Chamonix, miehen suussa tuttavallisemmin 'Nix. Tuttu laskettelijoille ja vuorikiipeilijöille. Jos ei laske tai kiipeä vuorta niin tuntee todennäköisesti ainakin Euroopan korkeimman vuoren, Mt. Blancin, jonka juurella Chamonix lepää.
Minä olen kaukana alpinistista.
Mutta nyt olen täällä! :)
Olen matkustellut Euroopassa aika paljon, ja useimmat paikat, uudetkin, tuntuvat aina jollain tapaa tutuilta. Eurooppalaisilta. Vanhoissa kaupungeissa on se tietty mukulakivinen ja keskiaikaisten rakennusten luoma tunnelma. Välimeren aurinkokohteissa turkoosi meri ja valkoiseksi kalkitut talot tuntuvat aina yhtä rakkailta - ja aina yhtä tutuilta. On reissussa mutta tavallaan "kotona" siinä ympäristössä.
Vuorien keskellä on toisin.
Olen Alppi-seudulla vasta kolmatta kertaa elämässäni. Tämä paikka tuntuu tuoreelta. Erilaiselta. En ole tottunut vuoriin, ja ne yllättävät joka kerta. Suomessa ei näe mitään tällaista, tunturit ovat kesyjä mäkiä jotka laiskasti polveilevat hädin tuskin havaittavia huippuja muodostaen.
Sveitsissä ja Ranskassa vuoret kohoavat silmissäni taivaan kanteen saakka. Jaksan hämmästellä niitä niska kenossa kuin pieni lapsi. Huudahtelen miehelleni kuin innostunut tenava iskälleen, "Katso, katso! Miten korkeita...!" Kuvat eivät kerro mitään. Jos olet nähnyt vain tunturit, oikea vuori salpaa henkesi.
Bussimatka Genevestä Chamonixiin kestää vain runsaan tunnin.
Siellä se alkaa häämöttää; Mt. Blancin massiivi.
Chamonixin kylä on kuin täydellinen postikortti-idylli. Astuessani bussista olin sokerihuurrettu ihastuksesta.
Etenin ehkä kymmenen askelta kerrallaan ja pysähdyin ottamaan kuvaa. Mies meni kaukana edellä. Hänelle 'Nix on jo tuttu.
"Hei, minähän olen ulkomailla!" :)
Genevekin tuntui vain yhden aiemman vierailun perusteella tutulta, mutta Chamonix.... Uusi maailma!
Kylän keskellä patsaaksi ikuistetut muinaiset alpinistit katsovat kohti Blancin huippua.
'Nix by night.
Aiguille du Midi, 3842 metrin korkeudessa. Sinne suuntaamme lauantaina.
Mutta tänään kohteena on Le Brévent, 2525 m, josta patikoimme Lac Noirsin ja Lac Cornun järville ja allekirjoittaneen voimien puitteissa aina La Blancin jäätikköjärvelle. Nivuseni ei valitettavasti vaikutakaan täysin toipuneelta Kevon jäljiltä ja alkoi eilen jälleen osoittaa rasittumisen merkkejä. (Kiitos muuten eräälle lukijalle joka otit minuun yhteyttä tuon nivus-jutun tiimoilta, luin viestisi mutta en ole ehtinyt vielä vastaamaan. On minulla sympaattisia lukijoita kun huolehtivat terveydestäni..! <3)
'Nix kuittaa tältä aamulta. Nyt eväät kasaan ja kohti vuorta! :) Täällä ei ole ainakaan hyttysiä! ^_^
En muuten tiedä jännittääkö minua enemmän nivuseni kesto vai nuo köysiradat kopperoineen.... Toiset nauttivat köysiratakyydeistä, minut ne liimaavat ahdistuneena kopin seinään ja jokainen nytkäys lennättää pulssin kattoon...
On vähän maisemat vaihtuneet viikonlopusta!
Terkut Sveitsistä! :) Pikkuisen eri näköistä tömpärettä täällä kuin Kevolla.
Tulin juuri iltakävelyltä Quai du Mont Blancilta Geneve-järven rannasta. Viimeksi kuljin kyseistä katua heinäkuussa 2011, tämä on toinen vierailuni Genevessä ja kolmas Sveitsissä.
