Tänään haluan kirjoittaa kroatialaisesta ruoasta ja ravintolakulttuurista. Erityisesti kreikkalaiseen ruokaan tottuneen matkailijan perspektiivistä.
Katsaukseni on rajallinen siinä mielessä, että en ole syönyt kroatialaisessa perheessä paikallista arkiruokaa, vaan kokemukseni on ravintoloista turistin näkökulmasta. Mutta yhtä kaikki näkökulma se on tämäkin - ja relevantti juuri matkailijalle.
Vietettyäni Kroatiassa nyt 10 päivää minulle on muodostunut ravintolatarjonnasta seuraava kuva: ruokailumahdollisuudet jakautuvat karkeasti ottaen pikaruokaravintoloihin ja fine dining -ravintoloihin.
Näiden välissä on totta kai myös rentoja, bistro-tyyppisiä ruokaravintoloita (kroatialaisittain konoba), mutta nämä ovat selkeästi vähemmistössä verrattuna pizza/hampurilais/sandwich-paikkoihin. Kaikenlainen fast food -tyyppinen ruoka sekä pasta, gnocchit ja risotot dominoivat täällä. Italialaisen ruokakulttuurin läheisyys näyttää vaikuttaneen Kroatiaan lähinnä pikaruoan muodossa.
Menut ovat kautta linjan suppeampia kuin Kreikassa ja annokset kalliimpia - helposti tuplasti tai triplastikin kalliimpia.
Meze-tyyppisiä annoksia on hyvin vähän, ja jos niitä on, niiden korkea hinta rajaa tehokkaasti mahdollisuuksia ottaa useampia. Meze on alkupalan kokoinen suupala-annos (kuin "tapas"). Kroatialaiset starter-annokset maksavat tyypillisesti 13-20€, kun Kreikassa hinnat alkavat kolmesta eurosta.
Kaltaiselleni pesco-vegetaarille pääruokalistalla on tarjolla tonnikalapihviä, vaaleaa kalaa ja grillattua kalmaria. Kasvisruoat rajoittuvat risottoihin ja pastoihin, joten kasvisruoat jäävät osaltani väliin. Syönkin joka päivä kalaa tai mereneläviä.
Tuoretta kalaa on toki myös tarjolla, mutta erittäin kalliiseen hintaan. Ylipäänsäkin kaiken ruoan, niin ravintolassa kuin marketissa, hintataso on korkea, käytännössä Suomen tasolla. Ruokakaupoissa monet elintarvikkeet ovat kalliimpiakin kuin Suomessa; esimerkkinä 150 g pakkaus fetaa, joka maksa täällä yli 5 euroa..!! (😮) Olen tarkistanut hinnan useammassa kaupassa ja todennut, että jääköön hyllyyn.
Kreikkalaisen ruoan ystävän näkökulmasta Kroatian ruokatarjonta on siis ollut jonkinlainen pettymys. Ruoka on hyvää, paikoin erinomaista, mutta todella kallista ja vaihtoehdoiltaan Kreikkaa huomattavasti suppeampi ja mielikuvituksettomampi.
Toisaalta - tunnistan, että voi olla epäreilua verrata muiden maiden keittiöitä Kreikkaan. Kreikan ruokakulttuuri - yhdessä Turkin kanssa - on Euroopan tasolla aivan poikkeuksellisen rikas ja omaa luokkaansa.
Turkin vaikutus näkyy kreikkalaisessa ruoassa täysin olennaisella tavalla etenkin kasvisruokien ja -lisukkeiden ällistyttävässä kirjossa. Turkki puolestaan on omaksunut paljon Lähi-Idän ruokakulttuurista.
Kreikassa menut voivat olla niin pitkiä, että ne ovat joskus kuin kirjoja. 😅 Sivut vain jatkuvat ja jatkuvat. Yhden painajainen - toisen onni.
Mitä eniten kaipaa tällä matkalla ovat erilaiset lämpimät kasvisruoat ja salaatit - ja JUUSTO osana ruokia. Juustoa näkee lähinnä alkupalaruokien juustolautasilla, mutta ei muuten.
Mutta! Ei ole tarkoitus vain valittaa. Olen syönyt täällä parikin sellaista ravintola-annosta, että ne jäävät kaikkien reissujeni parhaiden ruokakokemusten historiaan. ✨ Kerron näistä sekä muista Kroatian ruokakokemuksista tässä postauksessa. :)
Tässä esimerkkinä yhden suositun ravintolan menu.
Ravintola sijaitsee Hvarin saarella Stari Gradin kylässä. Hinnat ovat vähän halvemmat kuin turistien suosimassa Hvar Townissa.
Mitä täällä on eniten tarjolla halvemmasta kalasta on tonnikalapihvi. Sitä on kuta kuinkin joka ravintolassa. Kuvan tonnikala on nautittu Korčula Townin Aterina-ravintolassa.
