Vihdoin vuorossa koko kevään "panttaamani" silmänympärysvoidearvostelu :)
Tänään sain viimein aikaiseksi kuvata purkit ja ne kirvoittivatkin enemmän tekstiä kuin odotin... kosmetiikasta on niin kiva jutustella :)
Clarins Extra-Firming. Tuotteet olen saanut Clarinsin maahantuojalta.
Minä ja Clarins
Clarins kuului kosmetiikkamyyjän työssäni suosikkimerkkeihini myydä, se oli mieluinen selektiivinen sarja koska tuotteissa käytetään paljon kasviperäisiä vaikuttavia aineita. (Clinique oli kuitenkin ykkönen, se oli helpoin ja mukavin ikinä myydä kaikista selektiivistä ;) Off-topic mutta tähän liittyy muuten kiva postaus vuodelta 2011: Kosmetiikkapurkkien kieli. Tykkään tosi paljon lukea vanhoja postauksia myyjävuosilta, sieltä löytyy paljon kiinnostavia juttuja joita on hauskaa ja varsin viihdyttävää lukea vielä vuosienkin jälkeen, vaikka itse sanonkin :D)
Minulla ei itselläni ole taustaa selektiivisen kosmetiikan käyttäjänä vaan olen aina suosinut keskihintaisia brändejä. Clarinsin kasvoaurinkovoide on kuitenkin ollut minulla käytössä ikävuodesta 15 :) Myöhempien vuosien Clarins-suosikkeja ovat deodorantti, käsivoide, kuoriva putsari ja nyt sitten nämä Extra-Firming-silmänympärystuotteet.
Päivän ihonhoito ja meikit
Kun edellisessä postauksessa puhuttiin ihmisten ihonhoitorutiineista ja käytetyn kosmetiikan määrästä, niin tässä esimerkiksi on minun tänään kello 14.55 mennessä käyttämäni kosmetiikka.
Minulla on tänään naamiopäivä ja kohdallani se tarkoittaa lähes aina syväpuhdistavaa naamiota. En ole edelleenkään ystävystynyt kosteuttavien naamioiden kanssa - vaikka kuinka on tullut todettua että ihoni on muuttunut kosteusköyhemmäksi. Lovely Dayn muta-hiili-naamio on tämän vuoden suosikkejani ja sillä itse asiassa saa vähän hoidettua tuota kosteuspuoltakin sillä naamio sisältää myös ravitsevia ainesosia kuten manuka- ja arganöljyä. :-*
Testaan parhaillaan edullista ruotsalaista apteekkisarja L300:aa joka on yllättänyt todella positiivisesti. Tuo vaahtoputsari on aivan ihana, samoin seerumi! Näistä on tulossa juttua myöhemmin tässä kuussa.
Naama aamuisen hoitohetken jälkeen.
Kuvassa myös silmänympärysjuonteita, joihin tämän päiväisen arvostelun tuotteet pureutuvat :) Kokonaan tuotteet eivät ole niitä hävittäneet kuten näkyy, - siihen ei kosmetiikka pysty - mutta jotain koen niiden tehneen ja ennen kaikkea vain tykkään voiteista todella paljon.
Oikein mietinkin, kumman esittelytyylin tähän arvosteluun valitsisin:
*) Miksi mahdollisesti? Katso aiemmin keväällä julkaisemani postaus retinolituotteista. Aloitin retinoliseerumien ja Clarins Extra-Firming-tuotteiden käytön yhtä aikaa joten itse asiassa en pysty sanomaan, kummatko tuotteista ovat vaikuttaneet silmänympäryksiin enemmän.
