Olen 16 vuoden aikana kirjoittanut sadoista kosmetiikkatuotteista ja tehnyt yhteistyötä kymmenien yritysten kanssa. Monet brändit ja yhteistyökumppanit ovat kulkeneet blogin mukana monia vuosia, jopa aivan alkuvuosista saakka.
Haluan tällä kirjoituksella avata lukijoilleni, etenkin uudemmille, kuinka kosmetiikka-alan osaamiseni sekä nykyinen verkostoni on syntynyt. En ollut ammattilainen blogia aloittaessani, eikä ole sattumaa, miksi tietyt brändit ja yritykset näkyvät tänäkin päivänä blogissani enemmän kuin toiset. Vahva verkosto syntyi jo ennen kaupallista kumppanuutta, aikana, jolloin toimin ammattibloggaajana kuukausipalkalla, eivätkä maksulliset mainosyhteistyöt olleet välttämättömiä vaikuttajan työssä.
Haluan kirjoituksella myös lisätä läpinäkyvyyttäni kosmetiikkasisältöjen kirjoittajana. Toivon, että teille lukijoina on mielenkiintoista nähdä, miten eri brändit ja maahantuojat ovat päätyneet Karkkipäivän yhteistyökumppaneiksi.
Tärkeimpiä yhteistyökumppaneitani, ja mistä saakka olen tehnyt heidän kanssaan yhteistyötä:
Yves Rocher lähti Suomesta vuonna 2023, ja siihen päättyi se yhteistyö. Yves Rocherilla tulee kuitenkin aina olemaan erityinen rooli kosmetiikkaelämässäni sinä ensimmäisenä kosmetiikkasarjana, johon teininä hurahdin. ☺️
Taipaleeni ammattivaikuttajaksi on hyvin erilainen kuin nuoremman sukupolven somevaikuttajien, joista moni on aloittanut aikana, jolloin kaupalliset kytkökset ja tienaaminen oli alalla itsestäänselvyys. Kun itse aloitin, ei somea kuten TikTokia ja Instagramia vielä ollut, ja blogeja kirjoitettiin, koska haluttiin jakaa innostustaan jostain aiheesta.
Ensimmäinen ammattini on matkailualalta, ja kosmetiikka oli minulle pitkään ”vain” intohimo ja harrastus. No, erittäin syvä sellainen. Ammatiksi kosmetiikka muuttui vasta, kun olin täyttänyt 30.
Aloin kirjoittaa Karkkipäivää keväällä 2009, muutettuani Ahvenanmaalta Tampereelle silloisen puolisoni luokse. En tuntenut Tampereelta juuri ketään, ja sain aluksi vain osa-aikaista työtä. Täyttääkseni tyhjiä päiviä aloin kirjoittaa meikeistä, jotka tuohon aikaan olivat suurin kosmetiikkakiinnostukseni kohde. Samana vuonna päätin vaihtaa ammattia, ja bongattuani Valkeakosken Ammattiopistosta kosmetiikkamyyjän ammattitutkinnon, hain kouluun opiskelemaan.
Tutkinto oli minulle täydellinen. Se oli lyhyt ja keskittyi juuri siihen mistä olin kiinnostunut: kosmetiikan markkinointiin ja ainesosaoppiin. Kosmetologin työ ja asiakkaiden ihon hoitaminen ei minua kiinnostanut, vaan nimenomaan kosmetiikkaneuvonta.
Tutkinnosta valmistuessani työllistyin saman tien kosmetiikkamyymälään, jonka nimen voi kai nyt vuosia myöhemmin sanoa ääneen: Kicks. Tuohon aikaan en voinut puhua blogissa työpaikastani, sillä kirjoitin Karkkipäivässä paljon myös kilpailevien yritysten tuotteista, ja halusin pysyä blogissa riippumattomana.
Tuolloin, vuosina 2010-2014, Kicksissä myytiin myös luonnonkosmetiikkaa. Itse asiassa Kicks oli ensimmäisiä kosmetiikan erikoisliikkeitä Suomessa, joka satsasi tarkoin harkittuun luonnonkosmetiikkavalikoimaan. Esimerkiksi Sokoksella oli vain pari hyllyä perus-luonnonkosmetiikkabrändejä, Stockalla tuskin sitäkään. Kicks taas toi valikoimaansa kiinnostavia uusia luonnonkosmetiikkabrändejä yksinoikeudella.
Olin kesällä 2009 vaihtanut kaikki ihonhoitotuotteeni luonnonkosmetiikkaan, ja mennessäni töihin Kicksiin olin jo syvällä scenessä. Minusta tuli nopeasti Kicks-myymäläni luonnonkosmetiikkaan erikoistunut myyjä, ja kerrottakoon, että olin myös - kiitos oman mineraalimeikkirakkauteni - liikkeen kirkkaasti paras Bare Minerals -myyjä. 😁 Hehkutin mineraalimeikkipohjaa ihan kaikille. Oma suosikkini tosin oli toinen merkki, Lily Lolo, mutta sitä ei myyty Kicksissä. Tilasin omat mineraalimeikkini ulkomailta, Loloakaan ei tuolloin saanut Suomesta.
Noina ensimmäisinä vuosina luonnonkosmetiikka vakiintui nopeasti Karkkipäivän tärkeimmäksi ihonhoitoteemaksi, mutta kirjoitin laajasti myös muusta kosmetiikasta, johon tutustumisen mahdollisti työni Kicksissä. Kävin tiheästi erilaisten sarjojen kuten Dior, Clarins, Lumene, Korres ja Lancôme koulutuksissa, ja työn kautta pääsin tutustumaan ensimmäisten joukossa myös Mádaraan, joka oli juuri lanseerattu Suomessa. Mádarasta oli myöhemmin tuleva yksi läheisimpiä brändikumppaneitani.