Hyvin poikkeuksellisesti bongasin Aterinan ruokalistalla munakoisorullat vuohenjuustolla, ja olin innolla tilaamassa 😍😋 - kunnes kuulin, että niitä ei ollut sinä päivänä saatavilla. Joten - back to tonnikala.
Puitteet ruokailuun ovat täällä kyllä enemmän kuin kohdillaan, sitä ei käy kiistäminen..! ☺️
Tonnikalapihvin ohella katkaravut, grillattu kalmari tai vaalea kalafile ovat olleet lautaselleni päätyneitä ruokia tällä matkalla.
Kuvassa on reissun toistaiseksi edullisin annos, joka nautittiin Mljetin saarella Pomenan kylässä Adriatic-ravintolassa. Grillattu kalmari ja grillatut kasvikset (vaihdoin perunan niihin ;) maksoi 25€. Ja oli kyllä hyvää! Samoin kuin viini.
Viinistä puheen ollen:
Kroatialaiset viinit ovat erittäin hyviä.
Ainakin tässä asiassa Krotian cuisine lyö Kreikan, sanoisin. 🍇 Te, jotka olette juoneet Kreikassa tavernoiden "talon viiniä", tiedätte, miten erikoinen makuelämys se saattaa olla. Kreikastakin saa hyviä viinejä, mutta ne ovat tyypillisesti ihan muuta kuin edullista talon viiniä. Kroatiassa taas en ole huonoa viiniä maistanutkaan, täällä myös se 4€ talon viini on oikein tyylikästä.
Dalmatian alueen yleisin valkoviiniä tuottava rypälelajike on Pošip. Maistoin sitä ensimmäisen kerran Suđurađin kylässä Šipanin saarella paikallisen valmistajan wine tasting -baarissa (kuvassa) - jonka kuvauksellinen sijainti Suđurađin satamassa ei olisi voinut olla mukavampi. ☺️
Suđurađissa on nautittu myös tämä annos. Olen ehtinyt unohtaa mitä kalaa lautasella tarkalleen ottaen on, mutta jotain hyvin miedon ja neutraalin makuista.
Suđurađissa tapahtui sellainen erikoisuus, että pikkuruisen kylän satamassa sijaitseva ainoa ravintola ei ottanut sinä päivänä vastaan muita kuin ennakkoon pöytävarauksen tehneitä. Ainoa paikka, josta kylässä sai ruokaa, oli hotellini ravintola, jossa tuon vaalean kala-annoksen nautin.
(Tästäkin annoksesta muuten pyysin vaihtamaan perunat kasviksiin. Peruna on toki yleinen lisuke ympäri maailmaa, mutta Kroatiassa se on pääruokien lisukkeena poikkeuksellisen usein. Ottaen huomioon, että annokset ovat kalliita, en oikein arvosta sitä, että lisukkeena käytetään halvinta mahdollista ainesta. Onneksi vaihdosta kasviksiin ei kuitenkaan ole veloitettu extraa. ☺️)
Mennään seuraavaksi matkan parhaaseen makuelämykseen. 🔥 Myönnettävästi en tehnyt tätä löytöä itse, vaan bongasin paikan Lonely Planetin suosituksista: Dubrovnikin Lucin Kantun.
Paikka oli muuttanut tyyliään sitten opaskirjan maininnan. Lonely Planetin mukaan Lucin Kantun on vuosikymmen sitten ollut "vaatimattoman näköinen paikka", ja todetaan, että ruoka kuitenkin ylittää ensivaikutelman. Vuonna 2025 Lucin Kantun on erittäin viehättävä ja fiksu bistro, jonka ruoka oli niin hyvää, että voisin matkustaa takaisin vain maistaakseni läpi menun muutkin annokset. 🤩
Tilasin juusto-pinaattirullat, rapsakoiksi fritatut sardiinit sekä savustettuja simpukoita. Kaksi annoksista ei sovi ruokavaliooni, en normaalisti syö vehnää, mutta tilasin ne silti - ne vain kuulostivat niin hyviltä. 😍 Maku oli todellakin hiilarifuskauksen arvoinen!
Ai niin joo - unohtui melkein mainita - tämä paikka ei edes ole hervottoman kallis! Kolme annostani maksoi yhteensä 32,20€ ja itse asiassa kaksi olisi riittänyt, olivat hyvin täyttäviä.
Sardiineista on todettava, että en tavallisesti yhtään pidä mistään leivitetystä ja friteeratusta, mutta nämä olivat taivaallisen herkulliset..! Liekö tuo leivitys panko-murua, mutta rapeus oli joka tapauksessa ennenkokematonta ja itse sardiinitkin erittäin maukkaita, ja annoksen kruunasi todella hyvän makuinen kermaviili-kurkku-retiisi-pistaasi-dippikastike. 👌
Aterian tähti oli kuitenkin simpukka-annos, joka oli todellinen gourmet-taidonnäyte kekseliäine maku- ja tekstuuriyhdistelmineen. Harmittaa, että en ottanut kuvaa menusta, sillä en enää muista, mitä kaikkea annoksessa tarkalleen ottaen oli. Pääraaka-aineina oli joka tapauksessa simpukkaa kermaisessa, kuohkeassa juustokastikkeessa. Punaiset raidat ovat punajuurigeeliä, ja pinnan alta paljastui hieman marjaisen ja kirpsakan makuista oranssia kastiketta, voisiko olla tyrnillä maustettua..?
