Tähän välikevennyksenä nostalgiaa kellarin kätköistä. (Huomenna on taas tulossa iso kosmetiikkaesittely..! ☺️)
En ole piilotellut jemmaustaipumustani. Vaikka olen tehnyt asiassa paljon edistystä viimeisen yhdeksän vuoden aikana, minulla on yhä paljon epämääräistä tavaraa, joka on vain jäänyt oleilemaan erinäisiin laatikoihin ja kasseihin. (Puhumattakaan siitä, että vaatevarastostani 80% on edelleen täysin turhaa ja käyttämätöntä.)
Muuttojen yhteydessä monet epämääräiset tavarat päätyvät jätesäkkeihin tai pahvilaatikoihin varastojen uumeniin. Edellisen kahden muuttoni jäljiltä minulla on monta laatikollista "lajittelen nämä joskus" -tavaraa kellarin häkkivarastossa, kuten myös työhuoneellani. Työhuoneen jemmat pitävät sisällään kosmetiikkaa, sen sentään tiedän, mutta kellarin laatikoissa on paljon tavaraa, jota en ole nähnyt kenties vuosikymmeneen enkä edes tiedä, mitä kaikkea siellä on.
Päätin ottaa härkää sarvista ja alkaa viimein käydä mysteerilaatikoita ja -säkkejä läpi. Hain eilen kellarista säkin, jonka sisältä paljastui pieneksi jääneitä kesävaatteita ja ennen Ahvenanmaalle muuttoani (!) ostamiani neuleita. Puhutaan siis yli 20 vuotta vanhoista vaatteista.
Eräästä muovikassista paljastui joukko paperisälää ja muita asioita, jotka näkyvät ylimmässä kuvassa. Esittelen nyt kassin valikoitua sisältöä. Kaikkea tällaista ihminen säästää, eikä tule heittäneeksi pois edes muuttojen yhteydessä. Osan kohdalla ymmärrän muistoarvon, mutta osan - kirjekuorellinen ruokakauppakuitteja vuodelta 2009..?? - en. 🤷♀️
Kuva minusta vuodelta 1998 tai 1999, Kuopion Sankaripuistossa.
Olin saanut So What 'Cha Want?! T-paidan saksalaiselta kirjeystävältäni Natalielta, olimme kummatkin Beastie Boys -faneja. Tämä oli kirjeenvaihtoharrastukseni kulta-aikaa...
Olen ilmeisesti pitänyt kuvasta kovasti, koska olen laittanut sen kehykseen. En kuitenkaan pysty muistamaan, milloin tämä olisi ollut minulla jossain esillä.
Piirustuksia hoitolapsiltani Ronjalta ja Fridalta vuodelta 2003.
Kännykän kuoret vuodelta? Puhelin, jolle nämä kuoret kuuluivat, ei toisaalta tunnu niin kovin vanhalta, olihan se käytössäni vuoteen 2016 saakka, kunnes vihdoin hampaat irvessä taivuin siirtymään älypuhelinten aikakaudelle... 😂
Sveitsin rautateiden junapassi vuodelta 2015. ❤️
Minulla on ikävä Sveitsin matkoja. Sveitsi on omalla tavallaan minulle yhtä merkittävä maa kuin Kreikka, vaikka olen käynyt siellä paljon vähemmän. Rakastan Sveitsiä. Se merkitsee minulle vuoria - maata, jossa ensimmäistä kertaa näin oikeasti korkeita vuoria enkä unohda sitä tunnetta koskaan. Se oli jotain niin erityistä Suomen kumpareisiin tottuneelle.
Se, että maan luonto sekä kylät ja kaupungit ovat muutenkin käsittämättömän kauniita, ei ainakaan heikennä Sveitsin tenhoa.
Ahhh - LinguaTutor..! Mikä tarina tähänkin vempeleeseen liittyy..!
LinguaTutor on elektronien sanakirja. Ostin sen sinä keväänä, kun innostuin ruotsin kielen omatoimisesta opiskelusta ja aloin suunnitella kesätöiden hakemista Ahvenanmaalta. Tämän sanakirjan avulla aloin lukea ruotsinkielisiä kirjoja, ja ensimmäinen kirja oli muuten Populärmusik från Vittula, joka oli sangen huono valinta ensimmäiseksi ruotsinkieliseksi kirjaksi...! 😆 Sen kieli kun on kaikkea muuta kuin tavanomaista ruotsia. Voi jestas, että taistelin sen kirjan kanssa.
