Haluan jakaa pari kuluneen viikon meikki-ihastusta. No, toinen ihastutti jo syyskuun alussa mutta ehdin kadota Kreikkaan ennenkuin suhteemme ehti syventyä, ja vasta tällä viikolla tuoteduo on päässyt aktiivikäyttöön :)

Nyt tulee taas näitä harvoin nähtyjä superlähi-ihokuvia. Kuvassa näkyvät kummatkin postauksen highlight-tuotteet, toinen iholla ja toinen silmissä, mutta aloitetaan iholta.

Tykkään niiiiin paljon tästä meikkipohjasta.

Se on Lumenen Natural Code CC-voide, jonka sain testiin Natural Code -kampanjan tiimoilta. Kamppikseen ei kuulu kirjoitella itse tuotteista, sain ne jotta voin tutustua koko NC-tuotevalikoimaan ennen kiertuetta, mutta tästä tuotteesta todellakin haluan kirjoittaa erikseen koska se osoittautui niin ihanaksi. :)

Voide on niin ihana että otin sen viikonloppureissuun mukaan normaalisti käyttämäni meikkipohjan eli mineraalipohjan sijaan.

Tulee vähän Lumenen oman sarjan CC-voide-déjà-vu, nimittäin sen kanssa kävi ihan samoin. Mun piti "vain" testata sitä blogijuttua varten, mutta tykästyin siihen niin että jäin käyttämään sitä varmaan pari kuukautta putkeen. Ehkä Natural Coden CC:n kanssa käy samoin..?

Natural Coden CC on tuntumaltaan erilainen kuin Lumenen, kosteamman ja notkeamman ja jotenkin rasvaisemman tuntuinen. Haluaisin käyttää englannin kielen sanaa emollient mieluummin kuin rasvainen, koska suomeksi 'rasvainen' kuulostaa usein negatiiviselta. Natural Coden CC jättää heleämmän pinnan kuin Lumenen ja on selvästi kosteuttavampi. Kuvailisin sen jättämää pintaa "satiinisen heleäksi".

Natural Code itse puhuu kummankin meikkipohjansa (CC ja Skin Perfector Matt Makeup) kohdalla mattaisesta lopputuloksesta, mutta tulokset ovat aivan erilaiset. Matt Makeup -meikkivoide on nimensä mukaisesti matta ja koostumukseltaan ohut ja nopeasti kuivuva, ihoon tarraava. CC taas on ihanan kermainen ja sitä voi työstää iholla pidempään. Se sulautuu ihoon kuin kosteusvoide mutta peittää kuin kevyt meikkivoide. Plussaa vielä ihanan raikkaasta, hoitotuotemaisesta tuoksusta!

Tuliko tarpeeksi hehkutusta? ^_^ Olen vilpittömästi innoissani tästä tuubista! <3 Minähän en tosiaan yleisesti ottaen ole nestemäisten meikkipohjien kuluttaja, enkä myöskään kuulu BB/CC-voiteiden säännölliseen käyttäjäkuntaan.

Välillä sitä sitten vain törmää tuotteisiin jotka aiheuttavat odottamattoman ihastusreaktion ja yhtäkkiä tekeekin mieli käyttää hetken aikaa voidemaista pohjaa :) Lopulta palaan kuitenkin aina mineraaleihin, tiedän sen. Mutta juuri nyt nautin CC-voiteen kosteuttavuudesta ja kostean heleän näköisestä pinnasta. Ihoni on Kreikan paahteen jäljiltä selvästi kuivemmassa kunnossa ja kosteuttava meikkipohja tuntuu juuri nyt siltä mistä se tykkää.

CC-voide on parhaimmillaan kun sitä ei puuteroi. Tässä ja ylimmässä kuvassa pintaa ei ole puuteroitu. Seuraavissa taas on käytetty puuteria. Pohja on edelleen kaunis, mutta se hehku jota itse meikkipohjissa niin rakastan sammuu osittain.

(Silmänalusilla Natural Coden valokynä joka osoittautui yllättävän pigmenttiseksi tapaukseksi, se peittääkin ihan mukavasti.)

Parit ennen-jälkeen kuvat puuterilla:

Kasvoilla on CC-voiteen lisäksi Natural Coden väritöntä CC-puuteria ja Pinky-poskipunaa, joka on hyvin mattainen ja vaikuttaa sekin omalta osaltaan ihon himmeään lookkiin. Huulilla on Natural Coden Satin Rose -huulikiiltoa. Se yhdessä helmiäisen silmämeikin kanssa tuovat kivasti eloisuutta meikkiin.