Kokonaisuus tarjoili pehmeää, rasvaista ja neutraalia makua juustokastikkeesta, savun makua simpukoista, kevyesti makeaa makua punajuuresta ja kirpeää makua tyrni(?)kastikkeesta - todella mielenkiintoinen makuyhdistelmä.
Lopuksi lautasen pohjalta paljastui mustia, rouskuvan rapeita murusia jotka toivat kontrastin simpukoiden ja juustokastikkeen pehmeydelle. Ei aavistustakaan mitä muruset olivat, mutta tämä annos oli niin herkullinen ja niin taidetta! 💯 Jos käytte Dubrovnikissa, käykääpä maistamassa tämä!
Arkisempi simpukkaelämys koettiin Hvarin saaren Soley-ravintolassa.
Suositus muuten Soley'lle hintojen puolesta: tämäkään "tapas-baariksi" itseään nimittävä paikka ei ole kovin kallis Kroatian standardeissa, vaikka sijaitsee yhdessä Kroatian kalleimmista saarikohteista. (Hvar on kuin Kroatian Mykonos.)
Tämä kokemus puolestaan oli hämmentävä.
Menin Dubrovnikissa syömään suosittuun ja palkittuun kalaravintola Adio Mareen vanhankaupungin sydämessä. Adio Mare ei ole ihan fine dining -kategoriaa, mutta valkoisine pöytäliinoineen ja couvert-maksuineen kuitenkin perusbistroa fiinimpi paikka.
Hämmästykseni olikin suuri, kun tilasin katkarapusalaatin, ja eteeni tuotiin esitys, joka raaka-aineiltaan ja esillepanoltaan muistutti jotain, mitä saattaisit saada huoltamon lounaskahviossa. Lautasella oli isoiksi paloiksi revittyä, märkää jäävuorisalaattia, vähän kurkkua ja pari kirsikkatomaattia, ja niiden päälle heitetty kasa katkarapuja. Ympärilläni muissa pöydissä syötiin kauniisti aseteltuja annoksia. Mietin hetken, oliko tämä vitsi.
No, katkaravut sentään olivat hyviä, ja ne oli lämmitetty (!). Mutta märkä, mauton salaattipohja ja sen laatu ja esillepano oli todellinen tunnelman laskija ja jotain, mitä en kuunaan odottaisi muualla kuin just ABC:llä, - jos sielläkään.
Koska salaatilla ei lähtenyt nälkä, tilasin sitten vielä juustoja. Huomio: kroatialaiset juustotkin ovat todella hyviä. 👌
Elämäni parhaan tonnikalapihvin söin Lopud-saaren ravintola Dubrovnikissa.
Tämä komeus oli kypsennetty viimeisen päälle täydellisen roséeksi. Se oli niin hyvän makuinen ja rakenne niin täydellisyyttä hipova, että melkein liikutuin.
Myös viini, tällä kertaa paikallista Chardonnay'ta, vei sekin vei kielen mennessään. Itse asiassa tämän paikan viini oli koko matkan maukkain.
Tämä ihastuttava ravintola Šipanska Lukan kylässä Šipanilla ansaitsee erityismaininnan! Paikan nimi on Tauris, ja sen sijainti vanhan palatsin kupeessa ja vehreän puiston laidalla on kerrassaan hurmaava.
Šipanska Luka on Šipan-saaren kahdesta kylästä vähemmän turistillinen. Ei sillä, että toinenkaan kylä olisi mikään turistirysä, mutta Lukassa on joka tapauksessa uneliaampi tunnelma ja vähemmän ihmisiä. Kun saavuin kylään ottaakseni laivan seuraavalle saarelle, näytti ensimmäisen tunnin ajan siltä, että olin suunnilleen ainoa ihminen liikkeellä Lukan keskustassa. Rantakadun varrella oleva muutama ravintolan tapainen näytti suljetulta, ainakin ne olivat tyhjiä.
Olin aikonut syödä Lukassa lounasta, ja hetken jo huolestuin, saisinko mistään ruokaa. Ilo olikin suuri, kun yhtäkkiä kohtasin Tauris-ravintolan terassin vähän kauempana rantakadusta. Siellä istui vieläpä ruotsalaisseurue. Hyvä, en olisi ainoa ruokailija (tai turisti 😄).
Kun Tauriksen sympaattinen tarjoilija toi pöytään paikallista oliiviöljyä ja kehotti maistamaan sitä leivän kanssa, en tohtinut kieltäytyä. Oli kieltämättä oikein herkullista.
