Kuvakertomus torstailta 17.7. Chamonix, Brévent-Flégère, Ranska.
Nousimme köysiratahissillä 2525 metrin korkeuteen Bréventille, josta patikoimme 4,5 tunnin matkan L'Indexille (2396 m) osin rinnettä traversaten, osin ylhäällä harjanteella kulkien, pysähtyen Lac Cornu-järvellä.
Maisemia isolla M:llä.
Välillä reitti oli pelkkää kiveä. Kyllä täällä on nilkat kovilla ja hyvät buutsit ehdoton varuste.
Tässä kohtaa jännitti eikä niin vähäsen. Tämä tässä on polku. Niin, ilman polkua. Pelkät kaiteet kalliossa ja alla monen sadan metrin pudotus. Siitä vain saapasta kallion koloihin sovittelemaan.
L'Indexin tuolihissillä mies ja minä erkanimme eri suuntiin. Minulla olisi kyllä voimat vielä mainiosti riittäneet (eikä se nivunenkaan särkenyt kuin ihan pientä säteilyä), mutta tässä vaiheessa päivää oli enää 1,5 tuntia alueen viimeisen hissin lähtöön alas. Mies halusi jatkaa matkaa Lac Blancille, mutta sieltä ei ole hissiyhteyksiä, ja on patikoitava koko matka alas laaksoon. Minun tahdillani tähän olisi mennyt sellaiset 5 tuntia vähintään, veikkaan.
Niinpä minä lähdin tuolihissillä alas ja mies jatkoi Blanc-järvelle.
Käpöstelin Chamonixin keskustan L'Atelier Caféhen suorittamaan yksinäistä après-walk'ia. Ostin vähän postikortteja seuraksi ja istuin paahtavassa auringossa joka sulatti jääpalat drinkistä ennenkuin ehdin edes tarttua lasiin. :) Hullua että jossain Ranskan Alpeilla voi olla näin kuuma vielä kuudelta illalla.
Tässä on päivän reitti, miehen jatkoreitti pisteviivalla.
Arvatkaas, kävi muuten niin että alas laaksoon päästyään miehelle selvisi, että viimeinen bussi reitin päätepisteestä takaisin 'Nixiin oli jo mennyt, ja hän löysi itsensä yksinään suljetun baarin ja jonkun luontokeskuksen kupeesta ei-niin-lähellä mitään asutusta. Paikalla ei ollut ketään. Oli varmaan äijällä vähän hölmistynyt olo (ja mä ajattelin että onneksi en lähtenyt mukaan...) Siitä olisi ollut vielä aika lailla patikoitavaa lähimpään kylään nappaamaan taksi.
Istuessani après-walkilla tuli mieheltä kello 18:n jälkeen viesti, että voisinkohan mennä hotellille ja pyytää heitä tilaamaan taksin sinne huitsin nevadaan. Ja niin sitten tehtiin. Mies kotiutui Lac Blanc -retkeltään vihdoin joskus puoli kahdeksan maissa, pitkän taksimatkan köyhdyttämänä. Eikä järvi kuulema edes ollut kovin kummoinen...! ^_^ "No, ainakin sain liikuntaa", mies totesi.
Päivä päättyi juustofondue-illalliseen jolta ei puuttunut viihdettä minun tilatessani muka-kekseliäästi kasvisruoka-annoksen Assorted Season's Vegetables saadakseni jotain sopivaa dipattavaa juustoon. (Perinteisestihän fondueen kastetaan valkoista leipää, perunaa ja lihaa.) Assorted Season's Vegetables osoittautuikin kaikkea muuta kuin sopivaksi fondue-lisukkeeksi (yritäpä dipata esimerkiksi hernettä tai 3 millin kuutioksi leikattua kesäkurpitsaa fonduepadassa), joten päädyin kaapimaan juustokastiketta lautaselle.
Saattoi siinä yksi sun toinen naapuripöydän seurue kohotella kulmiaan naiselle, joka ei heidän silmissään ilmiselvästikään tiennyt mitään fonduen syömisestä! ^_^ Pokka meinasi itselläkin pettää juustorihmojen kanssa taistellessa. No, hyvää oli vaikkakin varmasti kaukana autenttisesta fondue-elämyksestä :D
Palan halusta jakaa läjän kuvia eiliseltä, mutta en millään ennätä ennen iltaa. Mutta kun on innoissaan jostain on vaikea malttaa odottaa..! ^_^ Tässä siis superpikafiilikset eiliseltä.
Ooooo.
