Kaupoista löytyy nykyään vaikka minkälaista vaihtoehtoa perinteiselle vehnäpastalle - on tattaripastaa, riisipastaa, papupastaa, konjac-pastaa. Syökö monikaan enää edes tavallista pastaa, etenkin  näinä gluteenittomuutta suosivina aikoina?

Siinä missä tämän pastaholistin ns. terveellisemmät vaihtoehdot entisessä elämässä olivat täysjyväpasta ja systemaattisesti vatsanpuruja aiheuttava proteiinipasta (ero tavalliseen pastaan: siihen on lisätty gluteenia), voi nyt syödä oikeasti proteiinipitoista ja ravintorikkaampaa pastaa niin halutessaan. Tosin - halpaa se ei ole.

Tässä muutamia vähähiilihydraattisia pastakokkailujani vuosien varrelta:

Vhh-piireissä legendaarinen tuorejuustosta valmistettu "philadelphiapasta" oli pitkään ainoa pasta jota söin, kunnes papupastat vyöryivät Suomen markkinoille vuonna 2013. Ja niiden jälkeen konjac-pastat ja -nuudelit.

Olen jälleen maistanut kahta minulle uutta vähähiilihydraattista pastatuotetta, ja nyt olisi tarkoitus turista niistä. Olen saanut pastat testiin vähähiilihydraattisiin elintarvikkeisiin erikoistuneelta YesDeli-verkkokaupalta.

Raaka-aineet ovat ennestään tuttuja eli papua (ylempi pasta) ja konjac-glukomannan-kuitua (alempi).

Minulla on entuudestaan huonoja ja hyviä vhh-pastakokemuksia. Huonoin on soijaproteiiniin ja vehnäproteiiniin pohjautuva "karppispagetti" ja ykkössijaa pitävät erilaiset papupastat joiden koostumus on mielestäni hyvin aidosti pastamainen. Etenkin fettuccine-mallinen pasta muistuttaa hyvin autenttisesti tuorepastaa.

Miten selvisivät tämän kertaiset kokelaat?

Slim-spagetti

Esittelin syyskuussa Slim-sarjan riisin, nyt vuorossa sarjan spagetti. Slim-tuotteet pohjautuvat glukomannan-kuituun eli ovat sitä "ruoatonta ruokaa"; ravintoa vailla energiaa tai muitakaan ravintoarvoja. Niistä saa vain hitusen kuitua. Slim-spagetissa on glukomannanin lisäksi myös kaurakuitua. Hintaa pastalla on 5 € / 200 g (valutettua pastaa).

Aiemmin olen maistanut glukomannan-pastaa nuudelimuodossa, joka on aika yhdentekevää lautasen täytettä. Sinnehän se uppoaa kivasti wokkiin mutta syön wok-ruoat nykyään mieluummin ilman mitään nuudelinkorvikkeita. Konjac glukomannan -nuudeli onkin ollut minulla käytössä lähinnä induktion yhteydessä.

Nyt testasin glukomannania spagettimuodossa. Näyttää aika ehdalta spagetilta.

Tuote on pakkauksessa kosteassa ja valmiiksi "kypsennetyssä" muodossa, sille ei tarvitse tehdä muuta kuin huuhtoa jotta ikävä ominaistuoksu katoaa. Slim-sarjan spagetti on valkoisempaa ja jämäkämpää kuin toisen sarjan aiemmin testaamani glukomannan-tuotteet (jotka olivat jonkin verran läpikuultavia). Glukomannan ei maistu miltään, joten koostumus ratkaisee eron muihin vastaaviin tuotteisiin.

Spagetin "haarukkakäytös" on hyvin autenttisen vehnäpastamainen, samoin suutuntuma. Testasin kummatkin pastat samalla miedolla kastikkeella (herkkusieni) saadakseni parhaan vertailutilanteen.

Slim-spagetti pärjäsi oikein hyvin, etten sanoisi erinomaisesti. Koska vehnäspagettikaan ei itsessään maistu juuri miltään, tuntui glukomannan-pasta oikeastaan ihan samanlaiselta makukokemukselta kuin tavallinen pasta. Sillä erolla ettei vatsaa turvota.

Toinen kokelas oli ExploreAsian-sarjan soijapapuspagetti.

ExploreAsian tuntuu korvanneen monilla jälleenmyyjätahoilla aiemmin esittelemäni A La Econ papupastat ollen nyt yleisin Suomesta löytyvä papupastamerkki.

Hintaa ExploreAsian-pastoilla on 5 € / 200 g.

ExploreAsian-pastaa on saatavilla tavallisen narumaisen spagetin ja leveämmän fettuccinen muodossa. Sain kokeiltavaksi kaikki eri laadut ja aloitin perinteisintä spagettia muistuttavimmasta eli soijapapu-laadusta.

Kuten aiemmin testaamissani papupastoissa, myös tässä on oivalliset ravintoarvot (per 100 g): proteiinia 42 g, ravintokuitua 20 g (eli sitä imeytymätöntä), hiilihydraattia 14 g ja rasvaa 4 g.