Šipan on muuten tunnettu hyvästä oliiviöljystään, kuten viinistäänkin, ja saarella voi tehdä viini- & oliiviöljy-maistelukierroksen.
Söin Tauriksessa alkupalaksi tarjoilijan suosittelemia sardelleja, ja pääruoaksi miekkakalaa. (Aina se halvin kala, totta kai....)
Lounashetki Tauriksen kaunilla terassilla jäi mieleen yhtenä mukavimmista koko matkalla. 🧡 Tunnelma oli niin viehättävä, ruoka ihanaa, viini maistuvaa ja aurinko lämmitti ihoa. Oli todellinen palkinto löytää tällainen helmi hipihiljaisesta kylästä..!
Mieleen jäi myös ultrasympaattinen ja hitaasti puhuva tarjoilija. Hän oli vanhempi mies ja kotoisin Montenegrosta. Mies kertoi, että oli vanhoilla päivillään aloittanut maalauksen. Hän kertoi saaneensa taiteilijaystävältään perintönä siveltimet ja maalausvälineitä, ja että ystävä oli aina kannustanut häntä maalaamaan.
Mies näytti minulle puhelimestaan impressionistisen, violetin sävyisen maalauksensa. Kerroin, että maalaus oli kaunis. "Pidän violetista, se on lempivärini", sanoin. "Näen sen, mies vastasi. "Sinulla on violettia silmänrajausta. Se ei ole niin tavallista, pidän siitä."
Kun hyvästelin ravintolan ja tarjoilijan, tuntui, kuin olisimme jo ystävystyneet. ☺️
Tähän päättyy kertomukseni Kroatian ruokakokemuksista.
Vielä on vajaa neljä päivää aikaa kerätä lisää paikallisia ruokanautintoja. ☺️
Mukavaa viikonloppua kaikille!
Kokosin tällaisen UKK-listauksen pohjautuen viesteihin ja kysymyksiin, joita saan eniten aurinkovoiteisiin liittyen.
Kyllä. Lasten aurinkovoiteiden ero aikuisten aurinkovoiteisiin on tyypillisesti vain parempi vedenkestävyys sekä se, että lasten aurinkovoiteissa ei ole anti-age-tyyppisiä ainesosia. Toisaalta, harvoin aikuistenkaan vartaloaurinkovoiteissa on anti-ainesosia, niitä näkee lähinnä kasvoille kehitetyissä aurinkovoiteissa.
👉 Lasten ja aikuisten aurinkovoide ei välttämättä aina eroa millään tavalla.
Aurinkovoiteen tehon kesto riippuu monista seikoista kuten siitä, hikoiletko tai uitko. Muistetaan, että aurinkovoiteen optimaalinen suorituskyky perustuu siihen, että se muodostaa iholle tasaisen kalvon joka peittää kaikki ihon "vuoret ja laaksot". Paljaalla silmällä emme sitä näe, mutta ihon pinta ei ole tasainen vaan on täynnään kumpuja ja kuoppia. Aurinkosuojatuotteen tulee peittää korkeimmatkin ihon "kukkulat". (Itse asiassa tästä syystä paksummat voiteet suojaavat vähän paremmin kuin hyvin ohuet.)
Ihon luontainen aineenvaihdunta eli hikoilu ja talintuotanto sekä kasvojen liikehdintä vaikuttaa siihen, että aurinkovoiteen muodostama tasainen kerros muuttuu pikku hiljaa vähemmän tasaiseksi; "sulaa" ja siirtyilee pois paikoiltaan. Tämä on syy, miksi aurinkovoidetta suositellaan lisäämään kahden tunnin välein. Kahden tunnin jälkeen teho ei enää vastaa pakkauksessa ilmoitettua suojakerrointa (olettaen, että levitit voidetta suojakertoimen vaatiman määrän).
Mikäli et lisää aurinkovoidetta, sen teho säilyy kyllä tuntien ajan - mutta heikentyy tunti tunnilta.
Siitä, kauanko aurinkovoiteen teho kestää iholla, on vähän tutkimusta, mutta kosmetiikkakemisti Michelle Wong siteeraa yhdellä videollaan tutkimusta, jossa testattiin aurinkovoiteen kestävyyttä kasvoilla olosuhteissa, joissa henkilö on päivän aikana sisätiloissa kuten toimistossa, ja käy kerran ulkoilemassa tunnin verran. Tässä testissä aurinkovoiteen teho oli kahden tunnin jälkeen laskenut 16%, neljän tunnin kuluttua 20% ja kahdeksan tunnin kuluttua 30%.
Markkinoilla on olemassa muutamia erikoisteknologiaan perustuvia aurinkovoiteita kuten ruotsalainen Evy-aurinkomousse. Evyn patentoitu teknologia saa aurinkovoiteen tehon kestämään hyvänä jopa 6-8 tuntia, poislukien jos uit tai hikoilet runsaasti.
