Saavuin eilen Ikarialle, ja runsaan vuorokauden jälkeen näyttää harmillisesti siltä, että vierailu jää kahteen yöhön.
Ikarian pääkaupunki Agios Kirykos
Ikaria on erittäin persoonallinen ja kiinnostava 8000 asukkaan saari. Se kuuluu Koillis-Egean saariryhmään, eli nyt olen jättänyt Dodekanesian taakseni.
Ikaria on tunnettu poikkeuksellisen pitkäikäisestä väestöstään, hitaasta elämäntyylistään (ja erikoisista ihmisistään, jos mun Ateenan ystäviltä kysyy) sekä omintakeisista Panagiria-juhlista. Panagiriat eli uskonnolliset juhlat ovat tärkeä osa kreikkalaista kulttuuria ja ne ovat suosittuja tapahtumia uskontoon tai elämänkatsomukseen katsomatta. Jokaisella yhteisöllä on hieman omansalaiset Panagiriat, Ikarialla hyvin tunnetut sellaiset.
Mitä pitkäikäisyyteen tulee, Ikaria on yksi maailman viidestä Blue Zone -vyöhykkeestä. Näiden alueiden asukkaita yhdistää keskimääräistä korkeampi elinikä, monet elävät yli 100-vuotiaiksi. Ikarian lisäksi maailman muita Blue Zone -alueita ovat Japanin Okinawa, Italian Sardinia, Costa Rican Nicoya sekä Yhdysvaltojen Loma Linda Kaliforniassa. Elämäntyyli näillä alueilla on terveellinen; syödään hyvää ravintoa, liikutaan paljon ja vaalitaan kiireettömyyttä. Blue Zone -alueiden ihmiset ovat vähemmän stressaantuneita.
Ehdin itse tutustua Ikarialla vain kahteen kylään, ja täytyy sanoa, vaikka hitaita arvoja arvostankin, että kylät olivat minun makuuni liiankin ”hitaita”.
Tai, hidas on ehkä väärä sana, parempi termi on: täällä ei oikein ole mitään tekemistä.
Tuntuu epäreilulta kirjoittaa näin Ikarian kaltaisesta saaresta, kun olen nähnyt vain pääkaupungin ja sen viereisen kylän, mutta tämä on rehellinen kokemukseni. Rakastan Kreikkaa, mutta silloin tällöin kohtaan myös paikkoja, joissa en viihdy. Selvästikään Ikarian Agios Kirykos ei ole minun paikkani.
Syy, miksi muu Ikaria jää tällä kertaa näkemättä, liittyy saaren kokoon ja julkiseen liikenteeseen. Olen aiemmissa Kreikka-jutuissa maininnut, kuinka harvinaista säännöllinen ja toimiva julkinen liikenne Kreikan saarilla lopulta on, eikä edes saaren koko anna osviittaa siitä, voiko saarella odottaa olevan bussiyhteyksiä. Tyypillisesti, mitä suurempi ja turistillisempi saari, sitä paremmat mahdollisuudet bussiyhteyksiin, mutta myös pienet saaret saattavat yllättää. Pikkuisella 500 asukkaan Tiloksella esimerkiksi kulkee kylien välillä (sähköinen!) bussi vuoden ympäri aamusta iltaan.
Ikarian saarella asuu 8000 ihmistä, mutta täällä ei ole julkista liikennettä kuin heinä- ja elokuussa. Ehkä myös kesäkuussa, mutta kukaan täällä ei osaa varmaksi sanoa, milloin bussi tarkalleen alkaa kulkea.
Pääkaupungissa ei ole bussiasemaa eikä -toimistoa josta asiaa voisi kysyä - ja jos olisi, toimisto olisi nyt kiinni koska on toukokuu, eikä aikatauluja myöskään löydä netistä. Ikarian matkailusivusto kehottaa ”tarkistamaan ajankohtaiset aikataulut paikan päällä kylissä”. Okei. :D Yllä näkyy viimeisin aikataulu.
