Karppaajan ruokakomerossa näyttää sangen erilaiselta kuin tavallisessa kuiva-ainekaapissa. Vehnäjauhot, riisit, makaronit ja puurohiutaleet loistavat poissaolollaan. Niiden tilalla on pussia jos monenmoista niinkin eksoottisilla nimillä kuin Bake Pro, Pofiber, Psyllium ja Fibrex.
Mitä kaikkea löytyy viljan ja sokerin välttelijän leivontaosastolta...?
Vhh-jauho numero 1: mantelijauhe. Tätä käyttävät varmasti kaikki vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattavat. Sopii kaikkien vhh-leipomusten taikinapohjaan sämpylöistä kakkuihin ja lettuihin = "karppaajan vehnäjauho". Hh-pitoisuus 6 g / 100 g.
Pofiber eli perunakuitu. Käytetään korppujauhon tavoin esimerkiksi pyörykkätaikinoissa, kakkuvuoan leivitykseen tai vaikka kalan panerointiin. Hh-pitoisuus 12 g / 100 g.
Fibrex eli sokerijuurikaskuitu. Samankaltainen tuote käyttötarkoitukseltaan kuin perunakuitu, mutta Fibrex myydään hiutalemuodossa. Muistuttaa ulkomuodoltaan viljahiutaleita ja sopii esimerkiksi vhh-myslin ainesosaksi. Hh-pitoisuus vain 5,5 g / 100 g.
Minusta Pofiber sopii jauhoisen muotonsa vuoksi paremmin pyörykkätaikinaan ja leivitykseen. Käytän Fibrexiä joko mysliin tai osana sämpylä- ja leipätaikinoita.
Kookosjauho. Käytän lähinnä jälkiruokaleivonnassa kuten muffineissa tai kakuissa, tai kookospuurossa. Imee itseensä erittäin runsaasti nestettä minkä vuoksi kookosjauhopohjaisesta taikinasta tulee kuivempaa kuin vaikkapa mantelijauhopohjaisesta.
Hh-pitoisuus vaihtelee huomattavasti, valmistajasta riippuen se voi olla välillä 6,4g - yli 30 g / 100 g.
Psyllium eli Plantago ovata-ratamokasvin siemenistä valmistettua jauhetta. Käytetään leivonnassa hyvin pieniä määriä tuomaan taikinaan gluteenin tapaista sitkoa. Hh-pitoisuus valmistajasta riippuen 0 - < 1 g / 100 g.
Toimii myös jauhona supersimppelissä lettutaikinassa, kastikkeen suurustajana sekä "Philadelphia-pastan" raaka-aineena.
Erytritoli eli "karppaajan sokeri". Erytritoli on sokerialkoholi jota esiintyy luonnostaan mm. meloneissa, viinirypäleissä ja sienissä. Sitä valmistetaan käymisteitse rypälesokerista. Imeytyvän hiilihydraatin pitoisuus 0 g (sokerialkoholi on hiilihydraattia mutta ei imeydy = ei nosta verensokeria).
Erytritoli on kaloritonta ja makeudeltaan n. 80% pöytäsokerin makeudesta. Se on rakenteeltaan kiteistä ja muistuttaa tavallista sokeria. Käytän leivonnassa ja kookospuuron päällä kanelin kanssa.
Bake Pro eli kuumennusta kestävä heraproteiinijauhe eli "leivontaproteiini". Tätä käytän jostain syystä todella harvoin, vaikka sillä voi mainiosti korvata osan jauhoista leivonnassa saaden hyvän proteiinilisän. Bake Pro'ssa on proteiinia 78 g, rasvaa 7 g ja hiilihydraattia 7 g / 100 g.
Minulle on jäänyt hieman epäselväksi poikkeaako tämä oikeasti "tavallisesta" heraproteiinijauheesta. Eikö tavallinen heraprotsku kestä kuumennusta...?
Vhh-perusjauho nro 2: soijajauho. Vähän huonommat ravintoarvot kuin Bake Pro'lla (proteiinia 40 g, rasvaa 22 g ja hiilihydraattia 13 g / 100 g. Soijajauhoa on kuitenkin helpommin saatavilla kuin Bake Pro'ta ja se on edullisempaa, siksi sitä varmaan käytetään yleisemmin. Korvatessani soijajauhon reseptissä Bake Pro'lla en ole huomannut tuloksessa mitään eroa.
