Ymppään tänään samaan postaukseen kolme toisiinsa liittymätöntä asiaa. Mutta haetanneeko tuo mittään, niinkuin savolainen sanoisi. Saippuapäivitykset tuskin joka kerta kaipaavat omaa varsinaista postaustaan.

Olen miettinyt eiliseen postaukseen jättämiänne kommentteja ja tilannettani koko päivän.

Tätä hymyä odotellessa...

Kyllä vain siitä on apua kun tarpeeksi moni ihminen sanoo jotain. En esimerkiksi itse, niin hullulta kuin se kuulostaakin, ollut kertaakaan tullut ajatelleeksi että tauon pitäminen voisi auttaa ja on todennäköisesti se ainoa ja oikea ratkaisu tässä tilanteessa. Olen vain odottanut ja toivonut että *itutus menisi ohi ja entinen neutraali, "olis-sitä-parempaakin-tekemistä-mutta-sitten-on-ihan-jees-kun-pääsen-salille" -fiilis treeniä kohtaan palaisi.

Koska niin moni kirjoitti samankaltaisia asioita/ehdotuksia/kysymyksiä kommenteissaan, päätin vastata niihin tässä postauksessa koska henkilökohtainen vastaaminen kommenttiboksissa olisi mennyt toistoksi.

* Sali on tylsää ja aivotonta treeniä, miksi et vaihda johonkin muuhun lajiin?

- Minun "liikuntaprofiiliini" sopii aivoton ja rutiininomaiseen toistoon perustuva treeni johon ei liity kiinteitä aikatauluja. Niin kamalalta kuin se kuulostaa, liikunta on minulle suoritus, ei asia jota lähdetään harrastamaan koska se tuo iloa. Tietysti olisi aivan mahtavaa jos jostain löytyisi laji joka toisi myös iloa ja sitä kautta aivan erilaista motivaatiota, mutta toistaiseksi kaikkiin lajeihin on liittynyt jotain ahdistavaa tai muuta mikä on estänyt sen jäämisen osaksi elämääni.

Minulle sopivassa liikunnassa tulisi yhdistyä seuraavat asiat:

1. Liikunnan "luokse" on päästävä nopeasti ja helposti, harrastuspaikan on sijaittava kävelyetäisyydellä --> bussi- tai automatka saa käynnit vääjäämättä hiipumaan. Tämä karsii hyvin suuren osan paikkakuntani liikuntamahdollisuuksista.

2. Sitä on voitava harrastaa omalla aikataululla.

3. Siinä ei saa olla paljon koreografiaa tai koordinaatiota vaativaa sisältöä.

4. Siihen ei saa sisältyä alkulämmittelyä enempää juoksua.

5. Sen on oltava rakenteeltaan helppoa ja nopeasti omaksuttavaa mutta samalla tehokasta niin että kropassa tuntuu.

Salitreeni sopii kaikkiin näihin kohtiin, siksi siitä on muodostunut minulle ihanteellinen liikuntamuoto.

Parhaimmillaan salitreeni ei tunnu lainkaan ikävältä. En suinkaan ole käynyt kaikkia näitä yhdeksää vuotta salilla kiroillen joka kerta kun pukuhuoneen ovi kolahtaa. Silloin kun sujuu hyvin, treeni tuntuu neutraalilta ja "harmittomalta". Toki aina lähtiessä on olo, että mieluummin jäisi kotiin enkä todellakaan voi väittää että oikein odottaisin salille pääsyä. Mutta treenin sujuessa jälkeenpäin on hyvä ja tyytyväinen olo.

* Mikä niissä ryhmäliikuntatunneissa sitten mättää?