Extra-Firming Eye Wrinkle Smoothing Cream
15 ml (hinta vaihtelee jälleenmyyjittäin 54-62€)
Extra-Firming on Clarinsin ihonhoitolinja 4-kymppisille. En itse harrasta ikärajoja kosmetiikkaa suositellessani vaan ihon kunto ja tarpeet määrittävät hoitotuotteiden tyypin, mutta suuntaa-antavat ikäsuositukset helpottavat monia kuluttajia kosmetiikkavalinnoissa. Extra-Firming-sarja on iholle, jolla näkyy jo ikääntymisen merkkejä. Sarjaan kuuluu kaksi silmänympärystuotetta, joista voide lupaa seuraavaa:
Ainesosaluettelo on itse asiassa aika yksinkertainen eikä sisällä mitään tunnettuja järeämmän laidan anti-age-tähtiainesosia kuten retinolia, c-vitamiinia, peptidejä, niasiiniamidia ja hydroksihappoja. Sen sijaan voide kosteuttaa, pehmentää ja suojaa ihoa ainesosilla kuten betaiini, sheavoi, ruusuvaha ja mustaherukan nuppu-uute. (Kuulostaa söpöltä, nuppu-uute.) Voiteen nimikkoyhdiste Extra-Firming Complex koostuu banaani(!)- ja sitruunatimjamiuutteesta.
Tällä kertaa en ehdi syventymään banaani- ja sitruunatimjamiuutteen anti-age-vaikutuksista tehtyihin vertaisarvioituihin tutkimuksiin, mutta ainakaan nämä eivät ole alalla mitään yleisesti tunnettuja ikääntyneen ihon sankariainesosia.
(Vilpittömästi: olisi mahtavaa jos jokaisen arvostelun yhteydessä ehtisi ja jaksaisi tsekata tieteellisen back-upin kaikille markkinoiduille aktiiviainesosille...! Siinä elämässä blogi päivittyisi kerran viikossa - tai kuussa.... :p Kuluttajahan ei koskaan tiedä mitä tuotteen tähtiainesosina esiinnostetut uutteet, mehut ja yhdisteet itse asiassa tutkimusten mukaan iholla tekevät. Kuluttajalla on vain valmistajan kauniisti puetut sanat siitä ;))
Kun 90% kuluttajista ja valtaosa jopa meistä ammattilaisista omaa hyvin vähäiset edellytykset arvioida kosmetiikkatuotteen monimutkaista kemiaa ja ainesosien yhteisvaikutuksia, päästään siihen, että lopulta on aika hassua arvioida tuotetta sen ainesosien kautta. Ainesosista voi tehdä joitain päätelmiä, mutta lopulta oma iho ja aistit kertovat luotettavimmin miten hyvin tuote toimii. Eikö? :)
Clarinsin Extra-Firming-voiteen inci ei briljeeraa trendikkäillä anti-age-aineilla, mutta sen merkitys tuntuu vähäiseltä kun voide tuntuu iholla aivan ihanalta, silottaa ja kosteuttaa fantastisesti ja tekee juuri sen mitä lupaa. Extra-Firming Wrinkle Smoothing Cream on parhaan tuntuinen silmänympärysvoide jota olen koskaan käyttänyt, enkä keksi siitä mitään muuta "pahaa" sanottavaa kuin että se tekee muiden sy-voiteiden testauksen vaikeaksi koska haluaisin käyttää vain tätä :D
Ainiin joo, ja maksaahan tämä tietysti paljon mikä ei tuotteita suositellessa ole yleensä positiivinen argumentti. Sanon näin: jos haluat tehokkaan, ylellisen tuntuisen voiteen hoitamaan juonteitasi, saat hyvää mieltä luksuskosmetiikasta ja voit yhtä hyvin käyttää 60 euroa ravintolaillalliseen tai kosmetiikkaan, valitse Extra-Firming-voide :) Jos budjetti on pieni, haet hyvää karvalakkimallin voidetta hoitamaan juonteitasi eikä purkin ulkonäöllä tai halpisbrändimielikuvilla ole väliä, valitse Lidlin Q10-silmänympärysvoide :)
Extra-Firming Eye Lift Perfecting Serum
15 ml (hinta vaihtelee jälleenmyyjittäin 49-62€)
Extra-Firming-voiteen ohuempi ja napakoittavampi pari: Eye Lift Perfecting -silmänympärysseerumi. Voide sopii ihanteellisesti yökäyttöön, seerumi aamukäyttöön.