Käytän osana sämpylä-, piirakka- ja pizzapohjataikinoita sekä pinaatti/porkkanaletuissa.
Vehnägluteenijauho eli vehnän proteiinia. Useimmille tuttu vegaanikinkun eli seitanin aineksena. Tuo taikinoihin voimakasta sitkoa. Ravintoarvot samankaltaiset Bake Pro'n kanssa (vaikka vaihtelevat hieman valmistajittain); proteiinia 76 g, rasvaa 6 g ja hiilihydraattia 8 g / 100 g.
Käytän aika harvoin osana sämpylätaikinaa tai jos teen karppipullaa (ja sitäkin on tullut tehtyä ruhtinaalliset kaksi kertaa kahden ja puolen vuoden aikana). Käyttämällä vhh-leipätaikinassa runsaasti gluteenia saa leipään sen "oikean" leivän kimmoisan rakenteen. Vehnägluteeni on kaikkien kaupallisten karppileipien perusraaka-aine.
Kappas, tämä ei ole kuiva-aine mutta odottaa jauhokaapissa vuoroaan. Sokeroimaton sinappi. Käytän normaalisti dijonspinappia mutta tilasin tämän purkin kokeilumielessä iHerbistä, tiedä vaikka olisi maukkaampaa kuin dijon. :)
Käytän sinappia eniten kermaviilikastikkeiden ja uunikalan kuorrutuksen maustamiseen - ja tietysti soijanakin kaverina! (Dijonsinapista saa muuten ihan "tavallisen" makean sinapin makuista kun makeuttaa sen itse vaikka erytritolilla.)
Auringonkukansiemeniä käytän näkkäritaikinassa ja salaatin päällä, pellavansiemenrouhetta niinikään näkkärissä, pizzapohjassa ja minuuttisämpylässä sekä rahkajogurttiseosten päälle ripoteltuna.
Saksanpähkinää (hh 3,2 g / 100 g)...
Parapähkinää (hh 2,6 g / 100 g)...
...pistaasipähkinää. No, näitä en itse asiassa syö itse juuri koskaan, pistaasipähkinässä on aika korkea hh-pitoisuus (16,7 g / 100 g). Mutta mies tykkää.
Jännä miten pähkinöiden ravintoarvot muuten vaihtelevat huomattavasti lähteestä riippuen. Pistaasien imeytyvä hh-pitoisuus on Finelin mukaan tuo 16,7 g, mutta Now Foodsin pakkausselosteen mukaan vain 7,14 g / 100 g.
Suursuosikkini hasselpähkinöiden hh-arvo heittelee sekin ihan hulluna, olen bongaillut sitä välillä 3 g ja yli 17 g. Mistä tämä oikein johtuu, osaako joku sanoa? Kasvihan on aina sama kasvi eikä mikään teollisesti eri resepteillä valmistettu ruoka-aine, miten sen ravintoarvot voivat vaihdella pakkaajan mukaan?
Edit. Tähän saatiin vastaus: kasvien ravintoarvot vaihtelevat maantieteellisen alueen mukaan. Eri alueilla on erilainen ilmasto ja maaperä, ja nämä yhdessä vaikuttavat kasvin ravintoaineisiin.
Pähkinäboksista löytyy vielä hasselpähkinää, makadamiapähkinää, mantelilastuja, kookoshiutaleita ja cashew-pähkinöitä. Casheweita käytän itse aniharvoin kun ovat niin hh-pitoisia, joskus tulee johonkin wokkiin heitettyä.
Pidän pähkinöistä eniten paahdettuna (ja joistain pähkinöistä, etenkin makadamiasta, en "raakana" lainkaan), joten paahdan niitä pieniä satseja aika ajoin ja laitan paahdetut yksilöt omaan purkkiinsa. Täältä aina täydennän käsilaukkuni snack-pussia. :)
Tänään oli muuten paahtopäivä. Paahdan myös siemeniä, tänään pannuun pääsi auringokukansiementä, seesamia ja kurpitsansiementä. Myös mantelilastut saavat ihanaa makua paahtamisesta.
Ja demonstroidakseni mihin jauhokaapin sisältöä käytetään....
Tänään oli myös pitkästä aikaa leivontapäivä! Leivoin mantelisämpyläreseptillä feta-oliivimuffineita ja uudella, ruotsalaisesta lehdestä bongaamallani ohjeella ihanan mureita ja karkearakenteisia sämpylöitä.
