Tähän tällainen viikonlopun loppukevennys-postaus. :)
Olen harrastanut talviuintia 12 vuotta. Tai 13, joka tapauksessa aika pitkään. ☺️ Ehkä tätä voisi toisaalta kutsua enemmänkin talvipulahteluksi, sillä en mä varsinaisesti avannossa ui, vaan menen veteen ja vietän siellä noin minuutin kerrallaan. Jo sekin kylmäaltistus tekee hyvää.
Sen lisäksi että talviuinti vahvistaa vastustuskykyä, se on maailman paras anti-stress-lääke. Siis todellakin paras, ja saattaa Kreikkakin jäädä kakkoseksi. Ainakin avantopulahdus on helpompi toteuttaa arjessa kuin Kreikassa käyminen. :)
Viime talvet olen harrastanut avantopulahtelua etenkin Kalastajan eli miesystäväni mökillä. Täällä on tehty aina viime talveen saakka laiturin viereen avanto, ja sinne sitten vain jäähyille tikkaita pitkin. ☺️
Erään kerran menin avantoon suoraan suksiltani, tullessani hiihtolenkiltä. Olin niin kuumissani (taisi olla liikaa päällä sillä lenkillä...), että heitin vaatteet jäälle ja laskeuduin avantoon. Ai että teki hyvää.
(Tämä oli mulle ainutlaatuinen avantokokemus, sillä normaalisti mun avantokäyntejä edeltää sekä seuraa sauna - oon sen verran "nössö", että ilman saunaa en avantoon normaalioloissa menisi.)
Viime talvena miesystäväni keksi uudenlaisen avannon. Tämä siksi, että avannon hakkaaminen sekä sulana pitäminen kieltämättä on erittäin työlästä, ja mies oli muutenkin innostunut kuulemastaan omalaatuisesta vinkistä.
Niin sitten mökille ilmestyi viime talvena seuraavanlainen "avanto":
Ei tämä nyt tosiaan yhtä tunnelmallinen ole kuin reikä järven jäässä, mutta ajaa asiansa...! :) Ja on lähempänä saunaa kuin järvi..!
Meillä on nyt siis mökin terassilla vedellä täytetty arkkupakastin. Tämän talven kylpysesonki starttasi viime viikolla.
On tässä välillä käyty vielä järvessäkin, mutta pakko myöntää, että etenkin tuulisella säällä on paljon mukavampi ottaa kylmäkylpy terassilla saunan yhteydessä, kuin lähteä viimassa alas rantaan.
Pakastimeen mahtuu hyvin istumaan. Vettä ei voi pitää ihan pintaan asti tai se loiskuu yli.
Vesi ei jäädy talven pakkasillakaan, sillä (ironisesti), pakastin suojaa sitä jäätymiseltä.
Kalastaja on rakentanut pakastimen ympärille suojan, jolloin se ei myöskään peity lumeen :)
Eilen tuli nautittua pakastekylvyssä myös kauden ensimmäinen glögi. 🥰
Kuka muu tykkää talviuimisesta? Tai talvipulahtelusta..?
Voi olla, että silti varovasti ehdotan, jos oikeakin avanto vielä tekisi paluun... 💙
Joku pyysi minua hiljattain bloggaamaan siitä, miten vuosi sitten remontoitu keittiö on käytännössä toiminut.
Täältä tulee :)
Muistin virkistykseksi, vanha keittiöni (90-luvun Puustelli-keittiö) näytti tältä.
Uudesta puusepän tekemästä tuli tällainen.
Mihin olen ollut tyytyväinen?
No, melkein kaikkeen. ☺️ Etenkin siihen, miten siistiltä keittiössä nykyään näyttää. ❤️ Olen luonteeltani valitettavan sotkuinen ihminen, ja jos vain on mahdollista jättää jokin tavara lojumaan ns. väärälle paikalle, niin yleensä sen teen. Uudessa keittiössä on niin paljon säilytystilaa, ettei mikään jää kuormittamaan työtasoa ainakaan siksi, ettei kaappeihin mahtuisi.
Ennen kaikkea keittiössä on nyt astianpesukone, minkä tiesinkin olevan ratkaisevaa siisteyden kannalta. Yhden hengen taloudessa astianpesukone toimii lähinnä likaisten astioiden säilytyskaappina, ja pesuohjelma pyörähtää kerran viikossa. (Astiat eivät haise, koska huuhdon ne vedellä ennen kuin laitan pesukoneeseen. Älkää kysykö, miksi kuitenkin olisi liian vaivalloista tiskata ne tiskiaineella käytön jälkeen, se vain selvästikin oli liikaa, koska tiskipöytä oli aina ennen täynnä astioita...)
Mikä minut yllätti, oli puisen työtason tahriintumisen herkkyys.
Vaikka tiesin, että puu materiaalina imee helposti itseensä esim. kosteutta, ja että viinilasia tai muuta värjäävää ei sovi puiselle tasolle kaataa, en ollut tajunnut, kuinka herkästi pintaan todella jää jälkiä.
Minua oltiin "varoiteltu" puisen työtason tietystä vaivalloisuudesta, ja nyt ymmärrän, mitä tällä tarkoitettiin.
Käytännössä, työtasolle ei voi koskaan jättää huolettomasti vesilasia tai mitään kosteaa astiaa, sillä pintaan jää jäljet alle 10 minuutissa. (Siis pysvät jäljet.) Jos työtasolla tekee mitään, mihin liittyy vettä tai esineitä, joiden pohja saattaa olla kostea, jäljet täytyy pyyhkiä saman tien. Jos huuhtelen jotain raanan alla ja puutasolle lentää vesipisaroita, pisaroiden kuvat jäävät näkyviin, jos en kuivaa niitä.
Tämä on ehkä ollut hieman rasittavaa kaltaiselleni perfektionistille. Tiedän, että asiaan voisi myös suhtautua rennosti ja antaa työtason rauhassa tahriintua - onhan kyseessä kuitenkin keittiö jossa saakin näkyä elämän ja kokkailun jäljet. Silti. Mun on todella vaikea jättää vesipisaroita tai märkiä juomalaseja tai muita potentiaalisesti kosteapohjaisia esineitä imeytymään pintaan. Ja siksi työtasoa pitää olla koko ajan kuivaamassa.
Sen hinnan kauniista työtasosta saa käytössä maksaa. :) Oletteko muut puisen työtason omistajat rentoja vai tarkkoja asian suhteen? 😀
(Onneksi yksi helppo ratkaisu astioiden pohjien jättämiin tahroihin oli laittaa työtasolle pari neutraalin väristä tablettia ☺️)
Jatkuvaa kuivailua ja tahrakammoa lukuunottamatta keittiö on toiminut kuin unelma. :) Olen tyytyväinen hellaan, jääkaappiin, astianpesukoneeseen ja ihan kaikkeen. Kuten toivoinkin, säilytystilaa on niin paljon, että keittiössä on yhä muutamia lähes tyhjiä vetolaatikoita ja kaappeja.
Värimaailma on ihana. En ole katunut sitä, että otin vaalean sävyiset yläkaapit.