ExploreAsian-pasta kypsyy 5-6 minuutissa. Rakenteeltaan tämä testattava on karkeampaa kuin aiemmin maistamani papupastalaadut, mutta ei niin karkeaa kuin huonoimmaksi rankkaamani soija/vehnäproteiinipasta. Siinä on myös jollain tapaa hieman erottuvampi maku kuin aiemmin maistamissani, mutta kokonaisuutena maku on silti neutraali eikä vaikuta kastikkeen makuun.

Sitten vertailutulokseen.

Kumpi pasta-annos oli parempi puhtaasti maun ja pastamaisuuden perusteella?

Slim-glukomannan-spagetti.

Oli yllätys itsellenikin :)

Kokonaisuus oli todella aidon pastamainen. Tavallinen vehnäpasta on pehmeää, joustavaa ja kastikkeeseen "katoavaa", ja Slim-spagetti käyttäytyy juuri näin. ExploreAsian-spagetti on myös hyvää, mutta sen aavistuksen karkea ja normipastaa hieman jäykempi koostumus verottivat annoksen true-pastamaisuutta. Tätä spagettia syödessä tiesi koko ajan syövänsä jotain muuta kuin vehnäpastaa.

Jos katsotaan ravintoarvoja, on papupasta luonnollisestikin parempi vaihtoehto.

.

Kuinka moni teistä syö vaihtoehtopastoja? Mikä on suosikki?

.

P.S. Mulla on YesDeli-testituotelaatikossa odottamassa vielä paha koetin - vhh-"Nutella".... Auts. Olin lukioaikoina järjettömässä Nutella-koukussa tunnetuin seurauksin... Onkohan ihan fiksua maistaa ylipäänsä mitään versiota tästä pahasti addiktoivasta tuotteesta...? Katsellaan miten käy :)

Olen vieläkin vähän "lomatunnelmissa" ja luen tässä parhaillaan teidän ihania ja hauskoja (ja välillä surullisiakin) Yves Rocherin joulukalenteriarvontaan jättämiä joulumuistoja.

Vielä menee monta tuntia että saan kaikki odottavat luettua ja julkaistua joten eiköhän olla sen verran joulumielellä että jatketaan osallistumisaikaa vielä tämän päivän loppuun saakka. Noita on tosi kiva lukea :) Pre-joulu taisi virallisesti alkaa meikäläiselle tänä viikonloppuna! Jos ei joulumieli tartu Napapiirillä niin sitten ei missään! :)

Mitä voi tehdä Rovaniemellä viikonlopun aikana?

- Kävellä edes takaisin Koskikadulla. Muutkin kadut sopivat tarkoitukseen.

- Käydä Mandragoran tee- ja kahvikaupassa.

- Vierailla Korundin taidemuseossa (aivan ihana paikka jo pelkästään rakennuksena, viime vuonna kävin ensimmäistä kertaa ja taas sattui älyttömän kiinnostava näyttely. Olisin voinut katsella Kirsi Kaulasen Välittäjä-teosta vaikka tunnin. Voiko Suomen uhanalaisten kasvien juuria kauniimmin kuvata?)

- Poiketa Hassun Hatuntekijän teekutsuilla kirjastossa.

- Ajaa autolla 5 kilometrin matkan Napapiirille ja käydä fiilistelemässä Joulupukin Pajakylässä.

- Syödä hyvin paikallisessa Nili-ravintolassa jossa kaikesta päätellen saa myös kaupungin hymyilevintä palvelua.

- Kuunnella kun  pakkaslumi narskuu kenkien alla. Ja pukea vähintään kahdet housut jalkaan :)

Löysin Mandragorasta myös sokeroimatonta siirappia...!! Tarkoitettu juomiin, mutta täytyy ehdottomasti kokeilla vhh-amerikkalaisen pannukakun kanssa, olisikohan mistään kotoisin!

Rovaniemestähän täytyy tehdä vuotuinen perinne, totesimme sisareni kanssa. :)

Pidän tässä salin mittaisen tauon arvontakommenteissa ja palaan niiden pariin taas myöhemmin iltapäivällä. Olenko vähän turhan itsepäinen kun haluan lukea ne kaikki? ^_^ :D Lukekaa tekin, siellä on kaikkia kivoja hyvän mielen pikkutarinoita :)

*

Yves Rocherin arvonta on suoritettu ja joulukalenterin saa anonyymimuumi! Onnea voittajalle! :) Laitoin sinulle äsken sähköpostia.

Huvittaisiko saada itselle kosmetiikkaa sisältävä joulukalenteri?

Jos nyökkäsit, niin sitten ei muuta kuin osallistumaan :)

Yves Rocher tarjoaa yhdelle Karkkipäivän lukijalle 24 pussukkaa täynnä kosmetiikkayllätyksiä.