Muutettuani Ahvenanmaalle meni puolisen vuotta, ja pystyin lukemaan ruotsinkielisiä kirjoja sujuvasti ilman sanakirjaani. Mutta tämä laite... miten hartaasti sitä tuli käytettyä. Muistan vieläkin, miltä pienten, pehmeiden näppäimien painelu tuntui.
Vanhoja konserttilippuja.
Chris Cornellin ekan soolokeikan lipun näkeminen sykähdytti. 💔 Olin eturivissä tällä keikalla, ja keikka oli ihan mahtava. Mutta vieläkin upeampi oli Finlandia-talon keikka, joka jäi Cornellin viimeiseksi Suomen vierailuksi.
U2:n keikka Helsingin Stadionilla on yksi parhaita konsertteja joissa olen käynyt. Ihan mieletön. Pystyin nauttimaan keikasta niin hyvin ehkä juuri siksi, että en ole erityisen kova U2-fani. Minulle U2:n musiikki on "ihan kivaa", mutta tämän konsertin muodossa tarjoiltuna se oli suorastaan fantastista. 🔥
Robbie Williams 2003. En muista tästä keikasta oikeastaan muuta kuin sen, että Robbie oli flunssassa ja vaikutti lavalla väsähtäneeltä.
Hyväksymiskirje Ahvenanmaan kansanopiston luontokuvauslinjalle..! ☺️ Olin NIIN onnellinen kun sain tämän kirjeen.
Olen elämäni aikana kaksi kertaa ottanut töistä virkavapaata seuratakseni unelmiani, tämä oli ensimmäinen niistä. Halusin opiskella valokuvausta, jota niin rakastin, ja halusin viettää aikaa luonnossa. Niin keksin hakea Ahvenanmaan Folkhögskolanin luontokuvauslinjalle. :) Erinäisten syiden takia - joihin lukeutui mm. viime hetkessä vaihtunut ja pedagogisilta sekä sosiaalisilta taidoiltaan erittäin epäpätevä opettaja - kävin linjaa vain puoli vuotta, mutta tänä aikana ehdin mm. kuvata karhuja ja ahmoja sekä tehdä ikimuistoisen talvivaelluksen Ruotsissa - johon lukeutui ainoa kerta elämässäni, kun olen nukkunut taivasalla.
Ruoka- ja apteekkikuitteja vuodelta 2009.
Olen kerännyt näitä talteen oletettavaksi siksi, että tämä oli aikaa, kun minulla oli hyvin alhaiset tulot ja seurasin laatimaani kuukausibudjettia sentin tarkasti. Muistan, kuinka kaikenlaiset "Menot & kulut" -excelit olivat hyvin läheinen osa elämääni monta vuotta.
Ruokakauppakuittien tarkastelu tarjoaa aikamatkan entiseen ruokavaliooni. 😄
Leipää, leipää, leipää...... ja sen päälle kevytmargariinia ja ruokajuomaksi maitoa!
Kosmetiikkaakin on tullut ostettua marketista, itse asiassa jopa muistan näiden ostohetken, vaikka tästä on 15 vuotta.
Muistan jopa noiden Lumenen Berry Fun -huulikiiltojen sävyt; ne olivat pastellinen persikka ja pastellinen pinkki. Tykkäsin niistä aivan älyttömästi, muistan täydellisesti myös niiden hedelmäisen tuoksun. Myöhemmin samanlaiset sävyt tulivat Lumenen Natural Code -sarjaan. :)
Postikortteja.
Minulla oli yhteen aikaan tapana ostaa kaikkialta postikortteja, joita laitoin kotona seinälle pienten taulujen tapaan. Pidin erityisesti maisema- ja taidekorteista, kiinnostavien ihmisten kasvoja esittävistä korteista sekä mietelause-korteista.
Ylipäänsä kuvat ovat aina kiehtoneet minua. Minulla on aina ollut kuvia kotini seinillä, haluan katsella muuta kuin tyhjää seinää. Opiskelija-asuntolan huonekin oli tapetoitu tarkkaan harkituilla julisteilla ja valokuvakollaaseilla.