Kaiken kaikkiaan työ Kicksissä antoi minulle laajan ymmärryksen ja osaamisen erilaisista kosmetiikkasarjoista – kuten myös asiakkaiden tarpeista ja siitä, mitä juuri suomalaiset asiakkaat ihonhoidolta tyypillisesti hakevat. Olen kiitollinen näistä vuosista, jotka olivat aivan korvaamaton portti kosmetiikan maailmaan ja alan moninaisten ilmiöiden tarkasteluun.
Työn kautta sai myös testata niin paljon tuotteita kuin vain ikinä mieli teki. Kosmetiikkamyyjälle se on käytännössä vaatimus; tuotteisiin tulee tutustua, jotta niiden ominaisuuksista osaa kertoa asiakkaille. Ja minähän testasin! Kylppärin kaapissa oli jatkuvasti kasoittain näytepurkkeja. Yhdellä viikolla selektiivisiä seerumeita, toisella viikolla vaahtovia putsareita, kolmannella kuorivia kasvovesiä, ja otetaanpa tällä viikolla kosteuttavat meikkivoiteet. Jne.
Kicks-vuosina perehdyin lukemattomiin brändeihin ja Karkkipäivän sivuilla intoilin työstäni, jota niin rakastin. Tuon ajan blogipostauksia on ilo lukea – niihin on tallentunut paljon oppimiani asioita sekä kiinnostavia huomioita – ja kritiikkiäkin – kohdentuen kosmetiikkabisnekseen.
Aloin tienata blogin kirjoittamisesta pientä korvausta vuonna 2010, kun blogini liittyi osaksi Suomen ensimmäistä blogiportaalia, Indiedaysia. (Yllä profiilikuvani Indiedaysilta - hädin tuskin tunnistan itseäni..! 😆) Siihen asti en ollut osannut kuvitellakaan, että blogin pitämisestä voisi jotenkin hyötyä taloudellisesti. Olin kuullut muutamista ammattibloggaajista kuten Stella Harasek, mutta minähän olin ”vain kosmetiikkaintoilija”, en muotibloggaaja.
Indiedaysin myötä pääsin PR-toimistojen listoille, ja aloin saada yhteydenottoja. ”Haluaisitko testata tätä uutuustuotetta?” ”Olet sydämellisesti tervetullut brändin X PR-tilaisuuteen.” Varovasti vastasin myöntävästi joihinkin PR-tuotetarjouksiin. Sitten yhä useampiin.
Muistan, kuinka PR-tarjousten yhteydessä tarkistin aina, oliko samainen tuote esitelty jo kymmenessä muussa blogissa – jos oli, en ottanut tuotetta vastaan. Minulla oli vahva tahto erottautua muista, enkä halunnut kirjoittaa aina samoista tuotteista kuin muut.
PR-tuotteiden esittelyyn saattoi joskus liittyä jopa kiusaantuneisuuden tunnetta; jos moni muukin oli esitellyt tuotteen, ajattelin, että seuraajani ehkä luulevat minun kirjoittavan tuotteesta vain kun ”se on lähetetty kaikille ilmaiseksi”. Jo tuossa vaiheessa minulle oli tärkeää, että motiivini kauneusbloggaajana olisi seuraajille selvä: kirjoitin rakkaudesta kosmetiikkaan, en saadakseni tuotteita veloituksetta.
Vuonna 2013 aloin saada blogista täysipäiväistä työtä vastaavaa palkkiota.
Tuohon aikaan, kun blogien kaupallinen arvo oli vahvassa nousussa ja suurimmista bloggaajista jopa kilpailtiin eri sivustojen ja portaalien kesken, kuukausipalkka tai -palkkio oli yleinen tapa, jolla portaali kiinnitti sisällöntuottajan ”talliinsa”. Kaupallisia sisältöyhteistöitäkin tehtiin, mutta niitä oli harvakseltaan, eivätkä ne olleet välttämättömiä tienestien suhteen. Portaalit itse tienasivat ennen kaikkea bannerimainonnalla, joka oli vielä vuosina 2010-2012 valtavan tuottoisa mainonnan muoto.
Portaalin maksama kuukausipalkkio mahdollisti sen, että saatoin kirjoittaa mistä tahansa aiheesta ilman kaupallista ”riippuvuutta” yrityksistä. Sain keskittyä tutustumaan minua kiinnostaviin brändeihin ja tuotteisiin ilman kilpailutilannetta, ja kirjoittaa kauneusaiheista ja -tuotteista kriittisestikin.
Koska olin kiinnostunut kosmetiikasta, sen valmistuksesta ja raaka-aineista pintaa syvemmältä, tutustuin yrityksiinkin pintaa syvemmältä. Tutustuin, jopa ystävystyin maahantuojien, valmistajien sekä verkkokauppojen omistajien kanssa. Tein vierailuja valmistajien tehtaille, haastattelin kemistejä, raaka-ainetuottajia ja tuotekehittäjiä ja hakeuduin omatoimisiin työharjoitteluihin mm. kosmetiikan maahantuontiin ja luonnonkosmetiikan kivijalkamyymälään.
Olin tavattoman onnellinen. Sain todellakin uppoutua maailmaan, joka oli minulle niin superkiinnostava, ja kertoa kosmetiikka-alasta seuraajilleni monista eri näkökulmista. Haluni tuottaa monipuolista sisältöä lukijoille koulutti minua itseänikin.
NHS Oy:n Emilia ja Liisa Kauneusmessuilla 2009
Nimet kuten Ekovista, Biodelly, Natcos ja Nordic Health Systems eivät olleet vain yritysten nimiä, ne olivat minulle ihmisiä kuten Suvi, Tanja, Minna ja Liisa. Ihmisiä, joiden kanssa saatoin vaihtaa innostuneita viestejä kosmetiikasta ja pohdiskella alan ilmiöitä ja trendejä. He olivat yhteistyöverkosto, ja samalla kuin kosmetiikkakavereita, joiden kanssa jakaa into alaa kohtaan.
