Satuin laivalla eilen tax free’n kemppariosastolle juuri sopivasti ”yleisöksi” tilanteesen, jossa keski-ikäinen mies oli saapunut myymälään hakemaan apua iho-ongelmaansa. Ymmärsin, että hänen ihonsa oli alkanut kuivua ja tuntua epämukavalta. Hän ja tax free’n (niinikään keski-ikäinen) myyjä keskustelivat aiheesta todella pitkään ja antaumuksella, olin ihan otettu siitä että a) mies oli todella tunnistanut ja tunnustanut ihonhoidollisen tarpeensa ja että b) myyjä jaksoi hänelle niin seikkaperäisesti ihon ja kosmetiikan toimintaa selittää. Ja mies jaksoi kuunnella.
Kulkiessani ohi myyjä oli juuri selittämässä miehelle suihkugeelin ja kasvoputsarin eroa (miehethän tavallisesti pesevät itsensä päästä varpaisiin samalla tuotteella – yleensä sillä suihkushampoolla), ja kuulin jotain niin erikoista että oli pakko pysähtyä hajuvesihyllyn toiselle puolelle kuuntelemaan myyntipuhetta. Tällä laillako miehiä vakuutetaan kasvoputsarin tarpeellisuudesta..? Oli kyllä todella "mielenkiintoiset" perustelut, jollaisia en ole aiemmin tällä alalla kuullut!
Myyjä selitti, että kasvojen iho erittää erilaista talia (!) kuin muu kroppa, ja että suihkugeelin pesevät ainesosat kykenevät puhdistamaan juuri sitä ”kropan likaa”, ei kasvojen. ”Kasvojen iho on aivan erilainen, vartalolle suunniteltu tuote ei liuota kasvojen talirauhasten erittämää rasvaa.” Mies nyökkäili. Myyjä puhui rauhallisella ja vakuuttavalla äänellä, painotti sanomansa pääkohtia selkeästi ja mies vaikutti ymmärtävän – ja jopa kiinnostuneelta kuulemastaan. Pystyin tunnistamaan todellisen myynnin ammattilaisen, wow, olinkohan itse koskaan osannut puhua miesasiakkaalle noin selkeästi..? Mutta mitä ihmettä myyjän sanat oikein pitivät sisällään..?
Myyjä jatkoi kertomalla, että kasvojen puhdistustuotteisiin valitaan aivan erilaiset pesevät ainesosat. Nämä ainesosat eivät ainoastaan puhdista kasvojen rasvakerrosta, vaan myös ”rentouttavat” ihoa niin, että huokoset jäävät enemmän auki ja kykenevät näin ollen vastaanottamaan päälle levitettävän kosteustuotteen paremmin. Väärä (eli se kropan) puhdistustuote vaikuttaa päinvastoin, eli saa huokoset menemään suppuun niin että iho ei vastaanota kosteustuotetta yhtä tehokkaasti. Tämä on erityisen huonoa juuri kuivalla ihotyypillä, ja johtaa siihen että iho kuivuu entisestään vaikka kuinka levität sille kosteusvoidetta suihkun jälkeen.
En ole opiskellut kosmetologiksi enkä toki omaa minkäänlaista dermatologian erityisammattitaitoakaan, mutta kyllä vähän haavi aukeni kuulemastani. Mitä tämä myyjä oikein syötti miehelle? Ettäkö suihkugeeli poistaa vain vartalolle erittynyttä hikeä, rasvaa ja muuta likaa, eikä toimi kasvoilla? Erilaiset pesevät ainesosat? Ja mitä tämä huokosten rentouttaminen oikein on..?
Totta, suihkugeelin ja kasvoputsarin pesevät ja hoitavat ainesosat ovat useimmiten keskenään eri mittasuhteissa, niin että suihkugeeli on yleensä pesevämpi ja kuivattavampi – mutta ei siksi että siinä olisi eri pesevät ainesosat, vaan koska siitä puuttuu kasvoputsareihin lisättyjä pehmentäviä ainesosia.
