Talvi on monelle tuote- ja meikkikuvia räpsivälle bloggaajalle tuffia aikaa. Luonnonvalo ei vain riitä, tai on usein ihan sinistä. (En tiedä onko muotibloggaajilla sama ongelma asukuviensa kanssa...?)
Tänä talvena hermot menivät lopulta niin pahasti, että päätin vihdoin hankkia kunnon studiosalamasetin ratkaisemaan joka vuonna toistuvan ongelman. Ajankohtaista oli myös uuden kameran hankinta, vanha Canon 50D:ni kun meni lokakuussa rikki.
Rajala Pro Shopin kautta sain yhteistyöhinnalla Elinchrom D-Lite RX One Softbox -setin, Lastoliten valoboksin sekä uuden tuotekuvausobjektiivin, Canonin EF 85mm/1.8:n. Kameraksi valikoitui Canon 6D josta oli sopivasti tarjouskampanja (kamerasta en siis saanut enää ylimääräistä alennusta). Yhteistyöhinnallakin tämä setti oli kyllä kalleinta mitä olen koskaan ostanut... Huijjui.
Nyt meidän parvella on sitten pikkuinen kuvausstudio! :)
Mies-ressun musacorner tässä hieman kärsii, mutta taskukokoisessa asunnossamme tämä oli ainoa mahdollisuus. (*miettii kateellisena esimerkiksi Charming Nailsin kätevää studionurkkaa...*) No, parvi on jo valmiiksi omistettu harrastuksille - on viinihyllyä, tietokonenurkkausta ja meikkipöytää, niin kyllä tänne yhden kosmebloggaajan kuvaushässäkätkin sopii joukon jatkoksi. :)
Salamalaitteet ja valoboksin saa kyllä kokoon hyvin pieneen tilaan, mutta koska kuvaan lähes päivittäin, en jaksa olla noita avaamassa ja pakkaamassa joka aamu.
Työskentelyasento ei ole ihan ergonomisin mahdollinen, kun joudun kuvaamaan maassa polvillani... Katsotaan jos jossain vaiheessa saisi hankittua korkeamman alustan boksille.
Olen aikaisemmin ottanut valtaosan tuotekuvista makuuhuoneen ikkunan ääressä lipaston päällä. Kirkkaassa luonnonvalossa etenkin kesäaikaan se on oikein toimiva paikka, mutta talvella auttamattoman hämärä - ja kirkkainakin päivinä kuviin tulee sininen kajo. Esimerkkikuvaparissa Favoran kasvosuihke kuvattuna ikkunan ääressä ja valoboksissa.
Valoboksissa kuvaaminen ei kuitenkaan sekään ole ihan mutkatonta, etenkin todella vaaleita kohteita kuvatessa. Tuo Favorakin melkein katoaa taustaansa, ja parempi varmasti olisi vaihtaa tausta toisen väriseksi. Puhumattakaan salaman tehon säätämisestä ja valojen optimaalisesta kohdentamisesta... Minulla on paljon oppimista..! :)
Valoboksi helpottaa kuvaamista kuitenkin mielettömästi, kun enää ei tarvitse miettiä riittääkö päivänvalo kuvaamiseen. Nyt minulla on joka päivä samat valaistusolosuhteet! :)
Tuotekuviin olisi todennäköisesti riittänyt ihan pelkät kirkasvalolamput, mutta meikkikuvissa salaman tehon säätäminen on todella olennaista ja softbox tekee valosta kauniin pehmeää. Normaalisti salama ja keinovalot ovat minulle meikkikuvavihollisia, mutta tällä setillä olen saanut kuvia joissa värit toistuvat tosi luonnollisesti.
Eipä olen enää syitä olla ottamatta meikkikuvia talvella! ^_^
Esimerkkikuvassa Laveran koulutukseen ottamaani kuvamateriaalia (vertaus paljas iho - valmis meikkipohja).
Boksi sopii kokonsa puolesta myös enemmän tilaa vieviin ruokakuviin. Ruoka-aineiden raijaaminen kapeita kierreportaita parvelle on kyllä taitolaji... :P Odotan vähemmän haltioissani milloin kompastun matkalla jonkun lautasen kanssa....