- Pelkään kaikkia koreografiajuttuja ja itseni nolaamista. Minun on hirveän vaikea seurata ohjaajan liikkeitä ja "tehdä perässä", tuntuu kiusalliselta seistä ihmisten keskellä ja huitoa käsillä ja jaloilla vain sinne päin. Ryhmäliikuntatunneissa on monia jotka sisältönsä puolesta kiinnostaisivat, kuten tanssilliset jutut, mutta olen niin pelkojeni vanki että en uskalla osallistua. Muutama kokemus totaalisesta "mää en tajua yhtään miten tässä pitäis tehdä" -noloushetkestä on pitänyt huolen, että kynnys mennä tunneille on kasvanut entisestään. Kun joku sali lanseeraa pienryhmät tukiopetuksella minun kaltaisilleni pelkureille ilmoittaudun ensimmäisenä.

* Entäs uinti?

- En osaa uida. :( Muuten laji sopisi minulle aivan älyttömän hyvin. Olen NIIN kateellinen ihmisille jotka osaavat uida.

* Tai lenkkeily? Lähde ulos ihminen!

- Valitettavasti en tiedä mitään niin ikävää liikuntaa kuin lenkkeily. Mieluummin menisin vaikka sinne step-tunnille nolaamaan itseni kuin yrittäisin lenkkeillä.

* Ala syödä enemmän hiilareita niin jaksat taas nostaa punttia.

- Kuulostaisi muuten järkevältä, mutta olen ruokavaliollani treenannut kaksi vuotta ilman ongelmia. Itse asiassa syön tällä hetkellä paljon hiilihydraattipitoisempaa ruokaa kuin ensimmäisen vhh-vuoteni aikana. Tällä pohjalla minun  on vaikea nähdä, miten hiilihydraattien lisääminen auttaisi salijumiin.

* Onko järkevää tehdä jotain, jota inhoaa?

- 'Inhoaa' on ehkä kohdallani liian voimakas sana, mutta kyllä, liikunnan kohdalla ON järkevää vaikka pakottaa itsensä treenaamaan jos vaihtoehtona on se, että istuu perseellään eikä koskaan harrasta liikuntaa. Olen kanssanne (tämänpäiväisten pohdiskelujen tuloksena) samaa mieltä siinä, että juuri salitreeniä ei varmastikaan ole tällä hetkellä järkevää yrittää vetää kun se ei vain suju. Se on siis vaihdettava johonkin muuhun, vaikka se "joku muu" vaatii lähtökohtaisesti myös itsensä pakottamista.

.

Päätin nyt pitää ainakin viikon taukoa liikunnasta kokonaan, ja lähteä sitten hitaasti syöttämään erilaisia liikunnallisia virikkeitä. Lenkille minua ei saa, se nyt vain on fakta, joten jäljelle jäävät käytännössä ne pelottavat ryhmäliikuntatunnit. Poimin salini jumppavalikoimasta alhaisimman kynnyksen tunnit joista minulla on aiempaa, ihan positiivistakin kokemusta (bodypump, bodyvive) ja ajattelin uskaltautua myös kahvakuulatunnille. Kahvakuulatreeniin ei  kai voi sisältyä mitään kovin monimutkaisia koreografioita... eihän...?

Salitreeniin palaan vasta kun ajatus nilkkaremmistä tai bulgarialaisesta askelkyykystä ei enää saa nyrkkiä puristumaan.

Mutta siis - suuret kiitokset teille pääkoppani tuuletuksesta! Näköjään tarvitaan ulkopuolisen tuki siihen, että pystyn antamaan itselleni "luvan" ottaa lomaa liikunnasta.

Aiheesta toiseen.... PALASHAMPOOPÄIVÄKIRJA.

Todettuani Ma Provencen toimivan kuten tavallinen shampoo (ja HYVÄ sellainen, palaan vielä MP:hen myöhemmin), siirryin tällä viikolla vanhan ystäväni, Flow Kosmetiikan Blondin pariin. Odotin jännittyneenä uudelleenkohtaamistamme. Olen pessyt Blondilla hiukseni nyt kahdesti.

Haluaisitteko kuulla, että fiilis hiuksissa on erilainen kuin Kreikassa..?

Minä olisin.

