26.01.2015

Jemmaajan elämä ja teot

Hei, olen Sanni. Olen jemmaaja.

Meillä on sitä perheessä.

Muistan jemmat jo isoäitini kotoa. Siellä yksi makuuhuone oli omistettu suurelle varastoidulle tavararöykkiölle. Kiipeilin lapsena röykkiön päällä. Se oli minusta jännää. Kaikki ne laatikot täynnä säilöön laitettua elämää.

Nyt se ei ole minusta enää yhtään jännää.

Kuvituksena operaatio meikkinurkkauksen siivous.

XMeikkistash_IMG_3752

Jemmailijalle on suunnattoman vaikeaa luopua tavarasta. Hän ei välttämättä osta paljon eikä ole shoppailullisessa mielessä "materian harrastaja", mutta minkä hän hankkii - siitä on vaikea luopua.

Jemmaaja ei pääse eroon tunteesta, että hän saattaa vielä tarvita kaikkia muinoin hankkimiaan tavaroita. Hän on lukkiutunut voimakkaaseen "Entäs jos..?" -ajattelumalliin. "En voi heittää tätä menemään, entä jos sille tuleekin vielä käyttöä..?" "En tarvitse tätä nyt, mutta entä myöhemmin...?"

Jemmaaja ei kykene ajattelemaan, että jos joku tällä hetkellä tarpeeton tavara tulevaisuudessa osoittautuu taas hurjan tärkeäksi, hän voi hankkia sellaisen uudestaan.  Tavara on hyvä säilyttää kaiken varalle.

XMeikkistash_IMG_3755

Jemmaaja-Sannin meikkinurkkauksessa tuolikin toimii säilytystilana.

Jemmaaja-Sannin ongelmiin lukeutuu ikävä kyllä myös tietynlainen...taipumus epäsiivoon. Minun on vaikea keksiä kaikille tavaroille omia paikkoja, ja jos niillä paikat onkin, en useimmiten saa tavaroita palautettua näille paikoilleen.

XMeikkistash_kollaasi1

Jemmaaja ei välttämättä ole lainkaan onnellinen tavararöykkiöidensä keskellä. Hän saattaa kokea suurta ahdistusta tavaran määrästä, mutta on kykenemätön tekemään asialle mitään.

Hän voi yrittää aika ajoin luopua, ja mahdollisesti onnistuukin silloin tällöin viemään jotain kirpputorille, kierrätykseen tai jopa roskikseen - mutta usein onnistuminen jää vajaaksi ja lyhytaikaiseksi. Jos jemmaaja saa heitettyä viisi laatikollista sanomalehtien vuosikertoja menemään, hän löytää itsensä muutaman vuoden kuluttua uusien lehtipinojen keskeltä.

Terveisiä äidilleni. Minkä vuoden Hesarin Kuukausiliitteissä olet menossa...? :)

XMeikkistash_IMG_3807

Jemmaaja on myöskin usein luonteenpiirteeltään herkästi materiaa inhimillistävä ja siihen kiintyvä. Kahvimuki ei ole vain muki vaan sillä voi olla nimi ja elämäntarina ja se on sympaattinen. Sitä ei voi heittää menemään vaikka se ei mitenkään sovi muuhun astiastoon. Sehän pahoittaa mielensä.

Jemmaaja voi kiintyä suuresti jopa pussilakanoihin tai sohvatyynyyn. Tai 18 vuotta sitten ostettuun puuterirasiaan. Jemmaajan on vaikea edes ajatella näistä luopumista - hänhän on luonut niihin suhteen.

XMeikkistash_IMG_3760

Kaikkein suurin voima on kuitenkin mahdollisen tulevan tarpeellisuuden voima.

"Voin tarvita tätä vielä joskus. Siksi säästän sen".

XMeikkistash_kollaasi2

Minulla on kotona erityyppisiä jemmoja.

Osalla on tunnesyihin liittyvä tausta, osa on jemmattu oletetun tarpeellisuuden nimissä. Osa, erityisesti kosmetiikka, liittyy blogini sisällön tuottoon, ja on siis sinällään työmateriaalia.  Työmateriaalia eli ei, näidenkin jemmojen liikkuvuutta olisi tarpeen tehostaa.

Parasta olisi, jos antaisin blogikosmetiikan samantien eteenpäin arvostelun tehtyäni.

Mutta ei. Hamsteri sujauttaa ne takaisin lipaston uumeniin tai makuuhuoneen sängyn alle tai viimeisimpänä säilytystilana olohuoneen sohvapöydän alle.

Kotini on yksi suuri varasto.

XMeikkistash_IMG_3810

Kosmetiikan hankkiminen muodostaa erityisen ongelman luonneyhdistelmälle kosmetiikkafriikki-jemmailija.

Siinä missä "normaali" kosmetiikkaintoilija laittaa vanhempia tuotteita roskiin tai antaa eteenpäin kavereille (tai, saa jopa käytettyä niitä loppuun..!) luoden näin tilaa uusille hankinnoille, kasvaa jemmailija-friikin kosmetiikkakeko vuosi vuodelta.

Hän ei heitä juuri mitään itse hankkimaansa pois ellei tuote kulu loppuun.

Tulos: jemmailija-friikin on lopulta mahdoton käyttää kaikkia tuotteitaan. Hän ajautuu tilanteeseen, jossa tiedostaa, että kosmetiikkaa on aivan liikaa ja suhde siihen on muuttunut käyttäjästä ensisijaisesti säilyttäjäksi. Mutta jemmaaja ei kykene luopumaan, eikä friikki voi lopettaa uusien ostamista. Ikuinen noidankehä.

Jemmaaja jää vallitsevaan tilanteeseen ja yrittää vain selviytyä.

XMeikkistash_kollaasi3

Muistoja....

1. Kun vanha suosikki-poskipunani hajosi ja meni muruiksi, minä korjasin sen.

2. Cliniquen kauniit paletit kuuluvat ensimmäisiin selektiivisiin luomivärihankintoihini, on sääli etten ole käyttänyt niitä vuosiin.

3. Urban Decayn paletit liittyvät vaiheeseen, jolloin löysin Värit isolla v:llä.

4. Gemeyn kulta-ruskea duo on toiseksi vanhin luomivärini.

5. Maybellinen sinivioletti ja Rimmelin ruskea-beige-paletti olivat yhteen aikaan suurimpia suosikkejani.

6. Yves Rocherin suloisen pastelliset luomivärit oli pakko saada kun olivat niin söpöjä. Käyttökertoja ei ole juuri kertynyt.

7. MACin Paint Pot Rubenesque oli rakkautta vuonna 2008.

8. Eräältä Sveitsin matkalta kotiutin nämä kolme ruskeaa luomiväriä, joiden ostoperustetta en ymmärrä tänäkään päivänä.

XMeikkistash_IMG_3853

Tässä on vain noin kolmasosa huulipunistani.

XMeikkistash_IMG_3855

Vanhimmat ovat.... no, ette edes halua tietää kuinka vanhoja.

XMeikkistash_poyta

Tilanne on nyt tämä.

Minä yritän taas, vaikka aavistan että tulos on kuin kahden korren poimiminen heinäsuovasta.

XMeikkistash_IMG_3848

Sain poistettua pienen paperikassillisen verran meikkejä meikkipöytäni laatikosta. Annoin kassin siskolleni.

Meikkipöytä on nyt oikein siistin näköinen, ja mahdun istumaan tuolillekin. Jalkatilakin on nyt vapaampi.

Mutta projekti on vielä kesken, olohuoneessa odottavat lajitteluaan edelleen...

XMeikkistash_IMG_3774

Nämä.

*

Myös mieheni jemmaa.

Muualla jemmaajien kodissa tilaa vievät...

XJemmat_lehdet_esitteet

Kosmetiikkaesitteet ja lehdet. Näitä on laatikoittain.

Miehellä on omat lehti- ja kansiopinonsa. Niitä on ikkunalaudalla, ruokapöydän alla ja usein sohvalla.

XJemmat_vaatekaappi

Vaatteet. Käytän kymmentä prosenttia vaatevarastostani. Samoin mieheni. Pärjäisin varmasti kolmella noista koreista - mutta niiden lisäksi vaatteeni täyttävät lisää koreja kaapiston toisessa laidassa, ja tottahan toki myös senkki pullistelee vaatteitani. :/

Alakerran varastosta puhumattakaan.

XJemmat_vaatteet

Mä yritin....

Tämä laatikko piti heittää menemään vuosi sen sulkemispäivämäärästä, jos en olisi tarvinnut mitään sen sisällöstä.

Laatikko on edelleen varastossa. En ole tarvinnut sieltä mitään.

XJemmat_varasto

Varastotilamme on niin täynnä että sieltä täytyy ottaa tavaraa ensin ulos jotta mahtuu itse sisään.

   XJemmat_varasto2

Entinen elämä kulkee mukana laatikoissa, joita ei koskaan avata....

*

Olemme joutuneet mieheni kanssa taas väli-fundeerauksen eteen. Olemmeko todella niin voimattomia röykkiöidemme keskellä kuin kuvittelemme? Joka vuosi muka viemme ylimääräistä kirpparille emmekä olevinaan osta paljon mutta silti hukumme tavaraan. Miten me annamme tämän tapahtua..?

Hulluinta on se, että jos joku muu heittäisi jemmamme menemään meidän sitä tietämättä, emme edes kaipaisi näitä rojuja, tuskin muistaisimme murto-osaakaan. Mutta kun päätös luopua ja konkreettinen poisheittämien on tehtävä itse.... sitten se "Entäs jos?"-otus nostaa päänsä.

Entä jos.... viiden vuoden kuluttua haluan katsella tätä vanhaa albumia? Tai tämä leveähihainen neulemalli tulee taas muotiin...?

Voi jemmaaja - entäs sitten?!

Vinkkejä tai vertaistukea otetaan vastaan.

117 comments on “Jemmaajan elämä ja teot”

  1. Hei olen Marina ja olen myöskin jemmaaja. Sanat entäs jos on sitten niin tuttu parivaljakko oman pään sisällä et halleluja vaan :D toinen vaatehuone tursuu tavaraa, toisen mies remppas ainostaan mun kosmekamoille ja koruille kun hällä alko vissiin menemään hermo kun niitä oli ympäri huushollia, on niitä siltikin :D
    Koitan tietyin väliajoin käydä kaappeja läpi ja luopua jostain kamoista vaikka väkisin.

    Vastaa

    0
  2. Itse jemmasin tavaraa kun muutin pois lapsuudenkodista. Kaikki mahdollinen täytyi saada sieltä mukaan ja ekaan omaan kotiini kertyi huimasti tavaraa. Parvi (jossa en nukkunut) oli aivan täynnä rojua, jota en ikinä tarvinnut, mutta silti ne kaikki tavarat olivat muka tarpeellisia. Jos joskus tulisi käyttöä.. Kun minun täytyi sitten muuttaa tuosta kämpästä ja parvi poistui elämästäni, oli pakko ruveta miettimään tavaroitanikin. Siivosin rankalla kädellä: osa suoraa roskiin, osa kirpparille ja osa kierrätykseen/hyväntekeväisyyteen. Päivääkään en ole sitä siivousshowta katunut tai yhtäkään niistä tavaroista kaivannut! Vähemmän tavaran kanssa on sen sijaan ollut helpompi elää ja kun joskus on jotain hankkinut on heti tiennyt missä sen paikka on, ei missä se mahdollinen pino on tai minne sen tunkee. Niitä vähäisiä (vaikkakaan ei vähäisiä!) tavaroita arvostaa eritavalla nyt ja niistä nauttii nyt! Suosittelen leikkimään puskutraktoria pari päivää ja heittämään surutta tavaraa mäkeen, hetken se vaan kirpaisee! :)

    Vastaa

    0
  3. Niin tuttua. Sain apua kirjasta Hyvän mielen vaatekaappi. Karsin vaatekaappia isolla kädellä ja vain paremmaksi. Suosittelen!

    Vastaa

    0
  4. Täällä toinen jemmaaja heippa vaan! Itselläni jemmaus on "peritty" tai siis opittu lapsuudenkodista. Olen saanut kaksi asiaa äidiltäni, sokeririippuvuuden ja jemmaamisen tarpeen :D Ainoa hyvä asia tässä on se, että tiedostan ongelmat. Nyt on kolmas muutto kahden vuoden sisällä edessä ja tällä kertaa aion onnistua. Aion karsia kaiken turhan joka on jemmattu. Sen jälkeen aion irtautua sokerista.
    Tsemppiä sinne luopumisen tuskan keskuuteen, pystyt siihen kyllä!

    Vastaa

    0
  5. En tiedä aloinko eka itkeä vai nauraa, kun tätä luin, niin paljon se muistutti oman pään ja kämpän sisältöä. Vaatteita löytyy yläasteajoilta asti (jotkut on kivoja, kyl mä näihin vielä mahdun, osa lähinnä wtf), kirjoja ja eriskummallisia esineitä isomamman peruilta (suurin osa ei ikinä päivänvaloa ole nähnyt, aikanaan hänen taloaan tyhjennettäessä ei kyllä jäänyt epäselväksi, mistä jemmailu periytyy...) ja rikkinäiset mutta muuten maailman ihanimmat sukat vie vieläkin hyllytilaa vaatehuoneessa, jonne en nykyään uskalla enää edes astua :D
    Muutama vuosi sitten otin itteäni niskasta kiinni ja heitin viiden vuoden Cosmot teiniajoilta paperinkeräykseen. Siis heti sen jälkeen kun olin ensin lukenut ne uudelleen läpi, ja ottanut talteen mielenkiintoisimmat jutut ja muut. Nyt ne paperinpalaset on (luultavasti) jossain noista laatikoista, tarvettahan niille ei ole ollut..

    Vertaistukea siis löytyy ja ihana tietää, ettei ole ainut, joka ei pysty heittämään sitä aikoja sitten kahtia haljennutta piirakkavuokaa pois, koska... no, koska.

    Vastaa

    0
  6. Minä oon vastakohta. Kun on kaksi kertaa elämänsä aikana kiikuttanut koko omaisuuden kaatopaikalle homeen takia, niin suhde tavaraan muuttuu. Ne on vain tavaraa, niitä saa uusia tai niitä ei todella tarvitse. Minun kaikki vaatteet mahtuisi kahteen Ikea säkkiin, en käytä edes niitä kaikkia. En vaan tarvi enempää. Nyt kun vielä asutaan seitsemän henkeä pienessä mökissä, niin en edes halua tänne tavaraa.

    Vastaa

    0
  7. Ääh itselläni on kans toi Cliniquen paletti. Sain sen varmaan 4v sitten, mutta en ole raaskinut käyttää liikaa vaikka se lempparein kaikista onkin. Vaalein väri hajosi syksyllä ja reunimmainen vaaleempi kuparinen on alkanu näyttää uhkaavasti pohjaa :( Omistan tällä hetkellä 3 palettia; tuon, yhden Dior viisikon ja Diorin matkapaletti (luomareita, huulikiiltoja ja poskipuna/puuteri). Eli antaisin vaikka pääni jos löytäisin tuon Cliniquen paletin jostain :(

    Vastaa

    0
  8. Voi kamala, en osaa neuvoa! Mutta sen tiedän että ton kirjottaminen ja näyttäminen vaati rohkeutta!! Tunnustan, täällä siis toinen jemmari. Välillä oon saanut siivottua ja turhaa pois, mutta kun on jemmari niin ihan oikeesti parinviikkon päästä tuleekin jollekin oikee tarve mitä on heittänyt pois. Nyt tarkotan ihan oikeen oikeeta tarvetta. Ja kuten tiedät se vaan pahentaa tilannetta. Lupaan seurata jos tänne kommentoitaisiin neuvoja! Kiitos hyvästä postauksestasi.

    Vastaa

    0
    1. Täällä myös yksi jemmailija. Pahinta on just se OIKEE TARVE, jemmailijana en voi unohtaa niitä erehdyksiä kun on heittänyt jotain pois ja heti seuraavalla viikolla siitä rikkinäisen radion antennista ois saanu näppärästi paneeliverhojen painon.. Ja tuo "uudelleen muotiin tulo", minä myös. :(

      Vastaa

      0
  9. Minulla on ollut itseasiassa järjestelyprojekti meneillään tammikuussa. Inspiraationa toimi tuskastuminen siihen kuinka paljon tavaraa voi yksi ihminen omistaa, tuntui että kaikki varastotila oli käytetty (vaikka alakerran häkkivarastossa ei edes ole täyttä).. Vaatteita on mennyt pari säkillistä kirpparille, ja eteisen nurkassa on laukullinen sälää mistä en ole päättänyt myynkä ne vai vienkö jonnekin keräykseen.