Karkkipäivä tulee liikkumaan taas vaihteeksi matkablogitunnelmissa seuraavat kaksi viikkoa. Muutama kosmetiikkajuttukin on varastossa mutta luulen, että tekee enemmän mieli kirjoittaa reissusta... :) Kosmetiikkalukijat, teille siis pahoitteluni ja palataan "asiaan" taas viimeistään elokuussa. Mutta käykää välillä kurkkimassa ne kosmetiikkapostaukset ^_^
Geneve on ihastuttava kaupunki, mutta emme viivy täällä kuin yhden yön. Huomenna matka suuntaa Ranskan puolelle Chamonix'hin - jossa ei tosin suinkaan ole tarkoitus hiihtää :D
Lomalomaloma! ^_^
Kirjoittelin viime viikolla minulle lähetetyistä luonnonkosmetiikan aurinkosuojatuotteista. Biosoliksen aurinkoöljyssään käyttämä UV-suoja-aine nosti esiin aiheellisia kysymyksiä siitä, millä perusteilla tuotetta saa markkinoida aurinkosuojana. Kuluneen viikon aikana aiheesta on kirjoittanut myös Kemikaalikimaran Anja Nystén, ja käyn parhaillaan mielenkiintoista sähköpostikeskustelua Biosoliksen belgialaisen valmistajan Proveran kanssa.
Kysymykset liittyvät kahteen kohtaan:
* Jos/kun titaanidioksidi on ainoa luonnonkosmetiikassa UV-filtterin funktiolla sallittu ainesosa, miten titaanidioksidia sisältämätöntä tuotetta voidaan markkinoida aurinkosuojana?
* Miten ylipäänsä voidaan markkinoida aurinkosuojana tuotetta (oli se sitten luonnonkosmetiikkaa tai ei), joka ei sisällä EU: Kosmetiikka-asetuksessa UV-filtterin funktiolla hyväksyttyä UV-suodatinta?
Kysymysten relevanttius kumpuaa (ainakin omalla kohdallani) ennenkaikkea siitä, että moni luonnonkosmetiikan valmistaja on luopunut aurinkosuojatuotteiden valmistuksesta EU:n säädösten ja ainesosarajoitusten myötä. Mikäli on mahdollista kuitenkin käyttää ainesosia, joita EU ei ole hyväksynyt UV-suoja-aineiksi, ja markkinoida tuotetta täysin hyväksytysti aurinkotuotteena, mitä virkaa koko kosmetiikka-asetuksella sallittujen ja rajoituksin käytettävien ainesosien listoineen on?
Lista EU:ssa sallituista UV-suodattimista.
Pro Luonnonkosmetiikka Ry:n sivuilta:
"Luonnonkosmetiikassa on käytettävissä yksi raaka-aine, titaanidioksidi, jolla saadaan aikaan mineraaliaurinkosuoja. Titaanidioksidi on valkoinen pigmentti, jota käytetään esimerkiksi väriaineena meikeissä. (...)
Raaka-aineiden käytön lisäksi kaikkia aurinkovoiteita koskevassa kemikaaliasetuksessa määritellään raja-arvot UVA/UVB suojalle. Luonnonkosmetiikka-aurinkotuotteet on testattu näiden perusteella. Testit tehdään hyväksytyissä, riippumattomissa laboratorioissa.
Titaanioksidin lisäksi luonnonkosmetiikan aurinkotuotteet sisältävät kasviöljyjä ja -uutteita, joilla ravitaan ja kosteutetaan ihoa. (...)
Aikaisemmin voitiin käyttää myös sinkkioksidia, mutta se ei ole hyväksytty virallisesti aurinkosuoja-aineeksi. Sinkkioksidin käyttö kosmetiikan ainesosana on muuten sallittu."
Anja Nystén pohtii kirjoituksessaan EU:n Aurinkosuojasuosituksen virkaa. "Kyseessä on suositus, ei ehdoton vaatimus. Tarkoittaako suositus, että UVB-merkintää voi soveltaa myös muiden kuin 'virallisten' UV-suodattimien kohdalla?"
Niinpä. Kiinnostavaa. Komission antama suositus ei siis ole "ehdoton vaatimus". Kuitenkin itse EU:n Kosmetiikka-asetus on velvoittava ja sellaisenaan voimassa olevaa lainsäädäntöä kaikissa EU:n jäsenvaltioissa.