Kun olin muutamia vuosia masentunut, ostin paljon melankolista tunnelmaa henkiviä kortteja.
Tämä lumiukko-kortti on sellainen. Muistan, kuinka samaistuin öisellä kadulla yksin seiosovaan lumiukkoon - tai ainakin uskoin sen käyvän läpi samanlaisia tunteita kuin minäkin.
Vanhoja elokuvalippuja.
Hahah, näitä taitavat säästää muutkin... vai säästävätkö..?
Minulla on Kuopion lapsuudenkodissa tallella elokuvalippuja 90-luvulta saakka.
Nämä kuitit löytyivät kuoresta, jossa luki "Kosmetiikan ostokuitteja vuosi 2014".
Joukossa on muuten kuitti ensimmäisestä ostamastani Cliniquen Dark Spot Defense -voiteesta. Ostin sen Helsingin Stockalta ja muistan, että joku myyjä suositteli sitä minulle, kun etsin mahdollisimman ohutta korkean suojakertoimen voidetta. Se oli menoa sitten - voiteesta tuli yksi elämäni suurimmista luottotuotteista, vaikka onkin vaikuttanut elämässäni vasta 10 vuotta. Nykyäänhän sama voide löytyy Darphinin valikoimasta, stoorin tähän liittyen voi lukea täältä. Nyt käytän Darphinia, kun Cliniquen tuote lopetettiin.
Kicksistä olen näemmä ostanut Trindin Nail Repairin, josta viimeksi kirjoittelin joulukuussa. :) Muut kuitit ovat ulkomailta; on shopattu Tukholman NK:lla ja Reimsin Sephorassa ja Galerie Lafayettessa.
Lopuksi, kirje äidiltäni jouluna 2004. ❤️ Tämä on jotenkin niin hellyttävä, että haluan jakaa sen. Se sisältää Kaarina Helakisan runon. Äitini on aina kirjoittanut minulle kirjeitä, ja hän on aina osannut ilahduttaa ja vahvistaa minua sanoillaan. Vielä tänäkin päivänä hän mieluummin kirjoittaa minulle sähköposteja kuin soittaa..! 🥰
Tällaiset muistot sitä haluaa säästää.
Mutta ostoskuitteja, kännykänkuoria, vanhoja vuokrasopimuksia, yhtiövastikelaskuja, näöntarkastuskortteja, avaamaton pakkaus irtoviiksiä ja toimimaton 20+ vuotta vanha elektroninen sanakirja..? (Tai parikymppisenä ostettu neule, joka ei enää mahdu minulle..?) Ehkä niiden on nyt aika jättää maallinen taipaleensa minun varastoissani.
31 comments on “Nostalgiatrippi”
Toinen jemmaaja ilmoittautuu! Leffa- ja keikkaliput, kirjeet, kokeet ja pistarit, vanhat puhelimet - kaikki tallessa! Aika-ajoin niitä on hauska tutkia ja muistella. Varsin mielenkiintoista on verrata hintatasoja vuosikymmenten varrella.
Ihana aikamatka tavaroihisi! Todellisia tunneaarteita kuten äitisi kirje ja riemua pursuava valokuva.
Ja sitten kauppalappuja. :D Mutta tunnistan ihan itseni näistä kokemuksista, kun ei oikein vielä tiedä mitä haluaa säilyttää ja varmuuden vuoksi on sitten säilyttänyt vähän kaikenlaista. Itselleni esimerkiksi teatteriliput ovat sellainen asia joka pitää näytöksen jälkeen jonkin aikaa hillota laatikossa ennen kuin siitä voi luopua. Ehkä samalla kun tulee ostettua uusi matka/konserttilippu/teatterilippu.
Nämä tavaralaatikoiden mysteerit ovat minusta erinomaisen mielenkiintoisia postauksia, toivottavasti teet niitä lisääkin kunhan olet nämä sulatellut.
Kiitos Nimetön ☺️
Ehkä voisin tehdä postauksen siinä vaiheessa, kun jaksan käydä käsiksi mun työhuoneelle varastoituihin kahteen isoon, työpöydän alle tungettuun meikkikassilliseen.... 😄
Nuo Nokian kuoret! 🤣
Ne pinkit oli ihanat! ☺️
Toisaalta en meinaa enää uskoa, että siitä todella on alle 10 vuotta, kun olen vielä käyttänyt vanhoja nokialaisia....