Sitten muutama sana kamerasta. 6D:n muodossa siirryin nyt sitten kroppikennoista täyskennoisten kameroiden maailmaan.
Olen todella huono missään teknisissä nippelitiedoissa, joten uskon viisaampia. :) Varmasti olisin vielä iloisesti kuvaillut 50D:lläkin ilman sen suurempia kaipuita ammattimaisempaan kameraan, mutta nyt kun se kuitenkin hajosi, niin siirtyminen kymppisarjasta eteenpäin tuntui jotenkin luonnolliselta seuraavalta askeleelta (aloitinhan muinoin 100-sarjalaisella). Kävin juttelemassa Rajalassa ja toiveideni ja tarpeideni pohjalta minulle suositeltiin 6D:tä - johon miehenikin oli päätynyt.
Ja kyllähän eron huomaa. Kuvat ovat kauttaaltaan terävämpiä ja dynamiikka selvästi parempi kuin vanhassa kamerassani. Lisäksi 6D:llä saa kohinattomia kuvia todella hämärissäkin olosuhteissa - kohina on siedettävää jopa ISO 25 600 -herkkyydellä...! Delanneen 50D:ni ISO 1600 toi jo todella puuroisia kuvia.
Minulla ei ole tietotaitoa alkaa vertaamaan jotain tarkennusjärjestelmiä tai valonmittaustekniikkaa, mutta omat silmät kertovat olennaisimman! :)
Kuvan laatu säilyy voimakkassa kroppauksessakin.
Tämä kuva:
...on kropattu tästä kuvasta:
Edellisellä kamerallani yksityiskohdat vastaavassa kroppauksessa olisivat olleet huomattavasti muussimpaa, tuskin lainkaan tarkkoja.
.
Vähän talvisia räpsyjä.
Nämä kuvat on otettu kittiin sisältyneellä 24-105mm/4.0 -objektiivilla.
Tuotekuvaukseen ostin EF 85mm/1.8 -linssin. Tämä vastaa täyskennoisessa kamerassa aiemmin tuotekuvissa paljon käyttämääni EF 50mm/1.8:aa.
Miinuksena tässä on 85 cm tarkennusetäisyys.... Täytyy siis peruuttaa melkein metri että saa kuvan pöydällä olevasta tuotteesta. Tämä on haasteellista etenkin tuolla parven "studiossa" kuvatessa... 50-millisessä tarkennusetäisyys on 45 cm.
EF 85 mm/1.8. 1/30 s, f/1.8, ISO 640. Kuvattu iltapäivällä puoli viiden maissa kun oli jo hämärää.
85mm/1.8 on kuitenkin loistava myös muotokuvaukseen, mä vain niin tykkään tuosta bokehista jonka sillä saa..! :)
EF 50 mm/1.8. 1/3200s, f/4, ISO 100.
50-millinen sopii täyskennoisessa kamerassa yleiskuvaukseen.
Tekisi mieli kyllä ilmoittautua jollekin kamera (JA studiovalo :D) kurssille että saisi kamerastaan kaiken irti.
.
Olen tyytyväinen hankintoihini, mutta nämä ostokset tyhjensivät tilin niin totaalisesti että tässä mennään taas hyvä tovi purkkitonnikalalinjalla..! :)
Mietinkin viimeksi säilyke/pakastevarastoa täydentäessä, että pitäisiköhän tehdä taas pieni budjettiruokateemajuttu blogiin... :P
Minulla on tänään synttärit (jee - vielä tunnin ^_^). Sain tilaisuuden juhlia niitä viikonloppuna aivan mielettömässä paikassa - keskellä Ahvenanmaan karuinta luontoa, ja silti ylellisesti hemmoteltuna. Hotelli HavsVidden. Olen kertonut teille paikasta aiemmin, jutussa Lomakohteena Ahvenanmaa.
