Lauantain Iltalehdessä oli artikkeli, joka sai tämän suomenkielisen ahvenanmaalaisen karvat pystyyn. Jutussa kerrottiin suomenkielisten "karusta arjesta" Ahvenanmaalla: haukkumista, kiusaamista ja syrjintää. "Kaikista maailman kielistä suomen kieli on vihatuin".
Jutussa oli haastateltu kuutta Ahvenanmaalle manner-Suomesta muuttanutta suomenkielistä henkilöä, joista neljällä oli ikäviä kokemuksia suomenkielisyyteensä liittyen.
Kiukkuani eivät nostaneet haastateltujen kokemukset, jotka varmasti ovat aitoja enkä halua niitä vähätellä, vaan Iltalehden selvästi tietoisesti valitsema negatiivinen vinkkeli artikkeliin. Ahvenanmaalla asuu 1397 ihmistä joiden äidinkieli on suomi (vuoden 2017 tilaston mukaan), ja artikkelin vihjaamat karut olosuhteet maakunnassa pohjautuvat neljän (!!) ihmisen kokemuksiin.
Iltalehden artikkeli on luettavissa täällä.
Haastatellut kertoivat mm. kokeneensa Ahvenanmaalla kiusaamista ja alentavaa käytöstä suomenkielisyytensä takia. Tämä on tietysti todella ikävää eikä kenenkään pitäisi kohdata sellaista minkään kielitaustan - tai muunkaan asian takia. Kiusaaminen, haukkuminen ja vähättely ei ole hyväksyttävää missään yhteydessä.
MUTTA. Sitten artikkelissa tuotiin esiin toinen epäkohta, jonka asiallisuudesta en todellakaan voi olla samaa mieltä: osa haastatelluista kokee vääräksi ja ilmeisesti myös kiusaamiseksi sen, että he eivät saa Ahvenanmaalla palvelua suomeksi - tai että heidän ylipäänsä oletetaan esimerkiksi työpaikallaan osaavan ruotsia. Heitä siis harmittaa ja suututtaa se, että he eivät voi Ahvenanmaalla käyttää suomen kieltä asioimiseen tai työelämässä selviämiseen.
Anteeksi mutta - - - Ahvenanmaa on yksikielinen maakunta.
Iltalehden artikkeli jättää sopivasti mainitsematta tämän varsin olennaisen asian, joka selittää paljon haastateltavien kokemuksia: Ahvenanmaa on yksikielinen maakunta. Ruotsi on maakunnan ainoa virallinen kieli.
Muuttaisitko sinä Saksaan tai Islantiin ja odottaisit selviäväsi siellä suomen kielellä?
Olen oikeasti vähän hämmästynyt juttuun haastateltujen, Ahvenanmaalle muuttaneiden a) ymmärrystasosta ja b) asenteesta. Ahvenanmaa kuuluu Suomeen, kyllä, mutta ei ole suomenkielinen. Suomen kielellä ei ole täällä virallista asemaa. Eivätkö tänne muuttaneet tiedä sitä?
Juttuun haastateltu mikkeliläismies kertoo, että ensimmäinen puoli vuotta ruotsinkielisessä ympäristössä oli "aivan kamalaa". Hän tuli Ahvenanmaalle rakkauden perässä ja sai töitä sairaalasta.
"Kun tuli puhelinsoittoja töissä, oli hirveä stressi, että elekee kukkaan soittako. Koko ajan oli semmoinen turhautuminen."
Siis hyvänen aika. Mies on töissä ruotsinkielisessä sairaalassa, ja pakoilee kielen käyttöä. Muidenko siellä pitäisi opetella hänen äidinkielensä?
Minun on vaikea ymmärtää osan haastatelluista asennetta. Jos haluaa puhua suomea ja asua suomenkielisessä ympäristössä, miksi muuttaa ruotsinkieliseen Suomeen? Suomenkielistä Suomeakin on vaihtoehtona. Jos minä ihastuisin Tanskaan ja haluaisin muuttaa sinne, kuten IL:n artikkelissa haastateltu pariskunta Hietalat ihastui Ahvenanmaahan, pyrkisin kyllä opettelemaan tanskaa. Tai jos tanska tuntuisi liian vaikealta, yrittäisin pärjätä vaikka englannilla.
Hietalat taas ovat ottaneet uudella kotiseudullaan asenteen, että käyttävät "sitkeästi suomea aina kun se on mahdollista". Jutun mukaan he vaativat palvelua suomeksi virastoissa ja kysyvät muuallakin, kuten ruokakaupassa, apteekissa tai autokorjaamossa, onko paikalla suomea puhuvaa asiakaspalvelijaa.
- Vaadin hyvin herkästi palvelua suomeksi. Mutta jos on kiire, niin silloin en lähde yrittämään, kun asian hoitamisessa yleensä silloin kestää. Mutta muuten kovin hanakasti laitan kyllä ahvenanmaalaisia puhumaan suomea, pariskunnan toinen osapuoli sanoo.
Olemme tietysti kaikki erilaisia mutta itse en voi kuin hämmästellä tällaista asennetta. Ikäänkuin ei edes haluttaisi tulla osaksi uuden kotiseudun yhteisöä ja kulttuuria.
Mitä omiin kokemuksiini kiusaamisesta tai haukkumisesta tulee, olen asunut Ahvenanmaalla koko- ja osa-aikaisesti 15 vuotta enkä ole koskaan saanut osakseni alentavaa kohtelua äidinkieleni takia. Kun saavuin saarelle puhuin vain kömpelöä kouluruotsia, enkä silloinkaan kokenut minkäänlaista silmien pyörittelyä saati sitten haukkumista.
En edelleenkään aina löydä oikeaa sanaa ruotsiksi ja silloin sanon sen suomeksi, vaikkei kuulija sitä ymmärtäisikään. Ei haittaa ketään enkä ole mikään finnjävel. Minulle ei ole tullut ikinä mieleenkään, että joku sattaisi väheksyä minua siksi, että äidinkieleni sattuu olemaan suomi. Ajatus tuntuu ihan absurdilta.
Sain viikonloppuna Instagramiin kommentin lukijaltani, joka Iltalehden artikkelin säikyttämänä jo mietti, uskaltaako hän edes turistina tulla tänne kun ei osaa ruotsia. Totuus on, että Ahvenanmaalla käy aivan valtavasti suomenkielisiä turisteja ja suomen kieli on kesäisin saarella lähes yhtä yleinen kuin ruotsikin - eikä kukaan takuulla ala kuittailemaan turistille hänen kielestään. Matkailualan yritykset palkkaavat etenkin kesäsesongiksi suomen kielen taitoista henkilökuntaa ja turisti saa palvelua suomeksi lähes kaikissa hotelleissa ja useimmissa ravintoloissakin. Jos asiakaspalvelija ei osaa suomea, hän yleensä ehdottaa kohteliaasti englantia, eikä odota että suomenkielinen vieras osaa ruotsia.
Eli huoletta tänne vain lomalle <3
Kuten ylempänä totesin, omat kokemukseni eivät mitätöi IL:n haastattelemien henkilöiden ikäviä kokemuksia ja niitä ei pidä hyväksyä, mutta mitä ideaa on kirjoittaa niiden pohjalta Iltalehden kaltainen vihaa lietsova, täysin turhia yleistyksiä tekevä lehtijuttu? Jonka ainoa vaikutus on luoda negatiivista kuvaa Ahvenanmaasta? No, tuollaiset otsikot myyvät. Se kai siinä on.
Ahvenanmaan kansanedustaja Mats Löfström vastasi Iltalehden artikkeliin tämän päivän Nya Ålandissa ja olen täysin samaa mieltä hänen kanssaan. Löfström kirjoittaa, ettei tällainen retoriikka todellakaan ole omiaan lisäämään kunniotusta ja suvaitsevuutta yhteiskunnassa. Miksi kirjoittaa artikkeleita, jotka luovat vain eripuraa ja korostavat vastakkainasettelua, jota tässä tapauksessa ei todellisuudessa edes ole?
Todella surullista että meidän pitää oman maamme sisälläkin tehdä tällaista.
*
Lisäys 13.6. Viimeisin artikkeliin liittyen (käännän tämän suomeksi illalla kun pääsen töistä kotiin, halusin liittää uutisen tähän saman tien kun sen kahvitauolla päivän lehdessä huomasin): kansanedustaja Mats Löfström tekee Iltalehden artikkelin kirjoittaneesta toimittaja Hanna Gråstenista kantelun Julkisen sanan neuvostoon. Useampi Iltalehden haastattelema henkilö on ilmaissut mielipahansa siitä että heidän sanomisiaan oli muotoiltu artikkeliin siten että syntyi paljon negatiivisempi kuva kuin mitä he itse asiassa elämästään Ahvenanmaalla kertoivat.
Suomennos:
Ahvenanmaan kansanedustaja Mats Löfström tekee toimittaja Hanna Gråstenista kantelun Julkisen sanan neuvostoon Iltalehdessä Ahvenanmaan itsehallintopäivänä julkaistun paljon puhuttaneen artikkelin johdosta. Artikkeli antaa Ahvenanmaasta kuvan joka ei pidä paikkaansa. "Artikkelin tyyli on voimakkaan yleistävä eikä anna totuudenmukaista kuvaa tilanteesta Ahvenanmaalla. Sen sijaan sen provokatiivinen sävy kiihottaa negatiiviseen asenteeseen Ahvenanmaata kohtaan", Löfström kirjoittaa neuvostolle.
Hän kyseenalaistaa toimittajan tavan työskennellä, kun toimittaja oli mm. Facebook-ryhmän kautta pyytänyt suomenkielisiä ihmisiä kertomaan negatiivisista kokemuksista Ahvenanmaalla. Vaikka valtaosa toimittajan saamista kokemuksista oli positiivisia, valitsi Gråsten kuitenkin nostaa juttuunsa vain negatiiviset sillä perusteella, että "negatiiviset asiat kiinnostavat usein enemmän".
Löfström kirjoittaa myös, että useampi artikkeliin haastatelluista tuntee olonsa huijatuksi sillä artikkeli antaa aivan toisenlaisen kuvan kuin mitä he ovat kokemuksistaan kertoneet. Löfström päättää kantelunsa toteamalla, että medialla on suuri valta jota sen ei pidä väärinkäyttää.
63 comments on “Puheenvuoro: täällä yksi suomenkielinen Ahvenanmaalla”
Olin itsekin todella häkeltynyt näistä uutisista.
Enbusken kolumni oli vielä järkyttävämpää luettavaa.
Hyvä postaus, allekirjoitan
Nyt on kyllä pakko kommentoida.