Fiilaan :D kaikkee sitä tulee jemmattua. Itsellä on vaatehuoneessa 5 isoa laatikollista tavaraa, mitkä on nyt 3 vuotta odottanut sorttaamista. Mitään en ole näistä laatikoista kaivannut näiden vuosien aikana, mutta poiskaan ei voi läpikäymättä heittää. Ehkä joskus.
Vanhat, käyttämättömät ja pienet vaatteet sain sortattua vuodenvaihteessa kierrätykseen, täytyy kyllä myöntää et muutamat mahtumattomat vaatteet vielä säilytin nostalgiaan nojaten :D
No tämä. Jemmattuja tavaroita ei muista eikä kaipaa, mutta ei vain pystyisi heittämään menemään ilman että käy huolellisesti läpi. Ihmisen mieli on kummallinen.
Joidenkin vanhojen en-käytä-enää-koskaan-vaatteiden (pääasiassa neuleiden, joita ostin aivan hulluna yhteen aikaan) kanssa onnistuin tekemään muinoin näin: lajittelin laatikoihin muistoja herättäviä neuleita joita tuntui tosi vaikealta heittää pois, laitoin laatikoiden päälle päivämäärän vuoden tai kahden päähän ja sovin itseni kanssa, että jos en noihin päivämääriin mennessä olisi kaivannut neuleita, heittäisin laatikot avaamattomina pois. Näin en enää muistuttaisi itseäni niistä poisheittämisen aikana. Onnistuin. 🥳
Täällä eräs joka heittää kaiken samantein roskiin ...... ja sit sitä kaivataan vähän ajan päästä 😁
😁 Hyvät ja huonot puolensa. :)
Kaikkien asuntojen vuokrasopimukset ovat jemmassa, keikkaliput, Spice Girls keräilytavaraa, kirjeitä,kissojen eläinlääkärikäyntien paperit. Kissojen papereiden pois heittäminen on ollut mahdotonta, varsinkin niiden käyntien jotka jäivät viimeiseksi. Lapsuudesta varastossa pyörii enää vain pari pelikonsolia ja valokuvia.
Mä en myöskään pysty heittämään pois Viivin ja Totin tavaroita. En vain pysty. Koiranruoat on ainoa, joista hankkiuduin lopulta eroon, mutta kaikki muu pesäkopasta leluihin ja talutushihnoihin on tallella. Olen antanut itselleni luvan ja rauhan säilyttää ne.
(Sisareni, koirien alkuperäinen omistaja, sai myytyä ison kasan koirien tavaroita pienen Pomeranianin omistajalle. Tämä ilahdutti minua, koska nämä tavarat hyödyttävät nyt uutta pientä karvakuonoa. Mutta itse en silti pysty luopumaan mun hallussa olevista Totin ja Viivin tavaroista.)
Olen käynyt kerran Ranskassa. Roudasin Versaillesin palatsista kiviä :D Olivat kuluneet pihassa niin sileiksi etten voinut vastustaa kiusausta. Kivien keräily aarteina on kyllä ominaisuus jonka unohdan.Muistan kun lapsena mun kivipussi katosi muutossa. Vasta aikuisena sain tietää että se heitettiin pois. Talkkari ei myöskään arvostanut mun aarteita rappukäytävän portaiden alla.
😂 Voin kuvitella...
Joo, kivet.. Mikä niissä niin viehättääkin? Tosi moni kerää kiviä lapsena ja näkyyhän se jatkuvan aikuisenakin..! Ehkä siinä on muodon lisäksi myös jokin tiedostamaton kokemus iättömyydestä ja jatkuvuudesta joka vetää puoleensa, kivethän ovat niin vanhoja, että en osaisi edes sanoa, minkä ikäinen jokin randomisti rannalta tai metsästä poimittu kivi olisi... miljoonia..?