Aika hullua muuten, että en peiliin katsoessani näytä mielestäni erityisen ruskettuneelta. Kukaan minut reissun jälkeen tavannut kaverikaan ei ole sitä mieltä että olisin jotenkin huomattavan päivettynyt. Silti, iholleni meni CC-voiteista tummin sävy, Sand, ja sekin on ehkä aavistuksen liian vaalea. Eli ilmeisesti jotain väriä on reissusta ihoon tarttunut ^_^

Tässä heleämpi versio Natural Code -meikkipohjasta, tässä olen levittänyt puuteria ainoastaan poskipäille ja käyttänyt poskipunana helmiäisenhohtoista roosaa Natural Coden Misty -luomiväripaletista.

Misty

.

Sitten se toinen ihastusasia, joka on jo näkynytkin osassa ylläolevista kuvista.

Muistatteko Urban Decayn Tonic -luomivärin, jota hehkutin kuolanrippeiden kera huhtikuussa?

No, se on edelleen ihan yhtä törkeän ihana, oikeastaan olen jo valmis julistamaan sen ehkä ihanimmaksi violetiksi luomiväriksi jota olen koskaan käyttänyt <3 Nyt sen pariksi on noussut paljon vaatimattomamman näköinen violetti meikkituote, Urban Decayn 24/7 Glide On -kynä sävyssä Ether.

Ei näytä hylsyssä kummoiselta, tai ainakaan sellaiselta jonka vuoksi violettifriikki lähtisi tekemään välitöntä sadetanssia vaikka ihan sievä onkin.

Miettiessäni syyskuun alussa mitä kyniä ostan Kutsu Kauneuteen -viikon alennuspassillani, sain UD:n meikkitaiteilijalta vinkin: Ether-kynä yhdistettynä Tonic-luomiväriin tuo aivan hypermakean efektin.

Tällaisen :)

Kuulema mikään toinen (violetti) kynä ei saa Tonicin kanssa samaa tulosta. Kultaisena kimaltavan harmaan-luumuliilan pohjan kute Ether ei odottaisi tuovan esiin Tonicista sen sinistä puolta, mutta niin vain tekee, ja aivan upealla intensiteetillä! Todellakin wow!!

Tonic on jo yksinään aivan mieletön shiftatessaan liilan, pinkin ja sinisen välillä, ja kun alle laittaa Ether-rajauksen saa meikkiin yhä vain lisää vivahteita! :-*

Koko luomella Tonic ja sen alla ripsien tyvessä Ether-rajaus.

Natural Coden CC-voide ja Urban Decayn liila power-duo, siinä mun lokakuun lempparit <3

Jos törmäillään jossain lähiaikoina niin varmasti näette naamallani tämän setin. :) Rakkautta!

Palataan vielä hetkeksi Suomen syksyn koleudesta lämpimämpiin maisemiin. Tämän paikan jos minkä halusin aivan ehdottomasti jakaa kanssanne, aivan mieletön!

Saari on yksi tämän vuoden Kreikan reissuni ehdottomia kohokohtia ja helmipaikkoja. Paikka, joka tunnetaan ällistyttävän kauniista rannoistaan ja niin turkoosinsinisistä vesistään että silmiin sattuu. Täällä asuu alle 400 ihmistä. Saari on niin pieni että sen kävelee ympäri iltapäivän aikana.

Saari on:

Koufonissi kuuluu saariryhmään nimeltä Pikku-Kykladit. Muut ryhmän saaret ovat Donoussa, Iraklia ja Schinoussa, vierailin näistä myös ihastuttavalla Donoussalla josta haluan vielä tehdä oman erillisen postauksen. Ehkä julkaisen sen kylmimmän talven keskellä muistona kesän lämmöstä. :)

Tämä kourallinen miniatyyrisaaria sijaitsee Naxoksen ja Amorgoksen välissä, ja kaikki ovat kuuluja Kreikan upeimpiin kuuluvista rannoista ja häkellyttävän kirkkaista vesistään joiden uskomattoman saturoitunut väri shiftaa kaikissa mahdollisissa vihreän ja sinisen nyansseissa vaalean turkoosista indigonsiniseen. Koufonissi on saarista väkirikkain ja turistillisesti kehittynein, muilla Pikku-Kykladien saarilla asuu kullakin alle 200 ihmistä.

Luulen että näin Koufonissilla sinisen sävyjä joita en tiennyt edes olevan olevassa. Tuntui kuin olisin katsellut ympäristöä vahvojen filtterilasien läpi. Koufonissi sai minut toteamaan vilpittömästi: tänne minäkin haluan tulla pelkästään olemaan rannalla.

Koko saaren tunnelma sen sai aikaan. Kertakaikkiaan hurmaava paikka.