Se, että joku pelkää vastata puhelimeen, koska joutuu puhumaan ruotsia, ei mitenkään tarkoita vielä että a) henkilö pakoilee vastuutaan, eikä vastaa puhelimeen b) että hänellä asenne ongelmia ruotsin oppimisen kanssa. Sen sijaan hän stressaa puhelimeen vastaamista, koska ei tunne vielä hallitsevansa kieltä, joka hänen kuitenkin on opittava puolen vuoden sisällä. Mies ei odotakkaan vastaavansa suomeksi/kuuntelevan suomea ja juuri siksi stressi on kova. Sen sijaan kyseinen mies on itsekin myöntänyt, että kouluaikoina hän on pitänyt ruotsin kieltä turhana. Tämä on selkeä asenneongelma, mutta sen mies itsekin ymmärtää.
Näringslivin sivuilta ei löydy suomenkielisiä sivuversioita, vaikka ne löytyvät monilla muilla kielillä. Näin siitäkin huolimatta, että suomalaisturistit pyörivät Ahvenanmaalla kertomasi mukaan varsin vilkkaasti. Tämän voi kukin tulkita miten haluaa, mutta minusta se antaa ymmärtää, että tietynlaista asenneongelmaa kyllä löytyy.
Mulla on takana pitkä ruotsi ja tykkään ruotsinkielestä. Kannatan kahden kotimaisen kielen opiskelun pakollisuutta. Siitä huolimatta en ymmärrä, miksi näissä kieliasioissa on pakko heittäytyä samantien puolustuskannalle. Sillä ei rakenneta yhteistä mitään. Olen aikoinaan asiakaspalvelijana palvellut mielelläni tarvittaessa ruotsiksi, myös puhelimessa, vaikka en siinä kovin hyvä olekaan. Silti kohdalleni on tullut asiakkaita, joista haistaa kilometrien päähän tietynlaisen valmiiksi agressiivisuudesta kumpuavan puolustuskannallan olemisen. Ikään kuin kaikki suomea puhuvat kansalaiset kieltäytyisivät puhumasta ruotsia, vaikka vain kiusallaansa. Sellainen valmis ennakkoasenne näkyy, kuuluu ja turhauttaa.
Minusta ei ole paljoa väliä onko se ruotsinkielinen vai suomenkielinen jukuripää, joka ottaa toisen ihmisen kielitaidon/mielipiteen niin itseensä, että on tilanteessa kuin tilanteessa vähän kuin olisi sotaan valmistautumassa. Että oikeuksista pidetään kynsin ja hampain kiinni. Ihan sama onko se käytännöllistä vai ei.
Halusin kommentoida tekstiäsi, koska minua harmittaa että luen rivienvälistä pientä tunnekuohua. Sellaisten kuohuvien silmälasien läpi kun lukee asioita kärjistäen ja tuomiten. Olet mielessäni oikeassa siinä, että uudelle kielialueelle muuttaessa on syytä käyttää mahdollisuuksien mukaan paikallista kieltä. Tästä huolimatta huomaittaisin, että jos ihminen kokee olonsa nurkkaan ajetuksi, hän helposti pitää kynsin ja hampain oikeuksistaan ja kuvitelluistakin oikeuksistaan kiinni: oli hän sitten ruotsinkielinen taikka suomenkielinen.
Peace and love!
Kiitos blogisi kosmetiikka jutuista. Olen lukenut niitä mielenkiinnolla jo vuosia ja seuraan nyt muitakin kosmetiikkablogeja, koska lukijaystävälliset blogitekstisi ovat avanneet minulle ovet aivan uudelle tasolle kosmetiikan maailman.
Jonkinlainen ironia siinä, että sinun oli vaan pakko kommentoida ja kritisoida koska sinua "harmittaa että luen rivienvälistä pientä tunnekuohua. Sellaisten kuohuvien silmälasien läpi kun lukee asioita kärjistäen ja tuomiten."
Ironista siksi, että tämä kuvaa loistavalla tavalla omaa kommenttiasi. Ja kun vielä ottaa huomioon, että blogikirjoitus oli vastaus IL:n propaganda-artiklaan, kommenttisi on vielä oudompi. Blogikirjoitus oli varsin asiallinen vastaus artikkeliin, joka oli juuri kärjistävä ja tuomitseva sen lisäksi, että antoi selvästi väärän kuvan todellisuudesta. Ja se oli vielä niinkin väärin, että IL oli aivan varmasti haastatellut useita henkilöitä ja perustanut artikkelinsa juuri näihin tapauksiin, eli heihin jotka kertoivat kauheimmat tarinat, olivat ne totta tai ei.
Ja se että se yhden pariskunnan osapuoli vaatii suomenkielistä palvelua kertoo kylläkin aidosta asenneongelmasta.
Tämä kommentti on juuri sitä kärjistävää ja tuomitsevaa subjektiivisuutta, jota kritisoit:
"Silti kohdalleni on tullut asiakkaita, joista haistaa kilometrien päähän tietynlaisen valmiiksi agressiivisuudesta kumpuavan puolustuskannallan olemisen. Ikään kuin kaikki suomea puhuvat kansalaiset kieltäytyisivät puhumasta ruotsia, vaikka vain kiusallaansa. Sellainen valmis ennakkoasenne näkyy, kuuluu ja turhauttaa."
Käypä missä tahansa vahvasti suomenkielisessä kaupungissa puhumassa ruotsia ja kerro miten kävi. Jopa "kaksikielisissä" Turussa ja Helsingissä voi helposti joutua väkivallan uhriksi jos puhuu ruotsia väärän aikaan väärässä paikassa. Silti sinä moisella kommentilla yrität ikään kuin puolustaa IL:n artikkelia ja antaa ymmärtää, että siinä kerrotut tarinat edustavat pääsääntöä, että näinhän ne ruotsinkieliset yleensä kohtelevat suomenkielisiä. Täysin ala-arvoista.
Ja sitten vielä tämä:
"Näringslivin sivuilta ei löydy suomenkielisiä sivuversioita, vaikka ne löytyvät monilla muilla kielillä."
Näringslivetin kotisivuilla on myös SUOMEKSI vaihtoehtona, heti SVENSKA jälkeen.
Eli kenellä olikaan se asenneongelma?
Ihan hyvä pointti. Kommentin voi nähdä näinkin, ja ehkä Maaranen tarkoittaa juuri näin. Iltalehden artikkeli on kuitenkin kirjoitettu sellaiseen tyyliin ja siitä näkökulmasta, että on helppo tulkita - ja itse tulkitsin Maarasen kommentin siten, että häntä ahdistaa/ahdisti töissä koska hänen piti osata ruotsia ja sitä odotettiin häneltä, ja hän ei olisi halunnut puhua ruotsia.
Tähän täytyy vain todeta, että kyllä tämän IL:n jutun kaltaisen propaganda-artikkelin kuuluukin herättää tunnekuohua. En ainakaan pidä sitä mitenkään epätavallisena reaktiona ja kyllä artikkeli herätti kuohua monessakin. Niin selvän tarkoituksenmukainen on sen agenda luoda negatiivista kuvaa Ahvenanmaasta ja ahvenanmaalaisista. Kyllä sellaisesta pitää vähän kiukustuakin että tieten tahtoen luodaan tällaisia kärjistettyjä vastakkainasetteluja ja "huonoa verta" oman maan maakuntien välillä. Kuten kaikki ymmärtävät, yksittäistapauksia on aina, ja ikävä kyllä jotkut suomen (tai muunkin kieliset) varmasti kokevat väheksyvää käytöstä ja jopa kiusaamista eri ympäristöissä kielensä takia. Se ei kuitenkaan ole peruste tämän kaltaisille vihamielisille artikkeleille jossa yleistetään kokonaisen väestönosan asenteeksi joidenkin henkilöiden yksittäiset kokemukset.
Ollaan perheen kanssa tulossa viikoksi lomalle toistamiseen Ahvenanmaalle ja tultiin ihan hyvin toimeen. Miehenikin yllätti minut kaivamalla muistin syövereistä kouluruotsin alkeet ja hyvin saatiin asiat hoidettua. Koko perhe ihastui paikkaan ja päätettiin ottaa tavaksi tulla viikoksi joka vuosi tästä lähin.
Hei iltalehden jutuista nyt ei kannata välittää !
Se kuuluu Almamediaan = huonoa, tai korkeintaan keskinkertaista journalismia. Kuten tuostakin artikkelista nyt käy ilmi.
Olettaisin, että juttu perustuu kuitenkin vähän laajempaan otantaan kuin noihin neljään ihmiseen, joita haastateltiin lehteen. Luin jutun silmäilemällä, joten en tiedä varmaksi.
Itse olen myös kokenut tietynlaista ylenkatsetta joissakin ravintoloissa, joissa käytiin, kun huomasivat, että puhumme suomea. Pääosin oli mukava reissu ja ihanat maisemat, meillä oli pyörät mukana ja sää oli mitä parhain. :)
Ainakin se vaikuttaa olevan selvää että toimittaja etsi haastateltavaksi henkilöitä joilla on nimenomaan negatiivisia kokemuksia. Aiheesta oli tänään juttua Hufvudstadsbladetissakin. Ahveanmaalla asuvien suomenkielisten yhdistys Ahveniset ry oli saanut Iltalehden toimittajalta pari viikkoa sitten yhteydenoton, jossa haettiin sellaisia henkilöitä joilla on ollut ikäviä kokemuksia kieleensä liittyen. Toimittajalla oli valmiina näkökulma artikkelille, ilmeisesti perustuen hänen omiin ennakkokäsityksiinsä suomenkielisten kohtelusta Ahvenanmaalla, ja hän halusi tälle käsitykselleen vahvistuksen. Ahvenisista kukaan ei lähtenyt mukaan artikkeliin.
Jopa artikkelissa esiintynyt mikkeliläismies kommentoi tämän päivän Nya Ålandissa olevansa harmissaan artikkelin sävystä, hänen haastattelumateriaalistaan oli jätetty pois kaikki positiivinen ja saatu miehen kokemukset näyttämään paljon negatiivisemmalta kuin ne ovat.
Juttu kuvaa kyllä hyvin klikkimedian tasoa, koska tarkoitus on ollut saada klikkauksia ja paljon keskustelua. Toisaalta itsekin olen ajatellut, että Ahvenanmaa on kaksikielinen siinä missä manner-Suomi enkä ole asiaa selvittänyt, koska ei ole niin paljon kiinnostanut, joten ainakin tämä asia selvisi tästä postauksesta.
En tosiaan lukenut tuota juttua kunnolla niin oletin, että siinä on niin postiivisia kuin negatiivisiakin asioita. Minäkään en ruotsilla pärjää, vaikka olen opiskellut sitä yliopistossakin ne pakolliset kurssit, joten ruotsinkieliseen ympäristöön muuttaminen olisi osittain kulttuurishokki. ;)
"Mutta muuten kovin hanakasti laitan kyllä ahvenanmaalaisia puhumaan suomea" - voi että tällainen kommentointi sapettaa! Ja kyllä, tästä saa tuohtua. Kommentin lausuja haluaa nimenomaan saada ahvenanmaalaiset puhumaan suomea. Miksi hän ei itse puhu esimerkiksi englantia, jos ei osaa ruotsia, englanti on kuitenkin melko yleisesti osattu kieli noin koko Eurooppaa ajatellen?