Tilanne oli win/win kummallekin osapuolelle, ja yritykset olivat epäilemättä tyytyväisiä kauttani saamaansa näkyvyyteen. Minä olin tyytyväinen yrityksiltä saamaani oppiin sekä mahdollisuuteen kirjoittaa erilaisista kosmetiikkatuotteista, joista seuraajatkin olivat kiinnostuneita. Vaikka itse sanonkin, niin luulen, että ohellani ainoastaan Ostolakossa-blogin Virve esitteli sisällöissään yhtä laajasti erilaisia kosmetiikkatuotteita. Tahti oli välillä suorastaan hengästyttävä.
Läheisimpiä yhteistyökumppaneitani olivat mm. Mádaraa maahantuova Natcos, Laveraa maahantuova NHS, kotimainen luonnonkosmetiikan valmistaja Flow Cosmetics sekä verkkokaupat Biodelly, Ekovista ja Jolie.
Biodellyllä oli tuohon aikaan Suomen laajimpiin kuuluva verkkokaupan luonnonkosmetiikkavalikoima. Jolie puolestaan oli ensimmäinen luksukseksi luokiteltavaa luonnonkosmetiikkaa kuten Patykaa maahantuova yritys. Ai että, muistan yhä, kuinka tohkeissani olin päästessäni tutustumaan Patykaan, tuohon "luonnonkosmetiikan Chaneliin". 😍
NHS:n portfolioon kuuluivat mm. Lavera, Cattier, Benecos ja Nurme. Natcos puolestaan toi aikoinaan maahan myös Weledaa, Santea ja Logonaa. Ekovistan brändeihin kuului mm. Acorelle, ja kuinkas moni muistaa, että nykyään Bernerin omistuksessa oleva Pure Beauty -sarja on alun perin Ekovistan omistaneen Ilonan perustama? ☺️
Kaikkinensa olin tekemisissä lähestulkoon kaikkien Suomen luonnonkosmetiikan maahantuojien ja verkkokauppojen kanssa. Normikosmetiikan puolelta läheisiä yhteistyökumppaneita olivat Yves Rocher ja Dermosil, jotka olivat kosmetiikkasuosikkejani jo kauan ennen kuin aloin kirjoittaa blogia.
Vuoteen 2017 mennessä vaikuttajamarkkinointi oli muuttunut merkittävästi. Passiivinen bannerimainonta hiipui pois, tai ainakaan sillä ei ollut enää entisenlaista painoarvoa, ja keskiössä olivat vaikuttajan ja yritysten väliset sisältöyhteistyöt. Tässä vaiheessa termi ’vaikuttaja’ oli sekin vakiintunut osaksi sanastoa.
Muuttunut tilanne heijastui myös kuukausipalkkioon. Tehtiin tiettäväksi, että sisältöyhteistyöt ovat se juttu, jolla tienataan. Moni vaikuttajakollega oli lähtenyt tekemään kaupallisia yhteistöitä jo aikaisemmin, sillähän pystyi kasvattamaan tuloja, mutta itse en ollut lainkaan bisnes-henkinen. Sovitut yhteistyöt säännöllisenä tulonlähteenä oli minulle uutta ja sanalla sanoen vaikeaa. Ettäkö nyt pitäisi sitten pyytää yrityksiltä rahaa siitä, että esittelen heidän tuotteitaan?
Yritykset kuitenkin ymmärsivät tämän. Olivathan he jo vuosia saaneet näkyvyyden ilmaiseksi – periaatteessa blogiportaalini kustantamana. Niin aloin solmia ei-sovittujen tuote-esittelyjen rinnalle myös kaupallisia, palkkiollisia tuote-esittelyjä.
Päädyin myös menemään osa-aikaisesti töihin pitkäaikaisimmalle yhteistyökumppanilleni eli Laveraa maahantuovalle NHS:lle. En ollut enää riippuvainen pelkistä blogituloista. Muuttuneessa tilanteessa se tuntui todella huojentavalta.
Kun vuonna 2020 blogin kuukausipalkkio lopetettiin kokonaan, mietin hetken aikaa, pystynkö enää ylläpitämään blogia entisellä tavalla. Karkkipäivä oli kuitenkin ollut päätoiminen työni kahdeksan vuotta, ja minulla oli ollut mahdollisuus satsata sisältöihin. Nyt näytti siltä, että minun pitäisi hakeutua muun työn pariin, ja jättää blogi harvoin päivittyväksi harrastukseksi. Ajatus siitä, että blogissa olisi pelkkiä kaupallisia yhteistöitä, ei tuntunut vaihtoehdolta.
Sitten tuli korona. Ja Transmeri osti NHS:n.
(Kuvassa Transmerin järjestämä viimeinen luonnonkosmetiikan mediatapahtuma, ennen kuin pandemia puhkesi täysivoimaisena.)
Oletettavasti sekä korona että NHS:n ja Transmerin välinen yrityskauppa vaikuttivat tilanteeseeni, mutta tapahtui seuraavaa:
Siirryin NHS:n työntekijöiden mukana Transmerin palkkalistoille. Pandemia loi uudenlaisen tilanteen - sekä odottamattoman etätyö-tilanteen - kaikille, ja myös minulle riitti valtavasti erilaisia työtehtäviä. Olin muutaman vuoden todella kiinteästi mukana Transmerin tekemisessä ja työskentelin mm. Essen, Novexpertin, Patykan ja Taikan parissa. Sain myös tehdä kouluttajan töitä, josta avautui uusi aluevaltaus.
Indiedays-vuosien aikana muodostuneet verkostot heräsivät henkiin, ja yhtäkkiä sain yhteydenottoja yrityksiltä, joiden kanssa en ollut ollut tekemisissä vuosikausiin. Sain asiantuntijatehtäviä blogini ulkopuolelta, ja jossain vaiheessa minulla oli niin paljon töitä, että uuvuin. En vain osannut kieltäytyä. Kaiken keskellä suoritin Formula Botanicassa luonnonkosmetiikan tuotekehityksen tutkinnon.
