Joku pyysi minua hiljattain bloggaamaan siitä, miten vuosi sitten remontoitu keittiö on käytännössä toiminut.
Täältä tulee :)
Muistin virkistykseksi, vanha keittiöni (90-luvun Puustelli-keittiö) näytti tältä.
Uudesta puusepän tekemästä tuli tällainen.
Mihin olen ollut tyytyväinen?
No, melkein kaikkeen. ☺️ Etenkin siihen, miten siistiltä keittiössä nykyään näyttää. ❤️ Olen luonteeltani valitettavan sotkuinen ihminen, ja jos vain on mahdollista jättää jokin tavara lojumaan ns. väärälle paikalle, niin yleensä sen teen. Uudessa keittiössä on niin paljon säilytystilaa, ettei mikään jää kuormittamaan työtasoa ainakaan siksi, ettei kaappeihin mahtuisi.
Ennen kaikkea keittiössä on nyt astianpesukone, minkä tiesinkin olevan ratkaisevaa siisteyden kannalta. Yhden hengen taloudessa astianpesukone toimii lähinnä likaisten astioiden säilytyskaappina, ja pesuohjelma pyörähtää kerran viikossa. (Astiat eivät haise, koska huuhdon ne vedellä ennen kuin laitan pesukoneeseen. Älkää kysykö, miksi kuitenkin olisi liian vaivalloista tiskata ne tiskiaineella käytön jälkeen, se vain selvästikin oli liikaa, koska tiskipöytä oli aina ennen täynnä astioita...)
Mikä minut yllätti, oli puisen työtason tahriintumisen herkkyys.
Vaikka tiesin, että puu materiaalina imee helposti itseensä esim. kosteutta, ja että viinilasia tai muuta värjäävää ei sovi puiselle tasolle kaataa, en ollut tajunnut, kuinka herkästi pintaan todella jää jälkiä.
Minua oltiin "varoiteltu" puisen työtason tietystä vaivalloisuudesta, ja nyt ymmärrän, mitä tällä tarkoitettiin.
Käytännössä, työtasolle ei voi koskaan jättää huolettomasti vesilasia tai mitään kosteaa astiaa, sillä pintaan jää jäljet alle 10 minuutissa. (Siis pysvät jäljet.) Jos työtasolla tekee mitään, mihin liittyy vettä tai esineitä, joiden pohja saattaa olla kostea, jäljet täytyy pyyhkiä saman tien. Jos huuhtelen jotain raanan alla ja puutasolle lentää vesipisaroita, pisaroiden kuvat jäävät näkyviin, jos en kuivaa niitä.
Tämä on ehkä ollut hieman rasittavaa kaltaiselleni perfektionistille. Tiedän, että asiaan voisi myös suhtautua rennosti ja antaa työtason rauhassa tahriintua - onhan kyseessä kuitenkin keittiö jossa saakin näkyä elämän ja kokkailun jäljet. Silti. Mun on todella vaikea jättää vesipisaroita tai märkiä juomalaseja tai muita potentiaalisesti kosteapohjaisia esineitä imeytymään pintaan. Ja siksi työtasoa pitää olla koko ajan kuivaamassa.
Sen hinnan kauniista työtasosta saa käytössä maksaa. :) Oletteko muut puisen työtason omistajat rentoja vai tarkkoja asian suhteen? 😀
(Onneksi yksi helppo ratkaisu astioiden pohjien jättämiin tahroihin oli laittaa työtasolle pari neutraalin väristä tablettia ☺️)
Jatkuvaa kuivailua ja tahrakammoa lukuunottamatta keittiö on toiminut kuin unelma. :) Olen tyytyväinen hellaan, jääkaappiin, astianpesukoneeseen ja ihan kaikkeen. Kuten toivoinkin, säilytystilaa on niin paljon, että keittiössä on yhä muutamia lähes tyhjiä vetolaatikoita ja kaappeja.
Värimaailma on ihana. En ole katunut sitä, että otin vaalean sävyiset yläkaapit.
