Eilen suuntasimme emäntämme, isäntämme ja heidän ystäviensä kanssa kunnon amerikkalaiselle diner-aamiaiselle.

Amerikassahan ei juuri kukaan kävele joten saimme taittaa runsaan kolmen kilometrin matkan Northwoodin kaupunginosaan kohtaamatta juuri vastaantulijoita.

Northwood on West Palm Beachin vanhaa keskustaa. Alue oli ihastuttavan värikäs ja "kulunut" verrattuna modernimpaan keskustaan.

Kohteemme oli perinteinen aamiais/lounaspaikka This Is It Cafe.

Menussa riitti pituutta.

.

Mitäs tykkäätte, mikä annos voittaisi Amerikkalaisten Aamiaisten Missikisat? :)

Mikä näyttää herkullisimmalta?

1. Tanjan:

Kananmunat "sunny side up" kera pekonin ja gritsin eli maissipuuron.

Sekä Short Stack eli kaksi kappaletta pannukakkuja kera voin ja vaahterasiirapin.

2. Sannin:

Kasvismunakas (sipulia, herkkusieniä, tomaattia, vihreää paprikaa).

Minun annokseni ei ole täysin perinteinen jenkki-aamiainen, sillä munakkaan kanssa nautittaisiin "oikeasti" yksi perinteisistä lisukkeista eli paahtoleipää, paistettua perunaa, maissipuuroa, kaurapuuroa tai biscuittia ja hilloa. Minä otin tilalle salaattia.

3. Annan:

French Dip eli paahdettua naudanlihaa ja sulatettua juustoa sämpylässä.

Ja itse Dip: sämpylää kastetaan suolaisessa lihaliemessä.

4. Villen:

Makkaraa ja munia "sunny side up" kera paistetun perunan.

5. Stevenin:

Pehmeää leipää kera makkarakastikkeen.

Tämä oli kyllä erikoisin annos minun silmääni. Opin eilen ihan uuden asian; Amerikassa 'biscuit' ei ole keksi, vaan pehmeää, runsasvoiseen taikinaan tehtyä sämpylämäistä leipää. Se merkitys biscuitille, minkä itse olen koulussa oppinut, on britti-englannista.

Biscuitseja voi syödä Stevenin annoksen tyyliin paksun kastikkeen kera tai sämpylän tai leivonnaisen tapaan makean tai suolaisen täytteen kanssa. Biscuitin koostumus on löysää, ilmavaa ja voitaikinamaista, enemmän  jälkiruokavehnäisen tyylistä kuin sämpylän.

6. Terhin:

"Nötköttiä" ja perunaa kera munakokkelin ja - - hedelmien. Yhdistelmä tämäkin ^_^

Turret odottavat että omistajat saisivat vatsat täyteen.

Maistuuko teille aamiainen amerikkalaiseen tyyliin?

Kuka muistaa Aubreyn Honeysuckle Rose -hiustuotearvosteluni runsaan vuoden takaiselta hiusteemaviikolta?

"Ööö, nainen, vaikka luen blogiasi niin ei nyt sentään ihan kaikki yksittäiset postaukset jää mieleen, sorry..."

Okei, ymmärrän. :) Minulle Aubreyn Kuusama-Ruusu-tuotteet ovat jääneet erityisen vahvasti mieleen, koska duo on laadultaan todella erikoinen. Sarjan shampoo on sanalla sanoen huonointa mitä olen kokeillut, samalla kun hoitoaine on yksi kirkkaasti parhaista.

Viime vuonna Aubreyn hiustuotteet uudistuivat. Maahantuoja tarjosi minulle ja Honeysuckle Rose -shampoolle uutta tilaisuutta "löytää toisemme", ja otin tarjouksen vastaan. Vanhan shampoon koostumus ja koko pesukokemus oli minusta (ja aika monen muunkin mielestä) niin hämmentävän epämiellyttävä, että olin erittäin utelias tsekkaamaan uudistuneen version.

Ei muuta kuin bring it on.

Honeysuckle Rose Shampoo

Olen pahoillani Aubrey, ei meistä vieläkään tullut ystäviä. Joudun sanomaan, että tuote ei edelleenkään ole shampooformuloinnin riemuvoitto.

