Täältä se nyt tulee; Suuri Ponipostaus. Tiedän, että blogin lukijoiden joukossa on muutamia (ehkä useampiakin?) ponikeräilijöitä joita aihe kiinnostaa. :)
Muutama sana pohjatietoa. My Little Pony -lelut lanseerattiin vuonna 1983 ja ne kuuluivat 80-luvun suosituimpiin leluihin. Ponien suosio kuitenkin hiipui, ja Hasbro lopetti sarjan valmistuksen vuonna 1995. Tähän alkuperäiseen sarjaan viitataan keräilijöiden keskuudessa termillä G1 (= generation 1). Ponit eivät kuitenkaan uinuneet kauaa, vaan Hasbro teki yrityksen tuoda vanhat suosikit takaisin jo vuonna 1997, kokonaan uudella ilmeellä. Nämä G2-poneina tunnetut ponit eivät juurikaan muistuttaneet alkuperäisiä; ne olivat pieniä ja laihoja eivätkä saavuttaneet innostusta lasten tai keräilijöidenkään keskuudessa. G2-poneja valmistettiin vuoteen 2003 saakka, jolloin Hasbro korvasi ne kolmannella My Little Pony -linjalla.
G3-ponit oli muotoiltu enemmän vanhan G1-sarjan tyyliin, ja uudet ponit otettiin ilolla vastaan etenkin keräilijöiden taholta. G3:sista tuli pian todella suosittuja, ja Hasbro alkoi ottaa aikuiset keräilijäasiakkaansa entistä paremmin huomioon. Keräilijöitä varten alettiin julkaista erikoisponeja ja USAssa alettiin järjestää vuosittaista My Little Pony Conventionia. Vuonna 2008 Hasbro jopa julkaisi uusintapainoksen alkuperäisestä kuuden ponin sarjasta, joka kulkee nimellä Collector Ponies. Kaikki tämä vain meitä aikuisia höppänöitä varten..! ^_^
Oman kokoelmani ydin muodostuu G1-poneista, mutta taisin repsahtaa G3:siinkin niiden ilmestyessä markkinoille.... Niitäkin on siis tullut osteltua yksi jos toinenkin. Surullista kyllä Hasbro on viimeisen vuoden aikana jälleen muuttanut My Little Ponyjen linjaa, ja G3-"perusponit" ovat syrjäytymässä suuripäisten, Bratz-tyylisten vauvaponien tieltä. *alakuloinen huokaus*
Kuvasin tähän postaukseen muutamia suosikkiponeistani, joista kaikki ovat yhtä lukuunottamatta alkuperäistä sukupolvea. Leikin poneilla lapsena, ja aloin vakavissani keräämään niitä n. 15-vuotiaana. Olen kasvattanut kokoelmaani pikkuhiljaa, ilman mitään sen kummempia tavoitteita. En suinkaan tahdo kaikkia maailman poneja tai harvinaisuuksia. Tärkeimpiä hankintoja minulle näin aikuisiällä ovat olleet ne ponit, joita minulle ei lapsena suostuttu ostamaan ^_^, tai ne yksilöt joita ei Suomessa koskaan myyty ja joita lapsena ihailin vain ulkomaisissa esitteissä.
My Little Ponies, olkaa hyvä.
Tässä on ensimmäinen ponini. Annoin sille nimen Hertta. Huomasin jo lapsena että se poikkesi väritykseltään ja muovin tunnultaan muista poneista, ja luulin pitkään sitä feikiksi. Iloni oli suuri kun minulle vuosia myöhemmin selvisi että se on keräilyharvinaisuus, kreikkalaisessa tehtaassa valmistettu versio Peachy-ponista. :)
Jouluponi Merry Treat, Hopscotch, Caramel Crunch ja Mainsail. Huomatkaa miten moitteettomassa kunnossa ponit ja niiden harjat ovat! Kohtelin niitä kuin arvotavaraa jo lapsena.
Minulla on äiti-lapsi-poneja vain muutama kappale. Hasbro ei ylipäänsä valmistanut monia äiti-lapsi-pareja, ja silloin kun valmisti, olivat äidit ja lapset aivan eri sarjaa ja saattoivat ilmestyä ihan eri aikoihin. Interesting..! Tässä Quackers ja Baby Quackers.
Äiti-Quackers on Twinkle Eyed -poni, joita ei koskaan myyty Suomessa. Baby Quackers puolestaan ilmestyi ensihammasponisarjassa; First Tooth Baby Pony.
Minulla on säästössä lapsena kokoamani Poniarkisto.
Sieltä löytyy ponipakkausten mukana tulleita esitteitä ja tarroja, sekä ponikarkkiaskeja! Ei, niissä ei ole enää karkkia.
Arkistoon on myös säästetty pakkauspahveista leikattuja kuvia. Olen hyvin iloinen että minulla on säästössä näitä alkuperäiskuvituksia, nämäkin ovat nykyään haluttua keräilytavaraa.
Meriponit kuuluvat rakkaimpiin suosikkeihini. Tässä Beachcomber, joka ei varmaan arvostanut kylpemistä jäisessä lumessa...
Meriponeja vanhassa piirretyssä esitteessä.
Aikuismeriponeja ei koskaan myyty Suomessa. Tässä Seawinkle. Lapsimeriponi on nimeltään Tiny Bubbles. Meriponien uimarenkaat ovat myös kovaa kamaa, minulla on onneksi säästössä kummatkin. :)
Voiko olla hellyttävämmän näköistä otusta kuin meriponi? Katsokaa sen vilpitöntä ilmettä. Aaaw.Olen miettinyt että jos koskaan ottaisin tatuoinnin, se olisi meriponi.
Sweet Pop kuului Twinkle Eyed -sarjaan. Lapsena näin niistä vain kuvia ja mietin miltä nuo maagiset jalokivisilmäiset ponit mahtavat livenä näyttää... Piti odottaa eBayn aikakauteen..! ^_^
Lollipop kuului Twice As Fancy -sarjaan, suomeksi juhlaponit. Mikä niissä sitten oli niin juhlavaa? No, ne olivat ensimmäisiä poneja joiden kuviointi jatkui koko selän yli. :)
G3-poni Dream Drifterin löysi sisareni Barcelonan kadulta vuonna 2007. Se vain kuulema seisoi siellä, ei unohdetun näköisenä vaan kuin se olisi matkalla jonnekin. No, sen matka päätyi Suomeen.
Moon Jumper. Nämä pikku veitikat olivat erikoisia, sillä ne oli tehty tavallista pienempään muottiin ja niillä oli suuret, irralliset siivet. Niitä ilmestyi kaikkiaan vain 12 kappaletta.
