Kokeilin viikonloppuna vähän erilaista pizzantäytettä.

Samalla jatkamme tutustumista YesDeliltä syksyllä saamani suuren testituotepaketin sisältöön. Adamsin vähähiilihydraattisia pizzataikinajauhoja olen  halunnut kokeilla jo pitkään, kun merkin sämpyläjauhot osoittautuivat niin hyviksi. Tosin huomaan, että vhh-leipäkin on jäänyt melkein kokonaan ruokavaliostani niin ettei sämpylälle tunnu löytyvän muuta paikkaa kuin satunnainen hampparin alustana toimiminen.

Vhh-pizzasta sen sijaan tykkään tosi paljon ja itse asiassa pizzaa tulee syötyä nykyään jopa enemmän kuin ennen vhh:lle vaihtamista. Olen ollut tyytyväinen hyväksi havaitsemaani manteli-heraproteiini-vehnälesetaikinapohjaani ja utealiaana odotin, miten gluteenijauholla ryyditetty Adam's pärjäisi peruspizzalleni. (Peruspizzaohjeeni täällä - tuossa versiossa tosin mukana myös kookosjauhoa joka tekee pohjasta vähän rapsakamman mutta yksinkertaistin myöhemmin ja nykyään laitan vain 10 g vehnälesettä, 10 g Bake Pro -heraproteiinia ja 10 g mantelijauhoa.)

Adam's-pizzajauhossa on mantelijauhoa, gluteenijauhoa, maitoproteiinia ja munanvalkuaista.

Jauhoihin sekoitetaan pussi pakkauksen mukana tulevaa kuivahiivaa, lisätään vettä ja ruokaöljyä ja annetaan kohota.

Liekö syy sitten liian haalean veden, mutta minun taikinani ei oikein kohonnut.

Taikina jää tahmeaksi ja kosketuskaulintakelvottomaksi, kuten kaikki vhh-taikinat. Taikinan kaulinta ohjeen mukaan kahden öljytyn leivinpaperin välissä onnistui, mutta on rasittavaa puuhaa. Omavalmisteisen vhh-pizzapohjani levitän pellille aina lusikalla, mutta Adams on voimakkaan sitkonsa vuoksi ehkä vähän hankalampi saada levittymään lusikalla tasaisesti. Sitä voisi varmaan painella myös sormin lättänään muotoon,

Seuraava havainto: pakkauksen paisto-ohje ei toiminut ainakaan meidän uunissa. Todiste alla.

Ohjeen mukaan pizzaa pitäisi paistaa 200 asteessa 25-30 minuuttia. Oikeanpuoleinen oli uunissa 20 minuuttia ja tuli ulos ruskeana kivikovana kiekkona. Onneksi olin jakanut taikinan kahteen osaan. Vasemmanpuoleinen pizzapohja oli uunissa 8 minuuttia. Varmasti viisikin minuuttia riittäisi.

Kuten näkyy, pohjasta tuli aika jäykkä. Se oli mukavan rapea mutta vehnäpohjaa ja omaa vhh-pizzapohjaani paljon jäykempi. Maku oli neutraali.

Tuomio?

Kyllä tämä enemmän muistuttaa rakenteeltaan ja maultaan tavallista vehnäpohjaa kuin muut kokeilemani vähähiilihydraattiset pohjat. Mutta luulen pitäytyväni jatkossa omassa tutussa taikinassani jota ei hiivattomana tarvitse kohotella ja valmistus sujuu nopeammin ja näppärämmin kuin Adamsin.

Täytteet olivat kevyesti Maarianhaminan Pub Albinin viime kesän pizzauutuuden inspiroimat. Albinin pizzasta keksin, että juurekset ja paahdettu, suolattu manteli voivat toimia pizzassa :)

Minun pizzassani oli oikein ohueksi suikaloitua punajuurta, vuohenjuustoa, suolattuja ja paahdettuja manteleita, kylmäsavulohta ja rucolaa. Tosi hyvä ja vähän erilainen pizzatäyte, kiva kokeilla välillä uutta mun ainaisen tonnikala-herkkusieni-tomaatti-hässäkkän sijaan.

*

Seuraava pätkä olisi voinut olla oma postauksensa mutta laitetaan se tähän perään kun sen äsken ajatuksenvirtana kirjoitin...

Vuoden 2016 projekti: hiilihydraattien harkittu lisäys ruokavalioon tavoitteena selvittää, miten se vaikuttaa liikuntaharrastukseeni. Päätin lähteä toteuttamaan vuodenvaihteessa julkituomaani ruokavalion hienosäätöä ja muutoskokeilua ammattilaisen tuella. Arvaan, että jos asia jää vain minun itseni vastuulle, jää puurojen, papujen ja juuresten lisäys säännölliseksi osaksi ruokailua vain sanoiksi ilmaan. Ja niinpä tänään olenkin istunut tunnin ensimmäisessä valmennuksessani. Toinen on varattu perjantaille hieman eri lähestymistavan omaavalta yritykseltä.

Tiedätte taipumukseni haluta ottaa selvää asioista perusteellisesti. Nyt taatelikakkupostauksen kommenteissa käyty keskustelu sytytti minussa vahvan kipinän selvittää TÄMÄ asia perin pohjin. Mitä siellä kropassa oikein tapahtuu liikuntasuorituksen aikana energian suhteen? Milloin kroppa polttaa rasvaa, milloin hiilareita? Kun jonkun mielestä on mahdotonta treenata ilman hiilaria, mistä kroppa sitten oikein ottaa energiansa jos käytettävissä on niukat glykogeenivarastot?

Mielipiteitä, näkemyksiä ja "totuuksia" sinkoilee suuntaan ja toiseen. Ultimaattista totuutta ei tässäkään asiassa ole olemassa kaikkien elimistön toimiessa yksilöllisesti, mutta nyt otetaan selvää, mitä alan valmentajat asiasta sanovat. Siinä on varmasti ainakin murunen tieteellistä faktaa takana, ja satojen valmennettujen kautta saatua käytännön tietoa joka on loppupeleissä aina "oikeampi" tieto kuin mikään tietokirjan teksti. :)

Projekti on saanut aikaan viime päivinä paljon itsetutkiskelua. Olen joutunut miettimään oloani ja mitä oikein lopulta haluan.

Elimistöni on hiilihydraattiherkkä ja kerää paljon nestettä ja muodostaa kaasua kun syön korkeamman hiilihydraattipitoisuuden ruokaa, sille ei voi mitään. Se ei ole sairaus, mutta tekee olosta tietenkin kurjan. Olen viime aikoina syönyt paljon bataattia, punajuurta, lanttua, maa-artisokkaa. Hyvää ja ravinteikasta ruokaa jonka terveellisyyttä ei tarvitse kyseenalaistaa. Silti oloni on raskas ja turvonnut, mikä ei tietenkään tue kokonaisvaltaista hyvää mieltä. Salilla ja etenkin juoksumatolla olen kuitenkin jaksanut paremmin, sitä ei voi kieltää.

Olen katsonut peiliin ja kysynyt itseltäni, mitä hyvä olo lopulta minulle on. Onko se enemmän sitä kevyttä ja tiukkavyötäröistä oloa, figuuria jonka päällä vaatteet eivät kiristä mutta joka hengästyy helposti lenkillä? Vai onko se sitä, että kroppa on ravinnon vuoksi vähän epämukavan tuntuinen, mutta kehityn harrastuksessani? Tekeekö ensimmäinen vaihtoehto minusta pinnallisen p*skan? Jonkun mielestä epäilemättä kyllä, mutta ei, eivät nämä näin yksiselitteisiä juttuja ole. Vhh-ruokavalion myönteiset vaikutukset ulottuvat paljon laajemmalle ja kireä keho on siihen päälle vain mukava bonus.

Näitä teemoja tulee varmasti mietittyä paljonkin talven ja kevään aikana.

Jokohan näitä alkaa pian löytyä lautaselta..?

