Muistatteko kun kirjoittelin viime keväänä ihohuokosista? Esittelin sisareni ihon kautta muutaman loistavan tärppituotteen huokosten piilotukseen ja supistukseen, NYXin Pore Fillerin ja Sosarin turvenaamion.

Sisareni iho ennen turvenaamiota...

...ja turvenaamion jälkeen.

Aihe on aina ajankohtainen sillä minnekäs ne huokoset meiltä katoaisivat... Aina yhä uusi sukupolvi tuskailee niiden kanssa. En sano että näkyvissä ihohuokosissa on mitään epäluonnollista tai "pahaa" ja että ne kuuluu piilottaa pois ihmisten silmistä :D, mutta monet meistä kuitenkin häivyttävät niitä mieluusti jos keinoja löytyy. Tasainen iho on monen tavoittelema ideaali.

Sain eilen lukijalta kysymyksen ihohuokosten häivytystä koskien, ja vastatessani hänelle mieleeni muistui tämä vielä blogiesittelyä vaille jäänyt loistava tuote. Ja siitä idea tämänpäiväiseen postaukseen, kiitos siis nimimerkki "epätoivoinen" :) Olin ottanut kuvatkin tätä postausta varten jo ajat sitten. Laitetaan ne nyt vihdoin ulos :)

Kuten "epätoivoiselle" kirjoittelin, huokosten häivytyksessä on kaksi tärkeää vaihetta: hoitopuolen toimenpiteet ja meikkauspuolen toimenpiteet. Yleisin tapa piilottaa huokoset on käyttää niitä blurraavaa pohjustus- tai viimeistelytuotetta, ja markkinoilta löytyy myös huokosia häivyttäviä meikkivoiteita.

Meikkituotteet ovat nopea tapa hoitaa huokoset, mutta pidempiaikaisen suotuisan muutoksen ihohuokosten rakenteeseen saa aikaan vain hoitotuotteilla. Tässä tehokkaimpia ovat savi-, muta- ja turvenaamiot, etenkin kaksi jälkimmäistä. Ne hoitavat samalla myös ihon punoitusta, laskevat tulehdusta ja poistavat talia ja rasvaisuutta. Usein laajentuneet ihohuokoset liittyvät ärtyneeseen, tulehtuneeseen ja rasvoittuvaan ihoon. Muta- ja turvenaamioilla voi hoitaa kerralla näitä kaikkia ongelmia.

Suosittelen naamioiden ottoa osaksi säännöllistä ihonhoitorutiinia, jos kokee ongelmaksi jatkuvasti laajentuneet ihohuokoset. Käytä naamiota kahdesti viikossa ja tulet huomaamaan eron :)

*) Sis. mainoslinkin.

Omiin suosikkeihini kuuluvat jo aiemmin esitellyn Sosarin ohella * Mádaran Detox-naamio (26,90€ / 60 ml). Sen vaikuttava aine on muta.

Olen saanut naamion aikoinaan Mádaran maahantuojalta.

Luonnonkosmetiikan muta/turvenaamiot ovat tehokkaampia kuin "normikosmetiikan", koska niissä vaikuttava aine muodostaa usein 100% pakkauksen sisällöstä. Saat siis parhaimman vastikkeen rahalle. Normikosmetiikan mutanaamiossa, esimerkkinä vaikka Glamglow (jossa itse asiassa käytetään savea, ei mutaa, vaikka nimi sanoo toisin ;)), käytetään näitä maa-ainesosia paljon pienempinä pitoisuuksina ja seoksissa on pitkä liuta muita täyteaineita. Virolaisten Sosarin ja TurBlissin naamiot ovat toistaiseksi ainoat tuntemani joissa turve ja muta ovat ainoa ainesosa. :)

Minulla ihohuokoset ammottavat etenkin kesäisin. Ne näyttävät kesäaamuisin useimmiten tältä:

Alivalotin kuvaa hieman jotta huokoset tulevat parhaiten esiin. :)

Kuva demonstroi hyvin myös kesäihon antikuivuutta. Se kiiltää aamuisin hiestä ja illalla laitetusta hoitotuotteesta, etenkin jos on erehtynyt laittamaan vähänkään täyteläisemmän tuotteen. Talvella näky on ihan toinen. Jo nyt syksyllä iho on huomattavasti kuivempi ja on aamulla jopa hieman karhean tuntuinen. Huokosongelmakaan ei ole (minulla) kylmään vuodenaikaan niin paha.