Mulle oli erityisen tärkeää, että kaikki lajiteltavat jätteet mahtuvat siististi kaappeihin. Vanhoissa keittiöissäni tämä ei ole ikinä onnistunut ja osa jätteistä on lojunut kasseissa ympäri huushollia (tyyppiä kartonki eteisessä...). Nyt biojäte, lasi ja metalli ovat sekajätteen kanssa jätevaunussa ja kartonki & paperi ovat omilla hyllyillään siivouskaapissa. Palautettavat pullotkin mahtuvat siivouskaappiin.
On ihanan kevyt olo, kun kaikki mahtuu paikoilleen ja pinnat ovat siistit ja vapaat kaaoksesta. 🙏🏻
Paitsi.......
Ruokapöytä.
Lähes päivittäin mun ruokapöydällä näyttää tältä. Siis välillä, ei koko päivää. :D Tämä on oikeastaan jopa aika siisti versio.
Vaikka just sanoin, että kaikille tavaroille mun keittiössä on paikka, johon ne enemmän kuin hyvin mahtuvat, en jostain syystä siltikään aina laita tavaroita heti paikoilleen käytön jälkeen.
Tämä on tyypillinen näky, kun olen tehnyt ja syönyt ruokaa ja sitten siirtänyt tavaroita työtasolta ruokapöydälle jotta voin siivota työtason. Lisäksi kuvassa näkyy edellispäivän eväsrasia sekä juomapullo jota käytän kuntosalilla. Paperitollojakin on asianmukaisesti mukana asetelmassa. Pikkuinen kananmunakenno on myös eväsrasia, kuljetan siinä kananmunaeväitä. Kuvaa edeltävänä päivänä mulla on ollut töissä aamuvuoro ja siksi mukana on ollut sekä lounasrasia että aamiaiskananmunien kenno.
Kananmunakennoista puheen ollen, kennot ovat mulla käytössä myös kosteiden lajiteltavien jätteiden kuivausta varten. Kuvassa näköjään on soijamaitopakkaus kuivumassa kananmunakennossa. Normaalisti kenno on mulla jätekaapissa olevalla pienellä tasolla, ja kuivaan siellä mm. tonnikalapurkkeja ja pieniä lasisäilykepurkkeja. Soijamaitopakkaus ei sinne mahdu, joten se laitetaan kuivumaan seinää vasten. Aika karmean näköistä, tiedän, mutta olen tottunut tähän meininkiin. :D
Siivoan ruokapöydän viimeistään illalla ennen nukkumaanmenoa, niin että aamulla voi taas tulla täysin siistiin keittiöön. Mutta työtaso ja tiskipöytä - ne ovat AINA puhtaat. ☺️ Ja se on ihan uutta Sannia - uuden keittiöni ansiota. ❤️
P.S. Tää vielä: olisin mieluusti voinut ottaa valmiiksi naarmutetun tiskitason...! 😅 Kun kaikki on ihan uutta, huomaa pinnoilla jokaisen uuden naarmun. Ja niitä tulee sitten kytättyä. Se on oikeastaan vastaremontoidun tilan huono puoli mulle. Olisin rennompi, jos joku olisi valmiiksi kuluttanut näihin pintoihin elämän jälkiä.
Ongelmansa kullakin. 😆
Mulla on hurjan kivoja uutisia! Instagramin puolella olen näistä jo vähän kertoillutkin, mutta moni teistä ei seuraa minua siellä joten ilman muuta laitetaan ilouutiset myös blogiin! Ja yksi uutinen koskee blogia itseäänkin. :) 💜
Aloitetaanpa juuri siitä uutisesta.
Mun blogi siirtyy vihdoin, 14 vuoden jälkeen, omalle sivustolleen. Uusi sivu avautunee lokakuun puoliväliin mennessä, tiedotan tarkan päivämäärän kun sen tiedän. :) Mutta osoite on jo tiedossa, ja se on ytimekkäästi
Laittakaahan ylös, niin löydätte minut jos tämä terve.fi-osoitteen sivusto en ehtinyt kadota kun seuraavan kerran pistäydytte Karkkipäivässä.
Luulenpa, että mitään huimia uudistuksia ei uudella blogisivulla tule tapahtumaan, vaan pikemminkin paluuta vanhaan old school -blogipohjaan selkeine sivupalkkeineen (desktop-näkymässä) ja hakemistoineen. Haetuimmat sisällöt kuten Kreikka ja tietyt ihonhoitojutut tulevat olemaan helpommin löydettävissä. Saa laittaa myös toiveita, jos tulee jotain mieleen helppokäyttöisyyteen liittyen :)
Olen niin kaivannut mun leppoisaa Sanni Kreikassa -banneria, että sekin todennäköisesti tekee paluun.
⬆️ Tätä banneria emme kuitenkaan enää tule näkemään, hihi... 🩷 (On kuitenkin omalla tavallaan aina rakas, tämän bannerin ajat olivat Karkkipäivän kulta-aikaa.)
Sitten uutisia työrintamalta. :)
Olen viime vuodet kaivannut ympärilleni kipeästi työkavereita, kuten myös säännöllisempää mahdollisuutta tehdä asiakastyötä. Mulla oli nämä palaset pitkään mukavasti kohdillaan, kun aina kesään 2019 saakka tein välillä duunia mun vanhassa työpaikassa Ahvenanmaalla ja sen jälkeen olin pari vuotta töissä NHS Oy:lla. NHS:n fuusioiduttua Transmerin kanssa mun toimisto siirtyi Espooseen, mikä muutti ratkaisevasti mahdollisuuksiani pendlata sinne Tampereelta.
Pandemiakin iski samaan saumaan, ja sittenpä oltiinkin kaikki etätöissä seuraavat pari vuotta. Nykyään teen Transmerille töitä freelancerina enkä käytännössä koskaan käy toimistolla. Pari kertaa vuodessa pääsen kentälle myyntiavuksi erilaisiin kampanjatapahtumiin.
Olen aika yksinäinen työni keskellä.
Niin paljon kuin yrittäjän työstäni tykkäänkin, kaipaan ihmisiä ympärilleni. (Vaikka oon muuttumassa introvertimmaksi - siltikin. ❤️) Kaipaan työyhteisöä ja tunnetta siitä, että olen osa jotakin kokonaisuutta. Muista ihmisistä saa energiaa, jota ei korvaa mikään.
Niin tein päätöksen hakea sisällöntuottajan duunini rinnalle työmahdollisuuksia, jotka tarjoavat ihmiskontakteja ja paluuta asiakaspalveluun.
Tämän päätöksen seurauksena hain extraajan työtä Tampereen Ruohonjuuresta, ja tänään oli mun eka päivä siellä. 🤗
Työvuoroja Ruohiksessa saattaa olla hyvinkin satunnaisesti, aika näyttää mitä tuleman pitää, mutta tämä on ehdottomasti tihein mahdollisuus asiakastyöhön mitä mulla on ollut sen jälkeen, kun heittäydyin yrittäjäksi 10 vuotta sitten.