Jep, mulla on tänä vuonna aikamoinen viehtymys glögiin, kuten on tullut todettua.

Yksi päivä teki mieli jotain raikasta ja viileää jouluista juomaa, ei lämmintä.

Ajatus: entä jos maustaisin omenasiiderin glögimausteella...? Saisin ikäänkuin vaaleasta glögistä viileän ja kuplivan version.

Tuumasta toimeen: glögimausteita ja omppusiideriä muhimaan pulloon noin kolmeksi tunniksi, ja juoma oli valmis :) Ihan sairaan hyvää!

Seuraavana päivänä syntyi punainen versio karpalolonkerosta :) Nämähän sopivat vaikka joulusaunajuomiksi jos olut ei maistu! ^_^

Tee-se-itse raikas glögijuoma!

Tarvitset:

1. Karpalolonkkua punaiseen versioon, omenasiideriä vaaleaan versioon.

(Hmm, ei varmaan selvinnyt jo tuossa ylempänä ^_^ Noo, kiva laittaa vähän lisää kuvia :))

2. Pienirakenteista glögimaustetta ja tyhjän pullon johon kaadat siiderin/lonkeron + mausteet tekeytymään. (Tai tottakai - jos ostat juomasi valmiiksi pullossa, kaadat glögimaustetta sinne :) Pullo tarvitaan jos juomasi on tölkissä, muuten hiilihapot karkaavat.)

Minä laitoin puoleen litraan noin teelusikallisen glögimaustetta.

.

Jos kardemumma muuten tuntuu oudolta yhdistää siideriin tai lonkeroon, niin Punnitse & Säästästä löysin tosi hyvän kardemummattoman glögimausteseoksen jossa on kanelia, appelsiininkuorta, neilikkaa ja inkivääriä.

Kokeilin hauduttaa yhden koesatsin yön yli, mutta tuolloin juomasta tuli vähän liian mausteista. 2-5 tuntia on sopiva aika, eivätkä hiilihapotkaan ehdi siinä ajassa lähteä juomasta.

Siivilöi glögimausteet juomasta vaikka teesihdin avulla ja ei kun hörppimään! :)

Juuri tässä nautiskelen itse omenaversiota :)

Hyvää joulua! <3

*

P.S. Sain juuri testiin uuden Hollywood-tähtienkin suosikiksi mainitun, vähän spesiaalimman merkin meikkejä. Eilen kokeilin sarjan luomiväriä: 10 minuuttia ja se oli jo viiruilla. Illalla otettu kuva sulaneesta meikistä oli vielä hienompi! ^_^ Stay tuned!

Hehe, en malta olla mainitsematta tästä hauskasta otsikosta Hesarin sivulla josta lukijani vinkkasi eilen.

Eilen on siis julkaistu kuluneen vuoden Suomen suosituimmat Google-haut, ja otsikon perusteella voisi allekirjoittanut jo röyhistää rintaansa, että onkos meikän siemennäkkäri noin suosittu! ^_^ :D

Heh, kyse on tietenkin kahdesta eri hakusanasta eri poppari-Sannista ja siemennäkkäristä erikseen, mutta olihan tuo nyt hauskan näköinen. Etenkin kun  meikäläisen siemennäkkäriresepti ON yksi blogin kaikkien aikojen suosituimpia postauksia ja reseptejä. :)

Minähän olen ollut ihan aikaani edellä kun postasin siemennäkkäreistä jo reilut kolme vuotta sitten, tässä alkuperäinen juttuni:

Sannin herkkucorner: rapea siemennäkkäri

Vuosien varrella olen irtautunut mittaamasta ainesosia ja nykyään varioinkin taikinaa lähes jokainen kerta, käyttäen milloin enemmän leseitä ja muita kuituhiutaleita (vähempirasvainen näkkäri), milloin enemmän siemeniä. Yrttejä ja mausteitakin tulee nykyään heitettyä usein joukkoon.

Välillä valmistan näkkärin täysin kananmunattomana, jolloin rakenteesta tulee vohvelimaisen kevyt ja eri lailla rapea. Mums! Tällöin paistolämpötilaa on hyvä laskea ja paistoaika pidentyy kun taikinasta haihtuu hitaasti nestettä. Vuosien varrella olen myös oppinut, että psylliumin sopiva pitoisuus vaikuttaa suotuisasti taikinan levittyvyyteen; taikina ei ole niin tahmeaa ja sen saa siloteltua lusikalla pellille helpommin. Nesteen kanssa geeliytyvillä chia-siemenillä on samanlainen sitova ominaisuus.

Minun keittiössäni siemennäkkäri on käytännössä korvannut muut vhh-leivät kokonaan, mantelileipää tulee enää leivottua vain hampurilaissämpyläksi. Siemennäkkäri vain on niin tajuttoman hyvää että miksi söisi muuta... :)

Muita siemennäkkäriin koukuttuneita?

Blogeissa on viime viikkoina vilissyt vaihtoehtoisia reseptejä joulun perinneruoille, etenkin vegaanisina versioina.

Päätinpä sitten minäkin kokeilla omia versioita. :) Joululaatikoista lanttu ja porkkana (ilman riisiä) ovat tietenkin jo valmiiksi suhteellisen hyvin omaan ruokavaliooni sopivia, ja perheeni laatikkovastaava eli toinen sisareni on jo vuosia valmistanut ne sekä minun että nuorimman sisareni ruokavalioita kunnioittaen; vegaanisina ja vähähiilihydraattisina. Meillä laatikot ovat olleet eläinkermattomia ja kananmunattomia niin kauan kuin muistan (olen niin tottunut soijakerman makuun etten huomaa mitään eroa), ja viimeiset neljä vuotta myös korppujauhottomia ja siirapittomia. Perunalaatikon sijaan meillä on syöty bataattilaatikkoa jo pitkään.

Mitä erilaista halusin nyt sitten itse kokeilla? Noh, kookoskermaa meillä ei ole koskaan laatikoissa käytetty, ja inspiroiduin Ainon blogissa bongaamistani kookoskermaversioista. Kookos ja lanttu...? Miksipä ei :)

Lisäksi inspiroiduin tänä syksynä löytämästäni minulle uudesta vihanneksesta, juuriselleristä. Monelle kenties hyvinkin tuttu juures, minun lautasellani jostain syystä kutakuinkin tuntematon. En ole koskaan ostanut juuriselleriä ja joskus jopa miettinyt, ovatko varsi- ja juuriselleri saman kasvin eri osia. (En itse asiassa vieläkään tiedä. Googlasin. Ovat eri kasveja.)

Marraskuussa söin yhden varmaan parhaista ja yllättävistä kasvisruoka-annoksista joita olen ravintoloissa koskaan maistanut. Maarianhaminan Indigossa oli tarjolla juurisellerin ympärille rakennettu vegepääruoka, jossa oli voissa paistettua juuriselleriä kera edamame-papujen, joidenkin eksoottisen nimisten linssien ja omenapyreen. Kuulosti tosi arkiselta ja sanalla sanoen tylsältä, mutta tarjoilija kehui annosta erinomaiseksi ja niinpä päätin ainaisen kalan sijaan valita kasvisruoan. (Suomessa ravintoloiden kasvisruoka-annokset ovat valitettavan usein mielikuvituksettomia risottoja ja pastaa...)

Kuva: K-ruokakauppa.fi

Hyvä että kuuntelin tarjoilijaa, annos oli ihan törkeän hyvän makuinen! Rapeaksi paistetut juurisellerit, makeanhapan omena ja purutuntumaa antavat pavut ja linssit tarjosivat tosi mielenkiintoisen maku- ja tekstuuriyhdistelmän. Lisäksi annos oli paljon isompi kuin kaverini tilaama hampurilainen :D Kerrankin näin  päin! ^_^

No anyway, tässä oli pitkä alustus sille, miksi innostuin käyttämään juuriselleriä laatikossa. :)

Juurisellerissä on miellyttävän makeahko maku, vähän palsternakan tapainen, ja siinä on nauriin ja lantun ohella juureksista alhaisin hiilihydraattipitoisuus (4,6%). Päätin kokeilla yhdistää juurisellerin bataattiin laskeakseni bataattilaatikon sokeripitoisuutta, ja koska muutenkin olin vain utelias juurisellerin toimivuuden suhteen jouluisessa ruoassa.