    Luopuminen on minullekin vaikeaa, varmasti tekstin perusteella hurjasti vaikeampaa niin en osaa sanoa onko omista vinkeistäni apua. Blogeista olen kuitenkin kerännyt vinkkejä. Esimerkiksi olet jo käyttänyt tempun "pistä tavarat laatikkoon & anna eteenpäin jos et ole tarvinut niitä vuoden päästä".. Ehkä konkreettinen tavoite olisi hyvä motivaattori? Tai että joku muu saa minulle tarpeettomasta tavarasta iloa, jos luovun siitä..?

    Tsemppiä!

    Vastaa

    0
  10. Musta tuntuu joskus, että ainoa hyvä suhtautumistapa olisi opetella arvostamaan tavaran puutetta ihan aidosti. En tarkoita että tarvitsisi olla ilman perusasioita, mutta pitäisi nähdä nautinnollisena ajatus elämästä, jossa jotain oikein mieluista materiaa jää puuttumaan ja nähdä elämä hyvänä siitä huolimatta. Jos kuvittelen että mun rojuomaisuus palaisi, niin ei niiden tavaroiden menetys todellakaan kaataisi elämääni, jos nyt ei ajatella taloudellista puolta vaan sitä, että pärjäisinkö arjessa ilman roinaani ja löytyykö maailmasta jotain korvaavia tuotteita. Yllättäen kyllä... Mutta se vapaaehtoinen luopuminen on vaikeaa todellakin.

    Musta tuntuu usein harmilliselta ajatella, mistä olen luopunut, vaikka olenkin huojentunut tavaran vähenemisestä ja käytännössä pärjään aivan mainiosti ilman kyseisiä tavaroita. Huonekalujani, sarjakuviani ynnä muuta esimerkiksi on entisessä asunnossa edelleen, jossa ex-kämppikseni ja hänen uusi kämppiksensä nykyään asuvat ja käyttävät mun tavaroita, kodinkoneita jne. Osan olen myös jättänyt sanoen että voit pitää, osa on luullakseni vain lainassa. Joskus ahdistaa ihan vain ajatella sitä, että ne on siellä, vaikka senhän pitäisi olla mulle helpotus. Mulla on vaan joku omituinen ikävä niitä tavaroita kohtaan, ihan järjetöntä, vaikka olen nykisessäkin tilanteessa tavaroideni ympäröimä.

    Tosta pitäisi päästä yli. Kulutustuotteiden säästämisestä pitäisi myös päästä yli, se on varmaan mun pahin tapa. Mä en raaski käyttää lempi tuoksuvettä, ettei se lopu. Joka päivä pelkään, että takin vetoketju hajoaa kun en voi elää ilman sitä takkia :D harmittelen etten ostanut varmuuden vuoksi kahta.

    En raaski käyttää kuivattuja mustatorvisieniäni kun sit mulla ei enää ole niitä ja saatan tarvita niitä jossain erityisessä ruoassa. Mutta sain ne vuonna 2010?? Olen säästänyt 5 vuotta vanhoja sieniä :---D hävettää, help...

    Kuulostanko hullulta? musta ainakin välillä tuntuu siltä kuin en tajuaisi elämän olevan väliaikaista vaan jotenkin yritän varautua jonkinlaiseen ikuisuuteen. Ihan kuin pyrkisin tilanteeseen, jossa elämäni ketjussa ei ole heikkoja lenkkejä vaan kaikki on täydellistä ja turvattua. Samalla kun odotan, että mulla on kaikki ainekset täydelliseen elämään, niin elämä tällä hetkellä menee ohi kun keskityn säästämään. Nerokasta?

    Oon optimistinen jemmaamisen suhteen silti :) Kyllä siitä vielä ottaa opikseen vähitellen. Mä olen nyt jo oppinut sen, että säästelin turhaan monia vaatteitani, kun nyt ne on riippakivenä vaatehuoneessa eikä enää omaa tyyliä. Olisi pitänyt käyttää niitä silloin kun tykkäsin niistä ja sienetkin olis voinut käyttää niihin aikoihin.

    Miten voi oppia tuhlaamaan ja kuluttamaan tavaroita joista tykkää? Kyllä mä epämieluisia asioita yritän käyttää pois, mutta niitä parhaita on vaikeaa, koska pelkään niiden loppumista.

    Vielä viime vuoden muutossakin löytyi umpikuivia Anytimen kynsilakkoja lempisävyssäni teinivuosilta joita olin säästänyt ettei ne koskaan loppuisi. Ei loppuneet ei :D

    Vastaa

    0
  11. Heh, kuulostaa tutulta, mä jemmailen myös mm. ikivanhaa kosmetiikkaa, kuten kuivahtaneita ripsivärejä, koska niiden harjoja voi vielä käyttää, -mihin, se onkin sitten se oleellinen kysymys. Mun jemmaintoa pahensi entisestään esimerkiksi syksyinen Lancômen kamppis, jossa sai vaihtaa vanhan ripsarin uuteen, eli nyt sain hyvän syyn säilöä niitä, jos samanlainen tulee vaikka uudestaan! Tai kun kuulin että I Love Me-messuilla oli saanut Avonin pisteellä vaihtaa vanhan huulipunan uuteen, joten siinä taas loistava syy säästää vanhoja punia, joita en todellakaan käytä. Köyhäilen olosuhteiden pakosta, eli uutta tavaraa ei ole varaa ostaa, ja sekin pahentaa jemmailua. Säästän jopa kosmetiikan pahvipakkaukset, koska voihan olla, että haluan tarkistaa esim. incin myöhemmin, mutta se ei selitä miksi jo aika päivää sitten loppuneiden voiteiden paketteja on edelleen meikkihyllyssä. Samaten pari kuivunutta kynsilakkapulloa nököttää siellä, sillä niissä oli niin täydellinen sävy, että pakko säästää, jotta voin verrata josko löytäisin niille täydelliset dupet. Kellarikomerosta ei kannata edes alkaa puhumaan :D Vaatteet sentään sain jo lajiteltua omiin kasoihinsa kirpparille menevät, mutta arvaa oonko saanut vietyä niitä? Ja ihan oma lukunsa on vaatteet joihin ei enää mahdu, mutta toivoisi mahtuvansa vielä joku päivä, ja joista ei siksi voi hankkiutua eroon. Ja meilläkin siipalla on omat varastonsa, cd-levyjä löytyy monta pahvilaatikollista, samoin vanhoja sarjakuvalehtiä. Ehkä ihan hyväkin, että rahankäyttö on minimoitu, niin ei ainakaan lisää tavaraa kerry kovin nopeaan tahtiin, mutta kyllähän se kirpaisee kosmetiikkaintoilijaa, kun blogeissa rummutetaan ihanista uutuuksista jotka on "pakko saada". Voin vaan kuvitella sitä meikkimerta missä pyörit, kun blogin takia saat jatkuvasti uusia tuotteita. Kieltämättä olis hauska tonkia sun kosmevarastoja, jostain syystä toisten meikit ja rasvat on aina sata kertaa kiinnostavampia kuin omat, mistähän ihmeestä sekin johtuu? Mutta ei kai jemmailusta kannata liikaa stressiä ottaa, onhan sitä paljon pahempiakin paheita olemassa. Ota tavoitteeksi heittää pois/kierrättää vaikka yksi tavara päivässä, jos vähentää tavaratunkiota pikkuhiljaa ei se ehkä tunnu niin rankalta kun se, että pitäisi kerralla siivota kaikki ja heittää pois. Ja sit kannattaa viedä roskat heti tai huomaa dyykkaavansa omia roskiaan, nimim. kokemusta on ;p Tsemppiä, et ole valtakunnan ainoa hamsteri!

    Vastaa

    0
  12. Jahkailen välillä saman ongelman kanssa, tosin minulla ongelma ei ole rajattu niinkään mihinkään tuoteryhmään vaan tuntuu että tilpehööriä on muuten liikaa.. Tyttären pienet vaatteet vie kyllä paljon tilaa ja niistä luopuminen tuntuu hankalalta, mutta oon yrittänyt itselleni järkeistää sitä etten tuu niitä tarviimaan ja hän tuskin on innoissaan niistä 20 vuoden päästä. Kiertoon ja sitten siitä tulleet rahat jemmaan esim. Jotain antimateriaalista asiaa varten:)

    Vastaa

    0
  13. Sinulta joskus kosmetiikkaa huutanut täällä hei :) olisko apua, jos näkisit ihan itse, miten paljon eteenpäin antamasi asiat tuovat iloa muille? Älä järjestäkään ensi kerralla huutista, vaan kutsu koolle vaikka harrastelijateatteriporukka ja vie heille henkilökohtaisesti meikkejä ja pistä samalla vaikka ihonhoitotuotteita kotiinviemisiksi :) lisäksi on tietysti nämä hopet ym. jotka toimittaa tavaraa tarvitseville. Siellä voi olla vaikka joku, jolle on tullut äkkilähtö omasta kodista ja kaikki ns. "turhat" iloa tuovat asiat ovat jääneet, kun on ollut muuta mielessä. Mulla oli kauhean vaikea vaatekaapin tyhjäys tässä vähän aikaa sitten, mutta kun kaveri kyseli, olisiko jotain vietävää hopelle, niin röykkiö kasvoikin entisestään ihan huomaamatta. :)

    Vastaa

    0
  14. Melkein alkoi ahdistaa pelkkä lukeminen! Eli täällä pahimman luokan poisheittäjä ja kierrättäjä. Epäjärjestyksessä olevat kaapit vainoavat melkein unissakin ja toisten ihmisten (poikaystävän) tavararöykkiöt houkuttaisivat siivoamaan. Aina yritän ehdottaa, josko pidettäisiin huippukiva viikonloppu raivaten, mutta hauskuus on vahvasti vain ehdottajan mielessä. Ei ole kiva tämäkään ääripääluonne, mutta ainakin muuttojen kohdalla vähän helpompi kuin jemmaajaluonne. Tsemppiä järjestelyyn! Ammattijärjestelijöitäkin on, voithan ehdottaa blogiyhteistyötä ;) (vai miksi sitä kutsutaan, kun kirjoitat palveluista yms. blogiisi)

    Vastaa

    0
  15. Älä mieti liikaa ja vähän kerrallaan! Pidät itsesi kylmänä ja mietit vaan että onko käyttöä - ei ole - pois. Et ala tunteilemaan. Vaikka vain vartti kerrallaan ja sitten lopetat homman kun alat fiilistelemään liikaa. Pari kertaa viikossa "raivaat" nurkkia vartin verran ja mietit sitä avaraa tilaa mikä röykkieöiden alta paljastuu pikku hiljaa :) Kerta kerralta se helpottuu vaikka alkuun onkin tosi vaikeaa.

    Tai ehkä tavara päivässä? Ja teet siitä hienot ja tarkat taulukot ja listaukset niin ehkä innostut ja tavaran "katoaminen" ei enää sureta vaan pikku hiljaa täyttyvät taulukot vievät voiton. Vähän niin kuin huijaat itseäsi ;)

    Vastaa

    0
  16. Heippa! Itselläni ei ole ns. tavallista suurempaa jemmausongelmaa, mutta lähipiiristä sitä löytyy. Sen edessä on usein itse aika voimaton, koska on niin vaikea luopua omista tavaroista. Joskus voi olla vaikea nähdä, mistä aloittaisi kun tavaraa on niin paljon. Kannattaisikin ehkä miettiä ammattijärjestäjän palkkaamista. Varmasti jemmaus jatkuisi järjestämisen jälkeenkin, mutta ainakin se toisi selvän helpotuksen tilanteeseen joksikin aikaa :) Tässä ainakin yksi palvelua tarjoava yritys:

    http://www.komerox.com/

    Vastaa

    0
  17. Tunnistin itseni tekstistä, mutta onneksi vain osin. Tietysti saatan tästä vielä kehittyä ja päästä samaan. ;)
    Itselläni on tallella mm. noin 27 vuotta sitten ostettu Baborin duo luomiväripaletti. Miksi? Ensimmäinen työpaikkani oli Orionilla, joka maahantoi myös kosmetiikkaa. Henkilökuntamyymälästä sai edullisesti ostaa näitäkin tuotteita. Eihän sitä voi pois heittää, käyttämätön hei! :)Eiköhän tämä kosmetiikkafriikkiys juonna alkunsa jo sieltä.

    Vastaa

    0
  18. Luin jostakin, että ihminen kerää tavaraa 40 vuotta ja seuraavat 40 vuotta hän yrittää päästä eroon siitä :) Katselin eilen ammattijärjestäjien sivuja ja olen menossa ensikuussa yhden järjestäjän luennolle. Minäkin olen siivonnut alkuvuoden kaappeja. Tulos: eipä tarvitse ostaa tänäkään vuonna montakaan tavaraa, mutta aika monesta pitäisi pystyä luopumaan. Pidän järjestyksestä, että jokaiselle tavaralle on oma paikkansa. Tämä taas vaatii tilaa, jos tavaraa on paljon. Kierre ja ahdistus on valmis :) Reilu 10 vuotta sitten muuton yhteydessä luovuin paljosta ja nyt se harmittaa, kun tarvitsisin niitä eikä tässä elämän tilanteessa ole varaa ostaa uusia. Molempi parempi :)

    Vastaa

    0
  19. Sun/teidän pitäisi palkata sellanen järjestelijä vai miksi niitä kutsutaan. :D sori, ei saa nauraa vakavalla asialla! Mutta vakavasti, miksei ostaisi sellaista palvelua, jos itse on umpikujassa ja etenemisestä ei tunnu tulevan mitään. Tällainen palvelu kuitenkin kun on keksitty!

    Tsemppiä jemmojen keskelle! Oma kaaos ei enää tunnukaan niin pahalle. ;)

    Vastaa

    0
  20. Jätä vain kaikkein rakkaimmat ja tunnearvoltaan suurimmat. Vaatteet voit yrittää heittää jonnekin kirpputorin kierrätyslaatikkoon vaikka silmät ummessa. :) Auttaako se sinua, jos mietit, että viemällä esim. osan vaatteista kirpputorille, voit samalla parhaassa tapauksessa auttaa jotakuta epäsuorasti.

    Olen itse muuten sinun vastakohta: vaikka minulle ei ole paljoa säilytystilaa, asuntoni on lähes tyhjä! Ja jos kaappeja olisi enemmän, asuntoni olisi erittäin askeettisen näköinen. Rakastan sitä, kun ympärillä ei näy tavaran tavaraa. :) Moni nainen varmasti pyörtyisi nähdessäni nykyisen vaatekaappini sisällön niukkuuden.

    Mutta en siis voi mitenkään samaistua sinuun, sillä itse heitän pois jopa sellaista, mitä mahdollisesti tarvitsen tulevaisuudessa.

    Vastaa

    0
  21. Näyttääpä etenkin varaston osalta hyvin tutulta! Ja kuulostaa.. Olemme Kahden vuoden sisällä muuttaneet kolme kertaa, ja joka kerta on varastosta kannettu tavarat suoraan seuraavaan varastoon. Menee vuosi, tavaroita ei tarvita, tulee aika muuttaa, kannetaan tavarat siis seuraavaan varastoon. "Selvitetään toi varasto sitten joskus, keskitytään nyt tähän muuttamiseen ja niihin tavaroihin mitä tarvitaan keittiössä/olohuoneessa/vaatekaapissa/jne". Meillä kyse on ehkä laiskuudesta, ei huvita mennä laatikko laatikolta penkomaan sitä täynnä olevaa varastoa, nyt tilanne on jo melkein koominen, kun muutimme 50m2 kaksiosta (jossa oli yksi pieni häkkivarasto) 80m2 kolmioon, jossa on vaatehuonekin (muutimme sen varastoksi :)) sekä sen lisäksi KAKSI entisen kokoista häkkivarastoa. Nekin ovat nyt molemmat ääriään myöten täynnä. Toivotonta!