Mulle oli erityisen tärkeää, että kaikki lajiteltavat jätteet mahtuvat siististi kaappeihin. Vanhoissa keittiöissäni tämä ei ole ikinä onnistunut ja osa jätteistä on lojunut kasseissa ympäri huushollia (tyyppiä kartonki eteisessä...). Nyt biojäte, lasi ja metalli ovat sekajätteen kanssa jätevaunussa ja kartonki & paperi ovat omilla hyllyillään siivouskaapissa. Palautettavat pullotkin mahtuvat siivouskaappiin.
On ihanan kevyt olo, kun kaikki mahtuu paikoilleen ja pinnat ovat siistit ja vapaat kaaoksesta. 🙏🏻
Paitsi.......
Ruokapöytä.
Lähes päivittäin mun ruokapöydällä näyttää tältä. Siis välillä, ei koko päivää. :D Tämä on oikeastaan jopa aika siisti versio.
Vaikka just sanoin, että kaikille tavaroille mun keittiössä on paikka, johon ne enemmän kuin hyvin mahtuvat, en jostain syystä siltikään aina laita tavaroita heti paikoilleen käytön jälkeen.
Tämä on tyypillinen näky, kun olen tehnyt ja syönyt ruokaa ja sitten siirtänyt tavaroita työtasolta ruokapöydälle jotta voin siivota työtason. Lisäksi kuvassa näkyy edellispäivän eväsrasia sekä juomapullo jota käytän kuntosalilla. Paperitollojakin on asianmukaisesti mukana asetelmassa. Pikkuinen kananmunakenno on myös eväsrasia, kuljetan siinä kananmunaeväitä. Kuvaa edeltävänä päivänä mulla on ollut töissä aamuvuoro ja siksi mukana on ollut sekä lounasrasia että aamiaiskananmunien kenno.
Kananmunakennoista puheen ollen, kennot ovat mulla käytössä myös kosteiden lajiteltavien jätteiden kuivausta varten. Kuvassa näköjään on soijamaitopakkaus kuivumassa kananmunakennossa. Normaalisti kenno on mulla jätekaapissa olevalla pienellä tasolla, ja kuivaan siellä mm. tonnikalapurkkeja ja pieniä lasisäilykepurkkeja. Soijamaitopakkaus ei sinne mahdu, joten se laitetaan kuivumaan seinää vasten. Aika karmean näköistä, tiedän, mutta olen tottunut tähän meininkiin. :D
Siivoan ruokapöydän viimeistään illalla ennen nukkumaanmenoa, niin että aamulla voi taas tulla täysin siistiin keittiöön. Mutta työtaso ja tiskipöytä - ne ovat AINA puhtaat. ☺️ Ja se on ihan uutta Sannia - uuden keittiöni ansiota. ❤️
P.S. Tää vielä: olisin mieluusti voinut ottaa valmiiksi naarmutetun tiskitason...! 😅 Kun kaikki on ihan uutta, huomaa pinnoilla jokaisen uuden naarmun. Ja niitä tulee sitten kytättyä. Se on oikeastaan vastaremontoidun tilan huono puoli mulle. Olisin rennompi, jos joku olisi valmiiksi kuluttanut näihin pintoihin elämän jälkiä.
Ongelmansa kullakin. 😆
31 comments on “Miten uuden keittiön kanssa on mennyt?”
Onhan puutaso käsitelty jollakin? Ainakin meillä se on ollut aina helppo pitää siistinä kun siinä on joku öljykäsittely 😊 toki ei se yhtä huoleton ole kun nuo laminaattitasot ja kivitasot.
Mun puutasolla on jokin vahakäsittely. Kuulema seuraavan käsittelyn tarvitsee vasta parin vuooden kuluttua.
Minustakaan puutason ei pitäisi olla noin herkkä. Sulla on ihanan iso keittiö yhdelle ja paljon käyttötilaa. Diggaan, että sulla on ihan peruskeittiö, eikä avokeittiötä,kuten kaikilla tuntuu olevan.😂 Ja ihan perus tiskipöytä!🥰 Ja jätteiden lajittelu sujuu helposti.😊
Mä tykkään myös siitä, että mun keittiö on omassa huoneessaan oven takana :) Avokeittiö ei sovi mulle koska kokkaan ihan koko ajan, en halua ruoan hajun kulkeutuvan muualle asuntoon. Mulle keittiö on aina ollut oma tyyssijansa ja sen "kuuluu" olla oma, selvästi erillinen tilansa. :)
Ei tämä sinänsä ole tiskipöytä vaan rosteritaso, joka on asennettu työtason keskelle. Mutta ehdottomasti halusin rosterisen, sekin kuuluu mun ajatukseen keittiöstä.