Koostumus on yhtä liru kuin vanhassakin, tuotetta on vaikea saada kämmeneltä hiuksiin. Tuoksu ei ole paha mutta ei miellyttäväkään, lääkemäinen. Miedompi kuin vanhassa. Vaahdottuvuus kiitettävää, mutta shampoota saa annostella paljon. Vaahto on tiheää ja pehmeää mutta ei hoitavan tuntuista. Hiuksissa on nihkeä tunne niitä vaahdottaessa. Mutta - huuhdellessa tulee selkeä ero vanhaan Honeysuckle Rose -shampooseen; hiukset eivät ole huuhdellessa takkuiset vaan aika selvän ja sileän tuntuiset. Jotain positiivista siis sentään. Huuhtelufiilis ei kuitenkaan pelasta shampoon yleisarvosanaa.

Minusta uuden ja vanhan shampoon inceissä on hyvin pitkälle samat ainesosat, muutama vain on vaihtanut järjestyksessä paikkaa. Inci täällä. Ihan täydellisen tarkkaan en jaksanut incejä verrata sillä ne ovat todella pitkät ja sisältävät kymmeniä ainesosia.

Arvio: huomattavasti parempi kuin vanha HR, mutta en edelleenkään voi sanoa pitäväni tuotteesta. Kun markkinoilta löytyy niin paljon miellyttävämmän tuoksuisia ja ei-nihkeästi vaahtoavia shampoita, on vaikea perustella miksi valitsisi juuri tämän.

Honeysuckle Rose -hoitoaine

Hoitoaineen inci on muuttunut enemmän kuin shampoon, uudessa versiossa esimerkiksi vehnänalkioöljy ja jojobaöljy ovat vaihtuneet makadamiansiemenöljyyn ja arganöljyyn. Todella paksu, helmiäisenä hohtava koostumus on säilynyt samana.

En havainnoi mitään eroa vanhaan HR -hoitikseen, aivan yhtä hyvä. Lue: loistava.

Arvio: edelleen yksi parhaimman tuntuisista hoitoaineista joita olen koskaan käyttänyt. Supertehokkaasti selvittävä ja silottava ja hiukset jäävät ällistyttävän silkkisiksi olematta kuitenkaan raskaat. Ja kaikki tämä ilman silikoneja, kvatteja tai muitakaan synteettisiä pehmentäjiä ja kalvonmuodostajia. Huikeaa.

Hoitoaineen inci löytyy suomennettuna täältä.

On kyllä kerta kaikkiaan hassua miten saman sarjan shampoo ja hoitoaine voivatkin olla niin erilaiset. Pulloissa on tavaraa 325 ml, shampoo maksaa 17€ ja hoitoaine 17,60€. Maahantuojan nettikauppa on täällä.

.

Onko lukijoilla kokemuksia Aubreyn shampoista?

Kiinnostaisi kuulla onko laatu kautta linjan samanlainen kaikissa merkin shampoissa. Shampoita on paljon, Aubreylla on todella laaja hiustuotevalikoima.

Esimerkiksi ostarilla. ;)

Suuntasimme eilen koko päiväksi Palm Beach Outletsiin.

Kuva: New England Development (en tajunnut ottaa paikan päällä mitään yleiskuvaa :p)

Minua ei itse ostaminen niin kiinnosta, mutta ostareilla on hauska pyöriä. Ne ovat vähän niinkuin omansalaisia "museoita". :)

Tanjalla taas oli ihan virallinen Shopping-työpäivä edessään ja hän suuntasi päämäärätietoisesti kaupasta toiseen suoriutuen ihailtavalla tehokkuudella listan sisällöstä.

Conversella riitti soviteltavaa.

T.J.Maxxin rekeillä vierähti myöskin vakuuttava tovi. Jopa minä löysin täältä ostettavaa edullisten hintojen ympäripuhumana, pitäen kuitenkin tiukasti mielessäni kotona kesken jääneen projektin.

T.J.Maxx ostaa erilaisten merkkien valmistus- ja varastoylijäämää ja myy niitä erittäin halpaan hintaan. Esillepano ei ole huolellisinta, mutta jos rähjäiset hyllyt eivät häiritse, voi täältä tehdä mielettömiä löytöjä. Merkkejä on laidasta laitaan, selektiivisestä markettibrändeihin. Vaaterekeillä roikkuu vieri vieressä esim. DKNY:tä ja tuntemattomia "halpisrättejä".