Jälkimmäiset ovat niin raskasrakenteisia että eivät kohoa yhtä hyvin kuin mantelisämpylät, mutta huomattavasti maukkaampia, mantelijauhohan ei juuri maistu miltään. Ruotsalaislehden "Grova Frallor" -sämpylöihin tulee mantelijauhon lisäksi kookosjauhoa, pellavansiemeniä, pofiberiä ja fibrexiä. Lisäsin joukkoon vielä kuivattua nokkosta kun sitäkin sattui kaapista löytymään ja raastoin päälle Pecorino-juustoa jonka suolaisuus viimeisteli leipästen maun täydellisesti...! Mums!
(...näitä ei voi kyllä leipoa kovin usein ettei leivänhimot palaa... :D)
P.S. Eilisiin kommentteihin vastaaminen jäi kesken enkä ole ollut koneella tänään juuri lainkaan, julkaisen & vastaan tässä illan aikana. :)
Ostin miehelleni laivalta tuoksun.
YSL:n L’Homme –linja on miehelle tuttu jo entuudestaan, joten uskalsin ostaa tuoksun ilman koehaistoa. Soitin kuitenkin varmuuden vuoksi tuoksuhyllyltä ja esitin vaihtoehtoni. ”Givenchyn Play Intense olisi tarjouksessa, ja toinen hyvä edullinen on YSL:n L'Homme Cologne Gingembre. Se on edullisempi kun se on cologne”.
”Ota se YSL”, mies sanoi.
Tuoksu oli kuitenkin pettymys.
”Tämähän katoaa iholta saman tien, en haistanut tätä enää käveltyäni kylppäristä olouoneeseen”, mies valitti.
Selitin, että colognet ovat paljon kevyempiä kuin edt:t ja edp:t. Ja että juuri siksi se on myös halvempi, jota olin yrittänyt puhelimessa tuoda esiin. Mies oli entistä pettyneempi. ”En mä tajunnut mistä sä puhuit, en mä tätä olisi ottanut jos olisin tajunnut.”
”Tästä edes tuot vain niitä eau de toiletteja”.
Jatkoimme tuoksukeskustelua, ja kävi ilmi että miehellä ei ollut –heh- hajuakaan mitä nimitykset tuoksupullojen kyljissä oikeasti kertovat. Hän oli kuvitellut, että eau de toiletet ovat yksinomaan miesten tuoksuja ja eau de parfumit naisten tuoksuja. After shavet ovat kuulemma jotain ”vanhojen pappojen hajuja”.
Totta on, että suurin osa miesten tuoksuista on EdT-vahvuudella, mutta myös EdP:tä löytyy. Esimerkkinä vaikka Diorin Homme Intense, jota Mr. Karkkipäivällä on itselläänkin ollut.
”Mistä sitten muka tietää mitkä tuoksut on miehille ja mitkä naisille, häh?” mies ihmetteli.
Kysyin, eikö hän koskaan ollut huomannut useimmissa miesten tuoksuissa tekstiä Homme tai Man.
”Ja erottaahan ne nyt viimeistään siitä, kun miesten tuoksut ovat omassa hyllyssään tai osastollaan ja naisten tuoksut omassaan”, sanoin.
”Just joo, ihan älytöntä, tuohan on sukupuolirasismia..!" mies huusi. "Hakekaa vaan miehet pullonne tuolta omasta nurkastanne..! Ihan kuin jotain 1800-lukua...”
Piti vähän aikaa miettiä oliko äijä ihan tosissaan tuon viimeisen kanssa, mutta ilmeisesti se oli huumoria.
Joka tapauksessa olin hyvin hämmästynyt siitä, että tuoksuja rakastava mieheni tietää loppujen lopuksi tuoksujen maailmasta noin vähän. Minulle ilmaisut EdT, EdP, Eau Fraîche, cologne jne ovat aina olleet suunnilleen yleistietoa.
Mutta kun aloin miettiä asiaa, niin eiväthän monet kosmetiikkaliikkeen asiakkaistanikaan ymmärtäneet ilmaisujen päälle. Ja nyt puhutaan ihan naisasiakkaista. Monesti jouduin selventämään, miksi samannimisellä ja samankokoisella pullolla olikin kaksi hintaa. Eau de Parfum on kalliimpi kuin Eau de Toilette, mutta miksi – se tuli monelle yllätyksenä. "Jos EdT ei oikein pysynyt ihollanne, kokeilkaa Eau de Parfum -versiota". "Aaaa..? Kiitos!"