Hygieniatuotteissa käytetyt tensidit ovat kauttaaltaan niitä ihan samoja, useimmiten näitä meidän kaikkien tuntemia sulfaatteja. Ihan saman sodium lauryl/laureth sulfaten löydät niin suihkugeelistä, nestemäisestä käsisaippuasta kuin kasvoputsaristakin. Ja totta kai ne kaikki poistavat iholle kertyneen peruslian (hiki, tali, kaupunkisaasteet) samalla lailla. (Meikki voi olla eri asia, mutta sen poistoon mies oletettavasti ei ollut hakemassa apua ;)).
Myyntitilanne jatkui vielä vaikka kuinka pitkään. (Oikeasti pisteet miehelle paneutumisesta asiaan, hän selvästi halusi ne ihan parhaat ja sopivimmat tuotteet ja esitti myyjälle jatkuvasti tarkentavia lisäkysymyksiä. :))
Seuraavaksi myyjä esitteli miehelle kosteusvoiteiden eroja ja levitystapoja, ja tämä kuulosti jo ihan tutulta peruskauralta. Lisämyynnin kannalta myyjä luonnollisestikin kertoi, ettei kasvovoide sovi silmänympärysiholle (”Se on niin ohutta ettei mitenkään pysty imemään kasvovoiteen sisältämää rasvamäärää”) ja suositteli erillistä voidetta tälle alueelle. Miehen kysyessä, mitä eroa on kalliimman ja halvemman voiteen välillä, myyjän ääni vähän hidastui, - tätä on aina hieman hankala selittää asiakkaalle. Kiinnostavasti, myyjä valitsi esittää asian niin, että kalliissa voiteessa ”rasva-aineet ovat eri laatuisia”. Niihin on valittu laadukkaammat ja hoitavammat rasvat, joilla on lisäominaisuuksia halpaan perusvoiteeseen nähden, kuten silottava ja ihon väriä tasoittava vaikutus. Rasvaisempaa ja kalliimpaa voidetta kuulemma tarvitsee myös levittää iholle vähemmän kuin halvempaa (--> kosmetiikkafirmojen klassikkoväite, ”selektiiviset tuotteet ovat riittoisampia”). Mies vaikutti ymmärtävän tämänkin.
(Mutta mitähän myyjä olisi vastannut jos mies olisi huomannut, että myös niiden halvempien voiteiden pakkaustekstit lupaavat silotusta ja tasoitusta…?)
Tässä vaiheessa mies ja myyjä poistuivat toiseen osaan myymälää enkä enää viitsinyt lähteä heitä ”varjostamaan”. :D Mutta olipa kyllä hurjan kiinnostava myyntikeskustelu..! Olisin ollut todella utelias kuulemaan selityksen sille kasvoputsarin ihohuokosia rentouttavalle vaikutukselle, harmi ettei mies kysynyt siitä tarkemmin. Jäin myös miettimään, olisiko myyjä vetänyt samantyylisen myyntipyheen naisasiakkaalle, vai oliko tämä suihkugeeli vs. kasvoputsarit –perustelumalli kehitetty vain miehille. ;)
Tuli vihdoin nähtyä Euroopan pääkaupunkikin. No, ainakin pikainen vilkaisu. :) Viivyin Brysselissä vain kaksi päivää, mutta ehdin nähdä kaupunkia sen verran että oikein mukava kuva siitä syntyi. Pieni ja kompakti keskusta, kauniita rakennuksia, ja tietysti suklaata ja paksuja vohveleita joka nurkalla.