Tilanne tuntuu turvallisella tavalla paluulta juurille. Karkkipäiväkin sai alkunsa niinä aikoina, kun hain opiskelemaan kosmetiikkamyyjäksi ja sitten työllistyin kosmetiikkaliikkeeseen. Täällä mä intoilin onnesta soikeana, kun olin päässyt unelmieni työhön. Sittemmin bloggaajuudesta tuli toisenlainen unelmien työ, mutta en koskaan lakannut kaipaamasta asiakkaiden pariin.
Twistbe'n Veera ja Kati
Eikä siinä vielä kaikki! 🔥
Mä olen myös "lusikoinut" itseni Twistbe-leiriin, koska tällä porukalla jos millä on sellaista osaamista ja meininkiä, ettei mistään muualta sellaista Suomessa löydy. Olen aina kokenut vahvaa samaistumista twistbeläisiin, ohjaahan heitä syvä intohimo raaka-aineisiin ja ihonhoitotuotteiden todellisten vaikutusten ymmärtämiseen. Twistbeläiset ovat hyvällä tavalla mahtavia kosmetiikkanörttejä - kriteerit tuotevalikoimalle ovat poikkeuksellisen tiukat, ja incit syynätään niin tarkkaan että meikäläisenkin ainesosa-excelit kalpenevat rinnalla.
Haluan jatkuvasti kehittyä ammattiosaamisessani, ja Twistbe'n konsepti tarjoaa siihen loistavan väylän. Ajattelitko Twistben olevan vain "yksi kosmetiikan verkkokaupoista"? Katin ja Veeran luotsaama firma on kuin ihoklinikka, jossa kiperimmätkin ihopulmat ovat henkilökunnan ydinosaamista. Siinä missä moni isompi myymälä tai verkkokauppa tarjoaa kaikkea ihanaa laidasta laitaan, Twistbe'n valikoima on koottu tarkasti palvelemaan erilaisia iho-ongelmia. Asiakkaat kaipaavat apua ruusufinnistä akneen ja atopiasta PODiin, ikääntyvää ihoa ja perusihotyyppejä unohtamatta. Valikoima on suppeampi - mutta osaaminen hyvin spesifiä.
Olin Twistben myymälässä viime viikolla tutustumassa kahden päivän ajan, ja mulla tipahti monttu auki siitä perehtyneisyydestä, mikä henkilökunnalla on erilaisiin iho-ongelmiin. Olenhan itsekin koulutukseltani kosmetiikkamyyjä ja mielestäni jopa aika pätevä sellainen, mutta Twistbe'llä olin oppilas. En ole kuunaan omassa työssäni kohdannut niin haastavia ihopulmia, joita seurasin Twistbe'n perus-asiakaspalvelussa kahden päivän ajan. Vaikutuin ja inspiroiduin - ja opin paljon.
Twistbe-yhteistyö huipentuu lokakuussa I Love Me -messuilla, kun menen Twistbe'n osastolle töihin kaikkina kolmena päivänä. ❤️🔥 Nähdään kenties siellä? :) Messut ovat perjantaista sunnuntaihin 20.-22.10.
Kollegaksi saan mm. ihanan Miia Johanssonin. 🥰
Ihmisiä, työkavereita, asiakkaita, kohtaamisia...! Niin ihana syksy edessä. :)
Kaikilla meistä taitaa olla joitain outoja tapoja.
Tässä mun oudot tavat Top 6.
Tämä on oudoista tavoistani kummallisin.
Kun avaan kaapin oven ottaakseni sieltä jotain, jätän oven herkästi auki. Ovi jää mun jäljiltä useammin auki kuin kiinni. Keittiössäni on hyvin tavallinen näky, että kaksi tai kolme kaapin ovea on auki.
Olen yrittänyt miettiä, miksi ihmeessä teen näin. Tutkiskeltuani ovituntemuksiani syvällisesti olen tullut tulokseen, että syy mitä ilmeisesti johtuu siitä vaivan kokemuksesta, minkä oven avaaminen aiheuttaa. Jätän oven alitajuisesti auki, jotta mun ei tarvitsisi kohta avata sitä uudelleen - ja nähdä avaamisen, ehm, vaivaa, jos tarvitsen kaapista jotain. 🤷♀️
Tämä on jotain niin kummallista, että kieltämättä pakko pitää itseään ihan pikkuisen outona tämän takia! 🤣
Salaatin syöminen haarukalla on *mmetin rasittavaa, kun kasviksia saa kalastella haarukan piikkeihin ja puolet tippuu lopulta pois matkalla suuhun.
En tiedä mikä oikein olisi salaatin syömisen tarkoituksenmukainen etiketti - no varmaankin just se haarukka, mutta kun se ei vain sovi salaatin kaltaiseen ruokaan. Lusikka, johon saa nostettua kerralla järkevän määrän salaattiaineksia, olisi paljon käytännöllisempi, mutta jossain on päätetty, että lusikalla syödään vain nestemäistä ruokaa tai puuroa - tai jälkkäreitä.
Mä joka tapauksessa syön salaattini aina isolla lusikalla. 🥗
Missä tahansa liikunkin, paperitolloista voi seurata mun jälkiä. Olen ihan käsittämätön talous- ja WC-paperin käyttäjä. WC-paperi toimii talouspaperin ohella "siivouspaperina" mun kotona.
Pyyhin paperiin tahroja pöydältä, tahmaa sormista, levinnyttä meikkiä silmänurkasta tai ruoanmuruja suupielistä. En lopulta edes tiedä, mihin kaikkeen käytän paperia, sillä jos yritän tietoisesti asiaa miettiä, en keksi, miten muka voi olla koko ajan niin paljon pyyhittävää.
Mutta sitä vain on.
En kestä pienintäkään tahraa tai vesipisaraa pinnoilla ja ne on heti pyyhittävä. Miksi en käytä tähän kestorättiä, en osaa sanoa. Käytän välillä, mutta paljon enemmän paperia.
(Kuvan tilanne on lavastettu todellisuutta huomattavasti siistimmäksi.)
Mun kylppärin roskiskin täyttyy joka viikko paperitolloista.
Sen sijaan, että käyttäisin yhden käsivoiteen loppuun ja avaisin sitten uuden, minulla on kerralla käytössä useampia. Se ei vielä ole erikoista, mutta tämä on: käytän käsivoiteen melkein loppuun, ja sitten se jää kuukausiksi yöpöydälle pölyttymään. Koska haluan käyttää ne viimeisetkin jämät, mutta en jaksa/muista hakea iltaisin saksia, joilla tuubin saa leikattua auki ja jämät kaivettua käyttöön.
Tällä hetkellä mulla on yöpöydällä kuusi käsivoiteena käyttämääni voidetta, joista viisi on sellaisia, joista ei enää saa puristettua mitään ulos vaan olisi niiden saksien paikka.
(Tai ehkä roskiksen.)
Tämä outo tapa ärsyttää erityisesti sisartani, joka taas tänä aamuna (olin hänen luonaan yötä) läksytti minua maidon pöydälle jättämisestä. "Miksi sä AINA jätät nämä pöydälle lämpenemään? Ne menee pilalle!"
(Ja on tämä tapa saattanut ärsyttää muitakin läheisiäni.)