    Meillä tavaran määrää olen vähentänyt ainoastaan minä, ja aloitin karsimisen miehen tavaroista. Nimenomaan siksi, että tiedän, ettei hän kaipaa rojujaan, vaikkei itse niitä pystykään heittämään pois. 7 vuotta sitten muutimme yhteen, ja asumme nyt kuudennessa yhteisessä kodissamme. Jokaisessa muutossa olen pyrkinyt hävittämään miehen tavaroita (:D) ja välillä innostun siivoamaan muutenkin. Ehkä teilläkin auttaisi, jos kiikuttaisitte kierrätykseen/roskiin toistenne tavaroita, joista tiedätte, ettei niitä koskaan kaivata?

    Vastaa

    0
  22. Hei Sanni, minäkin olen jemmaaja.
    Tunnistan ja tunnustan itsessäni kaikki luettelemasi ominaisuudet. Vaikkei sitä tavaraa (enää) holtittomasti osta tai hankikaan, niin MISTÄ sitä kuitenkin koko ajan kertyy lisää?! Ja ei siitä kuitenkaan raski luopuakaan, JOS sitä sattuisi sittenkin joskus vielä tarvitsemaan. Lisäksi huijaan itseäni sanomalla "sitten kun meillä on isompi asunto" jne. jne. Meidän kellarikomero näyttää ihan samalta kuin teillä, paitsi ettei se todellakaan ole noin hyvässä järjestyksessä. Eikä se tavara todellakaan onnelliseksi tee, päin vastoin aiheuttaa suurta ahdistusta, kun epämääräiset röykkiöt vain kasvavat nurkissa. Kuten sanoit, moniin tavaroihin muodostuu tunneside, mullakin pyörii laatikoissa paljon meikkejä vuodelta ennen sotia. Tällainen olen ollut ihan lapsesta saakka. Muistan, kuinka itkin hysteerisenä, kun meidän flyygeli myytiin ja vietiin pois, tai kun auto piti vaihtaa. "Huokaus." Löytyisköhän tähän vaivaan jotain terapia- tai vertaistukiryhmää? :D

    Vastaa

    0
  23. Tosi jännää lukea jemmailustasi, koska olen itse luonteeltani täysin päinvastainen eli "poistaja" (tämän termin opin eräästä asiaa käsitelleestä kolumnista). Saan suorastaan mielihyvää siitä, että saan turhat tavarat pyörimästä jaloista. En säilytä mitään turhaa varmuuden vuoksi tai tulevaisuuden varalle ja sekin on sanottava, että enpä ole koskaan haikaillut minkään "poistamisvimmassa" hävittämäni/muualle antamani tavaran perään. Tiettyjä asioita toki säilytän tunnesiteiden ja muistojen vuoksi, mutta tällaista tavaraa ei missään tapauksessa ole laatikko- tai kellarikaupalla. Täällä viisihenkisessä lapsiperheessä jo ihan välttämätöntäkin tavaraa (viidet erikokoiset vaatteet,kengät, urheiluvälineet ym.) kertyy aika lailla, joten tuo ei-pakollisen tavaran jemmailu ajaisi kyllä meidät kaaoksen partaalle ja lapsetkin ovat onneksi oppineet, etteivät kaipaa turhaa roinaa.

    Vastaa

    0
  24. Tutun näköistä ja kuuloista. Itsekin paha jemmailija. Lisäksi ongelmia tuottaa se etten malta käyttää tuotteita joita omistan tai kun ostan uuden tuotteen en voikaan ottaa sitä käyttöön ettei se vaan kulu tai muuten mene huonoksi.. Kiva huomata etten ole ainoa joka säästää "kaiken".

    Vastaa

    0
  25. Voi ei, tuttua on, erittäin tuttua! Omalla kohdallani täysin kotoa opittua, siellä on säästetty aivan kaikki meidän sisarusten tavarat.

    Heitin vasta menemään ala-asteella käyttämäni oppikirjat ja vihkot, koska ne on kaikki säilytetty, jos vaikka joskus tarvisi. Hieman yllättäen tarve on ollut vähäistä viimeisten 20 vuoden aikana. :-D Iänvanhoja meikkejä ja hajuvesiäkin on tullut vastaan, onneksi olen hiljattain oppinut luopumaan tarpeettomista ilman siirtymävaiheita esim. varaston kautta kierrätykseen tms. koska se vaan ei toimi minulla: tavarat eivät ikinä päädy roskiin, lahjoitukseen tai myyntiin, jos niille sallii välietapin esim. varastossa.

    Vaikka olen luopunut jonkinlaisesta määrästä turhuutta, en silti ole parantanut tapojani tavaroiden paikoilleen laittamisen osalta. Kasoitan kotiamme. On lehtikasa, vaatekasa, kangaskasa, puhtaiden vaatteiden kasat...

    Vastaa

    0
  26. Sori, vertaistukea en valitettavasti voi antaa, koska en ole jemmaaja ;) Itseasiassa oma tavoite on, että maallinen omaisuuteni, kotimme huonekaluja ja keittiötavaroita lukuunottamatta, mahtuisi suurinpiirtein matkalaukkuun. Tuskin tulen koskaan ihan täysin tähän pääsemään, mutta nyt edessä oleva muutto on edesauttanut tuota taas kerran. Kosmetiikkatuotteiden osalta pyrin siihen, että minulla olisi vain yksi kappale kuhunkin tarkoitukseen olevaa tuotetta. Samoin vaatteiden ja kenkien kohdalla. Ehkä teidän kannattaisi palkata sellainen "ammattijärjestäjä" :D

    Vastaa

    0
  27. Tuttua, itekin oon ollut jemmaaja, ainakin jossain määrin, ihan lapsesta asti... :D (...ja siksi mulla on edelleen jemmassa jopa lapsena säilöttyjä tavaroita, niistä luopuminen on erityisen hankalaa kun ne ovat kulkeneet mukana niin pitkään!) Mutta jotenkin kummallisesti tuntuu että oon viimeisen vuoden aikana alkanut kasvaa siitä eroon! En tiedä onko se joku luonnollinen muutos vai olenko vain alitajuisesti niin ärsyyntynyt tavaran määrään :D Oli miten oli, olen käynyt viimeaikoina läpi kaappeja ja laatikoita ja heittänyt pois niin paljon tavaraa kuin olen raaskinut... Kaikkea ei tietenkään kerralla viitsi, mutta sitten kun vaikka muutaman viikon jälkeen käy läpi saman kaapin/laatikon uudelleen, niin löytyykin taas jotain uutta poisheitettäväksi :) Eilen juuri kävin läpi suuren laatikollisen vanhoja kirjeitä ja kortteja ja heitin yli puolet niistä menemään, tiesin etten kuitenkaan niitä lueskelisi ja säästin vain kaikkein rakkaimmat. Operaation jälkeen oli todella helpottunut olo kun sai taas vähän enemmän tilaa ja vähemmän tavaraa :)

    Vastaa

    0
  28. Itse olen nykyisin täysi vastakohta jemmailijalle ja pyrin pääsemään eroon kaikesta ylimääräisestä. Aikaisemmin jemmailin tavaraa oikein kunnolla, mutta jossakin vaiheessa päätin, että se saa luvan loppua. Jemmailijankin on siis mahdollista päästä eroon tavarakasoistaan :) Kovaa työtä se kyllä vaatii, mutta jossain kohtaa sitä oppii nauttimaan raivaamisesta ja tilasta joka vapautuu.

    Itselleni on ollut hurjasti apua erilaisista minimalismiblogeista ja uskoisin, että sinäkin voisit niistä hyötyä vaikka minimalistiksi et alkaisikaan :) Esimerkiksi tässä on yksi hyvä kirjoitus tavaroista luopumisesta: http://minimalismi.fi/kuinka-luovut-turhasta/

    Vastaa

    0
  29. Voi Herrajumala!! Täällä siis toinen ääripää :) ahkera muuttaminen on pitänyt huolen siitä ettei tavaraa kerry :) kaksi viimeisintä muuttoa mitkä piti tyyliin yksin hoitaa pikkuautolla pitivät huolen siitä että heitin turhat pois.
    Vaatteet käytän puhki ja heitän pois. Turhat vaatteet kierrätän...tosin tässä sorrun vähän siihen "jos tämä joskus mahtuu" -ajatusmalliin...
    Kirjoja ja lehtiä myyn tai annan pois. Ylimääräiset lakat ja meikit myyn tai annan kavereille. Tämä pätee kaikessa tavarassa.

    Heitin myös surutta roskiin miehen rumat eripariset astiat ja kupit koska halusin että käytetään muumimukeja. Eipä tuo ole niitä kysellyt :p

    Mutta silti, saatiin täytettyä omakotitalo heti muutettuamme. Epäilen että sama pätee teihin ;))

    Vastaa

    0
  30. Mä taas (onneksi) olen ihan toista maata tämän asian suhteen ! Rakastan avaria tiloja ja sitä, ettei missään ole mitään turhaa. Vien vaatteita kerran vuodessa kirpputorille ja lehdet, kaiken maailman opiskelupaperit ym. heittelen pari kertaa vuodessa keräykseen. En vaan käsitä miten kukaan haluaa säilyttää jotain rikkinäisiä vaatteita tai täysin turhia "muisto"esineitä kaapeissaan, kun ei niitä ikinä kuitenkaan tuu käytettyä. Välillä kyllä mullekin nousee pintaan toi tavaran inhimillistäminen, mutta sitten nauran ajatukselleni ja viskaan tavaran menemään. Lopulta tulee helpottunut olo että onneksi en sitäkään rojua säilönyt.

    Vastaa

    0
    1. Mä taas (onneksi) olen ihan toista maata tämän asian suhteen ! Rakastan avaria tiloja ja sitä, ettei missään ole mitään turhaa.

      Ei jemmaus sitä tarkoita, etteikö jemmaajakin rakastaisi avaria tiloja ja viihtyisi paremmin tavarattomuudessa. Hänen ongelmansa on se, että hän on kykenemätön saavuttamaan tätä tilaa, koska pois heittäminen on psykologisesti niin vaikeaa.

      Vastaa

      0
  31. Toinen jemmaaja täällä, hei! Tunnistan ihan samoja ongelmia itsessäni ja tavarasta vaan on vaikeaa luopua. Siis kaikesta sellaisesta, mitä voi vielä tarvita. Aivan kamala tunne on se, jos joutuu ostamaan aiemmin hävittämänsä tavaran tilalle uuden samanlaisen, se vain pahentaa oiretta.

    Että vertaistukea löytyy, ratkaisuja ongelmaan ei niinkään.

    Vastaa

    0
  32. Ongelma on se, kun alkaa vanhoja "jemmauksia" kaivelemaan ja siivoamaan, niin yllättäen "löytääkin" kaikkea uutta ja kivaa ja "kyllä, tämän otan käyttöön!" "Olin ihan unohtanut että minulla on tälläinenkin!"

    Puolet päätyy "takaisin käyttöön" eli pinkan pohjalle odottamaan seuraavaa siivouskertaa..

    Vastaa

    0
  33. Mä oon hämmentynyt ja jopa vähän järkyttynyt (en siis sillä tavalla shokissa vaan... noh... extra-hämmentynyt?) siitä, kuinka monet on kertoneet täällä olevansa jemmaajia! Ja itsehän kuvittelin säilöväni tavaraa...

    Itsellekin tosiaan sitä romua vaan kerääntyy nurkkiin ja kaappeihin, mutta ei sentään luojan kiitos ihan tuossa määrin! :D Viimeksi muuttaessa päätin heti kun tiesin muutosta pari kuukautta etukäteen, että rupean raivaamaan ihan järjestelmällisesti. Tavoite oli muovikassi päivässä. Suurimmaksi osaksi heitin surutta roskiin, kun tavara oli pitkälti vanhaa koulu-/yliopistomateriaalia ("ehkä tarvin näitä artikkeleita vielä joskus, vaikka en ole lukenut näitä edes sillä pakollisella kurssilla!") tai sitten vanhoja ja kauhtuneita vaatteita ("no kyllä tää ihan hyvin hevostallilla menee, siellä ne vaatteet sotkeentuu kuitenkin!").

    Tuota muovipussimenetelmää suosittelen! Teidän tapauksessa olisi varmaan hyvä, jos molemmat täyttäisi pari pussia viikossa... Muovipussin koko on sen verran iso, että tuloksia alkaa näkyä, mutta kuitenkin sen verran pieni, ettei ehdi tulla ahdistusta karsimisesta. Parikin on tähän mennessä suositellut jo "tavara päivässä"-haastetta, mutta anteeksi vain – teidän tapauksessa muutosta ei taida ehtiä nähdä kyllä kummankaan elinaikana! Ja tosissaan se liika tunteilu kannattaa unohtaa, kun tavarankarsimisesta on kyse!

    Vastaa

    0
  34. Jemmaaja täälläkin. Ihan kaikki, mitä kirjoitit olisi voinut tulla suoraan mun suusta. Mulla on pahinta juuri se roskiin heittäminen, kun on tunne, että ihan varmaan tällekin löytyisi ottaja, jos vaan pystyisi kysymään koko Suomelta :D ja kun kaiken haluaisi ensisijaisesti kierrättää, eikä heittää roskiin. Sitten niitä kierrättämistä odottavia tavaroita lojuu pitkin kämppää. Ja tosiaan jemmaaja voi todellakin pitää erittäin minimalistisesta asuinympäristöstä, ne ominaisuudet eivät suinkaan sulje toisiaan pois.

    Vastaa

    0
  35. Kannattaa oikeasti hankkia ulkopuolista apua jos tavarasta luopuminen tuntuu ylivoimaiselta. Sillä hetkellä se toki ottaa koville, mutta itse koen että kaappien tyhjentäminen on suorastaan terapeuttista - tulee sellainen puhdistunut olo. Teidän tilanteessa muutos näkyisi vieläpä ihan konkreettisena: ehkä saisitte saunankin käyttöön asti ;) Uskonpa, että kaiken raivaamisen jälkeen et surisi menneiden tavaroiden perään kauaa, vaan kamaa-pursuaa-joka-paikasta-ahdistus vaihtuisi helpotukseen.
    Rohkeaa, että myönnät näin julkisesti ongelmasi. Ehkä nyt on muutoksen aika? :)

    Kaverini oli työnsä puolesta vieraillut asunnossa, joka oli hamstrattu niin täyteen, että siellä täällä oli vaan kapeita polkuja joita pitkin mahtui liikkumaan. Lopulta kämppään oltiin tilattu omistajan tahtoa vastaan pakkosiivous, sillä lattiasta kattoon ulottuvat lehti- ja tavarapinot olivat paloturvallisuusriski koko taloyhtiölle.

    Olkoon tämä varoittavana esimerkkinä teille kaikille hamstraajan aluille :D

    Vastaa

    0
    1. Tästä tulee mieleen ne amerikkalaiset dokumentit hamstraajista. Talot niin täynnä tavaraa, että liikkuminen on mahdotonta, tai sujuu vain pienillä kapeilla käytävillä..
      Pahimmillaan pois ei osata heittää edes roskapussia, joten niitä haisevia jätteitä voi löytyä mistä nurkasta tahansa..

      Näin pahassa jamassa ei sentään vielä olla, onneksi... Oma asuntoni on pieni, ja sinne kerääntyy helposti turhaakin kamaa..Mutta niin kauan, kuin tavaravuorten alta ei löydy muumioituneita kissanraatoja, ollaan voiton puolella :)

      Vastaa

      0
  36. Olin ennen vähän samanlainen, sitten muuttaessa huomattavasti pienempään asuntoon oli pakko karsia tavaroita. Kun vauhtiin pääsi, tuli niin helpottunut olo kun näki tavaraa lentävän roskiin. Nykyään en säästä mitään mitä en _oikeasti_ tarvitse. Vaatekaapissani on vain semmosia vaatteita mitä käytän ja uusia meikkejä ostan vasta kun edellinen on kulunut loppuun. Mainoslehtisetkin selaan läpi heti ja heitän roskiin.
    Se on niin yksinkertaista, kun pääsee ajatusmaailmaan, että "jos en oo tätä tähänkään mennessä tavinnut, niin en tartte kyllä jatkossakaan" :)

    Vastaa

    0
  37. Hei olen Iita, enkä todellakaan ole jemmaaja - en vain saa aikaiseksi heitettyä turhia tavaroita pois. En luo tunnesiteitä tavaroihin tai mieti, että tätä voi vielä tarvita joskus - koska todennäköisesti sillä ei tee silloin enää mitään. Aiemmin opiskellessa muutin vähintään kerran vuodessa, jolloin tavaramäärää oli pakko karsia samalla. Nyt ollaan asuttu kohta neljä vuotta samassa asunnossa ja tavaraa on kertynyt, kun ei ole ollut isompaa syytä tehdä inventaariota.