Yhdessä matkatoimistossa minulle annettiin jonkun paikallisen bussikuskin puhelinnumero. "Soita ja kysy."
Suomalaisena on vaikea ymmärtää, että jossain voivat liikenneyhteydet olla näin epäselvät. (Vaikka Kreikassa olen tähän jo vuosien aikana tottunut...) Ehkä paikalliset itse vain jonain päivänä kesäisin huomaavat, että no niin, nyt bussi alkoi taas kulkea, kiva juttu, voidaan käyttää sitä :)
Ikaria on kooltaan niin suuri, että matka saaren toisen puolen kyliin vie yli tunnin, kaksikin. Taksimatka yhteen suuntaan maksaa alkaen 70€. Tämä ei ole vaihtoehto mun budjetille, joten Ikaria-kokemus jää harmillisesti tähän.
Tiedostan, että tätä ongelmaa ei olisi, jos ajaisin autoa. Auton vuokraus Ikarialla maksaisi vain noin 20€ vuorokausi. Mutta en aja.
Minulla on ajokortti, mutta oltuani yli kymmenen vuotta sitten auto-onnettomuudessa, ajovarmuuteni ei koskaan enää palannut. Pikku hiljaa lopetin ajamisen kokonaan. En ole ajanut nyt varmaan viiteen-kuuteen vuoteen, eikä vieras saari Kreikassa varmaankaan olisi oikea paikka palata ratin taakse.
Olen hyväksynyt sen, että joillain Kreikan saarilla paljon jää näkemättä, koska en aja. Se on mun matkailun rajoite.
Agios Kirykos. Ikarian pääkaupunki. Olen rehellinen ja sanon, että en tykännyt paikasta yhtään. Vaikkei kylässä ole mitään vikaa.
Saavuin tänne eilen neljän jälkeen iltapäivällä ja kun tänään heräsin ja tein aamukävelyn, tunsin, että haluan pois. Tiedän että kuulostan dramaattiselta, mutta minua melkein karmi.
En osaa selittää tätä mitenkään, nämä ovat näitä ihmisen ja paikan välisiä kemiajuttuja joille ei ole mitään järkevää selitystä.
Kun saavun uusiin paikkoihin, minulle tulee niistä nopeasti vahva tunne. Se voi olla positiivinen, se voi olla neutraali tai se voi olla negatiivinen. Vaikka Agios Kirykos on aika tavallinen ja joltain osin ihan sieväkin kreikkalainen kylä, jossa en pysty osoittamaan mitään ”pahaa”, mulle tulee täällä kylmä ja kolkko olo.
Kontrasti esimerkiksi Tiloksen sydämelliseen lämpöön on valtava. Parhaiten mun tunnetta kuvaa tämä: Tiloksella tuli välittömästi tervetullut ja syleilty olo, Ikarialla aivan päinvastainen. Tiloksella jokaisen vastaantulijan hyvä mieli tarttui, ja kaikkialla vallitsi sellainen yhteinen äänetön ”ihanaa olla täällä Tiloksella ja kiva kun säkin oot täällä!” -fiilis.
Ikarialla minulla on tunne, kuin koko rinteessä kohoava pääkaupunki olisi kääntänyt mulle selkänsä ja saari haluaisi vielä nostaa helmaansa niin, että putoan kapealta rantakaistaleelta mereen. Ihan oikeasti.
(Kuuluukohan tällaiset äärituntemukset Postafenin sivuvaikutuksiin..? 🙄 Nappasin Postafenin laivamatkalle koska oli kova tuuli ja aallokkoa…)
Minulla ei oikein ollut odotuksia, koska en ole koskaan edes jutellut kenenkään Ikarialla käyneen kanssa, mutta selvästi silti odotin muuta, mitä kohtasin. Ainakin asukasmäärä vaikuttaa aina odotuksiin.