Mulla on muistoja (just näitä lippulappuja, oksanpätkiä tärkeältä reissulta yms) varten yksi pieni laatikko. Joka on tietty täynnä. Aina kun haluan laittaa sinne jotain, käyn sen läpi ja heitän pois jonkun asian. Muistojen määrä pysyy kohtuullisena ja niitä tulee käydyksi läpi säännöllisesti :)
Ahh, oksanpätkät, kivet, kuivatut kukat, kävyt sun muut... Näitäkin on..! Tai oli - erityisesti mun Ahvenanmaan asunnollla. 🧡
Tää on kyllä hyvä tapa!
Kiitos kun saimme kurkata Sannin muistoihin💛
☺️
Tää oli tosi hauskaa luettavaa! Mullakin on nyssyköitä varasto täynnä, tosin nykyään ne on täynnä lasten vaatteita jotka pitäs viedä eteenpäin 🙈 miten ihmeessä oot selvinnyt 2016 asti ilman älypuhelinta, arvostan!
Olen tosi epäteknologinen ja monissa asioissa hyvin vanhanaikainen ja perinteinen ihminen. :) En keksinyt, mitä hyötyä saisin älypuhelimesta normipuhelimeen verrattuna ja olin kiintynyt vanhoihin nokialaisiin.
En mä edelleenkään koe tarvitsevani älypuhelinta, mutta karttasovellus on kieltämättä timanttinen. 💎 Se on ainoa juttu joka tekee älypuhelimesta mulle oikeasti hyödyllisen. Jos Instagramia olisi mahdollista käyttää (yhtä sujuvasti) pöytäkoneella kuin luurilla, käyttäisin Instaakin mieluummin koneella. En pidä pienten laitteiden kanssa näpertämisestä ja hädin tuskin jaksan lukea sähköpostia puhelimella.
Minulla on enää yksi muistolaatikko ja vaatekaappi siinä kunnossa, että kaikki on käyttökuntoisia lukuunottamatta paria muistovaatetta. 😁 Kimmokkeena viimeisimpään siivoamiseen oli sukulaiseni kuolinpesän siivoaminen ja jotenkin tuli kyllästyminen kaikenlaiseen turhaan sälään, jonka voi vielä myydä/antaa jonkun aktiivikäyttöön tai ehkä kierrättää materiaalina.
Tärkeimmät muistot on kuitenkin ihana säilyttää. Ja tietyllä tapaa on tylsää, että nykyään ostan kaiken mahdollisen digitaalisena ja esim. tapahtumaliput poistan sitten kun tapahtuma on ohi. Verkkokaupoissa sentään säilyy ainakin jonkin aikaa ostohistoria niin voi siellä joskus käydä katsomassa missä onkaan käynyt, mitä kosmetiikkaa ostanut jne 😄
Kiinnostaa myös työhuoneesi kosmetiikka sitten kun olet siinä pisteessä, että siivoat siellä! ☺️
Wow..! 👏 🤩
Ah, mä niin toivon ja odotan, että minäkin pystyisin kyllästymään, sen sijaan että muodostan kaikkeen voimakkaan tunnesiteen joka tekee ihan kaikesta luopumisesta niin *mmetin vaikeaa... 😂
Katsellaan... :D Olen aloittanut koko työhuoneen kattavan siivousoperaation jo viime keväänä mutta hmmm... se jotenkin taisi jäädä päästyäni kolmanteen hyllykköön... Ja sen jälkeen on taas ehtinyt kertyä niin paljon uutta kosmetiikkakirjastoon päätyvää työkosmetiikkaa, että nyt pitäis taas aloittaa hyllyjen läpikäynti alusta... 😅 Luulen, että moni saisi slaagin, jos näkisi kaikki mun työhuoneessa asuvat kosmetiikkapurkit yhdessä kasassa. Siinä voisi olla shokkiarvoa....
Ollaan näköjään oltu samoilla keikoilla. U2 keikka oli kyllä aikoinaan mahtava kokemus, mutta tuota en muista että Robbie oli väsähtänyt, kyllähän se yleisöä jaksoi laulattaa, mutta olisiko keikka ollut vähän lyhyt. Hänellä taisi siihen aikaan mennä vähän lujaa.
Mulle on jäänyt mieleen lehtiarvostelu (olisiko ollut Hesari) jossa Robbien flunssaisuus mainittiin. Hänellä oli muistaakseni keikan alussa kaulahuivikin kaulassa ja hän itsekin kommentoi jotain siitä, että ei ollut ihan täydessä vedossa, en muista puhuiko itse flunssasta mutta pahoitteli "huonoa virtaa" sinä iltana. Saattoihan siinä olla kyse muunkinlaisesta syystä kuin flunssasta. Kuten sanoit, hänellä meni lujaa tuohon aikaan.
