Piti ihan tarkistaa milloin oikein kirjoitin blogiin tästä maskarasta, ja sehän oli toukokuussa 2012. Eli yli vuosi sitten. Ja tuon vuodentakaisen postauksen aikaan olin jo käyttänyt kyseistä maskaraa parisen kuukautta.
Ystävät, tämä maskara on minulla edelleen lähes päivittäisessä käytössä. Koska se vain ei tunnu loppuvan ja on muuttunut kuukausi kuukaudelta melkein vain paremmaksi. Joo, saa yökkäillä. Minähän en todellakaan ole koskaan "kunnioittanut" näitä maskaroiden hygienia"sääntöjä" ja annan piut paut kolmen kuukauden käyttöajoille. Minä käytän hyväksi havaitsemaani ripsaria niin kauan kuin siinä sielu pihisee, ja joskus jopa elvytän kuivahtanutta loppua silmämeikinpoistoaineella...! Kyllä, niin pimeä minä olen. :) Vaikkei ripsareista tosiaan ole puutetta.
Kyseessä on Yves Rocherin Sexy Pulp Ultra-Volume Mascara.
Toki massa alkaa nyt jo lähennellä loppuaan, mutta se ei vain millään muutu kuivaksi ja rapisevaksi.
Sexy Pulp ei tee ripsistä enää näin elinkaarensa loppumetreillä paksuja ja "seksikkäitä", mutta piirtää ne esiin tosi kauniisti ja erotellusti. Ja näkeekö joku paakkuja? Ei paakuta ei!
Ainoa asia joka estää Sexy Pulpia saamasta sitä Täydellisen Maskaran titteliä on hieman liian kookas harja minun silmieni kokoon. En ulotu sisänurkan ahtaan kulman ripsiin ilman että muhkea harja tökkää nenänvarteen tai kulmaluuhun.
Mutta muuten yksi parhaista ripsareista joita olen koskaan käyttänyt. Todellinen yllättäjä.
Joinain päivinä käytän Sexy Pulpia yksinään, mutta useimpina päivinä hyödynnän sen tekemän kauniin "pohjatyön" ja kerrostan päälle toista maskaraa saadakseni tummemmat ja tuuheammat ripset.
Maybellinen The Rocket on edelleen suosiossa, tosin tämän maskaran massa ei pysty kilpailemaan Sexy Pulpin kestokoostumuksen kanssa. Sain The Rocketin käyttöön maaliskuussa, ja vaikka sillä saa edelleen ihanan mustat ja paksut ripset, niin massa paakuttaa jo selvästi. Sitä voi lisätä vain muutaman nopean kerroksen tai tuloksena on klimppiripset.
.
Onko joku teistä tutustunut Yves Rocherin Sexy Pulpiin? Harrastatteko eri maskaroiden ominaisuuksien yhdistelyä ja kerrostusta?
Torstai vei meidät pitkään nukutun aamun jälkeen (kyllähän nyt linnahuone täytyy hyödyntää täyteen potentiaaliin :)) Punkaharjun klassisten Suomi-maisemien halki Savonlinnaan.
Jos ihmettelette tuota harmaata "savualuetta" taivaalla, niin se tulee Olympuksen "dramaattiset värit" :D -asetuksesta. Tykkään sen tuomasta voimakkaasta kontrastista mutta välillä se lyö kuviin taivaan kohdalle tuollaisen harmaan alueen joka näyttää vähän erikoiselle.
Pysähdyimme harjualueelle kahveille ja jatkoimme sitten vatsat muristen kohti Savonlinnaa ja kehuttuja muikkuja..! :)
Valitsimme muikkupaikaksemme hotelli Seurahuoneen kattoterassilla sijaitsevan Muikkuterassin. Tämäkin lukijan suosittelemana! Lounasseuraksi saimme vanhan koulukaverini Marin, jota en ole nähnyt yli 10 vuoteen.
Tilasimme misterin kanssa muikkulautasen jaettavaksi sekä tukevat salaatit (jälleen erinomainen hinta-laatusuhde - oli nimittäin mielettömät kulholliset!).
Olen syönyt matkan aikana niin paljon kalaa, että suoraan sanottuna alkaa olla jo jonkinlainen kalaähky. Siksi mieli oli vähän kahden vaiheilla kun mietimme muikkulounasta.