Uuvuttuani tajusin vetää jarrusta; vähensin töitä ja hakeuduin tekemään muitakin juttuja kuin tietokoneen äärellä istumista. Tajusin, että en oikeastaan ollut koronavuosina muuta tehnytkään kuin istunut läppärini äärellä joko tekemässä töitä tai opiskelemassa kosmetiikkaa. Ennen pandemiaa olin onnistunut rikkomaan tämän kierteen, mutta pandemian aikana liu’uin siihen takaisin.
Tällä hetkellä tienaan edelleen elantoni pääsääntöisesti blogin yhteistöillä, mutta teen myös blogin ulkopuolisia töitä kuten asiantuntijasisältöjä asiakkaille, luentoja ja satunnaisia koulutuksia. Viime vuonna sain ilokseni kouluttaa Sokoksen ja Emotionin henkilökuntaa.
Kevennettyyn ammattielämääni kuuluu mm. extraajan duuni Tampereen Ruohonjuuressa. Ulos ihmisten luo! Tajusin kaipaavani todella paljon a) työkavereita ja b) asiakkaiden kohtaamista. Ihan sitä kentällä oloa. Vaikka työvuoroja on harvakseltaan, on työ Ruohonjuuressa antanut minulle juuri sitä mitä kaipaan: tilaisuutta neuvoa ja auttaa kosmetiikka-asiakkaita livenä sekä tunnetta siitä, että kuuluu työyhteisöön. Myös vuosittaiset työkeikat Twistbe'n tiimissä I Love Me -messuilla antavat minulle tämän tärkeän kokemuksen.
Kun saa olla ihmisten keskellä auttamassa ja neuvomassa, tulee eri lailla merkityksellinen olo kuin ruudun ääressä kirjoittaessa. Kumpikin on tärkeää, ja tarvitsen kumpaakin. ❤️
Tavallaan ympyrä Kicks-ajoista on sulkeutunut.
Aurinkosuojapuuteri. Tuotetyyppi, joka kuulostaa helpolta ja houkuttavalta, mutta joka oikeastaan ei vain voi toimia. Selitän pian miksi.
Halusin silti uteliaisuudesta kokeilla puuterimaista UV-suojatuotetta.
Ostin testiin kaksi tuotetta: kalliin ja maineikkaan Colorescience Sunforgettable -puuterin ja edullisemman Hawaiian Tropicin. Kummatkin ovat Jenkki-brändejä.
Totuuden nimissä halusin testata nimenomaan Coloresciencen SPF 50-version, jonka koostumus todellakin on poikkeuksellinen: se sisältää peräti 45% mineraalifilttereitä. Normaalisti 25% on maksimi, mitä missään tuotteessa näkee. Ylipäänsä lain sallima maksimi titaanidioksidia tai sinkkioksidia kosmetiikkatuotteessa on 25%. Coloresciencen SPF 50 -puuterissa on 22,5% kumpaakin, mikä on lainmukaista, mutta näin suuri määrä yhdistettynä on äärimmäisen epätavallista.
Juuri tuo poikkeuksellisen suuri pitoisuus UV-filttereitä on todennäköisesti syy, miksi osa kemisteistäkin antaa kyseiselle tuotteelle varovaisesti peukkua ja toteaa, että tämä varmaankin on ainoa puuterimainen UV-suoja, jolla on jotain mahdollisuuksia antaa pätevää suojaa. Tyypillisesti riippumattomat asiantuntijat teilaavat puuteri-SPF:t suoraan, sillä niitä ei ole mahdollista annostella iholle SPF:n vaatimaa määrää.
Harmillisesti kuitenkin selvisi, ettei SPF50-versiota enää myydä Euroopassa, sillä siinä on jokin ainesosa, joka on kielletty EU:ssa. Niinpä ostin SPF 30-version, jossa on 22,5% sinkkioksidia.
Pari seuraajaa pyysi minua testaamaan myös halvemman Hawaiian Tropicin, ja päädyin ostamaan senkin. Tuote ei ollut minulle ennestään tuttu, toisin kuin Colorescience.
Olen jo kirjoittanut blogiin siitä, kuinka voidemaisellakin aurinkotuotteella on vaikea saavuttaa pakkauksen lupaamaa UV-suojaa. Puuterimaisella se on vielä vaikeampaa – se on käytännössä täysin mahdotonta.
Ymmärtääkseen asian tulee ymmärtää, että pakkausten lupaama UV-suoja pohjautuu standardoituihin testeihin. SPF-lukema, joka kertoo UVB-suojasta, mitataan testeillä, joissa UV-suojatuotetta levitetään iholle 2 mg / neliösentti. Jo voiteena tuo määrä on todella suuri, mutta koska puuteri on paljon voidetta kevyempää, on 2 mg / neliösentti määrällisesti vielä paljon paksumpi kerros kuin 2 mg voidetta.
EU-komission tiedekomitea SCCS (Scientific Committee on Consumer Safety) on määritellyt, että naisen kasvojen keskimääräinen pinta-ala on 565 cm2. Määritelmä annetaan ohjeistuksessa, jossa SCCS antaa ohjeita kosmetiikkatuotteiden turvallisuustestaukseen. Voidaan olettaa, että monen ihmisen kasvot ovat tätä pienemmät, ja itse esimerkiksi arvioin, että omat kasvoni ovat lähempänä 400 cm – 450 cm2.
Jos otetaan tuo pienempi mitta, kasvoilleni tulisi levittää 0,8 g UV-suojatuotetta, jotta luvattu suojakerroin toteutuu. Puuteri-SPF-pakkauksessa on tuotetta runsaat 4,3 g. Eli:
lupaamallaan suojakertoimella puuteri-SPF-pakkaus kestäisi runsaat viisi käyttökertaa.
