Eräs lukijani ehdotti tässä aiemmin, että tekisin radiofrekvenssihoidosta follow-up -jutun ja kartoittaisin teidän muiden lukijoiden kokemuksia hoidoista, jos olette sellaisissa käyneet.
"Moikka! Kun tämä radiofrekvessihoito kilvoitti niin paljon kiinnostusta, niin voisiko tästä tehdä follow up -jutun? Esim. miten kauan tulokset kestivät ja ovatko muut lukijat testanneet esim. noita Helsingin paikkoja. Kovasti kiinnostaa tämä asia. :) " -Anne
Omasta ihostani minun on vaikea mitään kunnollista seurantajuttua tehdä, kun se on muutenkin yleensä hyvässä kunnossa. Pystyn sanomaan vain, että hoidon vaikutukset tuntuivat kestävän runsaan kuukauden. Nyt viime viikkoina olen huomannut ihohuokosten olevan taas vähän laajemmat, paikoittainen punoitus näkyy selvemmin ja iho on muutenkin "tuttu" oma itsensä. RF-hoidon jälkeen huokoset olivat supummassa, pinta napakka, heleä ja tasainen ja koko yleisvaikutelma oli kuin... nohh, photoshopattu.
Myönnän, että vaikka ihoni on normikuosissaankin ihan kivan näköinen, niin olen silti harkinnut käyntiä Agnetalla kun ensi viikolla menen taas Ahvenanmaalle. Ainahan iho saa mielellään olla vieläkin paremman näköinen... :D Ja ehkä haluan vahvistuksen sille, että hoidolla on vastaavanlaiset tulokset myös toisellakin kerralla, eikä ensimmäisen kerran onnistunut tulos ollut vain sattumaa. :)
Mutta siis, olisi todella kiinnostavaa kuulla, millaisia vaikutuksia rf-hoidoilla on teille ollut, jos joku on sellaisissa nyt syksyn aikana (tai aiemminkin) känyt. Tällainen informaatio olisi varmasti hyödyksi monelle. Ja vinkkejä hyvistä hoitoloista otetaan vastaan. Rf-hoitoja kun ei ihan joka hoitolassa tehdä ja paikkoja voi olla vaikea löytää muuten kuin googlella. Olisi kätevä kun jossain olisi lista kaikista Suomen radiofrekvenssikäsittelyjä tarjoavista hoitoloista, mutta eihän sellaista ole...
Kokemuksianne voitte laittaa vaikka tämän postauksen kommentteihin tai sitten ihan sähköpostilla, karkkipaiva (at ) hotmail.com. Voisin tehdä niistä sitten koontijutun jos "tarinoita" tulee tarpeeksi. Yhden positiivisen kokemuksen oli lukija käynyt tuonne syyskuun postauksen kommentteihin jo jättämässäkin.
Aiemmat rf-juttuni:
Wow mikä tulos! Iho kuntoon radiofrekvenssihoidolla
. . .
P.S. Lumene Arctic Spa -paketin voitti nimimerkki Pauliina. Voittajaan on otettu yhteyttä, onnea! :) (Tarkistathan Pauliina myös sähköpostisi roskapostifiltterin, jostain syystä Karkkipäivän meilistä lähetetyt viestit tuntuvat melkein järjestään menevän vastaanottajan roskapostiin :/ Karkkipäivä on ilmeisesti roskaa. :p)
Taas maistellaan vähähiilihydraattista pastaa! Ja tällä kertaa oli hitti! :)
"Karppispagetti"-postauksen kommenteissa eräs lukija vinkkasi Ruohonjuuressa myytävistä papupastoista, ja niitähän oli pakko päästä maistamaan! Pastoja on kolmenlaista; mungpapufettuccine, soijapapufettuccine ja mustapapuspagetti. Ja kaikissa raaka-aineena siis pelkkää papua. Meidän lautaselle päätyi ensimmäisenä Mungpapufettuccine. Ruohonjuuressa pastoilla on hintaa 5,75€. (Myöhemmin bongasin näitä Hyvinvoinnin Tavaratalossa 25 senttiä halvemmalla ;) No, siellä on aina kaikki hitusen edullisempaa.)