Pääsimme Mr. Karkkipäivän kanssa yöpymään ja nauttimaan kulinaristisesta viikonlopusta HavsViddenissä hotellin kutsumana. Olen käynyt paikassa useasti Ahvenanmaan vuosinani, mutta aiemmin en ole yöpynyt. Tänä viikonloppuna hotellissa oli sopivasti vieläpä Gourmet-teemaviikonloppu. "Kyllä, kiitos! :)"
HavsViddenissä on jotain maagista... Paikka sijaitsee kirjaimellisesti "korvessa", 45 minuutin ajomatkan päässä Maarianhaminasta (ja uskokaa pois, se on Ahvenanmaalla pitkä matka ;)). Paikalliset tulevat tänne päiväretkille ihailemaan alueen kauneutta, nauttimaan kesällä illallista hotellin ravintolassa tai patikoimaan kallioilla. Paikka on myös suosittu valokuvaajien keskuudessa etenkin myrskyn aikaan.. Minäkin olen ollut täällä kameroineni ikuistamassa kallioille lyöviä vaahtopäitä...
Alueen rakennukset on haluttu pitää niin maastoon sulautuvina kuin mahdollista. Punaisten kallioiden takana häämöttää hotellin päärakennus.
Vaikka kyseessä on moderni hotellikompleksi palveluineen, paikkaan ei haluta perinteisen lomakeskuksen tunnelmaa vaan säilyttää karun luonnon oma henki. Maastoon ja alueen alkuperäiseen luontoon on haluttu vaikuttaa niin vähän kuin mahdollista, periaatteella "jos hotelli ja kaikki sen rakennukset täältä joskus katoaisivat, näyttäisi siltä kuin ne eivät koskaan olisi täällä olleetkaan."
Viimeisen vierailuni jälkeen konsepti on laajentunut ja HavsViddenillä on tätä nykyä tarjota hotellimajoituksen lisäksi todella upeita kalliohuviloita. Myös niiden rakennuksessa ympäröivä luonto on huomioitu, ja paikoin saattaa nähdä jopa puun kasvavan terassin läpi koska sitä ei ole haluttu kaataa.
En ole aiemmin törmännyt HavsViddenin kaltaiseen huvilakonseptiin, vaikka varmasti tällaista harjoitetaan muuallakin. Huvilat ovat yksityisessä omistuksessa, ja omistajat ovat valtuuttaneet HavsViddenin vuokraamaan niitä hotellivieraille kun eivät itse ole paikalla.
Tämä kaksikerroksinen talo kolmella makuuhuoneella on yksi suurimmista huviloista. Huviloita on neljää eri tyyppiä ja kaikissa on keittiö ja suuret oleskeluterassit merinäköalalla. Huvilanomistajat päättävät itse sisustuksesta joten jokainen talo on yksilöllinen. Osassa on myös sauna ja poreallas.
Hotelli siivoaa ja valmistelee huvilan ennen omistajan saapumista. Ylellisyyttä kerrakseen... Ei ehkä ihan jokaiselle perus-pentille..? :)
Me, joilla tällaiseen "mökkiin" ei ole varaa, voimme kokea paikan tunnelmaa hotellivieraan ominaisuudessa.
Minulle ja misterille oli varattu romanttinen sviittihuvila. Sviittihuvilat ovat pienempiä kuin kalliohuvilat ja tarkoitettu vain kahdelle hengelle (kalliohuviloihin mahtuu 1-6 henkeä).
Terassilla oli oma poreallas... Ei herran jestas mitä ylellisyyttä..! Katsottiin vaan miehen kanssa toisiimme että ei hyvänen aika, mihin me ollaan päästy..? Illalla olisi takuuvarmasti luvassa kylpy tähtien alla..!
Ei voi valittaa... On huonompiakin tapoja viettää viikonloppua..!
Asettauduttuamme ihanaan huvilaamme jatkui Gourmet-viikonlopun ohjelma viininmaistajaisilla.
Kokoonnuimme kello 16 päärakennuksen Storm-kokoustilaan jossa odotti makunystyröitä kutitteleva kattaus....
Katsoin noita kaatoja vähän että "Ohoh..." "Hyvä että jätettiin auto huvilalle", sanoi äijä. :)
Maistajaisten teemana oli "Miten yhdistää punaviini ja ruoka".