Seerumi lupaa:
Koostumus on erittäin ohut geelifluidi, vailla geeleille ominaista tahmeutta. Tämä ei ole yhtään tahmea. Seerumin tuntu iholla on raikas ja kosteuttava ja se imeytyy todella nopeasti.
Clarinsin sivulla avataan seerumin aktiiviainesosien vaikutuksia:
Sanni sanoo: kyllä, seerumi tuntuu selvästi napakoittavan ihoa ja hiukan tasoittavan turvotustakin, tosin voimakkaasti pussittavalle iholle tämä ei tee mitään. (Silloin napataan hyllyltä Remescar ;)) Seerumi tuntuu sen verran kosteuttavalta että en laita tämän päälle enää voidetta, ja tokihan koostumuksessa on muitakin kosteuttavia ainesosia kuin Clarinsin esiinnostama betaiini, kuten glyseroli.
Rakenteelliseen silmänalustummuuteen kuten minulla eivät mitkään maailman uutteet auta vaan apu tulee peitevoiteesta, tummuuden häivytyslupauksia en koskaan lähde oman silmänalusihoni kohdalla arvioimaan. Seerumin sisältämät kullanhohtoiset pigmenttihiput ovat niin hienojakoisia ja hohdoltaan maltillisia ettei seerumi jätä iholle selvästi erottuvaa helmiäishohtoa tai kimallusta. Siitä plussaa.
Mikään tuhkimotuote Extra-Firming-seerumi ei minun silmänympäryksilläni ole, mutta oikein miellyttävä aamuinen raikastaja ja napakoittaja joka tapauksessa.
Onko kiitos sitten retinolin vai Extra-Firmingin, koen että silmänympärykseni juonteet, etenkin silmänalusen pienten juonteiden verkosto, ovat nyt paljon vähemmän näkyvissä kuin vuosi sitten.
Silmänalunen toukokuussa 2017 ja toukokuussa 2018
*) Alla olevissa hintatiedoissa on mainoslinkkejä:
Hinnoista - huomasin, että Extra-Firming-tuotteiden hinnat vaihtelevat hämmästyttävän paljon jälleenmyyjästä riippuen. Esimerkiksi Stockmannilla Extra-Firming -silmänympärysvoide ja -seerumi maksavat 62,90 euroa, Kicksissä * 62 euroa ja Sokoksella 60,50€. elevenin verkkokaupassa Extra Firming -silmänympärysseerumi * maksaa 49 euroa (!) ja Eye Wrinkle Smoothing -voide * 53,80 euroa.
Edit. elevenillä alkoi tänään maanantaina 18.6. juhannustarjous: koodilla JUHANNUSJUHLA saa kaikki tuotteet -20% alennuksella :) Nyt jää näillekin rasvoille vielä vähemmän hintaa..!
Meillä tuli töissä juttua ihonhoidosta. Työkaverini, päälle 50-vuotias C kertoi, ettei hän käytä minkäänlaisia kasvovoiteita. Olin hämmästynyt.
"Et minkäänlaisia, koskaan?" "En", työkaverini vastasi. Kävi ilmi että hän myös puhdistaa ihonsa käsisaippualla.
Keskusteluun liittyi muutama muukin kollega, jotka C:n tavoin eivät juurikaan käytä ihonhoitotuotteita.
Aihe oli minusta sen verran kiinnostava että haastattelin läpi kaikki lähimmät työkaverini. Tulos ei ainakaan rohkaise kauneusalan työntekijöitä, tämän porukan perusteella ei paljon myyntejä tule..! :D ^_^ Hoitaako suomalaisnainen ihoaan keskimäärin näin ylimalkaisesti? En sano väärin, sillä pelkkä vesipesukin on ihan yhtä pätevää hoitoa siinä missä 10-vaiheinen K-Beauty-rutiinikin, jos se itselle riittää ja olo omassa ihossa on mukava.
