis ole vaahtoava, ns. suihkuputsari. Selluliitin hoidon yhteydessä kuorintaa suositellaan käytettäväksi ongelma-alueilla jopa joka toinen päivä.
Violet Firming Lotion on tuttua Eestelle & Thild -vartalovoidelaatua. Kuten on jo aiemmin käynyt selväksi, pidän E & T:n vartaloemulsioita markkinoiden parhaina! Itse en ole millään muulla voiteella saanut yhtä pehmeää ja sileää ihoa. Violet-emulsio on valikoiman kahteen muuhun body lotioniin verrattuna koostumukseltaan kevyempää. Täyteläisissä Bergamot- ja Baby & Child -vartaloemulsioissa on heti veden jälkeen useita öljyjä ja sheavoita, Violetissa taas kevyttä auringonkukansiemenöljyä jota seuraavat kukkaisvedet, oliivipohjaiset emulgaattorit, glyseroli sekä aktiiviaineet vihreä tee ja vihreä kahvi. Mieto orvokintuoksu on aivan hurmaava..!
Slimming Oil'in bioaktiiviset ainesosat lupaavat poistaa elimistön haitta-aineita ja ehkäistä selluliitin kehitystä. Vihreästä kahvista saatava kofeiini poistaa ylimääräisiä nestekertymiä ja edistää mikroverenkiertoa.
Öljyn inci on lyhyt ja ytimekäs: auringonkukansiemenöljy, kahvipavun siemenuute, vehnänalkioöljy, arganöljy, hajuste, e-vitamiini. Näistä ainesosista kahvipapu on ainoa varsinainen anti-selluliittiainesosa. Muut ainesosat pehmentävät ja tekevät ihoa elastiseksi.
Violet Slimming Oil jättää ihon selkeän öljyiseksi, ja käsittely kannattaa ajoittaa sellaiseen vuorokaudenaikaan jolloin ei heti tarvitse pukea vaatteita päälle. Jos käsittelyn tekee iltaisin juuri ennen nukkumaanmenoa, laittaisin melkeinpä jonkun pyyhkeen vuoteelle ettei lakana mene öljyyn. ;) Saattaa tietysti olla, että kuivaihoisemmalla öljy imeytyy paremmin. Minun ihoni jää öljyisen tuntuiseksi.
. . .
Nyt kun eilen mainostin, että luvassa on arvonta, niin odottaisitte tietenkin jutun sisällön perusteella että voittona olisi Violet-sarjan tuotteita. Vaan eipä olekaan! :) Jolielta kysyttiin, haluaisinko valita voitoksi nimenomaan omat Estelle & Thild -suosikkini, ja tottahan maar halusin! :)
Niinpä teillä on nyt mahdollisuus voittaa suurimmat E & T -lempparini eli THE "pepunpehmentäjä" Neroli Bergamot Body Lotion sekä THE kasvojenkosteuttaja eli Ruususeerumi!
Juttua näistä tuotteista löytyy blogista täältä:
Arvontaan osallistut seuraavalla tavalla: minua kiinnostaisi kuulla, millaisia tuotelöytöjä olette tehneet Karkkipäivän kautta? Jos nyt ylipäätään olette tehneet minkäänlaisia. ^_^ Voitte kertoa niin hyvistä kuin huonoistakin tuotekokemuksista, eli onko Karkkipäivän kautta löytynyt jotain todellisia suosikkeja tai osoittautuiko joku mun intoilema tuote teillä ihan flopiksi. :) Ja jotta arvonta olisi reilu kaikille, niin toki tekin, jotka ette ole koskaan mitään tuotetta Karkkipäivän innoittamana kokeilleet, saatte osallistua! :) Te voitte puolestaan kertoa jotain muuta hauskaa, surprise me! :D
Osallistumisaikaa on sunnuntaihin 14.7. klo 21.00 saakka.
Jätä sähköpostiosoitteesi kommenttilaatikkoon sille varatulle riville.
Anteeksi, mä tiedän että nyt on tullut ihan liikaa non-kosmetiikkasisältöä, mutta tämä on vain pakko laittaa.