Koufonissi eli Koufonisia (monikko) koostuu itse asiassa kahdesta saaresta, joista alempi, Kato Koufonissi, on asumaton. Puhuttaessa Koufonissista viitataan asuttuun, pohjoisempaan (Ano) Koufonissiin.

Saarella on vain yksi kylä, Chora. Sieltä kävelee saaren toiseen päähän ja yhdelle sen tunnetuimmista rannoista, Poriin, alle tunnissa. Tosin kiusaus jäädä ihailemaan rantoja jo matkan varrelle on niin suuri että et varmastikaan halua kävellä matkaa niin nopeasti... ^_^ Kannattaa muutenkin ehdottomasti kävellä rantaa myöten eikä päätietä. Reitti Chorasta Poriin on varmastikin kaunein rantapätkä jonka olen missään koskaan kohdannut.

Tänään minulla on vähän sanoja ja paljon kuvia.

Koufonissi, olkaa hyvä.

Koufonissille pääsee joko isolla Blue Star Ferries -yhtiön laivalla Pireuksesta (eli Ateenan satamasta) noin kolmesti viikossa tai pienellä Express Skopelitis -laivalla Naxokselta tai Amorgokselta. Skopelitis on Pikku-Kykladien oma "paikallisbussi" joka liikennöi Naxoksen ja Amorgoksen väliä kuutena päivänä viikossa, pysähtyen kaikilla Pikku-Kykladeilla (kauimpana sijaitsevalla Donoussalla vain kolmesti viikossa).

Skopelitis muuten tunnetaan siitä, että se kulkee säässä kuin säässä... Sen kippari on kuulema huimapää joka lähtee merelle silloinkin kun Beaufortin asteikko (joka mittaa tuulta) jättää isot Blue Staritkin satamaan. Tämän kertoi minulle useampikin pikkukykladilainen.

Enpähän pysty kuvittelemaan kuka hullu menee Skopelitiksen kyytiin myrskysäällä... Itse nimittäin seilasin sillä Amorgokselta suhteellisen tuulisena päivänä, mutta voimakkuus oli vielä kaukana vaarallisesta. Blue Starin kyydissä tuskin olisi edes tuntenut aaltoja, mutta pikkuinen, kevytrakenteinen Skopelitis heilui aalloilla kuin kaarnalaiva ja kokemus oli vähintään rinnastettavissa huvipuiston laitteeseen. Mietin vähän aikaa jaanko näin ällöttävän tarinan Koufonissi-postauksessa, jonka halusin olevan vain kauniiden fiilisten täyttämä, mutta ehkä kuitenkin kerron tämän koska kokemus oli niin, noh, sanalla sanoen ainutlaatuinen.

Olin nimittäin yksi ehkä kolmesta ainoasta matkustajasta, joka ei oksentanut matkan aikana. En ole ikinä, ikinä ollut paikassa jossa on yhtä paljon ja niin voimakkaasti pahoinvoivia ihmisiä. Joka puolelta kuuluva kakominen oli niin äänekästä että peitin välillä korvani ja hyräilin jotta saisin peitettyä äänet ja itse vältettyä pahoinvoinnin. Keskityin vain tuijottamaan yhtä pistettä vastapäisessä seinässä ja hengittelin syvään juoden välillä pitkiä kulauksia vettä. Laiva heilui niin ettei välillä meinannut pysyä tuolilla. Tilanne ääniefekteineen ja ympäri salonkia oksennuspussien kanssa juoksevine henkilökunnan jäsenineen oli aivan kamala mutta samalla myös niin hullun koominen, koska todellakin melkein kaikki oksensivat, että näky olisi voinut olla kuin jostain Monty Python -pätkästä....

Näissä tunnelmissa saavuin satumaisen kauniille Koufonissille. Olen itsekin aika herkkä voimaan pahoin enkä suoraan sanottuna käsitä, miten selvisin tuon 85 minuutin matkan "kuivana"....

Mutta teitä on varoitettu. Jos olette Pikku-Kykladeilla ja jos on tuulista - neuvon harkitsemaan haluatteko nousta Express Skopelitiksen kyytiin ;)

I will be back.

Mulla on päivitetty ponisävy joka onnistui kertalaakista :)

Me so happy! :)

Silmiini osui kuin tilauksesta Sokoksella näitä teidänkin vinkkaamia Color Mask Paintteja 40% alennuksella, ja kahmaisin niitä saman tien neljä, ajatuksena että miksaamalla löytyy se just mun hakema liilan sävy.