Esitteen ihanaa kuvitusta.
Tämä ponimuotti oli erityisen suosittu. Kuvassa etummaisesta takimmaiseen Merriweather, Love-in-a-Mist, Tulip, Tutti Frutti ja Cherries Jubilee.
Chocolate Chip -poni kuului ensimmäiseen tuoksuvien ponien sarjaan. Sen jäätelö-symboli tuoksuu vielä tänäkin päivänä...!
Olin säästänyt pienen lehtikirjoituksen koskien tuoksuponeja. Olin lapsena aivan raivoissani tästä tekstistä! Klikkaa suuremmaksi ja lue.
Vauvaponikaksoset Snookums ja Sniffles. Olin niiiiiin kateellinen kun paras kaverini sai nämä lahjaksi ollessamme tokalla luokalla, ja sitten myöhemmin ostin ne pois häneltä kun kaveri kyllästyi ponileikkeihin! ^_^
Ensihammasponi Fifi ja Baby Blossom. Ensimmäiset lapsiponini.
Pidin lapsena ponipäiväkirjaa. Tässä olen kertonut aikovani ostaa Ribbon-ponin. Muistan kuinka soitin aina mummolle ja pyysin lähettämään rahaa uuteen poniin kun äiti ei antanut..... ;)Jos kukaan jaksoi lukea tänne saakka, niin olisi kiva kuulla teidän ponimuistojanne (jos teillä sellaisia on). Voitte ihan vapaasti myös kertoa jos My Little Ponyt ovat karmeinta mitä tiedätte..! ^_^ Sana on vapaa.
83 comments on “Suuri ponipostaus”
Mulla oli kaksi ponya, joskus 80-luvun lopulla kai. Ensin vaaleanpunainen jolla oli valkeat pilkut ja vaaleanpunainen harja. Sitten myöhemmin valkea jolla oli violetti harja. Jostain syystä luulimme että se olisi sellainen joka hehkuu pimeässä jos sitä pitää lampun alla (??). No ei hehkunut prkl :D Pitikö olla jotain glow-in-the-dark poneja, vai onko tuo ollut mun serkun vedätys?
Oiiii, ihania! Osa onkin vanhoja tuttuja :) pidä niistä hyvä huoli!
Mä kanssa olen niitä jotka pienenä leikki poneilla, ei mua mitkään barbit jne kiinnostanut...Harmittaa vain, että jäljessäni poneilla leikki kaksi pikkusisarustani ja ponit ovat tällä hetkellä vähän heikommassa kunnossa kuin sinun ponisi, eikä niitä ole ihan noin montaa mutta aika monta kuitenkib..:D pitäisi vissiin kaivaa ne esiin ja katsoa voiko niitä vielä pelastaa...
Ja olen näin aikuisiällä jemmannut parit noita 3G poneja itselleni, ihan sen takia, että haluaisin suoda omille tytöille (jos niitä siunaantuu) mahdollisuudrn leikkiä poneilla.
Mullakin on My Little Ponyt vielä tallella (olen 29v). En kyllä kerää niitä, mutta äiti on säilyttänyt ne (pieneen asuntooni ei mahdu enää mitään ylimääräistä, joten ovat edelleen säilytyksessä vanhemmillani) ja en kyllä enää itekään haluaisi antaa niitä eteenpäin. Ajattelin säästää ne mahdollisille tuleville lapsille :)
Ponit ovat erinomaisessa kunnossa, samoin kuin barbini. En koskaan leikellyt niiden harjoja tai piirtänyt niihin tussilla.
Ponit ovat edelleen tosi kivoja leluja lahjoiksi ja jotenkin mielestäni pikkutytöille sopivampia kuin vaikka Bratzit. Olen ostanut kummitytölleni kirppareilta poneja ja myös uusia kaupoista, kovasti hän niillä tykkää leikkiä :)
Ah, en edes tiennyt että jouluponini on aito! Mutta aivan varmasti se on kyllä tuo Merry Treat. Minulla oli lapsena muutama poni ja naapurissa serkullani niitä oli monta kymmentä! Olin NIIIIIIN kade! :D Yläasteella myin kuitenkin KAIKKI leluni kirppiksellä, niin ponit, barbit, lastenkirjat ja -pelit... Pikkusen harmittaa jälkikäteen. Sillon sitä ei tietenkään osannut ajatella että jos sitä joskus saa omia lapsia... :)
Meikäläisen ponit vietiin vanhempien toimesta kirpparille kun olin teini-iässä... kyllä korpesi ja korpeaa edelleen! Haaveissa olisi saada kerättyä ponikokoelma uudelleen, harmi vain etten muista kaikkia. Pari olen jo netistä haalinut ja tullut hienosti huijatuksikin...
Kamala tuo lehtiartikkeli! :D
Mulla ei ollut lapsena kuin yksi poni, joka oli hääponi (en tiedä oikeaa nimeä, mutta se oli valkoinen ja sillä oli huntu). Mun "kaveri" varasti sen multa sillä tavalla, että unohdin ponin tän kaverin luokse, eikä se suostunut antamaan sitä enää takaisin. :( No se oli varmaan ensimmäinen kerta, kun mulla on mennyt välit poikki johonkin kaveriin. Ja olin silloin siis ensimmäisellä tai toisella luokalla.
Mää suoritan välillä pony-rescueta, jos kirpparilta löytyy vähänkään kunnossa oleva, ostan sen pois. Nykyään näkyy todella vähän poni-kamaa, kaikki mukitkin ovat hävinneet myynnistä.
Tällä hetkellä holhoan serkkuni poneja.
Ebaysta olen ostanut muutaman ponin ja näitä uusia G3:sia olen myös ostanut aikalailla, niitä ei vain raski paketeistaan aukaista.
Parikymmentä ponia taisin lapsena saada, tykkäsin niistä heti ja halusin tietenkin monta lisää. Hevosista en ole koskaan välitttänyt, barbiet olivat myös hyviä, mutta poneissa olis sitä jotain.
Kaikki ponikama, ostettu ja itse tehty on tietysti tallessa.
Hihii, multa löytyy kanssa Lollipop :)
Ja muutamat esitteetkin näytti aina tutuilta ;)
Ihania poneja, tulee ihan mieleen lapsuus! :)
Yks juttu noista poneista on jääny tosi tiukasti johonkin alitajuntaan, nimittäin tuoksu! :D Aina välillä huudahdan tyyliin jotain että kuka täällä tuoksuu ihan my little ponylta.. Sitten saan pitkiä oudoksuvia katseita, mutta en vain ole saanut selville mikä se tuoksu on!!
