Tein tänään joulukakun! :)

Maapähkinäsuklaakakku a.k.a Reese's-kakku.

Ei tullut lainkaan paha :)

"Inspiraationa" kakulle toimivat Atkins-versiot Reese's-suklaista, joita minulle on jäänyt yli viime joulun iHerb-makeistilauksesta. (Päivämääräkin oli jo mennyt noissa Atkins-Reeseseissä elokuussa... :P Sitä parempi syy käyttää ne nyt!)

Lapsena rakastin Reese's-suklaita, joita Amerikan tätini aina lähettivät joulupaketeissa. Sittemmin niihin tuli lievä väsymys, taisinpahan joinain jouluina ahmia niitä vähän liikaakin... ^_^ Mutta kyllä maapähkinävoisuklaata vieläkin saattaa silloin tällöin tehdä mieli. Ihan hauskaa että näitä klassikoita löytyy vhh-versionakin. En voi väittää että maku ihan hurjasti eroaisi alkuperäisestä.

Kakkupohjan ohje on Annika Rognebyn Karpin leivontakirjasta. Tuunasin Annikan kardemummakakkuohjeen suklaiseksi versioksi. Rasvaa ja makeutusta käytin alkuperäisohjetta vähemmän, ja olisin voinut käyttää vieläkin vähemmän. Maapähkinäsuklaat kun vielä makeuttivat taikinaa.

Vhh-Maapähkinäsuklaakakku

3 kananmunaa

1,2 dl erytritolia

1,5 dl mantelijauhetta

0,75 dl leivontaproteiinijauhetta

2 rkl kaakaojauhetta (no saattoi mennä enemmänkin :))

2 tl leivinjauhetta

80 g sulatettua voita

1 dl kuumaa vettä

7 Atkins Peanut Butter Cup -suklaata

Vatkaa munat ja makeutusaine kuohkeaksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan.

Sekoita voi ja lämmin vesi. Kaada taikinan joukkoon. Murustele kaksi Reese's maapähkinäsuklaakiekkoa ja sekoita taikinaan. Saa toki murustella enemmänkin jos haluaa oikein suklaisen kakun! :D Kaada taikina kuivakakkuvuokaan (1,5 litraa).

Laita kakku paistumaan uuniin 175 asteeseen. Taikina on todella nestemäistä, eli jos tässä vaiheessa laittaisi koristeita päälle, ne uppoaisivat taikinaan.

Paista kakkua 30 minuuttia. Ota uunista ja koristele pinta Peanut Butter Cupeilla. Paista kakkua vielä 15 minuuttia. (Itse laitoin vuoan päälle tässä vaiheessa folion sillä kakun pinta oli jo aika tummunut.)

"Älä tule paha kakku tule hyvä kakku" :)

Kakku valmiina. Nuo suklaat näyttää sulaneina ihan Pim's-kekseiltä..! :D

Kakku tuntui vuoasta irrottaessa kovalta ja jämäkältä, ja mietin että näinköhän tästä tuli nyt liian kuiva kun käytin vähemmän rasvaa ja makeutusta kuin ohjeessa luki (Annikan ohjeessa 1,5 dl erytritolia ja 100 g voita). Haukkaisu palasta osoitti huolen turhaksi - kakku on todella mehevä ja maukas! :)

Aikeissa on vielä tehdä jouluksi makadamiapähkinä-maustekakku ja luumu-muffineita. Meidän äiti tykästyi viime jouluna niin kovasti minun vhh-versioihini joululeivonnaisista, että tänä jouluna minä vastaan kokonaan leivontapuolen herkuista! :) Siskoni luovutti, "No en mä sitten tee enää pipareita tänä vuonna kun ei niitä kukaan syönyt viimeksikään..." Muu perhe ei siis todellakaan jaa ruokavaliotani, mutta näköjään herkut maistuu... :D

Mites muut vhh:laiset, vaihdatteko jouluna "vapaalle" ja syötte normiherkkuja vai tuleeko väsättyä omia vhh-versioita?

Keskiviikon tuote-esittelyssä luupin alla Laveran Repair & Care -pariskunta uudistuneesta Hair Pro -linjasta.

Laveran hiustuotehistoriahan on sellainen, että aiemmin vain shampoot olivat luonnonkosmetiikaksi sertifioituja. Muoks. Eivätpäs olleetkaan, kiitos Liisa korjauksesta! ;) Sekä shampoissa että hoitoaineissa oli käytetty pieniä pitoisuuksia synteettisiä ainesosia. Ilman synteettisiä avustajia on huomattavasti haastavampaa saada aikaan yhtä selvittäviä ja silottavia hiustuotetteita kuin mihin kuluttajat ovat "normi"kosmetiikan puolelta tottuneet. Tänä vuonna Lavera viimein uudelleenlanseerasi hiustuotelinjansa, ja nyt kaikki tuotteet on NaTrue-sertifioitu.

Heipat synteettisille komponenteille! Ja harmillisesti heipat myös kivoille nimille - itse tykkäsin kovasti vanhan linjan "Milk"-nimestä. Mango Milk, Rose Milk ja Almond Milk ovat minun korvaani sympaattisempia ja myyvempiä kuin persoonattomat "Repair & Care", "Colour & Shine", "Volume Shampoo" ja "Sensitive Shampoo".