Ahvenanmaa on ruotsinkielinen kunta. Uusimaa on, ainakin paperilla, kaksikielinen kunta. Olen kasvanut Helsingissä, käynyt koulua Tapaninvainiossa ja Malmilla. Minun ala-asteen arkipäivääni kuului viiden pysäkin mittainen kotimatka jonka usein taitoin bussilla koulukaverin kanssa, niitä näitä jutellen. Kunnes joku keski-ikäinen mieshenkilö, useimmiten siisti pukeutunut 'pukumies' tiuskasi meille "Puhukaa suomea kun ootte Suomessa!", ja jäi saman tien pois bussista. Me olimme 10-vuotiaita. Ja puhuimme ruotsia. Tekisi mieli sanoa että tämä oli ainoa kerta, mutta se ei ollut. Tätä tapahtui kerran-pari kuussa, ja sen lisäksi bussissa oli myös ne nenänvarttaan pitkin katsovat naiset, jotka eivät sanoneet mitään, mutta joiden eleistä kävi hyvin selvästi ilmi että kielemme ei ollut toivottu. Erittäin usein tämä käytös tuli nimenomaan siisti pukeutuneilta ihmisiltä, enkä vielä tänäkään päivänä ymmärrä miksi. Ja tässä tilanteessa emme vaatineet ketään puhumaan ruotsia, puhuimme vain sitä itse.
Mihin tämä ja vastaavat kokemani tilanteet johtivat? Tietenkin pelkoon, mutta aika nopeasti myös ärsytykseen. Olen ollut pienestä pitäen täysin kaksikielinen, joten opin nopeasti vastaamaan näille ihmisille suomeksi että puhun kyllä suomea jos puhun sulle, mutta nyt puhun mun kaverille. Tuntui hyvältä puolustaa itseään, mutta on epäreilua että noin nuoren tarvitsee ryhtyä siihen. Tämä johti myös siihen että päätin hyvin nuorella iällä oppia niin täydellisen suomen ettei puheestani kuule että olen hurri (niinpä. sekin nimi tuli tutuksi). Opettelin mm sanoman 'Terve' enkä 'Hei', koska omassa suussa jälkimmäinen kääntyi helposti muotoon 'Hej', ja tuo yksi väärä kirjain sanan lopussa olisi paljastanut minut. En myöskään pitkään aikaan uskaltanut kertoa vieraille ihmisille että täydellisestä suomenkielestäni huolimatta suuret luvut kuten 17 456 aiheuttavat minulle ongelmia suomeksi. En vaan ymmärrä niitä, sillä olen olen laskenut ptikänmatikan läksyni ruotsiksi, joten luvut ovat päässäni ruotsiksi (kotimme lainaneuvottelut olivat mielenkiintoinen farssi sillä mieheni istui vieressäni ja kirjoitti jokaikisen yli kolmenumeroisen luvun paperille, jotta pystyin siitä 'näkemään' sen ruotsiksi). Ja kenties se surullisin ja samalla huvittavin tilanne oli kun tapasin mieheni, ja mietin suunnilleen neljänsien treffien kohdalla että nyt on pakko tulla ruotsinkielisestä kaapista ennen kuin tästä tulee vakavaa. "Niin, mun pitää tunnustaa sulle yks juttu. Mä oon niinku itse asiassa suomenruotsalainen." "Aijaa? No mut hyvä, koska mä oon puoliks venäläinen!".
Suomi on vieläkin kielellisesti valitettavan sulkeutunut maa, jossa kaikki muu paitsi suomenkieli on jonkin asteinen uhka. Toivoisin että monikielisyys voitaisiin nähdä rikkautena, ja toivoisin että Ahvenanmaalle muuttavat suomalaiset näkisivät uuden asuinympäristön mahdollisuutena oppia uusi kieli, eikä uhkana suomenkielelle.
(Ja tässä FAQ koska joku kuitenkin miettii näitä: Ei, perhellääni ei ole purjevenettä. Ei, me emme ole syntyneet kultalusikka sussa. Ei, meillä ei ole paljon rahaa. Olen ihan tavallisesta malmilaisesta duunariperheestä ja itse paiskinut töitä 14-vuotiaasta saakka koulun ohella. Kahdella kielellä.)
Tää oli ehdottomasti päivän paras kommentti! ^_^
Kiitos Arlene, kiva että avautumisestani oli hyötyä :).
Tämä oli hyvä kommentti ja puheenvuoro, kiitos tämän jakamisesta Nica, niin ikävä kuin sen sisältö olikin. On kyllä todella kurjaa, no, ei vaan ihan järkyttävää paskaa, anteeksi (tämä vaati vahvemman ilmaisun) että ketään kiusataan kielensä takia, saati sitten että vielä aikuinen ihminen kiusaa lasta kyseisellä perusteella. Mikä ihmisiä vaivaa? Ihan sama mikä se kieli on, ei vain ole asiallista saattaa kenenkään tietoon ettei hänen oma kielensä ole okei. Homma taitaa tiivistyä juuri tähän:
Kaikkea erilaista pelätään. Ja jollekulle jo bussissa puhuttu oman maan vähemmistökieli voi ilmeisesti olla riittävän erilaista.
Varmasti Ahvenanmaallakin on ihmisiä jotka jollain tapaa pelkäävät suomea ja kokevat sen uhkana. On varmasti erikoinen tunne olla identiteetiltään vähemmistökielen edustaja omassa kotimaassaan, tietäen, että ne melkein 5 miljoonaa muuta ihmistä puhuu kieltä jota mä en puhu. (Viittaan nyt yksikielisesti ruotsinkielisiin ahvenanmaalaisiin, täällä on myös kaksikielisiä ihan kuten manner-Suomessa.) Ehkä se voi olla pelottavakin kokemus tietyllä tapaa. Kenties nuo kiusaamis- ja haukkumiskokemukset ovat perua tällaisesta pelosta ja kyvyttömyydestä sietää erilaisuutta. Ihan samaan tapaan kuin Nican kokema.
Kun erilaisuuden pelko saataisiin kitkettyä ihmisten keskuudesta niin moni asia olisi paremmin.
" joten luvut ovat päässäni ruotsiksi"
Olen antanut itseni ymmärtää, että numerot ja laskeminen ovat asioita, jotka ovat sitkeimmin ja pisimpään jäljellä alkuperäiskielisinä, vaikka toista kieltä oppisi kuinka hyvin. Siinä mielessä et ole mitenkään kummallinen.
- - -
Ja aiempaan: mitä puhelimeen vastaamiseen tulee, niin vaikka olen jo viisitoista vuotta "väärällä kielellä" elänyt, välttelen loppuun asti puhelimen käyttöä. Se on kaikkein pahinta. Ääni katkeaa, vääristyy, osasta ei välillä ota millään selvää. Hirveämpää vielä on, jos vastapuolella on yhtä paksu aksentti kuin minulla. Joten siinä mielessä haastatellun "elekee nyt vain soittako" on ihan tuttu fiilis, vaikka kieleen ei mitään antipatioita liittyisikään.
Täysin juttua kommentoimatta ei voi kuin pyöritellä silmiään suomalaisille, jotka suhtautuvat oman rakkaan kotimaansa toiseen viralliseen kieleen jopa vihamielisesti. Ainakin luulisi, että silloin löytyisi ymmärrystä kielivähemmistöille, kuten niille manner-Suomessa asuville ruotsinkielisille tai vaikkapa saamelaisille, jotka ovat oman äidinkielensä takia kokeneet järkyttävää syrjintää koko tämän maan olemassaolon ajan. Mahtavaa, jos kansalta löytyisi hieman suhteellisuudentajua.
Olen töissä usein kokenut miten rantaruotsalaiset on ivallisia, koska en puhu ruotsia (en vain osaa, enkä muista koulusta mitään millä muodostaisin edes yhden lauseen.. harmillista, mutta totta) .. jotkut jatkaa ruotsin puhumista ja toiset virnuilee vieressä, kun näkee että en ymmärrä.. siis suorastaan vittumainen tilanne:/. En uskalla edes "tack" sanoa, kun siinäkin on varmaan joku ääntämys väärin. Ei tämä ainakaan houkuttele ruotsin pariin. Toki on herttaistakin porukkaa ja heitä enemmistö.
Minusta on myös järkevää vaatia vero tms.virastopaperit ja palvelut omalla kielellä. Mikä älämölö siitä syntyisi, jos suomenruotsalainen/ahvenanmaalainen saisi ne suomeksi. Plääh.
.."Minusta on myös järkevää vaatia vero tms.virastopaperit ja palvelut omalla kielellä. Mikä älämölö siitä syntyisi, JOS suomenruotsalainen/ahvenanmaalainen saisi ne suomeksi" - Hahaha! Ja visst låter det absurt va? I tvåspråkiga Finland ska man ju kunna få service på svenska om man så vill, men så ser verkligheten inte ut tyvärr. Men på enspråkigt svenska Åland, HÄR har ska man som inflyttad plötsligt kunna kräva det på finska?? COME ON!
Juuri tätä tarkoitin:(
Olen pannut merkille, että heti kun ruotsinkielinen turhautuu siitä, ettei voi asioida äidinkielellään, otetaan tuollainen loukkaantunut asenne. Ymmärrän, että tuntuuhan se ikävältä jos päin naamaa virnistellään. Mutta usko pois, samaa kokevat ruotsinkielisetkin. Ja varmasti enemmän kuin sinä, sori vaan. Eihän tämä nyt mikään kurjuuskilpailu ole, en minä sillä. Eikä jokainen suomalainen tarvitsekaan ruotsia arkielämässään. Mutta jos sinä selkeästi tarvitset työssäsi ruotsia (en tiedä mitä teet työksesi, mutta ilmeisesti jotain sellaista missä kohtaat ruotsinkielisiä usein?), niin sitä kannattaa opetella. Onhan tämä kylmästi sanottu, mutta se koskee ihan mitä tahansa kieltä, etenkin sitä joka on Suomen toinen virallinen kieli. Tietyissä asioissa voi hyvinkin olla ongelmana, ettei opi. Mutta ihan perusfraasien oppiminen ei voi olla vaikeaa. Itse olen kamppaillut paljonkin ruotsin kanssa, mutta olen lopulta oppinut puhumaan ihan kelvollisen auttavaa kieltä. En vieläkään voi väitellä filosofiasta, mutta osaan ainakin myydä asiakkaalle paidan oikeassa koossa. Enkä ole koskaan kohdannut tilannetta, jossa joku olisi nihkeillyt ääntämystäni. Vai nihkeiletkö sinä esim. maahanmuuttajien murrettua suomea? Sitä minäkin, et tietenkään. (Sitäpaitsi, jos ruotsinkielinen ei osaa suomea, siitä nousee aina kamala älämölö. Vaikka tämä yrittäisi. Olen todistanut tällaisia tilanteita.)
Ja sitten viimeisenä korttina vetäistään aina tuo termi "rantaruotsalaiset", joka on käsittääkseni hilppasen halventava ilmaisu. Ylipäätään puhutaan (sinäkin puhut) ruotsinkielisistä jonain yhtenevänä ryhmänä, tyyliin "ovat niin olevinaan", vaikka kyseessä olisikin muutama ärsyttävä tapaus. Ja yhäkin, buu heille.