Koiraterveiset Kuopiosta.
<3
Mä en voi lakata katsomasta tätä kuvaa! ^_^
Lupaan että seuraavat postaukset liittyy taas kosmetiikkaan! :) Tälle illalle tai huomiselle on jo tulossa taaaaasen ihana arvonta, tällä kertaa lempparisarjastani Estelle & Thildistä!
Heinäkuun idoli on jo lapsuudesta saakka diggailemani yhtye - kummallisen arvokkaasti ja viihdyttävästi ikääntyvä Pet Shop Boys. Läpi vuosien kestänyt uskollisuuteni "lemmikkikaupan poikia" kohtaan on siinä mielessä poikkeuksellinen, että yleisesti ottaen olen ehdottomasti enemmän rock-ihminen.
Pet Shop Boys on vanhin yhtäjaksoisesti "fanittamani" orkesteri. Muistan kuinka 8-vuotiaana kuulin tv:stä It's A Sin'in, ja olen siitä saakka lukenut duon lempiyhtyeisiini. Muita tuon ajan lemppareita olivat Madonna ja erityisesti Sabrina :D, joista kyllä hyvin nopeasti kasvoin ulos.
Lapsena (tai minun lapsuudessani) musiikkia harvemmin ostettiin, sitä nauhoitettiin c-kaseteille radiosta ja kavereilta (jos näillä oli käynyt sellainen mäihä että olivat jonkun "oikean" kasetin tai vinyylin saaneet!). Minunkin ensimmäiset PSB-tallenteeni olivat näin ollen huonolaatuisia nauhoitteita. Radiosta aina kytättiin lempibiisejä ja sellaisen tullessa syöksyttiin painamaan REC'kiä. :)
Kun joskus 13-vuotiaana aloin itse ostaa levyjä, olivat Pet Shop Boysin Actually ja Introspective ensimmäisten joukossa. Pet Shop Boysin parhaana levynä pidetty Behaviour on minunkin lempparini, täytyy myöntää, mutta pitkään stereoissa soi kaikkein tiheimmin vuonna 1995 julkaistu kahden levyn b-puoli-kokoelma Alternative.
Neil Tennant ja Chris Lowe eivät ole enää nuoria poikia.
Suhteeni Pet Shop Boysiin joutui koetukselle vuoden 1996 latinovaikutteisen Bilingual-levyn myötä. Se oli ensimmäinen PSB:n levy josta en pitänyt. Ensimmäinen single Before oli pettymys, mutta etenkin kakkos-single Se A Vida É oli jotain aivan hirveää. Muistan, kuinka vaikealta tuntui hyväksyä, että tulee aika jolloin Pet Shop Boys'kaan ei enää luo nerokasta popmusiikkia. Vuodet eivät ole olleet levylle armollisia (ainakaan minun korvissani), ja Bilingual on vielä tänäkin päivänä ainoa PSB:n levy jota en juuri kestä kuunnella.
Vaikka myöhemmille levyille mahtuu helmiäkin, ei mikään Veryn jälkeen ilmestynyt Pet Shop Boys -albumi ole mielestäni enää kohonnut 80-luvun ja 90-luvun alun levyjen tasolle - poikkeuksena ehkä vuonna 2009 julkaistu Yes. Yes yllätti koukuttavilla, häpeilemättömän tanssittavilla melodioillaan (nyt ei yritetty luoda mitään herkkää taide-poppia) ja on ainoa Pet Shop Boys -levy, josta myös Mr. Karkkipäivä innostui - jopa niin paljon että osti sen.
Täyttäessäni 17 tilasin Introspective-levyn kannen mukaan sävytetyn kakun. ^_^ (Kakkuun oli myös taiteiltu muita sen ajan "in"-juttuja; teksti oli mukailtu Absolutely Fabulous -sarjasta ja silmälasilogo edusti Dame Ednaa.)