Vaikka nämä ovat aika kalliita niin ihan mahtavaa kun on olemassa tällaisia terveellisiä vaihtoehtoja pastalle! :) Näistä on melkein puolet proteiinia ja hiilihydraattipitoisuus vain 16,2 g (mustapapu), 17,1 g (mungpapu) ja 20 g (soijapapu). Ja sekin hiilari on sitä hyvää ja hidasta laatua! :)
Rakastan sienikastiketta (tai sientä kaikessa muodossa ylipäänsä :)). Vaikea kuvitella että vielä kolme vuotta sitten ruoanlaittoavuttomana en osannut sellaista edes valmistaa. Miten vaikeaa on sekoittaa keskenään sientä ja ruokakermaa? :D
Jos joku muukin on yhtä "käsi" kuin minä olin vielä hetki sitten niin tässä mun superhelppo sienikastikeresepti:
4-5 dl sieniä
2 pienehköä sipulia
1 purkki ruokakermaa
2-3 rkl maustamatonta tuorejuustoa (kuten Philadelphiaa)
maun mukaan timjamia (mä laitan noin vajaan teelusikallisen kuivattua timjamia)
valkopippuria (mä laitan nelisen myllyn rouhaisua)
suolaa maun mukaan
soijakastiketta (tätäkin fiiliksen mukaan, varmaan joku vajaa ruokalusikallinen menee tällaiseen satsiin)
Eiliseen kastikkeeseen laitoin vielä lisäksi kesäkurpitsaa.
Pilko ja kuullota sipuli tilkassa voita tai öljyä. Lisää joukkoon sienet (mun sienet oli pakkasesta niin niitä ei enää tarvinnut kuullotella) ja mausteet ja paista keskilämmöllä tovi. Lisää kerma, tuorejuusto ja soijakastike, tarkista maku ja anna porista hiljalleen kymmenisen minuuttia että maut ehtii tekeytyä.
Kaada kuumana pastan päälle.
Mungpapupastaa neuvottiin keittämään 6-8 minuuttia, mutta pasta oli todella velttoa ja pehmeää jo kuuden minuutin jälkeen. Al dente -koostumukseen hyvä keittoaika on varmaankin 4-5 minuuttia. (Vähän noottia muuten siitä että valmistusohjeet on pakkauksessa vain ruotsiksi, suomenkielisessä tuoteselostetarrassa lukee vain ainekset ja maahantuojan yhteystiedot. Ei kaikki osaa ruotsia, kyllä valmistusohje pitäisi myös olla myyntimaan kielellä vaikka kaikkien ilmeisesti oletetaan ymmärtävän '6-8 minuter' ruotsinkielisen tekstin seasta.)
Mun alkuruoat on aina vähän yksinkertaisempaa mallia kuin miehen hienot muna-katkarapu-majoneesi- tai jokirapuherkku-kylmäsavulohi-viritykset... ^_^
Kantarellit <3 Ommnomm. Tämä on muuten miehen annos - mä en jaksaisi tuollaista pastamättöä! :)
Täältäpä löytyi varsinainen vhh-pasta-winneri! Todella hyvää. Niin maku kuin rakennekin mungpapupastassa vastasivat normifettuccinea. Varmaan joku pastahifistelijä huomaa eron, mutta minä ja mies emme. :) Aiemmin kokeilemani YesDelin Karppispagetti hävisi tälle 6-0. Ja papupastassahan on vielä tuota soijaproteiinipastaa paremmat ravintoarvotkin - enemmän protskua ja vähemmän hiilaria. Excellent!
Papupastaveljekset. :) Suuret kiitokset lukijalle tästä vinkistä! :)
. . .
Ja loppuun vielä täysin asian vierestä: Hemnes.
Siellä se nyt nököttää. Ja nielaisi kaiken testikosmetiikan ja pari laatikollista miehen dvd:eitäkin. Hyvä.