Sommelier-Simon kävi ensin läpi perusasioita viineistä ja mauista, ja sitten käytiin itse asiaan. Maistelimme pinot noiria Uudesta-Seelannista ja Itävallasta, cabernet sauvignonia Chilestä ja yhtä italialaista viiniä jonka rypäleen olen jo ehtinyt unohtaa. Mutta juuri se oli suosikkini. ;)
Rakastan viiniä mutta olen vasta alkutaipaleella viinien tuntemuksessa (pari kirjaakin on kyllä jo aiheesta luettuna :)). Maistelu on äärimmäisen kiinnostavaa, etenkin tuoksu vs. maku -elämyksen kontrastisuus on välillä tosi jännittävää. Nuuhkaisee lasia ja nenään tulvahtaa esimerkiksi vaniljaisen mausteista, pehmeää ja kutsuvaa, mutta kieli maistaakin jotain joka saa naaman ruttuun. :D Tai sitten voi olla juuri päin vastoin.
Maistajaisissa ei todellakaan kaadoissa kursailtu ja tilaisuus muuttui illan tummetessa yhä vain äänekkäämmäksi... ^_^ Me pysyttiin äijän kanssa ruodussa sillä edessä olisi kohta illallinen täyden viinipaketin kera...
Meidän lähtiessä osa asiakkaista jäi iloisena "maistamaan" avatut pullot loppuun. :D Siis ihan luvan kanssa. Talk about value for money..!
Kävimme maistajaisten jälkeen tutustumassa hotellinjohtaja Katarina Stylanderin kanssa hotellirakennuksen huoneisiin ja rentouduimme sitten päärakennuksen tunnelmallisessa aulassa.
Kello 19 saapui nopeasti, ja minulla oli maha vielä aikamoisen täynnä wine tastingin jäljiltä. "Voi miksi menin syömään niitä juustoja ja katkarapuja..."
Gourmet-viikonloppupakettiin kuului viiden ruokalajin illallinen. Ruoka oli todella hyvää ja monen teistä iloksi voin kertoa, että söin myös rehellistä, valkoista HIILARIA! :D Liekö viininmaistajaiset löystäneet pipoa vähän liikaakin... ^_^ Mutta varmasti oli sen arvoista.
Kerron illallisesta erikseen omassa osassaan, sillä haluan ottaa tällaisista ruokajutuista kaiken irti ja illalliserittely tekisi tästä postauksesta liian pitkän. Voitte sillä välin arvuutella mitä kaikkia pahoja hiilihydraatteja söin..! :D (<-- huumoria, joo, ketä kiinnostaa! ;))
Lähdimme hotellin ravintolasta masut pulleina, kello oli ehtinyt jo kipaista kymmeneen.
Huvilalle päästyä laitoimme porealtaan päälle ja äijä korkkasi minulle synttärishampanjan - jota en sitten jaksanut juoda koska ilta oli jo ollut pitkä ja takana monta lasia. No, otin mä yhden hörpyn. Hyvää syntymäpäivää minä!
(Kilistän kuvassa itseni kanssa kun piti sensuroida Mr. Karkkipäivä pois :) Hahhah, nuo mustat sukat olisin kyllä voinut heittää pois kuvan ajaksi, vähän karun näköiset... mutta pakkanen ja ulkoterassi, you know....)
Mies laittoi vielä Sigur Rósia soimaan ja sitten höpöteltiin yön pimeydessä altaan poristessa, hiljaiset puut ja meri ympärillä. Ei tule heti mieleen tunnelmallisempaa hetkeä. Jossain vaiheessa muistettiin että onhan meillä saunakin päällä ja käytiin heittämässä löylyt. Sitten tuli Nukkumatti - ja nopsaan.
Aamulla heräsimme yllättävän pirteinä, pakkasimme tavaramme ja suuntasimme aamiaiselle. Mies mussutti onnellisena ahvenanmaan pannukakkua, minä tyydyin perussettiini kananmuniin, salaattiin ja juustoon.