    Nyt kun saatiin vaatehuoneremppa kuntoon hankkiuduin eroon turhista vaatteista. Tein olohuoneen keskelle kasan, johon laitoin kaikki omistamani vaatteet - siitä sitten erottelin vasemmalle puolelle lähtevät ja oikealle jäävät vaatteet. Kriteerinä käytin muistoja. Jos en muistanut kunnolla, milloin viimeksi kyseistä vaatetta olin käyttänyt, se sai mennä lähtevien kasaan. Sitten vain lähtevät vaatteet kassiin ja kirpparille!

    Vastaa

    0
  38. "Sitä ei voi heittää menemään vaikka se ei mitenkään sovi muuhun astiastoon. Sehän pahoittaa mielensä."

    Kuulosti niin tutulle! :D
    se on kyllä jännä miten joihinkin tavaroihin kiintyy.
    äskettäin löysin itseni hipelöimästä vanhaa kahvimukia vuodelta nakki ja peruna. Voi sitä riemua kun olin jo luullut, että se oli heitetty pois viimeisimmässä muutossa.

    Muutoissa muuten tämä piirre kostautuu ainakin itselläni. Pakkaaminen on niin järkyttävän hidasta kun kohdalle osuu jokin esine mistä tulee muistoja mieleen :)

    Vastaa

    0
  39. Tunnistan tuon itsessäni ja tiedän sen olevan perittyä.

    Minä olen kuitenkin osittain ratkaisut asian pakon edessä: kun muuttaa 60 neliön kaksiosta reilun 20 neliön yksiöön, on vaan pakko karsia. Kaikkea ei tietenkään voinut heittää silloin menemään, mutta paljon lähti jo silloin ja ahtauteen kyllästyneenä kokoajan lähtee enemmän ja enemmän, koska yksinkertaisesti tänne ei vaan mahdu!

    Vastaa

    0
  40. Ymmärrän sua, vaikka nykyisin olenkin juuri toista ääripäätä. Vielä lapsuudenkodissa asuessani meillä oli koko perheellä aika lailla sellainen "ei kannata heittää pois, voi vielä joskus tarvita"-mentaliteetti. Ei ollut kuitenkaan semmoista, että rojua ja kasoja olisi ollut kaikki huoneet täynnä, koska oli iso talo ja paljon säilytystilaa, mutta tosiaan kaikki mahdolliset säilytystilat olivat täynnä ihan kaikkea. Opiskelemaan lähdettyäni asuin seitsemän vuotta todella pienessä yksiössä, ja siellä sain sitten käytännön syistä karistettua tuon jemmailijaviitan yltäni. Siellä kun tuntui, että seinät kaatuu päälle, jos on vähänkin ylimääräistä tavaraa. Ahdisti eikä voinut kunnolla keskittyä mihinkään.

    Ekan ihan megaraivauksen tein erottuani silloisesta poikaystävästäni. Turhista tavaroista eroon pääseminen oli jotenkin superhelppoa, kun oli jo valmiiksi semmoinen "mitä väliä millään"-mielentila. :D Siinä tuoksinassa taisin samalla päästä jollain ratkaisevalla tavalla eroon siitä aikaisemmasta ajattelusta, minkä mainitsitkin, että tavara on sympaattinen ja että täytyyhän mun ajatella tavaran tunteita, hehe. Tuon jälkeen oon tavannut kylmästi järjestellä kaikki paikat ja kaapit läpi vähintään kahdesti vuodessa ja karsia siinä samalla kertyneet turhat tavarat. Se on jotenkin niin nautinnollista, kun lopuksi tietää tarkalleen mitä on missäkin ja tietää, että missään ei ole mitään turhaa. :) En tykkää tavaroiden roskiin heittämisestä, joten yritän parhaani mukaan antaa eteenpäin ja tietysti miettiä tarvetta tarkkaan jo hankkimisvaiheessa. Ahdistavinta on saada lahjaksi jotain turhaa, koska siinä tapauksessa ei viitsi ihan heti hankkiutua eroon. :/

    Vastaa

    0
  41. Jemmailu kuuluu myös omiin paheisiini, koska harrastan tuunausta ja käsitöitä. Tyhjiä kahvipusseja, mehutölkkejä ja pestyjä viilipurkkeja kerääntyy kuin tyhjästä. Aiemmin rakastin myös shoppailua ja pukeutumistyylini oli kauniisti sanottuna laaja. Siihen päälle innostus kosmetiikkaan ja kokeiluhalu veti pohjat tavaranpaljoudessa.

    Jemmailusta voi oppia pois. Alku on aina vaikein, mutta helpottuu jokaisen luopumistapahtuman myötä. Ajatus siitä, että itselle tärkeät tavarat tuottavat onnea jollekin toiselle vielä enemmän kuin itselle antaa varmuutta jatkaa karsimisen tiellä.

    Olen saanut myös "shokkihoitoa" jemmaamisen tiimoilta kun olen joutunut kaiken lähimmäisenrakkauden nimissä tyhjentämään ja siivoamaan parin sukulaisen asuntoja. Heille todellisten roskien, kuten leipäpussien tai einesrasioiden poisheittäminen on ollut liian tuskaista. Kun siivoaa viikon(!) verran tällaisen ihmisen yksiötä (!!) on helppo arvioida myös omaa rojumäärää ja sen tarpeellisuutta.

    Toki muistoja saa pitää, muutamia todella wtf-esineitä/vaatteita olen säilyttänyt hyvällä mielellä, jos niihin liittyy todella tärkeä muisto.
    Suosittelen liittymään facebookin paikalliseen "annetaan tavaraa"-ryhmään. Yllättävän helppoa on luopua tavarasta, jos joku tulee sen kotiovelta iloisena noutamaan :)

    Jos syytä jemmailulle pitää etsiä, niin veikkaisin talvisota-henkista ajattelua. Suomessa on kärsitty pulasta ja puutteesta pitkään eikä kuluttajahinnatkaan ole olleet mitenkään mukavat. Viimeinen vuosikymmen on tuonut halvan kiinakaman jokaisen kotiin. Halpa tavara yhdistettynä jemmaamiseen=katastrofi!

    Vastaa

    0
  42. Itsekin voin joiltakin osin samaistua tähän, sillä vanhemmillani on tähän taipumuksia (onneksi myös tilaa säilyttää tavaraa). Itselläni on vieläkin liikaa vaatteita ja kenkiä, vaikka muutettiin viime vuonna. Itseäni ärsyttää eniten se aika, joka menee omaisuuden/tavaran(eli epäjärjestyksen) hallinnointiin - se on kuluttavaa. Ajattelen luopumista samalta kantilta kuin muutama muukin kommentoija; joku muu voi tarvita niitä ja ne pääsevät oikeasti käyttöön, kun vien ne SPR:lle lahjoituksena. Mulla onneksi mies kannustaa järjestelyyn ja kierrättämiseen; on hyvä kun on joku kriittinen henkilö apuna, sillä yksin en olisi niin tehokas. Suosittelen tätä ;) Jemmasin myös tilaamiani lehtiä, mutta tajusin etten koskaan palaa niihin: lahjoitin niitä esim. terveyskeskuksen odotustilaan lueskeltavaksi tai ystäville. Yksi vinkkini on se, että voit skannata (tai kuvata) tärkeät lehtijutut: sähköisessä muodossa ne eivät vie kodista tilaa. Ja samaa kuulemma pätee tavaraan, josta et haluaisi luopua; otat kuvan ja sitä kautta "muistat" sen. Haluaisin kierrättää kaiken, mutta joskus on pakko heittää tavaraa kaatopaikalle vaikken sitä ekologisista syistä haluaisi.

    Vastaa

    0
  43. Tunnistan osan piirteistäsi itsellänikin. Olen huoni hävittämään varsinkin vaatteita ja kenkiä. Kosmetiikkaa onneksi en säästele, jos on liian vanhaa (paitsi kauniita luomivärejä, joita voi aina välillä ihailla tai sitten käyttää vaikka naamiaisissa. Tosin ikinä en niitä silloin käytä.. :) )

    Mulle on auttanut se, että pakkaan ylimääräisen tavaran visusti laatikkoon ja vien varastoon pois asunnosta. Vapautunut tila ja vanhojen poisvieminen saa aikaan ihanan vapauttavan tunteen. Ja ei tarvitse tuskastella luopumisen kanssa kun tavara ei ole heitetty pois lopullisesti. Sitten kun parin vuoden päästä avaa sen varastolaatikon, niin huomaa miten turhaa se tavara olikaan, ja sitten sen voi heittää pois tai laittaa kierrätykseen.

    Erikoisinta on se, että vaikka en raaski jotain heittää pois, niin samalla se ahdistaa, kun joutuu katselemaan esimerkiksi niitä vanhoja vaatteita, jotka roikkuu käyttämättöminä kaapissa.

    Vastaa

    0
  44. Hei, itsekin olen (ex-)jemmaaja. Minulle juuri tuo "jos tätä vielä joskus tarvitsee" oli pitkään ykkösperuste tavaran säilyttämiselle, sillä liika kuluttaminen ahdistaa minua, ja en koe uuden samanlaisen tavaran ostamista mitenkään järkevänä, jos omista jemmoista olisi löytynyt vastaava.

    Mutta. Kaikkea ei voi aina pitää, ja itsekin kyllä huomasin, että usein nämä "entäs jos joskus"-tavarat eivät ikinä saaneet käyttöä. Vähitellen opettelin tavasta pois, enkä enää ajatellut kaihoisasti lapsuusajan lakanoitani.

    Minulle myös läheisten apu oli hyväksi tässä. Vaikka kommenteissa on vinkkailtu ammatti-ihmisistä, niin itse koen, että joku tuntematon ei olisi ehkä saanut itseltäni sitä kierrettä katkaistua. Sitten kun äiti tai ystävä huudahtikin kesken kaappien siivoamisen, että "onko sinulla tosiaankin vielä tämä? Mihin muka tätä tarvitset?" oli vaikeampi keksiä sitä perustetta tavaran säilyttämiselle. Äitini varsinkin haluaa päästä eroon turhasta, joten koin hänet sopivaksi seuraksi tähän operaatioon. Läheiset myös voivat ehkä helpommin tarkistaa tavaramääriä jatkossakin, kun tulevat muutenkin käymään.

    Ja tietenkään kaikesta ei tarvitse luopua. Mieti itsellesi vaikka sellainen kosmetiikan tai vaatteiden muistolaatikko, mihin voi laittaa niitä ensimmäisiä ostoksia tai sen yhden paidan, mikä oli teini-iässä koko ajan päällä. Totta kai tiettyihin esineisiin tulee tunneside, ja ihan tunteeton ei tarvitse olla, siksi vähän voi jättää muistoksi. :)

    Tulipas tästä pitkä ja sekava kommentti, enkä tiedä löytyykö punaista lankaakaan, mutta näitä asioita itse mietin, kun lähdin tyhjentämään jemmojani aikoinaan. Edelleen satunnaisia kiintymisiä tapahtuu, mutta ajan myötä nekin heikkenevät, jolloin tavaraan on helpompi suhtautua tavarana.

    Vastaa

    0
  45. Tutulta kuulostaa :) Tosin viime vuosina olen itse tsempannut kovasti ja hankkiutunut valtavasta määrästä turhaa roinaa eroon - ja saanut myös pidettyä tämän linjan. Jonkinlainen ahaa-elämys oli se, kun pari vuotta sitten poistimme mieheni kanssa olohuoneestamme yhdellä istumalla kirjahyllyllisen tavaraa: osa myyntiin, osa roskiin ja kirjahylly takaisin anoppilaan, mistä se oli lainattu. Pari viikkoa tuon raivauksen jälkeen emme edes muistaneet, mitä kaikkea kämpästä oli poistettu. Tämän kokemuksen jälkeen tavarasta eroon hankkiutuminen on tuntunut paljon helpommalta.

    Minulle kaikkein suurin ongelma ovat olleet kirjat. Vanhemmillani on suuri ja kattava kotikirjasto, samoin mieheni äidillä. Olen aina ihaillut kotikirjastoja ja pitänyt niitä jonain sivistyksen merkkinä. (Tavallaan kirjat ovat minulle työvälineitä, sillä työni liittyy läheisesti kustannusalaan.) Sitten jossain vaiheessa tajusin, että eihän kirjojen omistaminen tee kenestäkään sivistynyttä tai edes lukenutta - vaan lukeminen, ja sehän on jo aivan eri asia. Tämän jälkeen olen ostanut itselleni kirjoja huomattavasti harvemmin. Olenkin nyt asettanut itselleni haasteen: en osta yhtäkään kirjaa vuonna 2015, vaan luen hyllystä pois jo ostettuja ja käytän kirjastoa.

    Aluksi etenkin sellaisten esineiden, jotka ovat kulkeneet muassani pitkään ja joihin liittyy muistoja, poisheittäminen oli vaikeaa. Tiukan yrittämisen myötä se on kuitenkin tullut helpommaksi. Joidenkin esineiden edessä olen kuitenkin aika voimaton - tällaisia ovat ainakin lapsuuden pehmolelut, peruskouluajan koulukirjat ja piirustukset. Jos heitän nämä pois, heitänkö samalla palasen omaa identiteettiäni, persoonaani?
    Vastaus on tietenkin kieltävä. Ei minun persoonani ole tavaroissa vaan _minussa_. Minusta tämä lause tekstissäsi oli kiinnostava: "Entinen elämä kulkee mukana laatikoissa, joita ei koskaan avata…." Ymmärrän mitä tarkoitat, mutta eihän elämää voi laatikkoihin laittaa :) Laatikoissa on vain roinaa. Roina on katoavaista, muistot eivät. (En silti ole vielä heittänyt ihan kaikkia lapsuuden leluja ja piirroksia pois - koen, että jotain saan kyllä säästää.)

    En ole varma onko joku jo kommenteissa maininnut tästä, mutta ns. ammattiraivaajat ("professional organizer") ovat nykyään oma ammattikuntansa. Suomessa heitä on vain jokunen hassu, mutta veikkaan että tällaisten ammattilaisten määrä on täälläkin kasvamaan päin. http://www.talouselama.fi/tyoelama/ammattiraivaaja+neuvoo+paperi+vain+kerran+kateen/a2174795

    Vastaa

    0
  46. Voi Sanni, oot kyllä ihan yks parhaista tyypeistä näin mitä voin kuvitella blogin perusteella :D

    Minä en jemmaa, mutta tavaraa on väkisin kun meitä asuu kolmiossa minä ja kolme tyttöäni. Mehän toki rakastamme kosmetiikkaa, tytöt tosin saavat käyttää vain kynsilakkaa ja huulirasvoja kodin ulkopuolella. Joskus meikkikokeiluja, yhdessä välissä tekivät monster high "maskeja".

    Meikkaan päivittäin, mutta minulla on mm vain yksi luomiväripaletti :D Lähinnä panostan meikkipohjaan ja teen luonnollisen meikin aina. Ostan uuden kun edellinen loppuu. Toisaalta tämä on mukavaa ja ihana kun on aina se yksi tuote. Toisaalta taas eipä minulla olisi varaa ostellakaan :)

    Käyn säännöllisesti kaapit läpi ja vien kierrätykseen/kirpulle. Omien vaatteiden kohdalla luopuminen on vaikeinta, tosin käytän ne yleensä niin loppuun ettei siinä ole enää miettimistä. Kengät joudun heittämään roskiin, ettei tule houkutusta käyttää risaisia kenkiä, kun "kyllähän nää nyt vielä yhen talven menee" :D

    Tästä voisi kuvitella että olen homssuinen ja epäsiisti, mutta ei sentään ;)

    Vastaa

    0
  47. Jos lähipiirissä on joku henkilö, johon luotat, voisitko antaa hänen tehdä päätöksen poisheittämisestä? Voisitteko ehkä miehesi kanssa toimia tällaisina tukihenkilöinä toisillenne? Vai onko toisenkin tavaroihin liian iso tunneside?