Vedenkestävyys on tärkein ero. Aurinkovoiteen nimellä myytävä tuote formuloidaan lähes aina vedenkestäväksi, SPF-päivävoiteen nimellä myytävä tuote ei.
Toinen ero voi tulla siitä, että SPF-päivävoiteelle ei aina tehdä UVA-testejä, aurinkovoiteelle tehdään. Kiinnitä huomiota siihen, onko SPF-päivävoiteen pakkaustekstissä mainittu sekä UVB- ja UVA-suoja. Jos pakkauksessa lukee ainoastaan SPF vailla mainintaa UVA:sta, UVA-suojatestejä ei ole tehty. SPF viittaa suojaan UVB-säteilyä vastaan. Huom: enää ei vaadita UVA-merkintää ympyrän sisällä, vaan UVA voi lukea millä tyylillä tahansa ja ilman ympyrää. Ympyrä-logo oli aikaisempi suositus, mutta on nyt poistunut.
UVA-tekstin puuttuminen ei tarkoita, etteikö SPF-päivävoide silti suurella todennäköisyydellä suojaisi UVA-säteiltä, sillä SPF-päivävoiteissakin käytetään tyypillisesti aina sekä UVB- että UVA-filttereitä. (En ole toistaiseksi törmännyt SPF-päivävoiteeseen, jossa ei olisi UVA-filttereitä.) Kuitenkin, UVA-mainintaan on hyvä kiinnittää huomiota, mikäli koet UVA-suojan tärkeänä, sillä tehdyt testit varmentavat, että suoja on EU:ssa suositeltu eli vähintään 1/3 UVB-suojasta.
Ei ole olemassa yhtä parasta aurinkovoidekoostumusta lapsille. Valinta riippuu lapsen ihon herkkyydestä ja perheen arvomaailmasta ja mieltymyksistä; halutaanko esimerkiksi suosia luonnonkosmetiikkaa tai vaikuttaako valintaan tietty budjetti. Sekä fysikaalisissa että kemiallisissa aurinkovoiteissa on hyviä vaihtoehtoja.
Alle 3-vuotiaille lapsille suositellaan joka tapauksessa hajusteetonta koostumusta. Hajusteet ovat kosmetiikassa vain sensorinen lisä ja ne ovat iholle tarpeettomia, ja lisäksi kuuluvat säilöntäaineiden ohella eniten allergisoiviin kosmetiikan kemikaaleihin. Siksi niitä ei suositella ihan pienten lasten iholle, joka on herkempi.
Voit käyttää valintasi tukena näitä seikkoja:
⛱️ Jos lapsen iho on äärimmäisen herkkä ja on tiedossa, että se reagoi herkästi erilaisiin kemikaaleihin, voi fysikaalinen aurinkovoide olla paras valinta. Fysikaaliset UV-suodattimet jäävät ihon pinnan "päälle" eivätkä imeydy lainkaan, ja niillä on tämän puolesta kaikkein vähiten vuorovaikutusta ihon kanssa.
⛱️ Jos ongelmaksi on muodostunut voiteen levitys lapsen iholle ja haluat mahdollisimman vaivatta levittyvän koostumuksen, voi kemiallinen aurinkovoide olla paras valinta. Kemialliset voiteet ovat notkeampia ja kevyempiä kuin fysikaaliset, ja valittavana on myös nestemäisiäkin koostumuksia kuten suihkeita tai roll-oneja. Helposti levittyvän koostumuksen etuna on myös se, että sitä tulee tyypillisesti laitettua enemmän kuin huonommin levittyvää, ja näin ollen iho saa paremman suojan.
👉 Jos sinua huolestuttavat kehoon imeytyvät aurinkosuojakemikaalit ja haluat valita kemiallisen aurinkovoiteen, valitse vain uusia UV-filttereitä sisältävä koostumus. Minulla on tulossa näistä oma suosituspostaus lapsille, olen julkaissut jo lyhemmän version Instagramissa, ja se on löydettävissä täällä.
Tähänkään ei ole yhtä takuuvarmaa vastausta ja koostumusvaihtoehtoa. Moni epäpuhtauksista kärsivä haluaisi välttää öljyisiä aurinkovoiteita, mutta aurinkovoiteet ovat käytännössä pakon sanelemana enemmän tai vähemmän öljyisiä, sillä valtaosa UV-filttereistä vaatii öljymäisen liuottimen.
Aurinkovoiteen öljyisyyttä voidaan vähentää käyttämällä koostumuksessa öljyjä imeviä ainesosia kuten talkkia, silicaa, tärkkelystä tai selluloosaa.
Tässä muutamia seikkoja, joihin kiinnittää huomiota valitessaan aurinkovoidetta ruusufinni- tai akneiholle:
🧑 Vältä kookosöljyä sisältäviä aurinkovoiteita.
🧑 Vältä vanhan koulukunnan UV-filttereitä (katso suositukseni vain uusia UV-filttereitä sisältävistä aurinkovoiteista täältä). Vanhan teknologian UV-suodattimet aiheuttavat uusia filttereitä enemmän ihoärsytystä.