Mulla on tapana juoda aamuisin kahvia parinkin tunnin ajan, ja laitan kahviin maitoa ja kermaa. Mun suosikkiyhdistelmä on soijamaito ja kuohukerma. Erinäisten kahvikupillisten välillä en laita maitoa ja kermaa takaisin jääkaappiin. Miksi? Koska jääkaapin oven avaaminen ärsyttää. (Katso outo tapa numero 1 oviin liittyen. Jääkaapin ovea ei vain voi jättää auki, ja siksi jätän maidon mieluummin ulkopuolelle.)
Ihan tautisen omituista.
Saatan käyttää yhtä lautasta monta kertaa. Pyyhkäisen siitä vain rasvat ja ruoanjämät pois ja laitan tiskikoneeseen, ja nappaan sieltä taas käyttöön, kun on seuraavan aterian aika.
Mun astianpesukone toimiikin ennen kaikkea likaisten astioiden säilytyskaappina. 😂
Pesuohjelma pyörii vain kerran viikossa. Yhden ihmisen taloudessa iso tiskikone ei juuri nopeammin täytykään, vaikka en käyttäisi lautasia uudelleen. :D
*
.
P.S. Paperitolloja löytyy myös mun astiankuivauskaapista. Ne ovat "kestotolloja", joilla kuivaan puisen työtason vesitahroja. 😆 Ne ovat astiakaapissa ikäänkuin piilossa, ja sieltä tollon voi aina ottaa huomaamattomasti käyttöön! 🙈
Kun löydän jotain josta tykkään, oon siinä uskollisesti kiinni kuin superliima.
Ostan hyvää tuotetta maailman tappiin. Ja jos sen valmistus lopetetaan tai saatavuus heikkenee, ostan varastot täyteen.
Kuten näitä.
Cattier Pulpe Fondante miselligeeli.
Maailman paras silmämeikinpoistoaine minulle, jonka silmät eivät siedä melkein mitään putsaria. Tämä on niin törkeän hyvä meikinpoistaja että en pysty kuin ylistämään ja olemaan monttu auki, kun luonnonkosmetiikan lempeä putsari poistaa vahvimmankin synteettisen meikin hujauksessa. (
Pulpe Fondanten myynti Suomessa loppuu. Ostin kymmenen ja olisin ostanut enemmänkin, mutta luonnonkosmetiikan säilyvyydellä näitä ei (valitettavasti) pysty jemmaamaan monta vuotta. 10 kappaletta Cattierin miselligeeliä (pakkaus 200 ml) riittänee mun käytössä kolmeksi vuodeksi jos hyvin käy.
Celeb Luxury Viral Colorditioner sävyttävä hoitoaine.
Näissä on ihan parhaat korallin & ruusukullan sävyt. Edellisellä värjäyskerralla innostuin myös pastellisesta lohenpunaisesta, jonka saa lantraamalla punaista ja sekoittamalla joukkoon ihan tipan oranssia.
Celeb Luxuryn maahantuonti loppuu enkä tiedä mitä koko brändille tapahtuu. Ostin Lykosta puoleen hintaan pari kymmentä kappaletta. Nämä ovat synteettistä kosmetiikkaa, joten asianmukaisesti säilytettynä kestävät vuosikausia. Vieköhän tosin mikään tätä Tigin hoitsikan ennätystä.... (nyt 13 vuotta and still going strong...)
Yves Rocher Low Poo.
Paras vaahtoamaton sulfaatiton shampoo ja ylipäänsä yksi parhaita shampoita koskaan.
Valmistus loppui tänä vuonna. Tilasin 18. (Rocherin verkkokauppa antaa tilata yhtä tuotetta kerralla max 9 kpl joten tein kaksi maksimimäärän tilausta.) Näitten päiväys on vuoteen 2025 ja normikosmetiikan säilöntäaineilla säilyvyyttä epäilemättä piisaa pitkälle tuon yli.
Lagom Kaurasnäkkäri.
Se paras kauraleipä, paras näkkäri ja paras vähähiilihydraattinen leipä.
Mun lähikauppa lopetti näiden myynnin, ja niin on lopettanut moni muukin myymälä Tampereen keskustassa. En löydä näitä enää mistään.
Laitoin lopulta tuskastuneena kyselyn Ullan Pakarille joka Snäkkäriä valmistaa, että mistähän voisin ostaa tätä. Ullalta minut ohjattiin Lejoksen asiakaspalveluun, Lejos kun vastaa Lagom-tuotteiden myynnistä & markkinoinnista.
Lejokselta minulle annettiin tiedoksi yksi ainoa kaurasnäkkäriä myyvä kauppa Tampereen keskustassa (kaukana minusta), ja lisäksi kerrottiin, että Snäkkäriä voi tilata 8 kpl myyntierissä Lejoksen verkkokaupasta. No totta maar tilasin. Suora tilaus Lejokselta tulee vieläpä halvemmaksi kuin kaupasta ostaminen. Ei tullut edes postikuluja.
Lagom-kaurasnäkkäri on gluteeniton tuote ja siksi sikakallis. Mulla ei ole gluteeniongelmaa, mutta muuten vain rakastan tätä leipää. Melkein harmi että se on gluteeniton, normi-kaurana tuote olisi halvempi ja saatavuus sekä menekki tällöin varmasti parempaa. Mun lähikaupassa yksi neljän snäkkärin pakkaus maksoi jotain 3,90€, eli yhdelle leipäpalalle tulee hintaa melkein euro. Voi ymmärtää, ettei näin kallis erityisruokavalion herkkunäkkäri ole monelle kaupalle kannattava pitää valikoimassa.
Onneksi on verkkokaupat. 🙏🏻 Jos joku muukin on tämän herkun fani, täältä voi tilata myyntieriä.
Onko sulla tuotteita, joita ostaisit maailman tappiin?
Olen nyt käynyt loppuun Silta Educationin keskittymisvalmennuksen. Se oli erittäin hyvä.
Kuulin valmennuksesta Hesarin artikkelissa aiemmin keväällä ja totesin, että tämähän oli kuin tilauksesta mulle tehty ohjelma. Valmennus on suunnattu nykypäivän ylistimuloivassa ympäristössä kuormittuville ja sitä kautta keskittymis-, tarkkaavaisuus- ja muistihäiriöistä kärsiville. Check. ✔️
Olen ihminen, joka todennäköisesti saattaisi kuormittaa itsensä ylivirikkeellisyyteen ilman nettiä ja älylaitteitakin, siitä pitää huolen erityisherkkyyteni sekä ylikiinnostuneisuuteni. En ole eläissäni ollut tylsistynyt enkä tiedä, mitä sellainen tila olisi. Minulla on koko ajan tekemistä. Mulle on jo pienestä pitäen aiheuttanut enemmän harmia kaiken kiinnostavan tekemisen välillä valitseminen kuin se, että ei keksisi tekemistä.
Olen ennen kaikkea tietofriikki sekä äärimmäisen kiinnostunut vuorovaikutuksesta muiden kanssa. Tykkään jutella muiden kanssa, oppia heiltä, jakaa kokemuksia, tutustua ihmisiin.