Minäkin nyt tartun tuohon puutasoon- sen ei pitäisi oikein käsiteltynä kyllä olla noin herkkä 🤔 kysäiseppä asiasta.
Kaunis on keittiö, ihastelin sitä jo aiemminkin 💕
Täytyy kysyä.
Mun aiempi kokemus puisen työtason kanssa elämisestä on Tanskasta, jossa mieheni työasunnossa oli tamminen työtaso. Siihenkin jäi jälkiä todella helposti ja oltiin ihan kypsiä tiskaamiseen, kun kyseisellä työtasolla ei ollut edes tiskialtaan ympärillä mitään reunoja vaan suoraan puuta. (Asunnossa ei olle tiskikonetta.) Kyseistä työtasoa oli syvä mahdottomuus pitää jäljettömänä. Siihen kun unohti illalla jonkun astian niin seuraavana aamuna oli rinkulat muistona...
Silloin kieltämättä mietin, että hankkiiko ihmiset puisen työtason vain ulkonäön ja tunnelman vuoksi, niin epäkäytännölliseltä se tuntui oikeassa käytössä. Mutta käsittely varmasti vaikuttaa olennaisesti pinnan herkkyyteen. Ystäväni luona näin puisen työtason, jossa oli niin vahva vahaus, että pinta oli ihan tasainen ja melkein kiiltävä - siihen pintaan ei tosiaankaan vesi imeytynyt.
Mä en kyllä vaihtaisi tälläkään pohjalla omaa työtasoani muuhun materiaaliin, mutta täytyy kysyä tuosta käsittelystä. Mun varmaan tarvitsee tehdä siihen stydimpi öljy/tai vahakäsittely.
Meillä oli ekassa omistusasunnossa puinen taso ja vaikka rakastin sen tuntua ja ulkonäköä, nykyistä keittiötä suunnitellessa päädyimme väliaikaisratkaisuna laminaattiin kuosilla antiikkitammi. Pari pehmentynyttä päärynää teki itse asiassa ratkaisun puolestamme. Never again. 😆
Minä halusin terästä kaikille tasoille, mies kiveä tai dektonia, joten jäimme miettimään mihin nykyinen taso aikanaan päivitetään. Laminaatti on ollut käytössä ihana. Supernätti ja huoleton, vaikka tuntuma ei ole lähelläkään puuta.
Apua... voin vain kuvitella jäljet... 🙈
Keittiösi on kyllä upea!
Meillä on myös puutaso, massiivitammea ja pellavaöljytty. Kestänyt yli 10 vuotta ihan priimana, vaikka laitetaan ahkerasti ruokaa, laitetaan tasolle usein kuumia kattiloita, ja kerran päivässä märät tiskit, käytän tasoa vähintään kerran viikossa leivinalustana ja joskus myös leikkuulautana kun en jaksa ottaa leikkuulautaa esiin. Eli ehkä kysyisin puusepältä, kuuluuko jälkien jääminen asiaan.
😮
Hmmm, täytyypä tosiaan kysyä puusepältä tuosta mun tason pintakäsittelystä. Mun taso ei ole öljytty vaan käsitelty jollain vahalla, mutta pinta on todella huomaamaton.
Meidän tasot dektonia,kallis kylläkin mutta olemme tyytyväisiä. Helppo pitää siistinä ja kestää kuumaa ja kylmää. Uunivuoat ja kattilat voi nostaa suoraan tasolle kuumina ja tahrat irtoavat helposti.
Minulla on myös hyviä kokemuksia puutasosta. Edes yön yli seisoneesta punaviinistä ei jäänyt tahraa. Käsiteltiin ekan vuoden aikana pari kertaa värittömällä Osmo color -vahalla ja jatkossa parin vuoden välein.
😮😮
Mun täytyy selvästikin perehtyä näihin eri öljy- ja vahakäsittelyihin. Enpä tajunnut, että näillä voi olla näin paljon eroa.