Joukossa myös bloggaajan iho
Vastaajina oli yhdeksän suomalaisnaista ikähaarukassa 20-60+, jotka työskentelevät toimistotehtävissä alalla joka ei liity kauneudenhoitoon.
Vastaajista vain yksi käyttää erityisesti anti-age-nimikkeen voiteita, kaikkien muiden käyttäessä vain "(jotain) kosteusvoidetta". Vain kaksi, vastaajista nuorimmat, käyttää erityistuotteita kuten naamioita ja kuorintoja. Seerumia käyttää vain yksi. Kysyin huomaavatko työkaverini ihossaan eroa vuodenaikojen välillä, ja käyttävätkö he esimerkiksi rasvaisempaa voidetta talvella. Vain yksi vaihtaa voiteen koostumusta vuodenaikojen mukaan, muut eivät huomaa mitään eroa ihon tarpeissa kesästä talveen.
Ylipäänsä kiinnostus ihonhoitoa kohtaan on työkavereideni keskuudessa niukka, myös nuorempien kohdalla. Kyselin suosikkimerkeistä, mutta vain muutama pystyi ylipäänsä nimeämään - tai muistamaan - minkä merkkisiä tuotteita hän käyttää. Yhdeksästä vastanneesta kolme pesee kasvonsa saippualla, kaksi pelkällä vedellä. Neljä käyttää varsinaista kasvoille tarkoitettua puhdistusainetta.
Nyt kun aurinkosuojan tärkeys on ollut Karkkipäivässäkin paljon tapetilla, kysyin työkavereilta myös aurinkosuojan käytöstä. Kolme ei käytä aurinkosuojatuotteita lainkaan, ja vain yksi käyttää koko kesän. Muilla aurinkovoiteen käyttö rajoittuu etelän lomaan tai kevääseen ja alkukesään; ihon totuttua aurinkoon voidetta ei enää käytetä.
Mielestäni monenkin työkaverini iho on hoidon niukkuuteen ja ikään nähden ihan hyvässä kunnossa, esimerkiksi aurinkovoiteettomuus ei pahemmin näy hillittöminä pigmenttiläiskien tai ryppyjen määränä. Ihot näyttävät kutakuinkin siltä, miltä sen ikäisen ihon odottaakin näyttävän. Olisi kyllä mielenkiintoista ottaa kuvat vastaavasta joukosta 50+ -vuotiaita jotka ovat koko ikänsä käyttäneet runsaasti ihonhoitotuotteita.
Vaikka otanta oli näin pieni ja juuri tämän työkaverijoukon epäkiinnostus ihonhoitoa kohtaan voi olla pelkkä sattuma, en voi olla miettimättä, kuinka suuren prosentin kuluttajista tämän ihonhoitomentaliteetin omaavat ihmiset muodostavat todellisuudessa? Ja miksi kauneusteollisuuden markkinointi ei pure heihin? :D He katsovat samoja mainoksia kuin mekin mutta eivät ryntää viimeisimmän seerumin tai BB-voiteen perään, tai ylipäänsä koe tarvitsevansa mitään sellaisia.
Voi olla että oma kiinnostus ja työ alalla on vaikuttanut kuvitelmaani, että suurin osa naisista käyttää jotain voiteita ja puhdistusaineita. Ehkä asia on oikeasti ihan toisin; oletteko miettineet, jos me voidefiilistelijät ja säännöllisesti ihonhoitoa harrastavat olemmekin todellisuudessa kauneusmarkkinoiden potentiaalisessa kuluttajaryhmässä vähemmistö?
Kiinnostavaa.
.
NAINEN 50 + "Pärjään käsisaippualla"
Puhdistus: käsisaippua muutaman kerran viikossa, muuten vesi.
Kosteutus: ei mitään.
Meikki: ripsiväri, ja vain juhlien yhteydessä. Arkena ei lainkaan meikkiä.