Mutta... kyllähän tuo nurkka nyt ahtaalta näyttää. Vaikka tiesin Hemnesin mitat entuudestaan, en jotenkin osannut odottaa että se on noin suuri. Mittasuhteiltaan aikamoinen köntys meidän pikkuasuntoon. :/ Mutta minkäs teet kun lipastot on niin pirhanan kalliita. Ikea oli ainoa vaihtoehto.
No, ainakin on nyt vähän siistimpää enkä tulevaisuudessa toivottavasti enää hävitä kosmetiikkatuotteita. ;)
P.S. Joo, karun näköinen tuo tulostinhirvitys tuolla Hemnesin päällä mutta kun ei sillekään ole paikkaa....
Päivän lookissa pääosassa uutuuksia Laveralta - uusi herkullinen poskipunasävy Charming Rose ja mehukas huulipuna Delightful Rose.
Kaikki tässä postauksessa esiintyvät tuotteet on saatu blogin kautta.
.
Laveran tämänhetkiset poskipunat Rose Light ja Apricot Light korvautuvat uusilla sävyillä Charming Rose ja Velvet Plum vuodenvaihteessa. Uudistus on mielestäni tervetullut, sillä vaikka vanhatkin sävyt ovat kauniit, ne ovat hieman epäkäytännölliset. Apricot Light on niin vaalea että käy vain todella vaaleahipiäisille (tummempi-ihoiset voivat käyttää sitä melkeinpä highlighterina) ja Rose Light taas sopii lähinnä viileäsävyisille. Lämminsävyiselle medium-iholle Laveralla ei ole oikein ollut tarjota mitään poskipunasävyä - ennenkuin nyt uudistuksen myötä.
Charming Rose on neutraalille ja lämpimälle iholle sopiva ihanan heleä ruusun sävy. Mikseipä se sopisi viileällekin..? Sävy ei ole lainkaan oranssinen vaikka kuvassa vähän näyttää persikkaan taittavalta. Luumuroosan sävyinen Velvet Plum taas on ehdottomasti viileäverikön sävy. Itse en ole sitä vielä testannut, saa nähdä meneekö minun iholleni.
Myös osa Laveran huulipunasävyistä uudistuu tammikuussa. Kuusi sävyä korvautuu uusilla (kuvassa), ja mukana on mm. Natural Glow -lookista tuttu suosikkisävyni Coral Divine (etualalla).
Päivän lookkiin poimin aavistuksen viileän, vadelmaisen Delightful Rose -sävyn.
Kenelle muulle tulee tästä mieleen Benecosin ihana Pink Rose? :)
Pink Rose on yksi kaikkien aikojen lempihuulipuniani, ja Laveran Delightful Rose muistuttaa sitä todella paljon. Varmaan juuri siksi iskin siihen heti silmäni uutuussävyihin tutustuessani. Pink Rosen koostumus on peittävämpi ja enemmän "crememäinen", Delightful Rosessa taas on aavistus helmiäistä ja se on hitusen läpikuultavampi.
Entäpä huomaatteko meikkipohjan hohtavuuden? Minusta ihohuokosetkin ovat näkyvämmät kuin yleensä.
Onkohan siitä vastuussa tämä alemman kuvan kaveri..? Saattoivathan huokosenikin vain tänään olla enemmän avoinna. :)
Meikkipohjana päivän lookissa Terre D'Ocin paljon kehuttu BB-voide. Kokeilin sitä tänään ensimmäistä kertaa ja palaan myöhemmin tarkemman arvion kanssa. Huvitti kun katsoin sävyn nimeä, ja sekin oli ruusua. :D
Hassua muuten, että kerrankin minulle sopii meikkipohjan sävy jonka pitäisi ainakin nimen perusteella olla roosapohjainen. Sävy valittiin minulle Jolien liikkeessä. Ja kyllä se minulle sopiikin. Sävy taitaa loppujen lopuksi olla aika neutraali.