Mä olin Barbie-tyttöjä.:)
Täytyy silti sanoa, että tosi julma tuo lehtileike!:O Kamala lukea, jos rakastaa poneja...
Tämä oli tosi kiva postaus. :) Itselläni saattoi olla pari ponia pienenä, mutta en sen erikoisemmin niitä tietääkseni fanittanut. Vaikea muistaa.
Mutta ihanan kevyt postaus, söpöt ponit sai hymyn huulille! :)
Ihania poneja!
Mulla oli pienenä poneja ja ne oli kyllä kivoja. Mun eka poni oli sellainen tumman pinkki, jolla oli valkea hohtava harja ja häntä. Kuviot olivat hopeisia lumihiutaleita. Sitten mulla oli tuo Tutti Frutti-poni, joka tässäkin postauksessa näkyy.
Sitten oli hääponi, joka oli valkoinen ja harja ja häntä olivat sateenkaarenväriset, eli montaa eriväriä. Kuviot olivat kirjavia pari milliä pitkiä viivoja ja ihan kuin ne olisi olleet hieman kimaltelevia. Ponilla oli valkoinen huntu, jonka pään päällä oli hopeinen kruunu, valkoinen hääpuku ja valkoiset kumiset kengät, joissa oli rusetti. :) Mulla on hämärä muistikuva, että ponin nimi olisi ollut jokun karkkiin viittaava, ja että kuviot olisivat esittäneet jotain karkkeja. JOtenkin mieleen nousee nimi Tryffeli, saatoin itse kutsua ponia sillä nimellä, mutta en muista mikä oli virallinen nimi.
Sitten mulla oli vielä 2 vauvaponia. Molemmilla oli pienet siivet ja toinen oli violetti, jolla oli keltainen harja ja häntä ja toinen oli keltainen, jolla oli violetit harja ja häntä. En muista mitä kuvioita niissä oli. Muistaakseni ponit tulivat samassa pakkauksessa ja niillä oli mukana tuttipullot ja vaipat. :D
Mulla oli ponien lisäksi My Little Pony-tarrakirja, johon myytiin keräilytarroja. Serkulla oli samanlainen ja sitten niitä tarroja vaihdeltiin.
t: Lapanen
Minulla olisi kanssa omia poneja melkein 20kpl 80- luvun lopulta ja 90- luvun alusta.
Olen antanut ne tyttärelleni, joka ei sen koommin niistä ole koskaan ollut kiinnostunut. Pitäisiköhän tämän äidin kaivaa ponit kätköistä ja siistiä ne esittelykuntoon makkarin tyhjään vitriiniin! :)
Vaikken keräilekään poneja, niin pakko myöntää että jotain ihastuttavaa niissä vieläkin on :) Muistaakseni omistin ainakin tummanvioletin pienemmän/laihemman ponin. Pitääpä kaivaa jostakin ja nostalgisoida! Rakastin myös ponipiirrettyjä, tunnari soi päässä vieläkin...
Mua jäi mietityttämään, että missähän omat ponit on nykyään. Taitaa harmiksi olla menneet eteenpäin muille sukulaisille, enkä usko niiden olevan säästössä porukoilla. :/
tätä lukiessani tuli mieleeni,että leikkisin pienenä mökillä sellaisella valkoisella ponilla.. tuli mieleen,mahtaako se olla vielä olemassa.. muistan myös sen,että sillä oli kirjava harja. ja että rakastin sitä silmittömästi :DD
En ole ikinä keräillyt poneja, mutta oli minullakin muutama lapsena, tietysti! Nyt ne ovat varmaan vanhempien luona jossain ullakon pohjilla, yksi oli ainakin tummansininen.
Kaverilla sen sijaan oli muun muassa sellainen, jonka häntä pyöri ympyrää jostain nappulasta ja sehän jäi leikkiessä aina hiuksiin tai karvamattoihin kiinni. Kavereiden kanssa kyllä tuli poneilla leikittyä pienenä suhteellisen paljon, mutta ikinä niistä ei itselleni mitään keräilyesineitä muodostunut.
Mielenkiintoinen postaus kuitenkin, tämmöisen lukee mielellään! :)
Awwwww <3
Itellä on tuskastuttavan vähän ponyjä, vaikka niitä onkin jotain yli 30... osa kun on pikkusiskollani lainassa, koska hän leikkii niillä vielä. onneksi saan ne pian takaisin ;)
noita g3-ponyjä on ollut tosi huonosti kaupoissa enää. näin jotain ihan oudonnäköisiäkin... tylsää :D
Oletko harrastanut oikeita hevosia ikinä, vai ovatko vain nämä ponit harrastus?
Minä en erityisemmin koskaan välittänyt poneista, mutta päiväkodissa yksi lempparileluistani oli keltainen, istuva poni. En tiedä ovatko istuvat ponit jotain piraatteja, kun en ainakaan huomannut mainintaa niistä kirjoituksessasi. Hajuponeja taisi myös olla samassa hyllyssä. Pidätin hengitystäni aina, kun hain keltaisen ponin leikkiin.
Kotona minulla oli pinkki poni vaaleansinisellä harjalla. Se sai toimia ratsuna sankariotuksille. Ystävälläni oli upea kokoelma erilaisia poneja, mutta suurin osa taisi olla sitä "laihaa sarjaa". Niille piti syöttää tietenkin heinää ja karkkia lauantaipussista. Meriponin idea on mahtava, sillä harvemmin näkee merieläimistä söpöjä versioita.
Itse tykkäsin kanssa poneista, mutta sain vain barbeja lahjaksi. Meriponeista haaveilin pitkän aikaa, muttei niitäkään koskaan ostettu. Noi on kyl kaikki ihania :)
Mulla on muuten vieläkin jossain täyteen kerätty MLP-tarrakirja, paitsi yksi harvinainen tarra puuttuu. Vei kirjan kouluun ekaluokkalaisena ja yks häirikkö repäisi siitä sitten sen harvinaisimman tarran. Sapettaa vieläkin :)
Olipa hellyttävä teksti =) Minulla ei ole ollut kuin noita g2 poneja (olen niin nuori vielä ;)), mutta olen antanut ne jo pois. Nyt tätä lukiessa alkoi ehkä vähän kaduttaa.. Muutama g1 oli myös joukossa. Muistan todella tarkkaan ponien tuoksun, se oli ihana ja tuo mieleen lapsuusmuistoja =)
Aivan ihana postaus, vaikken itse poni-ihminen olekaan koskaan ollut. Tästä tuli jotenkin todella hyvälle tuulelle.