Repair & Care -shampoo (entinen Rose Milk)

Koostumus: paksuhkon geelimäistä, läpinäkyvää, sopiva paksuus, ei valu kämmeneltä.

Tuoksu: mieto, epämääräinen, luonnonkosmetiikkamainen. Ruusu hädin tuskin havaittavissa.

Vaahtoavuus: aika maltillinen ja "hitaasti käynnistyvä" ensimmäisellä vaahdotuksella, shampoota täytyy lisätä pari kertaa että vaahdon saa leviämään kaikkialle. Toisella vaahdotuksella runsasta. Vaahto ei ole kermaista, mitä saattaa odottaakin incin perusteella: ainesosaluettelossa ei ole yhtäkään öljyä tai rasvaa (!).

Hoitavuus: ei tunnu hoitavalta (mikä ei yllätys incin perusteella), parissa pesussa hiukset menivät jopa vähän takkuun mutta kolmannessa tuntuivat paremmilta.

Pesuteho/narskuvuus: tekee hiuksista nitisevät jo ensimmäisellä vaahdotuksella ja toisen jälkeen ne ovat supernitisevät, kuin syväpuhdistavan shampoon jälkeen.

Fiilis hiusten kuivuttua: puhdas, mutta ei syväpuhdas.

Yleisarvosana: hmmm... Joudun sanomaan, että omalla kohdallani shampoouudistuksessa hyvää oli vain koostumuksen muokkaus paksummaksi. Pahoitteluni Lavera. Ei tämä mitään huonoa shampoota ole (se viikon huonoin on vielä tulossa..!), mutta ei minun tarpeisiini hyvääkään. Sanoisin, että sopii normaaleille ja hyväkuntoisille hiuksille jotka eivät kaipaa shampooseen pehmentäviä ja selvittäviä ominaisuuksia.

Repair & Care Conditioner (entinen Rose Milk)

Koostumus: hyvin paksua ja voidemaista, valkoista. Vanhan hotiksen "lirumainen", paikoin jopa paakkuinen koostumus on historiaa.

Tuoksu: mieto, epämääräinen. Ruusun tuoksu ei voimakas eikä makea.

Hoitavuus/kosmeettinen tuntu: selvittää kiitettävästi mutta ei tunnu hiuksissa erityisen liukkaalta. Huuhdellessa ei myöskään tunnu silkkisyyttä. Hiukset ovat selvät ja aika sileät, ok, mutta ei muuta.

Fiilis hiusten kuivuttua: sähköinen! Ja hieman karhea. Näin sähköiseksi ei varmaan mikään hoitoaine ole vielä jättänyt hiuksiani.

Yleisarvosana: kuten shampoon kohdalla, muutos ei ollut mieleeni. Ymmärrän, että sertifiointi on tärkeää kun kyse on luonnonkosmetiikkamerkistä, mutta itse kuulun siihen kuluttajaryhmään jota pienet ja perustellut synteettiset ainesosapitoisuudet luonnonkosmetiikassa eivät haittaa.

* * Repair & Care -tuotteet saatu Laveralta * *

. . .

Vanhasta linjasta Mango Milk -shampoo ja etenkin hoitoaine olivat ehdottomia suosikkejani. Liru, hieman epästabiili koostumuskaan ei haitannut hoitiksessa, se teki hiuksista mielettömän sileät ja pehmeät! Tästä oli ilmeisesti osin kiittäminen uudesta koostumuksesta poisjätettyä synteettistä polymeeria, stearamidopropyl dimethylaminea.

Minun oli saatava vielä selvyys uudistuksen vaikutuksista Mango Milkin kohdalla, ja kipaisin Ruohonjuureen hakemaan näytteet Colour & Shineista (mille nimelle mangot ovat muuttuneet).

Kokemukset:

Colour & Shine -shampoo: samanlainen koostumus kuin ruusushampoossa, parempi tuoksu. Ei kuitenkaan yhtä hyvä kuin vanhoissa Mango Milk -tuotteissa. Pesee hiukset nihkeiksi, mutta tuntuu aavistuksen hoitavammalta kuin ruusushampoo (pituudet jäävät selvemmiksi).

Colour & Shine -hoitoaine: samanlainen koostumus ja hoitokokemus kuin ruusuhoitsikalla. (Näiden kahden "voidepohja" on muuten ihan sama.) Selvittää kyllä hiukset, mutta ei tee erityisen sileiksi. Täysin erilainen hoitotuntu kuin edesmenneellä Mango Milkillä.