Mitä enemmän tuoksussa on tuoksuöljyä, sitä arvokkaampaa se on. Useimmiten tuoksuöljyn pitoisuus kulkee myös käsi kädessä tuoksun voimakkuuden ja keston kanssa, mutta ei aina. Myös tuoksuaineet ja fiksatiivit vaikuttavat kestoon. (Esimerkiksi vanilja kestää iholla erityisen hyvin, ja näin ollen vaniljapohjaiset tuoksut koetaan usein kestävämpinä kuin vaikkapa sitruspohjaiset.)
Hajuvesien voimakkuudet tuoksuöljyn pitoisuuden mukaan:
”Splash” ja aftershave: n. 1-3%
Cologne: n. 3-8% (tyypillisesti 5%)
Eau de Toilette: 5-15% (tyypillisesti 10%)
Eau de Parfum 10-20% (joskus näkee myös ilmaisua Parfum de Toilette)
Parfum (extrait): 25% ja ylöspäin
Nimitykset kuten ’mist’ ja ’body spray’ kuuluvat voimakkuudeltaan colognen kategoriaan, samoin Eau Fraîche. Tyypillisesti Eau Fraîche –termiä käytetään naisten cologne-tuotteesta, cologne on vakiintunut miesten puolelle. (Alun perinhän ’cologne’ tulee Saksassa 1700-luvulla kehitetystä Eau de Cologne –tuoksusta, ja on sittemmin vakiintunut yleisnimitykseksi kevyille, vesimäisille tuoksuille.)
Löytyykö Karkkipäivän lukijoiden joukosta "mr. karkkipäiviä" jotka tunnustavat, että ee-dee-peet ja teet ovat vähän harmaata aluetta? Tuleeko hankittua useammin Eau de Toilette - vai Parfum -vahvuutta vai onko sillä edes mitään väliä?
(Joskushan samannimisen tuoksun EdT/EdP-versiot sisältävät myös eri tuoksuaineita, jolloin kyseessä ei enää ole pelkkä vahvuusaspekti vaan aivan eri tuoksu... Kyllä helpotetaan asiakasta..! ;) Edit. Selvennös - kirjoitin huonosti ^_^ Siis toki EdT ja EdP -versio samasta tuoksusta sisältävät aina osittain eri tuoksuaineita, mutta välillä ne tehdään niin erilaisiksi että toisen version yhteyttä alkuperäiseen on ainakin perusnuuskuttelijan vaikea löytää.)
Itsenäisyyspäivän silmämeikistäni pyydeltiin joulukuussa tutorialia. Toivomuksia Vanhojen Tansseihin sopivista meikeistäkin alkaa taas tippua, joten päätin yhdistää toiveet.
Tämä meikki sopii erinomaisesti tummansinisen tai violetin puvun kaveriksi.
Tarvitset:
Minä käytin meikkiini näitä tuotteita:
Yves Rocherin voidemainen luomiväri sävyssä Bleu Mauve ja Indelible Gel Eyeliner sävyssä Scuba Dive.
(Värillinen, voidemainen pohjustus ei ole välttämätön mutta sillä saa aina lisäintensiteettiä meikkiin.)
Dior Bleu Denim -paletti (merkkasin käyttämäni sävyt: tummansininen, harmaanliila ja valkoinen).
Mineraaliluomivärit: marjapuuroliila Pure Luxe Amethyst, kimaltava sinivioletti Fyrinnae ?? (en muista sävyn nimeä koska olen siirtänyt luomivärin toiseen purkkiin), voimakkaan helmiäinen kalpea liila About Face Hope No Matter What.
Laitoin vielä kuvan meikkiin käytetyistä siveltimistä kun niistäkin tulee aika ajoin kysymyksiä.
1 Benecosin synteettinen sivellin, käytän voidemaisten luomivärien levitykseen.
2 Ikivanha H&M:n luottosiveltimeni jolla levitän luomivärirajaukset.
3 MACin 209, käytän geelieyelinerin levitykseen.
4 MACin 228, käytän luomivärin levitykseen kun sävyä tulee vain hyvin pienelle alueelle.
5 MACin 239, käytän luomivärin levitykseen (eniten käyttämäni sivellin).
6 The Body Shopin vanha peiteaine/huulipunasivellin, käytän geelieyelinerin levitykseen sisärajauksessa.
1. Pohjusta luomi silmämeikinpohjustajalla. Levitä liikkuvalle luomelle halutessasi sinertävää tai violettia voidemaista luomiväriä. Käytin Yves Rocherin Bleu Mauvea.