    Ennen kuin muutin puolisoni kanssa yhteen, mulla oli asunnossani useita laatikoita, joita olin kuljettanut avaamattomina mukana useissa aiemmissakin asunnoissa. Laatikot ja seinänvierukset pursusivat tavaraa, jota en aktiivisesti käyttänyt mutta jolle en osannut oikein tehdä mitään.
    Tein miehen kannustamana radikaalin päätöksen; luovuin ihan kaikesta. Kannoin uuteen asuntoon mukanani käsilaukkuni ja päällä olevat vaatteeni, en oikeastaan mitään muuta. Yksi pieni laatikollinen tavaroita (lähinnä vaatteita) taisi olla lisäksi, mutta huonekalut ja vaatteet myin ja annoin pois.
    Olen harmitellut tätä päätöstä vain yhden kerran, kun huomasin että kaikki vanhat luonnokseni, skannaamattomat valokuvat ja todistukset menivät myös roskiin. Harmitus ei kestänyt muutamaa minuuttia pidempää. On todella paljon kevyempi olo ilman tavarakuormaa. :) En siis suosittele tätä ihan kaikille enkä varmasti ollut jemmaaja pahimmasta päästä aiemminkaan, mutta halusin silti kertoa, että näinkin radikaalista luopumisesta voi selvitä todella hienosti.

    Vastaa

    0
  48. Hei, Lueppa Onnellisuusteoria-kirja. Siinä on yhtenä kuukauden haasteena ylimääräisen tavaran lynkkaaminen. Auttoi itseäni ainakin :)

    Vastaa

    0
  49. Mä ahdistuin tästä tekstistä ihan sairaasti :D Itse nimittäin pyrin siihen että omistan vain tavaraa, jota käytän. Taas on kirpparipöytä varattuna ja kolme Ikea-kassillista kamaa on jo odottamassa myyntiviikkoa. Mulle tavarasta luopuminen ei tuota tuskaa, vaan suurta nautintoa! Haluan, että jokainen omistamani tavara on hyödyllinen ja käyttökelpoinen.

    Vastaa

    0
  50. Taalla onkin tullut jo paljon vinkkeja. Itsellanikin oli -ja on osittain vielakin - tuota jemmaustaipumusta, mutta olen paassyt siita vahitellen eroon.

    Minua auttaa se, etta kun on paattanyt aloittaa jonkun kaapin siivoamisen, kay tavarat lapi niin, etta ensimmainen intuitiivinen tunne on se, joka maarittelee haluaako jotain sailyttaa. Jos heti ekana tuntuu, etta tama joutaa pois, taytyy vaan kylmasti laittaa tavara pois. Jos tavaraa tai vaatetta jaa pyorittelemaan kaikelle loytyy lopulta jotain kayttoa, ainakin omassa mielessa, kunnes se seuraavalla siivouskerralla tulee taas vastaan kayttamattomana. Vaatteiden kohdalla sama homma, monesta vaatteesta tulee semmoinen "no kyllahan tata viela voisi kayttaa" fiilis, mutta sitten kuitenkin kayttaa koko ajan niita samoja vaatteita, joten turha jemmata niita "mokki- ja remppavaatteita" :)

    Sitten kommenttina tuohon kirpputoreihin, mika ei ihan taysin liity tahan mutta kuitenkin. Moni on sanonut, etta on hyva vieda kirpparille tai kierratykseen tavaraa. Sinallaan joo, parempi kierrattaa kuin heittaa kaatopaikalle, mutta tana halvan kiinaroinan aikana toivoisi, etta ihmiset kiinnittaisivat huomiota myos siihen turhaan osteluun, eivatka ostaisi omatuntoaan puhtaaksi silla, etta no minahan kierratan taman. Mita se auttaa jos tavara paatyy jonkun muun jemmarin nurkkiin tarpeettomana, jos sen olisi alunperinkin voinut jattaa ostamatta.

    Ja tosiaan tuo usein muuttaminen auttaa jossain maarin tohon tavaran haalimiseen, etenkaan mitaan turhaa paperia ei jaksa kantaa mukanaan kerrasta toiseen. Samaten tuo jonkun ehdottama muistolaatikko voisi olla hyva idea, luvan kanssa saisi saastaa ne oikeasti tarkeat tavarat ja loput "yhdentekevat" sitten kasittelyyn :-)

    Vastaa

    0
  51. Auttaisiko kuvien ottaminen? Tekisi koneelle esim. vanhojen meikkien kuvista ison kansion, jossa niitä voisi käydä katselemassa? Silloin ne olisi aina olemassa eikä tarvitsisi miettiä muistojen pois heittämistä.

    Vastaa

    0
    1. Olin tulossa ehdottamaan samaa, kuvat mahtuu paljon pienempään tilaan kuin tavarat :)

      Koin valtavaa ahdistusta kun luin tekstiäsi ja katselin kuvatodisteita tilanteestasi. Inhoan ylimääräistä krääsää enkä kerta kaikkiaan ymmärrä esim. lehtien jemmaamista. Itsekin harrastan arjessa esineiden inhimillistämistä (kivaa juoda aamutee pupumukista, samalla voi kuvitella millaisia seikkailuja pupuilla voisikaan olla (okei, kuulostanpas vajaalta, oon kyllä ihan fiksu ihminen oikeasti)). En kuitenkaan surisi jos muki vaikka särkyisi, onhan se kuitenkin vain muki ja kaupasta saa uusia pupumukeja.

      Muuttotilanteissa kannattaa tarkkaan punnita että haluaako sittenkään pitää kaikkia tavaroitaan (ovatko muuttolaatikkovuokran/pakkaamisen/roudaamisen arvoisia). Itse meinaan että kunhan muutan täältä savosta takaisin ihmisten ilmoille, niin myyn kaiken minkä suinkin saan kaupaksi ja vien mennessäni niin vähän kuin mahdollista.

      Tsemppiä tavararöykkiön taltuttamiseen.

      Vastaa

      0
  52. Voi Sanni! Tunnen niin tuskan jemmailusta. Myöskään minä en osaa heittää tavaraa pois ja luulen, että tämä tapa on kotoa opittua.
    Äitini sekä Isäni olivat jemmailijoita kummatkin. Kun heidän poismentyä asuntoa tyhjättiin, niin epätoivo iski. Tosin paljon tavaraa päätyi myös meidän kotiimme ja jostain syystä en uskalla heittää näitäkään tavaroita pois. Pelkään ilmeisesti pahaa kirousta, jos luovun näistä.
    Itse olen lähinnä papereiden ja vaatteiden jemmailija. Olen ottanut tavoitteeksi käydä yhden laatikon tai hyllyn per viikko läpi ja ainakin tähän mennessä raivaaminen on sujunut hyvin ainakin omalla mittapuulla, kun tekee vähän kerrallaan. Kertarysäys aiheuttaa vain tuskaa ja ahdistusta.
    Tsemppiä tavaravuoren raivaamiseen.

    Vastaa

    0
  53. Hei, minulla on blogissani järjestelyhaaste, jossa aion vuoden aikana järjestää koko kotini. Ja siihen kuuluu, että kaikki ylimääräinen viedään myös pois! Joka viikolla on oma haasteensa. Tule kurkkaamaan, jos vaikka saisit inspiraatiota!

    Vastaa

    0
  54. Ja minä nautin siitä, että saan heittää pois kaiken ylimääräisen - tulen siis mielelläni teillekin siivoamaan jemmat, sillä mikään ei ole niin hienoa, kun tavarasta eroon pääseminen:) Omalla kohdalla tämä menee niin korkealle tasolle, sillä pistän silmääkään räpäyttämättä kiertoon myös vaikkapa lahjat, joille ei ole käyttöä tai joista en pidä.

    Vastaa

    0
  55. Heh tästä voi päästä yli! Minä olin yläasteen ja lukion maailman suurin jemmaaja, en raaskinut heittää mitään muistoja pois. Ehkä hirvein esimerkki: Kasvatin kerran pikkurillin kynttäni superpitkäksi, ja kun sitten leikkasin sen pois, laitoin sen tulitikkuaskiin ja kirjoitin lappuun sinne kynnen pituuden ja leikkuuajan. Se oli mulla monta vuotta tallessa. Ja paljon muuta. Kunnes... Eräänä päivänä se vain tapahtui: kaikki turha pois. Ja niin lensi kynsikin. : D Ehkä sitten kun tajuaa että jonkun läheisen voi menettää ja niin tapahtuu ei tavaralla ole enää mitään merkitystä paitsi tietysti tavaralla jonka esim. On saanut tältä ihmiseltä.

    Vastaa

    0
  56. ihanaa että meitä on muitakin :D voin yhtyä jokaiseen lauseeseen. Kiinnyn joka ikiseen tavaraani, niihin pienempiinkin, ja aina mietin että "mutta jos kuitenkin tarvitsen tätä myöhemmin..", ja mietin myöskin rahallista puolta että eihän nyt hyvää tavaraa voi heittää pois, sehän olisi rahan haaskuuta (saituri täällä hei). Säästössä vanhoja lehtiä, vaatteita, paperilehtiöitä, värityskirjoja, liituja, jne jne. Rakastaisin sitä että asunnossani olisi avaruutta ja vaaleutta ja vain vähän tavaroita, mutta kun rakastan näitä kaikkia tavaroita niin eihän niistä voi luopua.. ja kun ne on maksaneetkin. Meikkejä ja ihonhoitotuotteita hamstraan myös "kun halvalla sai" ja kun näytti kivalta jne jne syillä, vaikka kaapissa olisi jo neljä kasvopesua ennestään niin aina voi uuden ostaa "valmiiksi varastoon". Olen vihdoin löytänyt FB:n lähiseutukirppikset ja saanut myytyä joitain tavaroitani eteenpäin (yrittäen samalla hillitä sieltä ostamista, heh), vielä olisi tukuttain ja taas tukuttain lisää myytävää, joku päivä vielä pystyn hallitsemaan tämän. Roskiin en halua heittää muuta kuin täysin arvottomat tuotteet. Kaaos on sen mukainen, millekkään ei enää ole oikeaa paikkaa kun mihinkään ei mahdu, ostan Ikeasta lisää laatikoita ja säilytyslokeroita jos ne sitten vähentäisivät tätä tavaran tuntua kun ovat poissa silmistä.. juu ei. Välillä sitä saa aikaiseksi ja tekee poistotalkoot, kunnes taas jumahtaa keräämään tavaraa vuodeksi... Tsemppiä siis! :)

    Vastaa

    0
  57. Heh...mä en kyllä pysty antamaan vertaistukea ;) Olen ihan erilainen, en jemmaa mitään. Laitan vaatetta kierrätykseen usein vuoden aikana. Yleensä lahjon perheenjäsenille parhaimmat aarteet ja loput kierrätykseen. Tykkään, että on siistiä, koska kun rupean siivoamaan niin mun ei tartte järkätä tavaraa pois tieltä. Vaikka olisi pölyistä niin kaikki näyttää siistimmältä, kun tavaraa ei ole liikaa.

    Lehet kans kierrätän eräälle tutulle. Hän tykkää lukea samanlaisia lehtiä, joten hyötyy muutki siitä. Sitäpaitsi tykkään antaa tavaraa eteenpäin. Vähä niinku jouluna: lahjan antaminen tuo nautintoa, kun saaja tykkää lahjasta :)

    Tosi hyvä kirjotus ja pohtiminen!

    Vastaa

    0
  58. Voi ei! :D Täällä kanssa yksi sairaslomalla oleva jemmailija joka juuri tänään pääsi kylpyhuoneen jemmojen kimppuun, olin viisi vuotta sitten marketissa töissä ja aina haalin kaikkia näytteitä ja kaupanpäällisiä. Olen toki siivonnut kylppärin jemmat useaan otteeseen mutta kun ei raaski heittää roskiin ja entä jos? Tänään taistelin pitkään vanhan kaupanpäällisen kanssa, matkakokoisen käyttämättömän elnettt hiuskiinteen kanssa!! Laitoin hyllyyn,roskiin hyllyyn ja nyt äsken viskasin sen roskiin ja juoksin roskiksen kanssa roskakatokseen. Sain heitettyä sen järkyttävän hajuisen hiuskiinteen pois viiden vuoden jemmailun jälkeen! Kylppäristä tuli kyllä siisti, hetkeksi...Voi tsiisus. Huomenna jatkuu jemmojen siivous, seuraavaksi vaikka olohuoneen lipastot. Kellarikomeroon en uskalla edes mennä, voikun joku olisi murtautunut sinne ja vienyt kaiken.

    Vastaa

    0
    1. Kellarikomeroon en uskalla edes mennä, voikun joku olisi murtautunut sinne ja vienyt kaiken.

      :D :D

      Vastaa

      0
    2. Tuo nauratti minuakin ihan hillittömästi! =D

      Itse olen melko minimalisti, en säästä mitään turhaa. Mulla ennemminkin sormet syyhyää koko ajan vaan raivaamaan lisää, vaikka oikeesti mulla ei enää ole edes mitään raivattavaa. Mun tilanteessa on auttanut se, kun lapset on kasvaneet isoksi, eikä niillä ole enää leluja tai pieneksi jääviä vaatteita tms hirveitä määriä. Toisaalta en muista koskaan olleeni kummoinen säästelijä, aina on kama lentänyt ovesta ulos heti kun sille ei enää ole käyttöä. Tällä hetkellä esimerkiksi siivoaminen on hurjan helppoa, kun ei tarvii kuluttaa puolta päivää siihen, että saa kamat "jonnekin" pois imuroinnin tieltä.

      Toivotan sulle (ja kaikille muillekin jemmaajille, jotka kokevat sen ongelmalliseksi) pitkää pinnaa ja kovasti tsemppiä, että pääset(te) sellaiseen tulokseen, joka tuntuu hyvältä just itsestä! Jollekin se hyvä mieli ja olo tulee tosi vähästä tavarasta, jollekin vähän enemmästä. ♥

      Vastaa

      0
  59. Ihana Sanni, niin hauskasti kirjoitettu postaus :D En taida itse olla yhtään jemmaaja-tyyppiä, ainakaan tuolla teidän mittakaavalla. En tykkää että tavaraa on liikaa, varsinkin jos se on turhaa ja vanhaa, ja vielä jossain näkösällä kotona.

    Vastaa

    0
  60. Voi kuule, et todella ole ainut jemmailija :D Kotonani lähes kirjaimellisesti jokainen paikka pursuaa tavaraa (vanhempien intohimona kirjat). Myös vaatteita, lehtiä, koriste-esineitä, pöytäliinoja ja, no, suurin piirtein kaikkea mahdollista, ovat kaapit ja toisinaan vähän muutkin paikat väärällään.
    Itseäni tämä ärsyttää todella paljon, varsinkin kun huoneet ovat usein tavarapaljoudessa sekaisin. Koitan kovasti itse opetella paremmaksi järjestelijäksi ja ei-jemmaajaksi, jotta oma koti olisi siisti ja tavarat löytyisivät helposti! Olen kuitenkin huomannut, että jokapäiväisessä käytössä olevat tavarat jäävät todella helposti siihen, mihin ne nyt sattuu laskemaan.. Hyvänä esimerkkinä vaikkapa juuri meikkipöytä..!
    Tsemppiä meikkien ja kaiken muunkin tavaran keskelle :D Tästä turhien tavaroiden poisheittämisestä voisi kyllä kehittää jonkun vuoden haasteen :p

    Vastaa

    0
  61. Neljännen sukupolven jemmaaja täällä hei. Oma isoäitini on säästänyt oman tätinsä ja enonsa säästämiä tavaroita ja nyt ne on täällä meillä. Ei niitä voi heittää menemään, kun entä jos... Hyvin, HYVIN tuttua. Vaikeinta on heittää toisten tavaroita menemään, kun entä jos se vielä tarvitsee sitä... Isoäitini kuoli 21 vuotta sitten. Ei taida tarvita rikkinäisiä korujaan. Tokihan tuohon vaikuttaa myös se, että hänen tavaroistaan saan pienen kosketuksen ihmiseen, jota en päässyt tuntemaan. Toinen on tätini tavarat meidän kellarikomerossa, entä jos hän vielä tarvitsee? No varmaan jos hän olisi itse kokenut tarvitsevansa vanhoja lelujaa, hän olisi ottanut ne mukaansa, kun muutti 70-luvulla ulkomaille.