Ja kiitos, opin omistaneeni Hopscotch-nimisen ponin, joka on ollut elämäni ainoa poni. :)
Mitä nuo ensihammasponit ovat? Liittyykö se nimi jotenkin niihin poneihin? :)
Mua alkoi melkein itkettää, kun ajattelin taas, kuinka äiti lahjoitti mun ponit pois jollekin kakaralle :(( Ei niitä mull nyt hirveästi ollutkaan, joku alle 10, mutta silti!
Mun tekisi niin mieli hankkia noita vanhoja poneja jostain eBaysta korvaukseksi, mutta ne varmaan pyörii kovissa hinnoissa :P
Nyt mulla on vain yksi tuunattu poni ja puolalainen ponilehti (mä oon tehnyt siitä väritystehtävätkin hahahaha)
Ihana toi sun päiväkirja!
Minäkin tunnustaudun My Little Pony -faniksi, kuuluin jopa johonkin poniklubiin, joka lähetti muutaman kerran vuodessa kirjeen, jossa oli poniaiheisia väritystehtäviä yms. Ponejakin löytyy kasa :)
Lady Jessica, minulla ja siskollani oli pimeässä hohtavat ponit, mutta ne eivät ole My Little Ponyja vaan jotain muita. Toinen poniparoista sai polttomerkin kankkuunsa, kun pidimme sitä kiinni lampussa paremman hohdon saavuttamiseksi.
Mä en ollut ikinä kovin kova leikkimään noilla poneilla, vaikka mulla niitä nurkissa pyörikin ihan kiitettävä määrä. Mulla oli myös tuo tuossa lehti jutussa mainittu kampaamo, jonka muistan saaneeni mummulta ja papalta synttärilahjaksi. Se oli kyllä hieno, mutta sekin kaivettiin esiin vaan sillon kun tyttökavereita tuli kylään, muuten olin liian kiireinen poikien pomottamisessa pihalla :D
Mulla oli pienenä vaaleanpunainen keltaharjainen poni. Leikin sillä usein ja musta oli upeaa kun sen harja näytti niiiin hienolta auringonvalossa :D
aww söpö postaus tämä, vaikkei aihe minua nyt niin hirveästi kosketa :D tee toki ponimeikkejä odotan innolla millaisia niistä tulee !
Oi voi kun alkoi harmittaa kun on tullut jo ajat päivät sitten myytyä mun ponini. :/ Tuli ihme ikävä niitä tämän nähtyäni. Itselläni oli lapsena aika monta ponia, ja niillä tuli kyllä aika vähän leikittyä.
Ihana postaus! Oikein sydäntä lämmittää, että tämän tapaisia harrastuksia on olemassa :)
Omistin pienenä useammankin ponin, mutta serkkuni perivät ne myöhemmin, ymmärtääkseni samantapaista kokoelmaa varten!
Mulla oli kans jouluponi, sitte tuo oranssi ja muutama muukin joita en nyt heti muista. Mutta lemppari oli sellanen joka tuoksu mansikalle ja jossa oli mansikan ja jonku maitopullon kuva =)
Mä näin yks päivä kirppiksellä cp apple jackin 1e, mutta jätin sinne kun oli niin kovin huonokuntoinen, enkä oo vielä saanu aikaseks mitään, vaikka oon ollu jo jonkun aikaa kiinnostunut poneista ja niiden kustomoinnista.
Mulla ei ollut pienenä hirveesti poneja, kun leikin enemmänkin pienillä muovikissoilla :D mitä muistan, niin mulla oli baby bandy, baby cotton candy, little honey pie, twirler ja music time, sit vielä muutamia, joitten nimiä en muista :/
Ihana postaus ja tuli hyviä muistoja mieleen(, paitsi se kun lopulta leikkasin kaikilta poneilta hiukset ja koristelin mustekynällä.)
Oi ihana postaus!
Mä sain yhden ainoan ponin, vaaleanpunaisen Peaches-ihanuuden. Vieläkin se odottaa vanhempien vintillä.
Aikamoinen artikkeli sulla säästössä ;D
Ohoh, aihehan näkyy kiinnostavan useampaa lukijaa kuin kuvittelinkaan..! Mukavaa!
Lady Jessica - pimeässä hehkuvia poneja oli todella olemassa, sarjan nimi oli Glow'n'Show Ponies. Tässä linkki tietoihin:
http://www.kimsites.net/dreamvalley/9th_edition_ponies.html#glow_n_show_ponies
Kuvailemasi värinen poni ei kuitenkaan kuulu tähän sarjaan.
Noora - you bet! :)
Laura - mulla kanssa kaksi pikkusiskoa venasi että pääsisivät leikkimään poneilla mun "kasvettua ulos", mutta en antanut! ^_^ Omin heidänkin poninsa ja keksin kieroja selityksiä sille miksi ne täytyi liittää MINUN ponikuningaskuntaani...! Muahhahhahhaaa.... (Nojoo, oikeasti ei ollut kyllä yhtään reilua että omin heidänkin poninsa. Mutta hyviä tyyppejä siskoista kuitenkin kasvoi, eivät siis traumatisoituneet! :))
Tiina - hyvä juttu että äitisi on älynnyt säästää ponisi! Useimmille tulee vanhempana morkkis jos lapsuuden leluystävät on menty hetken mielijohteesta dumppaamaan kirpparille. 80-luvun ponit ovat nykyään tosi arvostettuja keräilykappaleita ja hyväkuntoisista, harvinaisista yksilöistä voi kääriä hyvät tuohet eBayssa -- jos vaan malttaa luopua..!
Viivi - jouluponeja ilmestyi muistaakseni useampikin kuin tuo Merry Treat. MT on kyllä todella kaunis yksilö joulupukkikuvioineen..!
Anonyymi - mitäh, miten sua on ponihuijattu? :-o
Anonyymi 2 - tuo "transuiksi" muuttaminen ja leikkely on kai ollut erittäin yleistä... ^_^ Mutta siinä meni lelujen arvo. Mä oon kai ollut outo lapsi kun mulle oli _erittäin_ tärkeää ettei poneihin tullut mitään likaa ja tehdasvalmisteiset kiharatkin piti säästää juuri sellaisina kuin olivat.
mirella - voi kauheaa! Järkyttävä kaveri!
milipili - joo, G1:sten arvo on tajuttu eikä niitä siksi varmaan enää peruskirppareilla paljon näy... Porukka myy ponit mieluummin Huutonetissä tai eBayssa ja käärii suuremmat rahat.
Kk - mäkin oon kuullu monen käyttävän ilmaisua "My Little Ponyn hajuinen"... kai se muovi sitten on tuoksunut jollekin tietylle... Mun mielestä ne ei haise oikein millekään, elleivät sitten ole niitä tuoksutettuja versioita.