🧑 Kokeile korealaisia aurinkovoiteita; ne ovat usein ei-vedenkestäviä ja vähemmän öljyisiä kuin vedenkestävät koostumukset, eivätkä muodosta iholle yhtä paksua kalvoa, mikä voi ehkäistä aurinkovoiteen tukkivaa potentiaalia.
Yksi valmistaja, joka suoraan ilmoittaa aurinkovoiteensa sopivan hyvin myös ruusufinni-iholle on Laponie.
Laponien voide on fysikaalinen. Se ei sisällä mitään ihoa tukkivaa tai ärsyttävää. Tämän voiteen kohdalla on kuitenkin hyvä tietää, että se on aika paksua. Jos etsit hyvin kevyttä koostumusta, kevyimmät löydät kemiallisten aurinkovoiteiden puolelta, kuten korealaisista.
Riippuu siitä, miten olet säilyttänyt aurinkovoidetta. Jos se ei ole altistunut valolle tai suurille lämpötilan vaihteluille, se on hyvin suurella todennäköisyydellä vielä käyttökelpoinen vuoden kuluttua avaamisesta. Avaamaton, viime vuonna ostettu aurinkovoide on käyttökelpoinen. Testaa voiteen koostumus; jos se ei haise oudolle eikä koostumus ole erottunut, se toimii edelleen.
Aurinkovoiteiden hyllyikä on tyypillisesti kolme vuotta, eli ne säilyttävät tehonsa kolmen vuoden ajan valmistuksen jälkeen asianmukaisesti säilytettyinä.
Mikäli et ole varma aurinkovoiteesi iästä, voit kokeilla etsiä sen valmistuspäivämäärän Checkfreshin kaltaisilla sovelluksilla.
Koska suurin osa UV-filttereistä on öljyliukoisia. Tämä tarkoittaa sitä, että liuetakseen voidekoostumukseen ja toimiakseen, UV-suodattimet vaativat öljyisen liuotinaineen, ja tätä tarvitaan sitä suurempi määrä, mitä korkeampi suojakerroin. Monet UV-fltterit ovat itsessäänkin epämiellyttävän tuntuisia. Vesimäisessä pohjassa aurinkovoide ei yksinkertaisesti toimisi.
Mineraalipartikkelit eivät liukene, mutta nekin vaativat öljyvoittoisen koostumuksen toimiakseen optimaalisesti. Mineraalipartikkelit ovat raskaita, ja vesimäisessä koostumuksessa ne eivät asetu voiteeseen tasaisesti vaan kasautuvat herkästi voiteen pohjalle. Öljyisessä koostumuksessa ne asettuvat voiteeseen tasaisemmin ja pysyvät stabiilimpina.
Tahmaisuutta lisää myös vedenkestävyys. Voiteen vedenkestäyys saadaan aikaan öljymäisillä ainesosilla ja kalvonmuodostajilla, joten sekin tuo lisänsä aurinkovoiteen "lähmäisyyteen".
Valkoisuus johtuu partikkelimaisista, ei-liukoisista UV-filttereistä. Näihin kuuluvat mineraalit titaanidioksidi ja sinkkioksidi sekä kemiallisista filttereistä Tinosorb M ja Tinosorb A2B. Nämä ovat partikkeleita jotka heijastavat valoa, ja valonheijastus saa ne näyttämään valkoisilta iholla. Mitä suurempi partikkelikoko, sitä valkoisempana ne näkyvät. Tänä päivänä käytetään hyvin pieniä partikkelikokoja, jopa nano-kokoa, mutta nämäkin saattavat ihon sävystä riippuen erottua iholla vaaleana.
Valkoisuus on yleisempi ilmiö mineraalifilttereitä sisältävissä aurinkovoiteissa kuin kemiallisia partkkelimaisia filttereitä käyttäessä. Tämä siksi, että mineraaleja tarvitaan suurempi määrä tuomaan UV-suoja. Lisäksi kemiallisissa aurinkovoiteissa ei koskaan käytetä vain yhtä tai kahta filtteriä, toisin kuin fysikaalisissa, eli kemialliset partikkelimaiset filtterit yhdistetään aina ei-partikkelimaisiin suodattimiin, mikä sekin vähentää niiden pitoisuutta.
Kirveleminen johtuu UV-filttereistä. Uudemmissa UV-filttereissä on enemmän sellaisia, jotka eivät kirvele, mutta ikävä kyllä ei ole olemassa listausta ei-kirvelevistä UV-suodattimista.
Mikäli kirveleminen on sinulle ongelma, etsi sellaisia voiteita, joiden valmistaja lupaa, etteivät ne kirvele. Tällaiseen lupaukseen vaaditaan testit, eli noin vain ei voi valmistaja heittää tällaista väitettä. Esimerkiksi La Roche-Posayn UV Mune 400 Invisible Fluid -voide lupaa, ettei kirvele.