Mutta silloin kun ne huokoset ammottavat, kaivan naamiot esiin :)

Vaikutus on häkellyttävän tehokas ja välitön.

Kuvassa ihoni aamulla ja sitten päivällä Mádaran Detox-naamion jälkeen. Mielestäni ero on ihan mieletön, kuin huokoset olisi nipistetty kiinni.

Samanlaisen tuloksen saan myös Sosarin naamioilla. Niistä jää myös miellyttävämpi, puhtaampi tunne iholle kuin normikosmetiikan synteettisiä ainesosia sisältävistä muta/turvenaamioista.

Mikäli "normikosmetiikka" on enemmän juttusi, löytyy siltäkin puolelta jos jonkinlaista tuotetta huokosten hoitamiseen, sieltä suosikkeihini kuuluu Cliniquen Pore Refining Solutions -sarjan Instant Perfector. Cliniquen ja muutaman muun selektiivisen sarjan tuotteita huokosten hoitoon olen esitellyt muinoin täällä. (Cliniquen tuote oli tuolloin vähän eri nimellä.)

*

Onko muilla yhtä hyviä kokemuksia savi-, muta- ja turvenaamioista? Mikä on suosikkinne?

Arvostelussa Yliopiston Apteekin oma, Suomessa valmistettu luonnonkosmetiikan sarja YA Naturae.

Suomen kosmetiikkamarkkinat täydentyivät tänä vuonna uudella kotimaisella sarjalla kun Yliopiston Apteekki lanseerasi kesällä oman Ecocert-sertifioidun ihonhoitosarjansa.

Kun näin tiedotteen, peukut lensivät välittömästi pystyyn niin hintatason, pakkausdesignin kuin tietysti kotimaisuudenkin puolesta. On todella hienoa että meillä alkaa olla omia luonnonkosmetiikan sarjoja joka hintaluokassa. YA Naturae tuo kotimaisen luonnonkosmetiikan kauppoihin nyt vihdoin "opiskelijaystävälliseenkin" hintaan. Aiemmin halvimmat hinnat ovat olleet Dermosilin Nature-sarjalla, ja se taitaa edelleen olla hitusen Naturaeta edullisempi, mutta saatavuus rajoittuu nettikauppaan.

YA Naturae -tuotteet valmistetaan Helsingissä. Sarjaan kuuluu kahdeksan tuotetta ja ostin testiin koko poppoon öljypohjaista silmämeikinpoistoainetta lukuunottamatta. Sarjan kaikki tuotteet ovat vegaanisia ja alkoholittomia (siis etanolittomia, osassa on kyllä pehmentäviä hyvisalkoholeja). Korjaus: koko valikoima ei ole vegaaninen, huulirasvassa ja yövoiteessa on mehiläisvahaa. Hinnat ovat välillä 6,40€ - 12,40€.

Vartalovoide  8,90€ / 200 ml

YA sanoo: Rauhoittavaa kehäkukkauutetta sisältävä, helposti levittyvä ja täyteläinen YA naturae vartalovoide kaikille ihotyypeille. Voiteen sisältämät oliivi-, argan- ja ruusunmarjaöljyt sekä sheavoi kosteuttavat ja ravitsevat ihoa luonnonmukaisella tavalla. Koivunmahlauute auttaa ihoa uudistumaan. Mieto, pehmeä tuoksu, jossa häivähdys vaniljaa ja kookosta.

Sanni sanoo: täyteläinen, vaniljakookosvanukkaalta tuoksuva voide joka vaatii hieman työstöä ennenkuin imeytyy ihoon. Tiedättehän sen voidetyypin joka ei välttämättä ole hirveän rasvaista, mutta jää silti iholle valkoisena "pyörimään" ja imeytyy vasta voiteen lämmettyä = vaatii enemmän hieroskelua kuin toiset voiteet. Ihanan ravitsevan tuntuinen. Ei jätä kiiltävää tai tahmaista pintaa mutta kylläkin rasvatun tuntuisen.

Tykkään! :)

Puhdistusvaahto  10,90€ / 120 ml

YA sanoo: Luonnonmukainen YA naturae puhdistusvaahto kaikille ihotyypeille. Pehmeä ja täyteläinen puhdistusvaahto poistaa tehokkaasti iholta epäpuhtaudet ja meikin. Puhdistusvaahto sisältää runsaasti mustaherukansiemen- ja ruusunmarjaöljyjen omega-rasvahappoja, jotka ravitsevat ja kostuttavat ihoa sekä ruiskukkauutetta ja koivunmahlaa, jotka tuovat iholle pehmeyttä ja auttavat sitä uudistumaan. Hajusteeton.