On ilmoja pidellyt.... :)
Ja ne hissit.... En tiedä teistä mutta minua nuo pelottaa aivan vakavissaan. Se alla oleva tyhjyys..... Ei pysty katsomaan alas. Eilen mentiin kahdella eri kabiinihissillä ja yhdellä tuolihissillä. Kylmä hiki oli seurana.
Kuka muu pelkää köysiratoja? :D
[vimeo 101039877 w=700 h=394]
[vimeo 101058634 w=700 h=394]
Alla on muuten aiemmin aamulla tekemäni postaus ihonhoidon laiminlyönnistä eli yhtä kuin ihonhoidosta eräolosuhteissa. :)
Tuli tällainen nopea postauksentynkä mieleen, kun yksi lukija kysyi mitä kosmetiikkaa pidän mukanani vaelluksilla.
Vastaus: en juuri muuta kuin aurinkorasvaa, huulirasvaa ja puhdistusliinoja. (Hammastahnaa en laske kosmetiikaksi vaikka kai se sitä on…). Vaeltaessa siis tulee aina laiminlyöneeksi ihonhoidon oikein kunnolla. Se ei haittaa minua, kun kyse on kuitenkin niin lyhytaikaisesta tilasta. Itse asiassa retkeily tarjoaa mielenkiintoisen tilaisuuden tarkkailla, mitä iholle tapahtuu jo muutamassa päivässä perusihonhoidon laiminlyönnin seurauksena.
Eräilyolosuhteet vahvistavat myös sen, miksi en koskaan käyttäisi puhdistusliinoja normaaliolosuhteissa. Ne eivät kerta kaikkiaan puhdista ihoa riittävästi.
Normaalisti puhdistan kasvot iltaisin veden kanssa, mieluiten vaahtoavalla puhdistusaineella. Vesi saa tietysti olla reilusti lämmintä. Viimeistelen puhdistuksen kasvovedellä, jolla myös varmistan että iho on jäänyt puhtaaksi. Aamuisin puhdistan ihon pelkällä kasvovedellä, tai jos se on oikein hikinen niin vaahtoputsarilla. Käytän aamuin illoin kosteusvoidetta tai kosteusseerumia vuodenajasta riippuen.
Eräillessä ihonhoito typistyy puhdistusliinoilla pyyhintään, lämmintä vettä tai kosteusvoidetta en käytä. Pyyhin kasvot aamuin illoin. (Miksi ei kosteusvoidetta? Teltassa on yleensä aina niin hikiset oltavat ja iho jatkuvasti nahkea, että sille ei tee mieli levittää mitään. Kesävaelluksilla on tietysti laitettava päivällä aurinkovoide, mutta muina vuodenaikoina eräillessä jätän voiteet kotiin.)
Eräilyihon”hoidon” tulos: iho on aina näpyillä, samea, ja huokoset laajentuneet. Joka kerta. Normaalioloissa minulle ei tule näppyjä edes viikoittain. Laitan tämän ennen kaikkea perusteellisen puhdistuksen piikkiin. Myös silmänympärysten juonteet ovat näkyvämmin esillä, vaikkei ihon voi väittää ainakaan kesäaikaan hurjasti kuivuneen.
Iho Kevon viikon jälkeen, otin kuvan autossa ennen kuin olin päässyt kunnolla puhdistautumaan. Toisella puolella kasvoja oli vielä pari pientä näppyryhmää. Joo, tiedän ettei iho näytä mitenkään erityisen järkyttävältä, mutta ollakseen minun ihoni se on hyvin erinäköinen kuin normaalisti.
Ihon kunnon muutos huonompaan retkiolosuhteissa on minusta kiinnostava ilmiö siltäkin kannalta, että ihohan on käytännössä paljon puhtaammassa tilassa kun sille ei laiteta lainkaan meikkiä. Näin ollen sen pinnassa ei ole yhtä paljon puhdistettavaakaan. Silti iho selvästi tukkiintuu. Erikoista.
Puhdistusliinat – niin käteviä kuin olettekin, en koskaan laittaisi ihoni puhdistusta pelkästään teidän varaan.
Eräillessä puhdistusliinat toimivat muuten myös vartalon puhdistajina ja ”kylpysieninä”. Puroissa ei viitsi käyttää mitään vaahtoavia aineita, ja kasteltu puhdistusliina saa toimittaa yhdistetyn suihkugeelin ja suihkusienen virkaa. :)
Oletteko te huomanneet ihonne kunnossa muutoksia jos muutatte tai jätätte jotain pois ihonhoitorutiineissanne?
Onko muillekin eräilijöille tuttua tämä ”eräihoilmiö”?