Aurinkosuoja: vain kun matkustaa etelän lomille, Suomessa ei käytä.
NAINEN 50 + "Vettä ja perusvoidetta"
Puhdistus: vain vesi.
Kosteutus: apteekin perusvoide iltaisin, aamulla ei voidetta.
Meikki: ei käytä.
Aurinkosuoja: ei käytä.
NAINEN 50 + "Kosteusvoidetta silloin kun muistaa"
Puhdistus: vesi + joskus oliivisaippua. Silmämeikin poistoon Enjo-kuitulappu.
Kosteutus: käyttää satunnaisesti kun muistaa. Kotona Nivean ja Dermosilin kasvovoiteet.
Meikki: ripsiväri.
Aurinkosuoja: käyttää, mutta vain kesän alussa kun iho ei tottunut aurinkoon.
NAINEN 60 + "Klassinen aikuisen naisen ihonhoitorutiini"
Puhdistus: puhdistusmaito ja kasvovesi. Poistaa maidolla myös silmämeikin. Kotona Dermosilin tuotteita.
Kosteutus: omistaa sekä päivä- että yövoiteen ja suosii anti-age-voiteita.
Meikki: ripsiväri ja rajauskynä. Joskus satunnaisesti meikkivoidetta.
Aurinkosuoja: käyttää, sama voide vartalolla ja kasvoilla.
Silmänympärysvoide kuuluu vain yhden työkaverini ihonhoitorutiiniin
NAINEN 60 + "Saippuaa ja voidetta"
Puhdistus: saippua, mieluiten itse tekemä. Satunnaisesti myös kasvovesi. Ripsivärin poistoon öljy tai rasvaisempi kasvovoide.
Kosteutus: käyttää kosteusvoidetta aina puhdistuksen jälkeen eli useimmiten iltaisin. Voiteen merkillä tai laadulla ei ole väliä, voi olla mikä tahansa.
Meikki: ripsiväri ja juhliin myös huulipuna.
Aurinkosuoja: vain alkukesästä. Käyttää samaa tuotetta vartalolla ja kasvoilla.
NAINEN 30 + "Atooppinen iho ohjaa kosmetiikkavalintoja"
Puhdistus: vain vesi.
Kosteutus: apteekin perusvoide tai vedetön salva, välillä lääkärin määräämää.
Meikki: ei käytä.
Aurinkosuoja: ei käytä.
NAINEN 20 + "Hajusteettomuus tärkeää"
Puhdistus: käyttää sekä vaahtoavia että maitomaisia kasvoputsareita.
Kosteutus: Nivea Soft iltaisin, Apobasen öljytön geeli päivisin meikin alle. Käyttää myös silmänympärysvoidetta sekä kosteuttavaa seerumia tarpeen mukaan, kun iho tuntuu kuivemmalta.
Erityistuotteet: käyttää silloin tällöin naamioita ja kuorintaa.
Meikki: käyttää kevyttä meikkiä päivittäin, niin meikkivoidetta kuin silmämeikkiä.
Aurinkosuoja: vain kesän alussa mutta ei ihon rusketuttua.
NAINEN 20 + "Laitan rahaa mieluummin meikkiin kuin ihonhoitoon"
Puhdistus: käyttää kaksivaiheista puhdistusta: poistaa ensin meikin puhdistusliinoilla ja pesee sitten kasvot kasvoputsarilla kahdesti varmistaakseen että kaikki lika ja meikki lähtee. Viimeistelee kasvovedellä.
Kosteutus: käyttää kosteustuotetta aamuisin meikin alla, iltaisin ei mitään. Käytössä mikä tahansa halvin mahdollinen voide, merkillä ei väliä. Ostaa ihonhoitotuotteet yleensä ruokakaupasta.
Erityistuotteet: finnigeeli tarpeen mukaan. Syväpuhdistava naamio 2 x viikossa, kosteuttava naamio satunnaisesti.
Meikki: käyttää vahvaa meikkiä päivittäin.