Yhteen aikaan haaveilin hulluna että pääsisin tapaamaan Neil Tennantia. ^_^ Leikin ajatuksella perienglantilaisesta teehetkestä ja intellektuelleista keskusteluista Tennantin kanssa Britannian musiikki-scenestä. Hehheh.... voi teini-Sannia. :) Paljastanpa sellaisenkin jutun, että kuuluin alle parikymppisenä monta vuotta Pet Shop Boysin viralliseen Fan Clubiin. :D Klubi julkaisi Literally-nimistä, oikeasti aika laadukastakin fanilehteä joka ilmestyi muutamia kertoja vuodessa. Onkohan klubia ja Literallya enää olemassa....?
Olen nähnyt Pet Shop Boysin vuosien varrella kahdesti - vuoden 1997 Ruisrockissa ja vuoden 2009 Yes-kiertueella Helsingissä. Muistan kuinka jännitti mennä tuonne Yes-keikalle, kun en osannut yhtään kuvitella millaista show'ta "vanhat papat" enää jaksavat vetää. Mutta koko iltahan oli yhtä non-stop-bilettä, tunnelma oli katossa ja jopa istumapaikkojen yleisö tanssi halki konsertin...! :) Se oli yksi parhata keikkoja millä olen koskaan ollut.
Tänään en päässyt Ruisrockiin. Se harmittaa kovasti, mutta toisaalta takataskussa on jo kaksi ikimuistoista live-kokemusta. Pitäkää te Ruisrock-juhlijat hauskaa ja toivottavasti Pet Shop Boysin tämän illan setti vetää vertoja Helsingin Yes-keikan tunnelmalle!
* * *
Sannin Pet Shop Boys -poiminnat:
I'm Not Scared (1987) - Tennantin & Lowen alun perin Eighth Wonderille kirjoittama biisi, Introspective-levyn ehdoton helmi. Iho nousee kananlihalle aina tätä kuunnellessa.
Jealousy (1990) - melankolinen popballadi parhaimmillaan, sinfonisella loppu"huipennuksella"
Being Boring (1990) - no se itsestäänselvä klassikko Behaviour-levyltä
Where The Streets Have No Name (Can't Take My Eyes Off You) (1991) - monen U2-fanin vihaama mutta minusta aivan loistavan "kitsch" cover/medley U2:n ja Frankie Vallin biiseistä.
I Wouldn't Normally Do This Kind Of Thing (1993) - iloinen, höpsö biisi joka alkaa aina hymyilyttää ja tanssittamaan
Shameless (1993) - Go West -hitin b-puoli, tuttua kepeää Very-dancea :)
E-Mail (2002) - suosikkibiisini Release-levyltä, ehkä vähän epätyypillistä pehmo- Pet Shop Boysia mutta hellyttävän koukuttava melodia, this grows on you.
She's Madonna (2007) - Robbie Williams & Pet Shop Boys, mun lemppari PSB:n ja Robbien yhteistöistä
Flamboyant (2004) - PopArt-kokoelmalta, kuuluu lemppareihini kuntosalin juoksumatolla
Vulnerable (2009) - Yes-levyltä on vaikea valita suosikkia kun tykkään kaikista biiseistä, mutta otetaan vaikka haikean balladin ja nopeampitempoisen tanssibiisin välimaastossa polveileva, tunnistettavan PSB-melodinen Vulnerable.
Ne hirveimmät biisit:
New York City Boy (1999) - aivan kamala eurodiskorenkutus, en tajua miten tästä tuli niin suosittu
The Truck-Driver And His Mate (1996) - Before-sinkun b-puoli, ei meinaa pystyä kuuntelemaan läpi ilman myötähäpeää
Metamorphosis (1996) - Bilingual-levyllä hirveitä biisejä riittää, tämä ehkä pahimpia.... Neil "räppää"...!
Ja sokerina pohjalla todellinen oddity:
The Night I Fell In Love (2002) - Release-levyllä ilmestynyt, pehmoballadin muotoon kirjoitettu vittuilu-biisi Eminemille. Biisi kertoo nuoresta pojasta, joka pääsee keikan jälkeen rap-tähden hotellihuoneeseen viettämään kuumaa yötä, ja sanoja tarkasti kuuntelemalla käy ilmi, että laulajatähti on Eminem. :D