Tässä ainekset, jotka erottavat vhh-laatikon tavallisesta laatikosta. Korppujauhojen sijaan mantelijauhoa "taikinaan" ja Pofiber-jauhoa laatikon pinnalle. Normaalisti käytämme siirapin tilalla ihan pienen lorauksen agave-siirappia, mutta nyt keksin kokeilla Rovaniemeltä ostamaani sokeroimatonta siirappia.

Tajusin itse asiassa vasta myöhemmin, että pullossahan lukee Caramel... Ehm... toimii ehkä pannareiden kanssa, joka oli alkuperäinen käyttökohteeni siirapille, mutta mitenkähän on laatikkoruoassa...? Päätin kuitenkin kokeilla, sitähän varten koekeittiöt ovat! :)

Lanttulaatikko:

(pieni annos kahteen puolen litran vuokaan)

500 g lanttua

1 dl kookoskermaa

1 kananmuna

1/4 dl sokeritonta siirappia

1/2 dl mantelijauhoa

1/2 tl suolaa

1/2 tl inkivääriä

1/4 tl maustepippuria

1/4 tl muskottipähkinää

pinnalle ropsaukset pofiberiä

Lanttulaatikosta tuli oikein hyvää, eikä kookoksen maku tullut liian voimakkaasti esiin vaan komppasi pehmeää lanttua oikein kivasti.

Tässä laatikossa en maistanut siirapin makua lainkaan, liekö jäänyt kookoksen alle. Mutta sanotaan näin, että kyllä soija- tai normikermaversio on makuuni silti parempi, koska siinä mikään ei muokkaa lantun makua vaan lanttu maistuu omana itsenään. Lanttulaatikko on lempparini jouluruoista <3 Tietysti kalan ja rosollin kanssa.

Kookoslanttulaatikkoni makuelämystä saattoi verottaa sekin, että muun jouluisen ruoan puutteessa nautin laatikkoa soijapyöryköiden lisukkeena (kun kotona ei sattunut olemaan kalaa). Ei todellakaan toimiva makuyhdistelmä :D

Juuriselleri-bataattilaatikko

300 g juuriselleriä

200 g bataattia

1/2 dl kermaa

1 kananmuna

1/4 dl sokeritonta siirappia

1/2 dl mantelijauhoa

1/2 tl suolaa

1/2 tl kanelia

1/2 tl valkopippuria

1/4 tl inkivääriä

pinnalle pofiberiä

Päällimmäinen kommentti: kyllä, selleri toimi bataatin kanssa oikein hyvin, laatikko oli tosi hyvän makuista. Mutta, tässä laatikossa siirapin karamellimainen makuhäivähdys tuntui vähän liian makealta - tai väärällä lailla makealta. Eihän karamellimaisuus kuulu tämän tyyppiseen ruokaan :p Normisiirapin maku on syvempi ja mausteisempi, kuten myös agavesiirapin. No, tulipahan kokeiltua! :D

Tulos: taidan valmistaa selleri-bataattilaatikkoa toisen satsin jouluna, mutta agavesiirapilla. Ja tietysti siskon vuoksi kananmunattomana ja soijakermalla. Kananmuna ei lopulta tuo laatikkoon kuin vähän kiinteämmän rakenteen, makuun se ei vaikuta.

Selleri-bataattilaatikon seuraksi paistoin silakoita ja rosollin kaipuussa (mutta ainesten puutteessa) toin annokseen vähäsen kitkeryyttä punasipulin muodossa taittamaan laatikon überpehmeyttä ja makeutta. Raa'asta sipulista saa muuten syöntiystävällisempää liottamalla sipuliviipaleita n. 10 minuuttia kylmässä vedessä. Vesi huuhtelee leikatun sipulin pinnalta rikkiä, jolloin sipulin maku ei ole niin ärtsy.

Mitkä on teidän lempparijouluruokia? Mitä laatikoita teillä syödään?

Myös punajuuribataattilaatikko on nam! :) Porkkana on aina ollut mun vähiten suosikki, mutta aloin tykkäämään siitä nyt riisittömänä versiona.

Kaupoista löytyy nykyään vaikka minkälaista vaihtoehtoa perinteiselle vehnäpastalle - on tattaripastaa, riisipastaa, papupastaa, konjac-pastaa. Syökö monikaan enää edes tavallista pastaa, etenkin  näinä gluteenittomuutta suosivina aikoina?

Siinä missä tämän pastaholistin ns. terveellisemmät vaihtoehdot entisessä elämässä olivat täysjyväpasta ja systemaattisesti vatsanpuruja aiheuttava proteiinipasta (ero tavalliseen pastaan: siihen on lisätty gluteenia), voi nyt syödä oikeasti proteiinipitoista ja ravintorikkaampaa pastaa niin halutessaan. Tosin - halpaa se ei ole.

Tässä muutamia vähähiilihydraattisia pastakokkailujani vuosien varrelta:

Vhh-piireissä legendaarinen tuorejuustosta valmistettu "philadelphiapasta" oli pitkään ainoa pasta jota söin, kunnes papupastat vyöryivät Suomen markkinoille vuonna 2013. Ja niiden jälkeen konjac-pastat ja -nuudelit.

Olen jälleen maistanut kahta minulle uutta vähähiilihydraattista pastatuotetta, ja nyt olisi tarkoitus turista niistä. Olen saanut pastat testiin vähähiilihydraattisiin elintarvikkeisiin erikoistuneelta YesDeli-verkkokaupalta.

Raaka-aineet ovat ennestään tuttuja eli papua (ylempi pasta) ja konjac-glukomannan-kuitua (alempi).

Minulla on entuudestaan huonoja ja hyviä vhh-pastakokemuksia. Huonoin on soijaproteiiniin ja vehnäproteiiniin pohjautuva "karppispagetti" ja ykkössijaa pitävät erilaiset papupastat joiden koostumus on mielestäni hyvin aidosti pastamainen. Etenkin fettuccine-mallinen pasta muistuttaa hyvin autenttisesti tuorepastaa.

Miten selvisivät tämän kertaiset kokelaat?

Slim-spagetti

Esittelin syyskuussa Slim-sarjan riisin, nyt vuorossa sarjan spagetti. Slim-tuotteet pohjautuvat glukomannan-kuituun eli ovat sitä "ruoatonta ruokaa"; ravintoa vailla energiaa tai muitakaan ravintoarvoja. Niistä saa vain hitusen kuitua. Slim-spagetissa on glukomannanin lisäksi myös kaurakuitua. Hintaa pastalla on 5 € / 200 g (valutettua pastaa).

Aiemmin olen maistanut glukomannan-pastaa nuudelimuodossa, joka on aika yhdentekevää lautasen täytettä. Sinnehän se uppoaa kivasti wokkiin mutta syön wok-ruoat nykyään mieluummin ilman mitään nuudelinkorvikkeita. Konjac glukomannan -nuudeli onkin ollut minulla käytössä lähinnä induktion yhteydessä.

Nyt testasin glukomannania spagettimuodossa. Näyttää aika ehdalta spagetilta.

Tuote on pakkauksessa kosteassa ja valmiiksi "kypsennetyssä" muodossa, sille ei tarvitse tehdä muuta kuin huuhtoa jotta ikävä ominaistuoksu katoaa. Slim-sarjan spagetti on valkoisempaa ja jämäkämpää kuin toisen sarjan aiemmin testaamani glukomannan-tuotteet (jotka olivat jonkin verran läpikuultavia). Glukomannan ei maistu miltään, joten koostumus ratkaisee eron muihin vastaaviin tuotteisiin.