Aurinkosuoja: vain meikkivoiteen sisältämä SPF, ei käytä erikseen aurinkovoidetta.
.
NAINEN 40 + "Klassinen perusihonhoitorutiini"
Puhdistus: käyttää geelimäistä kasvoputsaria päivittäin, joskus puhdistusmaitoa. Käytössä erikseen silmämeikinpoistoaine (suosikki Lumenen).
Kosteutus: kasvovoide käytössä päivittäin, aamuin illoin. Merkki vaihtelee mutta Rosenserien kuuluu suosikeihin.
Meikki: töissä arkimeikki koostuen ripsiväristä, rajauskynästä ja puuterista, juhliin laittaa enemmän meikkiä. Vapaalla ei käytä meikkiä.
Aurinkosuoja: käyttää erillistä kasvoaurinkovoidetta koko kesän.
*
Toisten ihonhoito näyttää lomamatkallakin tältä... ^_^
Kysykääs ihan mielenkiinnosta omilta työkavereiltanne huomenna kuinka moni heistä hoitaa ihoaan ja käyttää jotain muutakin kuin vettä ja saippuaa :) Jos joku jaksaa, voi raportoida tänne kommenttilaatikkoon - minua kiinnostaa :)
Niin - ja onhan varmaan Karkkipäivän lukijoidenkin joukossa riisutun ihonhoidon tai jopa ei-hoidon edustajia..?
Lisää aiheesta:
Lauantain Iltalehdessä oli artikkeli, joka sai tämän suomenkielisen ahvenanmaalaisen karvat pystyyn. Jutussa kerrottiin suomenkielisten "karusta arjesta" Ahvenanmaalla: haukkumista, kiusaamista ja syrjintää. "Kaikista maailman kielistä suomen kieli on vihatuin".
Jutussa oli haastateltu kuutta Ahvenanmaalle manner-Suomesta muuttanutta suomenkielistä henkilöä, joista neljällä oli ikäviä kokemuksia suomenkielisyyteensä liittyen.
Kiukkuani eivät nostaneet haastateltujen kokemukset, jotka varmasti ovat aitoja enkä halua niitä vähätellä, vaan Iltalehden selvästi tietoisesti valitsema negatiivinen vinkkeli artikkeliin. Ahvenanmaalla asuu 1397 ihmistä joiden äidinkieli on suomi (vuoden 2017 tilaston mukaan), ja artikkelin vihjaamat karut olosuhteet maakunnassa pohjautuvat neljän (!!) ihmisen kokemuksiin.
Iltalehden artikkeli on luettavissa täällä.
Haastatellut kertoivat mm. kokeneensa Ahvenanmaalla kiusaamista ja alentavaa käytöstä suomenkielisyytensä takia. Tämä on tietysti todella ikävää eikä kenenkään pitäisi kohdata sellaista minkään kielitaustan - tai muunkaan asian takia. Kiusaaminen, haukkuminen ja vähättely ei ole hyväksyttävää missään yhteydessä.
MUTTA. Sitten artikkelissa tuotiin esiin toinen epäkohta, jonka asiallisuudesta en todellakaan voi olla samaa mieltä: osa haastatelluista kokee vääräksi ja ilmeisesti myös kiusaamiseksi sen, että he eivät saa Ahvenanmaalla palvelua suomeksi - tai että heidän ylipäänsä oletetaan esimerkiksi työpaikallaan osaavan ruotsia. Heitä siis harmittaa ja suututtaa se, että he eivät voi Ahvenanmaalla käyttää suomen kieltä asioimiseen tai työelämässä selviämiseen.
Anteeksi mutta - - - Ahvenanmaa on yksikielinen maakunta.
Iltalehden artikkeli jättää sopivasti mainitsematta tämän varsin olennaisen asian, joka selittää paljon haastateltavien kokemuksia: Ahvenanmaa on yksikielinen maakunta. Ruotsi on maakunnan ainoa virallinen kieli.