*
Jos sinulle tulee mieleen muita aurinkovoidekysymyksiä, niitä voi esittää kommenteissa. 🙂
Minulta on monissa viesteissä kysytty, mitä laitan - tai mitä kannattaisi - laittaa aurinkovoiteen alle.
Otetaan teema tänään puheenvuoron aiheeksi. :)
Lyhyt vastaus jälkimmäiseen kysymykseen on: alle laitettavat tuotteet riippuvat aina kunkin ihotyypistä.
Olen viime päivinä siirtynyt kesäihonhoitorutiiniini. Milloin vaihdan tälle vaihteelle, riippuu säätilasta, ei niinkään siitä, näyttääkö kalenteri kesää. Ihoni reagoi nopeasti aurinkoon ja etenkin ilmankosteuteen, ja kun ilmankosteus nousee riittävästi, jo valmiiksi ei-kuiva ihoni muuttuu vieläkin epäkuivemmaksi.
(Tiesittekö muuten, että UV-säteily saa ihon tuottamaan enemmän keramideja? Se on yksi syy ilmankosteuden ohella siihen, että ihon kosteustasapaino on kesäisin niin paljon parempi, kuin talvella. Aurinko ei siis pelkästään kuivata ihoa, se itse asiassa myös parantaa ihon kosteutta!)
Kroatiassa ilmankosteus on tällä hetkellä 70% tai ylikin. Sen seurauksena ihoni on niin tasapainoinen, että se todennäköisesti tuntuisi mukavalta, vaikka en laittaisi iholleni mitään tuotteita. Koska kuitenkin tykkään ihonhoidosta - ja haluan myös suojata ihoani, laitan iholle hoitotuotteita. Mutta minimaalisesti.
🧴 Kasvovettä
🧴 Anti-pigmentti-seerumin
🧴 Antioksidantti-seerumin
Kaksi seerumia on periaatteessa hieman liikaa ihoni absorptio-kapasiteetin puitteissa, etenkin, kun kumpikin näistä on emulsiomainen eli sisältää rasvoja. Laitan ne kuitenkin, koska haluan hillitä pigmenttiläiskien muodostumista sekä suojata ihoani vapaiden radikaalien haitallisilta vaikutuksilta.
Tämä riippuu täysin ihon tarpeesta (toki myös kunkin henkilökohtaisesta mieltymyksestä). Ihoa voi kosteuttaa eri mekanismeilla, eikä kaikkien iho tarvitse - etenkään kesäisin - paljon rasvakosteutusta.
Jos iho ei ole kuiva, kesäisin voi hyvinkin riittää vesikosteutus kasvoveden ja/tai vesipohjaisen seerumin muodossa. Kokemukseni mukaan moni yliarvioi ihon tarvitsemat hoitotuotteet. Iho tarvitsee aineita, jotka ylläpitävät sen normaalia kosteuspitoisuutta, suojaavat ihoa ulkoisilta ärsykkeiltä kuten happiradikaaleilta sekä vahvistavat ihon suojamuuria. Tähän ei välttämättä suinkaan aina tarvita voiteita tai öljyjä, vaan nämä tarpeet voi täyttää myös vesipohjaisilla tuotteilla, jotka sisältävät antioksidantteja, humektantteja ja vitamiineja.
Jos iho ei ole kuiva, eli sen lipiditasapaino on hyvä, se ei välttämättä ylipäänsä ime kunnolla öljyjä sisältäviä hoitotuotteita. Minun ihoni on tällainen. En pysty talvellakaan käyttämään suurta määrää öljyä tai voidetta, koska se ei yksinkertaisesti imeydy.
Jos sinua miellyttää erillisen kosteusvoiteen tai kasvoöljyn käyttö aurinkovoiteen alla, sen voi ilman muuta tehdä - kunhan aurinkovoide niiden jälkeen imeytyy kunnolla. Ihonhoito ei ole pelkästään ihon tarpeiden täyttämistä, vaan se voi olla myös hyvää mieltä tuova päivittäinen rituaali. Jos sinulle tuo hyvää mieltä käyttää useampia tuotteita, tee niin. 💕
Aurinkovoide toimii parhaiten, kun se asettuu ja "kuivuu" ihoon kunnolla. Aurinkovoide toimii muodostamalla ihon pintaan kalvon, jossa tasaisesti kalvoon levittyneet UV-filtterit neutraloivat UV-säteilyn vaikutuksia. Tuon kalvon asettuminen iholle on avainasemassa, jotta aurinkovoide voi toimia ja suojata ihoa tehokkaasti.
Mikäli aurinkovoide ei kunnolla imeydy vaan jää ihon pintaan kosteana kerroksena, kalvo ei pääse kunnolla muodostumaan, ja huonosti imeytynyt aurinkovoide myös liikkuu helposti pois paikoiltaan. Tällöin suojan teho kärsii. Kannattaa siis valita aurinkovoiteen alle laitettavat tuotteet myös sillä näkökulmalla, että aurinkovoide pystyy kunnolla imeytymään ihoon.