    Usein olen kuullut, että kun tavaraa hamstrataan muistoiksi, niin sanotaan, ettei niitä tavaroita tarvitse, kun ne muistot on. Mulla kävi niin, että vuoden unettomuusjakson jälkeen suurin osa muistoista oli hävinnyt. Vanhat tavarat tuovat yhä muistoja mieleen, mutta aika iso osa muistoista on yhä kadoksissa. Kokonaan hävinnyt päästä vai ei vain löydy, en tiedä :/ Hamstraaminen ja tavarasta luopuminen paheni silloin huomattavasti, kun ajattelee tarvitsevansa tavaraa muistamiseen (ja ehkä tarvitseekin..) Mulla on muutenkin aina ollut ihan älyttömät tunnesiteet ihan kaikkeen. Unelmana olisi krääsätön koti, elämä, ajatukset, mutta siihen pitää vain opetella. Helpointa olisi varmaan tehdä luopumisesta "leikkiä", esimerkiksi tietty tavaramäärä tietyssä ajassa tai jotain vastaavaa. Kaikki listaustsydeemit ja tämmöiset ovat auttaneet, ja aika iso osa tavarasta on jo hävinnyt. Sitä vaan on yhä niiiiiin paljon. Isän puolelta on tosiaan tavaraa isoäidin äidin sisaruksilta asti, äidin puolelta vain isoäidiltä. Pitkä matka edessä, mutta tämän postauksen ja kommenttien lukeminen lohdutti ihan älyttömästi, kun tajusi, ettei ole yksin. Kiitos teille kaikille <3
    Osaisiko joku vielä neuvoa, mihin tavaraa voi lahjoittaa? Roskikseen en käyttökelpoista tavaraa kykene heittämään, tuntuu fyysisesti pahalta ja pitkään. Käyttämättömiä meikkejäkään en ole päässyt antamaan eteenpäin, kun kukaan tutuista ei juuri meikkaa :D

    Vastaa

    0
  62. Mielettömän suuri kiitos kaikille kommentoineille, tämä vertaistuki tulee NIIN tarpeen!

    Mä toivoin että tästä kirjoittaminen ja "kissan julkiselle pöydälle nostaminen" auttaisi, että mun päässä tapahtuisi jotain kun tarkastelen tilannetta kaikkien kommenttien kautta.

    Olen realisti ja tiedän, että jemmaus on luonteenpiirre siinä missä vahva temperamentti tai vaikka kiltteyskin, eikä sitä saa kokonaan poistettua ihmisestä. En siis kuvittele, että millään avulla koskaan pääsisin tästä taipumuksesta. Mutta toivon saavani voimaa ja motivaatiota raivata säännöllisemmin - ja tehokkaammin.

    Minulle tuli vahvistunut olo näitä kommentteja lukiessa. Huominen alkaa sillä, että kumoan vaatekorit olohuoneen lattialle ja aloitan lajittelun. Jos mitään ei meinaa mennä poisheitettävien pinoon palaan lukemaan kommentteja.

    Joku heitti hauskan idean listauksesta.... Jos yrittäisin tehdä poisheitto-operaatiosta leikin jossa tavoitteena mahdollisimman pitkä lista poisheitetyistä tavaroista... Lista, jonka voisin sitten ylpeänä julkaista täällä. Aion yrittää tätä.

    Ammatti-järjestelijän palkkaamistakin mietin vakavissani. Jo pelkästä uteliaisuudesta....! :) Siitähän saa kotitalousvähennyksenkin ^_^

    Vastaa

    0
  63. Mä olen jo pitkään miettinyt (osittain sinun ansiostasi:)), että tässä olisi ihan mieletön liikeidea...

    Perustaisi yksityisen kaappiensiivouspalvelun. Vaikka niin, että asiakas itse lähtisi lomamatkalle ja kävisin sillä aikaa läpi kaikki jemmat, kaapit ja komerot ja kierrättäisin tavarat asianmukaisesti:)

    Mä tunnen muuten yhden ihmisen (sukulainen), joka ottaa melkein mitä tahansa tavaraa vastaan. Tulee hakemaan, putsaa, korjaa ja lajittelee. Hän myy tavarat kirppiksellä ja rahat menevät lyhentämättömänä hyväntekeväisyyteen.

    Vastaa

    0
    1. Perustaisi yksityisen kaappiensiivouspalvelun. Vaikka niin, että asiakas itse lähtisi lomamatkalle ja kävisin sillä aikaa läpi kaikki jemmat, kaapit ja komerot ja kierrättäisin tavarat asianmukaisesti:)

      Tässä on kyllä todellakin liike-ideaa :D

      Vastaa

      0
    2. Kommenteista opin, että sellaisia palveluja näyttäisikin jo olevan olemassa. Ihan meillä Suomessakin.

      Vastaa

      0
    3. Aaa? Ja minä kun luulin lukeneeni kommentit ajatuksella :) Luin kyllä ammattiraivauspalveluista, mutta mieleen ei tarttunut että raivausta suoritetaan vaikka asiakkaan poissaollessa. Mä ymmärsin nuo palvelut lähinnä niin, että ammattijärjestelijä antaa tukea ja neuvoo tavaroiden sijoittelussa ja pyrkii muuttamaan asiakkaan asenteen säilytettyä tavaraa kohtaan, eli työ olisi ennen kaikkea psykologista. Tietenkin työhön kuuluu myös rojun konkreettista poisviemistä, mutta oletin niin, että ammattiraivaajien poiskärräämä roju on asiakkaan hyväksymää --> asiakas on siis itse mukana tilanteessa.

      Vastaa

      0
    4. Ammattijärjestäjät eivät tosiaan ikinä toimi ilman asiakkaan läsnäoloa ja aktiivista osallistumista. Asiakas on se, joka tekee kaikki päätökset, ammattijärjestäjä ohjailee prosessia ja antaa erilaisia näkökulmia.

      Ongelma tuollaisessa järjestelemisessä ja pois viemisessä asiakkaan poissaollessa on siinä, että pitäisi sopia äärettömän tarkkaan mikä on poisheitettävää ja millä on tärkeää tunnearvoa. Jos sopimusta ei tehtäisi tai siinä olisi puutteita, päädyttäisiin kiistelemään poisheitetystä tavarasta (ongelma ammattilaisen sekä asiakkaan kannalta). Jos puolestaan sopimus hiottaisiin viimeisen päälle niin oltaisiin varmaan jo aika lähellä normaalia ammattijärjestäjän toimenkuvaa.

      Terveisin yksi ammattijärjestäjäkurssin käynyt tamperelainen

      Vastaa

      0
  64. Entinen hamsteri täällä hei. Jemmat kasvoivat kasvamistaan ja tavaramäärä ahdisti, mutten saanut tehtyä sille oikein mitään. Mitä jos tarvitsen? Eikä näitä voi heittää pois, nää persauksista revenneet housut oli lempparit opiskeluaikoina. Rahanpuutteessa otimme myös vastaan melkein kaiken käyttökelpoisen mitä tutut tarjosivat. Ai 2 settiä lautasia, kyllähän astioita aina tarvitsee. Kirjoja menossa pois, mitähän sieltä löytyis? You get the picture...

    Sitten muutimme ulkomaille aika lyhyellä varoitusajalla, sisustettuun asuntoon. Tavaraa oli PAKKO karsia ja kierrätyskeskuksen auto kävi hakemassa huonekaluja, astioita, kirjoja, vaatteita, vaikka mitä. Muuttomatka tehtiin 2 henkilöautolla ja mikä yllätys, tavarat riittivät!

    Ulkomailla olo kuitenkin venähti, ja tavaraa on kertynyt, muttei paljoa. Olemme joutuneet muuttamaan kerran vuodessa, mikä on sen verran ärsyttävää puuhaa, että mitään ylimääräistä ei tee mieli säilöä ja karsimiseen on oppinut. Minulle toimii
    -tavoitteet, esim. tämä hylly tänään, tuo laatikosto ensi viikolla, tämä teepaketti loppuun ennen kuin ostan uuden
    -pussi kaappiin, sinne pois menevää tavaraa kun tulee vastaan. Itse vien heti pois, mutta jos on vaikeaa niin varaa näille paikka ja vie - oikeasti ;) - pois esim. 2 kk jälkeen
    -shokkiterapia: esim. kaikki vaatteet esille niin oikeasti näkee paljonko niitä on. Ja taas tavoite, esim. 1 pussillinen pois (listaa vaikka edistymistä, vähän kuin pudottaisi painoa :)

    Tsemppiä raivaukseen, alku on se vaikein! Mutta kun se tulee tavaksi, niin siihen jää jopa koukkuun :)

    Vastaa

    0
  65. Kannattaa ottaa yhteyttä ammattijärjestäjään. Jo muutaman tunnin konsultaatiolla voi olla ihmeitä tekevä vaikutus. Tarjolla on myös mm. nettikursseja. Suosittelen Sandy Talarmoa.

    Vastaa

    0
  66. En osaa auttaa tässä asiassa, koska itse tykkään heittää tavaroita roskikseen. Siitä saa tosi hyvän fiiliksen. Tässä on varmasti joku psykologinen vaikutus; kaapit siistinä - mielikin lepää. Sinun pitää vaan repäistä, vaikka se sattuu. Pyydä vaikka kaveri tukemaan sinua, kun viet tavaroita roskikseen :D

    Vastaa

    0
  67. Mullakin on jemmaus geeneissä, vaikka yritänkin päästä sen yli. Viime muuton aikana sain vähennettyä tavaraa ja oli se vapauttavan tuntoista. Mutta... nyt ne "ylimääräiset" tavarat (siis ne, jotka eivät menneet roskiin) on sitten jossain vanhempieni varastoissa, koska heiltähän minä nämä jemmausgeenit perin. :D

    Vastaa

    0
  68. Huh! Mä olin lapsena jo sellainen, että autoin muita lapsia luopumaan turhista tavaroista ja siivoamaan. Omassa kodissa ei oo montaa tavaraa, joita ei käytettäis enkä silti ole minimalisti. Sanni: get rid of the STUFF! Sä pystyt siihen, oon siitä varma! Tsemii!!!

    Vastaa

    0
  69. Ohhoi, juurikin tänä aamuna mietin taas että pitäisi pistää vaatteita myyntiin... mutta entä jos joskus tartteekin ja sitten kaduttaa? :D Ei mitään järkeä. Pitäisi vaan ottaa ja myydä pois, pitää vaan ottaa itseään nyt niskasta kiinni.
    Näissähän jutuissa se jemmaajan ja ongelma hamstraajan raja saattaa olla aika häilyvä, missä kulkee oikea ongelma ja se ettei vaan kehtaa? Hamstraamiseen kun mennään niin se on silloin jo ongelma, johon moni tarvitsisi oikeasti apua.

    Vastaa

    0
  70. Sellainen tuli mieleen, että mikä olisi pahinta mitä voisi tapahtua, jos luopuisit jostakin? Ymmärsin niin, että se että tavaraa voisi ehkä sittenkin vielä tarvita. Mutta otetaan esimerkki: jos luovut epämuodikkaasta vaatteesta, pahinta mitä voisi tapahtua olisi, että vaate tulisi sittenkin joskus muotiin ja sinulla ei olisi sitä enää. Miten isosta katastrofista olisi kyse?

    Yritän tässä havainnollistaa sitä, että tietenkin se pahin skenaario voi joskus toteutua, mutta vaikka niin kävisikin, kyse ei luultavasti ole mistään kovin vaarallisesta. Kosmetiikkaa sinulla on niin paljon, että epäilen että suurimmalle osalle tuotteista löytyy kaksoiskappale, ainakin joltain toiselta merkiltä. Eli vaikka antaisit tarpeettomia hyväntekeväisyyteen (kuten joku ehdotti, loistava idea mielestäni!) niin jos joskus päähäsi pälkähtäisi tarvita jotain pois annettua tuotetta, löytäisit aivan varmasti varastoistasi vastaavan tuotteen.

    Tuolta mun blogista löytyy oma reaaliaikainen listaus tavaroista, joista olen tämän vuoden aikana luopunut, ja juttua raivaamisesta muutenkin.

    Vastaa

    0
  71. Tsemppiä siivoukseen ja ajatusmaailman muuttamiseen! Valitettavasti en pysty kauhean paljon sympatiseeraamaan tilannettasi. Kauhistuttaa ajatus pilalle/vanhaksi menneiden ja käyttämättömänä lojuvien meikkien määrästä. Tilanteesi ei ole sen suhteen kyllä helppo, kun tuntuvasti uusia tuotteita työntyy postilaatikostasi koko ajan lisää, halusit tai et. Kuten täällä joku mainitsikin, en myöskään pysty käsittämään vanhojen lehtien jemmaamista.... Enkä osaa ymmärtää, miten joku voi kiintyä tavaraan noin isolla mittakaavalla. Mutta siinäpä se elon ja olon vaikeus onkin, kukaan ei oikeasti osaa käsittää, miltä toisesta tuntuu ja miksi joku vaan yksinkertaisesti tekee jotkut asiat niinkuin tekee. Ja pakottaa ei ketään voi. Itse laitan paljon tavaraa kiertoon, tahdon pitää materian mahdollisimman vähillä. Sen lisäksi, että tavaran vähentämisestä tulee hyvä mieli tilan siisteyden kannalta, tulee hyvä mieli myös siitä, että pois antamani tavara saattaa ilahduttaa suuresti jotain juuri sellaista tarvitsevaa. Sinä Sanni olet hyvin epäitsekäs ja ilahdutat lukijoitasi lahjoilla suuresti, että se motivaatiokeino on sinulla jo käytössä :). Kyllä sinä selviät tästä projektista! Se vaatii vain vähän keskustelua itsensä kanssa. Eikä kaiken tarvitse muuttua yhdessä yössä.

    Vastaa

    0
  72. Mä olen kanssa aika paha jemmaaja. Nyt parin vuoden sisään se on alkanut ahdistaa enemmän, kun tavaraa on niin paljon, mutta sitten on kuitenkin tuntunut etten saa otetta koko projektista. Hitaasti ja vähitellen tässä on tavaraa kuitenkin lähtenyt pois. Mä olen lahjoittanut käyttökelpoisia juttuja Pelastusarmeijalle ja Fidalle, kun itse kirpparilla myyminen on vähän haasteellisempaa nykyään.

    Toi tavara päivässä pois -haaste on sikäli hyvä juttu, että sen avulla pääsee edes alkuun varastojen siivoamisessa ja sen avulla on helpompaa yrittää totutella säännölliseen poisteluun. Itselläni on kuitenkin määrällinen tavoite korkealla, koska 365 asiaa vuodessa ei tässä asunnossa tule näkymään. Toinen kokeilemisen arvoinen juttu olis se, että vie pois saman verran kuin mitä tuli uutta. Se ei vähennä tavaramäärää, mutta ainakin estää varastojen suurenemisen.

    Tsemppiä Sanni ja muut, kyllä tästä selvitään!

    Vastaa

    0
  73. Yyyyh, voin niin samaistua tuohon tilanteeseen! :'o Jemmaaja, hamsteri, tavarataivaanylläpitäjä. Kerään kaikkea, ja kaikesta on niin vaikea lupua, juuri tuon "Voin tarvita sitä vielä joskus"-ajatuksen ansiosta. Hrrr. *Kylmät väreet*

    Vastaa

    0
  74. Kiitos Sanni tästä! Itse olen samanlainen, mikä onkin ikuinen murheeni ja stressin aiheuttaja. Tämä teksti kuvineen toimi hyvänä vertaistukena, aloin nimittäin samantien hävittämään tavaraa! =D usein tavaroihin liittyy muistoja, ja siksi niistä on kai niin vaikea luopua. Ja noi vanhat vaatteet sun muut tavarat, jos niitä tarvii... Ei niitä oikeesti koskaan tuu käytettyä jos ne on olleet unohduksissa useamman vuoden.

    Mahtavaa että kirjoitit aiheesta! Tää motivoi luopumaan vanhoista tarpeettomista kosmetiikka, lehti, vaate ja tavarajemmoista ;D

    Vastaa

    0
  75. Lukiessa näitä kommentteja tuli vielä mieleen yksi kirja, josta minulle oli apua kun meidän piti ruveta karsimaan tavaraa muuttoa ajatellen. Luin Gretchen Rubinin Happiness Project -kirjan (suomeksi Onnellisuusprojekti), jossa kirjoittaja käsitteli mm. epäjärjestystä kotona. Vaikka nämä sef help-oppaat ei muuten kiinnosta, luin tämän ystävän suosituksesta. Kirjassa on käytännön vinkkejä järjestelyyn ja tekijä kirjoitti mm. vaatekaapin järjestelyprojektistaan yms. Minunkin on ollut vaikea luopua tavaroista (tai ylipäätään mistään...), mutta kun mietin asioita vähän pidemmälle kirjan innoittamana niin prosessi on helpottunut. Tavaroista (huonekalut, astiat, tekstiilit) luopumista on helpottanut se, että meillä on ystäviä jotka oikeasta tarvitsevat kotiinsa kaikenlaista (esim. opiskelijat ja vasta eronneet) ja olemme voineet antaa käyttötavaraa heille. Ja nykyään pidän sääntönä, että uuden tavaran myötä jonkun vanhan täytyy lähteä kiertoon.