Osallistut arvontaan jakamalla kommenttiboksissa jonkun joulumuiston, ihan minkä vain :)

Osallistumisaikaa on sunnuntaihin 22.11. kello 24.00 saakka. Jätäthän kommenttiin myös sähköpostiosoitteesi sille varatulle riville.

Kalenteripussukat voi ripustaa roikkumaan mukana tulevalla narulla ja pyykkipojilla, jos haluaa :) Tässä minun viime vuoden YR-kalenterini.

*

Edit. Rovaniemi-breikki on nyt pitänyt minut (sangen mieluisalla tavalla <3)  poissa koneen ääreltä, joten älkää ihmetelkö kun en ehdi julkaista arvontakommentteja. Haluan lukea kaikki kommentit samalla kun julkaisen, ihania ja hauskoja muistoja teillä joita haluan fiilistellä :) Pääsen kunnolla "muhimaan" koneen ääreen taas maanantaina. Pidennän samalla arvontaan osallistumisaikaa maanantaihin 23.11. kello 24.00 saakka.

Esittelyssä Yves Rocherin ihanat joulun juhlapaletit Nude ja Festif.

Alla kaksi erilaista paleteilla totetettua lookkia. Minun oli tarkoitus höpötellä myös muista lookeissa käytetyistä tuotteista (kasvoilla pariakin ihan uutta juuri testaamaani tuotetta), mutta joudun jättämään nuo turinat toiseen kertaan sillä nyt on kiire pakkaamaan matkalaukkua. Keskitytään tässä jutussa vain Yves Rocherin silmämeikkipaletteihin.

Look 1 - viileä

Look 2 - lämmin.

Yves Rocherin tämän joulun silmämeikkipaletit ovat kiinnostavimmat YR-paletit mitä olen aikoihin nähnyt.

01 Nude on viileä ja ehkäpä paleteista suosikkini. Todella ihastuttava kokonaisuus. Paletissa on seuraavat sävyt:

Hento vaalea roosa (reilusti hohtava highlighter-sävy)

Beigekulta (kaunis viileä kulta)

Liilaan taittava taupe (todella kaunis, runsaan hohtava ja pehmeä laatu)

Hopeanharmaa (ehkä aavistuksen kuivempi koostumus kuin muissa)

Kimaltava tummanharmaa (pehmeä ja kauniisti levittyvä)

Nude-paletin sävyissä on mielestäni kokonaisuutena parempi koostumus kuin Festifissä. Nude-paletin kaikki sävyt ovat pehmeitä ja kauniisti levittyviä. Pigmentin vahvuus on sellaista hyvää medium-tasoa, saa tämän meikkibimbon hyväksynnän. Kermainen, hyvin kerrostuva koostumus antaa vähän anteeksi pigmentin mietoutta. Pahoittelen etten ehtinyt tehdä näistä swatcheja.

02 Festif on lämpimän sävyinen kahta sävyä lukuunottamatta. Paletti sisältää seuraavat sävyt:

Kulta (tässä on moitittavan huono pigmentti ja kuiva laatu, ainoa todella huono sävy paleteissa)

Pronssi (metallinen, peittävä koostumus)

Luumuliila (aavistuksen kuiva mutta kiitettävästi pigmenttiä)

Sammaleinen vaalea harmaanvihreä (suosikkisävyni, pehmeä ja kermaisesti levittyvä koostumus.)

Kimaltava tummanharmaa (sama sävy kuin Nudessa)

Viileä harmaanvihreä on jännä valinta tähän palettiin, se sopii paljon paremmin 01-paletin värimaailmaan. Siksi yhdistinkin sen Nude-palettiin ensimmäisessä meikissä:

Luomen sisäpuolikkaalla harmaanvihreää, luomen keskellä ja alaluomella Nude-paletin taupea ja ulkonurkassa tummanharmaata. Kyynelkanavan vieressä Nude-paletin beigekultaa. Rajaus Sephoran rajauskynällä, sävy Surfer Babe.

Kulmaluulla MACin Shroom. Joka muuten loppuu ihan justiinsa! :D Multa ei ole loppunut luomiväriä varmaan pariin vuoteen.

Tykkään tästä sävy-yhdistelmästä paljon. Harmaanvihreä ja liilan taittavat harmaanruskeat (tai ihan puhdas liila) sopivat tosi hyvin yhteen.

Lämpimän lookin huulipuna on L'Orealin joulukokoelman Color Riche -sävy #392 Tanzania Rubis. Ihana. Taas kun laitoin pitkästä aikaa tummempaa huulipunaa niin muistin miten hyvin se mulle sopii. Katselin vain koko ajan peilistä että näyttääpäs makealta - vaikka itse sanonkin :D

Minulla on erilaisia huulipunakausia, ja nyt olen taas tosi pitkään mennyt nudeilla tai pinkeillä. Aika rohkaistua taas käyttämään tummempaa! :)

Kakkosmeikki Festif-paletilla: luomen ulkonurkassa luumu, keskellä pronssi (joka näyttää kuvassa ihan kupariselta) ja sisänurkassa se huonopigmenttinen kulta. Tarttuu ihoon niin huonosti että se hädin tuskin näkyy. Alla pitäisi olla tahmea voidemainen luomiväripohjustus.