Spagetin "haarukkakäytös" on hyvin autenttisen vehnäpastamainen, samoin suutuntuma. Testasin kummatkin pastat samalla miedolla kastikkeella (herkkusieni) saadakseni parhaan vertailutilanteen.

Slim-spagetti pärjäsi oikein hyvin, etten sanoisi erinomaisesti. Koska vehnäspagettikaan ei itsessään maistu juuri miltään, tuntui glukomannan-pasta oikeastaan ihan samanlaiselta makukokemukselta kuin tavallinen pasta. Sillä erolla ettei vatsaa turvota.

Toinen kokelas oli ExploreAsian-sarjan soijapapuspagetti.

ExploreAsian tuntuu korvanneen monilla jälleenmyyjätahoilla aiemmin esittelemäni A La Econ papupastat ollen nyt yleisin Suomesta löytyvä papupastamerkki.

Hintaa ExploreAsian-pastoilla on 5 € / 200 g.

ExploreAsian-pastaa on saatavilla tavallisen narumaisen spagetin ja leveämmän fettuccinen muodossa. Sain kokeiltavaksi kaikki eri laadut ja aloitin perinteisintä spagettia muistuttavimmasta eli soijapapu-laadusta.

Kuten aiemmin testaamissani papupastoissa, myös tässä on oivalliset ravintoarvot (per 100 g): proteiinia 42 g, ravintokuitua 20 g (eli sitä imeytymätöntä), hiilihydraattia 14 g ja rasvaa 4 g.

ExploreAsian-pasta kypsyy 5-6 minuutissa. Rakenteeltaan tämä testattava on karkeampaa kuin aiemmin maistamani papupastalaadut, mutta ei niin karkeaa kuin huonoimmaksi rankkaamani soija/vehnäproteiinipasta. Siinä on myös jollain tapaa hieman erottuvampi maku kuin aiemmin maistamissani, mutta kokonaisuutena maku on silti neutraali eikä vaikuta kastikkeen makuun.

Sitten vertailutulokseen.

Kumpi pasta-annos oli parempi puhtaasti maun ja pastamaisuuden perusteella?

Slim-glukomannan-spagetti.

Oli yllätys itsellenikin :)

Kokonaisuus oli todella aidon pastamainen. Tavallinen vehnäpasta on pehmeää, joustavaa ja kastikkeeseen "katoavaa", ja Slim-spagetti käyttäytyy juuri näin. ExploreAsian-spagetti on myös hyvää, mutta sen aavistuksen karkea ja normipastaa hieman jäykempi koostumus verottivat annoksen true-pastamaisuutta. Tätä spagettia syödessä tiesi koko ajan syövänsä jotain muuta kuin vehnäpastaa.

Jos katsotaan ravintoarvoja, on papupasta luonnollisestikin parempi vaihtoehto.

.

Kuinka moni teistä syö vaihtoehtopastoja? Mikä on suosikki?

.

P.S. Mulla on YesDeli-testituotelaatikossa odottamassa vielä paha koetin - vhh-"Nutella".... Auts. Olin lukioaikoina järjettömässä Nutella-koukussa tunnetuin seurauksin... Onkohan ihan fiksua maistaa ylipäänsä mitään versiota tästä pahasti addiktoivasta tuotteesta...? Katsellaan miten käy :)

Ateenassa sijaitsee yksi parhaita kasvisruokaravintoloita joissa olen koskaan käynyt: Rosebud.  Olen syönyt siellä Ateenassa käydessäni neljä tai viisikin kertaa, saaden aina erinomaista palvelua - viime viikon maanantain tehdessä mieleenpainuvan poikkeuksen.

Kirjoitin ravintolasta kaksi vuotta sitten blogiinkin, kehuen heidän taivaallista mustaa makkaraansa. Missään, toistan: missään en ole saanut näin hyvää kasvismakkaraa. En edes Zürichin maailmankuulussa Hiltlissä.

Halusin tarjota Mariannalle illallisen kiitoksena hänen vaivannäöstään Urban Decay -meikkijutun kanssa.

Marianna halusi Rosebudiin. Hän kertoi, että kahden vuoden takainen Rosebudissa jakamamme kikhernepizza oli edelleen muistoissa yhtenä erikoisimmista ja herkullisimmista ruokakokemuksista. Marianna ei ole kasvissyöjä, eikä hän normaalisti käy vegeravintoloissa. Siksi Rosebud edustaa hänelle hyvin erityistä ravintolaelämystä.

Eli osoitteeksi Rosebud, Kolonaki siis. :) Kolonaki muuten on Ateenan keskustan rikkaiden kaupunginosa, ns. mini-Beverly Hills. ("Todellinen" Beverly Hills on Kifissian lähiö keskustan ulkopuolella.) Kolonakista et juurikaan löydä perinteisiä halpoja tavernoita vaan valkopöytäliinaisia, kalliimman tason ja lähtökohtaisesti myös paremman palvelutason ravintoloita, ovathan alueen asukkaat jotain ihan muuta kuin perusduunareita.

Mukava illanviettomme sai hämmentävän käänteen, kiitos kuvassa näkyvän pizzan.

Tilasimme alkuruoaksi punajuuri-vuohenjuustosalaatin. Nam. Rosebudin hintataso on kreikkalaisittain korkeampi, mutta suomalaiselle ei mitenkään erityisen kallis; punajuurisalaatti esimerkiksi maksoi 9,50€.

Minä tilasin pääruoaksi samantyylisen kustomoidun setin kuin aiemminkin, eli kasvismakkaraa ja grillattuja kasviksia. Tällä kertaa pyysin mukaan myös hampurilaispihvin (lautasen ylälaidassa näkyvä köntti), sitä kun en ole aiemmin maistanut. Normaalisti kasvismakkara ja hampparipihvi kuuluvat hot dog - ja hampurilaisannoksiin, mutta ravintolalle ei ole koskaan ollut ongelma tuunata minulle special-lautasta jossa saan nautiskella näistä herkuista ilman leipää ja ranskalaisia perunoita.

Sillä nämä ovat oikeasti jotain NIIN hyvää. N-i-i-n  hyvää. Rosebudin kasvismakkara valmistetaan sienestä ja fava-pavuista, hampurilaispihvi taas kolmesta eri sienestä ja salaisesta mausteseoksesta. En kertakaikkiaan voi tarpeeksi ylistää näiden herkullisuutta. Olen syönyt elämäni aikana hemmetin monta versiota kasvisnakeista ja -pihveistä, mutta nämä ovat aivan eri levelillä. Kasvisruoan gourmet-tasoa, todellista artesaaniruokaa.

Marianna halusi myös maistaa kuuluisaa hot dogia, ja tilasi omansa normaaliversiona.

"Taivaallista!" kuului kommentti. "En ole koskaan syönyt yhtä hyvää hodaria, vaihtaisin normaalihodarin tähän koska tahansa!"

.

Mutta sitten se pizza.

Ennen tilausta varmistimme, että pizza todellakin oli se sama jonka olimme syöneet aiemmin. Kyseessä on siis raaka-vegaanipizza, jonka pohja tehdään vehnän sijaan kikhernejauhosta, eikä pizzaa kypsennetä uunissa. Osoitin sormella pizzaa menun sivulla, ja kysyin, tehdäänkö pohja edelleen kikherneistä. "Kyllä", kuului vastaus.

Kun pizza tuotiin pöytään, huomasimme heti, että se oli perinteinen paistettu, vehnäpohjaan tehty pizza. Marianna kysyi tarjoilijalta, oliko keittiössä sattunut joku erhe, sillä tilasimme kikhernepizzan. Keskustelu käytiin kreikaksi, mutta kielimuurinkin yli pystyi havaitsemaan, kuinka tarjoilija närkästyi. Seurasi Mariannan ja tarjoilijan välinen keskustelu, joka nopeasti sai väittelyn sävyn. Tässä vaiheessa Marianna kääntyi puoleeni ja kysyi, emmekö todellakin olleet syöneet kikherneestä tehdyn pizzan täällä aikaisemmin.

