05.08.2009

Lämmintä ruskeaa ja pari randomia

Taas se tapahtuu, harvinaisuus Karkkipäivässä; Inkivääri postaa ruskean meikin! Harvoinhan niitä tulee tehtyä, ei edes kerran kuussa, mutta koska tiedän että monet teistä ovat ruskean ystäviä niin yritän laittaa silloin tällöin näitäkin kuvia.


Kaikki luomivärit Manly 120 -paletista. Manlyssahan on myös yksi vajaa rivi ruskean sävyjä, ja tässä on käytetty muistaakseni ainakin neljää niistä. Kuten kuvasta näkyy, sävyt ovat hyvin lämpimät. Mun pitäisi ottaa paletista kunnollinen kokokuva ja numeroida napit niin että voin Manly-meikkien yhteydessä näyttää mitä sävyjä käytin. Tässä meikissä kuitenkin levitin punertavaa beigeä koko luomelle, sipaisin sen päälle sisänurkkaan kermanvaaleaa ja ulkonurkkaan asteen tummempaa beigeä. Luomivaossa kahta paletin tumminta ruskeaa. Rajaukset Catricen Oriental Brown -kynä.

Tähän perään vielä kaksi muuta Manly-meikkiä, jotka eivät olleet niin erikoisia että olisivat ansainneet oman postauksen. (No, onko kaikki mun meikit muutenkaan niin erikoisia? Ei, mutta nää joutuu nyt tyytymään co-starring -paikkaan! :))

Tässä meikissä näkyy hyvin Manlyn sävyille ominainen jauhoisuus, luomivaon violetin sävyn pöly erottuu niin hyvin että tekisi mieli kurottaa ja pyyhkäistä tietokoneen ruutua että sen saisi pois! ^_^ Tässä meikissä valkoista koko liikkuvalla luomella, ja yritin jättää valkoista näkyviin ulkonurkkaan siiven muotoon, mikä periaatteessa onnistui mutta käytännössä ei erottunut juuri lainkaan. Luomivaossa ja alaluomella erisävyisiä violetteja. Rajaukset Maybellinen tussilaineri ja alavesirajassa MAC Smolder.

Kolmea erisävyistä turkoosia (kolmannen sävyn on näköjään kamera syönyt) ja sininen rajaus Indelible Oceanicilla. Manly-paletin turkoosit on aivan ihania! Tykkään kun ne ovat oikeasti selkeän erisävyisiä, mikä ei harmikseni näy kuvassa.
Ei kommentteja
04.08.2009

Mariehamn-special

Muutamia kuvia kesältä. Toivoin saavani kamerani uhriksi enemmän meikkejä, mutta loppujen lopuksi on todella vaikeaa bongata koskaan muuta kuin perusmaskaroituja silmiä beigellä tai tummanruskealla luomivärillä.
Alkuun pieni faktapläjäys. Maarianhamina on 11 000 asukkaan pikkukaupunki, ja siellä on tasan yksi, pieni kemikalio. Asuin kaupungissa kuusi vuotta, ja voitte kuvitella että tällainen kosmetiikkaköyhä ympäristö rohkaisee ihmistä toden teolla kääntymään nettishoppailun puoleen. Juuri tämän vuoksi 90% meikkiarsenaalistani on tilattu ulkomailta.
Maarianhaminan ainoa kemppari on nimeltään Lisco Parfym, ja se näyttää tältä.


Liscossa myydään markettimerkkejä kuten Niveaa, Lumenea, L'orealia, IsaDoraa ja Max Factoria, sekä ensimmäisenä Suomessa BareMineralsia. (Lisco myi niitä jo vuosia ennenkuin ruotsalainen Kicks-ketju oli edes rantautunut Suomeen.) Haastattelin työntekijöitä ja kysyin mitä tuotetta he myyvät eniten. Vastaus oli odotettavan tylsä; ripsivärejä. "No mitä ripsiväriä?" "Ihan mitä tahansa, mikään merkki ei myy toista enemmän." "Tai no ehkä Max Factor", puuttuu toinen myyjä puheeseen. Okei. Entä muuta? "Kynsilakkoja". Kysyn käyvätkö luomivärit paljon kaupaksi, ja vastaus on masentavan kielteinen. Mikä ihmisillä on luomivärejä vastaan? Yllättäen i.d. BareMineralsin meikkipohjat myyvät kuulema hyvin, vaikka hintaa on 43€. Kuluttajat alkavat näköjään huomata eron oikean, laadukkaan mineraalituotteen ja markettibrändien semi-mineraalisarjojen välillä.
M.A.Nummisen (!) keikalla bongasin tytön jonka hiukset ja silmämeikki olivat sävy sävyyn. Todella pirteä näky kaikkien huomaamattomien beige-simmujen joukossa.