Rajaus Maybellinen geelieyeliner ja sen päällä Maybellinen joulukauden kultakimalteinen Master Ink -eyeliner Black Gold.

Nyt mä lähden pakkaamaan. Ollaan lähdössä siskon kanssa yöjunaan - luvassa viikonloppureissu Rovaniemelle! <3 Pliis, onhan siellä lunta..! ^_^ Ehkä tavataan taas joulupukkikin..? Yritys on ainakin kova! :D

.

Kaikki postauksen meikit on saatu blogin kautta.

Yves Rocherin juhlapaleteilla on hintaa 17,90€ ja ne ovat saatavilla vain rajoitetun ajan.

Unohdin mainita että noissa paleteissa on muuten myös ihan sairaan hyvälaatuiset vaahtomuoviapplikaattorit..!

P.S. Epäonnistuja-postaukseen on päivän aikana tullut taas niin paljon lisää kommentteja että valitettavasti en ehdi niihin enää tänään vastata että ehdin junaan, toivottavasti ymmärrätte. Viikonloppuna ajattelin pitää blogilomaa yhtä ihanaa jouluista arvontaa lukuunottamatta. :)

Miksi tänään ei tullut postausta?

Koska vietin suuren osan päivästä jatkaen jotain, jota en saa ikinä päätökseen.

Surullisena ja väsyneenä tunnustan, että emme mieheni kanssa selvinneet vuoden alussa julistamastani projektista voittajina. Nyt jemmaajan koti, aina jemmaajan koti.

Vuoden aikana olette silloin tällöin kyselleet, miten kodinraivausoperaatiomme sujui. Olen vastaillut välttävästi. Olisin niin halunnut raportoida kuinka onnistuimme ja miten kevyeltä ja ihanalta olo tuntuu ilman röykkiöitä. Kun en ole voinut sitä tehdä, olen vältellyt koko aiheen käsittelyä.

Kerrotaan nyt miten kävi.

Aloitetaan jostain myönteisestä.

Tavaran määrä on oikeasti vähentynyt. Vein UFFille ja roskikseen lasteittain vaatteita ja krääsää. Heitin lopulta jopa vaatteiden saattohoitolaatikonkin avaamatta menemään, tai mieheni sen taisi tehdä kun itseä kirpaisi liikaa. Tästä on päästy pitkälle.

Mutta ei tarpeeksi pitkälle. Tavaraa on niin valtavasti, ja kun sitä esimerkiksi työmateriaalin (kosmetiikka) muodossa tulee joka viikko lisää, ja asunto on pieni, projekti on kuin taistelua niitä tunnettuja tuulimyllyjä vastaan. Kun tavaraa vain riittää ja poisheittäminen meille kummallekin psykologisesti niin vaikeaa, lopulta uuvuimme projektiin ja se hiipui päättäväisestä aktiivivaiheesta suvannon kautta väsyneeseen luovutusfiilikseen, ja sieltä unohdukseen.

Mikä esimerkiksi ratkaisuksi, kun säilytystilaa ei ole, ja haluat ostaa uusia kirjoja? Vaatteiden kiertokulku on nopeampaa ja hyvin moni meistä voi perustellusti heittää vanhan vaatekappaleen menemään jokaista uutta hankintaa kohden. Mutta kirjat? Pitäisikö AdLibris-tilausta laatiessa miettiä samalla, mitkä kirjat joutuvat nyt sitten lähtemään hyllystä eteenpäin..? Meidän kohdalla pitäisi. Mihin laitat töihin liittyvät projektikansiot, keskeneräisen lehden, tulostimen? Pienempiä ja suurempia asioita, joille ei ole omaa paikkaa. Ne laitetaan sille laskupinnalle joka sattuu olemaan vapaana.

En koskaan saanut soitettua ammattijärjestelijälle. :( Tiedättekö miksi. Minä jänistin. Mä en pystynyt. Numero oli ylhäällä, useampikin vaihtoehto katsottuna, post-it lapuissa luki joka päivä isoin kirjaimin: soita järjestäjälle. En tehnyt sitä. Pelotti ja ahdisti ajatus vieraasta ihmisestä analysoimassa meidän tavarakaaostamme. Se tuntui liian henkilökohtaiselta. Paljastaa vieraalle mitä kaikkea ei pysty heittää menemään.

Mieheni kyllä siivosi ja järjesteli alakerran varastoa tarmokkaasti ja heitti jonkun verran menemäänkin. Lattiasta kattoon täynnä olevassa varastossa on nyt - - edelleen lattiasta kattoon tavaraa, mutta jonkun verran paremmassa järjestyksessä. Sisään varastoon ei kuitenkaan edelleenkään mahdu itse ellei ensin ota tavaraa ulos.