Muuttaisitko sinä Saksaan tai Islantiin ja odottaisit selviäväsi siellä suomen kielellä?
Olen oikeasti vähän hämmästynyt juttuun haastateltujen, Ahvenanmaalle muuttaneiden a) ymmärrystasosta ja b) asenteesta. Ahvenanmaa kuuluu Suomeen, kyllä, mutta ei ole suomenkielinen. Suomen kielellä ei ole täällä virallista asemaa. Eivätkö tänne muuttaneet tiedä sitä?
Juttuun haastateltu mikkeliläismies kertoo, että ensimmäinen puoli vuotta ruotsinkielisessä ympäristössä oli "aivan kamalaa". Hän tuli Ahvenanmaalle rakkauden perässä ja sai töitä sairaalasta.
"Kun tuli puhelinsoittoja töissä, oli hirveä stressi, että elekee kukkaan soittako. Koko ajan oli semmoinen turhautuminen."
Siis hyvänen aika. Mies on töissä ruotsinkielisessä sairaalassa, ja pakoilee kielen käyttöä. Muidenko siellä pitäisi opetella hänen äidinkielensä?
Minun on vaikea ymmärtää osan haastatelluista asennetta. Jos haluaa puhua suomea ja asua suomenkielisessä ympäristössä, miksi muuttaa ruotsinkieliseen Suomeen? Suomenkielistä Suomeakin on vaihtoehtona. Jos minä ihastuisin Tanskaan ja haluaisin muuttaa sinne, kuten IL:n artikkelissa haastateltu pariskunta Hietalat ihastui Ahvenanmaahan, pyrkisin kyllä opettelemaan tanskaa. Tai jos tanska tuntuisi liian vaikealta, yrittäisin pärjätä vaikka englannilla.
Hietalat taas ovat ottaneet uudella kotiseudullaan asenteen, että käyttävät "sitkeästi suomea aina kun se on mahdollista". Jutun mukaan he vaativat palvelua suomeksi virastoissa ja kysyvät muuallakin, kuten ruokakaupassa, apteekissa tai autokorjaamossa, onko paikalla suomea puhuvaa asiakaspalvelijaa.
- Vaadin hyvin herkästi palvelua suomeksi. Mutta jos on kiire, niin silloin en lähde yrittämään, kun asian hoitamisessa yleensä silloin kestää. Mutta muuten kovin hanakasti laitan kyllä ahvenanmaalaisia puhumaan suomea, pariskunnan toinen osapuoli sanoo.
Olemme tietysti kaikki erilaisia mutta itse en voi kuin hämmästellä tällaista asennetta. Ikäänkuin ei edes haluttaisi tulla osaksi uuden kotiseudun yhteisöä ja kulttuuria.
Mitä omiin kokemuksiini kiusaamisesta tai haukkumisesta tulee, olen asunut Ahvenanmaalla koko- ja osa-aikaisesti 15 vuotta enkä ole koskaan saanut osakseni alentavaa kohtelua äidinkieleni takia. Kun saavuin saarelle puhuin vain kömpelöä kouluruotsia, enkä silloinkaan kokenut minkäänlaista silmien pyörittelyä saati sitten haukkumista.
En edelleenkään aina löydä oikeaa sanaa ruotsiksi ja silloin sanon sen suomeksi, vaikkei kuulija sitä ymmärtäisikään. Ei haittaa ketään enkä ole mikään finnjävel. Minulle ei ole tullut ikinä mieleenkään, että joku sattaisi väheksyä minua siksi, että äidinkieleni sattuu olemaan suomi. Ajatus tuntuu ihan absurdilta.