Meillä tasot kiveä (hellan vieressä) ja terästä (altaan ympärillä). Edellisessä asunnossa oli kiveä ja terästä ja lisäksi paljon petsilakattua puuta (edellisen asukkaan remontoima keittiö), sitä edellisessä (vuokra-asunnossa) öljyttyä puuta (altaan ympärillä tosi huono valinta vuokra-asuntoon, edelliset asuvat oli saaneet tosi kurjaan kuntoon). Kaikki aiemmat asunnot ja siellä olleet valinnat johti siihen, että kun itse rempattiin keittiö, oli tasovalinnat selkeät, kivi ja teräs best! Ainoat huonot puolet liittyy hintaan, mutta meillä oli päätös satsata tähän ja pihistää sitten siinä, että koottiin ja asennettiin keittiö itse.
Tsemit uuden rosterin kanssa, ne naarmut on ärsyttäviä (meillä 2v. vanha terästaso ja edelleen ootan, että kaunistuisi). Kokemuksesta kyllä tiedän, että kun terästaso on kovalla käytöllä, niin kyllä se siitä kaunistuu kun naarmut alkavat piiloutua. Edellisessä asunnossa ollut 20v. käytössä ollut rosterinen tiskipöytä oli oikeasti tosi kauniiksi kulunut. Sitä odotellessa...
Kivi ja teräs ovat kyllä käytännöllisimmät (ainoa poikkeus kivinen allas, jollainen on sisarellani, ja mun rähmäkäpälissä sinne on onnistunut hajoamaan mm. tunnearvoltaan tärkeä Muumi-muki.... 🙈😔).
Meillä oli exän kanssa kivinen taso ja olihan se superhuoleton. Jos minäkin olisin rempannut keittiön puhtaasti käytännöllisyyden ehdoilla, taso olisi ollut jotain muuta materiaalia kuin puuta. Mutta olen tunneihminen, ja puu vetoaa minuun tunnepuolella. Se on kaunis ja lämmin materiaali. Tämän vuoksi en kadu puu-valintaa, se tekee mulle hyvän olon kun menen keittiöön. ❤️ Mutta olisihan se mahtavaa, jos se ei olisi ihan niin herkkä tahriintumaan kuin nyt.
Teidän kommenttien perusteella olen tajunnut, että kyse on pintakäsittelystä. Asialle voi siis onneksi tehdä jotain. 🙏🏻
No tämä. On se hassua, että tietyn materiaalin kanssa kuluminen tekee siitä kauniimman. Uuden kiiltävä tiskipöytä on lähes pelottava epäluonnollisuudessaan. 😀
Ymmärrän täysin puun tuoman kodikkuuden! Meillä nuo kovat materiaalit kompensoituvat sillä, että keittiön kaappien ovet ovat tammea ylhäällä ja alhaalla lämpimän mustaksi petsattua puuta (nämä olivat yllättäen pihistä -versio, sillä Ikeasta löytyivät) ja lattia on öljytty tammiparkettia (tässä lattiavalinnassa mentiin tunne edellä, sillä ei ole optimaalisin keittiön lattia, kun roiskeet pitää kuivata tarkasti, mutta ah niin ihana se on silti).
Kuulostaa ihanalta..! (Tekisi heti mieli nähdä kuva...! 😍)
Meillä viisihenkisessä perheessä ollut tähän mennessä 12 vuotta massiivitammitasot keittiössä. Ensi vuonna meinataan hioa ja käsitellä uudelleen Osmo Colorin Top Oililla ne. Onhan ne herkemmät kuin vaikkapa kivitasot, mutta ei ne kyllä ihan noin herkät ole olleet kuin sinä Sanni kuvailit.
Ilmeisesti mäkin tarvitsen Osmo Color -käsittelyn, ei tähän voi muuta todeta kun on näitä kommentteja lukenut.
Oma puutasoni on massiivitammea, enkä ole huomannut ongelmia tahriintumisen kanssa. Monesti jää joku rinkula kahvimukin pohjasta, ja siivoan sen...samalla viikolla, kunhan ehdin. Ei ole jäänyt jälkiä.
Tuo osmon top oil on tietääkseni paras käsittely, tosin se saattaa tummentaa tason väriä jonkin verran.