Asunnossa erinäisiä tavarakasaumia on ehkä aavistus vähemmän entiseen verrattuna. Mutta tilanne on kaukana olennaisesti kohentuneesta. Kun pääset yhdestä tavarakassista eroon, kohta tulee uusi tilalle. Eikä tokikaan ole "syyttäminen" pelkkää blogimateriaalia vaikka se ottaakin tilaa ehkä näkyvimmin, emäntä keksii kyllä muuta pinottavaa ja kasattavaa pintoja täyttämään ilman kosmetiikkaakin. Samoin isäntä. Vaikka mies välillä yrittää kieltää ettei hän mitään pinoa. Todisteet täyttivät vielä hetki sitten kummatkin makuuhuoneemme ikkunalaudoista.

Saunaa emme voi edelleenkään käyttää. Jo pelkästään isoja kenkälaatikoita on lauteiden alla kolme. Lauteilla on kaikkea My Little Poneista varastoituihin retkieväisiin.

En pysty ottamaan pahimmista paikoista kuvaa kun tulee niin paha mieli.

Näin meille kävi. Tai pikemminkin; tällaisia me olemme.

Tänään olen mm. lajitellut mineraaliluomivärejä sävyittäin minigrip-pusseihin, päästäkseni eroon niitä säilyttäneestä rumasta muovilaatikostosta. Enää olisi yksi paperikassillinen meikkejä läpikäytävänä. Sain heitettyä menemään viisi kuivahtanutta geelilaineria ja voidemaista luomiväriä sekä pari ikivanhaa rajauskynää.

Huomenna aion jälleen kerran viedä makuuhuoneen senkille kasaantuneet kirjat, rasvapurkit ja pikkutavarat omille paikoilleen.

Viikon kuluttua ne ovat siellä taas.

*

Edit. Vastaan loppuihin kommentteihin maanantaina Rovaniemeltä kotiuduttuani.

Kävin tänään ostoksilla.

Ostin kynttilöitä.

Kissakorvaläpät.

Ja uuden maidonvaahdottimen.

Ja kolme trikoomekkoa.

Ihastuin trikoomekkoihin Sokoksen stailausjutun yhteydessä, ja olen siitä saakka sinnitellyt sen tuolloin ostamani edc:n mekon varassa. Välillä olen käynyt kokeilemassa mm. Nansolla ja Indiskassa vastaavantyylisiä, mutta hyvää ja minun päälläni istuvaa ei vain ole löytynyt. Kunnes tänään. Ja vielä kolmin kappalein.

Olin jo pitkään katsellut Taito Shopin ikkunassa yhtä kivan näköistä mekkoa. Tänään pääsin vihdoin sisälle saakka, ja kannatti. Poistuin tyytyväisenä, kotimaisia vaatesuunnittelijoita tukeneena. Kaikki ostamani vaatteet myös ommellaan Suomessa. Edit. Paitsi näköjään Papu, kiitos kun oikaisitte. Myyjällä oli ilmeisesti väärää tietoa.

Papu.

.

Riiminka.

.

Muka va.

Hyvä trikoo, parempi mieli :)

.

P.S. Piti oikeasti tehdä juttu päivän meikistä. No laitetaan huomenna :)

Mikä on se yksi meikkituote, jota ilman olonne on alaston ja meikki tuntuu puutteelliselta?

Useimpien vastaus on varmasti ripsiväri.

Minun vastaukseni on silmänrajaus.

Olen aina rajannut silmäni, siitä pitäen kun aloin meikkaamaan 13-vuotiaana. Aluksi käytin kajalkynää jolla rajasin silmät tasapaksusti kauttaaltaan ylä- ja alaluomelta. Sitten siirryin ulkonurkkaa kohti levenevään luomivärirajaukseen ja viimein nestemäiseen eyelineriin ja siipimäiseen rajaustyyliin.

Mikään ei vaikuta silmän muotoon yhtä tehokkaasti kuin rajaus. Rajaus ei tietenkään ole pakollinen osa silmämeikkiä, mutta minulle siitä on jostain syystä muodostunut itsestäänselvä, kyseenalaistamaton osa lookkiani.

Yksi lukijani kysyi minulta joku aika sitten, mitä mieltä olen viimeisimmästä silmämeikkitrendistä eli ripsivärittömyydestä. Vastasin, ettei ripsarittomuus minua oikein inspiroi. Vaikka vaalearipsisellä meikin kokonaisvaikutelma jääkin vähän viimeistelemättömän ja hassun näköiseksi ilman ripsiväriä (olettaen, että silmä on muuten meikattu luomivärillä), niin en pidä ripsarittomuutta loppujen lopuksi kovin erikoisena juttuna. Itse olen useammankin kerran lähtenyt aamulla kotoa niin että ripsari on unohtunut, mutta en välttämättä edes huomaa asiaa moneen tuntiin. Silmät näyttävät luomivärin ja rajauksen ansiosta joka tapauksessa esiintuoduilta.

Mutta jos jättäisin rajauksen pois... Se sen sijaan tekisi alastoman olon. Tai vähintään olon, että meikki on jäänyt "kesken".