Tottakai olimme syöneet, minullahan oli siitä kuviakin. Sanoin tämän tarjoilijalle englanniksi, joka flippasi täysin.

"It is impossible!" tarjoilija sanoi, ja äänenvoimakkuus vain kohosi hänen jatkaessaan, "Rosebud has never, ever had a pizza made out of chick peas! It is impossible that you order such pizza because we don't have one! I bring you the only pizza we have on the menu!"

Huomauttessani tarjoilijalle, että olin varta vasten ennen tilausta kysynyt, valmistetaanko pizza edelleen kikhernejauhosta, tarjoilija hermostui yhä enemmän. Hän kiisti että olimme ikinä pizzan raaka-aineista keskustelleetkaan, ja väitti luulleensa, että olin puhunut kasvisnakeista. (Häh? Nehän tehdään ihan muusta kuin kikherneistä...)

Olimme Mariannan kanssa hyvin hämmentyneitä. Tiesimme kummatkin, miten tilanne oli mennyt, ja tässä tarjoilija seisoi inttämässä vastaan raivon partaalla, vieläpä väittäen että olimme keksineet aiemman kikhernepizzan päästämme.

Sanoin tarjoilijalle, että voisimme näyttää blogista kuvan kikhernepizzasta. Tällöin tarjoilija menetti loputkin itsehillinnästään. Hän huusi: "You are making me crazy! There has never ever been a chick pea pizza in this restaurant, never!"

Sitten hän syöksyi keittiöön. Jäimme istumaan järkyttyneinä.

No, ainakin pizzan täyte näytti hemmetin hyvältä.

Hetken kuluttua tarjoilija palasi. Hän oli mitä ilmeisimmin keskustellut asiasta keittiöhenkilökunnan kanssa.

"Okay. So there has been a chick pea pizza here before."

Saatoin vain arvata miten vaikeaa oli tunnustaa tappionsa.

"But so what? There isn't one anymore, so there you have it, the only pizza we offer right now."

Sitten  mies poistui, eikä palannut ennen kuin halusimme maksaa illan päätteeksi. Mies ei pyytänyt anteeksi käytöstään emmekä luonnollisestikaan saaneet laskuun mitään hyvitystä miehen väärinkäsityksestä.

Sanomattakin on selvää, että loppuiltamme oli osittain pilalla pizzavälikohtauksen jälkeen. Herranjestas - joutua nyt tarjoilijan riehunnan kohteeksi kun hän ymmärtää väärin..!

Suomessa mies olisi todennäköisesti saanut käytöksestään vähintään varoituksen. Itsekin asiakaspalvelualalla työskennelleenä tiedän, ettei vastaan väittäminen, äänen korottaminen ja asiakkaalle inttäminen ole millään muotoa sopivaa tai hyväksyttävää käytöstä, totaalisesta itsehillinnän menetyksestä puhumattakaan. Miehen olisi pitänyt mennä välillä keittiön puolelle vetämään henkeä ja laskemaan kymmeneen. Uskomatonta, ettei hän pyytänyt anteeksi edes siinä vaiheessa, kun myönsi olleensa väärässä pizzan suhteen.

Illasta jäi paha mieli.

Mutta - siitäkin huolimatta, ja melkein harmittaa edelleen suositella paikkaa jossa voi joutua tällaisen asiakaspalvelukokemuksen kohteeksi:

Rosebudissa saa maailman parasta kasvisruokaa mitä olen maistanut.

Jopa se pizzan täyte; sientä, jotain kermaista tuorejuustoa, kasvis"bolognese"kastiketta, yrttejä... en edes tunnistanut mitä kaikkea herkullista siinä oli mutta se oli käsittämättömän hyvää. Voisin tilata mokoman vehnäplätyn uudestaan ja maksaa koko hinnan pelkästä täytteestä.

Ja ymmärrän, ettei yksi tarjoilija ja hänen huono päivänsä kerro mitään koko ravintolan henkilökunnasta tai asenteesta. Meillä vain kävi huono tuuri juuri tuona iltana.

Mutta mielenkiintoisesti - Rosebudista ei ole vastattu mitään, kun laitoin sinne palautetta miehen epäasiallisesta käytöksestä. Se tietysti kertoo jotain.

P.S. Oletteko te koskaan joutuneet tarjoilijan kiukun kohteeksi?

Ainakin minulle. ;)

(Samalla voisin muutenkin kertoa salaattien maailmasta Kreikan ravintoloissa.)

Mutta ensin: horiatiki. Eli kreikkalainen salaatti.

Horiatiki tarkoittaa "kylänmukaista" eli perinteistä, (c)hora = kylä. Horiatiki on Kreikassa yhtä selvä osa ateriaa kuin meillä, hmm, mikähän se voisi edes olla? Joku vihreä salaatti?

Mikä minua nyppii suomalaisissa kreikkalaisissa ravintoloissa, on horiatikin epäoikeaoppinen ja sanalla sanoen halvennettu koostumus. Eikä muunnos jää pelkästään kreikkalaisiin ravintoloihin, vaan tilasitpa kreikkalaisen salaatin missä ruokapaikassa tahansa Suomessa, saat sen vesitettynä.

Oikeaoppinen kreikkalainen salaatti koostuu näistä:

Kurkku, tomaatti, vihreä paprika (nimenomaan vihreä), punasipuli (nimenomaan puna ;)), oliivit ja feta. Siinä raaka-aineet horiatikiin.

Mausteeksi oreganoa ja kastikkeeksi oliiviöljyä.

Juuri nämä ainesosat yhdessä luovat horiatikille sen ominaisen maun. Jätä yksikin pois, niin salaatti ei ole ihan horiatiki. Jos vaikka vain vaihtaa paprikan punaiseen, maut eivät toimi samalla lailla yhteen.

Jep, hyväähän se on muullakin paprikalla ;) Mutta ei sama asia.

Joskus Kreikassa tapaa versioita, joissa on oliivien sijaan tai lisäksi kapriksia, tai koristeen ominaisuudessa peperonia (aika harvinaista, mutta esim. Thymaloksen versiosta niitä löytyi).

Salaatin rakenteeseen kuuluu myös ainesten suurpiirteinen pilkkominen, ne ovat kulhossa isoina, mehevinä lohkoina ja feta yhtenä palana kasvisten päällä. Aineksia on runsaasti, jopa niin paljon että yksi horiatiki käy usein omasta ateriastaan.

Tilaa sama salaatti Suomessa, ja se tulee melkein aina vihreällä salaattipohjalla. Oletteko huomanneet? Suomessa vihreä salaatti (usein halvin mahdollinen eli jäävuorisalaatti) muodostaa suurimman osan salaatista, ja salaatinlehtien seassa on pilkottuna vähän tomaattia, kurkkua ja paprikaa. Oliivit ja/tai sipuli saattavat usein puuttua. Ja feta on lähes aina kuutioitua, kumimaista "salaattijuustoa", ei aitoa fetaa.

Jonkun mielestä on varmasti pikkusieluista ärtyä tällaisesta. Mitä väliä? Mutta minä ärryn, koska horiatikin klassinen maku vesittyy salaatinlehdillä. Ne eivät kuulu kreikkalaiseen salaattiin. Lisäksi ärryn, koska salaatinlehdet muuttavat horiatikin vähemmän ruokaisaksi, ja koska veikkaan, että niiden funktio on edullistaa salaatti = vähemmän kustannuksia ravintolalle. Täytä kulho isoilla tomaatti-, kurkku- ja paprikalohkoilla, on tuloksena tietysti kustannuksiltaan kalliimpi annos kuin höttöisillä, kivasti tilaa vievillä salaatinlehdillä täytetty lautanen.

Noniin. Mutta se horiatikista. :)

Salaatit Kreikassa.