SCCS:n kasvojen pinta-alamääritelmän mukaisesti pakkaus ei riittäisi edes neljään käyttökertaan.
Kuitenkin, Colorescience kirjoittaa tuotetiedoissaan, että ”tavanomaisella käyttötavalla pakkaus riittää 60 käyttökertaan”. Tässä on aivan käsittämätön ristiriita. Yritys on vapaa markkinoimaan tuotettaan SPF 30 -kertoimella, samalla kun kirjallisesti myöntävät, että tuotetta käytetään 15-kertaisesti (!!) vähemmän, kuin mitä luvattuun suojakertoimeen vaadittaisiin. Tuotteen käyttäjä saa oletetulla käyttömäärällä parhaimmillaankin kenties SPF 5 -tason suojan.
Mietin, että on vain ajan kysymys, koska päättäjät kieltävät puuterimaisten SPF-tuotteiden markkinoinnin, tai sitten niille kehitetään omat, todellista käyttötapaa vastaavat SPF-testit, ja tällöin pakkauksiin saataisiin realistisemmat SPF-lukemat tyyppiä SPF 4 tai 6.
59,90€ / 4,3 g
Euroopassa myytävä Colorescience SPF 30 -puuteri vaikuttaa olevan sama tuote, kuin USAssa myytävä sävytön matta-versio, mutta EU-markkinoille on tuotu SPF 30 -puuterista sävytetty versio. USAssa on saatavilla sävytetty SPF 50 ja sävytön SPF 30.
Ostin Medium-sävyn. Colorescience-tuotteita myydään Suomessa vain valikoiduissa hoitoloissa.
Tuote sisältää 22,5% sinkkioksidia ja puuteripohjan muodostavat mm. mica-kiille, silica sekä silikoni- ja silikaatti-polymeeriyhdisteet.
Colorescience-puuterin säiliö aktivoidaan kopauttelemalla hylsyä voimakkaasti kovaa pintaa vasten. Tämä rikkoo puuterisäiliötä peittävän sinetin. Aktivointi demonstroitiin minulle liikkeessä huolellisesti, ja myyjä korosti, että pakkausta tulee kopauttaa todella voimallisesti. Kotiin päästyäni kopauttelin – no, melkein hakkasin – säiliötä, ja lopulta hylsystä alkoi tulla puuteria.
Mutta. Harja annostelee puuteria aivan minimaalisesti. Määrä riittää juuri ja juuri tekemään ihoni pinnasta läpikuultavan mattaisen, mutta siinä se.
Jaoin kokemuksen Instagramissa, ja sain muutamia kommentteja, joiden mukaan Coloresciencen puuteri oli alkuun käyttäytynyt juuri noin, mutta alkanut pidemmän käytön myötä annostelemaan puuteria enemmän. Moni kertoi kuitenkin kokeneensa saman kuin minä, eli puuteria tuli ulos vain minimaalinen määrä, ja tuote oli aiheuttanut pettymyksen.
Olen nyt testannut Coloresciencen puuteria yli 6 viikkoa, eikä se annostele puuteria yhtään enempää.
Mikäli tämän tyyppisellä tuotteella haluaisi saavuttaa minkäänlaista UV-suojaa, sen tulisi muodostaa ihon pintaan näkyvä, mielellään peittävä pinta. Sitä tämä tuote ei tee. Määrällä, mitä tuote annostelee, sen päivittäinen käyttö kestäisi todennäköisesti 10 vuotta.
Tuomio: täysi floppi. Tuote on vitsi. Käsittämätöntä, että tällaista tuotetta vieläpä myydään 60€ hintaan.
Kyllä 60€:lla on lupa odottaa tuotetta, joka ensinnäkin toimii ilman mitään vippaskonsteja tai viikkojen odotteluja – ja tuotetta, joka ylipäänsä toimii.
Kun vielä miettii, että kunnollisellakin annostelumekanismilla tuote pystyy tuomaan kenties kymmenesosan lupaamastaan suojasta – miten tällaisia tuotteita on edes lupa myydä?
19,90€ / 4,25 g
Halpisversiossa puuterin annostelu toimii kiitettävästi. Myös Hawaiian Tropic -hylsyä tulee kopauttaa, jotta puuterisäiliötä peittävä sinetti rikkoontuu, mutta tämä tuote alkaa välittömästi kopautuksen jälkeen sylkeä ulos puuteria. Jopa siinä määrin, että puuteria menee helposti henkeen, kun puuteria levittää kasvoille. Sitä välillä suorastaan pöllyää ulos.
Hawaiian Tropicin SPF-puuteri on sävytöntä, mutta jättää ruskettuneelle iholleni kevyesti vaalean pinnan. Tässäkin tuotteessa ainoa mineraalifiltteri on sinkkioksidi, ja sitä on tuotteessa 24,5%, eli enemmän kuin Coloresciencessa.
Hawaiian Tropic -puuteri on myös hajustettu; se tuoksuu voimakkaan makealle. Tuoksu tuntuu kummalliselta ja tarpeettomalta puuterituotteessa, mutta ehkä -ainakin Jenkeissä- on kuluttajia, jotka pitävät siitä.
Tuomio: tämä tuote toimii ainakin mekanisminsa puolesta, mutta tälläkään ei ole mahdollista saavuttaa kunnollista UV-suojaa. En itse uskaltaisi ikinä luottaa aurinkosuojaa pelkän puuterin varaan. Sekä Colorescience että Hawaiian Tropic lupaavat kuitenkin toimivansa myös ainoana UV-suojana (”use alone or over makeup”).
Kokemukseni perusteella puuteri-SPF-tuotteen ainoa hyöty on tehdä iholle mattainen pinta. Käyttäisin itse tällaista tuotetta ainoastaan aurinkovoiteen päällä poistamassa aurinkovoiteen jättämää kiiltävää pintaa – vaikka voihan saman toki tehdä halvemmallakin tavallisella puuterituotteella.