Lukijan ripsarikysymys jäi hautumaan mieleeni rajauksen muodossa. Päätin kokeilla olla joitain päiviä ilman rajausta ja katsoa miltä tuntuu.

Jännää kyllä, vaikka meikatessa tuntui ihan hullulta jättää rajaus pois ja kokonaisuus näytti oudon puutteelliselta, ei tulos kuvissa lopulta näytä siltä että jotain olennaista puuttuisi.

Vai mitä mieltä olette?

Rajauksettomuuden näkee, mutta tekeekö se nyt minusta jotenkin kovin eri näköisen..? Oma kokemukseni on ollut, että tekee, mutta kun katson kuvia niin eipä tässä ihan hurjan eri näköinen nainen katso vastaan :)

Tein silmämeikistä tarkoituksella todella yksinkertaisen ja käytin vain yhtä väriä koko luomella + vaaleaa highlighteria kulmaluulla.

Päivän meikki syntyi näillä tuotteilla:

Lumene Longwear Blur -meikkivoide sävy 2 Hunajapilvi

Lumene Sun Radiance -heleyttäjä #20 Perfect Tan

Lavera Illuminating Powder Total Reflection (poskipunana)

Lauren Brooke -luomiväri sävy Toffee/Sandalwood

Lavera Brilliant Care -kiiltopuna #02 Strawberry Pink

kaikki blogin kautta saatuja

(Tykkään käyttää tällä hetkellä rasvaisempia huulipunia jollainen tuo Brilliant Care -puna on, sillä huuleni ovat jostain syystä ennätyskuivat. Lisää juttua kuivahuulisille sopivista rasvaisemmista huulipunista tulossa.)

Koska minulla ei tällä hetkellä ole sopivan sävyistä mineraalipohjaa, olen nyt jopa "pakotettu" testaamaan niitä nestemäisiä meikkivoiteita jotka ovat jääneet kokeilematta :D Jotain hyvää siis mineraalipohjan puutteessa ^_^

Tänään kasvoilla ensimmäistä kertaa Lumenen viime keväänä (?) ilmestynyt Longwear Blur -meikkivoide. Sävy 2 on minulle väärä (se taittaa roosaan, Lumenen parilliset meikkivoidesävyt ovat muuten punapohjaisia ja parittomat keltapohjaisia), mutta koska sain testiin vain sävyt 1 ja 2 niin laitoin tänään kakkosta kun se on vähän ykköstä tummempi. Miksasin meikkivoidetta tuttuun tapaan Sun Radiance -värivoiteen kanssa jotta sain oikean tummuusasteen.

Ihan kivan tuntuinen meikkivoide näin ensituntumalta. Sun Radiance tietysti vie vähän sen peittävyyttä ja muuttaa muutenkin koostumusta. Mitään blur-efektiä en havainnut, mutta täytyy testata yksinään sitten kun olen talvikalpea ja sävy 1 uppoaa ihoon. :)

Luomiväristä. (Turisen nyt tässä muitakin meikkijuttuja kuin rajauksettomuuteen liittyvää, ei kai haittaa? :))

Harvemmin jaksan tehdä erityismainintoja ruskeista luomiväreistä (vaikka ne niitä käytännöllisimpiä sävyjä ovatkin), mutta tämä yksilö on maininnan arvoinen. Merkki on minulle entuudestaan tuntematon Lauren Brooke Cosmetiques, ja sain luomivärin suomalaiselta TwistBe-verkkokaupalta. Lauren Brooke on vegaanista luonnonkosmetiikkaa ja sarja tulee Yhdysvalloista.

Olen kokeillut Toffee/Sandalwood -nimisestä duosta vasta vaaleampaa sävyä, ja se on aivan ihastuttava. Kaikki ruskean sävyt eivät toimi minulla koko luomella, mutta tämä toimii.  Etenkin mattainen ruskea koko luomelle levitettynä korostaa silmieni pienuutta ja vahvistaa syvyyden vaikutelmaa. Lauren Brooken Toffee/Sandalwood-duon vaaleampi sävy on imartelevimpia ruskeita joihin olen törmännyt naismuistiin - sävy on todella kaunis satiininen vaalea kaakaonruskea ja koostumus pehmeän kermainen. Tummempikin sävy näyttää kauniilta.

Eikö ole sievä väri?

Tällaiset neutraalit ruskeat ovat fantastisia koska sopivat kaikille eivätkä tee henkilöstä yhtä helposti väsyneen tai mustelmaisen näköistä kuin punertavat tai luumuun taittavat ruskeat. Kellertävät kullanruskeatkaan eivät sovi kaikille.

Rajaton? Ehkä haasteesta ei tullutkaan niin haasteellinen :D Mutta kun johonkin on tottunut, niin onhan siitä vaikea luopua.

.

Palataksemme postauksen alun kysymykseen; mitä meikkituotetta ilman teillä olisi olo että jotain puuttuu?