MouMou - hihii, ainoa Barbie-tyttö ilmoittautuu..! ^_^
Söpöä - mukava kuulla, se oli tarkoituskin!
Lapanen - sun eka poni on Snowflake, nykyään haluttu keräilykohde koska sitä ei myyty USAssa. Amerikkalaiset keräilijät himoitsevat tietysti näitä yksilöitä... Tsekkaa:
http://www.kimsites.net/dreamvalley/international_early.html#early
Hääponi on nimeltään Confetti. Siihen liittyy sellainen hauska tarina, että kyseinen poni julkaistiin alunperin Rainbow Pony -sarjassa toisessa (juoksevassa) asennossa. Hääpukuinen versio julkaistiin USAn ulkopuolella, mikä jälleen tekee siitä kovaa valuuttaa keräilypiireissä.
Kaksoset ovat nimeltään Speckles ja Bunkie (tai Euroopan julkaisussa Fleecy ja Fluffy) ja ne kuuluivat Newborn Twins -sarjaan. Tsekkaa:
http://www.kimsites.net/dreamvalley/6th_edition_ponies2.html#newborn_twins6
Anonyymi 3 - suosittelen ehdottomasti että teet niin!! :) Nyt ponit esille, pesulle ja vitriiniin! ^_^
Katjamaria - mäkin katsoin niitä piirrettyjä! Mun mielestä ne oli aika huonoja mutta pitihän niitä katsoa kun kyseessä oli kuitenkin _ponit_...!
kiukkupussi - no höh. Kuulostelepas jos ne kuitenkin sattuis löytymään jostain kätköistä...
Anonyymi 4 - ponit on kyllä mieletön nostalgian lähde..!
Camilla - ne pyörivät ponit oli Dance'n'Prance -poneja! Mun mielestä ne oli rumia ja jotenkin epämuodostuneita kun niissä oli se nappi rinnassa, enkä siksi halunnut niitä lapsena. ^_^
norppa - joo, viime vuonna ei tainnut tulla yhden yhtä uutta "normi"ponia kauppoihin. Ainoastaan niitä Bratz-tyylisiä. :( Buuu.
Anonyymi 5 - en ole koskaan harrastanut ratsastusta. Yritin kyllä muutamaan otteeseen aloittaa hevosharrastuksen, mutta se kaatui lopulta siihen että hevoset olivat minusta liian pelottavia. Ne ovat niin suuria.
Happosade - istuvat ponit ei ole piraatteja, mutta harvinaisia kylläkin! Hasbro julkaisi niitä kokonaista kaksi kappaletta! Keltainen on nimeltään Bubbles. Tsekkaa:
http://www.kimsites.net/dreamvalley/2nd_edition_ponies.html#earth_ponies2
Mua nauratti tuo juttu hengityksen pidättämisestä.... XD
Suklaasydän - eikä! Joku repäisi sun hienoimman tarran! I bleed with you. Mullakin oli tarrakirjoja. En saanut niitä koskaan täyteen. Säästin omaan erilliseen kirjaansa ne tarrojen reunatkin.... :p
Saara - sellaisiakin ihmisiä löytyy jotka kerää pelkästään G2:sta, vaikka ne ovatkin vähiten suosittuja. Mulla on niitä peräti kaksi. En pitänyt niistä, mutta olihan niitä nyt pari hankittava ihan muodon vuoksi. Mua säälitti kovasti koko G2-linja kun ne oli muotoiltu niin typerästi eikä niistä koskaan tullut suosittuja. G2-raukat....
GG - mahtavaa! Sulla on ollut Hopscotch! Sen väriyhdistelmä (vaalea turkoosi + tumma violetti) on muuten ponimaailmassa harvinainen ja mielestäni todella kaunis!
Anonyymi 6 - ensihammasponeilla oli suussa yksi hammas. :) Ne olivat siis olevinaan vauvaponeja jotka olivat jo kasvaneet ensimmäisen hampaan ikään. ^_^
Axamit - mun täytyy joskus nähdä sun custo-poni!
Anonyymi 7 - mäkin kuuluin ponikerhoon... mutta vain yksi vaaleanpunainen kuori on jäljellä.
Jenni - no nyt etsimään se kirsikkaponi! :) Se olisi voinut kuulua vaikkapa Sweetberry-sarjaan:
http://www.kimsites.net/dreamvalley/6th_edition_ponies2.html#sweetberry_ponies
S - se kampaamo oli tosiaan hieno! Mun kaverilla oli se, ja muistan aina kuinka kampaamon suihkusta sai oikeasti tulemaan vettä! Se oli niiiiin hifiä..!
viceversa - <3
Sissi - joo, kaikkea sitä on tullut säästettyä..!
Anniina - kustomointi kiehtoo minuakin, mutta vain katsojan näkökulmasta. :) En itse haluaisi koskea poneihin veitsellä ja parsinneulalla... Kustomointi on kyllä viety jo uskomattomiin sfääreihin, ei voi kuin ihastella ja haukkoa henkeään toisten taidoille ja luovuudelle. Kun miettii vaikka Mari Kasurisenkin poneja....
Muistelen että minulla olisi kaapin pohjalla juuri tuollainen Peachy-poni, osaatko sanoa paljonko sellaisen arvo olisi jos sen möisi? :)
Oi, ihania! Kaiken näköisiä poneja löytyi minultakin pienenä mutta eivät ole enää tallella :( Nuo meriponit ovat aivan suloisia!
Karmea tuo lehtijuttu :D
Kiitos kivasta postauksesta!! Herätti paljon nostalgisia ponifiiliksiä :D
Mulla ja siskolla oli tosi paljon poneja lapsena ja ovathan ne vieläkin porukoitten vintillä tallessa. En muista kovin montaa niistä...Pitäisi varmaan kaivaa ne joskus esiin ja tutkia mitä aarteita sieltä oikein löytyykään.
Meillä on tallessa myös se ponikartano, jossa oli uima-allas ja siel altaassa meillä oli noita meriponeja kanssa muutama. Muistan, että kaikki kaverit oli hullun kateellisia siitä kartanosta :D
Mun suosikkiponit oli äiti-lapsi-ponit, joilla oli neon-keltanen harja ja glitteri ilmapallot kyljissä, niin ja siivet selässä. Oiskohan ollu joku Surprise-niminen poni, kun taisin ainakin itse kutsua niitä Yllätys Poneiksi, Äiti Yllätys ja Pikku-Yllätys :) Niin ja sitten se ponityttö Megan ja sen oma poni, joka oli valkoinen. Sen nimee en kyllä muista.