Minulla on keittiössä puutaso, mutta siihen ei jää jälkiä.
Minulla olisi testailuvinkki (taas): voisitko testata sen Hauschkan mahdollisesti uudistuneen peitevoiteen kanssa myös Ere Perezin Lychee Crème -peitevoiteen? Tästä Perezin peitevoiteen olemassaolosta en ole edes ollut pitkään tietoinen, on varmaan aika tuore tapaus.
Kiitos ehdotuksista :)
Katsotaan, jos saisin ensi vuodelle aikaiseksi jonkin peiteaineita vertailevan postauksen.
Mulla oli yhdessä asunnossa puiset keittiötasot ja never again. Jo asuntoa ostaessa tuli huijattu olo kun näin asunnon ekaa kertaa tyhjänä, kun muutamat tummat kosteusjäljet oli näytössä peitetty blenderillä ja laakealla hedelmävadilla. Piti hioa ja öljytä tasot uudelleen että pääsi eroon noista jäljistä. Silti tuntui ettei sitä voi käyttää oikeasti työtasona johon osuisi kosteus, kun kaikesta tuntui jäävän jälkiä. Seuraavaan asuntoon (sattui olemaan remppakohde) otin ehdottomasti laminaatin tummalla puukuviolla. Paljon huolettomampaa ja helpompaa elämää ja ihan nättikin se on. :)
Törkeää...! 😠
Meille laitettiin puutaso remontissa ja kaunishan se on mutta ikävä kyllä meidän kokemukset on samanlaisia kuin sinulla. Öljysin tason ennen käyttöönottoa kahteen kertaan Osmo Colorin Top oililla ja siitä huolimatta se on ihan täynnä kaikkia jälkiä, ja olen huomannut että vaikka pisarat ja rinkulat pyyhkisi välittömästi niin siihen ne jää. Valoa vasten katsottuna taso näyttää törkeältä :( harmittaa, sitten kun tuo taso alkaa olla tiensä päässä niin ei laiteta kyllä puuta enää, niin kaunis kuin se onkin (uutena..)
😞😞
Hurjaa, miten erilaisia kokemuksia ihmisillä on puutasojensa kanssa. Kaiken lukemani perusteella oletan, että ne tasot, joille ei jää jälkiä, on käsitelty erittäin paksulla kerroksella (eli monella kerroksella) vahaa tai öljyä.
Minunkin tasollani on vahakäsittely, mutta kuten todettua, se ei ole estänyt jälkien syntymistä jo minuuteissa. Veden imeytymisen puuhun pystyy ihan silmin näkemään.
Mielenkiintoista sinänsä että esimerkiksi tuon Osmo Colorin käyttöohjeessa lukee että tuotetta levitetään kaksi kerrosta ja se ei näytä kuitenkaan riittävän. Miten kukaan tajuaa tai on tajunnut laittaa useamman kerroksen kun siihen ei ole ohjeistusta 🤔
Näinpä. 🤔 Ehkä he, jotka ovat tajunneet, ovat aikaisemmin pähkäilleet asiaa ja googlanneet, tai saaneet suosituksen useammasta kerroksesta joltain asiantuntijalta.
Vaalean puutason suojaamisesta vahalla tai öljyllä ei valitettavasti ole kokemusta, mutta esim keskitumman teak -tason käsittely onnistuu parhaiten jos vaikkapa illalla levittää sen pinnalle reilusti kyseiselle puulajille tarkoitettua öljyä (= teak -öljy tässä tapauksessa) ja jättää sen jälkeen tuon öljyn imeytymään puun pintaan yön ajaksi.
Seuraavana aamuna sitten pyyhitään jollain imukykyisellä rätillä (esim vanha mutta puhdas kylpypyyhe) imeytymättä jääneet öljyt pois ja saadaan näin puutasolle pinta, joka ei kovin helposti ime kosteutta tai likaa sisäänsä.
Käsittely kannattaa uusia kerran pari vuodessa jos/ kun pinta ei enää ole riittävän hyvin vettä/ likaa hylkivä. Ennen käsittelyä, toki kannattaa ehkä vielä varmistaa tason valmistajalta sopivin öljy- tai muun suoja-aineen laatu.
Kiitos vinkistä :) 👍