Aivan ja juuri sitä mitä oli tarkoitus painostaa! Kiitos kannustuksesta!
"Ahvenanmaalla valtion virastot, kuten verotoimisto, Kela ja tuomioistuimet, ovat velvollisia antamaan palvelua myös suomeksi. Jonnyn ja Roopen mukaan osa virastoista tulkitsee lakia siten, ettei asiakirjoja tarvitse lähettää suomeksi. Esimerkiksi veroilmoitus tulee Hietaloille aina ruotsiksi, vaikka he ovat sen useaan otteeseen suomeksi pyytäneet."
Tämä iltalehdestä eli valtion virastot velvoitetaan antamaan palvelua molemmilla kielillä. Itsekkin yrittäisin vaatia virallisia papereita suomeksi kuten haastateltu pariskunta tekee.
"- Kun tivasin verokorttiani suomeksi, minulle sanottiin, että jos et ymmärrä sitä, mene Maarianhaminaan verotoimistoon ja he kääntävät sen sinulle paikan päällä suullisesti, Jonny sanoo.
- Luulisi, että se on vain että koneelta vaihdat kielen ja printtaat sen ilmoituksen ulos, mutta ei. Mieluummin virkailija itse suomensi sen ja kirjoitti käsin ja lähetti postissa, Roope kertoo."
Vai onko tässä esimerkissä kyse siitä ettei työnantaja mahdollisesti ymmärtäisi suomenkielistä verokorttia? Kyllä minusta kuuluu saada esim. veroilmoitus suomeksi jotta varmasti ymmärtää ohjeet. Luulisi myös olevan helpompaa lähettää nuo viralliset paperit pyydettäessä suomeksi kuin pyytää asiakasta paikanpäälle ja suomentaa siellä.
Henkilökohtaisesti en ole vielä päässyt Ahvenanmaalla käymään vaikka pitkään on ollut suunnitelmissa.
Juuh... sanoinkin tuossa kommentissani, että suurin osa on herttaista porukkaa :). Ehkäpä voisin joskus ruotsia opiskella, miksipä ei. Opiskelen nyt venäjää, koska sitä tarvitsen töissä enemmän.
Ja ps. En todellakaan tiennyt, että "rantaruotsalaiset" on jotenkin halventava. Täällä tuppukylässä se on normisanonta.. Pitää vissiin varoa sen käyttöä sitten. Ajattelen ihmiset kuitenkin yksilöinä. Halusin vain tuoda esiin sen, että myös toisinpäin voi kokea halveksuntaa mihin tuokin lehtiartikkeli viittasi. En tiedä haluavatko ne eräät sitten nöyryyttää suomenkielistä koska ovat itse joutuneet kielensä takia jollain tapaa "halvennetuiksi". Tällä vastakkainasettelulla ei ainakaan helppoa tietä rakenna. Korostan e-r-ä-ä-t.. eräät suomalaiset ja eräät suomenruotsalaiset :/.
Hei Elli, olen suomenruotsalainen. Se on hyvä nimitys, käytäthän sitä?
Rantaruotsalainen (https://www.urbaanisanakirja.com/word/rantaruotsalainen-rantaruottalainen/) on halventava ilmaisu, sillä viitataan stereotyyppiseen länsirannikolla asuvaan suomenruotsalaiseen, siihen klassisseen "purjevenetyyppiin" jolla vaikuttaa olevan enemmän rahaa ja aina ärsyttävän iloinen mieli. Minäkin tunnen muutaman suomenruotsalaisen yksilön jotka sopivat tähän stereotypiaan, mutta en erityisemmin pidä heistä. Tunnen myös suomenkielisiä jotka sopivat tähän muottiin. Hekään eivät ole tyyppejä joiden kanssa erityisen mielellä viettäisin aikaani. Joten en halua kuullaa minua kutsuttavan rantaruotsalaiseksi. Jos mitään niin minä yksilönä olen lähinnä ghettosuomenruotsalainen :), sillä olen kasvanut Helsingin Malmilla jolla on aika huono maine ja levoton meno. Meitä oli siellä kokonainen luokallinen suomenruotsalaisia lapsia, täysin näkyvästi näkymättömissä, koska julkisesti emme uskaltaneet puhua ruotsia, varsinkaan iltaisin aseman läheisydessä.
Hurri on vielä pahemmin halventava ilmaisu, joten jätetäänhän sekin historiaan?
Ihan kamala:/. Missä minä olen kuullut käytettävän tuota sanaa ja heistä/teistä puhuttavan ei ole ollut minkäänlaista halpamaista puhetta. Niinpä olen pitänyt sellaisena kivana lempinimenä.
Mieti. Nyt mietin olenko tahtomattani loukannut tai vain tehnyt itsestäni idiootin käyttämällä tuota sanaa. Juup. Onneksi nyt joku siitä sanoi.
Muuten olen kyllä kuullut stereotyyppisestä suomenruotsalaisesta "purjeveneet ym".. Jokainen ajatteleva yksilö varmaan tietää kaikkien stereotypioiden olevan vain harhaa.
Anteeksi, että vastaan sinulle suomeksi. Ruotsin kirjallinen osaamiseni on varsin kehnoa. Mä uskon, että palvelua ei varmasti mantereella saa tasapuolisesti suomeksi ja ruotsiksi. Eikä sitä paikan päällä asioidessaan Ahvenanmaalla tietenkään voi suomeksi vaatia. Korkeintaan voisi etukäteen tiedustella, josko olisi mahdollista johonkin tiettyyn ajankohtaan saada asioida suomea taitavan virkailijan kanssa. Se ei ehkä ole kohtuutonta...
Mutta Kela on valtion laitos ja Verohallinto on valtion viranomainen. Kyllä ne lomakkeet ja lippulaput pitää löytyä tai pystyä järjestämään. Tuskin niitä dokumenttejakaan se paikallinen toimisto lähettää, että kyllä esim verokortti pitäisi olla mahdollista saada tilattua kummalla kielellä haluaa...
Outoa olisi, jos verokorttia ei saisi Verohallinnosta kummalla hyvänsä. Minulla ainakin on kaksikielinen verokortti ihan pyytämättä. Tuskin Ahvenanmaalla täysin erilaiset tietokonesysteemit on.
Käytäntö ei liity toimiston sijaintiin vaan siihen missä henkilö on kirjoilla, mistään Suomen verotoimistosta ei saa asiapapereita suomeksi jos on kirjoilla Ahvenanmaalla. Koetettu on. Tampereella virkailija joutui ihan soittamaan jonnekin ylemmälle taholle ja varmistamaan että näin todella on, tuli tällekin virkailijalle yllätyksenä.
Luettuani tuon Iltiksen jutun, tuli heti mieleen, että Sannin on kyllä aivan pakko kirjoittaa tästä vastine :) Ja hyvä vastine olikin. Itse en juurikaan osaa ruotsia, joten minullekin tuli sellainen olo, että uskaltaako tässä edes lähteä Ahvenanmaalle käymään, kun olen suomenkielinen. Toisaalta, nykyään kaikkialla pärjää englannilla.
Kielirasismista saisi väännettyä vaikka kuinka pitkän kommentin ja sanasodan,mutta koitan tiivistää ajatukseni selkeästi.
Sinällään ymmärrän molemmat katsantokannat. Suomalaiset olettavat, että kun kerran ollaan Suomessa, niin palvelua luulisi saavan suomeksi. Ahvenanmaalaiset taas ajattelevat sen siltä kantilta, että kun ollaan Ahvenanmaalla, niin käytetään virallista kieltä, joka on ruotsi. Loppujen lopuksi molemmat ovat oikeassa ja väärässä :D
Selkeästi Iltis kirjoitti provosoivan artikkelin saadakseen keskustelua ja klikkauksia aikaiseksi, tästä on helppo muutaman päivän päästä julkaista vastine ja saada lisäpöhinää aikaiseksi. Mutta aika ikävän leiman Iltis tällä jutullaan antoi yleistämällä muutaman ihmisen kokemuksen koko saaren mielipiteeksi.
Hei, tämä liittyy nyt aivan eri aiheeseen, mutta kun en löydä niitä sinun vhh induktiovaiheen postauksia mistään... En varmaan vaan osaa etsiä :) Onko ne jostakin löydettävissä hakusanalla? - Ella
Hei Ella! Niihin ei taida olla mitään omaa hakusanaa, mutta tässä linkki induktioviikkojen aloituspostaukseen, jonka lopussa on linkkikooste kaikkiin viikkojen postauksiin
https://blogit.terve.fi/karkkipaiva/joulupotsista-eroon-kahdessa-viikossa/
Täytyy ehkä tehdä induktiopostauksille oma tunniste kun niitä kysellään tasaisin väliajoin.
Hei Sanni, kiitos aivan valtavasti tästä linkistä! Sieltähän ne löytyivät oikein näppärästi kaikki :) Aloitin juuri induktion ja sinun ohjeet / vinkit / ruokaideat on olleet aivan parhaita mitä olen mistään löytänyt! Todella simppeliä, herkullista, helppoa. KIITOS kun olet jaksanut nähdä vaivan <3 kookospuuroa kokeilin eilen :) - Ella
Ole hyvä vain :) Mukavaa että ohjeet ovat olleet joillekin (tai jopa monillekin) hyödyksi.
Tervetuloa norrbostugor.ax
Enklinge ,Ahvenanmaalle( mä on ruotsinkielinen mutta yritää palvelee suomenkieliinen )
IHANAA kun yrität!! Joskus olen laittanut ahvenanmaalaiselle firmalle tuotekyselyä suomeksi, koska heidän nettisivuistaan oli myös hyvin selkeä suomenkielinen versio. Silti vastaus tuli ruotsiksi. Asia tuli ymmärretyksi, mutta vähän hassulta se tuntui.
Människor som du gör världen bättre, tack o kram! :)
Oli ehdottoman hienoa, että Iltalehti uskalsi tarttua kauan vaiettuun aiheeseen ja nosti tämän oudon kissan pöydälle. Erityisesti siksi, ettei tilanne jää pysyvästi sellaiseksi, että aiheesta jurnutetaan jatkuvasti Ahvenanmaan "selän takana" työpaikkojen kahvipöydissä ja lomakuulumisia vaihdettaessa. Itse asialle on harmillista vain se, että Iltalehti teki artikkelistaan niin silotellun ja kiltin.