Vaan ei. Hiukset ovat huuhdellessa ehkäpä jopa Kreikkaa nahkeammat. Niin kauan menee hyvin kun vain vaahdottaa, mutta heti kun lähtee huuhtomaan, hiukset vetävät ihan "huovaksi". Kuvitelkaa miltä kimppu märkää huopalankaa tuntuu. Siltä minun hiukseni tuntuvat. Ei voisi kerta kaikkiaan kuvitellakaan olevansa ilman hoitoainetta.

Laitan pesun jälkeen Flow Kosmetiikan Kehäkukka-hoitoainetta. Se tuoksuu voimakkaasti alkoholilta - ja alkoholia siinä onkin, sekä omenaviinietikkaa sekoitettuna muuten tavalliseen luonnonkosmetiikan hiustenhoitoainepohjaan. Hoitoaine tuntuu tosi hyvältä ja hiusten huopaisuus helpottuu heti. Saippuaisuus kuitenkaan ei. Huuhdellessa tyveen jää tuttu tahmeus. Kuivuttuaan hiukset ihan tuoksuvat saippualta.

Ja vielä aiheeseen numero 3.

Kuva täältä.

Olen vihdoin käynyt mittauttamassa kolesteroliarvoni!

Tätä on moni minulta kysellyt ruokavaliooni liittyen. Ja voin iloisena kertoa, että tällä kermaa ja kananmunaa vetävällä tytsyllä on lääkärin mukaan erinomaiset kolesteroliarvot. Hyvä kolesterolini eli HDL on 3.54 johon lääkäri totesi että hän aniharvoin törmää näin hyvään HDL-arvoon. Huono kolesteroli eli LDL on 2.0, mikä sekin on oikein hyvä arvo.

En ole koskaan aiemmin mitannut kolesteroliani eli en tokikaan tiedä onko vhh-ruokavalio vaikuttanut siihen mitenkään. Voihan olla, että arvoni ovat aina olleet hyvät. Mutta pääasia on se, että runsaasti kovia rasvoja sisältävä ruokavalio ei ole ainakaan muuttanut arvoja huonoiksi.

Jees, hyvällä mielellä vaan kreikkalaista jogurttia naamaan jatkossakin! :)

Haluan jakaa tämän ISOLLA koska ei samperi helpota!! Kun joku *ituttaa eikä meinaa tulla mitään niin siitä on pakko lopulta päästä huutamaan niin että naapurikunnissa soi! Se tunnetusti aina auttaa. Edes vähän.

Olen harrastanut salitreeniä yhdeksän vuotta. En pidä liikunnasta, kuten olen täällä aiemmin kertonut. Käyn salilla, koska se on minulle hyväksi. Elämässä on asioita joita on vain tehtävä, miellyttivät ne tai eivät.

Kroppa ja mieli kiittävät vanhuksena.

Koko yhdeksän vuoden aikana liikuntaharrastus ei ole tuntunut niin vaikealta kuin viimeiset kaksi kuukautta. Joka viikko vain pahenee. En tajua mikä minua oikein vaivaa! Salille meno on niin vastenmielistä että saan käyttää kaiken tahdonvoimani että saan treenikassin kouraan ja vaatteet niskaan. Ja kun salille saakka pääsee, ei treenistä meinaa tulla yhtään mitään. Painot ovat tippuneet joissain liikkeissä jopa puoleen ja sarjat jaksan hädin tuskin läpi.

Sain marraskuun alussa uuden ohjelman. Sekin *ituttaa. Siinä on liikkeitä joista en pidä. Olo on kuin 4-vuotiaalla tarhalapsella. Tekisi mieli heittäytyä lattialle, takoa nyrkillä jumppamattoa ja huutaa "enhaluaenhaluaenhalua...!"

Yritän löytää uuden vuoden lupaustensa salille saattelemien kinkunsulattelijoiden joukosta yhtä kärsiviä olemuksia, toverisieluja. Katson vetoavasti pallon päällä vatsarutistusten kanssa ähisevää tätiä. Ei, en saa takaisin "tiedän-miltä-susta-tuntuu" -katsetta. En keneltäkään. Eikö kellään täällä kulje reeni niin päin peetä kuin mulla...? Haloo, kai jotain muutakin teistä *ituttaa..??