Kun tällaisen ihmisen käsiin antaa asian nimeltä Internet, seuraukset ovat ne, joita kannan tänä päivänä. Monet puhuvat some- ja älypuhelinaddiktiosta, mutta mä olen puhdas Internet-addikti. Olen ollut jo toistakymmentä vuotta ennen ensimmäistä älypuhelintani tai Instagramia. Jälkimmäiset ovat toki yhä vain syventäneet tiedon ahmimiseen sekä sosiaaliseen vuorovaikutukseen liittyvää netin käyttöäni.
Olen tiennyt tasan tarkkaan, mistä keskittymisvaikeuteni ja muut kognitiiviset haasteeni johtuvat, ja Sillan valmennus käytännössä vahvisti sen. Toisaalta, opin jotain uuttakin. Erityisesti dopamiinin merkityksestä.
Asia on niin, että meitä jatkuvasti ympäröivä stimulaatio uuvuttaa aivomme.
Kuvaa hyvin paljon tätä päivää, että Silta Educationin kaltaiselle yritykselle ja heidän tarjoamilleen valmennuksille on tarvetta. Älyteknologian haittavaikutuksista puhutaan paljon, mutta ei edelleenkään riittävästi. Fakta on, että älyteknologia on kaiken hyödyn ja tehokkuuden ohella tuonut meille myös paljon vaikeuksia. Älyaika on yhä niin uutta, että ongelmien laajuus tulee selviämään kunnolla vasta vuosikymmenten kuluttua.
(En yllättyisi, vaikka tulevaisuudessa someapplikaatioiden kylkeen tulisi pakolliseksi disclaimer: "aiheuttaa riippuvuutta ja voi johtaa kognitiivisiin haittoihin.")
On ironista, että meillä on kaikki tämä älykkyys ja taito kehittää hienoja älylaitteita, mutta samalla, puhtaasti evolutiivisesti, aivomme eivät ole kehittyneet vastaanottamaan sitä virikkeiden määrää, jonka nyky-ympäristö ja älyteknologia tarjoavat. Onhan se hassua, että kehitämme älylaitteita avuksemme helpottamaan elämäämme, ja sitten käykin näin. Kun koko ajan on tarjolla uutta viihdyttävää ja nautinnollista virikettä, aivomme tilttaavat. Aivomme eivät ole kehittyneet siihen multi-havainnointiin ja ärsyketulvaan, jota älylaiteympäristö tarjoaa ja edellyttää.
Aivot väsyvät siitä, että jatkuvasti siirretään huomio paikasta toiseen. Sitä on multitaskaus yksinkertaisimmillaan. Multitasking ei ole pelkästään sitä, että osallistut Teams-palaveriin ja chattaat kaverin kanssa samalla kun viimeistelet projektilausuntoa, vaan myös sitä, että katsot Netflixiä ja selaat samaan aikaan Instagramia. Kuvittelemme, että rentoudumme ja viihdytämme itseämme tällaisella toiminnalla, mutta aivot eivät rentoudu – ne väsyvät. Jo se, että tietokoneen selaimella on auki monta välilehteä ja hypit niiden välillä lukien yhden jutun Hesarista ja kohta toisen aiheen jutun Tiede-palstalta, kuormittaa päätä.
Allekirjoittanut viittaa ja tunnustaa.
Tämä on sitä, mitä olen tehnyt omalle päälleni viimeiset runsaat 15 vuotta.
Sillan valmennuksessa lähestytään keskittymisvaikeuksia tieteen näkökulmasta, selittäen, millä mekanismeilla nyky-ympäristön ärsyketulva tekee meistä levottomia ja luo keskittymisvaikeuksia. Kaikki avataan helppotajuisesti, kiinnostavasti ja havainnollisesti tieteen kautta. Myös biologiaa sivuten, evoluutio kun liittyy aivojemme kehitykseen.
Vaikka valmennuksessa nousee ongelmien juurisyissä keskeisenä esiin älylaitteiden kulutus, valmennus ei syyllistä ja ohjelma pyrkii päinvastoin tarjoamaan fiksuja tapoja käyttää älylaitteita. Valmennuksen sanoma ei siis ole: lopeta somen käyttö äläkä katso Netflixiä. Valmennus haluaa pikemminkin tehdä osallistujan tietoiseksi omasta suhteestaan ympäristön virikkeisiin, älylaitteet mukaan luettuna, ja antaa työkaluja tämän ympäristön hallitsemiseen ja omien tapojen muuttamiseen siten, että keskittymiskyky palaa ja vaelteleva mieli rauhoittuu. Että osaisimme olla kunnolla läsnä, yhdessä asiassa ja hetkessä kerrallaan.
Kuten sanottua, pidin valmennuksesta todella paljon. Se toi tiedon ohella lohtua, koska pystyn nyt vielä paremmin ymmärtämään, kuinka nyky-ympäristön virikkeellisyys aiheuttaa meille lähes väkisin uupumusta.
On lohdullista tajuta, että aivot eivät oikeasti ole kehittyneet jaksamaan tällaista tykitystä. (Ja kyllä, ihan itse olen valinnut aivojani tykittää tarjolla olevin keinoin.) Kunkin resilienssi on yksilöllinen ja toiset kestävät ärsyketulvaa paremmin kuin toiset. Tosiasia on kuitenkin se, että uupumus- ja ahdistusoireet sekä keskittymisvaikeudet ovat lisääntyneet merkittävästi käsi kädessä älyteknologian myötä. Tämä näkyy niin kouluissa kuin työpaikoilla.
Sillan kaltaiset valmennukset alkavat varmaan tulevaisuudessa olla yhtä yleisiä kuin salilla käynti tai psykoterapia.
Sillan perusvalmennus kestää neljä viikkoa ja kullekin viikolle on oma teema. Teemat ovat Dopamiini ja aivot, Ympäristö, Tavat ja motivaatio sekä Stressi ja tunteet. Kullakin viikolla käydään teeman kautta perusteellisesti läpi, mitkä asiat vaikuttavat keskittymiseen ja annetaan konkreettisia, helppoja työkaluja, joilla voi parantaa keskittymiskykyä – ja koko elämänlaatua, yleisesti.
Minulle oli uutta, miten laajasti dopamiini vaikuttaa. Tiesin, että se vaikuttaa motivaatioon mielihyvän kokemusten kautta, mutta en ollut aiemmin ymmärtänyt, että se on avainroolissa myös oppimisessa ja keskittymisessä.
Tällaisia asioita opin itsestäni ja ongelmistani valmennuksessa:
1. Multitasking ja ylivirikkeellisyys on tärkein syy hajonneeseen keskittymiskykyyni. Ilman muuta. Pompitutan aivojani hullun lailla, koska olen tieto-junkie. Jollekulle toiselle some voi olla ongelma, minulle jo pelkkä netti on ongelma. Rakastan ahmia netissä tietoa. Ja samalla minulla olisi myös töitä, koti ja ihmissuhteita hoidettavana. Valitettavasti hyvin usein netti vetää mut magneetin lailla puoleensa vaikka pitäisi olla tekemässä muuta. Voin rynnätä tarkistamaan jotain random-asiaa netistä vaikka kesken imuroinnin. Ja kun tarkistan yhtä asiaa, yhtäkkiä olen jo viidennellä uudella sivulla - ja tekemässä kolmesta asiasta muistiinpanoja.