Meidän porukan kokemukset turisteina ovat olleet monin tavoin hyvinkin epämiellyttäviä Ahvenanmaalla. Siellä on tullut käytyä useamman kerran pienemmällä ja hiukan suuremmalla perhekokonaisuudella ja eri kokoonpanoissa. Halusimme antaa paikalle toisen ja kolmannen ja vielä neljännenkin mahdollisuuden katsoaksemme, mikä tilanne todella oli, eli ettei kyse ole vain satunnaisista tapauksista. Olemme kiertäneet Ahvenanmaan kauttaaltaan pariinkiin otteeseen ja muuten tehneet hiukan rajallisempia reissuja. Lopulta oli pakko luovuttaa ja lopputulemana on ollut ehdoton ei koko maakunnalle, niin epäystävällisenä paikan koimme. Etenkin teki pahaa nähdä, kuinka huonosti jopa lapsia kohdeltiin. Nyt tilanne on se, että meitä on kolme sukupolvea, jotka kaikki kiertävät Ahvenanmaan kaukaa. Jos ystävällisen ja epäystävällisen kohtelun suhde on 3 % ystävällistä kohtelua ja 97 % epäystävällistä / piittaamatonta / ylenkatseellista / huonotapaista, miksi sinne veisi rahojaan?
Itsekin asiakaspalvelijana ei tulisi mieleenikään kohdella toista asiakaspalvelijaa edes asiakkaana huonosti, saati sitten asiakasta. Ahvenanmaalla pelkästään suomen kielen käyttö riittää ynseään kohteluun eikä englantiin vaihtaminen enää tilannetta korjaa. Jopa suomenkielisiä (kaksikielisiä) asiakaspalvelijoita näkyivät kollegat kohtelevan huonosti, ei vastattu kysymyksiin ja jopa poistuttiin paikalta (nähty ja todistettu useamman kerran). Hyvin, hyvin kummallista. Miksi Ahvenanmaa edes kalastelee Manner-Suomen puolelta asiakkaita, kun palveluhalukkuus on nollan alapuolella? Tuskin rahan vuoksi, sitä heillä on tarpeeksi jo erityisasemansa vuoksi.
Minä olen nyt kyllä aidosti hämmästynyt. Käymme 3 krt vuodessa Ahvenanmaalla ja aina on kohdeltu hyvin, vaikka en ruotsia puhu. Hotellit, ravintolat ja kaupat, ei mitään ongelmaa.
Suomalaisia ystäviä asuu siellä, eivätkä he koskaan ole valittaneet huonosta kohtelusta. Lapsiakin heillä on.
Asumme tällä hetkellä kaksikielisessä kaupungissa ja kaikki ruotsinkieliset ovat vaihtaneet suomenkieleen, kun en edelleenkään puhu ruotsia.
Eli luulen, että hymyllä ja ystävällisellä käyttäytymisellä saat hyvää palvelua. Ihan kaikkialla äidinkielestä huolimatta.
Ymmärrän täysin sen, että ruotsinkielinen asiakaspalvelija ei voi palvella asiakasta suomeksi, jos hän ei osaa suomea. Tällöinkin tosin pahoitellaan kohteliaasti, eikä näytetä nyrpeää naamaa.
Se sen sijaan kertoo minusta, anteeksi nyt vaan, melko voimakkaasta asennevammasta ja ennen kaikkea huonosta palvelusta (asiakaspalvelukontekstissa) ja huonoista tavoista (yksityiselämässä), jos toinen ei periaatteesta suostu käyttämään kieltä, jota kuitenkin osaa. "Puhutaan sitten vaikka englantia" suomentaitoiselta asiakaspalvelijalta suomenkieliselle asiakkaalle... No, ei hyvää asiakaspalvelua.
Mä olen ollut töissä tavaratalossa itärajan tuntumassa. Työpaitani rinnuksessa oli nimikyltti, johon oli lipuin merkattu millä kielillä pystyn asiakasta palvelemaan - itselläni näitä kieliä oli monta, muun muassa se venäjä, jota käytin päivittäin. Tästä kontekstista tuntuu jotenkin ihan käsittämättömältä, että Ahvenanmaalla mennään "tämä on yksikielinen maakunta"-kortin taakse piiloon eikä suostuta edes yrittämään suomeksi palvelemista. Ei venäjä ole Suomen virallinen kieli millään muotoa, mutta silti me venäjäntaitoiset palvelimme venäjän kielellä, koska MIKSIPÄ EI?
En ole varma ymmärsinkö tämän kommentin tai "takaa-ajamasi" oikein, mutta ihmetteletkö tässä siis, miksi joku ahvenanmaalainen asiakaspalvelutyöntekijä, joka osaa suomea, ei periaatteesta antaisi palvelua suomeksi? Sehän kieltämättä olisi merkki todella pahasta asennevammasta. Iltalehden artikkelissa en kuitenkaan huomannut puhuttavan tämän tyyppisistä tilanteista, vaan haastatellut eivät ole saaneet palvelua suomeksi siksi että palveleva henkilökunta ei osaa suomea.
Morjensta pöytään Sanni. Kiitoksia palstastasi, varsinkin matkailun osalta sieltä saa myös hyvää tietoa.
Jokainen tietysti pyrkii antamaan positiivista kuvaa lempikohteestaan. Olet rakastunut Ahvenanmaahan ja kun rakastuu, usein mennään sydän edellä ja tosiasiat tuppaavat jäämään taka-alalle. IL:n juttu oli valitettavasti täyttä totta ja erittäin korrektisti tehty. Olen tietysti vieraillut Ahvenanmaalla ja omakohtaisia kokemuksia on riittävästi siihen, etten ikinä menisi sinne töihin. Mutta jo turistikin voi kokea saman, esim. suomenkielisiä kylttejä ei edes turistin avuksi näy. Yksikielisyyskin on ontuva perustelu, yksikielisessä kotikaupungissasi Tampereella on sielläkin "centrum"-opaste auttamassa suomenruotsalaisia ja pohjoismaalaisia turisteja ja ainakin Stoccalla on tekstit myös ruotsiksi. Kyse on asenteesta.
Myös IL-jutun otanta oli kattava. Jutussa oli 8 ihmistä, jotka edustavat 0.59 % Ahvenanmaan suomenkielisistä. Jos Suomessa tehtäisiin poliittinen kysely, tarvittaisiin 10.000 ihmistä vastaavaan peittoon kun normaali otanta on vain 1.000-2.000 ihmistä.
Ahvenanmaata ei voi myöskään verrata suoraan Tanskaan tai Saksaan, vaan pikemminkin Grönlantiin tai Fär-saariin, jotka ovat hieman samankaltaisia alueita. Valtiolle koituvat kustannukset eivät myöskään ole väestöön suhteutettuna kaksinkertaiset näistä alueista, mutta Ahvenanmaalla ne ovat.
Kielikohtelun epätasa-arvo on noteerattu myös EU-tasolla, missä Suomi on saanut huomautuksen yhdenvertaisuusdirektiivin täytäntöönpanon myöhästymisestä. Voinko heti huomenna ostaa maatilan Ahvenanmaalta, niin kuin voin ostaa vaikka Espanjasta? Pitääkö maksaa kiinteistövero, kuten Manner-Suomessa, entä YLE-vero? Vuosaaressa on enemmän asukkaita kun Ahvenanmaalla, voinko panna sinne kasinon pystyyn? Vastaus näihin kaikkiin on ei.
Kun mennään sydän edellä, tosiasiat unohtuvat ja se on inhimillistä. Sinä rakastat Ahvenanmaata ja olet siellä onnellinen. Lehtijutun mukaan joku tuli rakkauden perässä Ahvenanmaalle, mutta hän rakastaa puolisoaan. Hänen ei silti tarvitse rakastaa Ahvenanmaata.
Itse asiassa hän rakastaa, kyseinen IL:n haastattelema mies kommentoi artikkelia tänään Nya Ålandissa ja sanoi olevansa "pettynyt" siihen millä tavalla hänet ja hänen kokemansa tuotiin esiin. Hän viihtyy täällä ja kertoo luoneensa täällä itselleen hyvän elämän alun kielivaikeuksien jälkeen.
Tosiaan, tämän postauksen kritiikkini ei kohdistu pelkästään siihen millä "kieliasenteella" joku suomenkielinen Ahvenanmaalle saapuu, vaan jopa enemmän siihen että Iltalehden artikkelin kaltaista, tyhjille perusteille pohjautuvaa, sensaatiohakuista eripuraa lietsovaa "journalismia" edes luodaan. Pääasia tässä keskustelussa on: mikä oli tuon artikkelin pointti? Kun jopa ainakin yksi haastateltu jälkikäteen kertoo, että hänen kertomaansa oli editoitu juttuun siten että saadaan tuettua jutun kirjoittajan hakemaa sanomaa suomenkielisten kiusaamisesta Ahvenanmaalla.
En lukenut jutuista kuin otsikot. Arvelin heti, että kyseessä on enemmän tai vähemmän kohujournalismi, joten jätin suosiolla uutiset lukematta. Etenkin kun ne eivät kiinnostaneet muutenkaan. Arvelin, että juttujen taso on juuri mainittua tasoa. Tässä Sannin vastinetta ja kommentteja lukiessani tuli kuitenkin mieleen muutama pointti, jonka haluan keskusteluun tuoda.
Olen täysin suomenkielinen. Olen opiskellut keskipitkän ruotsin ja sen jälkeen käyttänyt sitä melko vähän, joten kielitaito on päässyt pahasti ruostumaan. Olen kuitenkin asunut kaksikielisellä paikkakunnalla pitkään ja tehnyt töitä firmassa, jonka työntekijöistä vähintään puolet oli kaksikielisiä. Työkielenä oli suomi, mutta ruotsia kuuli päivittäin niin töissä kuin vapaallakin.
Tuona aikana en edes huomannut kommunikoivani kaupan kassan kanssa ruotsiksi tai ilmoittavani jonossa etuileville, että muuten minun vuoroni. Ruotsi oli niin läsnä arjessa, vaikka käytännössä kaikki ympärillä ymmärsivät suomea (vanhukset ja alle kouluikäiset heikommin). Kerroinpa vahingossa Ruotsissa teollisuusvierailulla sujuvasti isännälleni, että ymmärrän jonkun verran ruotsia, mutta en puhu sanaankaan - sujuvaksi ruotsiksi. Kommunikointi hoidettiin englanniksi niiden kanssa, jotka osasivat englantia, mutta useampi työntekijä esitteli minulle työnsä ruotsiksi ilman ongelmia.
Tuolloin sain kuulla useammaltakin muualla asuvalta tuttavalta kuittailua siitä muutunko hurriksi ja ostanko purjeveneen. Se tuntui todella kiusalliselta ja myös todella yllättävältä. Voin vain kuvitella, paljonko vastaavia tilanteita on tullut vastaan kaksikielisille tai äidinkieleltään ruotsinkielisille. Käsittämättömän ahdasmielistä.
Muutin kyseiseltä paikkakunnalta Pohjois-Savoon ja minut todella yllätti sikäläinen suhtautuminen ruotsin kieleen ja suomenruotsalaisiin. En olisi odottanut, että missään päin Suomea suhtautuminen olisi niin vähättelevää ja minusta todella rasistista. Vastaavia argumentteja olen kuullut viime vuosina nimenomaan rajat kiinni -porukalta ja vastaavalta. Yllätyin. Ja yllätyin siitä, että kuulemma Pohjanmaa on vielä pahempi ruotsalaisvihassaan.