Suuressa kreikkalainen keittiö -jutussani kerroin, kuinka Kreikassa 'salaatti' on paljon laajempi käsite kuin meillä, sisältäen mm. kaikki ylläolevassa kuvassa näkyvät ruoat (takimmaisena olevaa pinaattipiirasta lukuunottamatta).

'Salaatti' voi siis olla meille tuttu salaatinlehdistä ja muista perinteisistä salaattivihanneksista tehty sekoitus, mutta se voi olla myös tahna, pyree tai dippi tai lämmin kasvislisuke kuten lautasellinen keitettyä punajuurta tai höyrytettyä kesäkurpitsaa. Käytännössä mikä tahansa lämmin tai kylmä kasvislisuke on kreikkalaiselle 'salata'.

Ajattelin jakaa muutaman sanan salaatin valinnasta Kreikassa ruokaisuutensa näkökulmasta. Täällä nimittäin salaatin koko, koostumus ja hinta eivät kulje minkäänlaisessa loogisessa synkassa.

Jos salaattijorinat eivät kiinnosta ja skippaat mielelläsi loppupostauksen, niin postauksen ydin on tässä: hinta-laatu-ruokaisuus-suhteeltaan ei ole horiatikin voittanutta. Se maksaa 4-6€, ja sisältää hintaansa nähden kiistatta kaikkein eniten syötävää. Kerran laskin, että horiatikissani täytyi olla ainakin neljä isoa tomaattia. Aina en edes jaksa syödä kaikkea. Salaatin päällä lepäävä fetapala on sekin useimmiten erittäin reilu kimpale.

Mutta tilaapa joku muu salaatti...

Tässä esimerkiksi pääruokalistalta tilattu mustekala-linssi-salaatti. Hintaa 15,90€, eli todella kallis kreikkalaisen ravintolan annokseksi. Kun annoksessa on seafoodia, hinta pompsahtaa heti. Katkaravut nostavat salaatin aina korkeimpaan hintaluokkaan, mustekala tulee heti seuraavana.

Salaatin koostumus: muutama vihreä salaatinlehti ja keko linssejä, joiden seassa muutama toisiaan etsivä kuutio kurkkua ja paprikaa. Mustekalaa salaatista oli vaikea löytää tai maistaa, kai sitä oli jokunen ihan pieneksi leikattu pala jossain linssikeon uumenissa.

Jäikö nälkä? Todellakin.

Tässä erilliseltä Salaatit-listalta tilattu annos, eli pääruoaksi luokiteltava, hintaa 9€. Hyvin tyypillinen esimerkki pääruokasalaatista.

Mediterranean Salad -niminen annos sisälsi menun mukaan vihreän salaattipohjan, punakaalia, grillattua munakoisoa, aurinkokuivattua tomaattia, paprikaa ja fetaa. Kuulostaa hyvältä, eikö? Välillä menen siihen lankaan, että tilaan näitä vihreän salaattipohjan pääruokasalaatteja (kun vaihtelukin kiinnostaa), mutta petyn aina.

Kuten näkyy, annoksesta 80% muodostuu vihreästä salaatista ja punakaalista, jota on lautasella hyvin ilmavasti siroteltuna = vatsantäyttöarvo minimaalinen. Entä grillattu munakoiso? Salaatinlehtien alla on muutama ohut koisoviipale. Paprikaa ja aurinkokuivattua tomaattia on myöskin hyvin niukanlaisesti. Fetaa muutama kuutio.

On se hullua. Saman ravintolan horiatiki maksaa 4,50€ eli puolet vähemmän, ja sisältää arvoltaan 10 kertaa arvokkaammat ainesosat. Puhumattakaan täyttävyydestä. Sama kuvio lähes kaikissa ravintoloissa.

Tässä puolestaan on alkuruokasalaatti, hinnaltaan 4€. Löytyi ruokalistalta nimellä Seasonal Salad, ja sisältää vihreää salaattia, kurkkua, tomaattia, porkkanaa ja oliiveja. Ruokaisuusavoltaan aivan vastaava kuin edellisen kuvan Mediterranean-salaatti.

Panee suomalaisasiakkaan kovasti miettimään, millä kummalla Mediterranean-salaatin hinta perustellaan.

Kreikkalaisravintoloiden epälooginen logiikka tuntuukin olevan: kun ruoka on Orektika/Mezedes-listalla, se on halpa, vaikka olisi saman kokoinen tai suurempi kuin pääruokalistan annos.

Suosi siis alkuruokalistaa ;)

Myös lämpimien alkuruokasalaattien ruokaisuus on mitä parhain. Tässä yksi lempiannoksiani ja kreikkalaisten tavernoiden vakkareita, grillattuja kasviksia balsamicokastikkeella. Joskus annos tulee halloumin kanssa, useimmiten ei. Halloum-versio maksaa yleensä noin 7€, pelkät kasvikset 5-6€.

Ruokaisuusarvo on lähes yhtä hyvä kuin horiatikissa. Argostolin Arhontikon-ravintolassa annokseen kuului poikkeuksellisesti myös perunaa, klassinen sekoitus koostuu munakoisosta, sipulista, kesäkurpitsasta ja paprikasta. Joskus mukana on myös sieniä = yhä vain parempaa :)

.

Tämä annos, Manouri-salaatti, maksoi 10€. Jälleen, ainoa ruokaisa ainesosa on juusto.

Vihreä salaatti on näppärä keino tehdä annoksista kookkaan ja näyttävän näköisiä, samalla kun annoksen kustannukset pysyvät alhaalla. Kun annos koostuu lähes pelkästään vihreästä salaatista, odottaisi hinnankin tietysti kuvastavan tätä, mutta niin ei ole. En koskaan lakkaa ihmettelemästä tätä, mutta bisness is bisness.

Manouri on halvimpia arkijuustoja Kreikassa, kilohinta 6 euron luokkaa. Kun tällainen annos myydään 10 eurolla, tulisi horiatikin hinnan olla ainesosiensa puolesta 20 euroa. Silti se on aina listan kaikkein halvin juustoa sisältävä salaatti. Juustottomat kaali- ja kurkku/tomaattisalaatit ovat kaikkein edullisimpia. Jos et tykkää fetasta ja mieli tekee ihan perussalaattivihanneksia, tilaa Tomato-Cucumber Salad. Saat kolmella eurolla suuren kulhollisen tomaattia ja kurkkua, usein mukana voi olla vähän paprikaa ja oliiviakin.

Itse asiassa, jos haluaa ruokaisan salaatin juustolla, kannattaa tilata listalta erikseen kaali- tai tomaattisalaatti (3€) ja juusto (3-4€). Hinta jää alemmaksi kuin pääruokasalaatin, mutta saat enemmän ruokaa :)

Seafood Salad. Tällä Naoussan sataman kalatavernassa nautitulla annoksella oli hintaa 12,50€. Huomattavasti parempi investointi tällä kertaa kuin ylempänä ollut mustekala-linssiviritelmä.

Annoksiin vaikuttaa luonnollisestikin myös ravintolan tyyli. Mitä hienostuneempi paikka, sitä pienemmät annokset. Mustekala-linssisalaatin tarjonnut ravintola Ithakalla pyrkii olemaan ns. vähän tyylikkäämpi estiatorio. Tavallisessa tavernassa saat useimmiten aina parempaa vastinetta rahoillesi. Paitsi kun on kyse niistä vihreän salaattipohjan pääruokasalaateista... ;)

Lopuksi: leipäyllätykset salaateissa.

Monia tämä ei tietenkään haittaa, mutta mikäli ei halua salaattinsa sekaan leipää, kannattaa pitää silmät auki sanoille dakos ja paximadi.