Agios Kirykos on kreikkalaisten saarikylien mittapuulla todella iso kylä: siellä asuu 2400 ihmistä. Silti – kylän keskusta on pienempi kuin pikkuisella Chalkilla.
Agios Kirykosin keskusaukio
Kävi nopeasti ilmi, ettei täällä oikein voi tehdä minulle niin mieleisiä kyläkävelyjä, sillä Agios Kirykosissa voi kävellä vain noin 100 m pituisella pääaukiolla sekä sen takana kohoavilla kolmella kapealla kujalla. Näiden tuolla puolen on vain ylös rinnettä kapuavia jyrkkiä portaita, jotka vievät ihmisten koteihin.
Koska Agios Kirykos sijaitsee aivan meren rannassa jyrkällä vuorenrinteellä, ei aukioille tai kaduille jää paljon tilaa. Kylän ainoa aukio sijaitsee meren ja talojen väliin jäävällä kapealla maakaistaleella. Tällä aukiolla on kaikki kylän elämä – tai ainakin se sosiaalinen elämä, joka näyttäytyy matkailijalle.
Kylän tunnelmaan on ratkaisevasti (eikä välttämättä hyvällä tavalla) vaikuttanut se, että Agios Kirykosin ranta asfaltoitiin 90-luvun alussa. Ennen tässä oli pikkukiviranta kalastajaveneineen, nyt asfalttinen parkkipaikka.
Majapaikkani emännän äänensävystä tulkitsin, että tämä ei ollut kyläläisille ihan mieluisin muutos.
Agios Kirykosissa on paljon portaita
Rakastan kylähaahuilua ja esimerkiksi Chalkin taskukokoisessa Nimborion kylässä tällaiselle haahuilulle saattoi omistaa kaksi tai kolmekin päivää. Siellä riittää kujia ja katuja joita kävellä, sekä toinen toistaan kiehtovampia kulmia joita ihailla (ja valokuvata).
Kymmenkertaisesti suurempi Agios Kirykos on nähty alle 10 minuutissa. Täällä ei vain voi kävellä pidempään, ellei sitten halua lähteä kiipeämään portaita ihmisten kotioville, mutta se tuntuisi minusta tungettelevalle. Kylän rakenne on aivan erilainen kuin missään muualla Kreikassa, missä olen käynyt. Eikä se tee Agios Kirykosista tietenkään yhtään sen huonompaa kohdetta. Se ei vain ole kohde just mulle.
Aamiaiseen mennessä olin suorastaan ahdistunut. Nyt täytyy päästä kävelemään muualle tästä kylästä. Oli kuitenkin tehtävä vähän aikaa työjuttuja, ja purin lopulta kireää oloa myös pienellä jumpalla. (Liikunta on lääke suunnilleen kaikkeen – kuten on taas vahvistunut Silta Educationin valmennuksessakin.)
Therman pieni uimaranta
Lopulta lähdin kävelylle viereiseen Therman kylään, joka on tunnettu mereen pulppuavista kuumista terveyslähteistään.
Matkalla vastaan tuli koululuokka Yhdysvalloista, joka keskustelusta päätellen on Ikarialla tutustumassa saareen Blue Zone -näkökulmasta. Nuoret olivat juuri ottamassa ryhmäkuvaa kun kuljin ohi. ”Team Blue Zone, ok, smile!”
Therma osoittautui Agios Kirykosia sympaattisemmaksi, mutta jokseenkin nukkavieruksi kyläksi. Sijainti tavernojen renustamalla pienellä rannalla tekee Therman tunnelmasta heti rennomman kuin pääkaupungin asfaltoidusta viileydestä, eivätkä erään tavernan terassilla parhaillaan vietetyt lastenjuhlat ainakaan vähentäneet paikan söpöyttä. Täällä oli selvästi parempi tunnelämpötila kuin Agiosissa.