Minulla muuten ripsari ei tule vielä edes kakkosena. Onhan se tärkeä, kyllä, mutta vielä sitä ennen tulevat kulmaväri ja poskipuna. Ilman niitä naama on huomattavasti valjumman näköinen kuin ilman ripsaria ;)

Lavera uudistaa tuotelinjojaan ja valikoimaansa sellaista tahtia etteivät hitaammat (tai edes normaalivauhtiset) meinaa kyydissä pysyä.

Vaikka juuri tämän postauksen aiheena on uusi silmänympärysvoide, niin en tiedä haluatteko edes kuulla, että myös meikkisarjassa tapahtuu taas muutoksia. Kyllä. Vastahan Trend Sensitiv -meikkilinja koki perusteellisen uudistuksen kesällä 2014. Tällä kertaa päivittyy sentään "vain" solo-luomivärivalikoima ja yksi ripsari, ja arvatkaas mitä, nyt olisi sitten vuosien odotuksen jälkeen Suomenkin markkinoilla saatavilla mattainen perusruskea sävy. Palaan meikkilinjan uudistuksiin lähiaikoina omassa postauksessaan.

(Pakko todeta että aika levottomilta vaikuttavat nuo saksalaiset tuotekehittelijät... :D Kun he harva se vuosi kokevat tarvetta päivittää perusvalikoimaa. Tai voihan sitä myös kutsua poikkeukselliseksi valmiudeksi muokata valikoimaa nopeasti asiakaskäyttäytymisen mukaan :))

Nyt kuitenkin esittelyssä uusi silmänympärysvoide, johon tykästyin.

Kyseessä on hohtavia helmiäispigmenttejä sisältävä voide, joka samalla valaisee silmänympärysihoa kevyen valokynä-efektin lailla. Tämän tyyppiset silmänympärysvoiteet eivät tietenkään ole mikään uutuus kosmetiikkamarkkinoilla,  mutta luonnonkosmetiikan puolella en muista aiemmin törmänneeni tällaiseen.

Laveran Illuminating-silmänympärysvoiteessa on erittäin kevyt ja nopeasti imeytyvä koostumus, ja sen helmiäispigmentit ovat miellyttävän luonnollisen sävyisiä, jättäen silmänalusen vain neutraalin valaistun näköiseksi. Olen kokeillut elämäni aikana muutamaa tällaista valaisevaa sy-tuotetta, eikä kaikissa todellakaan ole mielestäni ollut a) onnistunut helmiäisen sävy tai b) tarpeeksi hohtoa jotta iho jäisi havaittavan piristyneeksi.

Yksi kokeilu on jäänyt erityisesti mieleen, taisi olla ensimmäinen tämän tyyppinen sy-voide jonka ostin. Kyseessä oli joku Yves Rocherin tuote 2000-luvu puolessa välissä, ja sen sävy oli iholla niin vaaleanpunertava että se ei uponnut ihoon luonnollisesti vaan jäi todella hassusti näkyviin.

Ennen ja jälkeen Illuminating-silmänympärysvoiteen. Alemmassa kuvassa olen lisännyt Illuminating-voidetta toisen silmän alle. Varmaankin on selvää, kummanko?

Laveran Illuminating-silmänympärysvoiteessa hohteesta vastaa mica, joka on väritöntä. Mica on tuotteessa niin hienopartikkelisena että iholle ei jää mitään erikseen erottuvia kimalteita. Tulos on selvästä valonheijastuksestaan huolimatta luonnollinen ja hienovarainen.

Tuotteessa on myös helmiuutetta, mutta ko. ainesosa ei toimi kosmetiikassa helmiäishohteen tuojana vaan hoitavana aktiiviainesosana. Helmiuutteessa on yhden raaka-ainevalmistajan mukaan mm. liuta aminohappoja sekä mineraaleja.

Tykästyin Lavera-uutuuden valo-ominaisuuteen heti ensikäytöllä. Kosteuttavuus voiteessa ei kuitenkaan ole samaa tasoa kuin muissa Laveran silmänympärysvoidesuosikeissani kuten Firmingissä ja Wrinkle Smootherissa. Illuminatingin tuotetiedot kyllä lupaavat "kolminkertaista kosteutusta", mutta superohut koostumus ja ihofiilis kertovat, ettei tuote ole kosteuttavimmasta ja ravitsevimmasta päästä. Voide katoaa ja imeytyy ihoon välittömästi kun sen levittää.  Iho ei jää kiristelemään, eli voide toki riittää peruskosteuttamaan. Kuiva iho vaatinee kuitenkin alle tymäkämmän kosteuttajan.

Kenelle? - Sopii silmänympärysvoiteeksi kaiken ikäisille eli ei kategorisoidu erityisesti anti-age-tuotteeksi, vaikka tuotetiedoissa halutaankin tuoda esiin hyaluronihapon ja kofeiinin anti-age-vaikutukset.