Löysin muuten noita ponitarrakirjan tarroja ja jotain purkkapaketeista? kerättyjä ison nipullisen porukoilta. Ajattelin ehkä laittaa ne huuto.nettiin myytäväksi...
Ihana :) Minullakin oli näitä poneja muutamia kun olin pieni. En kyllä enää yhtään tiedä missä ovat tällä hetkellä. :D Sääli sinänsä...
Tottakai minullakin oli oma poni joskus 80-luvun puolivälissä, sellainen vaaleanpunainen, jolla lila harja. Aloiteltiin ratsastusharrastusta serkun kanssa, luettiin heppahulluja ja sitä toista heppalehteä ja leikittiin omilla poneilla. Tuosta tuoksuponista tulee sellainen MLP-muisto, kun neuvoin serkkua laittamaan poniin jotain hajuvettä, mutta hän laittoi sitä ihan liikaa, ja syytti minua poninsa pilaamisesta. Kamala tuo lehtikirjoitus! Ponini odottaa mummolassa, tyttäreni saa sen kunhan kasvaa...
/Peppi
Tosi kiva postaus! (: Sait mutkin innostumaan noista poneista. Vois itekin aloittaa noiden keräilyn :> Mulla taitaa vieläkin olla pari ponia tallella lapsuusajoilta, mutta kaduttaa niin, kun leikkasin ihan pienenä niiden harjat ja hännät poikki :D Eeeikä.
Ihana postaus! En itse ollut lapsena näistä erityisen kiinnostunut, mutta tämä oli silti tosi kivaa luettavaa ja katsottavaa!
pinni - jos sulla tosiaan on _kreikkalainen_ Peachy, niin sen arvo suhteellisen hyväkuntoisena yksilönä on n. 80-100 dollaria.
Jenna - mitä tarkoitat leimalla...?
Kuvista varmaan erotat, mihin generaatioon ponisi kuuluvat. G2:set erottaa selkeimmin koska ne ovat aivan eri näköisiä kuin ykköset ja kolmoset; laihoja ja pieniä. G3:set muistuttavat ykkösiä mutta ne on kuitenkin painettu eri muotteihin. Jos et ole varma, niin parhaiten ne erottaa siitä että G1:sillä kuvio on aina kummallakin puolella selkää, kun taas G3:silla vain toisella puolella (toinen puoli on tyhjä).
Oi, ihanuutta. Mulla oli pienenä leikeissä käytännössä ainoastaan hurja kasa poneja - käytännössä halkesin onnesta kun viitisen vuotta vanhempi serkkutyttö lahjoitti minulle kaikki poninsa "kasvettuaan niistä yli". Serkun isä oli merikapteeni, joten niissä poneissa sitten onkin kaikkea mahdollista ulkomailta tuotua hienouksia, molemmat istuvat ponit löytyvät ja irroitettava jättisiipisiäkin useampi.
Ponit ovat onnellisesti jemmassa vanhempieni varastossa, ei niitä ole mihinkään laitettu eikä ole pikkusiskokaan niillä turhan paljon leikkinyt ;) Pitäisikin joku kerta taas kaivaa kaikki esille ja muistella taas mitä kaikkea siellä olikaan..
Voivoivoi melkein rupesin itkemään. Minulla kun oli pienenä noita G1 poneja hieno kokoelma, jonka äiti myi pois kirpputorilla. Minulla oli lisäksi ponitalo, josta olin kauhean ylpeä. Poneja joita omistin oli ainakin Merry Treat, sitten se ihana hääponi ja sitten sellainen joku erikoisponi, jolla oli joku koristeellinen satula ja itse poni oli valkoinen.
Niin ihania poneja! Mulla taitaa olla tai ainakin oli just tommonen G2 poni, mikä on kuvassa, mutta paljon kyllä muitakin poneja, mitä en tunnistanut olevan kuvissa :)
Mulla oli lapsena tuo jouluponi! Muistan vieläkin sen hyvin<3 :-)
Rakastin poneja. Juuri minun lapsuudessa niitä oli paljon, silloin 90-luvun alussa...
Hei ja kiitos tosi kivasta postauksesta!
Itse ilmoittaudun sekä poni- että Barbie-tytöksi, sillä keräilen molempia leluja. G2-ponit ovat jotenkin anorektisia eivätkä ne uudet humanoidinnäköiset isopäisetkään nauti suosiostani. Olen lapsuudessani 80- ja 90-luvuilla sekä omistanut että leikkinyt useilla poneilla, mutta suurin osa niistä myytiin kirpparilla pois. Sen jälkeen näin aikuisempana kun olen hyväksynyt leluhulluuteni olen pelastellut poneja kirpparilta takaisin ja niitä onkin joitakin kymmeniä ehtinyt kertyä.
Poniharrastukseni on tuttu työpaikallakin, tiesittekö että "pony girl" tarkoittaa internet-slangissa jotain ihan muuta kuin äkkiseltään kuvittelisi. Kovahermoisten kannattaa laittaa sanapari Google-hakuun... ;)
Voi,isosiskollani oli jonkinlainen ponien kampaamo tai vastaava. Sellainen sininen, joka avautui ja keskelle tuli näytöslava :) siskolla oli myös rattaat ja ponien vaatteita. Itselläni oli rullaluisteleva poni ja poni, jonka hännän sai pyörimään :)
Oih, ihanaa että jollakin mullakin on My Little Ponyille paikka sydämessä :) itselläni on näköjään g2:sia aika monta, varmaan lähemmäs kymmenen ja kirpparilta ostettuja g1:siä kun vietin lapsuuteni 90-luvulla niin niitä ei oikeen saanut kaupoista. Rakkain ponini oli sellainen keltainen G2 nimeltään Vauhti, mikä ikäväkseni taitaa olla kadonnut jonnekin kun pistin sen "varmaan" paikkaan säilöön. :( -K
Ooi ihania! =)
Mun kaikki ponit on taidettu viedä kirpparille tai joutuneet roskiin =(
5 vuotiaalle tyttärelle (tai itselleni ;)) ostin My little pony elokuvan ja sarjat (joissa myös Megan&Molly;), samat joita itse katsoin pienenä =) Kauhean kuulosia ovat suomeksi dubattuina, mutta kelpaavat ainakin tyttärelle =)
Muutaman ponin löysin huuto.netistä melko halvalla, mutta kyllä hinnat tosissaan G1:ssä on tosi korkealla...