Sain viikonloppuna Instagramiin kommentin lukijaltani, joka Iltalehden artikkelin säikyttämänä jo mietti, uskaltaako hän edes turistina tulla tänne kun ei osaa ruotsia. Totuus on, että Ahvenanmaalla käy aivan valtavasti suomenkielisiä turisteja ja suomen kieli on kesäisin saarella lähes yhtä yleinen kuin ruotsikin - eikä kukaan takuulla ala kuittailemaan turistille hänen kielestään. Matkailualan yritykset palkkaavat etenkin kesäsesongiksi suomen kielen taitoista henkilökuntaa ja turisti saa palvelua suomeksi lähes kaikissa hotelleissa ja useimmissa ravintoloissakin. Jos asiakaspalvelija ei osaa suomea, hän yleensä ehdottaa kohteliaasti englantia, eikä odota että suomenkielinen vieras osaa ruotsia.
Eli huoletta tänne vain lomalle <3
Kuten ylempänä totesin, omat kokemukseni eivät mitätöi IL:n haastattelemien henkilöiden ikäviä kokemuksia ja niitä ei pidä hyväksyä, mutta mitä ideaa on kirjoittaa niiden pohjalta Iltalehden kaltainen vihaa lietsova, täysin turhia yleistyksiä tekevä lehtijuttu? Jonka ainoa vaikutus on luoda negatiivista kuvaa Ahvenanmaasta? No, tuollaiset otsikot myyvät. Se kai siinä on.
Ahvenanmaan kansanedustaja Mats Löfström vastasi Iltalehden artikkeliin tämän päivän Nya Ålandissa ja olen täysin samaa mieltä hänen kanssaan. Löfström kirjoittaa, ettei tällainen retoriikka todellakaan ole omiaan lisäämään kunniotusta ja suvaitsevuutta yhteiskunnassa. Miksi kirjoittaa artikkeleita, jotka luovat vain eripuraa ja korostavat vastakkainasettelua, jota tässä tapauksessa ei todellisuudessa edes ole?
Todella surullista että meidän pitää oman maamme sisälläkin tehdä tällaista.
*
Lisäys 13.6. Viimeisin artikkeliin liittyen (käännän tämän suomeksi illalla kun pääsen töistä kotiin, halusin liittää uutisen tähän saman tien kun sen kahvitauolla päivän lehdessä huomasin): kansanedustaja Mats Löfström tekee Iltalehden artikkelin kirjoittaneesta toimittaja Hanna Gråstenista kantelun Julkisen sanan neuvostoon. Useampi Iltalehden haastattelema henkilö on ilmaissut mielipahansa siitä että heidän sanomisiaan oli muotoiltu artikkeliin siten että syntyi paljon negatiivisempi kuva kuin mitä he itse asiassa elämästään Ahvenanmaalla kertoivat.
Suomennos:
Ahvenanmaan kansanedustaja Mats Löfström tekee toimittaja Hanna Gråstenista kantelun Julkisen sanan neuvostoon Iltalehdessä Ahvenanmaan itsehallintopäivänä julkaistun paljon puhuttaneen artikkelin johdosta. Artikkeli antaa Ahvenanmaasta kuvan joka ei pidä paikkaansa. "Artikkelin tyyli on voimakkaan yleistävä eikä anna totuudenmukaista kuvaa tilanteesta Ahvenanmaalla. Sen sijaan sen provokatiivinen sävy kiihottaa negatiiviseen asenteeseen Ahvenanmaata kohtaan", Löfström kirjoittaa neuvostolle.
Hän kyseenalaistaa toimittajan tavan työskennellä, kun toimittaja oli mm. Facebook-ryhmän kautta pyytänyt suomenkielisiä ihmisiä kertomaan negatiivisista kokemuksista Ahvenanmaalla. Vaikka valtaosa toimittajan saamista kokemuksista oli positiivisia, valitsi Gråsten kuitenkin nostaa juttuunsa vain negatiiviset sillä perusteella, että "negatiiviset asiat kiinnostavat usein enemmän".
Löfström kirjoittaa myös, että useampi artikkeliin haastatelluista tuntee olonsa huijatuksi sillä artikkeli antaa aivan toisenlaisen kuvan kuin mitä he ovat kokemuksistaan kertoneet. Löfström päättää kantelunsa toteamalla, että medialla on suuri valta jota sen ei pidä väärinkäyttää.