Kosmetiikkahyllyiltä löytyi tuttu merkki :) Missään "normaalissa" kaupassa en ole vielä Estelle & Thildiin törmännyt.

Ray Ban -tytöt Sunglass Hut -ostoksineen.

Nämä lasit olivat ainoa suunniteltu ostokseni USAsta. Minulla ei ole koskaan ollut ns. kunnollisia aurinkolaseja, vaan olen mennyt aina Henkkamaukan tai Seppälän vitosen rilleillä. Olen pitkään haaveillut "oikeista" aurinkolaseista. Nyt minulla on sellaiset :)

Tanjalla oli vähän sama stoori. "Ei tarvii enää olla Turhapuro", Tanja totesi Wayfarerit nenällään. :)

Ulta on melkein yhtä houkuttava kosmetiikkataivas kuin Sephora.

"Nääkin vois vielä...." :D

Suojakertoimellinen DD-voide kropalle. Hmmm. Suojakertoimellisen kasvovoiteen pointin aurinkovoiteeseen verrattuna olen joten kuten ymmärtänyt, mutta miten suojakertoimellinen vartalovoide nyt sitten eroaa aurinkovoiteesta...?

Lumeneakin löytyi. Halvempia kuin Suomessa ;)

Tämä oli jotenkin hassu. :)

Aveeno mainostaa itseään luonnollisilla raaka-aineilla, mutta Skin Relief Overnight Cream kertoo suojaavansa ihoa dimetikonilla (= yksi paksuimmista silikoniyhdisteistä). Eipä siinä mitään, dimetikonihan todellakin suojaa ihoa, mutta pakkaustekstin viestintä on ristiriitaista. Brändinimen alla lukee isolla "Active Naturals" ja pakkaus kertoo asiakkaalle tuotteen sisältävän luonnollisena aktiiviaineena kauraa -  sitten kuitenkin ainesosaselosteessa varsinaisena aktiiviaineena mainitaan erittäin selkeästi dimetikoni ihan prosenttipitoisuutta myöten. :)

Mielenkiintoista.

Voi näitä värejä.... Karkkipäivä, karkkipäivä :)

Kädessäni on...

Tarten poskipuna.

Miehenihän toi minulle marraskuun Jenkki-reissultaan Tarten poskipunan, ja se oli, pahoittelen imelää hehkutusta, juuri niin ihana kuin kauneusbloggaajakollegani Tarten punista vakuuttelivat. Valitsin Exposed-sävyn Mustaa Kajalia -Heidin blogipostauksen perusteella, ja sävy on aivan nappi - ei muistuta mitään aiemmin omistamaani sävyä ja sopii kaikenlaisten meikkien kanssa. Todellinen "go-to"-sävy.

Hiplasin sävyä True Love jo Sephorassa. Kyllähän tuosta valikoimasta voisi useammankin kotiuttaa (sorry sulle joka et siedä tätä ilmaisua), mutta kyllä viime viikon jemmojenraivaus-operaatio vaikuttaa vielä niin vahvana anti-ostos-lääkkeenä mielessä että voi olla, että kosmetiikkaostokset jäävät täällä pelkästään haaveissa toteutetuksi.

True Lovea kokeillessani Ultan myyjä ojensi minulle toista sävyä. "It may not look pretty in the pot, but you gotta try this, it is amazing, I tell you it's simply the best, most wearable blush colour I know". Myyjän kädessä oli Exposed. :)

Ehm. Itse asiassa olenhan mä täältä jo yhden kosmetiikkahankinnan tehnyt. Sephoran kirkkaansinisen eyelinerin.

.

Päivän tulos:

Tanja.

Sanni.

(Sain perusteltua itselleni shortsit T.J.Maxxissa ottaen huomioon, että päälläni ovat tälläkin matkalla 11 vuotta sitten ostetut shortsit. Omistan niiden lisäksi vain yhdet toiset shortsit.)

*

Illalla valmistettiin mun lemppariruokaa. :) Anna halusi maistaa jotain minun vhh-ruoistani, ja valinta osui suhteellisen itsestäänselvästi kukkakaalitortilloihin.

Mums. Tortillat olivat jälleen hitti.

Kukkakaalipötkylöitä nähtäneen tässä floridalaisessa ruokapöydässä toistekin. :)