2. Laskenut dopamiinitaso on toinen tärkeä vaikuttava tekijä. Normaali dopamiinitaso auttaa meitä pysymään motivoituneina ja parantaa keskittymistä, mutta jatkuvat netistä (ja somesta) haetut dopamiinipiikit laskevat pitkään jatkuessaan dopamiinin normaalitason alapuolelle. Tämä johtaa keskittymisvaikeuksiin ja pahimmillaan masennukseen, kun dopamiini on laskenut riittävän alas.
Minusta tuntuu, että dopamiinitasoni on pysyvästi laskenut alle normaalitason. Tämä voisi selittää myös taipumustani ahdistukseen ja huolen tunteisiin.
3. Ymmärsin (vielä aiempaa paremmin), miksi liikunta on mulle niin suuri henkireikä. Miksi koen liikunnan niin auttavana. Käyn salilla aina keskellä päivää, se on paras aika mulle. Toki on tunnettua, että fyysinen aktiivisuus lievittää ahdistuksen ja levottomuuden tunteita, mutta nyt opin, että liikunta myös parantaa keskittymistä ja oppimiskykyä. Tämäkin liittyy dopamiiniin. Liikunta lisää aivoissa dopamiinia, ja dopamiini tehostaa kognitiivisia toimintoja. Simppelisti: kun vedät puolen tunnin treenin, omaksut sen jälkeen asioita paremmin ja pystyt paremmin tekemään tietotyötä. Ja myös muistat oppimasi asiat paremmin! 💎
Liikunta on mulle se lääke, jota ilman mun pää olisi kai muusautunut totaalisesti jo aikoja sitten.
Tämäkin rutiineihin liittyvä asia oli hauska oivallus. Rutiinien suoritus vie meiltä vähemmän energiaa eikä kuormita meitä juuri lainkaan, ja siksi totutut tavat ovat niin helppoja ja mukavia. Uudet asiat taas vaativat paljon energiaa ja niitä käsitellään eri osassa aivoja. Tajusin tämän valossa paremmin, miksi viihdyn nykyään niin paljon rutiineissa ja miksi ne rentouttavat. Kreikka on yksi tällainen rutiini.
Voisin mennä uuteenkin maahan, mutta uuden asian haltuunottoon liittyvä stressi, vaikka positiivinen, on vähemmän mieluisaa kuin tutun ja turvallisen rutiinin toistaminen. Kreikka on turvallinen rutiini.
Koenko saaneeni valmennuksesta apua?
Kyllä, sanoisin näin. Vaikka moni asia oli tuttua, sain niille nyt tieteellisen selityksen. Ja se on todella lohdullista.
Sain myös paljon hyviä konkreettisia työkaluja. Mainitsen yhden suosikeistani: vaeltavien ajatusten parkkipaikka. Tietokoneen viereen asetetaan kynä ja paperia. Kun ajatukset vaeltavat työtehtävää tehdessä muihin asioihin, tulee vaikka jokin idea mistä haluan kirjoittaa tai halu tarkistaa työtehtävään liittymätön asia, nämä kirjoitetaan eli parkkeerataan paperille. Kun työtehtävä on saatu loppuun, tai kun on seuraava tauko, parkkeeratut asiat saa käydä läpi. (Valmennuksessa suositellaan taukoa työnteosta kerran tunnissa, vähintään 90 minuutin välein.)
Valmennus oli rakennettu taitavasti ja kunkin teemaviikon aiheesta oli sopivasti toistoa niin, että käsiteltävä asia todella ”meni jakeluun”. Videot olivat sopivan mittaisia (tyypillisesti noin 3-5 minuuttia) ja kaiken kaikkiaan asiat esitettiin selkeästi, kiinnostavasti ja kannustavasti. Aivan erityisen paljon tykkäsin aivotutkija ja psykologian tohtori Mona Moisalan haastatteluista. Monan kertoma multitaskingista ja aivoista sai minut näkemään multitaskingin vielä hieman eri silmin ja todella sisäistämään huomion pompottelun haitallisuuden.
Sillan perustajat ja valmentajat, Johanna ja Veera
Kritiikkiä valmennus saa englannin kielestä, josta ei ollut mainintaa Silta Educationin kotisivulla. Yritys ja valmentajat ovat suomalaisia, ja vaikka kotisivun kieli on englanti, odotin silti saavani suomalaiselta valmennusyritykseltä suomenkielisen materiaalin. Kaikki materiaali on kuitenkin englanniksi. Itselläni on ihan sujuva englannin kielen taito, mutta kaikilla valmennuksesta kiinnostuneilla välttämättä ei.
Annoin tästä Sillan valmentajille, Veera Virintielle ja Johanna Vilmille, palautetta. He kertoivat, että yrityksen kieli on englanti, mutta materiaali on saatavilla myös suomeksi. Vastaisuudessa kielivaihtoehto tullaan lisäämään ilmoittautumiskaavakkeeseen. Valmennus on vielä pilottivaiheessa ja jotkin asiat hioutuvat vielä.
Kysyn Veeralta ja Johannalta, eikö heitä aiheensa asiantuntijoina turhauta se yhä vain enemmän älysovelluksia ja erilaisia laitteita pursuava ympäristö, jossa elämme. Heidän työnsä voi varmaan jossain määrin joskus tuntua taistelulta tuulimyllyjä vastaan.
Naiset toteavat, että turhauttaahan se vähän, mutta eivät vaikuta lannistuneilta. He esimerkiksi itse eivät vaikuta paljon somessa, vaikka yrityksellä somekanava onkin.
”Pitäisi saada enemmän yhteiskunnalliseen keskusteluun sitä, mitä some ja digilaitteet tekevät meille”, naiset sanovat.
Itselleni jäi mieleen tohtori Moisalan repliikki: älylaitteista ja jatkuvasta viihdyttämisestä on tullut sosiaalinen normi, jota pitäisi uskaltaa kyseenalaistaa.
Olen täsmälleen samaa mieltä.
(Ja mun pitäisi vähentää netin käyttöä. Aamen.)
Seuraava Focus-keskittymisvalmennus alkaa 30.8.
"Hyvää lomaa!" saan kuulla käytännössä aina, kun lähden Kreikkaan.
Mutta olenko mä lomalla?
En oikeastaan. Tai lyhyesti: en.
Päätyöni on sisällöntuottaja, ja tätä työtä, kuten montaa muutakin, voi tehdä etänä. Yksinyrittäjänä työaikatauluaan voi muutenkin rukata itselleen sopivalla tavalla. Työni antaa monia vapauksia, mutta en oikeastaan pysty pitämään sen enempää kunnon lomaa kuin palkansaajat.
Sen jälkeen kun 10 vuotta sitten ryhdyin yrittäjäksi, olen pitänyt oikean neljän viikon mittaisen loman vasta kahtena viime kesänä. Kahdeksan vuoden aikana en pitänyt yhtäkään täyttä viikkoa lomaa, vuoteen mahtui joitakin yksittäisiä töistä vapaita päiviä. Tuohon aikaan tein yritykseni ulkopuolella vielä muitakin töitä, vietin esimerkiksi kesälomani kesätöissä vanhassa työpaikassani Ahvenanmaalla (😅).