Onneksi kuitenkin päädyimme kokeilemaan muikkuja, sillä annos oli ihan törkeän hyvä! Festarien perussafkaan kuuluvat supersuolaiset ja usein-vähän-kuivakat frittimuikut ovat kaukana Seurahuoneen Muikkuterassin tarjoilusta. Huikomuikut eivät olleet yhtään ylisuolaisia ja aivan täydellisen rapeita. Niitä ei ole friteerattu vaan paistettu. Nämä veivät todella kielen mennessään, ja täytyy myöntää että söin ihan liikaa sillä salaattikulhokin oli tyhjennettävä...! ^_^
Ruoan jälkeen jalkauduimme Savonlinnan keskustaan pienelle kävelylle.
Mari ja minä yritetään poseerata kaverikuvassa, Mr. Karkkipäivä laukoo kuvia miten sattuu. :)
Kävelyreitti rantaa pitkin satamasta Olavinlinnaan on todella kaunis.
Se pakollinen linnakuva. :) Onhan tuo komea.
Savonlinnan ja Marin seurassa oli niin rattoisaa, että lounaspysähdys venyi runsaaksi kolmeksi tunniksi. Sää oli mitä täydellisin ulkona istuskeluun, ja kaihoisin mielin jätimme Savonlinnan kutsuvat terassit taaksemme ja palasimme kuuman auton sisuksiin. Matka jatkui kohti Heinävettä ja Uutta Valamoa.
Viimeiset kilometrit Valamoon olivat varsinaista roadtrippiä hiekkateineen.
Saavuimme luostariin kahdeksan maissa. Yllätyin kun luostarin ravintolassa ja piha-alueella liikkui vielä runsaasti päiväturisteja - no, saattoihan osa heistä olla yöpyviäkin vieraita. :) Joka tapauksessa yllätyin paikan aktiivisuudesta vain tunti ennen virallista hiljentymisaikaa.
Kävimme teellä ravintola Trapesassa ja piipahdimme sitten luostarin viinituvassa.
Kävin itsekseni vielä pienellä kävelyllä miehen vetäytyessä väsähtäneenä huoneeseemme. Kyllä täällä mieli lepää.
Tänä aamuna jaksoin kuin jaksoinkin muuten herätä aamujumalanpalvelukseen! Ihan koko seremoniaa en tosin jaksanut seurata, mutta 45 minuuttia kuitenkin. ;)
Nyt ollaan Kuopiossa, ja tänään olen mm. pettynyt Kummisedän salaattilounaaseen ja käynyt söpöstelemässä kämmenen kokoisia chihuahuanpentuja..!
Tämä ilta vietetään vähän erilaisissa tunnelmissa kuin eilen. Kuubalaisrytmit ovat vaihtuneet levolliseen hiljaisuuteen.
Saavuimme illansuussa Heinävedelle Valamon luostariin.
Iltateellä luostarin ravintolassa.
.
/ / KIEHL'S-arvonta on suoritettu, ja onnekas Aromatic Blends -setin voittaja on nimimerkki appelsiini...! Kiitokset kaikille ihanien tuoksutarinoidenne jakamisesta! :) / /
.
Skål voittajalle! :)
Tiemme vei teen jälkeen luostarin pieneen viinitupaan, joka on auki kymmeneen. (Ihmettelin tätä hieman, sillä luostariin laskeutuu hiljaisuus klo 21.00 jolloin kaikki muut paikat sulkeutuvat.)
Viinituvassa meitä palveli rempseä munkki, joka hämmästyi kun kysyin lupaa kuvaamiseen. Luostarin alueen kylteissä lukee, ettei luostarin väkeä sovi valokuvata. "Herranen aika, tottakai saa!" iloinen munkki parahti kädellään huitaisten.
Herranen aika... :D
Koemaistoimme Valamon oman kuivan valkoviinin ja puolikuivan punaviinin, jotka taitavat päätyä herran ostoskassiin huomenissa kun luostarin myymälä on taas auki.
Harkitsen tässä parhaillaan jaksaisinko herätä aamulla kuudelta jumalanpalvelusta seuraamaan.... :) Olisihan sekin Erilainen Kokemus tälle reissulle.
Nyt Valamo sanoo hyvää yötä. (Lisää roadtripin viidennestä päivästä huomenna.)