Jemmari täällä terve👋 mä säästän kanssa juuri pientä tilpehööriä. En vaan saa heitettyä pois. Nyt jo kauhistuttaa edessä oleva muutto…
Sulla on muuten hyvä maku musiikin suhteen. Olen ollut noilla kaikilla samoilla kuin sinä myös siellä Chris Cornell Finlandia-talon keikalla.
🙏🏻 🎶
Hei Sanni,
otan osaa keskusteluun tuomalla vastakkaisen persoonan.
Kaikki lähtee … valokuvista alkaen.
Jaoin lapsille heidän omat kuvat.
Jätin vain muutaman.
Tässä vaiheessa elämää koen, että vähempi parempi.
Muistoissa ja materiassa. Karsiminen alkoi, kun esikoinen neljän porukasta muutti kotoa.
Ei sitä arvaa, kuinka rankkaa se onkaan, kun pesä alkaa tyhjetä, vaikka meitä vielä olikin viisi ( vävy luettuna)
Ja tiedätkö, ei ollenkaan huono olla säästämättä kaikkea.
Sen koin isän poismenon aikana viime kevään ja kesän aikana, kun yksin jouduin siivoamaan kaiken isän keräämän tavaran. Isä säästi iiiiihan kaiken. Senkin, minkä joku toinen oli heittänyt pois.
Isän missio oli pelastaa kaikki kattilat ja paistinpannut mm.
Mutta Sanni, ihana kun sinä pystyt säästämään kaiken.
Se kertoo, että sinulla on ollut hyvä elämä <3
Mun mielestä tämä on oikein kunnioitettavaa. En mä näe, että jemmaaminen ja nostalgian tunteissa lilluminen on yhtään sen parempaa kuin kaiken pois heittäminen.
Mä en säästä kaikkea, mutta säästän paljon. Se ei kerro mielestäni hyvästä elämästä, se vain kertoo mun mielenlaadusta ja persoonasta. :)
Ja niinjoo
Lily Lolo oli nappiostos!
Hain vielä sen tummimman puuterin aurinkopuuteriksi ja luomiväriksi.
Sopii mielestäni mun oliivi-ihon värimaailmaan oivallisesti.
Trind minulla oli ollutkin jo pitkään, mutta laiskuuttani jemmasin.
Itse asiassa tutustuin tuotteeseen jo yli 10 vuotta sitten, kun kynnet oli ihan paperia.
Nyt kun ( taas joudun viittaamaan mun ikään 😅) kaikki hempat ei mene kankkulan kaivoon, mun kynnet ja tukka voi paremmin, mutta trind teki silti tehtävänsä.
Tiesitkö, että raudan puute vaikuttaa juuri kynsiin ja hiuksiin?
Lisäksi tilasin Brunsin hiusten hoitojutskut all the way 🥰
Tykkäsin ja hiuksetkin tykkäsi.
Nähdään täällä taas ☺️
🙏🏻 Mahtavaa!
Jeii!! Bruns on kyllä huikea sarja!
En tiennyt. Mä olen suoraan sanottuna aika heikosti perehtynyt "ihoravinteisiin". Vain ne, joita olen itse käyttänyt (kuten biotiini ja MSM) ovat jääneet mieleen.
Minä aloin niittailemaan kivaan kierrekantiseen käyttämättä jääneeseen vuosikalenteriin kaikenlaisia muistoja, mm. pieniä piirroksia, keikka- ja leffalippuja, rannekkeita, kaverilta saatuja kortteja... Ei tarvi enää erikseen jemmailla kirjekuorissa ja paperipusseissa vaan ovat helpommin selattavissa.
Onneksi nuo kännykän akut ei oo alkaneet itsekseen tekemään mitään jännää varastossa. Vein pari vuotta sitten omia ja muiden vanhoja kännyköitä ja akut kierrätykseen, menee arvokkaat metallit uusiokäyttöön. Kuoria jätin muistoksi 20+ vuoden takaa. :D
Onpa muuten hyvä idea! Tämän voisi ottaa itsekin käyttöön..!