Lukijani Eevis kysyi Brand New Edition -meikkipostauksen kommenteissa, minkä sävyinen Oriental Brown -paletin vihreä on. Vastaus on viileä, harmaaseen taittava havunvihreä (mitä Eevis et halunnut kuulla, pahoitteluni :D)), ja tässä kuvat havainnollistamaan vastausta.
Tämänpäiväinen smokey-meikki Laveran Oriental Brown -paletilla.
Ulkonurkassa vihreää, luomen keskellä luumua ja luomivaossa ihan sisänurkasta alkaen kullanruskeaa. Alaluomella vihreää, kullanruskeaa ja paletin vaaleinta eli kuparista persikkaa. Kulmaluulla MACin Shroom. Vihreän sävyn levitin kosteana. Luomen keskelle, vihreän ja luumun sävyn kohtaamispisteeseen, sipaisin kevyen highlightin kuparipersikalla. Tuo vaalein sävy näyttää meikkikuvissa lähinnä kultaiselta, mutta kyllä siinä on sellaista punertavaa persikan sävyä. :)
Pitkästä aikaa tein meikin pelkästään blogipostausta varten :) Siksi vain toinen silmä. Yhteen aikaan tein päivittäin kaksi eri meikkiä, yhden kumpaankin silmään, että sain blogia varten kaksi eri meikkikuvaa. ^_^ Se taisi olla ihan blogin alkuaikoja.
Ja tässä vielä monien tykkäilemä "värikartta". Useille täysin turha - mutta melkein yhtä usealle käytännöllinen. :)
Ole hyvä Eevis! :)
Siivosin tänään keittiön kaappeja ja... sieltä paljastui mittava todistusaineisto "entisestä elämästäni". Vanhasta parhaasta ystävästäni.
Tee.
Join sitä aamuin illoin, lounaalla, päivällisellä, välipalalla, janoon. Joka päivä. Lapsuudesta saakka. Tee on ollut minulle samanlainen intohimo kuin kosmetiikka, violetti väri, My Little Ponyt, musiikki ja nyt viime vuosina ruoka. Rakastin teetä. Olimme erottamattomat.
Sitten kahvi tuli väliimme.
Aloitin kahvin juomisen syksyllä 2011. Ensin se vieraili aamiaispöydässämme vain silloin tällöin, sitten yhä tiheämmin, lopulta syrjäyttäen teemukin kokonaan.
Tee, tuo vuosikymmenten rakkain juomani, alkoi maistua.... valjulta. Mauttomalta.
Aluksi en ymmärtänyt kuinka voimakas minut vietelleen kahvin vaikutus oli. Ostin edelleen teetä niin kuin aina ennenkin, mutta pian huomasin, että kaapeissa jo lymyävät teepakkaukset eivät huvenneet mihinkään. Kaappeihin tuli suorastaan tungosta. Se oli hämmentävää. Ennen yksi teepakkaus kesti minulla ehkä pari viikkoa.
Päivittäiset lounas- ja välipalamukilliset hiipuivat pikkuhiljaa iltateehen, ja siitä asteittain vain joinain iltoina nautittavaan iltateehen, kunnes vähän aikaa sitten tajusin, että en oikeastaan enää koskaan juo teetä. Tai se on ottanut saman roolin mikä kahvilla oli ennen - juon sitä yhden kupillisen hyvin harvoin ja satunnaisesti.
Sitä ei vain enää tee mieli.
Olin kai tuntenut syyllisyyttä teen hylkäämisestä, ja syyllisyys taas oli saanut minut välttelemään kaappeihin kertyneitä teejemmoja.
Kun tänään tyhjensin kaapit, tuli haikea olo. Minä ja tee. Miten minulla voi olla kotona näin paljon ihanaa teetä ja se on jäänyt juomatta...?
Katsellessani pakkauksia tajusin, kuinka lopullinen välirikostamme on tullut. En minä näitä tule enää juomaan. :´-(
Toisessa kaapissa patsastelee ylhäisessä yksinäisyydessään uusi rakkaani. Kahvi on aivan fantastista, mutta ei meillä tule koskaan olemaan samanlaista suhdetta kuin minulla ja teellä. Kuljimme niin pitkän matkan yhdessä, ja tuskin tulen koskaan juomaan kahvia joka aterialla niinkuin teetä. Nordqvistin Samurai, jouluteet, Indian Chai, Moroccan Mint... niin monia suosikkimakuja... Tuleeko kahvimaustani koskaan yhtä tarkkaa ja erittelevää? Toistaiseksi olen vain tyytyväinen, jos paahto on tummaa. (Ja kahvi ei tule R-kioskin automaatista...)