(Jaa että miksi uuvuinkaan..?)
Toki Kreikkaan matkustaessa pyrin keventämään - ja kevennänkin - työkalenteriani, mutta lomapäiviä en voi pitää. Teen töitä joka päivä. Useimmiten viikonloppuisinkin. Yrittäjät tietävät, että aniharvoin omasta yrityksestään tulee pidettyä täysin puhtaita 0 h-päiviä. Somessa tai blogissani tämä ei näy - omia kaupallisia yhteistöitä lukuunottamatta, tietysti. Seuraajilleni ulos päin näkyvien töiden lisäksi teen sisällöntuotantoa ja konsultaatiota Transmerille, kirjoitan raportteja ja pidän palavereita asiakkaitteni kanssa, kirjoitan asiantuntija-artikkeleita asiakkaiden kanaviin ja käsittelen valtavia määriä kuvia.
Työpäiväni Kreikassa eivät monelta osin eroa millään tavalla työpäivistäni kotitoimistolla. Maisema vain on erilainen. ❤️ Ja teen lyhempää päivää.
Ainoa merkittävä ero normaaliin työhöni on se, että en tee "purkkikuvauksia", kuten asian hellästi ilmaisen. ☺️ Normaaliin työviikkooni kuuluu poikkeuksetta paljon kuvaustyötä: kuvausrekvisiitan hankintaa, oikean valon kyttäämistä, välillä kuvauslokaatioiden etsintää sekä todella, todella paljon valokuvaamista.
Kun lähden pidemmäksi aikaa reissuun, kuvaan kaikki kyseisen kuukauden yhteistöiden tai omien kosmetiikkasisältöjeni tuotteet etukäteen. Materiaali kulkee mukana.
.
Olen kokenut toisenkinlaisen ajan. Yhtä lailla myös silloin olin joka päivä töissä, mutta sain kuukausipalkkaa siitä, että kirjoitin blogia. Minulla ei ollut käytännössä asiakkaita tai toimeksiantajia. Olin monta vuotta palkallinen ammattibloggaaja.
Se oli aikaa, kun saatoin lähteä Kreikkaan vaikka kahdeksaksi viikoksi ja kirjoittaa mistä tahansa. Kirjoitin melkein joka päivä Kreikasta. Näiden vuosien aikana syntyi pohja matkasisällöilleni, joista tuli omalla tavallaan blogini tärkeä jalka. Tulen aina olemaan häkeltyneen kiitollinen siitä, että minulla oli mahdollisuus tehdä niin. Se on ehkä suurimpia lahjoja, joita olen ammatillisesti saanut.
...Juuri voideltu hyperpigmentaatioalue...
Olen joskus kertonutkin, että tulen kirjoittajaperheestä ja isäni oli kirjailija ja runoilija. Olen rakastanut kirjoittamista jo ennen kuin osasin kirjoittaa (sanelin kertomuksia äidille ja isälle, ja heidän piti kirjoittaa ne ylös.) Halusin pienenä olla kuin isäni, minustakin piti tulla kirjailija.
Lisäksi murrosikäisestä saakka halusin töihin matkatoimistoon. Halusin ylipäänsä jollain tavalla olla tekemisissä matkailun kanssa.
Kirjailijan lahjakkuutta en saanut, mutta yhtä kaikki päädyin muutaman mutkan kautta elättämään itseni kirjoittamalla. Onnekkaana sattumana synnyin blogisukupolveen. Tällaisellekin kirjoittamiselle on (ollut) tilauksensa. Kaikista ei tarvitse tulla kirjailijoita, copywritereita tai journalisteja, ja silti voi kirjoittaa työkseen. 💖
En enää voi lähteä Kreikkaan vain kirjoittamaan Kreikasta. Mutta voin lähteä tänne, ja tehdä töitä täällä.
Sekin on etuoikeus josta olen kiitollinen.
Matkakosmetiikka on pakattu ja valmiina lähtöön. :) Seuraavat neljä viikkoa kuluvat Kreikassa.
🔸Kasvojen puhdistus: Taiga Cleansing Oil (eka kerta kun vaahtoputsari jää kotiin. Käytän nykyään vaahtoa enää hyvin satunnaisesti.)
🔸Kasvovesi: Esse Sensitive Toner -> kapeassa Juice Beautyn 30 ml pullossa
🔸Silmämeikinpoistoaine: Cattier Bi-Phase -> matkapullossa
🔸Seerumi 1: By Mukk Deep Sea Serum
🔸Seerumi 2: Novexpert Polyphenols -> matkapurkissa
🔸Kasvoöljy: Urang Blue Oil Serum (tämä on jo valmiiksi pieni! ❤️)
🔸Kasvovoide: C/o Gerd Blueberry Queen Cream - näytekoko
🔸Silmänympärysvoiteet: Avène Soothing Eye Contour sekä Medik8 R-Retinoate (jälkimmäinen minipurkissa)
🔸Vartaloaurinkovoide: Dermosil Sensitive SPF 30 -> siirretty Go-pusseihin
🔸Kasvoaurinkovoide 1: LV Oat Soft Day Cream SPF 20 (tämä ihan vain pakkauksensa vuoksi, todennäköisesti käytän tämän vartalolla)
🔸Kasvoaurinkovoide 2: Aco Ultra Light Sun Face Fluid SPF 30
🔸Kasvoaurinkovoide 3: minipurkeissa Dhyvanan sävytetyt SPF 30 ja SPF 50
🔸Melasma-alueen aurinkovoide: Darphin Intral
🔸Shampoo: XZ Persikkanektari
🔸Hoitoaine: Bruns Varm Bergamot -hiusnaamio -> minigripissä
🔸Hiustenmuotoil: Bruns Tangy Mint -hiusgeeli
Ei-nestemäiset, eli nämä eivät vie tilaa litran pussista:
🔸Suihkugeeli: Lavera kiinteä palashampoo (ja voi käyttää hiuksiinkin jos Persikkanektari loppuu)
🔸Dödö: Rexona Motion Sense Stick
🔸Blistex-huulirasva (aiemmin väitettiin, että huulirasvatkin lasketaan nesteeksi, mutta mulla on huulirasva unohtunut takin taskuun ja repun sivutaskuun vaikka kuinka monesti, eikä turvatarkastuksessa ole älähdetty).
Instagramissa kyseltiin näistä näppäristä Go-pusseista. Ne on ostettu Normalista. Tosi hyviä käsimatkatavaraan - ja toki muutenkin säästävät tilaa matkapakaasissa, vaikka ei olisikaan liikkeellä litran kosmetiikkapussin rajoituksin.
Täytin Go-pussit Dermosilin vartaloaurinkovoiteella. Yleensä en ota matkalle mukaan kroppa-aurinkorasvaa vaan ostan perillä jonkun Nivean tai Ambre Solairen, mutta ne on jotenkin tympeitä, ja nyt sain mahdutettua uusien matkapussukoiden myötä mukaan paremman kroppa-auringon. Vaikka okei, eihän se varmasti riitä neljäksi viikoksi.