Toisaalta tätä taustaa vastaan en ihmettele yhtään, että kaikki Ahvenanmaalla eivät suhtaudu täysin avoimesti suomenkielisiin. En ihmettelisi yhtään, vaikka sinne olisi muuttanut "turvaan" valtaisa joukko suomenruotsalaisia. Sen verran karua suhtautumista on tullut vastaan jo omassa ympäristössäni.
Eikö me voitais vaan tulla toimeen ja antaa toisillemme tilaa?
Ei ole rikos, että opettelee uutta kieltä!
Tätä muistuttelen välillä itselleni. Olen asunut Ahvenanmaalla pari vuotta. Siitä kun opiskelin ruotsia, on toodella pitkä aika. Ja käytännössä en ole juurikaan ruotsia käyttänyt. Eli aika aasta oli lähdettävä.
En tiedä mitä kielen opetus on tänä päivänä, mutta siitä miten kieliä opetettiin 80-luvulla, olisi paljonkin kommentoitavaa. Opin, että virheet olivat melkein ihmisarvon menetys ja oman perfektionismiin taipuvaisen luonteen ansiosta olen ollut pitkään aika epävarma ruotsin käytössä. Ikinä en ole olettanut tai vaatinut, että muiden pitäisi puhua suomea täällä. Ei tulisi mieleenkään! Mielestäni epävarmuuteni on osittain huonoa itsetuntoa ja osittain koulun sekä kasvatuksen peruja. On ollut kasvunpaikka vähän vanhemmalla iällä aloittaa lähes kaikki alusta. En voi kyllä syyttää ketään siitä, että koen välillä riittämättömyyden tunteita. Puhun viikottain ruotsia myös puhelimessa ja ain on pieni jännääminen tulenko ymmärretyksi. Koska puhelin.. helponpaa on kommunikoida kasvokkain! Voin kyllä sanoa saaneeni hyvää kohtelua ja palvelua (myös puhelimitse) täällä. Ja kielen oppimiseen suun avaaminen on aika välttämätöntä, senkin olen oppinut :D
Niin, meitä suomenkielisiä kuin ruotsinkielisiäkin on monenlaisia. Niin Ahvenanmaalla kuin Suomessa. Opitaan kieliä eri tahtiin, luonnollisesti. Aina ei homma ole asenteestakaan kiinni. Asiat eivät ole mustavalkoisia! On itselläkin ollut erilaisia tunteita ja vaiheita tässä kotiutumisessa. Elän kuitenkin hyvää elämää ja viihdyn täällä!
Ihmiset integroituvat eri tavoin, kaikkialla. Muistan, että Suomessa käytiin pitkää ja kovaa vääntöä kotikielen opetuksesta 90-luvulla. Ahvenanmaan kouluissa tulee olemaan kotikielen opetusta laajemmin uuden peruskoululain mukaan v. 2020 lähtien. Tämä kieliasia on aika herkkä juttu, väliin myös meillä kotona. Nyt kun asun täällä, ymmärrän paremmin ahvenanmaalaisen mieheni kokemuksia Suomessa (mantereella) asuessamme. Please, ei yleistetä eikä tuomita.
Nya Åland kirjoittaa tänäänkin Iltalehden artikkelista ja sieltä löytyy mm. tällainen kohta: "-Jag känner mig lurad. Fast allt jag säger har hänt, är min upplevelse här upplevelse här mest positiv. Och därför finns jag kvar här, säger den man som flyttade till Åland för att arbeta på sjukhuset och som Nyan berättade om i gårdagens artikel. -Jag är så ledsen att reporter ville ta upp bara negativa saker." Että näin. Todella negatiivisen ja vääristellynkin kaiun kyseinen lööppilehden artikkeli puhaltaa täältä sinne mantereelle.
Ei niin. Saman asian voi nähdä negatiivisena tai positiivisena riippuen henkilön asenteesta ja elämänkokemuksesta. "Oi, olen Suomessa mutta täällä ei puhutakaan suomea, hemmetti, miten pärjään, pitääkö mun opetella toinen kieli vaikka olen omassa kotimaassani?" tai "Haluan asua ruotsinkielisessä Suomessa, nyt saan tilaisuuden opetella toisen kielen, kivaa, kielet ovat rikkaus ja opin jotain uutta".
Mutta totta sekin että kaikki ei ole mustavalkoista ja asioihin voi liittyä sekä hyviä että huonoja tuntemuksia. Kyllä minuakin vielä 15 vuoden jälkeen vähän jännittää hoitaa asioita puhelimessa, luulen että se on luonnollista melkein kaikille jotka joutuvat puhumaan puhelimessa kieltä joka ei ole se oma vahvin kieli. Kasvokkain kommunikointi on aina helpompaa.
Tätä referoin minäkin muutamalle kommentoineelle eilen. On tosiaan selvää mikä oli IL:n artikkelin tarkoitus, ei kertoa objektiivisesti suomenkielisten kohtelusta Ahvenanmaalla vaan saada läpi toimittajan oma ennakkokäsitys jolle hän halusi vahvistuksen. Tietysti haastattelumateriaali perattiin ja editoitiin sen mukaiseksi, että se vahvisti toimittajan näkemystä. :/ Niinpä tuo mikkeliläismiehenkin kommentti puhelimeen vastaamisesta sai artikkelissa erilaisen sävyn ja painotuksen kuin miten hän sen haastatelussa oli tuonut esiin.
Toki artikkelissa oli myös sellaisia asioita joita on hyvä nostaa esiin, kuten suomenkielisen palvelun puute valtion virastoissa ja se, ettei asiapapereita ole mahdollista saada suomeksi. Tämä on minustakin väärin.
Blogisi on kaukana alkuaikojen hyvän fiiliksen kosmetiikkajutuista. Vaikka sitä yhtä ja samaa liilan sävyä tunkikin joka väliin ;p
Blogit ovat nykyään täynnä henkilökohtaihtaisia vuodatuksia milloin mistäkin.
Kosmetiikkablogisi on siirtynyt painopisteessä Kreikan matkailuun, ruualla kikkailuun ja näihin kannanottovuodatuksiin. Sitä odottaa kirjaimellisesti lukevansa juttuja kosmetiikasta..
Tack och adjö!
Hei Ulla! Blogini on jo pitkään ollut kosmetiikkapainotteinen lifestyle-blogi, ei puhdas kosmetiikkablogi. Kaikkia en tietenkään voi tyylilläni ja sisällölläni voi miellyttää. Bloggaajana olisi tylsää kirjoittaa ihan samanlaista blogia 9 vuotta, mielestäni on ihan odotettavaakin että pitkän linjan blogien sisältö kehittyy ja kasvaa vuosien ja kirjoittajan elämäntilanteiden ja kiinnostuksen kohteiden myötä.
Kiitos ja hyvää jatkoa :)
Tää on kyllä mun päivän lempikommentti!!!
Miten joku onnistuu olemaan noin monella tapaa moukka noinkin lyhyessä kommentissa. Suomennettuna: "Tämä on nykyään huonompi kuin ennen, vaikka silloinkin kävi vähän ärsyttämään. Nykyään kaikki, mikä on kirjoittajalle lähellä sydäntä, on mielestäni tyhmää ja yhdentekevää. Mutta sen sijaan, että lakkaisin lukemasta kirjoituksia, jotka eivät kiinnosta minua, tulen vielä erikseen kertomaan, etteivät kirjoituksesi kiinnosta minua"
Ihanaa...
Jännä valinta sekin että kommentissa kaivataan sitä "hyvän mielen sisältöä" blogiini ja jätetään samalla tällainen hyvän mielen palaute asiasta.
(Vastaan sun ylempään pitkään kommenttiin myöhemmin tänään, siinä oli paljon hyviä pointteja, nyt kun olen päivät töissä niin ei ehdi vastata kommentteihin yhtä tiheästi ja nopeasti.)
Mä ymmärrän kyllä tossa artikkelissa montaakin noista ihmisistä ja myös sitä, mitä he ehkä ovat sanoneet tai tahtoneet sanoa. Sen sijaan en ymmärrä sävyä, jonka IL on tahallaan artikkeliin valinnut. Tai miksi tälläisestä nyt ylipäätään on pitänyt "uutisoida"? Ilmeisesti liian vähän tapahtumaa kotimaassa...
Maarasesta on ollut aivan kamalaa ja turhauttavaa, mutta ei se tarkoita, että Ahvenanmaa olisi ollut häntä kohtaan kamala tai turhauttava. Mä ymmärrän "ulkomaille" muuttamisen tuskan ja yksinäisyyden ja itkemisen ja ahdistuksen. Mutta ei se sitä tarkoita, että ympäristö olisi sen jotenkin ilkeyttään aiheuttanut. Sellaisia tunteita nyt vaan alkuun kokee. Ja erittäin hyvin ymmärrän tuon puhelimeen vastaamisen tuskan. Puhelimessa puhuminen (varsinkin, kun kyse on virallisesta asioinnista) on ihan kamalaa kielellä, jota et kunnolla osaa. Saati sitten silloin, kun pitäisi itse olla se "virallinen"osapuoli puhelussa. Naamatusten voi sentäs ilmeillä, eleillä tai vaikka ihan osoittamalla kommunikoida todella pitkälle. Puhelimessa et voi. Ja se tunne, kun tiedät, että osaat asian / työsi, mutta et osaa mitenkään kommunikoida sitä soittajalle, on todella lamaannuttava ja turhauttava. Lisäksi virallista asiointiaan hoitava soittaja hämmentyy täysin, kun puhelimeen vastaava henkilö ei osaakaan kieltä. Ja valitettavasti, kun ihmiset hämmentyvät puhelimessa, he yleensä suuttuvat. Tai sitten molemmat ovat niin hämillään ja tuskastuneita, ettei koko asiasta tule yhtään mitään, kun kumpikaan ei tiedä mitä sanoa.
Työnantajalta olisi enemmän kuin armollista ja kohtuullista olla pakottamatta kielitaidottomaksi tiedettyä työntekijää vastaamasta puhelimeen. Missäänhän ei toki sanota, että olisi pakotettukaan. Ihan yhtä hyvin Maaranen on itse voinut haluta tarttua härkää sarvista ja opetella ja hoitaa asian. Ei se poista sitä ahdistusta silti. Muutoinhan hän sanoo, ettei ole ottanut potilaiden haukkumista vakavasti (sekin on vaan toimittajan toimesta täytynyt väännellä tuollaiseen muotoon). Tietyn tyyppiset potilaat haukkuvat ja käyvät käsiksi kaikkeen hoitohenkilökuntaan, puhutusta kielestä viis. Lisäksi hän sanoo, ettei ulkopuolisuuden tunne ole johtunut kielestä, vaan enimmäkseen siitä, että Ahvenanmaalla kaikki tuntevat toisensa. Mikä nyt vaan on fakta. Ovelasti vaan tämäkin on kääntynyt negatiiviseksi. Kyllä ihminen voi tuntea olonsa hieman ulkopuoliseksi, ilman että se olisi negatiivinen asia. Tai että hän kokisi yhteisön varsinaisesti syrjivän häntä.