Minulla on reissussa mukana tällainen ihon perushoitokombo.
1. Nuori Vital Unifier Toner, Essence & Mist in One
Tämä on niin kosteuttava, että riittäisi mainiosti yksinään ainoana kosteustuotteena.
2. Nivea 360 Luminous Anti-Dark Spot Serum
(Pienessä matkarasiassa - itse pakkaus on raivostuttavan suuri). Hyväksi havaittu pigmenttiläiskiä hillitsevä seerumi on nyt minulla käytössä toista kertaa. Levitän tätä poskiin, nenään ja "viiksialueelle" eli niille alueille, jotka pigmentoituvat.
3. Föllinge Antioxidant Serum
Tämä on yksi suosikki-antioksidanttiseerumeistani, ja valikoitui matkaan, koska pullon koko on pieni - paljon pienempi, kuin toisen suosikkini Novexpertin C-vitamiini-seerumin. (Eikö ole hassua, miten eri kokoisiin pulloihin 30 ml saakin pakattua - Niveankin pullo on ihan hillittömän suuri - muovin tuhlausta!) Levitän tämän koko kasvoille sen jälkeen, kun Nivea on kunnolla imeytynyt.
4. Bybi Eye Plump -silmänympärysvoide
Tämä on käytössä iltaisin. Aamuisin laitan SPF-silmänympärysvoiteen.
Minulla on mukana ykkössuosikkini kasvoaurinkovoiteista, jo neljättä kesää käytössä oleva Korresin Yoghurt Sunscreen Face Cream. Tykkään yhtä paljon sävytetystä ja sävyttämättömästä, nyt valikoitui mukaan sävytön.
Olen miettinyt, miksi tykkäänkin juuri tästä voiteesta niin älyttömän paljon, kun se ei kuitenkaan ole kevyin suosikkiaurinkovoiteistani. Kun tarkastelee elämänmittaista kasvovoidehistoriaani, olen aina tuntenut vetoa mahdollisimman kevyitä voidekoostumuksia kohtaan, ja esimerkiksi korealaiset aurinkovoiteet ovat huomattavasti kevyempiä, kuin Korres.
Mietintäni tulos on tämä: jotenkin ne superkevyet aurinkovoiteet eivät lopulta kuitenkaan tunnu psykologisesti yhtä luotettavilta kuin täyteläisemmät. Ihan vain siksi, kun ne ovat niin olemattomia.
Luulen, että tykkäisin käyttää korealaisia enemmän ns. tavallisessa arjessa, jos asuisin korkean UV-indeksin maassa - ja tavalliseen arkeenhan ne onkin kehitetty. Korresia, tai muita iholla suojaavamman tuntuisia aurinkovoiteita tykkään käyttää silloin, kun tiedän viettäväni harkitusti paljon aikaa auringossa. Kuten tällaisissa reissuolosuhteissa - eihän tänne tulla sisällä istumaan.
Täyteläisempi aurinkovoide tuo minulle siis psykologisesti luottavaisemman tunteen suojasta auringon säteilyä vastaan. 🌞 Korres on mun iholla todella miellyttävän tuntuinen, ja tykkään myös sen tuoksusta.
Medik8'n Advance Day Eye Protect SPF 30 on uusi tuttavuus. Ostin sen uteliaisuudesta, kun en ole pitkään aikaan testannut silmänympärys-SPF-tuotteita - ja tällaisista on minulta pyydetty vinkkiäkin. Tästä tulee kunnon arvio sitten, kun julkaisen Aurinkovoiteet vertailussa 2025 -juttuni. Toistaiseksi totean, että voide on aika tanakkaa. Ihan miellyttävän tuntuista, mutta yllättävän tanakkaa.
Putsareina mukana on Taikan uusi Sensitive Cleansing Oil sekä Nuorin Vital Foaming Cleanser. Olen saanut Taikan putsarin testiin osana kaupallista yhteistyötä, joka on tulossa ulos viikon päästä. :) Uusista Taikoista onkin jo kyselty.
Normiarjessa enää harvoin teen kaksoispuhdistusta, mutta tällaisina "mega-aurinkovoidepäivinä" kyllä. Täällä tulee levitettyä päivän aikana monta aurinkovoidekerrosta naamaan, ja haluan iltaisin tehdä todella perusteellisen putsauksen.
Suihkuöljy. Totta kai. Kotona käytän ACOa, mutta täällä tuli ostettua Eucerin. Yhtä hyvä.
Tässä on muuten maisema mun tämänhetkisestä majapaikasta Lopudin saarella. ❤️
Tänään siirryn naapurisaari-Šipanille.
*
Mitä tuotteita te käytätte aurinkovoiteen alla? Tai mitä tuotteita ylipäänsä kuuluu kesäihonhoitoonne?