2. Rajaa yläluomi siipimäisesti. Kynällä saat pehmeämmän jäljen, geelieyelinerilla tai nestemäisellä tarkemman.
Käytin Indeliblen Scuba Dive -geelieyelineria.
(Sisärajauksenkin voi toki tehdä jo tässä vaiheessa mutta itse jätän sen aina viimeiseksi koska silmäni vuotavat helposti meikatessa.)
3. Levitä liikkuvan luomen sisemmälle puolikkaalle vaaleaa harmaanliilaa. Rajaus jää luomivärien alle.
Käytin harmaanliilaa Diorin Bleu Denim -paletista.
4. Levitä ripsien tyveen rajauksen päälle tummansinistä luomiväriä, pehmentäen rajauksen.
Käytin tummansinistä Diorin Bleu Denim -paletista.
5. Tee luomen ulkonurkkaan varjostus tummansinisellä. Pidä varjostuksen suuntana kulmakarvan loppupäätä.
Käytin tummansinistä Diorin Bleu Denim -paletista.
6. Lisää luomen keskelle häivähdys kimaltavaa violettia niin saat meikkiin eloisuutta. (Kimalle ei valitettavasti oikein tule kuvassa esiin...)
Käytin Fyrinnaen kimaltavaa siniviolettia.
7. Levitä kulmaluulle ja kyynelkanavan viereen luomen sisänurkkaan vaaleaa sävyä. Häivytä sävyllä sinivioletin varjostuksen raja vetämällä sitä osittain varjostuksen päälle.
Minä käytin kulmaluulla valkoista Diorin Bleu Denim -paletista ja kyynelkanavan vieressä About Facen runsaasti hohtavaa Hope No Matter What -sävyä. Ei ole mitenkään tarpeen käyttää kahta eri vaaleaa, mutta minä halusin sisänurkkaan voimakkaamman korostuksen. Se on hyvä idea etenkin jos silmät ovat lähellä toisiaan tai sisänurkissa on paljon tummuutta.
8. Rajaa alaluomi tummansinisellä luomivärillä aivan ripsien tyvestä.
Käytin edelleen tummansinistä Diorin paletista. :)
9. Lisää tummansinisen rajauksen alle (mielellään hohtavaa) violettia jotta saat rajaukseen utuisuutta ja alaluomelle lisää väriä. Tämä on se kohta jolla tuot meikkiin ratkaisevan lisän - alaluomi ja sille levitetyt sävyt ovat koko ajan näkyvissä toisin kuin yläluomen sävyt (riippuen tietysti luomen muodosta).
Minä käytin alaluomen ulkonurkassa Fyrinnaen siniviolettia ja sisemmällä puolikkaalla Pure Luxen ihastuttavaa, hieman punertavaa Amethyst-sävyä. Amethyst'istä tulee nostalginen olo - se oli ihkaensimmäisessä mineraaliluomiväritilauksessani vuonna 2006 ja on yksi kaikkien aikojen suosikkivioleteistani!
Jos yläluomellasi on lähinnä sinertäviä violetteja, valitse alaluomelle jotain pinkihtävää tai punertavaa liilaa niin saat meikkiin vivahteikkuutta. Voimakkaasti hohtavat sävyt liukuvat toisiinsa kuin itsestään.
10. Tee sisärajaukset (eli rajaa silmän reunan limakalvo ylä- sekä alapuolelta). Ei ole välttämätöntä mutta tuo juhlameikkiin sen THE-imun. :)
11. Lisää ripsiväri. Valmis!
Tässä vielä värikartta.
*
Aikaisemmin ilmestyneitä ideoita Vanhojen Tanssit -meikkiin:
Kultaa ja violettia (burgundin, viininpunaisen tai kultaisen puvun kaveriksi)
Klassinen smokey eye (tummien pukujen kanssa)
Harmaata ja vihreää (harmaan, hopeisen tai vihertävän puvun kanssa)
Ja vielä yleispätevä ohje iltameikkiin:
Make-up For Dummies - iltameikki
(sisältää ohjeet klassiseen rusehtavaan meikkiin sekä räväkämpään fuksia-mustaan meikkiin)