Tunsin hieman rauhoittuvani Thermassa, mutta lounaalla luin seuraavan kyläkohteeni hotellilta tulleen viestin, joka laski mielialaa.
Olin lähettänyt pohjois-rannikolla Artemistiksen kylässä sijaitsevaan kivan näköiseen hotelliin sähköpostia ja kysyin, millä keinolla pääsisin hotellille. (Tässä vaiheessa en vielä tiennyt julkisen liikenteen kohtaloa, sillä Agios Kirykosin majoittajani ei osannut sanoa busseista muuta kuin, että ”eivät ainakaan kulje viikonloppuisin”). Hotellilta tulleessa viestissä kerrottiin, että bussit eivät kulje ennen kesää, ja että taksimatka Artemistikseen maksaa 75€.
Se siitä sitten.
(Artemistis näyttää kuvissa todella viehättävältä, ja olin jo sieluni silmin nähnyt itseni istumassa siellä huomenna iltapäivällä. En vain pysty maksamaan 150€ päästäkseni yhteen kylään ja takaisin, se on enemmän kuin lentolippuni Suomesta Kreikkaan. Tämä on jo silkka periaatekysymys. Samalla hinnalla ostan kolme majoitusyötä toiselta saarelta.)
Palasin Agios Kirykosiin ja hyväksyin tappioni.
Katsoin huomisen laiva-aikataulut viereiselle Fournin saarelle. Ensimmäinen laiva lähtee 9.30, viimeinen 17.45.
Voi olla, että olen jo 9.30 matkalla seuraavalle saarelle.
Kaupallinen yhteistyö: Ruohonjuuri
Palataan taas hetkeksi kauneusaiheisiin :)
Olen viime vuosina tykästynyt yhä enemmän minimalistiseen ihonhoitoon, ja vaikka purkkihullu olenkin, oma rutiinini on kutistunut kutistumistaan. Viimeisin merkittävä muutos oli vaahtoputsarin tai yleisesti kaksospuhdistuksen poisjääminen ja korvautuminen pelkästään öljyputsarilla.
Rakastan öljyjä, seerumeita ja kasvovesiä ja minua viehättää niiden tarjoama hoidollinen kokonaisvaltaisuus sekä kustomoinnin mahdollisuus. Kaikkein riisutuimpaan ihonhoitoon riittää hyvä kosteuttava kasvovesi sekä kasvoöljy; voit säätää ravitsevuuden tason öljytippojen määrällä. Öljypohjaiset tuotteet ovat yksinkertaisesti erittäin tehokkaita sekä puhdistamaan että hoitamaan - ja samalla hellävaraisia.
Kotimaisen Pure Beautyn valikoima ja lähestymistapa nojaa vahvasti tähän yksinkertaisuuden periaatteeseen. Sarja koostuu vesi- ja öljypohjaisista ihonhoitotuotteista: öljyistä, balmeista, kasvovesistä ja seerumeista. Yksi voide on tuotu mukaan tarjoamaan vaihtoehto niille kuluttajille, jotka voiteista pitävät.
Tässä postauksessa esittelen Pure Beautyn uutuustuotteet sekä minimalistisen ihonhoitorutiinin omilla Pure Beautyn suosikkituotteillani.
Tämän keväään uutuuksia ovat Eye Serum sekä Bath & Shower Oil. Uutuudet sekä Omega Cleansing Balm kuuluvat Ruohiksen toukokuun tarjouksiin.
EYE SERUM ROLL-ON 15,99€ / 10 ml (norm. 19,99€)
Eye Serum tuo sarjaan viimein myös silmänympärystuotteen. Kevyt ja nestemäinen Eye Serum sisältää hyaluronihappoa, kofeiinia sekä antioksidanttista variksenmarjauutetta koivunmahlauutepohjassa. Se kosteuttaa ja napakoittaa ihoa, ja kuten ”ollaan opittu”, kofeiini on myös vahva, erittäin hyvä antioksidantti.