Sanni sanoo: ihanan liukas vaahto! Koostumukseltaan paras kokeilemani luonnonkosmetiikan pumppuvaahto EkoPharman Vadelmavaahdon ohella. Vaahto ei tietenkään ole yhtä paksua ja kermaista kuin synteettisiä ainesosia sisältävien vaahtojen, mutta se on liukasta ja sitä voi työstää iholla kauan. Tämä on tärkeä ominaisuus minulle :) Tuoksu on erittäin mieto ja mitäänsanomaton.

Puhdistavana ainesosana mieto sokeritensidi dekyyliglukosidi. Käytettyjen pinta-aktiivisten aineiden määrän (yksi!) ja tehon huomioonottaen joudun toteamaan, ettei tuotteen lupaus "poistaa tehokkaasti iholta epäpuhtaudet ja meikin" ihan pidä paikkaansa. Dekyyliglukosidi ei yksinään pysty poistamaan ainakaan vähänkään vahvempaa meikkiä, minulta se ei poista edes mineraalipohjaa yhdellä vaahdotuksella vaan joudun vaahdottamaan ainakin kahdesti. Tähän olen tosin jo tottunut luonnonkosmetiikan putsareiden kohdalla. En odotakaan niiltä samaa tehoa kuin synteettisiltä putsareilta koska on yleisesti tiedossa, etteivät sertifioidun luonnonkosmetiikan käyttämät tensidit ole puhdistusteholtaan samaa luokkaa kuin "normi"kosmetiikan käyttämät.

Kasvovesi 9,80€ / 150 ml

YA sanoo: kasvovesi kaikille ihotyypeille. Hellävarainen ja hajusteeton kasvovesi viimeistelee kasvojen puhdistuksen ja valmistaa ihoa hoitaville tuotteille. Kasvovesi sisältää mustaherukansiemen- ja ruusunmarjaöljyä, jotka auttavat ylläpitämään ihon kosteutta samalla vahvistaen ihoa sekä kotimaista uudistavaa koivunmahlaa.

Sanni sanoo: sarjassamme "oikein kiva perustuote joka tuntuu iholla ihan mukavalta ja josta ei keksi sen kummempaa sanottavaa".

Simppeli, alkoholiton inci koostuu vedestä, koivunmahlasta, glyserolista, ruusunmarjansiemenuutteesta, mustaherukan- ja auringonkukansiemenöljystä, rosmariiniuutteesta, kookosglukosidista, natriumbentsoaatista ja kaliumsorbaatista (säilöntäaineita) ja sitruunahaposta. Tuote joka ei herätä erityisiä tuntemuksia - muita kuin hymyn värinsä puolesta :)

Päivävoide (normaalille ja sekaiholle) 11,20€ / 50 ml

YA sanoo: Päivävoide normaalille ja sekaiholle. Virkistävä voide suojaa ihoa luonnonmukaisesti. Mustaherukansiemen- ja ruusunmarjaöljyjen sisältämät omega-rasvahapot lisäävät ihon kimmoisuutta ja antavat sille pehmeyttä. Kaurauute ja koivunmahla rauhoittavat, tasapainottavat ja auttavat ihoa uudistumaan. Miedosti hajustettu.

Sanni sanoo: täyteläisehkö, nahkeahkosti levittyvä koostumus. Siis ei täyteläinen rasvaisella tavalla mutta täyteläinen vastakohtana vesimäisen ohuelle, hyvin nopeasti levittyvälle ja ihoon humahtavalle koostumukselle.  Tämä on yksi tyypillisiä luonnonkosmetiikan voidekoostumuksia, samaa tyyppiä on käytetty myös vartalovoiteessa. Voide on kevyt mutta ei vesimäinen.

Tuoksussa on jotain älyttömän tuttua, olen nyt kohta kaksi viikkoa yrittänyt saada siitä kiinni.. Se on mesimäisen kukkainen ja aika vahva, tavallaan tuoksumaailmassa on jotain samaa kuin Estelle & Thildissä mutta Naturaen tuoksu on vähemmän hienostunut. Tykkään kyllä tämän tuoksusta mutta arvelen että se voi olla jonkun makuun liian vahva.