Nämä ovat kostutettuja, korppumaisia leivänpaloja, erityisen suosittuja Kreetalla mutta hyvin yleisiä myös muualla Kreikassa. Joskus leipä-lisää ei edes mainita salaatin tiedoissa, kuten kuvan tomaatti-kritamo-mizithra-salaatin kohdalla. (Kritamo = merenrannassa kasvava villivihannes, mizithra = anthotiron tapainen mutta vielä pehmeämpi tuorejuusto).

Salaatti kootaan leipäpalojen päälle, joten leivät on toki helppo jättää syömättä, mutta ne voivat joissain tapauksissa muodostaa jopa puolet salaatin tilavuudesta. Tämä on hyvä tietää jos ei syö leipää eikä mielellään maksa turhasta ainesosasta.

Muuten tuo kuvan salaatti oli yksi reissun parhaimmista... Niin ihanan raikas yhdistelmä "meriyrttiä", marinoitua tomaattia ja hapokasta mizithraa...

.

Mutta perus-horiatikiinkaan ei koskaan kyllästy. Tavallinen kreikkalainen syö sitä melkein joka päivä.

Nyt keksin mikä meillä suomalaisessa ruokapöydässä vastaisi horiatikia - ruisleipä. Kummatkin yhtä olennainen osa maansa ruokakulttuuria.

.

P.S. Kaverini jakoi äsken Karkkipäivän Facebook-sivulla vinkin kuvan kera Espoon Haukilahdessa rannalla sijaitsevasta kreikkalaisesta kahvilasta, jossa horiatiki tarjoillaan täysin oikeaoppisena ja mitä muhevimpana! Ei näemmä koossa kursailla! :)

Tästä tuli mieleen, että kertokaa ihmeessä vinkkejä jos tiedätte muuallakin päin Suomessa sijaitsevia paikkoja, joissa saa kunnollista kreikkalaista salaattia! :)

Tämän vuoksi olisin voinut jäädä Zakynthokselle.

Thymalos. Kalataverna aivan Zakynthoksen keskustassa rantakadulla.

Näyttää ulkoapäin miltä tahansa turistien(kin) suosimalta "bulkki"paikalta.

Mutta Thymalos onkin instituutio - niin vierailijoiden kuin paikallisten rakastama taverna. Zakynthoksen suosituin. Suosituin on todellakin harvoin halvin. Tällaiseen paikkaan en ole koskaan törmännyt missään aikaisemmin.

Kerroin aiemmin Zakynthoksen laivalla tapaamastani paikallisesta. Kun kysyin häneltä ravintolavinkkiä, tuli vastaus kuin apteekin hyllyltä; Thymalos. Ja viereinen Spartakos - mutta Thymalos on edullisempi.

Ja kuinka edullinen? Herran jestas - monien ruokien hinnat ovat puolet halvempia kuin muissa ravintoloissa missä päin Kreikkaa tahansa! Kreikan ravintolahinnat kun ovat muutenkin Suomea edullisemmat, niin täällä syö jo melkein opiskelijakanttiinihintaan!

Näillä hinnoilla voisi siis luulla, että paikan täytyy tarjoilla pääasiassa teollista pakastetavaraa, mutta paikalliset vakuuttivat että näin ei todellakaan ole. Thymalos tunnetaan autenttisena paikkana. Ja kyllähän paikallisten suosio aina on tae hyvästä paikasta. Jos et muuten tiedä mistä saa hyvää ruokaa - mene sinne missä paikalliset syövät.

Ja minähän menin :) Söin Thymaloksessa Zakynthos-viikollani lähes joka päivä, joinain päivinä kaksikin kertaa.

Olin Zakynthoksella jäljessä budjetistani, mikä normaalisti tarkoittaa supermarket-ruokailua, mutta Thymaloksen hintataso mahdollisti ravintolassa käynnin minibudjetillakin. Joy!

Vertailu kreikkalaisten ravintoloiden normihinnoista versus Thymalos:

(muutamia yleisimpiä/suosituimpia ruokia)

Horiatiki (eli kreikkalainen fetasalaatti) 5,50-7 €. Thymalos: 3,50€

Dipit (tsatsiki, hummus) 3,80-5€. Thymalos: 1,50€ (!!!!!)

Katkarapusaganaki 10-13€. Thymalos: 5,50€

Kesäkurpitsapyörykät 4,50-6€. Thymalos: 3€

Grillattu miekkakala 10-13 €. Thymalos: 8€

You catch my drift, right?

Kaiken lisäksi paikka on aivan mielettömän mukava ja tunnelmallinen. Oikeasti, voisin matkustaa Zakynthokselle uudestaan vain päästäkseni syömään taas Thymalokseen. :) Käykää ihmeessä jos menette ko. saarelle!

** SANNI SUOSITTELEE + + + + + **

Tämä yksinkertainen vihanneskippo oli suosikkiannokseni. Kaipaan sitä vieläkin... Sipulin ja valkosipulin kanssa freesattu versio klassisesta hortasta (eli villivihanneksista), tätä en ole nähnyt tarjolla missään muualla. Niin simppeliä, niin tajuttoman hyvää.

Tavallinen horta on keitetty, ilman sipulia.

Välillä sitä tulee vedettyä niitä kuuluisia övereitä kun ei maksa paljon mitään... Joo, puolet tästä ateriasta lähti doggy bagissa mukaan.

Sienet... miksei niitä ole enemmän tarjolla suomalaisissa ravintoloissa..? Harvemmin niitä on varsinaisena lisukkeena, useimmiten vain kastikkeen muodossa. Rakastan sieniä. Kreikan tavernoissa lemppareitani ovat valkosipulin kanssa paistetut sienet tai kermassa haudutetut sienet.

Kallein Thymalos-laskuni. Neljä ruokaa, viiniä ja limpparia.

Ainoa virhetilaus. Turskaa.

Menussa luki vain "cod with garlic sauce dip". Enhän minä tajunnut, että se turska tulee friteerattuna. Jäi syömättä. Tai yritin minä vähän kuoria leivitystä mutta huonolla menestyksellä. Olen aina inhonnut friteerattuja, leivitettyjä kalaruokia, jo ennen nykyistä ruokavaliotani. Tahdon kalani ilman taikinoita, kiitos.

Viimeisenä iltana illastin Zakynthos-kaverini kanssa.

Huomatkaa ruokailijoiden annosten ero: kaverini söi friteerattuja mustekalarenkaita ja horiatiki-salaatin (jonka hän oletti jakavansa kanssani). Itse söin hortan, paistettuja sieniä ja katkarapu-saganakin :D Mies vähän katsoi että "On sulla ruokahalua"... ^_^

Thymalos. Jäät muistoihin. <3

Kreikkalainen aamiainen - "kahvi ja savuke". Näin kreikkalaiset itse vitsailevat aamiaisestaan. (Kreikkalaisethan muuten ovat Euroopan kovimpia tupakoitsijoita...)

Kyllä täällä tosiasiassa usein syödään aamuisin joku pieni pala leipää tai juusto/pinaattipiirakkaa tai makea viipale kakkua kahvin seurana. Aamiaisella ei kuitenkaan ole samanlaista merkitystä kuin meillä Suomessa.

Minun kreikkalainen aamiaiseni ei paljon poikkea kotona syömästäni.

Kananmunia, juustoa ja kasviksia. Juuston osuus on korkeampi kuin kotona, ehkä siksi kun juustot ovat täällä halvempia kuin Suomessa.

Moni tuntee Kreikasta vain fetan, mutta maassa on todella monipuolinen juustokulttuuri ja lukuisia erittäin maukkaita juustoja, niin kypsytettyjen kuin tuorejuustojen joukossa.