Pure Beauty Eye Serum sopii normaalille ja/tai turvotukseen taipuvaiselle silmänalusiholle yksinään tai kuivalle ja ikääntyneelle iholle silmänympärysvoiteen alle lisätuotteeksi. Tuote on erinomainen etenkin kesään! Säilytä Eye Serum jääkaapissa, ja saat bonuksena viilentävän lisävaikutuksen.
SHOWER & BATH OIL 18,40€ / 200 ml (norm. 22,95€)
Uutuus-suihkuöljy sopii kuin nenä päähän kuivalle iholle tai puhdistamaan vartalon iholta mineraaliaurinkovoide. 😍 Pure Beautyn vaahtoamaton suihkuöljy on teknologialtaan tismalleen samanlainen kuin kasvojen puhdistusöljyt, toki sillä erolla, että öljyt on valittu sopimaan erityisesti vartalolle.
Koostumuksesta löydämme rypsi- ja hamppuöljyä sekä ystävämme polyglyceryl-4 oleate-emulgaattorin, joka muuttaa öljyn maidoksi kosketuksissa veden kanssa, ja auttaa suihkuöljyä huuhtoutumaan iholta. Tuote ei jätä iholle yhtään öljyistä tunnetta.
Nourishing Shower & Bath Oil’issa on ihanan kesäinen, lämmin tuoksu, sellainen kevyesti trooppinen, mutta ei vahvasti makean kukkainen. Tykkään tästä tosi paljon!
Huomio: hyvin monet suihku- ja kylpyöljyinä markkinoitavat tuotteet lopulta kuitenkin sisältävät myös vaahtoavia ainesosia, mutta ei Pure Beautyn suihkuöljy. Tämä on 100% sitä mitä sanoo olevansa.
Tältä näyttää mun iholle sopiva minimalistinen ihonhoitorutiini Pure Beautyn tuotteilla:
Puhdistus: Omega Cleansing Balm
Vesikosteutus 1: Birch Sap Mist
Vesikosteutus 2: Hydra Booster -seerumi
Öljykosteutus: Glow Booster Oil
Silmänympärykset: Eye Serum (tähän päälle laittaisin itse vielä Pure Beautyn Antioxidant-voidetta, koska seerumi ei yksinään riitä mun kuivilla silmänympäryksillä)
Klassikkotuote: Karkkipäivää säännöllisesti lukevilta ei varmasti ole jäänyt huomaamatta rakkauteni Pure Beautyn Birch Sap Mist -kasvoveteen (22,95€ / 100 ml). Se on yksi parhaita kosteuttavia kasvovesiä jonka tunnen. En ole yksin tämän kokemuksen kanssa, ja Birch Sap Mististä onkin muodostunut yksi Pure Beautyn ikonisimmista tuotteista - kenties jopa se kaikkein fanitetuin. Tämä nousee jatkuvasti myös muiden ihonhoidon asiantuntijoiden suosituksiin.
Hydra Booster -hyaluronihapposeerumi (27,95€) on aivan älyttömän hyvä, ja hämmästelen, ettei tämä ole laajemmin tunnettu hyaluronihapposeerumeiden kentällä. Hintakin on edullinen. Pullossa on 250 mg hyaluronihappoa seuranaan kosteuttavia sokereita; inositolia ja sorbitolia sekä antioksidanttirikasta suomalaista kuusenkerkkäuutetta. Veden sijaan seerumissa on harvinainen appelsiinihydrolaattipohja - ei siis appelsiininkukka, vaan appelsiinin höyrytislauksessa syntyvää hedelmävettä. Sillä on raikastava vaikutus.
Pure Beautyn Hydra Booster tuntuu iholla ihanan raikkaalta ja kosteuttavalta, eikä jätä ihoa tahmeaksi. Seerumi on hajusteeton.