Toive HavsViddenille: saisiko kahvin kanssa myös kermaa...?
Aamiaisen jälkeen kävimme vielä kävelyllä päärakennusta ympäröivillä kallioilla. Alueella kulkee myös merkattuja luontopolkuja.
HavsViddenissä on myös ehta savusauna. Se sijaitsee uima-allasrakennuksen takana.
HavsViddenissä voi kylpeä joko merialtaassa, allasosaston perinteisessä uima-altaassa tai porealtaassa tai savusaunan yhteydessä olevassa kylpytynnyrissä. Jos siis tekee mieli pulahtamaan..! :) Meriallas on käytössä vain kesäisin.
Mr. katsoo merta... Voi, miten rakastan tätä peri-Ahvenanmaalaista maisemaa - punaisten kallioiden, vihreiden havupuiden ja sinisen meren ja taivaan kontrastia.
Suuri kiitos HavsViddenille että sain tulla tutustumaan tähän minulle niin tuttuun paikkaan aivan uudella tavalla.
Kesä on luonnollisestikin HavsViddenin vilkkain sesonki, mutta hiljainen talvi tarjoaa oivat puitteet kokea paikka aivan eri tavalla. Hotelli on auki vuoden ympäri.
Hintaesimerkkejä: sviittihuvila kahdelle hengelle 360€/yö, kalliohuvila neljälle hengelle alkaen 432€/yö, hotellihuone kahdelle hengelle 160€/yö.
Gourmet-viikonlopun kaltaisia paketteja on tarjolla eri muodossa vuoden ympäri, viime viikonlopun paketti kustansi 294€ per henkilö. Ei mitään halpaa hupia tokikaan, mutta sisällön huomioon ottaen ei todellakaan törkykalliskaan. Veikkaan että Helsingissä ei saisi vastaavaa sviittimajoitusta, wine tastingiä ja viiden ruokalajin illallista ihan tuohon hintaan..! ;)
. . .
Minusta on tosi kivaa kun Ahvenanmaalla on niin erilaisia matkailukonsepteja "karppi"campingista" kaupunkihotelleihin ja eräjormailusta ylelliseen luontofiilistelyyn. :) Moni mieltää Ahvenanmaan vain luokkaretkikohteena tai pyöräilymestana, mutta monikohan tietää että saari tarjoaa myös HavsViddenin kaltaisia elämyspaikkoja..? Niille, jotka haluavat nauttia luonnosta - mutta luksuksella ;)
En ole elämäni aikana käyttänyt paljonkaan eri apteekkibrändejä. Pitkän linjan kokemusta on ainoastaan Aqualan L:stä, Sebamed-pesunesteestä ja Bepanthenista. En rehellisyyden nimissä ole niin kovin kiinnostunutkaan apteekkikosmetiikasta, mutta kun minua lähestyttiin Orion Pharman taholta tarjoten Favoraa testiin, ajattelin, että no helkkari, kai sitä voisi kerrankin kokeilla jotain apteekkisarjaa ihan perusteellisesti. Tarjouksen teki mielekkäämmäksi sekin, että kyseessä on kotimainen sarja.
Favoran tuotteet ovat hajusteettomia, eli tuoksu ei pääse tässä sarjassa vaikuttamaan elämykseen. Favoran kohdalla se ei toisaalta myöskään huonontanut kokemusta, näissä tuotteissa on hyvin neutraali tuoksu joka ei herätä tunteita puoleen tai toiseen. Korjaus: koko linja ei ole hajusteeton, 13 tuotteen valikoimasta seitsemän on saanut Allergiatunnuksen ja ovat hajusteettomia. Minulle oli sattunut testiin vain hajusteettomia, siitä väärinymmärrys.
Kaikki tuotteet ovat silikonittomia, mineraaliöljyttömiä ja parabeenittomia.
Sain itse valita mitä tuotteita haluan testata, ja valitsin puhdistusvaahdon, kosteuttavan suihkeen, seerumin, 24 h kasvovoiteen ja silmänympärysvoiteen.