Maarianhamina-specialiin pääsee itseoikeutetusti työkaverini K, jolla on upeimmat ripset mitä olen kellään pohjoismaalaisella ihmisellä nähnyt. Kun näin K:n ensimmäisen kerran, kysyin oliko hänellä tekoripset. En tiedä onko nämä teidän mielestä ihan tavisripset, mutta mun mielestä ei! Ne vieläpä kaartuu itsestään ylöspäin, K ei käytä ripsien taivutinta.



Lopuksi vielä kuva kaverilleni Mi:lle tekemästä meikistä. Yritin tässä matkia Clarinsin kevään 2008 lookkia jota ihailin kesäkuun alun Keltakuumetta-postauksessani.


Luomen sisäpuolikkaalla keltaista Manly 120-paletista ja ulkopuolikkaalla Mad Mineralsin oranssia Trust Fundia. Alaluomella violettia IsaDoran Blooming Spring -paletista. Ylä- ja alaripsirajassa ohuenohut rajaus mustalla luomivärillä. Itse olisin tykännyt meikistä enemmän intensiivisemmillä mustilla rajauksilla, mutta Mi ei sitä halunnut, eikä sellaisia toisaalta ole Clarinsinkaan meikissä.
Clarins
Ei kommentteja
03.08.2009

Dial 911 Nails!

Apua! Edellisestä kynsien huollostani on jo kahdeksan viikkoa! Kynsien laittajani Maarianhaminassa on äitiyslomalla (ja Maarianhamina on indeed niin pieni kaupunki että siellä on vain yksi geelikynsiä tekevä tyttö..!) ja toisen kotikaupunkini vakiokynsityyppi on myös lomalla! Kynnet alkavat näyttää jo todella hirveiltä, mutta minä olen niin avuton viilan kanssa että joudun vaan kärvistelemään näiden muotopuolten kanssa vielä vähintään pari viikkoa.

Koska taannoinen "kauhugalleria"postaukseni kulmakarvoistani herätti niin paljon kommentteja, uhraan pilkan kohteeksi myös kynsistöni. :) Olen avoimen tietoinen kynsieni rumuudesta, mutta olen silti aina pitänyt niistä. Minulle on aina ollut tärkeintä pituus, ei niinkään muoto. Teininä kasvattelin kynsiäni luomusti ilman mitään pinnoitteita ja ne kasvoivat luontaisen muotonsa mukaan aivan kieroon, pisin kynteni teki kokonaisen korkkiruuvin. Sitten hermostuin kynsiin ja pidin niitä muutaman vuoden aivan lyhyinä, kunnes vuosi sitten keksin kokeilla vahvistusta geelillä. Ja kas kummaa, geelikovetteen pakottamina kynteni alkoivat kasvaa suhteellisen suoraan, ja uusien, "kauniiden" kynsieni lumoissa jäin täysin koukkuun geelikäsittelyihin.

Ensimmäinen käsittely tehtiin LCN:n aineilla, ja kynnet pysyivät hyvinä n. 3 viikkoa ja siedettävinä 4-5 viikkoa. Sitten vaihdoin kynsien laittajaa ja aine vaihtui Creativeksi, jolla kynteni pysyivät hyvinä jopa 6 viikkoa. Kolmas kynsien laittajani käyttää Alessandron geeliä, jonka kestävyys on jo aivan omaa luokkaansa; kynteni kestävät ilmoittumattomina jopa kahdeksan viikkoa! Tosin etusormeni kynnet ovat niin hauraat ja käpristyvät että niistä geelikuori irtoaa neljän viikon jälkeen.