    Vastaa

    0
  76. Hei Sanni, olen seurannut blogiasi muutaman vuoden ajan ja nyt taidan kommentoida ensimmäistä kertaa. Olen professional organizer, eli ammattijärjestäjä, joka auttaa ihmisiä tavaramäärien karsinnassa ja hallinnassa. Kirjoitit hyviä huomioita tavaroiden jemmaamisesta (jos vielä joskus tarvitsee), ne ovat varsin yleisiä syitä joiden kanssa painiskelu on itsellenikin tuttua.
    Jos/kun päätätte aloittaa tavaroiden karsinnan on tärkeää paloitella urakka osiin, jotta raivaaminen on helpommin hallittavissa.Kannatan myös ennen/jälkeen kuvien ottamista, teen sitä itsekin asiakkaideni kanssa ja se auttaa erinomaisesti hahmottamaan edistämistä. Kun tavaroita on mahdollisesti kertynyt vuosikausien ajan ei niiden vähentäminen käy kädenkäänteessä, vaan sekin vie aikaa.

    Olen saanut blogistasi paljon vinkkejä sekä kosmetiikkaan että ruoanlaittoon, joten tahtoisin mielelläni auttaa vuorostani.Jos tuntuu, että voisin olla avuksi järjestämisen alullepanossa, niin antaisin mielelläni pari ammattijärjestäjien käyttämää vinkkiä. Tavoitat minut sähköpostitse.

    Tsemppiä :)

    Vastaa

    0
  77. Voi, tulipa lohdullinen olo, kiitos tästä.;)Täällä siis kohtalotoveri, joka kärsii tästä piirteestä aika lailla. En osaa luopua tavaroista ja huusholli onkin aika kaaoksessa. Ja koska ei kumpikaan olla yhtään järjestelmällisiä niin tietäähän sen miten tässä on käynyt.

    Vastaa

    0
  78. Osu ja uppos meikäläisen kohdalla, aivan minun tyylistä mitä kirjoitit.Ihanaa huomata, että on muitakin samanlaisia. Viimeisen vuoden aikana olen pyrkinyt vähentämään isolla kädellä entä jos-vaatteita,-lehtiä ym. Aikamoista työstämistä se on ollut, mutta tulosta on syntynyt ja tyytyväinen olen ollut. Osaan luopua ei tarpeellisista tavaroista/vaatteista tmv. helpommin.

    Vastaa

    0
  79. Sinulla on kyllä kiltti mies. Tai ehkä se johtuu siitä, että mieskin on jemmaaja. Arvaa onko kiva asua miehen kanssa, joka ei siedä mitään kätköjä missään? Ei siis missään. Olkkarin pöydän alle ei saa kasata lehtiä. Ruokapöydälle ei saa jättää lehtiä. Lehdet viedään heti lukemisen jälkeen lehtikoriin ja lukemisen pitäisi tapahtua heti. Kosmetiikkavarastoni on minimaalinen verrattuna sinun varastoihisi, mutta niistäkin on aihetta valittaa, koska ei kukaan voi tarvita esim. kylpyhuoneen peilikaapista kaikkia hyllyjä itselleen. Nyt olen miettinyt, kuinka selitän vaatekomerosta löytyvät kirjapinot miehelleni. Niille pitäisi löytyä jostain uusi paikka, jotta voisin hamstrata hieman lisää kirjoja kätköihini...

    Vastaa

    0
    1. Voi että.... otan osaa :/ Mutta ymmärrän kyllä miestäsi, mikäli hän on päinvastaisella eli "kaikki pinnat puhtaana" -persoonallisuudella varustettu. Hänelle on yhtä vaikeaa sulattaa jemmapinosi kuin minulle heittää pinojani menemään. Hän ei varmasti ole kärräämässä lehtiäsi pois ilkeyttään, vaan koska häntä ohjaa hänen oma siisteyden tuoma mielihyvänsä. Toiset ovat ihan maanisia siisteysintoilijoita, eivätkä he varmaankaan halua ketään loukata sillä että suunnilleen lakaisevat askeltesi jäljet takaasi - se vain on heidän luonteessaan ja he toimivat tavalla joka tuntuu heille itsestäänselvyydeltä.

      Mun mies muuten kyllä ärtyy mun pinoihin tasaisin väliajoin :D - jolloin auttaa vain muistuttaa, että katsopas herra omia tavaraa tursuavia jemmojasi - välillä eräänkin lipaston laatikkoa on hankala saada kiinni koska misteri on tunkenut sinne niin paljon kuitteja/laturien johtoja/takuutositteita/aurinkolaseja - mitä tahansa ^_^ Ei se, että tunkee krääsänsä johonkin muka-piiloon tee tilanteesta yhtään kestävämpää kuin näkyvillä olevat pinot. Ongelma on se krääsän jemmaaminen, oli se sitten lipaston päällä tai sisässä.

      Vastaa

      0
  80. Mahtavaa! Ei jemmailu, vaan se että täältä on löytynyt näin monta kohtalotoveria! Tavaraa on paljon, laidasta laitaan. Vanhemmiltani taitaa vielä ullakolta löytyä laatikollisia lehtiä lukioajoiltani (=90-luvulta), kaapit on täynnä vuosia siellä nököttäneitä vaatteita yms. Olen koukussa erinomaisiin tarjouksiin ja kuponkeihin, ne kannattaa ehdottomasti hyödyntää.

    Mulla oli pitkään toi ominaisuus, etten raaskinut jotain käyttää. Nyt olen opetellut iloitsemaan siitä, kun saan kosmea kulutettua, mutta uutta tulee kovempaa vauhtia kuin vanhaa kuluu. Ehkä hiljalleen... Ja hahaa, kun talossamme ilmoitettiin kellarikomerossa käyneen varkaita, olimme miehen kanssa melkeinpä pettyneitä, ettei meidän varastostamme oltu viety mitään. :D

    Upeaa että olet tarttunut tähän aiheeseen, seuraan mielenkiinnolla edistymistäsi. Tsemppiä!

    Vastaa

    0
  81. Minun vanhempani ja isovanhempani ovat mainioita esimerkkejä jemmaajista. Isoäitini talon toinen kerros oli niin täynnä tavaraa, ettei sitä voinut käyttää. Rappuset toimivat hyllyinä. Siivous tarkoitti kaman pakkaamista laatikkoon ja kantamista jonnekin, jonkun kasan päälle. Irtainta omaisuutta riitti, mutta se kaikki oli hukassa, jumissa tai muuten käyttökelvotonta. Silti jokin sisäinen voima esti isoäitiäni heittämästä tätä kaikkea pois, se oli aikanaan perikunnan tehtävä.

    Vanhemmillani taas on yli 300 neliötä täynnä tavaraa. Ahdistavinta siinä on se, miten paljon kasojen alla on kaikkea rahassa mitattuna arvokastakin. Sinne se hautautuu, roskan alle. Mitään ei voi heittää pois. Paperipinot täyttävät ruokapöydän, ja kuivauskaapissa ei ole kymmeneen vuoteen mahtunut kuivaamaan astioita.

    Minä olen, ehkä omien traumojeni takia, täysin toista maata. Haluan että on siistiä, haluan päästä tavasta eroon. Harrastan kamasta luopumista jo mielenlujuuden takia. Materiaan ei saa kiintyä, en halua olla elottomien romppeiden armoilla.

    Tavarasta eroon pääseminen ei hamstraajalle ole helppoa. Minä istun aina välillä lomilla äitini vieressä käymässä läpi kaappeja ja laatikoita, ja autan häntä kyseenalaistamaan asioiden tarpeellisuuden. Olemme tehneet tätä vuosia, ja edistys on hitaanpuoleista. Vauhtiin päästyään äitini heittää viimein pois jotain kymmeniä vuosia vanhoja oppikirjoja kauppisajoiltaan, mutta sitten tulee taas se taantuminen jostain, eikä tahti pysy yllä...

    Meillä on kyllä äitini kanssa niin erilaiset luonteetkin...! Hän on kerääjä, joka hakee ulkoista suojakuorta elämän kolhuja vastaan. Hamstraamalla voi muka varautua tulevaan, vaikka todellisuudessa tarpeellista ei koskaan löydä omista kätköistään.

    Minä olen meistä se kulkijaluonne, samaistun ehkä muumien Nuuskamuikkuseen. Ajatus tavarasta ahdistaa, koska se estää minua menemästä ja tulemasta mieleni mukaan. Jos omistan liikaa, en voi muuttaa pienempään asuntoon, joudun tekemään enemmän töitä järjestyksen ylläpitämiseksi ja koen jollain tavalla tukehtuvani kaiken keskelle.

    No, kukaanhan meistä ei ole täydellinen, yritetään kukin elää sillä, mitä on annettu... Sinun onnesi on ehdottomasti samanmielinen kumppani, koska hamsterin ja minimalistin elämä harvemmin on ihanaa ja tasaista. Sitäkin on nääs tullut yritettyä... :P

    Vastaa

    0
  82. Tämä oli vähän ahdistava postaus lukea, kun kuulosti niin tutulta. Olen parin viime vuoden aikana yrittänyt opetella erilaista asennoitumista tavaraan ja omistamiseen, toisaalta myös miettiä että mikä siinä luopumisessa tuntuu niin pelottavalta. Joitain sellaisia kipukohtia itsessäni osaan jo tunnistaa ja niiden tiedostaminen helpottaa taas tavaroiden poisheittämistä. Kaikkein vaikeinta on nimenomaan tuo ajatus muistoista: unohdan muutenkin niin paljon asioita, jos vielä luovun muistoihin liittyvistä esineistä niin jääkö niistä mitään jäljelle?

    Käytännössä olen toteuttanut tuota samaa, mitä sinäkin yritit tuolla vaatelaatikolla: eteisessä on laatikko, johon vien tavaroita, joista olen luopumassa, mutten kykene suoraan heittämään tai antamaan pois. Jos tavara saa olla vuoden kaikessa rauhassa, enkä edes muista en olemassaoloa, niin ei se voi kovin tärkeä olla. Itse asiassa lopputavoitteeni on luopua koko laatikosta ja olen päässytkin eteenpäin siinä, että iso osa tavaroista on helppo heittää jo suoraan pois miettimättä sen enempää. (Tai sitten muistelen asioita yhden illan, ehkä otan kuvan tavaroista tai kirjoitan koneelle ajatuksia muistiin, ja sitten heitän pois.)

    Vaatteillekin käytin samaa ideaa jonkin aikaa, mutta niiden kohdalla sain päässäni naksautettua jotain vähän eri tavalla. Lajittelin vaatevarastoni niin, että minulla oli arkivaatteita, työvaatteita ja juhlavaatteita vuoden tarpeiksi, muut menivät poistolaatikkoon. Ja kun huomasin, että pienemmällä määrällä pärjään itse asiassa paremmin kuin suurella, niin vaatevaraston pitäminen pienenä on ollutkin aika helppoa. Lisäksi pidän tiukkaa kuria uusista vaatehankinnoista, pyrkimys on, että uutta ostetaan vain jos on joutunut luopumaan vanhasta. (En kuitenkaan ole ehdoton, se ei sovi minulle.)

    Viimeiseksi se tavarapinojen määrässä tärkeimmäksi huomaamani juttu: kellarikomero tai varasto ei ole jemmailuun tarkoitettu! Siellä voi säilyttää jotain talvivaatteita tai urheiluvälineitä tai jotain harrastusjuttua, jota tarvitsee epäsäännöllisesti, mutta ei missään nimessä epämääräisiä pahvilaatikoita, joista ei tiedä, milloin niitä tarvitsee. Omista jemmoistaan ja röykkiöistään pysyy paljon paremmin perillä ja tietoisena, kun ne ovat koko ajan läsnä ahdistamassa. Silloin ei pääse tuudittautumaan hyvänolontunteeseen siitä, että on muka luopunut jostain viemällä sen varastoon.

    Vastaa

    0
  83. Voi ei, mulla on ihan sama ongelma! Tavaroista luopuminen on tosi vaikeaa ja ajattelen juurikin noin "entäs jos vielä tarvitsen näitä". Mulla on paljon vanhoja vaatteita joista en raaski luopua, vaikka en kaikkiin enää edes mahdu! Mutta entäs jos laihdun vielä niihin mittoihin mitä olin kymmenen vuotta sitten teininä :D Kosmetiikasta on kaikista vaikeinta luopua! Ne purkit on vaan niin ihania :)

    Vastaa

    0
  84. Tunnistan itsestäni tuon tunteen luomisen esineisiin ja niiden inhimillistämiseen :) Minäkin jemmailen tavaroita aikani, mutta jossain vaiheessa tulee suursiivouskohtaus, jonka aikana laitan tavaraa pois. Kirpparille, hyväntekeväisyyteen tai suoraan roskiin. Jemmailin esimerkiksi erästä luomiväriä muutaman vuoden kun en raskinut siitä luopua. Kerran kannen avatessani vastassa oli eltaantunut löyhkä. Ajattelin, että ehkä tämä kannattaa heittää suoraan roskiin... :D Meikit olen aina säilyttänyt makuuhuoneessa valolta ja kosteudelta suojattuna mutta eihän nekään ikuisuuksia kestä. Nyt on yksi Sensain ripsiväri laatikossa käyttämättömänä. Olin vuosia Sensain suurkuluttaja mutta uusimman ostettuani en olekaan käyttänyt sitä pitkään aikaan. Ostin marketista perus vesiliukoisen ripsivärin kun tarjouksessa oli ja tuntui että vaihtelu virkistää. Sensaita jemmaan varmaankin siinä tarkoituksessa, että jos tulee jotain juhlia tai keli vaatii pitävämpää ripsiväriä niin käytän sitä silloin :D En noin kallista ostosta raski roskiinkaan nakata ja kyseenalaista on, voiko sitä myydä eteenpäin kun sitä on kuitenkin käytetty...?

    Vastaa

    0
  85. Hei! Tämä ei liity mitenkään tähän postaukseen, mutta ajattelin kertoa nopeasti oman kokemuksen Estelle&Thild Super Bioaktive –voiteista. Jos jolleikin vaikka olisi hyötyä kokemuksista tai miettii voiteen ostamista. :)

    Tuolla joskus aikaisemmin kirjoittelin, että ostin reilu viikko sitten Super Bioactive päivävoiteen ja yövoiteen, Sannin postauksesta innostuneena  . Olen niitä siitä asti käyttänyt, ja tulos on todella positiivinen! Aluksi vähän epäilin kosteustehoa, sillä voide ei tosiaan jätä mitään kalvoa iholle ja jäi hieman pyörimään iholla monen muun luonnonkosmetiikan voiteen tavoin, eli imeyttämiseen piti hieroa voidetta hieman kauemmin. Mutta mutta.. jo parin päivän jälkeen ongelma poistui ja voide (niin yö- kuin päivävoide) alkoi imeytyä heti. Nyt reilussa viikossa iho on selkeästi kosteutetumpi ja voidettakin tarvitsee kerralla paljon vähemmän. Pintakuivuus on hävinnyt kokonaan. Varsinkin yövoide tuntuu sitovan ihan loistavasti kosteutta ihoon ilman mitään tahmaista tunnetta tai rasvaisuutta. Voide todellakin tuntuu tekevän ihossa jotain (positiivista)! Ihan mahtavat voiteet siis. En ole ikinä ennen käyttänyt kasvovedessä, voiteessa ja yövoiteessa yhtä-aikaisesti vain luonnonkosmetiikkaa, sillä vähintään yksi ei ole tuntunut hyvältä. Mutta nuo ovat ihan täysin verrannollisia synteettisten voiteiden tuntumaan ja lisäksi lopputulos iholla on parempi.

    Eli kiitos Sanni, kun esittelit nämä blogissa! Ainoa negatiivinen osuus voiteissa on hinta, sillä voiteet ovat aika kalliita, ja siksi seerumi on jäänyt ostamatta, mutta eipä sitä ole oikein tarvinnutkaan.