Myös päivän tuoksussa oli ruusua! ^_^ Acorellen luomutuoksu (90% luomuraaka-aineita) R Of Rose on viimeisin tuoksuihastukseni, ja siitäkin - ja muista Acorellen tuoksuista - on tulossa oma postauksensa. R Of Rose -viehätykseni on siitä erikoinen, että normaalisti ruusu kuuluu niihin vähiten minuun vetoaviin tuoksuihin. Tietystikin, ruusulajeja ja niiden myötä erilaisia ruusun tuoksuvivahteita on satoja ja tähän Acorellen "liemeen" on näköjään valittu juuri minun kanssani samalla taajuudella oleva ruusun tuoksu (eteerinen öljy).
* * *
Mutta sitten siihen noloon tunnustukseen... Joka liittyy Laveraan.
Muistatteko, kun lokakuussa kerroin lyhyesti Laveran uusista meikeistä ja siitä, kuinka en meinannut malttaa päästä esittelemään niitä teille alkusyksystä? En kuitenkaan saanut esittelyä tehdä, kun maahantuojalla ei ollut varmuutta siitä milloin meikit saapuvat meille myyntiin. Lokakuun jutussa kirjoitin toivovani, että meikkien julkaisuajankohta varmistuu pian, että pääsisin niistä teille intoilemaan. No, ne ilmestyivät kauppoihin Suomessa nyt vihdoin marraskuussa. Miksi en siis ole esitellyt niitä..?
Koska.... olen hävittänyt ne. :( Ne ovat kadonneet meidän asunnon tavara (errm, eli kosmetiikka)mereen. Palattuani Kreikasta aioin heti jatkaa niiden testailua, mutta.... en enää löytänyt niitä. Olen etsinyt kaikkialta. Tyhjentänyt laatikot ja kassit saunasta, portaiden alta, vessasta, meikkinurkkauksesta.... Ei missään. En kertakaikkiaan tajua mitä olen niille tehnyt. :( Ja oikeasti ehdin niillä pari kertaa meikata ennen Kreikkaan lähtöä eli todistettavasti ne ovat minulle saapuneet.
Arvatkaa oliko nolo kertoa laveralaisille? Minulla ei tokikaan ole mitään velvollisuutta kirjoittaa heidän lähettämistään tuotteista, mutta nyt oli niin että olin luvannut pitää tuotteista koulutuksen Laveran jälleenmyyjille. Tuo koulutus olisi ollut loka-marraskuussa. Jouduin perumaan keikan kun minulla ei enää ollut materiaalia minkä ympärille koulutuksen järjestää. :/ Uskomattoman noloa.
Tämä oli kyllä viimeinen merkki siitä että asunnon testikosmetiikkajemmat on saatava järjestykseen. Tätä kirjoittaessani mies hakkaa tuolla taustalla kasaan tänään ostamaani Ikean Hemnes-lipastoa. Sinne ne kosmet nyt muuttavat. Elättelen edelleen toivoa että Laveran Brand New Edition vielä jostain putkahtaisi, mutta kun olen jo kaikki kassit kääntänyt... En keksi enää yhtään paikkaa jota en olisi jo tarkistanut.
Kerrotaan nyt sitten "bittersweetly", että se Brand New Edition -tuote, josta eniten odotin pääseväni teille kertomaan, on mousse-meikkivoide. En ole ennen millään luonnonkosmetiikkamerkillä tuollaiseen meikkkivoidekoostumukseen törmännyt. Ehdin testata meikkivoidetta pari kertaa syyskuussa, ja näiden kertojen perusteella olin ihan myyty. Aivan ihana, ihoon sulava koostumus ja todella kaunis pinta. Olisin mielelläni jatkanut testailua sillä en yleensä anna mielipidettä vain kahden testikerran perusteella, mutta kun siihen ei nyt ole mahdollisuutta niin sanon vain, että käykää ihmeessä testaamassa nuo mousset! Ja tulkaa sitten kertomaan Karkkipäivään oliko niin ihania kuin mikä mielikuva minulle jäi. :)