Sujautin näyteminigripit vielä kaverillenikin (paljastamatta mistä tuotteista oli kyse), ja tässä hänen melipiteensä: "Mun mielestä nämä olivat ihan positiivinen kokemus. Shampoo on kummallisen geelimäistä, mutta ilmeisesti tosi riittoisaa. Ihan pienikin määrä vaahtoaa tosi paljon. Aika pesevä tuote selkeästi, ja vähän mulla ainakin veti tosta päällimmäisiä huonokuntoisia hiuksia käkkärään. Ei kuitenkaan niin paljoa, ettäkö haittaisi pahasti. Hoitoaine toimi mun päässä samalla lailla kun muut kokeilemani luonnonkosmetiikan hoitoaineet (Madara, Lavera). Eli vähän jää sellainen olo, että aluksi tekee mieli laittaa vielä jotain ainetta tukkaan, mutta hetken päästä huomaa että hius tuntuu jotenkin tosi pehmeälle."

Vielä loppuun kommentti eilisestä "tumpelokampauksestani".  Kampausta kommentoitiin muutamilla vähemmän ystävällisillä ilmaisuilla, mikä sai minut taas miettimään, että mikä siinä on että blogeissa - ja mediassa ylipäänsä - pitäisi esitellä vain Kaunista, Onnistunutta, Taitavaa, Tyylikästä? Kun joku avoimesti laittaa kuvan vähemmän onnistuneesta asiasta - tai yleisestä kauneusihanteesta poikkeavasta tyylistään - se provosoi välittömästi ilkeään kommentointiin. Kynteni ovat tästä parhaita esimerkkejä blogin historiassa. Ne olivat pitkinä monen silmään kerrassaan yököttävän näköiset ja kaikkea muuta kuin mitä Kauniiden Kynsien Standardi sanoo, mutta minä esittelin kuvia ihan iloisena ja hyvällä mielellä. Ja jopa ylpeänä! Minä tykkäsin pitkistä, kieroista kynsistäni. Ne olivat minulle rakkaat. Joitakin ihmisiä vain häiritsee, kun joku kehtaa julkisesti tykätä jostain, joka on "noloa". Tai esitellä kampauksen, jossa ei ole mitään esiteltävää.

Eilinen kampaus on jonkun arkea. Ja ilahduttaa jota kuta - ainakin minua. Minun blogini on arkinen, eikä täältä saa päivittäin elämää mullistavia vinkkejä tai kultareunaista glamouria. Täällä on usein ihan tavallisia asioita, mokiakin. Ei minua nolottanut tehdä postausta hainhammasklipsiponnaristani. Päinvastoin - sain jutun myötä vinkkejä miten "upgreidata" viritystäni, ehkä hankin vihdoin vaalean klipsin - tai jopa koristeellisen..! ^_^

.

P.S. Tiedän - eilisessä postauksessa oli parin klipsin tökeryyttä esiintuoneen kommentin lisäksi vain yksi varsinaisesti ilkeä kommentti, enkä luonnollisestikaan ole kritiikin yläpuolella, mutta en välttämättä ymmärrä mitä pointtia ja rakentavuutta on tulla kertomaan tumpelon kampausta käsittelevään postaukseen, että tumpelokampaus on, no, tumpelo.

Calling all fellow hair-dummies!

Oletko kuten minä, "pese-ja-mene" ihminen? Tupeerauksistasi tulee naurettavia takkukasoja? Kiharrin pysyy hädin tuskin kädessä? Letitys - yhtä hyvin voisit kysyä osaanko virittää pianon..!

Kun minun on pakko saada hiukset edes jollain lailla siististi niin että tulos muistuttaa etäisesti kampausta, turvaudun seuraavaan rutiiniin. Tähän ei tarvitse tupeeraustaitoja tai minkäänlaisia muotoilulaitteita, vain seuraavat kapistukset:

* Kuivashampoota

* Hiuskiinnettä

* Silottavaa, kiinnittävää voidetta

* Hiussolki

Moi! Aamutukka. Pesty edellisenä päivänä. Aloitan harjaamalla hiukset selviksi.

Step 1: suihkin tyveen reilusti kuivashampoota. (Kiva wtf-ilme kuvassa.)

Step 2: möyhin hiuspohjaa pää alaspäin niin että kuivashampoo leviää hyvin kaikkialle tyveen.

Tulos: tyvi on kohonnut ilman tupeerausta. Jee!

Step 3: vedän hiukset taakse ja kieputan toiselle puolelle löyhän "pötkylän" kuvan tyyliin (mutta löysemmin ja ohuempaan hiusosioon, kuva on toisesta tilanteesta). Kiinnitän hiukset hainhammassoljella.

Hiukset nousevat edestä kivasti mutta latvoille pitää vielä tehdä jotain - ne roikkuvat takana kuivana, kiillottomana hamppuvyyhtinä.

Step 4: otan sormiin silottavaa muotoiluvoidetta ja pyörittelen hamppulatvoista sileän rullan. Kiinnitän rullan hiuskiinteellä.

Valmis!

Tällä lookilla menin lauantaina kummityttöni synttäreille.

"Kampaus" ei ehkä ole maailman tyylikkäin siltä puolelta jolla hiusklipsi on kokonaan näkyvissä, mutta ei haittaa. :) Hiukset ovat siistit ja yritystä vähän enemmän kuin perusponinhännässä!

Minun luottoväkerrykseni! :) (Varmasti enemmän kuin tuttu näky minut tunteville ihmisille..! ^_^)

Mitä viiden minuutin pikapelastuksia muilla tumpeloilla on? :)