Puhdistusvaahto
Ehkäpä kosteuttavimman tuntuinen putsari mitä olen kokeillut aikoihin, ei jätä ihoa yhtään narskuvaksi. Incissä onkin ykkösenä glyserolia. Pesevänä ainesosana on mieto cocamidopropyl betaine. Vaahto ei ole ihan yhtä kermaisen pehmeää kuin Decubalissa, mutta oikein miellyttävä kuitenkin.
Inci kaikessa lyhyydessään: glycerin, aqua, cocamidopropyl betaine, peg-7 glyceryl cocoate, betaine, panthenol, caprylyl glycol, citric acid, sodium gluconate.
Kosteuttava kasvosuihke
Tästä suihkeesta minulle vinkkasi joku lukija taannoin kun kirjoitin kosteussuihkekikasta mineraalipohjan pehmentämiseen. Tätä voi siis käyttää sekä kasvovetenä että kasvojen pikakosteutukseen päivän aikana. Suihke on alkoholiton ja veikkaisin, että tässä on aika korkea pitoisuus kärjen glyserolia, sillä se jättää iholle hetkellisen jälkitunteen. (Olen lukenut netistä että glyseroli voi jättää iholle tahmean fiiliksen.) Hetken kuluttua ”tavara” on kuitenkin imeytynyt.
Putsarin tapaan tosi lyhyt inci: aqua, glycerin, betaine, pentylene glycol, creatine, panthenol, methyl gluceth-20, caprylyl glycol, sodium gluconate, phenoxyethanol.
(Tuotteita oli vaalean värinsä vuoksi ihan sairaan vaikea kuvata - kyllästyin ja otin loput tuotekuvat nettiapteekkien sivuilta.)
Kosteuttava seerumi
Ensimmäinen ajatus: onpa sympaattinen pikkupullo! Tässä seerumissa on tavaraa poikkeuksellisesti vain silmänympärysvoiteen verran eli 15 ml.
Tuotteen koostumus on kevyttä emulsiota ja se imeytyy seerumeille tyypillisesti välittömästi. Tykkään! Incin alussa pätevä kosteuskolmikko skvalaani, betaiini ja shea-voi. Koostumukseen on leivottu myös keramidia ja hyaluronihappoa. Litrahinnaltaan tämä peruskosteuttava seerumi ei itse asiassa ole erityisen edullinen, ja ”normaalikokoisena” eli 30-millisenä se kustantaisi melkein 40 euroa. Liekö siinä syy miksi pakkauskoko on jätetty 15 milliin..?
Oikein hyvä lisä silikonittomien kosteusseerumien listalle, mutta yllättävän hintava ottaen huomioon Favoran muiden tuotteiden hintatason.
Favoralla on muuten sivuillaan tuotteiden incit kätevästi selitettynä. Tosin mitään perusteellista tietoa aktiiviaineiden vaikutuksista nämä taulukot eivät anna, termi 'hoitava'han ei itse asiassa tarkoita mitään spesifiä. Mutta ainakin taulukosta selviää ainesosia tuntemattomalle, mitkä ainesosat vaikuttavat ihoon ja mitkä taas tuotteen säilyvyyteen ja koostumukseen.
Taulukossa seerumin inci.
Silmänympärysvoide
Miellyttävää peruskamaa, tästä ei oikein osaa muuta sanoa kuin että mukavan tuntuinen, emulsiomainen koostumus. Ei paksua mutta ei ohuimmastakaan päästä, imeytyy heti eikä jätä ihoa kiiltäväksi.
Sy-voiteessa on muuten pitkälti samoja ainesosia kuin seerumissa, mutta esimerkiksi hyaluronihappo on tässä suurempimolekyylisessä muodossa (incinimi hyaluronic acid), seerumissa taas paremmin imeytyvässä, pienimolekyylisessä muodossa (incinimi sodium hyaluronate). Litrahinnoiltaan seerumi ja sy-voide ovat tuotesarjan kalleimmat (litrahinta yli 1000€, kun voiteissa liikutaan alle 400€ litrahinnassa ja puhdistustuotteissa alle satasessa..!) josta voimme päätellä että näihin on käytetty arvokkaampia ainesosia. Niihin on haettu anti-age tehoja hyaluronihapon lisäksi peptideillä ja keramidilla.