OMEGA CLEANSING BALM 19,99€ / 120 ml (norm. 26,95€)
Tammikuisen putsariöljyvertailuni aikaan tämä kaveri oli minulla vielä testaamatta, mutta tilanne on tämän jälkeen korjattu, ja olen kevään aikana tehnyt tuttavuutta Pure Beautyn mainion balmiputsarin kanssa.
Putsari sisältää auringonkukan-, mustaherukan- ja pellavansiemenöljyä sekä sokeripohjaisen emulgaattorin (sukroosipalmitaatti), joka muuttaa öljyn maidoksi veden vaikutuksesta. Koostumus sulaa iholle miellyttävästi eikä ole liian jäykkää kuten joissain balmiutsareissa. Hyvin miedossa tuoksussa on aistittavissa vaniljaa. Omega Cleansing Balm huuhtoutuu iholta erittäin hyvin eikä jätä rasvaista tunnetta.
Pure Beauty Glow Booster Oil ei toistaiseksi kuulu Ruohonjuuren valikoimaan, mutta sen tilalla voi käyttää ikääntyneellä iholla esimerkiksi Pure Beautyn Arganöljyä, kuivalla ja atooppisella iholla Arctic Treatment -öljyä ja rasvoittuvalla & sekaiholla Jojobaöljyä. Rasvoittuvalla iholla kasvovedeksi voi valita talintuotantoa tasapainottavan Berry Mist -kasvosuihkeen.
💡Vinkki: sekoita öljy kämmenellä yhteen Hydra Booster -seerumin kanssa, ja saat raikkaan "voiteen", joka imeytyy paljon nopeammin, kuin öljy yksinään. :) Ihosi saa samalla sekä öljyn että seerumin hyödyt, vailla öljyn imeytymisen odottelua. Vinkki, jota en väsy jakamaan, sillä se on vain NIIN hyvä. Olenpahan myhäillen huomannut, että nyt yhä useampi brändi kuten myös vaikuttaja on alkanut nostaa tätä vinkkiä. Se on yksinkertaisesti niin hyvä!
Jos kuitenkin rehellinen voidekoostumus on enemmän sinun juttusi, mikä on totta kai ok - ja voiteilla on myös omat etunsa! - kokeile Pure Beautyn Antioxidant-voidetta (27,95€ / 60 ml) viimeistelemään Pure Beauty -ihonhoitorituaali.
Kurkkaa kaikki Ruohonjuuren toukokuun tarjoukset verkosta, tai käy inspiroitumassa Ruohiksen myymälöissä.
Hei, tämä täytyy ehdottomasti jakaa: mun kotikaupunki Kuopio on toukokuussa saanut oman Ruohonjuuren! 🤩 Kuopion Ruohis löytyy Matkuksen kauppakeskuksesta.
"Hyvää lomaa!" saan kuulla käytännössä aina, kun lähden Kreikkaan.
Mutta olenko mä lomalla?
En oikeastaan. Tai lyhyesti: en.
Päätyöni on sisällöntuottaja, ja tätä työtä, kuten montaa muutakin, voi tehdä etänä. Yksinyrittäjänä työaikatauluaan voi muutenkin rukata itselleen sopivalla tavalla. Työni antaa monia vapauksia, mutta en oikeastaan pysty pitämään sen enempää kunnon lomaa kuin palkansaajat.
Sen jälkeen kun 10 vuotta sitten ryhdyin yrittäjäksi, olen pitänyt oikean neljän viikon mittaisen loman vasta kahtena viime kesänä. Kahdeksan vuoden aikana en pitänyt yhtäkään täyttä viikkoa lomaa, vuoteen mahtui joitakin yksittäisiä töistä vapaita päiviä. Tuohon aikaan tein yritykseni ulkopuolella vielä muitakin töitä, vietin esimerkiksi kesälomani kesätöissä vanhassa työpaikassani Ahvenanmaalla (😅).