Hyaluronihappo kosteuttaa ja silottaa ihon pintaa ja kofeiinin taas väitetään vähentävän ihon turvotusta (tosin siitä ei ole toistaiseksi sen tasoisia tutkimuksia että funktio olisi ns. virallisesti tunnustettu).

Hassua muuten - hyaluronihappo silottaa ihoa turvottamalla sitä kevyesti (--> sitoo itseensä niin paljon vettä että iho "pullistuu"), ja kofeiinin pitäisi sitten vähentää turvotusta :D Eivätkös nämä ainesosat ikään kuin sitten kumoaisi toistensa vaikutusta... ^_^ Kemistit?

Off topic mutta apua - tuo suosikkini Wrinkle Smoother (kuvassa oikeanpuoleisin) näyttää nyt kadonneen Cranberry & Argan -sarjasta :( Juuri elokuussa kirjoitin Smootherista viimeksi ja päätin tekstin lauseeseen, "Lavera, älkää lopettako tätä tuotetta."  Nyt sitä ei enää löydy Laveran Saksan sivuilta. Jäi sitten senkin stoori lyhyeksi. :(

*

Heheh, en malta olla vähän vitsinä heittämättä loppuun toista versiota Illuminating-silmänympärysvoiteen esittelystä, edellisen postauksen "inspiroimana" :D

Printtimedian versio?

:)

Kertokaas, tykkäisittekö lukea blogeista sellaisia kauneustuotejuttuja, joissa tuotteet vain pintapuolisesti esitellään muutamalla sanalla? Tarkoitan sellaisia kokoomajuttuja kuin lehdissä on tyypillisesti.

Kuten alla oleva:

Eli katsaus (uutuus)tuotteisiin, jossa tuotteet on koottu nätisti samaan kuvaan ja niistä kerrotaan muutama avainsana.

Tämän tyyppisissä jutuissa tuotteita on harvemmin kokeiltu, sillä jutun pointti ei ole kertoa käyttökokemuksista vaan esitellä kauniin kuvan kera kauden uutuuksia.

Katselin tätä Voi Hyvin -lehden kuvaa tovin. Sivulla on viisi tuotetta jotka olen itsekin vastaanottanut. En voinut olla miettimättä, miten eri lailla bloggaajat ja naistenlehdet kauneustuotteista kirjoittavat. Enkä sano, että näiden kahden median kuuluisikaan kirjoittaa tuotteista samaan tyyliin. Lehtien ja blogien kuuluu olla erilaisia ja on ihanaa että ne ovat :) Mietiskelin vain asiaa lukijan ja etenkin kosmetiikasta kiinnostuneen lukijan näkökulmasta.

Tämän aamun huutajaisia koostaessani mieleen tuli kysymys.

Olisiko teistä hyvä juttu tai mielekästä, jos alkaisin koostaa Karkkipäivään tällaisia uutuuksien tai muun teeman ympärille rakennettuja kuvakoosteita? Kuvista saisi nopean käsityksen siitä mitä uutta markkinoilla on tällä hetkellä, ilman pitkiä koostumusta tai käyttömukavuutta analysoivia liirumlaarumeita.

Monille nämä "liirumlaarumit" eli perusteelliset tuote-esittelyt ovat juuri se, mitä he blogeista hakevat (koska niitä ei oikein lehdistä löydä), mutta toisaalta on varmasti sellaisiakin lukijoita, joita kiinnostaisi vain tietää mitä uutta on kaupoissa.

Naistenlehtityyppisillä kuvakoosteilla saisin tuotua esiin myös niitä tuotteita, joita en ehdi kokeilla tai joita minua ei henkilökohtaisesti edes kiinnosta kokeilla. Minua innostamattomat tuotteet saattavat kuitenkin olla juuri sitä, mitä joku lukija hakee, ja tieto tällaisesta tuotteesta voi olla hänelle tarpeellinen uutinen.

Myönnän, että minua tällaiset kuvakoosteet eivät ole koskaan inspiroineet, sillä itse tykkään lukea tuotteista kunnon esittelyn ja nähdä meikeistä kuvia ihmisten kasvoilla. Ei minun kiinnostustani esim. uuteen huulipunaan herätetä kuvalla, jossa puna makaa  kukkakedolla muiden tuotteiden seassa. Siksi en ole sen tyyppisiä tuotejuttuja blogissa harrastanutkaan Mutta muutaman avainsanan sisältävät kuvakoosteet voivat palvella jotakuta muuta. :) Siksi mietin olisiko hyvä muuttaa käytäntöä.

Mitä mieltä olette? Haluaisitteko blogiin tietoa niistäkin uutuustuotteista, joista en tee perusteellisempaa esittelyä?

Usein jonkun tuotteen uutuusarvo on jo mennyt siinä vaiheessa kun siitä kirjoitan, koska perusteellinen testaus ja perehtyminen on minulle tärkeää, eikä kaikkea tietenkään pysty testaamaan heti niiden ilmestyttyä. Uutismuotoinen kuvakooste voisi tällöin olla ratkaisu :)