Kaiken kaikkiaan ihan mukava voide. Ei suurimpia lemppareitani koostumukseltaan mutta ei myöskään sellainen jonka jättäisin käyttämättä jos ei olisi jatkuva jono uusia testituotteita koputtamassa ovella. Eli ei-bloggaavana tämä tulisi varmasti käytettyä loppuun. :)

Yövoide (normaalille ja sekaiholle) 12,40€ / 50 ml

YA sanoo: yövoide normaalille ja sekaiholle hoitaa ja ravitsee ihoa luonnonmukaisesti yön aikana. Voiteen sisältämät oliivi-, manteli- ja ruusunmarjaöljyt sekä mustaherukansiemenöljy elvyttävät ihoa tehokkaasti läpi yön. Kaura- ja koivunmahlauute rauhoittavat herkkää ihoa ja auttavat ihoa uudistumaan luonnonmukaisesti. Miedosti hajustettu.

Sanni sanoo: paksumpi kuin päivävoide ja tuoksultaan todella voimakas, tässä aistin kukkaisella pohjalla voimakkaita yrttejä ja heinää. Erikoinen tuoksu. Koostumuksesta voi sanoa samat sanat kuin päivävoiteestakin, mutta tämä on vielä paksumpi. Luulen että tämä tulee käytettyä esim. matkavartalovoiteena. Vie matkalaukussa vähemmän tilaa kuin vartalovoide mutta ajaa koostumuksensa puolesta saman asian :)

Silmänympärysvoide  10,40 € / 15 ml

YA sanoo: luonnonmukainen silmänympärysvoide turvotukseen ja tummiin silmänalusiin. Voiteen sisältämä mustaseljauute vähentää turvotusta ja kirkastaa hetkessä ihon sävyä. Ruusunmarja- ja mustaherukansiemenöljyjen sisältämät omega-rasvahappot yhdessä koivunmahlauutteen kanssa tuovat iholle kosteutta ja auttavat ihoa uudistumaan. Hajusteeton.

Sanni sanoo: voiteista miellyttävin minun makuuni. Ohuempi ja notkeampi, ei tunnu niin nihkeältä niinkuin yö- ja päivävoide. Tästäkin voi todeta että menee matkakäyttöön kasvovoiteena, olen alkanut säännöllisesti hyödyntää silmänympärysvoiteita matkakasvovoiteen ominaisuudessa. Pienempi pakkaus, you know. :)

Huulivoide  6,40€ / 15 ml

YA sanoo: herkullinen vadelmantuoksuinen YA Naturae huulivoide hoitaa huulia luonnonmukaisesti. Huulivoiteen sisältämät Oliivi-ja jojobaöljy sekä sheavoi kosteuttavat ja pehmentävät huulia hellävaraisesti. Mehiläisvaha ja E-vitamiini suojaavat huulia. Miedosti hajustettu. Säilöntäaineeton.

Sanni sanoo: oikein miellyttävän tuntuinen huulivoide. Ei tokikaan hakkaa mun luotto 'Exiä (Carmex + Blistex) mutta on oikein hyvän tuntuinen kilpailija. Ei kykene ylläpitämään huulten, öh, "tyydyttynyttä" tunnetta yhtä pitkään kuin Exät mutta muuten koostumuksessa ei ole mitään valittamista. Sopivan rasvainen, ei tahmea ja levittyy mukavasti. Vadelmantuoksua en tässä haista.

*

Kokonaisfiilis Naturaesta: oikein mukava perussarja ihanan söpöillä pakkauksilla jotka ovat kovasti tämän kosmetiikankuluttajan mieleen. Hinta-laatusuhde oikein hyvä, paitsi huulirasvan kallista hintaa en ymmärrä. (Minusta 6,40€ on aika kallis hinta huulirasvasta... Mun Blistexit maksaa vain jotain 3 euroa...)

Jään mielenkiinnolla odottamaan laajeneeko sarja tulevaisuudessa useampiin vartalotuotteisiin ja kenties anti age -kasvotuotteisiin. Se olisi jotenkin hyvin ennustettava jatko :)

Tänään olen:

Tällaiset teaserit on tyhmiä, tiedän, mutta en malttanut..! ^_^

Marraskuussa voin kertoa mitä tänään kuvattiin :) Kivaaaa...!

.

P.S. Olen stailauksen uhri ^_^ Hyvällä tavalla :D Kiitos sen helmikuisen EmKa-stailauksen, päädyin ostamaan aikuisen elämäni ensimmäisen farkkupaidan, ja I'm lövin' it ^_^

...ja kyllä ne saman session pinkit buutsitkin piti kotiuttaa :)

Nyt olisi taas mun vuoro kysyä teidän apua ja matkailuvinkkejä. Välillä näinkin päin :)

Olen saanut teiltä vuosien saatossa niin hyviä, käytännössä loistaviksi todettuja kohdevinkkejä että ajattelin taas kokeilla onneani, tällä kertaa aiheena Kalifornian rannikko.