24 H Tasapainottava hoitovoide
Favoralla on kolme eri kasvovoidetta, tämä on niistä kevyin ja tarkoitettu normaalille ja sekaiholle.
Koostumus on niin ”hajuton ja mauton” että tästä on vaikea keksiä mitään sanottavaa. Istuin 5 minuuttia miettien, mitä kirjoittaa. :D Poikkeuksellista, kun aina on JOTAIN joka herättää ajatuksia – oli se sitten tuoksu, imeytyvyys tai iholle jäävä fiilis. Favoran voiteessa ei ole mitään vikaa, se kosteuttaa ja katoaa ihoon saman tien jättämättä minkäänlaista jälkifiilistä. Aqualan L:ään verrattuna Favoran 24 H Tasapainottava tuntuu hitusen jäykemmältä ja ikään kuin siltä, että se jättää iholle suojaavan kalvon. Kuitenkin hetken kuluttua tämä tunne on hävinnyt ja iho on vain, no, kosteutettu.
Hahah, apteekkivoide laittoi kosmetiikkabloggaajalle jauhot suuhun…! :D Kummallinen tunne kun joku tuote on NÄIN hyperneutraali!
Favora tuntuu kaiken kaikkiaan sarjalta, joka tarjoaa pätevää perusihonhoitoa ihmiselle, joka hakee hommansa hoitavaa, hellävaraista ”ei-turhia-krumeluureja” –hoitosarjaa. Favoran tuotteet sisältävät niitä samoja aktiiviainesosia kuten hyaluronihappoa, keramideja ja peptidejä joita toiset merkit nostavat hurjalla hypetyksellä markkinointistooreihinsa, Favoralla vain ei ole imagonsa puolesta tarvetta sellaiseen.
Juuri tällaiset jutut ovat minun mielestäni kosmetiikan maailmassa niin mielenkiintoisia. Lukuisat sarjat käyttävät tuotteissaan ihan samoja ainesosia, ja mielikuvat luodaan sillä mitä asioita tuotteista valitaan nostaa esiin. Riippuen siitä, mitä markkinoinnissa halutaan painottaa, voi käytännössä ihan samanlaisesta tuotteesta antaa aivan eri mielikuvat Tämä on brändäystä.
Yksi käyttää ”viimeisimmän tieteellisen innovaation” pohjalta kehitettyä anti-age-voidetta, toinen herkälle iholle sopivaa, hajusteetonta ja hellävaraista voidetta ja kolmas kasvipohjaista, ympäristöystävällistä ja yhteisökaupan raaka-aineisiin pohjautuvaa voidetta. Tietämättään Luksus-Liisa, Allergikko ja ”Ekohippi” saattavat kaikki käyttää hoitotehoiltaan ihan samankaltaista, samoihin aktiiviainesosiin nojaavaa voidetta. Elämys vain on eri.
Hauskaa. :)
P.S. Liikuntakommenteista - niitä on tullut niin paljon että valitettavasti en ole ennättänyt vastata kaikkiin. Niistä on kuitenkin ollut ihan mielettömästi apua! En osannut odottaa tällaista tsempitystä, olen yllättynyt ja liikuttunut (heh!) tarmosta jolla olette lähteneet ehdottamaan minulle uusia lajeja ja keinoja selättää liikunta-angsti. Suuren suuri kiitos kaikille kommentoineille! Ehkäpä tartun erään lukijan ideaan lähteä kokeilemaan erilaisia tunteja ja raportoida tuntemuksista sitten täällä blogissa. Se ehkä motivoisikin eri lailla kun ajattelisi asian "journalistisena projektina" :D Steppiin en kyllä todennäköisesti enää eläessäni uskaltaudu..!
Realisti kun olen, niin tiedän varmasti palaavani lopulta tutun salitreenin pariin. Mutta nyt on ilmeisesti todellakin aika antaa kropan levätä ja palautua.