Ihana postaus! Ponit oli munkin ehdottomia suosikkeja lapsena.. Nimesin ne aina sen mukaan, mikä kuva niillä oli kankussa. Siitä syystä kaksi lemppariponiani olivat nimeltään Kala ja Mato. :D Molemmat oli lapsiponeja. Kala oli sellanen, jolla oli tuttipullo ja kastuessaan väriä vaihtava vaippa sekä hoitopöytä. Mato oli sellai pieni yksisarvinen. :) Onko sulla pissaavaa ponia? Mun mielestä nää molemmat on G1.
Kala ja Mato.... eiiii miten ihanaa!! Hei - mulla on poni nimeltä Lehmä Lentää!!! ^_^ Arvaas vaan mikä kuva sen persauksissa on??? :D
Hah. Toi Lehmä Lentää on ehkä viel parempi ku Kala ja Mato. :D Löysin tän blogin muutama päivä sitten ja oon nyt alkanut seurailee. Kiitos kivasta blogista!
Ooh, mä en tiennytkään että sä olet ponikeräilijä (en tosin ole montaa kertaa täällä käynytkään). Mä keräilen kanssa poneja, en tosin kovin aktiivisesti. Lisää ponijuttuja olis kivaa lukea! :)
Moi! Onko tosiaan niin, että Moon Jumpereita on valmistettu vain 12 kappaletta? :o
En ole kuullutkaan. En usko että pitää paikkansa.
voi vitsi! kiitos ihanasta postauksesta! itelläni ei ollu koskaan _yhtäkään_ ponia (!) mutta kattelin aina telkasta sitä sarjaa ja 3 vuotta vanhemmalla kaverilla oli varmaan 10 isosiskonsa vanhaa ponia joilla aina halusin leikkiä :D ne oli niiiin ihania, en tajuu miks en ite saanut niitä, noh, kai vanhempien kaikki rahat meni barbeihin..
Tajusin just että mulla on tollanen ihan samanlainen poni kaapissa ku tossa G2 kuvassa :D
Ensimmäinen muistamani joululahja oli Peaches-poni talleineen. Muistan pyytäneeni sitä joulupukilta istuessani tämän polvella jossakin joulumarkkinatapahtumassa 1980-luvun alkuvuosina.
Muistan ku pienenä leikin AINA JOKA IKINEN PÄIVÄ poneilla!
Joko hiekkalaatikolla, sisällä, kylässä, autossa, omassa huoneessa, missä vaan.. ei ollut väliä mihin mentiin - kunhan oli ponit mukana, muuten tuli suuri suru ja kova huuto. :D Oi niitä aikoja.. muistan myös et mulla oli pari sellasta keräilyharvinaisuutta, mutten muista mitä.. tosin, ne ei taida enää olla niin kovin hyvässä kuosissa.. :P mut kiitti tästä postauksesta, se oli tosi sulonen :3
Pienenä katselin aina kateellisena kavereiden upeita ponilinnoja ja taloja, mutta äidin mielestä ne olivat liian kalliita, enkä koskaan saanut sellaista :< Ponejakaan minulla ei ollut kuin kymmenkunta, joista niistäki feikkejä oli muutama.
Äidin mielestä feikkien ja aitojen välillä ei ollut mitään eroa, mutta tiesin jo pienenä että oikeat MLP:t olivat parempia, joten feikit olivat leikeissäni aina pahiksia :D
Nyt olen kirppiksiltä bongaillut poneja, sekä suureksi riemukseni niiden taloja! Vaikka ponikokoelmani on pieni ja suurin osa poneista on käytetyssä kunnossa, olen silti iloinen kun ne kurkkivat kirjahyllystä kun puuhailen muita juttuja :)
Minulla on 7 G1 aikuisponia, 4 G1 lapsiponia, 1 G2 ja yksi hemmetin ruma bratzpäinen ankannokkainen vauvaponi. Taloista olen kokoelmaani löytänyt Perfume Puff Palacen ja Baby Bonnet School of Dancen. Oli tosi mukava nähdä osa sinun kokoelmaasi ja toivottavasti poneja nähdään blogissakin jatkossakin. ^w^
Ponionnea toivottaen miu
Aivan ihana postaus, en edes muistanut että My Little Ponyja oli niin paljon! Enkä tiennytkään, että ns G2 ja G3 -ponejakin on tehty, olen aina vain harmitellut alkuperäisten tekemisen lopettamista.
Siskoni oli lapsi G1-ponien aikaan, joten leikin itse lapsena hänen vanhoilla poneillaan. Löytyipä meiltä myös talli ja linnakin, vielä ovat jossakin varastoituna odottamassa omia lapsia :) Muistan kuinka harmittelin pitkään, kun eräältä ponilta katosi sille kuuluva irrallinen kruunu. Siskoni oli myös leikannut yhdeltä violetilta ponilta harjan lyhyeksi pystyharjaksi, mistä en aikanani ollut kovin mielissäni :D Tämän postauksen innoittamana taidan lähteä kaivamaan poneja esiin varaston kätköistä, ehkä ne saavat vielä arvoisensa paikan jostain ^^
Moi oon tällähetkellä noin kolmetoista vee ja keräilen my little poneja olen kerännyt niitä noin sritsemänvuotiasta asti. omistan tällä hetkellä yli viisikymmentäponia. ja Minulla on yksi G1 poni jolla on pyörivähäntä =D ja minulla on myös seitsemän G2 ponia ja loput ovatkin G3 poneja. Minulla on myös kuumailmapallo josta tulvii musiikkia nappia painamalla. ja Paljon ponejen harjoja+synttärikakku ja paljon muuta poni kamaa.
Kuulostaa kivalta! :) Ponit on ihana harrastus! <3
Ihanaa nähdä kun tuossa jossakin kohtaa mainitsit tatuoinnin sillä itselläni on 2 poni tatuointia :)
Wow, mahtavaa! :)
Vasta viime vuonna havahduin siihen että monet keräävät poneja! Itselleni nämä olivat rakkaimpia lelujani koko lapsuuteni 80-luvulla. Varmaa tietoa siitä missä nämä ovat ei ole, sillä äitini taisi nämä lähettää sukulaisille jossain vaiheessa kysymättä :/ Todella ikävä on joten käynyt mielessäni jopa että pitäiskö ottaa yhteyttä niihin :D
Itselläni oli ehkä 10 ponia ja kuljetin niitä tarhassa ja hoitotädin luona ponikassissa :D Kotona leikin niillä aina kylpyammeessa koska olivat ainoat lelut jotka soveltuivat täysin kylpyleikkeihin :) Butterfly oli aina prinsessana, muuta en juuri nyt muista. Kotoa löytyi jostain ihme syystä myös poni-kampaamo ja poni-linna :) Näin jälkeenpäin ihmettelen miten ihmeessä olen näitä saanut lahjaksi, mutta toisaalta olikin ennen lamaa...