    Vastaa

    0
    1. Wow, olipa positiivinen kokemus! :) Kivaa kuulla että tykkäät, olen kyllä Super BioActivesta ihan samaa mieltä (vaikka yövoidetta en ole kokeillutkaan), luulisi todellakin kelpaavan normikosmetiikan käyttäjillekin koostumuksensa puolesta :) Mä niin rakastan tuota ei-silikonisten voiteiden jotenkin kokonaisvaltaisemmin kosteuttavaa tunnetta iholla. Tokihan juttu voi olla myös ihan vain mun pään sisässä mutta sitä ei kuitenkaan käy kiistäminen, että silikoni ei imeydy, ja jos se on korvattu kasviöljyillä ja -uutteilla, niin sitä potentiaalisesti voiteesta imeytyvää kamaa on todellakin enemmän :D

      Vastaa

      0
  86. Tsiisus! Mutta kylläpäs jemmaajalla onkin purkkia ja purnukkaa!! Mulla on kanssa paha JEMMAJA vika.. muttakun mun intohimo on ...huonekalut... Niitä on vaikea saada mahtumaan mihinkään ;)))

    Vastaa

    0
  87. Vau! Kiitos inspiraatiosta. Siivoin oman huoneeni, joka on muuttunut hienosta naisen huoneesta omituiseksi ryjäkasavarastoksi, jonne sai dumpattua kaiken pois silmistä nopeasti. Myös vaatekaappi koki puhdistuksen ja täyden matkalaukun lähetin kellariin ajatuksella:"nähdään kymmenen kilon päästä"

    Vastaa

    0
  88. Tiiäkkö? Ei tohon ole lääkettä eikä niksiä, helpotusta ehkä, mutta sitten jonkun ajan jälkeen tilanne on ihan sama. Jotta sais kunnon muutoksen aikaan täytyy kolahtaa pohjalle kuin alkoholisti konsanaan ja toivoa muutosta! Tämä on karkea ja alkoholistien helvettiä halventava rinnastus, mutta niin se vaan menee. Täytyy herätä päivänä kauniina ja tajuta, ettei tota sunkaan tavara-, meikki-, vaate ja ymsymsymsmäärää vaan yksinkertaisesti tarvitse! Että sen pitäminen on sen lisäksi, että se on täysin turhaa, se on rahan ja paikan pilluuta (tollee vanha kansa sano ;) )niin lähes syntiin verrattavaa. Koska se vaan on niin väärin ja niin monella tasolla! Niin eettisesti kuin moraalisestikin. Mihin me näitä kamoja tarvitaan? Oikeesti!
    Ja tämän kirjoittaa sinulle ihminen, jonka vinttiä siippa kutsuu mustaksi aukoksi koska hänen mielestään uskon sen olevan mustan aukon kaltainen reikä, johon kaikki vaan katoaa. Siellä on tarvitsen näitä ehkä, vielä joskus, sitten kun, ei raaski heittää, nämä myyn ja erinäisistä kummallisista tunnesyistä jemmattua kamaa. Sen lisäksi kaikki kaapit, hyllyt, kolot ja raot on täynnä "tuiki tarpeellista" tavaraa. On kirjaa, lehteä, kangasta, liina, kippoa ja kappoa. On t-paitaa, housua, paitaa, puseroa, kenkää, laukkua, huivia...kyllä, ihan kaikkea on! Ei ole puutetta ei!!! Enkä ole himohamstraaja, ei ne mua mihinkään tositeeveeseen kelpuuttais. Olen tavallinen töissäkäyvä perheenäiti, jonka nurkissa on sama määrä kuin varmaan naapurillakin.
    Päätin vakaasti olla ostamatta enää mitään sellaista, jota en tarvitse. Ja sit näin sen yhen kivan meikkipaletin. Ja sen kauniin kahvikupin. Oi, koskaan ei ole liikaa valkoisia toppeja. No, eipä kyllä mustiakaan...ja lopun tiedätkin.
    Että tämmöistä :)

    Vastaa

    0
  89. Heh, tuttua :D

    Meillä kotona on yritetty siivota ja ollaankin viety kirppikselle tavaraa myyntiin ja joulun tienoilla oltiin kaksi sunnuntaita ihan itse myymässä. Tein sitten mm. kosmetiikkaan ja cd-levyille tarjouksia (osta 3, maksa 2 jne.). Ensimmäisellä kerralla vein lautapelejä ja kaksi peliharrastajaa kahmaisi ne, ennen kuin kerkesin tavaroita edes pöydälle asetella :D

    Löysin FB:stä Arkiapurit- sivun, missä pienituloiset kärsivät ruoan-, kosmetiikan-, vaatteiden- ja muiden pulasta, joten lähetin yhden paketin sitä tarvitseville. Toista alan kasaamaan samalle perheelle, kunhan löydän/saan sopivan pahvilaatikon. Sain paljon kiitosta paketista ja hymyilen täällä vieläkin, kuin hangon keksi.

    Vastaa

    0
    1. Arkiapuri on hieno sivusto! Kiitos vinkistä, juuri tällainen tapa "hävittää" tavaraa on mieleeni. Se, että joku saa kaipaamansa avun sellaisesta, jota et enää itse käytä. Erinomaista!

      Vastaa

      0
  90. Mua itseäni auttaa seuraavat tavaroiden pois heittämisessä seuraavat ajatukset - Mietin miten paljon asunnon neliöhintä on ja haluanko oikeasti ostaa uuden asunnon vain tavaroita varten? Jos neliö maksaa vaikkapa 3000 e, niin on 10 neliön verran isompi koti maksaa 30 000 euroa. Aika paljon tulee hintaa tavaroiden säilömiselle! - Muistot eivät elä tavaroissa, ne ovat minun päässäni. Kunhan on pää mukana, niin tavaroita ei tarvitse. - Jokaisessa omistamassani esineessä pitää olla vähintään kaksi seuraavista ominaisuuksista: kauneus, käytettävyys, muisto. En säilytä rumaa maljakko vain sen takia, että se on isomummilta saatu. Jos se sen sijaan on mielestäni erittäin kaunis ja se tuo minulle mukavia muistoja, niin se saa jäädä.

    Vastaa

    0
  91. Itse voin entisenä hamsterina samaistua tekstiisi paikoin turhankin hyvin. Tavaraa oli varastoituna kaikkialle tuolit mukaanlukien, eikä mistään voinut luopua kun sitä voi vielä tarvita. Aina jos jotain heitti pois, pian tuli hyvin vahva idea mihin sitä olisi voinut käyttää ja luopuminen harmitti.

    Nykyään omistan vain murto-osan aiemmasta tavaramäärä ja olen tyytyväinen. Opin nimittäin pikkuhiljaa ettei minusta ollut pitämään valtavia varastojani käyttökelpoisina. Minulla oli jemmassa valtavasti tavaraa, mutta silloin kun olisin tarvinnut jotain, sitä ei löytynyt, se oli hautautuneena pyykkivuoreen tai ehtinyt mennä piloille. Lisäksi asunto oli kokoajan epäsiisti ja minulla meni kohtuuton aika siivoamiseen ja yllätysvieraat ahdistivat ajoittain suunnattomasti.

    Niinpä olen karsinut vain vuosia ja nyt asunnossa alkaa pikkuhiljaa olla vain tavaroita joita käytän varmasti. Ja ne saavatkin koko ajan enemmän käyttökertoja, koska jopa minä pystyn pitämään ne käyttökelpoisina ja paikoillaan. Asioita tarvitsee harvemmin enää etsiä ja esimerkiksi kenkien ja laukkujen hoitamisesta on tullut hauskaa jotta ne harvat ja valitut pysyvät mahdollisimman edustavina pitkään. Aiemmin vaihtoehtoja oli niin monta, että kaikkia huolto ja puhdistustoimenpiteitä pystyi lykätä ikuisuuksiin.

    Valitettavasti tavaran vähentäminen ei silti estä siihen kiintymistä. Juuri eilen kirjoittelin blogiini, kuinka minulta pääsi pyöräliikkeessä itku, kun minulle tarjottiin pyöräliikkeestä väärän väristä seuraajaa varastetulle pyörälleni. Se tuntui niin väärältä, vaikkei edellinen pyöräni ehtinyt olla minulla edes puolta vuotta. Silti edellinen pyöräni on edelleen silmissäni se ainoa täydellinen.

    Vastaa

    0
  92. Kosmetiikkahan itse asiassa vanhenee tosi nopeasti. Entäs jos aloitat heittämällä kaikki yli vuoden vanhat raakasti pois? Voit sitten "luvan kanssa" hankkia pikkuhiljaa uusia. Hävitä muutenkin ensin kaikki rikkinäinen ja vanhentunut. Se helpottaa jo paljon. Pidä huoli siitä, että viet sitten kaiken asunnosta ulos, paikan vaihtaminen tai piilottaminen komeroon ei muuta tilannetta. Päin vastoin pahentaa. Tee tavoitteita ja palkitse itsesi jollain mieluisalla (mieluusti muulla kuin tavaralla), kun saavutat jotain. Hävitä myös kaikki sellainen, mistä et itse asiassa koskaan ole edes pitänyt, vaan säilytät vaan velvollisuudesta. Osa menee varmaan kaatikselle, mutta osan voi ehkä myydä tai lahjoittaa kirpparille.

    Kyllä sinä onnistut, minäkin onnistuin. Elämä selkiytyy monin tavoin, kun ylimääräisestä pääsee eroon. Voimia! Isoimman askeleen olet jo ottanut, kun olet todennut että haluat muutosta. Just do it!

    Vastaa

    0
    1. Kosmetiikkahan itse asiassa vanhenee tosi nopeasti.

      Vedetön, puuterimainen kosmetiikka ei vanhene nopeasti ;) Bakteerit eivät elä vedettömässä alustassa. Luomivärien, puuterien ja poskipuien koostumus saattaa hieman muuttua vuosien varrella, mutta vaikkapa 10 vuotias poskpuna ei vättämättä ole millään lailla erilainen kuin juuri ostettuna. Toki reseptiikka vaikuttaa, ja joissain puuterimaisissa tuotteissa voi olla öljymäisiä ainesosia, jotka vaikuttavat tuotteen muuttumiseen ajan myötä. Useimmat omistamani puuterimaiset tuotteet eivät ole kuitenkaan muuttuneet piiruakaan. Nettikaupatkin tietävät tämän, siksi ei ole mitenkään epätavallista että nettikaupoista löytää vaikkapa Diorin tai MACin kausituotteita 8-10 vuoden takaa, enkä nyt puhu eBaysta.

      Mutta kiitos joka tapauksessa tsempistä :)

      Vastaa

      0
    2. Okei, hyvä tietää. Ehkä sekin on siis osin teollisuuden keino saada ostamaan lisää, kun uskotellaan kosmetiikan pilaantuvan. Mä oon ajatellut, että niihin tulee pöpöjä iholta ja ne sitten siksi pilaantuu. Mutta olet varmasti oikeassa. Tai kai niistä osa pilaantuukin, esim. voiteet. Just heitin ikivanhat Le Clercin puuterit pois sitten vissiin ihan turhaan... Pöh.

      Tänään vuorossa työhuoneen raivaus ja uudelleensisustus...

      Vastaa

      0
    3. Ehkä sekin on siis osin teollisuuden keino saada ostamaan lisää, kun uskotellaan kosmetiikan pilaantuvan.

      Epäilemättä ;)

      Jotkut vesipohjaisetkin tuotteet kuten shampoot ja suihkugeelit voivat oikein säilytettynä (= ei suorassa auringonvalossa tai kuumissa/jäätävissä lämpötiloissa) säilyä useita vuosia. Niiden hyllyikäkin on kolme vuotta (itse asiassa kolme vuotta on yleinen hyllyikä kaikelle kosmetiikalle rasvoista shampoisiin), ja sen jälkeen ne voivat säilyä ostajan hallussa useita vuosia. Tästä on kiittäminen säilöntäaineita, joita kosmetiikassa on runsaasti.

      Puuterimaisia tuotteita ei todellakaan kannata heittää pois pilaantumisen pelossa ellei a) ole saanut niistä ikäviä oireita tai b) koostumus ole muuttunut selvästi, esimerkiksi alkanut haista pahalle.

      Vastaa

      0
  93. Kuulostaa kyllä niin tutulta. Kiitos postauksesta! :) täälläkin on eräänlainen jemmaaja. En raaski luopua tavarasta kun mulla on jonkinlainen ajattelutapa, että kun olen maksanut niistä niin paljon niin ei viitsi ilmaiseksi antaa. Toisaalta olen kyllä huomannut, että kaikilla on nykyään niin paljon tavaraa, ettei ne meinaa kelvata kirpparillakaan kenelläkään. Itse olen ruvennut lukemaan kirjoja, joista koen olevan hyötyä tavaran raivaamisessa. Esim. Onnellisuusprojekti ja erilainen ote omaan talouteen-kirjat käsittelevät mm. tätä asiaa. Tsemppiä sinulle! :)

    Vastaa

    0
  94. Mä tuun vielä tälleen vähän myöhässä heittämässä omat tsemppini! :) Pakko myöntää, että pieni kauhuahdistus iski tästä postauksesta, koska tunnistin kuvauksista myös itseäni. Tykkään vähän jemmata juttuja, mutta oon toisaalta aika hyvin oppinut siitä pois. Ei siinä auta kuin tunteiden syrjään heittäminen ja kylmä rationaalinen ajattelu.

    Vastaa

    0
  95. Hei!
    Tietyllä tavalla jemmaaminen on mun mielestä oikein. Toki on ongelmallista, jos ei esim. pysty kunnolla imuroimaan tavaroiden takia ja joutuu sitten kärsimään kutisevista silmistä ym.
    Mutta muutoin jemmaaminen on enemmän oikein kuin konmaritus. Mulla on liikaa vaatteita (kirppisharrastus vuodesta 2001) mutta jos laitan niitä pois, hankin uusia. Mulle täysi kaappi on paras muistutus siitä, että mun ei tarvi ostaa.
    Jemmaaminen on ekologista. Muoti kiertää ja monia asioita voi tarvita ja tarvitsee. Konmarin ”ainahan voi ostaa uuden” ajatus on perustavalla tavalla väärä. Ei voi ostaa aina uutta. Maapallo ei sitä kestä. Jos säilyttää kaiken eikä kevyin mielin heitä kaatopaikalle tai kierrätyskeskukseen (mistä harvoja meidän roinia kukaan muukaan haluaa) tulee kyllä oma raja joskus vastaan ja tajuaa lopettaa ostamisen. Aamen. ;) :)

    Vastaa

    0
    1. Tässä oli paljon hyviä pointteja jotka itsekin allekirjoitan. Ei todellakaan ole kestävää ostaa koko ajan uutta ja laittaa vanhaa menemään, koska, kuten toisessa kommentissasi blogilinkin kautta toteat, oman krääsän siirtäminen muiden ongelmaksi ei ole ekologista sekään. Parasta ympäristölle olisi käyttää tavaroita ja vaatteita niin pitkään kuin ne vain kestävät.

      Minä harrastan tätä aika paljonkin, ja itse asiassa juuri se on yksi syy valtavien jemmojeni muodostumiselle. Koska mielelläni käytän vaatteita niin pitkään kuin ne vain ovat ehjiä, en heitä niitä pois (ja tylsä, suhteellisen muuttumaton vaatetyylinikin mahdollistaa tämän), ja niin vaatevuori vain kasvaa ja kasvaa. Vanhan tavaran säilyttäminen ja käyttäminen on hyvä asia, mutta 'jemmauksen' miellän itse yltiöpäiseksi tavaran haalimiseksi. "Terveessä" tavaran säilytyksessä henkilö ei ylipäänsä haali nurkkiinsa säkkikaupalla tavaraa jota ajattelee käyttävänsä seuraavat 50 vuotta, vaan pitää käytössään ja hankkii vain sen verran tavaraa kuin on kohtuullista ja järkevää.

      Vastaa

      0

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


  • Sanni

  • Arkisto

    • 2024 (45)
    • 2023 (148)
    • 2022 (174)
    • 2021 (178)
    • 2020 (227)
    • 2019 (203)
    • 2018 (227)
    • 2017 (298)
    • 2016 (284)
    • 2015 (343)
    • 2014 (389)
    • 2013 (400)
    • 2012 (214)
    • 2011 (226)
    • 2010 (287)
    • 2009 (207)