Yleisimpiin kypsytettyihin juustoihin kuuluvat "leivänpäällysjuusto" kasseri, aromikkaampi, lampaan- ja/tai vuohenmaidosta valmistettu graviera sekä kovempi kefalotiri, jota käytetään esimerkiksi parmesaanin tavoin pastan päälle raastettuna tai saganakina eli paistettuna juustona.  Gravieraa ja kefalotiria on loputtomina variaatioina, jotka nimetään valmistusalueensa mukaan. Esimerkiksi Graviera Naxou'ta eli Naxoksen gravieraa pidetään Kreikassa yhtenä parhaimmista gravieroista. (Itse olen eri mieltä, se on mun makuun vähän miedon puoleista ;))

Tuorejuustoista tunnetuimpia on fetan ohella pehmeän kermainen manouri, jota voi myös grillata. Pötkönä myytävä manouri on suosittua salaateissa vähän samaan tyyliin kuin vuohenjuusto meillä päin.

Tämän hetkisessä majapaikassani aamiainen valmistuu näin.

Talon alakerrassa on keittiö, mutta en jaksa lähteä sinne saakka vain keittämään kahvia ja kananmunia, kun se onnistuu huoneen varustukseen kuuluvalla kaasukeittimelläkin.

Kreikassa kahvi keitetään perinteisesti tällaisella pikkuisella kahvi"kasarilla" eli ibrikillä (nimi tulee käsittääkseni Turkista). Ibrik-pannuun mahtuu kerralla keitettäväksi yksi munakin :)

Kreikassa sähkö on niin kallista, että on tavallista, että ihmiset käyttävät lieden sijaan kaasukeittimiä pienten juttujen kuten kahvin keittämiseen - tai vaikkapa kananmunan kypsentämiseen. Yksi ateenalainen ystävänikin valmistaa munansa näin. Meistä suomalaisista tuntuu varmasti ihan hullulta, että joku säästää sähköä näin mitättömän tuntuisella tavalla, mutta täällä se on arkipäivää.

Myöskään vajaita pesukoneellisia ei pestä, koska se on sähkön tuhlausta. Tämänhetkisessä domatiassani on pesukone, mutta emäntä sanoi, että sitä saa käyttää vain  jos pyykkiä on 3-5 kiloa. No, eipä sitten muuta kuin nyrkkipyykille tuttuun tapaan. :) Mun pikkutopit kun painaa joku 50 g / kappale... :D

Toinen kahdesta vakioaamupalastani koostuu jogurtista, rahkasta ja raejuustosta, kuten ruokajuttujani lukeville on varmasti käynyt turhankin selväksi :)

Raejuusto ei kuulu kreikkalaiseen ruokaperinteeseen, eikä sitä valmisteta täällä. Muutamat harvat kaupoista löytyvät raejuustot ovat tuontikamaa ja älyttömän kalliita.

Halvin raejuusto maksaa 2,20€ / 250 g. Suomessahan tuon kokoisen purkin saa varmaan 90 sentillä... Vähän kyllä tekee kipeää maksaa raejuustosta noin kova hinta, ja pyrinkin syömään sitä täällä vähemmän kuin kotona (siellähän sitä menee parhaimmillaan puolitoista kiloa viikossa..)

Mutta minkäs teet kun olen ihan raejuustokoukussa. Sitä tulee reissussa aina NIIN ikävä.

Huomasin AB-kauppaketjun raejuustossa tutun koostumuksen ja maun... Hmm... ettei vain olisi... Kyllä, taitaa olla. :) Ruotsissa valmistettua ja tuttu ainesosaluettelo maissitärkkelyksineen (maissitärkkelystä on vain harvoissa raejuustoissa, sen vaikutuksen koostumukseen huomaa heti).

AB on varmastikin samaa kamaa kuin Arlan Keso, AB:n versiossa vain on enemmän rasvaa. Ja enemmän suolaa.

Mutta entäs RAHKA?

Sitä ei Kreikassa tunneta.

Rahkan tilalle olen löytänyt jotain yhtä hyvää, ellei parempaakin. :)

Anthotiro - kreikkalainen tuoreherajuusto. Saman tyylinen kuin italialainen ricotta, eli koostumukseltaan hyvin rahkamainen.

Anthotiro vain on hieman kiinteämpää kuin ricotta ja rahka. Mutta maku on yhtä mieto ja juusto on hyvin vähäsuolainen. Sitä voi sekoittaa jogurttiin rahkan tavoin ja käyttää muutenkin samaan tapaan.

Ja hinta - kilohinta alle puolet tuontiraejuustosta :) Peukku! Puolen kilon möhkäleen saa kahdella eurolla.

Proteiinia anthotirossa on vähän enemmän kuin rahkassa, hiilareita vähemmän ja rasvaa taas enemmän. Juustoksi anthotiro on kuitenkin vähärasvainen. Ravintoarvot vastaavat ricottaa, ollen kuitenkin protskun osalta vielä paremmat.

Jos siis kaipaatte Kreikassa jotain rahkan korviketta, suosittelen kysymään juustotiskillä anthotiroa :) Se äännetään paino toisella o:lla, "anthoo-tiro". Th taas ääntyy pehmeänä niinkuin englannissa, esim. "they", "that".

Istun kirjoittamassa teille tässä näkymässä. Piti siirtää pöytä jääkaapin eteen kun se on huoneessa ainoa paikka jossa on pistoke = voin ladata konetta.

Off topic, mutta koneella näkyvä risteilyalus on muuten Cunard Linesin Queen Elizabeth, joka mun piti googlata kun bongasin sen tuosta huoneeni ulkopuolelta Argostolin satamasta aamulenkilläni. Tällainen sivusto kuin Marine Traffic on tosi hyvä jos on kiinnostunut laivoista ja tsekkailemaan niiden sijainteja. :) Sivustolta näin, että Queen Elizabeth oli eilen lähtenyt Messinasta Italiasta ja saapunut Argostoliin Kefaloniaan kello 07.32, eli juuri siihen aikaan kun palasin lenkiltä. :)

.

Ja hei - vielä yksi juttu on jaettava! Rahkan voi nimittäin vallan mainiosti korvata ravintoarvojensa puolesta myös kreikkalaisella jogurtilla.

Häh? Eikös kreikkalainen jogu ole lähinnä herkkuosastoa? No niin minäkin olen mieltänyt; sehän on sellaista kermaista herkkua, ei sisällä mitään ravitsemuksellisesti erityisen hyödyllistä kuten vitamiineja tai mainittavaa määrää proteiinia. (Hiilarit ja rasvatkin on parempi ottaa toisista lähteistä kuten kasviksista ja kasviöljyistä.)

Paitsi että aito kreikkalainen jogurttihan on proteiinipommi! Se sisältää melkein yhtä paljon proteiinia kuin rahka! Tajusin tämän kesällä kun ostin tarjouksesta (Suomesta) kreikkalaista Total-jogurttia. En yleensä koskaan osta sitä koska se on niin kallista.

Tavallisessa jogurtissa, niin vähä- kuin täysrasvaisessa, on proteiinia vain 3-5 %. Lisättyä proteiinia (eli itse asiassa maitorahkaa) sisältävässä proteiinijogurtissa sitä on 8,7 %. Kreikkalaisessa jogurtissa luonnostaan 9-9,9%!

Arlan Proteiinijogurtti vs. Totalin Kreikkalainen jogurtti

Sori Arla kun taas vedän teidän tuotteen tähän vertailuun, mutta mitäs olette kehittäneet tämän PROTEIN-linjan jossa on kaikkea trendikkäästi proteiinipitoista pirtelöistä murojogurtteihin....

Jos siis haluaa herkutella kreikkalaisella jogurtilla, niin terveellisempi vaihtoehto tulee Kreikasta. (Kreikan ulkopuolella valmistetuissa krekujoguissa ei ole yhtä hyvät proteiiniarvot, esimerkkinä vaikka Lindahlsin kreku tai Lidlin muuten-niin-ihana kreikkalainen.)

Todellakin varteenotettava, joskin kalliimpi, vaihtoehto rahkalle. Vähärasvaisemmassa (2%) Totalin jogurtissa protskua on jopa 9,9%! Vähärasvaisuuden vuoksi tykkään sekoittaa joukkoon anthotiroa niin saan parhaan täyteläisyysasteen :D

Joo, friikki mikä friikki ;)