Nostalginen tunne näitä postauksia luellessa ja välillä ystävien luona räplätessä muitten muistoesineitä :)
Hieman kutkuttaisi ryhtyä keräilijäksi mutta toisaalta en halua mitään muuta kuin omat ponini takaisin :(
Tykkään noista poneista, tosi söpösiä on :3 On vielä jossain muutama G1-poni, sekä yksi G3. Ja sitten vielä joku minikokoinen lila, lajia en tiedä. Uudenlaisia poneja ei ole tullut vielä ostettua kuin Rainbow Dash, mutta on ne uudenlaiset ponitkin mun mielestä ihania :3
moikka ihanaa lukee sun postaus mulle on just tullu englannista pionipaketti jossa on ainaki yks pikkunen ja yks iso meriponi. sit mun hovihankkija on saanu mulle melodin oon rakteta innosta! ois kiva mailailla tai facettaa voin kertoo enemmänki mun pionileikeistä
APUA!!! Mulla oli toi Tutti Frutti pienenä! 90-luvun puolella syntyneinä kaverin kanssa leikittiin G2-poneilla, mutta serkkujen peruina mulla oli muutama G1:kin. Tosin silloin ne oli vaan "läskiponeja"...
Meillä oli tarhaikäisenä jonkun kaverin kanssa lelunvaihtodiilejä ja kadun edelleen kun vaihdoin pois G1-ponini, jolla oli kimaltavia sateenvarjoja kuviona. Mietin vähän, olisiko se ollut sama kun mikä sulla on tässä G1-mallikuvana, mutta muistaakseni se oli vähän sinisävyisempi väreiltään. Tai ehkä se oli toi sama, onkohan noita muissa väreissä? Se oli niin hieno! Eikä kaveri suostunut antamaan sitä takaisin.
Joo, todella luen töissä aikani kuluksi sun blogia alusta. Oon seurannut tätä blogia ehkä vuoden verran ja rupes kiinnostamaan blogin alkutaival ja kehitys. Ja töissä on kiva olla sellasta luettavaa ettei haittaa vaikka lukeminen keskeytyis minuutin välein = meikkikuvia!
Kiitos kivasta blogista. :)
Vai läskiponeja..! ^_^ No mutta ymmärrän, kyllähän ne näyttää punkeroilta G2-muottiin tottuneelle. :)
Tuo sun kuvailema poni on varmaan ollut yksi Rainbow-poneista, tosin sateenvarjokuvioinen oli nimenomaan tuo puuterin sävyinen Parasol mikä mulla on. Katso kohta "Rainbow Ponies" tämän linkin takaa.
Ilmeisesti blogiarkistojen luku on monenkin yötyöläisen rakas harrastus.... ^_^ Ainakin kommenteista päätellen. (Ja kellonajasta päätellen et ole päivävuorossa... ;))
Jees, kyllä sen on pakko olla ollut toi Parasol, aika on vaan vääristänyt värimuistikuvan. Kiitos, selvisipä mikä poni se oli! Nyyh, nyt muistan elävästi sen menetyksen tuskan... Se tais olla niin, että siinä vaiheessa kun kyselin kaverilta että saisinko sittenkin ponini takaisin niin se oli jo ehtinyt MYYDÄ SEN KIRPPARILLA. Kauhee juttu.
Ja juu, kolmivuorotyössähän tässä... :D
Hahah voi apua, nauroin NIIN paljon tuolle lehtileikkeen "haista poni!" kuvatekstille! :D
Onpa suloisia poneja! Muistelisin, että itsellänikin olisi jossain erittäin hyvässä tallessa jokunen poni...eri asia sitten, millaisessa kunnossa. Siskollani nimittäin oli tapana parturoida esimerkiksi barbeja ja hieman "huolettaa" olisiko minunkin ponit päässeet siskon kampaajakäsittelyyn :D
Muistan lapsuudestani myös ihanan My little pony-palapelin! Siitä vain puuttui palasia :( puuttuu edelleen...
Tuo lelujen "parturoiminen" tuntui olevan tyypillistä melkein kaikille lapsille omien muistikuvieni mukaan... Luulen että ne, jotka eivät saksineet tai muuten vain vaurioittaneet lelujaan jollain lailla, olivat (ovat edelleen?) vähemmistöä... :D
Lapsuudessani leikin poneilla jonkin verran. Lapsuudenponini olivat G1 Caramel Crunch ja Shaggy. Niiden nimet olivat silloin Tuoksu ja Nalle (tuoksun ja symbolin mukaan). Ne saatiin kirpparilta itse valittuina. Caramel Crunchin pitkää harjaa ei ole leikattu, se oli silloin pelkkä takkupallo (myöhemmin takut on selvitetty). Shaggyn harjaa ja häntää on leikattu jonkin verran. Sitten jouluhjana oli kerran G2-poneja 2kpl, Morning Glory ja Petal Blossom, joka katosi ja harmittaa vähän vieläkin. Joskus myöhemmin sain kirpparilta G2 varsoja 2kpl (Drifter & Dreamer). Yli vuosi sitten olen alkanut ostaa poneja lisää. Eniten tykkäisin ostaa G1-poneja, jotka ovat söpöimpiä, mutta niitä ei löydy niin usein. Muista poneista ostan nykyään yleensä vain hyväkuntoisimmat, jos ne ovat mieluisen värisiä.
Voi mitä ihania muistoja täältä löytyi!! Kuvissa oli myös vaalean lila lapsiponi, joka oli eka ponini! Valitsin sitä tunnin lelukaupassa ja äitini oli menettää hermonsa! Toinen ponini oli valkoinen, sillä oli kirkkaan vihreä (lime?) harja ja jotain lilaa kimmeltävää kuviota sekä siivet. Hääponi oli myös. Mulla oli se ponitalo, jossa oli keinu, kylpyamme ym. Muistan että myin sen kirpparilla teininä 100 markalla. Ponit annoin sukulaislapsille teininä myös, ja nyt aikuisena (36v) harmittaa ihan hirveesti! mulla on tytär ja hänelle olen jotain ostanut kirppareilta, mutta G1 poneja harvoin löytyy!
Löysin vasta nyt blogisi ja tämän upean postauksen! Olin ja olen ponihullu itsekin ja olisin todella kiinnostunut näkemäään tarkemmin poniarkiston sisältöä! Voisiko niistä saada kuvia tai jopa kokonaisen postauksen? <3
Katsellaan ^_^
Testi