(Manneken Piss - patsaan vetovoimaa en ymmärrä. ;))
Mr. Karkkipäivä oli aiemman Brysseli-kokemuksensa perusteella sitä mieltä, että en tulisi kaupungista oikein pitämään. No, eihän paikka toki esteettisesti mikään Pariisi, Praha tai Barcelona ole, mutta kyllä historiallinen keskusta näyttää oikein viehättävältä minun suomalaiseen laatikkotaloarkkitehtuuriin tottuneisiin silmiini. On kyllä tosi tylsää ettei meillä Suomessa ole tällaisia vanhan kaupungin alueita. Tukholmassakin on niin miksei meillä...? :/
Kun saavuin Brysseliin keskiviikkoaamuna silmät ristissä (kahden tunnin yöunet..) ja ihan eksyksissä, minut pelasti Midin rautatieasemalta Karkkipäivän lukija Satu. :) Satu oli aiemmin syksyllä jättänyt blogiin kommenttia josta kävi ilmi että hän asuu Brysselissä, ja meikähän laittoi sitten Satulle viestiä että josko hänestä saisi keskiviikolle seuraa. Ja olipa kyllä mainiota että hänelle sopi! :) Midin rautatieasemalla ei ole turisti-infoa eikä minulla ollut Brysselin karttaa, ilman Satua en olisi edes tiennyt minne päin lähteä koko Midiltä... Ystäväni Anna oli töissä eikä päässyt minua vastaan.
(Belgialaiset vaikuttavat muuten jopa haluttomammilta puhumaan englantia kuin ranskalaiset... Joten eksyneen, ranskaa taitamattoman matkalaisen ei ole niin helppoa lähestyä heitä, tämä oli ainakin minun kokemukseni kahden päivän jälkeen.)
Ainoaksi varsinaiseksi ravintolakokemukseksi Brysselissä jäi Annan ja miehensä Jeanin lempipaikkoihin kuuluva Le Chou De Bruxelles. "Jos haluat syödä belgialaista, niin sitten mennään syömään simpukoita!" En yhtään tiennyt että simpukat ovat the juttu Belgiassa! :)
Simpukat tarjoillaan valtavan näköisistä kattiloista ja tarjoilija sitoo isot ruokalaput asiakkaiden kaulaan. Ihan kuin jossain päiväkodissa! :D Hämmästyin, kun simpukoiden peruslisukkeena tarjoillaan - - ranskalaisia perunoita..! Se kuulema kuuluu ehdottomasti asiaan. Simpukoita ja ranskalaisia..? No, itse tyydyin ihan kattilan sisältöön, joka sekin oli jo niin valtava etten tajua kuka tuon lisäksi pystyy vielä syömään leipää ja perunoita....!
Le Chou De Bruxellesissa simpukoiden syöntivälineenä on muovinen lelusimpukka. :) Sillä olikin kätevä kaapia sisukset suihinsa. Anna sanoi, ettei tämä väline ole mitenkään yleinen Brysselin ravintoloissa, vaan on kuulema päätynyt Le Chou'n jutuksi jonkun vitsin kautta.
Simpukoiden, sateen, suklaan ja täysin mitäänsanomattoman Manneken Piss -patsaan lisäksi ehdin nähdä Magritte-museon. Brysselissä näytti olevan tosi paljon kiinnostavia museoita, olisin voinut jäädä sinne vielä pariksi päiväksi pelkkiä museoita kiertämään. Lukijan vinkkaama Suklaamuseo jäi väliin koska minulla ei ollut enää käteistä eikä siellä voinut maksaa kortilla.
* * *
Tänä aamuna heräsin taas mielettömän aikaisin ja pongahdin non-stop-turbulenssin saattelemalla aamulennolla Tukholmaan. (Voi kun toivoin että olisi taas ollut joku "Veikko" vieressä jota pitää kädestä, melkein tartuin viereisellä penkillä istuvan ruotsalaisen pukumiehen käsivarteen pahimpien pomppujen aikana mutta sain hillittyä itseni...)
Tukholmassa kulutin laivanodotusaikaa tapaamalla entisen Indiedays-"kollegani" Lindan, joka tietää aina kaupungin parhaat lounas- ja kahvipaikat. Nytkin hän vei minut kahvilaan, josta sai ällistyttävän runsaan lohiannoksen parmesaanikastikkeella ja ihanilla kasviksilla hintaan 99 kruunua..!