Yksi liikkeistä mistä en pidä on lonkan ojennus taljassa. Blondiaivot: "Ei saamari että väsyttää vaihtaa tätä *elkkarin nilkkaremmiä jalasta toiseen, tämmöseenkin menee ihan turhaa aikaa..."

Vasta kuukauden kuluttua välähti. Kuules blondi, niitä nilkkaremmejä on salilla useampikin. Laita hyvä ihminen remmi kumpaankin nilkkaan niin ei tarvitse mutristella joka sarjan välillä ja vetää teatraalisia remminvaihtohuokauksia.

Aivot vissiin pikkuisen seis.

Menee vähän nopeammin lonkan ojennukset nyt siis.

Mutta silti tekee mieli pahoinpidellä laitetta joka kerta kun kohdataan.

En tiedä mitä tällä postauksella halusin sanoa. Tai tiedänpäs. Haluan kuulla että teitä on muitakin. Jotka revitte itsenne liikuntaharrastukseen päivästä ja viikosta toiseen vaikka välillä tekee niin vaikeaa ettei tosikaan. Koska vielä tyhmempää on luovuttaa. Liikunta on yksinkertaisesti jotain joka vain kannattaa.

Nyt tekisi hyvää kuulla että joku muukin on päässyt tällaisen mielettömän jumin läpi. Ymmärrän parin viikon väsymykset mutta mun tilanne on jatkunut jo syksystä saakka. :(

Liikunnan ei tarvitse olla hauskaa, mutta ei sen nyt sentään tarvitsisi *ituttaa.

. . .

Edit. Huomaan kommentteja lukiessani, että olisi ollut hyvä tarkentaa tässä jutussa että kuntosalitreeni on kaikista kokeilemistani liikuntalajeista minulle se mieluisin. Lajin vaihtaminen ei siis taida tässä ongelmassa auttaa... :/ Ryhmäliikunnasta en ole onnistunut innostumaan pysyvästi, tunteihin liittyvät kellonajat ja ryhmän aiheuttama "paine" saavat käynnit lopulta aina hiipumaan. Toiset ihmiset vain kokevat ryhmäliikunnan pelottavana, minä kuulun harmillisesti heihin. :/ Hathajoogassa käyn kerran viikossa, mutta sen lasken enemmänkin rentoutumiseksi ja kehonhuolloksi kuin varsinaiseksi kuntoliikunnaksi.

P.S. Vastailen kommentteihin huomenna, kiitos tosi paljon kaikille jotka ovat halunneet sanoa jotain..! Mutta yhteisesti voin nyt kaikki illan aikana tulleet kommentit läpilukeneena sanoa, että niin itsestäänselvältä kuin lajin vaihto tässä tilanteessa tuntuisi, se on minun liikuntahistoriallani sangen epätodennäköinen pelastus. Sali kun on aina ollut se ainoa joka on jaksanut kiinnostaa ja motivoida edes sen tarvittavan määrän. Se on tuntunut siltä "minun lajilta", se sopii minun luonteelleni ja on pysynyt mukana vuodesta toiseen. Kaikki muu liikunta on aina jäänyt.

Ilmeisesti tauko olisi nyt sitten se vastaus.

Voi näitä kiihkeästi eläviä kosmetiikkamarkkinoita… Viime keväänä netissä ylistettiin Terre d’Ocin BB:tä parhaana luonnonkosmetiikan BB-voiteena. Nyt Terre tuntuu jo olevan ”niin kuultu” ja viimeisimmät hehkutukset kohdistuvat Melvitan ja erityisesti Iroisien beebeisiin. Ja nyt siis puhutaan luonnonkosmetiikasta.