Instagramissa saamieni kommenttien perusteella moni käyttää puuteri-SPF-tuotetta menestyksekkäästi päänahan suojaamiseen jakauksen kohdalta. Useampi kommentoi tämän toimivan. Ilmeisesti alhaisempi SPF riittää tähänkin hommaan.
(Itse suojaan päälaen auringossa huivilla tai leveällä pannalla, en koskaan levitä SPF-tuotetta päähän.)
Laadullisesti Coloresciencen tuote tuntui paremmalta kuin Hawaiian Tropic; hylsy on jämäkämpi, samoin kuin puuteriharjakset, ja harjaosa on myös suurempi kuin Hawaiian Tropicissa. HT:n harjakset ovat löysemmät. Mutta - koska Coloresciencen annostelusysteemi ei toimi, ei pakkausmateriaalien paremmasta laadusta ole käytännön hyötyä.
Olen tehnyt Coloresciencen tuotteesta reklamaation liikkeeseen, josta sen ostin, ja olen menossa keskustelemaan tuotteen viallisuudesta myöhemmin elokuussa, kun olen taas kotona Tampereella.
*
Onko sinulla kokemusta puuteri-SPF-tuotteista?
Olin eilen Laponien kemistin Jaana Ailuksen vieraana tutustumassa humektantteihin, noihin ihonhoitotuotteiden kosteutta sitoviin ainesosiin. 💦 Joten puhutaan tänään niistä. ☺️
Case-esimerkkinä kosteuttavat kasvovedet.
Jaana on aivan käsittämättömän kärsivällinen tyyppi ja jaksaa aina vastailla mun kysymyksiin kosmetiikan ainesosista. Viime aikoina olen kysellyt häneltä paljon humektanteista, ja lopulta Jaana sanoi; mitä jos tulisit tänne labralle ihan hiplaamaan näitä aineita livenä? Sovittu! 🤓🤩
Aihe, mistä olin Jaanalta kysellyt, liittyi kasvovesien ihotuntumaan. Minua kiinnostaa ymmärtää, miksi toiset kasvovedet tuntuvat niin vesimäisiltä jättämättä juuri mitään tuntumaa ihoon, kun taas toiset voivat olla erittäin liukkaita ja / tai jättää ihoon selvän kostean, hoidetun tai jopa tahmean tunteen.
Jaana kertoi, että tietyt humektantit tuovat enemmän "ihotuntumaa" kuin toiset, mutta tämä tuntuma ei (ainakaan automaattisesti) liity ainesosan kosteuttavuuteen. Täysin neutraalin tunteen ihoon jättävä tuote voi sekin olla hyvin kosteuttava.
Toki myös ainesosan pitoisuus vaikuttaa ihotuntumaan. Esimerkiksi glyseroli alkaa yli 5% pitoisuuksilla lähes väkisin tuntua iholla tahmealta, tosin tuotteen muilla ainesosilla voidaan maskeerata tätä tahmeutta. Kasvoveden nestemäisessä ja vähärasvaisessa koostumuksessa maskeeraus on vaikeaa, joten siksi juuri kasvovedessä humektanttien sensoriset ominaisuudet välittyvät kaikkein selkeimmin.
Kosmetiikassa käytetään sadoittain erilaisia humektantteja, mutta on muutamia, joita käytetään eniten. Ykkönen niistä on glyseroli (toiselta nimeltään glyseriini). Glyseroli on erittäin tehokas ja edullinen kosteuttaja, ja siksi sitä näkee lähes kaikissa ihonhoitotuotteissa.
Montako näistä tunnistat (suluissa inci-nimi):
Glyseroli (glycerin)
Hyaluronihappo (hyaluronic acid / sodium hyaluronate)
Betaiini (betaine)
Propanedioli (propanediol)
Aloe vera (aloe vera)
Propyleeniglykoli (propylene glycol)
Pentyleeniglykoli (pentylene glycol)
Ksylitoli (Xylitol)
Sorbitoli (Sorbitol)
Hunaja (Mel)
Natrium-PCA (Sodium-PCA)
Karbamidi (Urea)
Uudempia humektantteja:
Ektoiini (Ectoin)
Glycoin (Glyceryl Glucoside & Aqua)
Sakkaridi-isomeraatti (Saccharide Isomerate)
Humektantti on molekyyli, joka sitoo itseensä vettä ja säilyttää sitä.
Kun levitämme ihollemme ihonhoitotuotteen mukana humektantteja, ne vetävät itseensä vettä ihonhoitotuotteesta sekä ympäröivästä ilmasta - ja tietyt humektantit voivat myös vetää kosteutta ihon syvemmistä kerroksista. (Tätä ei kuitenkaan tapahdu, mikäli humektantilla on riittävästi muuta kosteutta, johon se voi "tarrautua". Kuten kasvoveden mukana tulevaa tai ilmankosteuden sisältämää vettä.)
Sain Jaanan labrassa tutustua (=hipelöidä 😅) kymmeneen eri humektanttiin. Humektantteja on olemassa nestemäisessä, jauhemaisessa ja kidemäisessä muodossa - ja hunaja on sitten oma koostumuksensa.
Jaana kertoi, että nestemäisessä muodossa olevat humektantit kuten glyseroli ja propanedioli ovat herkempiä tuomaan iholle tahmeaa tunnetta kuin jauhemaisessa tai kidemäisessä muodossa olevat, poislukien hyaluronihappo (joka on jauhetta), joka on tunnettu tahmeasta jälkitunteestaan. Kuitenkin ihan kaikki humektantit voivat tuoda iholle tahmean tunteen, jos niitä on tuotteessa iso pitoisuus. Se on humektantin luonne.
Humektantti itsessään, kuten glyseroli, voi olla valmiiksi tahmean tuntuinen, mutta useimmiten iholla tuntuva 'tahmeus' tulee kosteudesta, jota humektantti vetää ja kiinnittää ihoon. Ajattele, miltä iho tuntuu, kun kävelet oikean kosteassa ilmassa, vaikkapa kasvihuoneessa tai tropiikissa; ihoon päätyy ilmasta niin paljon kosteutta, että ihosta tulee "tahmea".