Mitenkähän minun seurassa ihmisillä on aina taipumus vetää esiin meikkipussinsa..? ^_^ Hehheh. Ei kun oikeasti, minusta on tosi kiinnostavaa nähdä mitä ihmisillä kulkee meikkipusseissaan, mitkä ovat niitä "oltava-aina-mukana" -tuotteita.
Lindan viimeisin innostus on Lancômen Teint Idole Ultra 24H -meikkivoide, johon hän vaihtoi käytettyään pitkään Bare Mineralsia.
Linda naureskeli, että hänen meikkipussinsa on enemmänkin "meikkisäkki" ja siellä kulkevat kaikki meikkipohjaan tarvittavat tuotteet. Lindan tämänhetkiseen meikkirutiiniin kuuluu Estee Lauderin Matte Perfecting Primer, Lancômen Teint Idole Ultra -meikkivoide, Lancômen Effacernes -peiteaine, Make Up Storen valo/peitevoide, näiden päälle ohut kerros Bare Mineralsin Matte -mineraalipohjaa, päällimmäiseksi Graftobianin irtopuuteria ja poskipäille Benefitin High Beam -highlighteria. Sitten väriä MACin aurinkopuuterilla ja Lumenen poskipunalla ja silmämeikki Urban Decayn Naked Basics -paletilla.
Olipa kivan näköinen tuo Naked Basics'kin... Äsch tuota Urban Decay'ta Naked-buumeineen...! ^_^
Nyt istun Silja Symphonylla ja odotan illan kohokohtaa.... joka ei suinkaan ole tax free -kosmetiikkaosasto vaan Happy Lobster -ravintola! :D Sain kesällä Ahvenanmaan työpaikkani kollegalta vinkin, että Happy Lobster on yksi "laivamaailman" parhaita ravintoloita. Kollegani oli ihan hämmästynyt kuullessaan, etten ollut koskaan siellä syönyt, etenkin kun niin pidän meren elävistä. No, käytyäni Lobsterissa kerran jäin koukkuun heidän äyriäislautaseensa, ja olen sen jälkeen käynyt syömässä sen jo kolmesti. Itse asiassa - olen vähän niinkuin vaihtanut Viikkarista Siljaan ihan vain Happy Lobsterin takia...! ^_^ Niin suuri merkitys voi olla ruoalla. :)
Noniin - sitten vain kohti saksiniekkoja..!
Muistatteko tsekkiläisen ystäväni Annan jonka esittelin kesäkuisessa Retroharrastus: kirjeenvaihto -postauksessa? :) Olen nyt täällä Brysselissä vierailulla juuri hänen luonaan. Anna muutti Brysseliin töiden perässä viisi vuotta sitten ja minulla on siitä saakka ollut voimassaoleva vierailukutsu kaupunkiin. Nyt sitten vihdoin pääsin käymään! :)
Anna asuu kanadalaisen miehensä kanssa trendikkäässä Ixellesin kaupunginosassa, joka tunnetaan kaupoistaan ja ravintoloistaan. Kirjeissään Anna on maininnut, että heidän kotinsa on "aika kiva", ja tämä adjektiivi oli kyllä varsinainen understatement. Asunto on mielestäni niin ihastuttava että halusin tehdä siitä päivän postauksen! Taas vähän jotain erilaista Karkkipäivässä. :)
Anna
Asunnossa on neljä kerrosta. Ensimmäisessä kerroksessa sijaitsee vierashuone, toisessa keittiö ja olohuone, kolmannessa makuuhuone, työhuone ja kylpyhuone ja neljännessä eli kattokerroksessa harrastus- ja "chill-out" -tilat. Annalla on siellä mm. luovuusnurkkauksensa jossa hän askartelee paperista kaikkea ihanaa. :) (Vähän niinkuin mun meikkinurkkaus meillä kotona..! :))
Keittiöstä pääsee tilavalle terassille. Annalla on siellä pieni "urban garden" jossa hän kasvattaa yrttejä, salaattia, retiisejä, papuja ja mansikkaa.
On kyllä mukavat oltavat kahdella hengellä näin tilavassa asunnossa... Eipä haittaisi itseänikään asua tällaisessa paikassa! :)