Koskahan bb-buumi muuten alkaa laimentua..? Itse kun en kuulu sävyttävien päivävoiteiden kuluttajiin niin jaksan ihmetellä, kun aina vain ilmestyy uusia bb- ja nyt vielä cc-voiteitakin. Vai onko niin, että termi ”sävyttävä päivävoide” on nyt kuopattu ja korvattu Beauty Balmilla? Se olisikin järkevää, koska kyseeessä on useimmissa tapauksissa aivan saman tyyppinen tuote.

Kiinnostaa kuulla kuinka suuri osa Karkkipäivän lukijoista valitsee sävyttävän päivävoiteen tyyppisen tuotteen meikkivoiteen tai meikkipuuterin sijaan. Uusi kysely sivupalkissa!

Sain Terre d’Ocin BB Creamin Jolielta viime kesänä.

Voide on koostumukseltaan notkeaa, levittyy todella kauniisti ja kosteustehot riittävät yksinään. En tarvitse tämän alla erikseen muuta kosteustuotetta. Peittokyky on erittäin mieto, tämä tasoittaa ihon sävyä vain aavistuksen kuten kuvasta näkyy. Roosaan taittava sävy mukautuu ihooni mikä sekin kertoo läpikuultavuudesta, yleensä minulle ei käy mikään roosaan taittava meikkipohja.

Testasin Terren koostumusta levittämällä toiselle puolelle kasvoja Garnierin BB:tä (jonka ihofiilistä pidän todella hyvänä) ja toiselle puolelle Terreä. En käytännössä huomannut mitään eroa, täysin luonnollinen Terre levittyy yhtä kauniisti ja tasaisesti kuin synteettinen Garnier. Pinta jää mattaisemmaksi kuin Garnierilla.

Tuoksu on suhteellisen voimakas ja makeahko, ehkäpä kukkainen..? Vaikea kuvailla.

Kuvassa ideana näyttää, miten eri sävyiset meikkipohjat sulautuvat ihooni. Laveran nestemäinen meikkivoide sävyssä Porcelain on minulle näistä paras, mutta tummemmat BB:tkin näyttävät ihan hyvältä. Laveran BB tekee ihostani hieman päivettyneen näköisen.

Terre d'Oc BB Cream on kaiken kaikkiaan oikein miellyttävän tuntuinen tuote. Iho jää samettiseksi eikä pigmentti kökköönny niin kuin luonnonkosmetiikan meikkipohjatuotteissa välillä käy. Tulos tosin oli toinen sisareni pintakuivalla iholla, eli uskallan sanoa että voide toimii kauniisti normaalilla iholla jossa ei ole kuivia kohtia. Terren BB:llä on hintaa 30,20€ ja pakkauksessa on tavaraa 30 ml. Sävyvaihtoehtoja on kaksi.

Sävyttävistä päivävoiteista pitävälle kelpo tuote. Joku teistä antaa tälle varmasti hyvän kodin seuraavissa kosmetiikkahuutajaisissa. :)

* * *

Asiaan liittymättä: Miksi kuvat eivät enää näy vanhoissa postauksissani? (Tarkemmin sanottuna huhtikuulta 2009 huhtikuulle 2010.) Olen saanut tästä useampia ihmettelyitä ja eilen asiasta kysyi jopa oma äitini, joten vastaan nyt niin että näkyy kaikille. Ensimmäisen bloggausvuoteni aikana tallensin valtaosan kuvista Photobucketiin enkä suoraan blogin omaan kuva-arkistoon (Bloggerissa oli tuolloin tosi rajallinen tila kuville). Lomaviikon arkistopostauslinkkien tuoma kävijävirta ylitti Photobucketin ilmaisen kaistatilan ja niinpä kuvat lakkasivat näkymästä perjantaina 17.1. Olen tosi pahoillani tästä, en ole enää vuosiin käyttänyt Photobucketia enkä tullut yhtään ajatelleeksi tilini limittiä lomaviikon juttuja linkitellessäni. Normaaliviikkoina ekan vuoden juttujani lukee niin harva ihminen ettei kävijävirta saa limittiä ylittymään.

Kaistatila kuitenkin nollautuu taas ensi kuun alussa ja kuvat palautuvat näkyviin. :)