Sosiaali- ja terveysministeriön sivulta:
Euroopan unionissa kosmeettisia valmisteita säädellään 11.7.2013 alkaen sovellettavalla uudella EU-asetuksella (No. 1223/2009). EU-asetus on sellaisenaan velvoittava, ja se sisältää säännöksiä jotka koskevat kosmeettisia valmisteita valmistavia, maahantuovia, markkinoille saattavia ja myyviä yrityksiä. Suomessa on lisäksi voimassa uusi laki kosmeettisista valmisteista, jossa säädetään EU-asetuksen valvonnasta sekä kansallisista kielivaatimuksista.
(...)
EU:n kosmetiikka-asetuksen liitteissä on lueteltu kosmeettisissa valmisteissa kielletyt tai rajoituksin sallitut aineet sekä sallitut väri- ja säilöntäaineet ja UV-suodattimet. Liitteitä päivitetään jatkuvasti."
Biosoliksen valmistaja tekee selonteossaan eron "sallittujen raaka-aineiden" (= asetuksen liitteessä VI listatut ainesosat) ja "luvallisten raaka-aineiden" ("authorized raw materials") välille. Heidän mukaansa riittää, kun ainesosan tehot pystytään riippumattoman laboratorion suorittamien virallisten testien kautta todistamaan. Tällöin olisi mahdollista käyttää kosmetiikkatuotteissa tietyssä funktiossa ainesosia, joita EU kuitenkaan ei virallisesti salli kyseisessä funktiossa. Eh...? Putosiko joku muukin jo kärryiltä? :P
Koska karanjaöljy on "authorized raw material" ja viralliset laboratoriotestit ovat osoittaneet sen UV-suojatason, sitä sisältävää tuotetta saa valmistajan mukaan markkinoida aurinkosuojatuotteena.
En epäile hetkeäkään etteikö karanjaöljyn pätevyys UV-suojana ole juuri sitä mitä valmistaja kertoo. Ei siis ole kysymys siitä, että minä tai Anja Nystén kyseenalaistaisimme Biosoliksen tuotteiden turvallisuuden. Keskustelun pointti on lainsäädännöllinen.
Anja Nystén välitti kysymyksen myös Teknokemian Yhdistykselle. Yhdistys toimii Suomessa asiantuntijatahona kosmetiikan turvallisuutta ja lainsäädäntöä koskevissa asioissa ja mm. ohjeistaa valmistajia ja maahantuojia kosmetiikka-asetuksen käytännön soveltamisessa. Heiltä siis luulisi saavan luotettavaa tietoa.
Teknokemian Yhdistyksen vastaus vahvisti oman aiemman käsitykseni; "UV-suojana saa käyttää ainoastaan kosmetiikka-asetuksen liitteen VI aineita."
Lisäksi (Nysténin saaman vastauksen mukaan);
"UVB ja UVA -suojat tulee olla mitattu tietyillä testeillä. Suojakerrointa ei saa laittaa pakkaukseen, jos kyseisiä testejä ei ole tehty. Suojakerroin ilmoitetaan sekä numerolla että sanallisesti (matala, keskitason, korkea tai erittäin korkea suoja) . Lisäksi UVA-logon käyttäminen vaatii, että komission suosituksen vaatimukset huomioidaan. Komission aurinkosuojasuositus on tosiaan suositus, mutta käytännössä tätä pitäisi noudattaa."
Jälkimmäiset kohdat Biosoliksen Oil Spray täyttää. Mutta ei ensimmäistä.
Mielenkiintoinen tuo viimeinen lause.... Kosmetiikka-asetus on lainsäädäntöä, mutta vapauttaako tuo pieni konditionaali valmistajat kuitenkin käytännössä säädösten ikeestä? "PitäISI noudattaa....." Mutta ei ole ehdotonta noudattaa?
Mikäli Proveran esittämä tieto pitää paikkansa, mitä minulla ei ole mitään syytä epäillä, vie se aika lailla merkityksen kaikilta Komission laatimilta tietyn funktion piirissä käytettävien ainesosien listoilta. Nysténin tavoin jään ihmettelemään, mitä virkaa UV-filtterilistoilla sitten ylipäänsä on.
Ja se ehkä kaikkein kiinnostavin ja itseäni eniten vaivaava kysymys; miksi moni muu kosmetiikkamerkki on lopettanut luonnonkosmetiikan aurinkosuojatuotteiden valmistuksen EU:n säädöksiin vedoten, jos kerran on mahdollista valmistaa täysin hyväksyttyjä aurinkotuotteita Proveran esittämällä tavalla?
Jos se on mahdollista Proveralle, miksi se ei olisi mahdollista muille?