(Jaa että miksi uuvuinkaan..?)
Toki Kreikkaan matkustaessa pyrin keventämään - ja kevennänkin - työkalenteriani, mutta lomapäiviä en voi pitää. Teen töitä joka päivä. Useimmiten viikonloppuisinkin. Yrittäjät tietävät, että aniharvoin omasta yrityksestään tulee pidettyä täysin puhtaita 0 h-päiviä. Somessa tai blogissani tämä ei näy - omia kaupallisia yhteistöitä lukuunottamatta, tietysti. Seuraajilleni ulos päin näkyvien töiden lisäksi teen sisällöntuotantoa ja konsultaatiota Transmerille, kirjoitan raportteja ja pidän palavereita asiakkaitteni kanssa, kirjoitan asiantuntija-artikkeleita asiakkaiden kanaviin ja käsittelen valtavia määriä kuvia.
Työpäiväni Kreikassa eivät monelta osin eroa millään tavalla työpäivistäni kotitoimistolla. Maisema vain on erilainen. ❤️ Ja teen lyhempää päivää.
Ainoa merkittävä ero normaaliin työhöni on se, että en tee "purkkikuvauksia", kuten asian hellästi ilmaisen. ☺️ Normaaliin työviikkooni kuuluu poikkeuksetta paljon kuvaustyötä: kuvausrekvisiitan hankintaa, oikean valon kyttäämistä, välillä kuvauslokaatioiden etsintää sekä todella, todella paljon valokuvaamista.
Kun lähden pidemmäksi aikaa reissuun, kuvaan kaikki kyseisen kuukauden yhteistöiden tai omien kosmetiikkasisältöjeni tuotteet etukäteen. Materiaali kulkee mukana.
.
Olen kokenut toisenkinlaisen ajan. Yhtä lailla myös silloin olin joka päivä töissä, mutta sain kuukausipalkkaa siitä, että kirjoitin blogia. Minulla ei ollut käytännössä asiakkaita tai toimeksiantajia. Olin monta vuotta palkallinen ammattibloggaaja.
Se oli aikaa, kun saatoin lähteä Kreikkaan vaikka kahdeksaksi viikoksi ja kirjoittaa mistä tahansa. Kirjoitin melkein joka päivä Kreikasta. Näiden vuosien aikana syntyi pohja matkasisällöilleni, joista tuli omalla tavallaan blogini tärkeä jalka. Tulen aina olemaan häkeltyneen kiitollinen siitä, että minulla oli mahdollisuus tehdä niin. Se on ehkä suurimpia lahjoja, joita olen ammatillisesti saanut.
...Juuri voideltu hyperpigmentaatioalue...
Olen joskus kertonutkin, että tulen kirjoittajaperheestä ja isäni oli kirjailija ja runoilija. Olen rakastanut kirjoittamista jo ennen kuin osasin kirjoittaa (sanelin kertomuksia äidille ja isälle, ja heidän piti kirjoittaa ne ylös.) Halusin pienenä olla kuin isäni, minustakin piti tulla kirjailija.
Lisäksi murrosikäisestä saakka halusin töihin matkatoimistoon. Halusin ylipäänsä jollain tavalla olla tekemisissä matkailun kanssa.
Kirjailijan lahjakkuutta en saanut, mutta yhtä kaikki päädyin muutaman mutkan kautta elättämään itseni kirjoittamalla. Onnekkaana sattumana synnyin blogisukupolveen. Tällaisellekin kirjoittamiselle on (ollut) tilauksensa. Kaikista ei tarvitse tulla kirjailijoita, copywritereita tai journalisteja, ja silti voi kirjoittaa työkseen. 💖
En enää voi lähteä Kreikkaan vain kirjoittamaan Kreikasta. Mutta voin lähteä tänne, ja tehdä töitä täällä.
Sekin on etuoikeus josta olen kiitollinen.