Sekoittelu on niin kivaa ^_^

Päädyin miksaamaan yhteen Lavenderia, Deep Purplea, Pinkadelicia ja aavistuksen Hermansin Vickyä, jota minulla on vielä purkin pohjalla jämät jäljellä. Sekaan vielä pari turausta Maria Nilan hopeahoitoainetta.

Color Maskin Lavender osoittautui aika lailla täydelliseksi pastelliseksi pohjaksi johon sotkea pigmenttisempiä violetteja. <3 Mutta, sen käyttäminen jatkuvasti väriseoksen pohjana tulee aika arvokkaaksi... Alennuksenkin kanssa tuubille tuli hintaa 8,70€ ja se kului värjäykseen kokonaisuudessaan.

Tällä kertaa laitoin värin kuivaan tukkaan koska halusin varmistaa mahdollisimman voimakkaan tuloksen, ja tietäähän sen miten paljon kuiva tukka imee väriä.

Väristä tuli mielestäni aivan mielettömän ihana..!! <3

Hitusen punertavampi ja tummempi liila kuin Sinin värjäämä.

Color Mask Paintin Deep Purple -sävyssä oli yllättävän paljon punaista, mitä ei odottaisi kun katsoo tuubin väriraitaa. Aine tulee tuubistakin ulos todella tummana violettina, mutta paljastuu punertavaksi kun sen sekoittaa vaaleampaan pohjaan kuten Lavenderiin tai pelkkään hoitoaineeseen.

Vasemmanpuoleisessa purkissa on pari pisaraa Deep Purplea hoitoaineeseen sekoitettuna. Oikeanpuoleisessa on miksattuna Hermansin Vicky-sävyn jämät Color Maskin Lavenderiin + ihan pieneen tippaan Deep Purplea.

Oikeanpuoleinen on se sävy jota tavoittelen, eli enemmän sinertävä violetti. Hermansin Vicky on aika täydellinen sinivioletti mutta kuten tuli havaittua, se on aika vähäpigmenttistä tai ei ainakaan tartu kovin hyvin juuri minun hiuksiini.

En tiedä saisikohan Color Maskin Royal Blue'lla taitettua Deep Purplen punaisuutta... Tai sitten jatkan Vickyn käyttöä taittosävynä. Yritän totta kai löytää sen taloudellisimman tavan ylläpitää väriä, ja vaikka Color Mask Paint on tarjoushinnallaankin Hermansia kalliimpi, se on kenties käytössä riittoisampaa kuin Hermans.

Hiplatessani värejä Sokoksella viereeni tuli tyttö, joka kommentoi Deep Purple -sävyn olevan niin pigmenttistä että sitä riittää todella pieni määrä hoitsikkaan sekoitettuna että saa selvästi väriä hiuksiin. "Tuo pieni tuubi riittää tosi pitkälle", hän sanoi. Pigmenttisyys tuli kyllä todettua kun väriä meni sormiini, ja se imaistui ihoon saman tien ja lähti vasta kunnon saippuahinkkauksella. Hermansin Vicky ei tartu ihoon ollenkaan.

Harmi vain että Deep Purple on yksinään väärän violetin sävyinen...

Tää on kyllä just niin hyvä sävy! Mutta ei tosiaan kukkaro kestä käyttää kokonaista Lavender-tuubia joka hiustenpesun yhteydessä.

Jatkan ratkaisujen etsimistä :) Ja vielähän on vaikka kuinka monet värimerkit testaamatta.

Sokoksen Hyvä Olo -kampaamon Emppu väkersi mulle tällaisen hauskan lettikampauksen :) Kun tuttuun tapaan halusin päähän jotain edustavampaa kuin oman ikuisen hainhammasklipsini :D Natural Coden keikalle :)

En voi muuta kuin nostaa hattua ja ihailla heitä jotka osaavat itse tehdä hiuksiinsa tällaisia. Itse olen jo hyväksynyt sen että kampaukset eivät kiinnosta minua eikä minulla riitä motivaatio niiden opetteluun. Pitkään yritin uskoa siihen että kun vain sinnikkäästi harjoittelee niin oppii... ^_^ Mikä pitääkin tietysti paikkansa, mutta entäs kun ei ole luontaista innostusta siihen harjoitteluun..? Ei, mä olen sujut sen asian kanssa että olen kauneusalan ammattilainen jonka vahvuuksiin hiustenlaitto ei kuulu. Jätän nämä jutut Erikan tasoisille upeille, lahjakkaille kollegoille. <3

Tänään on muuten vuorossa Jyväskylän pysäkki Lumene Natural Code -kiertueella :)

Mä seison siellä siveltimet tanassa odottamassa teitä, tulkaahan Sokokselle kello 17-19 niin saa siveltimet töitä ^_^