Humektanttien tehtävä on vetää ihoon kosteutta, ja kun ne tekevät sen tehokkaasti, iho voi tuntua nahkealta tai tahmealta. Etenkin olosuhteissa, joissa ilmankosteus on korkea, humektantit sitovat ihon pintaan tavallista enemmän vettä. Tahmeus voi siis itse asiassa kertoa siitä, että ihonhoitotuote kosteuttaa tehokkaasti. 👏
GLYSEROLI - olomuodoltaan paksua nestettä. Tuntuu iholla hieman tahmealta, mutta jättää ihanan kosteutetun, pehmeän pinnan. Glyserolin rooli ihonhoitotuotteessa on myös kosteuttaa tuotetta itseään, eli ehkäistä se, että tuote vaikkapa kuivahtaa purkin tai tuubin reunoille. Tämä on syy, miksi mm. hammastahnassa on glyserolia.
PROPANEDIOLI - olomuodoltaan ohutta nestettä, jossa on kevyesti kuivaöljymäinen tuntuma, (vaikka aine ei ole öljyä). Toisin kuin muita humektantteja, propanediolia voi käyttää veden sijaan tuotteen pohjana, eli erittäin suurina pitoisuuksina. Esimerkki tällaisesta tuotteesta olisi jokin tehotippa, jota käytetään hyvin pieniä määriä. Propanediol toimii liuottimena ja parantaa muiden ainesosien imeytyvyyttä.
PROPYLEENIGLYKOLI - propanediolin sukulainen, hyvin samankaltainen molekyyli. Myöskin olomuodoltaan ohutta, kuivaöljymäisen tuntuista nestettä. Estää jäätymistä.
Propyleeniglykolia on vaikeammin saatavilla luonnonkosmetiikka-laatuisena kuin propanediolia, ja koska sitä käytetään teollisuudessa myös jäänpoistossa ja jäähdytysnesteenä, sillä on hieman huono kaiku kuluttajien mielessä, vaikka se on kosmetiikassa täysin turvallinen ja hyvin toimiva humektantti. Propanediolia näkee useammin luonnonkosmetiikassa, propyleeniglykolia normikosmetiikassa.
PENTYLEENIGLYKOLI - samankaltainen kuin propyleeniglykoli, mutta kalliimpaa ja tätä saa helpommin myös ekosertifioituna. (Ei toimi jäädytinnesteenä! 😅) Edesauttaa muiden ainesosien imeytymistä ihoon.
KSYLITOLI - olomuodoltaan kidettä. Erittäin antibakteerinen, eli ksylitoli hyödyttää ihoa myös tuhoamalla ei-toivottuja bakteereita. Toimii hyvin esimerkiksi akneihon tai atooppisen ihon hoidossa.
BETAIINI - sokerijuurikkaasta eristetty betaiini on olomuodoltaan jauhetta. Betaiini omaa yli 4% pitoisuudella myös ihon suojabarriääriä vahvistavan vaikutuksen. Betaiini on myös antistaattinen aine, ominaisuus, mikä tekee siitä suositun myös hiustuotteissa.
Sannin huomio: kun betaiinijauhetta hieroi kämmenellä, se ikäänkuin suli ja muodosti iholle sileän, hieman kuivaöljymäisen pinnan. Muut jauhe/kidemäiset humektantit eivät käyttäytyneet näin. Tosi mielenkiintoista, että joillain humektanteilla on tällainen "öljymäinen" tuntuma, vaikkeivat ne ole kemiallisesti lipidejä.
DEKSTRIINI - olomuodoltaan jauhemainen. Vaikutukseltaan myös rauhoittava ja sopii erittäin hyvin mm. intiimituotteisiin.
Glyseroli sekä hyaluronihappo kosteuttavat ihoa yhtä hyvin, hyaluronihappo ei ole kosteuttajana ylivertainen. Kun kysyy keneltä tahansa kosmetiikan ainesosien asiantuntijalta, he sanovat hyaluronihapon olevan ylihypetetty. Vanha kunnon glyseroli on aivan yhtä tehokas kosteuttaja - ja halvempi. 💪 (Mutta se ei kuulosta yhtä hienolta kun hyaluroni...)
Hyaluronihapolla on kuitenkin se lisäominaisuus glyseroliin nähden, että hyaluronihappoa on monessa eri molekyylikoossa, ja kaikkein pienin koko saattaa pystyä stimuloimaan ihon kollageenin ja hyaluronihapon tuotantoa (jotkin tutkimukset tukevat tätä). Tämä tuo hyaluronihappoon myös potentiaalisen anti-age-vaikutuksen.
On houkuttavaa - ja intuitiivistakin - ajatella, että liukkaan tai paksun tuntuinen kasvovesi olisi kosteuttavampi kuin neutraalimman tuntuinen kasvovesi, mutta näin ei suinkaan aina ole. Eroja kosteuttavuudessa on ilman muuta, mutta pelkästään tuotteen täyteläisempi ihotuntuma ei ole merkki paremmasta kosteutustehosta.
💧 Kasvoveden paksuus: kasvovedestä saadaan paksumpi esimerkiksi tihentämällä se kumeilla, kuten ksantaanikumilla. Tämä ei lisää tuotteen kosteuttavuutta. Hieman miedompaa paksuutta voidaan luoda myös käyttämällä korkeaa pitoisuutta glyserolia tai isomolekyylistä hyaluronihappoa. Isomolekyylinen hyaluronihappo geeliyttää nestettä. Nämä keinot tehostavat tuotteen kosteuttavuutta.