Joulutee on nykyään ainoa teemaku, jota minun tekee edes joskus mieli. Siis kerran kolmessa tai neljässä viikossa. Ja Yogin lakritsiteetä juon silloin, kun olo on kylmettynyt ja haluaa jotain voimakkaasti lämmittävää ja mausteista.
Voi, tee. Ystäväni. Anna anteeksi. En tiedä mitä tapahtui. Miten kahvi saattoikin kaikkien näiden vuosien jälkeen.... viedä paikkasi. Mutta näin kävi enkä voi ottaa sinua takaisin. Jään kaipaamaan sitä mitä meillä oli, mutta olen tieni valinnut.
* * *
Missä joukoissa te seisotte? Teen vai kahvin? Vai onko joku kummankin tasapuolinen ystävä..?
Jään kyllä ikuisesti ihmettelemään, mitä makuaistilleni oikeasti tapahtui... Voiko kahvi muuttaa sitä..? Johtuuko tämä kofeiinista..? Maistuuko tee nykyään valjulta siksi, että siinä on vähemmän kofeiinia...?
Niinhän siinä sitten kävi että Laveralta jouduttiin lähettämään minulle kadottamani Brand New Edition -meikit uudestaan. *huokaus* Lupasin heille, että jos koskaan löydän sen maan nielemän paketin, järjestän siitä blogiarvonnan.
Päivän lookissa Brand New Editionia. Ja kyllä - se mousse-meikkivoide oli juuri niin ihanaa kuin muistelinkin! :)
Kasvoilla on vielä sen verran Kreikan päivetystä että meikkipohjan sävyksi sopi sävy 03 Honey. Talvella menee epäilemättä paremmin 02 Ivory. Natural Mousse Make-Up nimeä kantava meikkivoide on unelman kevyttä, levittyy kauniisti ja kuivuu puuteriseksi - mutta ei missään nimessä jauhoisen kuivaksi. Päälle ei tarvitse lisätä puuteria (tai ainakaan minä en siihen kokenut tarvetta). Mousse-meikkivoide tasoittaa ihon pintaa mutta peittokyky on luonnonkosmetiikalle tyypillisesti kevyt. En sanoisi edes puolipeittävä. Minun tarpeisiini kuitenkin juuri passeli. Tuloksena luonnollinen, tasoitettu ja himmeäpintainen iho.
Poskilla Brand New Editionin Illuminating Powder sävyssä 01 Total Reflection. Illuminating-puutereita on kaksi, ja Total Reflection on niistä punertavampi ja siis poskipunamaisempi. Sävy näyttää purkissa rusehtavalta, mutta kuten näette, on iholla luonnollisen omppuinen puna. Sävy 02 Gold Bronze on kultaisempi ja vaaleampi. Kumpikin sävy sopii mielestäni ennen kaikkea lämminsävyiselle.
Silmissä sävyjä Oriental Brown -paletista ja huulilla kahden huulipunan, Rosewood Dreamin ja Precious Nuden, sekoitus.
Avaintuotteet: Illuminating Powder 01 Total Reflection, Natural Mousse Make-Up 03 Honey, luomiväripaletti 01 Oriental Brown ja huulipunat Rosewood Dream ja Precious Nude (eivät osa Brand New Editionia vaan uusia, tammikuussa ilmestyviä huulipunasävyjä.)
Silmämeikissä levitin koko luomelle Oriental Brownin vaaleinta, kuparipersikkaista sävyä, ja varjostin ulkonurkat luumuvioletilla. Sävy näyttää iholla hyvin punertavalta ja sopii loistavasti yhteen kuparisten sävyjen kanssa. - Ja korostaa sinisiä silmiä upeasti! Alaluomelle levitin vaalenta sävyä ja tummanvihreää. Rajasin yläluomen paletin ruskealla sävyllä käyttäen kostutettua sivellintä. (Rajauksesta tuli todella mieto koska värin koostumus on niin valoa heijastava.) Paletin sävyjä voi käyttää niin kuivana kuin kosteanakin.
Kaikki neljä sävyä ovat pigmenttisiä ja voimakkaasti hohtavia.
Olen juossut tänään koko päivän joululahjaostoksilla, siksi postaus tulee vasta nyt... Mousse-meikkipohja on ollut kasvoillani tällä hetkellä 9 tuntia, ja on edelleen kauniin ja siistin näköinen. Pinta kiiltää enemmän kuin keskipäivällä mutta meikkivoide ei ole "sulanut", haihtunut tai kasautunut ihohuokosiin.
Mineraalimeikkipohjaa en ole tähän vaihtamassa, mutta julistan Natural Moussen kyllä parhaimmaksi luonnonkosmetiikan meikkivoiteeksi jota olen kokeillut! Joskus jos onnistuvat vielä kehittämään peittävän luonnonkosmetiikan meikkivoiteen yhtä ihanalla koostumuksella niin asiakkaita riittäisi varmasti jonoksi asti... :)