Ja sitten mitä tulee noihin Hietaloihin, niin mun on kyllä todella vaikea uskoa, että nuo "yrittävät sitkeästi käyttää suomea" ja palvelun VAATIMINEN suomeksi oikein olisivat suoraan tuon pariskunnan suusta. Tuollainen junttius harvemmin kulkee käsi kädessä sellaisten luonteenpiirteiden kanssa, mitä taas vaatii noin yltiöpäinen ja rohkea heittäytyminen. Tarkoitan siis sitä, että ihastuu matkalla johonkin paikkaan ja päättää muuttaa sinne. Ja sitten vielä toteuttaa suunnitelman! Huolimatta siitä, että toinen ei edes osaa kieltä ja vastavalmistuneena tuskin ainakaan molemmilla on heti ollut edes työpaikkaa... Sen sijaan voisin kuvitella jomman kumman tai molempien kysyvän huvikseen tai leikkimielisesti kaupan kassalta (ja muilta tutuilta esim tarjoilijalta) joka päivä puhuuko tämä suomea. Todennäköisesti samalta kassahenkilöltä, viimeiset 5 vuotta... Lisäksi mietin sitä, että heidän elämästään Ahvenanmaalla ja suhteestaan yhteisöön ei ole kerrottu mitään. Viittaisiko siihen, ettei ole ollut mitään negatiivista tai edes sellaiseksi väänneltävää sanottavaa? Bonuksena vieläpä se, että IL on joutunut korjaamaan tekstiä "mutta heidän sopeutumisensa ei ollut vaikeaa, kuten kuvatekstissä aiemmin virheellisesti luki."
Siitä tosin olen samaa mieltä artikkelin kanssa, että valtion virastojen pitäisi kyetä toimittamaan dokumentit molemmilla kielillä asuinkunnasta riippumatta, semminkin, kun kelalta saa tietoa / palvelua myös kolmella eri saamen murteella, viroksi, venäjäksi, soraniksi, farsiksi, arabiaksi ja somaliksi (just tarkistin). Ja verohallinnoltakin suomen, ruotsin ja englannin lisäksi 7:llä eri kielellä. Toki koko sivustoa ei noilla kielillä löydy, mutta kyllä tolta pohjalta edes se suomi/ruotsi valinta pitäisi olla mahdollinen:)
Tulipa taas höpistyä turhaan. En ehtinyt vielä lukea kaikkia kommentteja, että ehkä moni muukin on nostanut esiin samoja asioita.
Kun mietin, olen pitkälle samaa mieltä kaikesta mitä kirjoitit (heh, johan on tylsä vastaus :)), etenkin kun näin Maarasenkin kommentin uudessa valossa oivallettuani mitä hän itse asiassa sillä tarkoitti. Luin sen ensi alkuun suoraan sanottuna vähän väärin, mikä toisaalta johtui varmaan koko artikkelin yleissävystä. Ja mitä Hietaloihin tulee, huvittavaa kyllä nyt Iltalehti on käyttänyt samaista pariskuntaa tämänpäiväisessä hyvittelyartikkelissaan, jossa esiin nostetaan "Ahvenanmaalle hyvin sopeutuneet suomenkieliset". Siis ensin sama pariskunta edustaa lehden artikkelisarjassa niitä epätyytyväisiä, sitten tyytyväisiä... :D Nyt heidän vaikeutensa esimerkiksi virastoissa kuitataankin näin: "Hietalat ovat kokeneet välillä vaikeuksia saada suomenkielistä palvelua verotoimistossa, mutta esimerkiksi Kelassa asiat hoituvat heidän mukaansa ongelmattomasti suomeksi. Hietalat pyytävät usein muuallakin, kuten ruokakaupassa tai apteekissa, palvelua suomeksi, mikä onnistuu parin mukaan pääsääntöisesti hyvin." Eli näin voi ilmaista täsmälleen saman asian kuin lauantain viha-artikkelissa, ihan eri sävyllä. Toimittaja-Gråsten on näemmä laitettu pikapikaa kirjoittamaan juttuja uudella sävyllä aiemman juttusarjan saaman negatiivisen vastaanoton takia, bongasin IL:n sivulta jo useamman Gråstenin kynäilemän positiivisen Ahvenanmaa-artikkelin.
Jep, myös tästä olen täysin samaa mieltä. En pysty ymmärtämään miksi en voi saada verohallinnon papereita suomeksi, vaikka äidinkieleni on väestörekisterissä suomi. Se on käsittämätöntä. Verotoimistossa vain totesivat (itsekin kyllä ihmetellen että miksi on näin), että kun asuinpaikka on Ahvenanmaa, dokumentit saa ainoastaan ruotsiksi eikä sitä saa mistään nippelistä muutettua.
Minullakin on kerrottavana kokemus Ahvenanmaasta, mutta ei omani, vaan mieheni. Mieheni on äidinkieleltään ruotsinkielinen, ja hän on asunut muutamia vuosia Ahvenanmaalla ennen kuin tapasimme. Hänen suhtautumisensa paikkakuntaan on valitettavasti kielteinen, sillä hän koki silloin aikoinaan että häntä ei mantereelta muuttaneena päästetty missään vaiheessa sisälle työporukkaan, eikä muitakaan kavereita oikein lopulta löytynyt :( En usko vian olleen ainakaan kokonaan hänessä, sillä hänellä ei ole muuten mitään ongelmia sosiaalisessa kanssakäymisessä ja uusilta työpaikoiltakin on aina löytynyt ystäviä. Tuolla häntä vain pidettiin koko ajan ulkopuolisena. On totta, ettei hän ole noiden Ahvenanmaan-vuosien aikana tavannut jokaista ahvenanmaalaista, mutta ilmeisesti ainakin hänen omasta mielestään otanta on ollut sen verran laaja ettei häntä huvita enää käydä koko saarella... Ei tosin haittaa minua, sillä hänen kertomuksiinsa perustuen minä suomenkielisenä en varmaan edes uskaltaisi siellä käydä :D
Tämä kertomus ei ole todellakaan tarkoitettu miksikään ultimaattiseksi totuudeksi asioiden tilasta Ahvenanmaalla. Se on vain oman perheenjäseneni kokemus paikasta, ja valitettavan negatiivinen sellainen.
Hei JJ,
Minä voin itse asiassa ymmärtää miehesi kokemuksen, tai ainakin tiedän mistä tällainen kokemus voi kummuta. Oman kokemukseni mukaan ahvenanmaalaiset nimittäin ovat keskimäärin enemmän sisäänpäinlämpeäviä kuin mihin olen mantereella tottunut, ja viihtyvät enemmän ns. omiensa joukossa. Sillä ei ole tekemistä kielen kanssa, eli tämän vuoksi myös ruotsinkielinen maakuntaan muuttaja (kuten miehesi) voi kokea jäävänsä jollain tapaa syrjään. Ahvenanmaalaisilla on hurjan vahva me-henki ja ahvenanmaalaisuuden tuntu, identiteetti. Joka tulee ilmi myös jonkinlaisena miedompana kiinnostuksena yhteisön ulkopuolisia, "uus-ahvenanmaalaisia" kohtaan. Ulkopuolisia kohtaan ollaan ystävällisiä ja kohteliaita, mutta kun mennään syvemmän tuttavuuden ja ystävyyden tasolle, se voi olla haastavampaa.
Itse en ole koskaan kokenut tulleeni kiusatuksi tai väheksytyksi täällä niin kielen (josta jo postauksessa kirjoitinkin) tai muunkaan takia, ja olen saanut täältä ystäviä, MUTTA, en ole voinut välttyä havaitsemasta tätä ahvenanmaalaisten itsensäkin tunnustamaa "hemmakärlek"-ilmiötä. Ihan jokaiseen tätä ei tietenkään voi yleistää, mutta keskimäärin ahvenanmaalaiset vaikuttavat kyllä olevan eniten kiinnostuneita muista ahvenanmaalaisista ja omasta saarestaan. Olen kuullut Ruotsissa opiskelevilta ahvenanmaalaisilta, että sielläkin he muodostavat herkästi yliopistoissa omia ahvenanmaalaisporukoitaan ja viihtyvät parhaiten keskenään. Moni opiskelija tulee myös viikonloppuisin kotiin Ahvenanmaalle Ruotsista tai manner-Suomesta koska kaipuu kotipiireihin on niin suuri.
Kun saarelle muutettuani ensimmäiset vuodet kävin hyvinkin ahkerasti iltaelämässä ja kaikenlaisissa kekkereissä, kiinnitin huomiota siihen, että harva ahvenanmaalainen kyseli minulta mitään manner-Suomen elämääni tai kotipaikkakuntaani liittyvää. He olivat kyllä valmiita keskustelemaan kanssani ja ottamaan mukaan illanistujaisiin, enkä jäänyt sillä tavoin ulkopuolelle, mutta koin, että minusta ei oltu kuitenkaan samalla lailla kiinnostuneita kuin ahvenanmaalaiset ovat toisistaan ja saaren sisäisistä asioista. Keskustelunaiheet liikkuivat ainakin niissä piireissä joissa itse olin, hyvin pitkälle Ahvenanmaassa.
Olen saanut vuosien myötä täältä myös muutamia todella hyviä ystäviä jotka ovat kiinnostuneita minusta "syvemminkin", mutta kokonaisuudessaan voin kyllä allekirjoittaa sen, ettei täällä ole mitenkään helppoa sujahtaa osaksi porukkaa. Noita läheisiä ahvenanmaalaisystäviäni yhdistää myös se, että kaikilla heistä on jokin linkki manner-Suomeen; yhden äiti on sieltä, toinen on opiskellut Vaasassa ja kolmas on syntynyt manner-Suomessa. En tiedä voisiko olla niin, että minullakin olisi vähemmän ystäviä jos en olisi sattunut kohtaamaan juuri heitä.
Monta hyvää kommenttia on jo ilmaissut saman minkä itsekin haluan ilmaista, mutta vahvistan vielä omallani samaa linjaa.