Tässä kynteni kuvattuna eilen. Ne ovat edellisen kerran olleet ammattilaisen käsittelyssä 6. kesäkuuta, enkä ole kajonnut niihin viilalla kertaakaan. Etusormen kynsi on kitukasvuisuutensa vuoksi muita lyhyempi, ja se jää aina jälkeen vaikka kynnet huollossa viilattaisiinkin samaan pituuteen. (Tällä kertaa se tosin oli jo valmiiksi muita nysempi.)

Kynteni ovat luonnostaan lapiomaiset ja hennot, eikä niissä pystyisi kynsiteknikkoni mukaan pitämään esim. neliömäistä muotoa. Se ei kyllä haittaa sillä en neliömäisestä pidäkään! Tykkään että kynsien muoto on luonnollisen ovaalimainen, ja sellaisiksi ne aina käsittelyssä viilataan. Mutta esimerkiksi peukaloissa ja keskisormessa tämä muoto katoaa hyvinkin nopeasti kun kynnen reunat alkavat käpristyä sisään päin, jättäen kynnen pään leveämmäksi. Nimettömissä muoto säilyy parhaiten.

Tässä vanha kuva kynsistäni lyhyempinä luonnontilassa, näette etusormen ja keskisormen lapiomaisen muodon joka lähtee vääntymään sivulle.


Tämänhetkinen peukalonkynteni. Se katkesi kokonaan viime huhtikuussa ja silloin siihen tehtiin muotilla pidennys, josta on nyt n. 2mm jäljellä.


Loput kynnet. Etusormi on kyllä todella kärsinyt. Geelipinnoite irtosi siitä jo monta viikkoa sitten ja ihmetyttää että kynsi ei ole vielä kokonaan repeytynyt.

Elvytetään kynsiä China Glazen appelsiinikynsiöljyllä. Kynsiteknikoltani sain hyvän neuvon levittää öljyä aina myös kynsien ala- tai "sisä"puolelle niin että niihin imeytyy mahdollisimman paljon kosteutta ja niistä tulee joustavammat -> joustavana geelipintakin kestää paremmin kolauksia ilmoittumatta.

Kuten sanottua, en koskaan viilaa kynsiäni muuten kuin jos niihin on tullut joku roso (käytän Body Shopin pehmeää viilaa jolla ei muotoa pystyisi viilaamaankaan), mutta tällä kertaa ajattelin yrittää saada keskisormia edes vähän vähemmän talttamaisiksi. Mä olen todella huono viilaamaan ja pelkään koko ajan vain rikkovani kynnen. Kaverilta saadulla LCN:n karhealla viilalla yritin sitten muokata keskisormia, ja 20 minuutin "nirhauksen" jälkeen muoto ei ollut muuttunut juuri miksikään. Ehkä millin sain pituutta pois. Olkoon sitten tuon näköiset!

Seuraavaksi lakkaus. Tällä kertaa testissä Color Clubin neon-oranssi Tangerine Scream, jonka bongasin Francinen blogissa.

Useiden kynsilakkojen sävyä on todella vaikea saada toistumaan kuvissa oikeanlaisena, eikä Tangerine Scream tehnyt poikkeusta. Värin tallentuminen vaati parin pykälän alivalotuksen. Normaalivalotuksella lakka jäi liian laimeaksi, vertaa alempi kuva.

Tässä vielä muutama alivalotettu otos. Upea lakka, joka on pintaa sy
vemmältä muutakin kuin neon-oranssi! Keinovalossa oranssin läpi kuultaa vihertävä shimmeri, ja tietyssä valaistuksessa pinta hohtaa vaaleanpunaisena. Siinä missä muut testaamani neon-lakat ovat kuivuneet lähes tai täysin mataksi, jää Tangerine Scream shimmeriseksi.

Voin ottaa seuraavat kynsikuvat huollon jälkeen niin näette miltä ne näyttävät ammattilaisen jäljiltä. :) Onko lukijoiden joukossa ketään geelikynsiin koukuttuneita?
Ei kommentteja

  • Sanni

  • Arkisto

    • 2026 (84)
    • 2025 (146)
    • 2024 (124)
    • 2023 (149)
    • 2022 (174)
    • 2021 (178)
    • 2020 (227)
    • 2019 (203)
    • 2018 (227)
    • 2017 (298)
    • 2016 (284)
    • 2015 (343)
    • 2014 (389)
    • 2013 (400)
    • 2012 (214)
    • 2011 (226)
    • 2010 (287)
    • 2009 (206)
  • Avainsanat