Dermosilin täysin uudistunut ja Allergia-tunnuksen saanut aurinkovoide pääsee lähempään esittelyyn toukokuun aikana.
Kosteuttavaksi seerumiksi valikoitui By Mukk'in mainio punaleväseerumi Deep Sea Serum, joka on myös antioksidanttinen ja sattuupa vielä ehkäisemään UVA-säteilyn vaurioitakin, kiitos punalevän sisältämien mykosporiiniaminohappojen. Sain tästä seerumista testiin minikoon Twistbe'ltä, ja tämä kapea pullo on kuin tehty reissuolosuhteisiin! Ihan paras näytekokoinen pullo! 😍
Pigmenttiläiskien ehkäisyn työvuoroon astuu tänä kesänä Novexpertin Polyphenols-seerumi. Nyt katsotaan, miten tämä suoriutuu verrattuna viime kesänä hienoja tuloksia tuoneeseen Niveaan. Polyphenols aloittaa duuninsa huomenna! :)
Kasvoaurinkovoiteen valinta oli tällä kertaa todella vaikea. Olen testannut huhtikuun aikana toista kymmentä uutta (ja osin vanhaakin) kasvoaurinkovoidetta, - joukossa ensimmäistä kertaa myös korealaisia, ja näistä piti nyt sitten valita jokin reissukaveriksi. Korealaisen Skin 1004:n Madagascar Centella Hyalu-Cica-aurinkoseerumi SPF 50+ (kuvassa keskellä) on ollut testattavista kaikkein paras ihotuntumaltaan sekä ainesosiltaan, mutta se jäi lopulta kotiin muita voiteita suuremman pakkauksensa sekä ei-niin-hyvän kosteudenkestävyytensä vuoksi.
Tätä kirjoittaessani valinta on lopulta päätynyt Acon voiteeseen. Syyt: litteä ja matkaystävällinen pakkaus, alkoholittomuus sekä hyvät UV-filtterit. (Ja veden sekä hien hylkivyys, tärkeää Kreikan lämmössä.) Aco on ihotuntumaltaan aivan superneutraali, ei tunnu oikeastaan yhtään miltään.
Testatuista aurinkovoiteista on tulossa esittely heti kun vain jaksan ja ehdin sen kirjoittaa. Toivottavasti toukokuun aikana, mutta toisaalta Kreikassa saattaa olla halu kirjoittaa jostain muusta... No, katsotaan. :) Mulla riittäisi vaikka mitä juttua aurinkovoiteista ja eri filttereistä..! 🤓
Noissa pikku-purkeissa on espanjalaisen Dhyvana-luonnonkosmetiikkabrändin sävytetyt SPF30- ja SPF50 -kasvoaurinkovoiteet. Nekin lähtevät mukaan, ja tulevat tällä kertaa olemaan ainoat luonnonkosmetiikan aurinkovoide-edustajat matkalla. En ole tainnut vieläkään ehtiä kirjoittaa Dhyvanasta blogin puolella, mutta tämän brändin aurinkovoiteet vertautuvat ohuudessaan ja vesivoittoisuudessaan - ja suoraan sanottuna miellyttävyydessään - Patykaan.
Pussi pakattu. :) Ja vielä on tilaa parille nestemäiselle meikkituotteelle kuten eyelinerille ja ripsarille. 👍
Toukokuun aikana siis luvassa myös Kreikka-sisältöä :)
Matkan ensimmäisen viikon omistan perheelle, joten silloin ei välttämättä tule blogisisältöjä, - paitsi Luonnonkosmetiikkapäivien postaus on tehty valmiiksi ja se tulee ulos keskiviikkona. ☺️
Ekan viikon jälkeen jään seikkailemaan itsekseni Dodekanesian pienille saarille. Oi Kreikka. Kyllä tätä on taas odotettu. 🇬🇷❤️
Valitessani kuvia tämän päiväiseen Instagramin kreikkalainen salaatti -julkaisuuni pysähdyin näihin kuviin. 1. lokakuuta 2016, Santorini. Muistan tämän illan kuin se olisi ollut viime vuonna.
Yhtäkkiä teki mieli jakaa tämä hetki teillekin.
Aina välillä tunnen niin häkellyttävän voimakkaasti, miten paljon Kreikka minulle merkitsee. Mielentila, voimavara. Energian lähde. Se ei ole lomakohde - vaikka se on sitäkin. Se on ennen kaikkea voimavara. Kuin repullinen rohtoa, joka lääkitsee, ilahduttaa ja vahvistaa, kun siihen on tarvetta. Olen kokenut Kreikassa niin paljon lämpöä ja kauneutta, että reppuni on ääriään myöten täynnä. Se tuo minulle lohtua hetkinä, kun tuntuu, että omat haasteet jatkavat vain kehäänsä ja kotiarjessa on vaikea nähdä värejä. (Näitä hetkiä on. Varjo-Sanni pitää siitä huolen.)
Tiedän että tämä kuulostaa mahdollisesti ällöttävän kliseiseltä, mutta Kreikan valo on niin kirkas, että mikään sisäinen varjo ei mahda sille mitään. Ei vain mahda.
Vaikka olisin kuinka surullinen, vaikka olisin kuinka uupunut... Kuinka vihainen ja pettynyt ja tuhkasirotin korkeimmassa kourassa. Ajatellessani valoa ja kauneutta Kreikan saarilla, kaikkea mitä olen siellä läpielänyt, tunnen iloa, lohtua - ja varmuutta. Kun tällainen valo on olemassa mun voimapankissa, eihän mua nujerra mikään. ❤️
Tätä kokemusta on vaikea selittää, mutta eihän kaikkea aina tarvitsekaan.
("Miksi sää aina selität, Sanni. Älä aina selitä", sanoi luokkakaverini Minna minulle 8-luokalla. Nyt 20 vuotta möhemmin selitän yhä. Yritän ainakin. ☺️)
Tässä pala mun Kreikan valoa. Ihana, ainutlaatuinen Santorinin valo. Olkoon siellä vaikka 100 tuhatta muuta turistia calderan reunalla ihailemassa valoa mun kanssa, ei haittaa. Tervetuloa. Rakastan Santorinia kaikkine turisteineenkin. 💛
Iltakävely, näköaloja ja kreikkalaista salaattia Santorinilla 1. lokakuuta 2016.
(Tuolla matkalla kirjoitin muuten vinkkipostauksen, kuinka nauttia Santorini-luksusta budjetilla. 🥰 Hinnat eivät ikävä kyllä varmaankaan enää toteudu vuonna 2023....)
Tämä pehmeä autereisuus. 💕
Huikeiden näköalojen ravintola on nimeltään Vanilia ja sijaitsee Firostefanissa.
(Budjettinäkökulmasta tämä vinkki pätee yhä: majoitu Firostefaniin tai Imerovigliin, jos haluat kokea Santorinin eeppiset maisemat edes hieman edullisemmin kuin Firassa ja Oiassa.)
Firostefanin kylän keskusaukio.
.
Kuuden viikon päästä kohtaamme Kreikan kanssa jälleen. ❤️