En asu Ahvenanmaalla, vaan kaksikielisellä alueella rannikolla. Olen puhtaasti suomenkielinen. Työpaikallani vain 30% työntekijöistä on puhtaasti suomenkielistä, ja loput puhuvat vaihtelevalla vahvuudella joko ruotsia tai suomea, itse en juuri ollenkaan. Olen nuoruudessani edustanut sitä sektoria, jonka mielestä tällaisia "ongelmia" ei oikeasti pitäisi edes olla olemassa, kyllä kaikkien pitäisi puhua suomea. Nyt kun on jo ikää ja enemmän ymmärrystä asioista, näkee vähän paremmin miten hankalaa suomen kielen opiskelu voi olla, etenkin jos omasta perheestä ja kaveripiiristä tasan nolla puhuu suomea. Mulla itsellä on todella iso kynnys ruveta puhumaan ruotsia, olen epävarma. Miten voisin siis vaatia, että ruotsinkielisten pitäisi kyetä ylittämään se kynnys tuosta vaan ja ruveta praataamaan mun mieliksi suomella? Silti meillä ei ole töissä kieliongelmia: jos joku ei ymmärrä, koitetaan jollain niistä kolmesta kielestä, joita meidän firmassa käytetään. Melkein aina tärppää, ja jos ei tärppää, käytetään netin kääntösaitteja avuksi. Tässä meidän kieliongelmassa voi nähdä muitakin hyötyjä, joista ihan erityisesti haluan nostaa esille "kiusallisten" tilanteiden sietokykyä: oppii nopeasti, ettei se nyt ole niin kauhean vakavaa, kyllä se asia silti saadaan jotain kautta perille. En ole kokenut vielä kertaakaan ruotsinkielisellä paikkakunnalla työskennellessäni, että joku olisi ivallinen tai pilkkaisi: kieli vaan ei joskus mätsää. Uskon, että aika monella se tulkinta, että toinen pilkkaa tai on ivallinen, kun jatkaa toisella kielellä puhumista, on tulkittu väärin. Sitä vain jatkaa epätoivoisesti sillä kielellä, jota osaa, ja toivoo, että jos ilmaisee toisella tavalla, toinen ymmärtää.
Joskus aiemmin meillä oltiin vain kiusaantuneesti ihan hiljaa jos ei ymmärretty toisiamme, koska kukaan ei uskaltanut myöntää ettei tajunnut: sitä pelkoa ruokkii just se kummallinen käsitys, että ei suostuta omahyväisyyttä tai paremmuudentunnosta opettelemaan toista kieltä. Oikeasti syy on kyllä ihan täysin inhimillinen sisäinen kynnys. Musta osoittaa sivistyksen puutetta, jos painostaa muita puhumaan "oikealla kielellä", oli se sitten suomi tai ruotsi: tarinassa esiintyviä "pakotan muita hanakasti puhumaan omaa kieltäni"-ihmisiä löytyy nimittäin kyllä molemmin puolin jakolinjaa. Kaikkein kamalinta on se, että mulle jäi käsitys että nainen kyllä osaa ruotsia, mutta jostain mielihalusta pakottaa ahvenanmaalaisia asiakaspalvelijoita suomeen. Mua loukkaa, että mun työkavereista puhutaan ylimielisinä rantaruotsalaisina, joilla on ollut kultalusikka ahterissa syntymästä asti: näistä paljon ihanampia työkavereita saa hakea, ja kaikki ovat ihan tavallisia keskiluokkaisia ja -tuloisia tyyppejä. Ja vaikka olisivatkin parempituloisia, mitä sitten? En minä pidä hyvätuloisia sen kummempina kuin pienituloisia.
Tuo Iltiksen juttu on ihan niiden perusagendaa. Mulla onkin nyt ratkaisu tähän tikusta tekemällä tehtyyn ongelmaan: mitä jos me kaikki vaan luovuttaisiin hyökkäämisestä ja valheellisesta oikeudentunnosta ("KYLLÄ PITÄÄ PUHUA TOISTA KOTIMAISTA!"), ja sen sijaan koitettais katsoa että onko siellä toisella puolella tyyppi, joka on ihan samalla tavalla ihminen ja epävarma siitä että puhuuko kakkoskielellä oikein. Ja lakataan lukemasta tuommoisia roskalehtiä, joissa yritetään väkisin tehdä vastakkainasettelua milloin minkäkin ryhmän välille.
Onpa taas oiva keskustelun aihe tässä! Olen Ahvenanmaa-fani ruostuneella kouluruotsipohjalla. A:maalla käydessäni puhun kohtaamistilanteissa aina ruotsia, vaikka kuinka kökköä, mutta englantiin ei luonto anna myöten turvautua. Tahtoisin oppia sujuvammaksi ruotsin puhujaksi, mutta asuinpaikkakuntani ei tarjoa sen harjoitteluun mitään mahdollisuuksia. Kökköruotsini ei ole A:maalla koskaan herättänyt negatiivisia reaktioita, päin vastoin olen aistinut sympatiaa tyyliin "anna mennä vain, virheistä viis". Jos ei oikeasti osaa yhtään kyseistä kieltä, tilanne on tietenkin toinen. Kyllä minäkin Serbiassa englantiin tukeutuisin... Mutta noista asenteista vielä: Vihanlietsonta kahden kotimaisen kielemme välillä, tässä tapauksessa Ahvenanmaahan suunnaten, on todella typerää. Ja Iltasanomien valtalehtenä pitäisi ymmärtää vastuunsa. Mitkä lienevät kyseisen artikkelin kirjoittajan (jolla on ruotsalainen sukunimi!) kytkennät ja kipukohdat kieleen liittyen? Kiinnostaisi tietää.
Jostain syystä minun pitää suomen kielisenä kaksikielisessä kunnassa osata ruotsia, mutta ruotsin kielisen ei tarvitse osata/haluta puhua suomea. Miksi näin?
Jostain syystä minun pitää suomen kielisenä kaksikielisessä kunnassa osata ruotsia, mutta ruotsin kielisen ei tarvitse osata/haluta puhua suomea. Miksi näin?
Miksi muuten yksikielinen kunta voi olla vain ruotsin kielinen. Mikään kunta ei voi olla vain suomen kielinen, vain joko kaksikielinen tai ruotsin kielinen.
Ja jos yritän edes puhua ruotsia, joka sekottuu saksan kieleen, jonka handlaan paremmin, niin voi sitä paheksunnan määrää. Kiitos, en edes yritä, eiköhän englannin, saksan, venäjän ja japanin kielet ole riittävät. Itseäni luullaan nimieni perusteella ruotsin kieliseksi, asuessani ruotsienemmistöisessä kaksikielisessä kunnassa minua pidettiin kielipetturina, koska olen täysin suomen kielinen, mutta huijaan nimelläni.
Kunta voi olla myös vain suomenkielinen, tähän liittyy vähemmistökieltä puhuvien prosentuaalinen osuus asukkaista, halutessaan kunta voi alle 6 % vähemmistökielen edustajillakin pysytellä kaksikielisenä. Omalta asuinalueeltani esimerkiksi Laihia ja Isokyrö ovat suomenkielisiä.
Miksi kuvittelet, ettei ruotsinkielisen tarvitse osata tai muutoin puhua suomea kaksikielisessä kunnassa? Ruotsinkielinen asiakas saa minulta palvelun ruotsiksi, mutta kun suhde kääntyy toisinpäin, palvelee hän minua suomeksi. Jos on asennevamma kieltä kohtaan ja kuitenkin syystä tai toisesta asuu kaksikielisellä alueella, kannattaa ainakin tarkkaan pohtia työpaikan valintaa, jotta ei joudu pakolla kieliongelmien eteen.
Ahvenanmaalla on siis onnellista elää ilman kielellisiä oikeuksia, 90%n enemmistön ehdoilla.
Suomen pitää ottaa mallia tästä mainiosta kielipoliittisesta ratkaisusta ja poistaa 5%n ruotsinkieliseltä vähemmistöltä sen nykyiset erityisoikeudet.
Suomenkieliset sopeutukoot ruotsinkielisen enemmistön ehdoilla elämiseen onnellisten saarilla ja vastaavasti ruotsinkieliset sopeutukoot elämään 90%n enemmistön ehdoilla mantereella, ilman kielellisiä oikeuksia.
Reilu meininki ja vastavuoroisuus!
Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan!
Pari juttua jäi mietityttämään Kotipizza-yrittäjien tapauksessa.
Toinen oli kritiikki firman nimestä. Jonkun asiakkaan mielestä olisi pitänyt olla Hempizza. Kyse on tuotemerkistä ja koko ketjun nimestä, joka on sama Ivalosta Ahvenanmaalle.
Valituksia oli tullut siitäkin, että liikkeen ovessa oli aukioloajat _myös_ suomeksi, ruotsin lisäksi - niin paljon, että lopulta yrittäjä poisti suomenkieliset tekstit. Tämä kuulostaa tosi oudolta. Kyse on yksityisestä yrityksestä ja palveluhenkisyydestä. Jos suomen kieli ei ole Ahvenanmaalla mitenkään syrjitty, keitä ovat nämä asiasta huomautelleet ihmiset ja mikä on selitys asialle?
Hyvä teksti, kiitos :)
Aika samoilla linjoilla ollaan - huh heijaa vaan.
Bongasitko JYSK:n aiheuttamat kohut?
Kivaa kesää sulle täältä toiselta suomenkieliseltä saarelaiselta :)
Joo, JYSK-kohu oli ehkä vähän liioiteltu joltain osin koska ketjun kassaohjelman kielen asettamat haasteet voi ymmärtää, mutta toisaalta ketju on tiennyt tulevansa ruotsinkieliselle markkina-alueelle joten he olisivat ainakin voineet aloittaa myymälämateriaalin kylttien kääntämisen ruotsiksi jo hyvissä ajoin ennen Ahvenanmaan myymälän avaamista.
Kivaa kesää sinullekin :)
Kunkin alueen virallinen kieli tarkoittaa VIRANOMAISKIELTÄ eli kieltä, jolla asioidaan alueen viranomaisten kanssa.Se EI tarkoita kieltoa käyttää muita kieliä muissa tilanteissa, ja valtion viranomaisten voi Ahvenanmaallakin asioida myös suomeksi, eli ruotsin kielen rajaus koskee vain Ahvenanmaan maakuntahallinnon viranomaisia.
Kyllä yleensä maailmassa kaikilla muillakin kielillä saa palvella ja jutella kuin vain virallisilla kielillä. Intiassakin on kieliä käytössä tuhansia, ja vain vähemmistö maan asukkaista puhuu mitään sen virallisista kielistä edes äidinkielenään. Suomen viralliset kielet ovat suomi, ruotsi ja saame. Mutta kyllä manner-Suomessa palvelua saa suomen ja ruotsin lisäksi myös monissa paikoissa mm. englanniksi, ranskaksi, eestiksi ja venäjäksi tai kiinaksikin - riippuen mitä kieliä missäkin osataan. Espanjassa kun kävin, sai monissa paikoissa palvelua jopa suomeksi, koska suomea osaavat sinne pohjoisesta muuttaneet palvelivat suomenkielisiä asiakkaitaan suomeksi. Jopa paikalliset jäätelömyyjät, jotka eivät olleet ikinä käyneet mitään kurssia suomen kielestä, olivat opetelleet joitain sanoja suomeksi, jotta pystyivät palvelemaan myös suomenkielisiä.
Ahvenanmaalaiset virkamiehet ovat äärettömän rajoittuneina. Eivät ymmärrä mantereella vieraillessaan käsiteltävästä asiasta mitään, ainoa mikä heitä kiinnostaa on puhujan ruotsin kielen virheettömyys. Hymähdykset, säälivät ilmeet ja vastaavat paljastavat persoonan kapeuden. Itse ruotsinkielisenä häpeän heidän puolestaan. Heijastavat kotimaakuntansa asujamiston henkistä tasoa.