💧 Kasvoveden hoitavuus: kasvovesi voi joskus tuntua hyvin pehmentävältä ja ravitsevalta. Tämän tunteen voivat saada aikaan öljyt, mutta myös jotkin humektantit kuten propanediol, kun niitä käytetään korkealla pitoisuudella. Itsehän luulin ensin Blank&'in kasvoveden olevan kaksifaasinen, koska se tuntui niin hoitavalta, mutta "syylliseksi" (hyvässä mielessä) paljastui propanediol.
💧 Kasvoveden liukkaus: jotkin kasvovedet tuntuvat iholla hyvin liukkailta. Tämän vaikutuksen saa aikaan ainesosaryhmä nimeltä solubilisaattorit.
Solubilisaattorit ovat pinta-aktiivisia aineita, joita käytetään mm. misellivesissä puhdistavana teknologiana. Niitä voidaan kuitenkin myös käyttää liuottamaan veteen pieniä määriä öljyjä, kuten öljymäisiä tuoksuaineita. Tässä roolissa solubilisaattoreihin törmää kasvovesissä yllättävänkin usein. Valtaosa hajusteista on öljymäisiä, ja ilman solubilisaattoria ne jäisivät kellumaan kasvoveteen erillisinä pisaroina, tai kasvovesi jäisi sameaksi. Solubilisaattori sekoittaa hajusteet tasaisesti veteen ja vedestä tulee kirkasta. Jotkin solubilisaattorit myös kosteuttavat ihoa.
Tarkastellaan neljän eri kasvoveden kosteuttavaa koostumusta. 🙂🧪
Ihotuntu: vesimäinen, ei-liukas, mutta hieman hoitavan ja "humektanttisen" tuntuinen. Jättää ihon pintaan kostean tunteen.
Analyysi: tuotteen ihotuntuma johtuu Moistaholicin erittäin korkeasta humektanttien pitoisuudesta. Tuotteen pohjan muodostavat veden sijaan koivunmahla, neroli- ja omenavesi.
Moistaholicin kosteuttavat ainesosat:
💧 KOIVUNMAHLA (sisältää kosteutta sitovia sokereita sekä aminohappoja)
💧 KSYLITOLI
💧 GLYSEROLI
💧 SAKKARIDI-ISOMERAATTI
💧 EKTOIINI
💧 HUNAJA
Paras kasvovesi: kuivalle ja kosteusköyhälle iholle, samealle iholle, ikääntyneelle iholle.
Ihotuntu: vesimäinen, ei-liukas, täysin neutraali. Ei jätä ihoon minkäänlaista tuotetuntua, vain neutraalin pehmeyden. Poistaa kiristävän tunteen iholta.
Analyysi: tuote tuntuu neutraalilta, koska se sisältää ykköshumektanttina ei-tahmeaa ektoiinia, ja humektanttien määrä on säädetty sopimaan kaikille ihotyypeille (ei ensisijaisesti kuivalle iholle). Tuote on myös haluttu Laponien filosofian mukaisesti kehittää ainesosiltaan minimaaliseksi ja neutraalin tuntuiseksi.
Balancing Essencen kosteuttavat ainesosat:
💧 EKTOIINI
💧 GLYSEROLI
💧 RAKKOLEVÄUUTE
Paras kasvovesi: herkälle ja kosteusköyhälle iholle, ongelmaiselle iholle, ärtyneelle iholle. (Hajusteeton.)
Ihotuntu: liukas. Jättää iholle sileän pinnan ja hoidetun pehmeän tunteen.
Analyysi: Anandan liukkaus johtuu sen sisältämästä solubilisaattorista, ja tämä aine jää myös tuntumaan iholle kosteana ja "hoidetun" tuntuisena pintana. Kosteaan ja sileään tunteeseen vaikuttavat myös humektantit aloe vera ja glyseroli. Aloe vera muodostaa ihon pintaan silottavan kalvon ja sen sisältämät polysakkaridit ja aminohapot sitovat ihoon kosteutta.
Anandan kosteuttavat ainesosat:
💧 ALOE VERA
💧 GLYSEROLI
💧 GLUKONOLAKTONI
💧 ROHTOSALKORUUSU
(sekä CAPRYLYL/CAPRYL GLUCOSIDE -solubilisaattori, jonka pääfunktio on mikroemulgoida vesipohjaan Anandan sisältämä ruusuöljy, mutta aine myös sitoo ihoon kosteutta.)
Paras kasvovesi: herkälle, ärtyneelle, punoittavalle ja kosteusköyhälle iholle. Sekä henkilölle, joka tykkää kasvovedessään olevan myös kevyesti puhdistavan ominaisuuden.
Ihotuntu: vesimäinen, hieman täyteläisempi kuin Laponien Balancing Essence. Jättää iholle pehmeän tunteen, mutta ei "humektanttisen".
Analyysi: La Brume Systèmique on kaksifaasinen hoitoneste, joka sisältää hoitavan öljyosuuden. Öljyt tuovat iholle pehmeän tunteen.
La Brume Systèmique'n kosteuttavat ainesosat:
Vesifaasi:
💧 GLYSEROLI
💧 NATRIUM-PCA
💧 MERISUOLA
💧 ALOE VERA
Öljyfaasi:
💧 AURINGONKUKKAÖLJY
💧 ESTERIÖLJY
💧 MANTELIÖLJY
💧 ILTAHELOKKIÖLJY
💧 RUUSUNMARJAÖLJY
💧 VEHNÄNALKIOÖLJY
Paras kasvovesi: kuivalle ja ikääntyneelle iholle. Myös herkälle iholle, jos iho sietää eteerisiä öljyjä.
Oletko sinä kiinnittänyt huomiota kasvovesien erilaisiin ihotuntumiin?
Minkä tuntuisesta kasvovedestä pidät eniten; neutraalista vai hoitavan tai liukkaan tuntuisesta?
P.S. Kuvassa Jaanan labrassa kokkailtu liuos, johon yhdistimme viittä eri humektanttia. 👌 Keltainen väri tulee hunajasta. Kyllä oli muuten kosteuttavaa..! ☺️