Kuva: GoCollette

Kaipaisin pysäkkivinkkejä välille San Francisco/Oakland - Los Angeles.

Kuva: Hoosier Tim's Travel Videos

Ajatuksena on hurauttaa Amtrakin legendaarinen Coast Starlight -junareitti Oaklandista Losiin ja pysähtyä matkan varrella yhdessä tai kahdessa paikassa. Tunnen itse Kaliforniaa todella huonosti, joten vinkit ovat kullanarvoisia.

Haussa on viehättäviä, kävely-ystävällisiä kaupunkeja kauniilla maisemilla :)

Mietin vähän San Luis Obispoa joka olisi sopivasti Oaklandin ja Losin puolivälissä, mutta paikallinen ystäväni Sheilakaan ei osannut sanoa kaupungista kuin, "I guess it's pretty nice". Monesti tuntuu muuten, hassua kyllä, että parhaat kohdevinkit saakin turisteilta eikä paikallisilta. Paikalliset ovat ikäänkuin liian tottuneet ympäristöönsä eivätkä osaa arvioida paikkojen kiinnostavuutta samaan tapaan kuin ulkopuolelta tuleva vierailija. :)

Onko joku teistä sattunut käymään San Luis Obispossa..? Entä Santa Barbara, onko se vähän liian turistillinen..?

Myös Los Angelesin alueelle ottaisin vastaan vinkkejä enemmän kuin mieluusti. Se kun on niin valtava kokonaisuus että kaupungista puhuttessa ei voi sanoa menevänsä vain Los Angelesiin vaan jollekin alueelle siellä. Mä en itse asiassa edes tiedä mikä varsinaisesti on Los Angelesin "keskusta".

Olisiko Hollywood kuitenkin kaikessa turistillisuudessaan ja klisheisyydessään toimiva tukikohta Losissa keskeisen sijaintinsa kannalta..? Eikös sieltä käsin pääse aika kätevästi kaikkialle..?

Suuret kiitokset jo etukäteen jos osaatte heittää jotain apuja :)

Haluan jakaa pari kuluneen viikon meikki-ihastusta. No, toinen ihastutti jo syyskuun alussa mutta ehdin kadota Kreikkaan ennenkuin suhteemme ehti syventyä, ja vasta tällä viikolla tuoteduo on päässyt aktiivikäyttöön :)

Nyt tulee taas näitä harvoin nähtyjä superlähi-ihokuvia. Kuvassa näkyvät kummatkin postauksen highlight-tuotteet, toinen iholla ja toinen silmissä, mutta aloitetaan iholta.

Tykkään niiiiin paljon tästä meikkipohjasta.

Se on Lumenen Natural Code CC-voide, jonka sain testiin Natural Code -kampanjan tiimoilta. Kamppikseen ei kuulu kirjoitella itse tuotteista, sain ne jotta voin tutustua koko NC-tuotevalikoimaan ennen kiertuetta, mutta tästä tuotteesta todellakin haluan kirjoittaa erikseen koska se osoittautui niin ihanaksi. :)

Voide on niin ihana että otin sen viikonloppureissuun mukaan normaalisti käyttämäni meikkipohjan eli mineraalipohjan sijaan.

Tulee vähän Lumenen oman sarjan CC-voide-déjà-vu, nimittäin sen kanssa kävi ihan samoin. Mun piti "vain" testata sitä blogijuttua varten, mutta tykästyin siihen niin että jäin käyttämään sitä varmaan pari kuukautta putkeen. Ehkä Natural Coden CC:n kanssa käy samoin..?

Natural Coden CC on tuntumaltaan erilainen kuin Lumenen, kosteamman ja notkeamman ja jotenkin rasvaisemman tuntuinen. Haluaisin käyttää englannin kielen sanaa emollient mieluummin kuin rasvainen, koska suomeksi 'rasvainen' kuulostaa usein negatiiviselta. Natural Coden CC jättää heleämmän pinnan kuin Lumenen ja on selvästi kosteuttavampi. Kuvailisin sen jättämää pintaa "satiinisen heleäksi".

Natural Code itse puhuu kummankin meikkipohjansa (CC ja Skin Perfector Matt Makeup) kohdalla mattaisesta lopputuloksesta, mutta tulokset ovat aivan erilaiset. Matt Makeup -meikkivoide on nimensä mukaisesti matta ja koostumukseltaan ohut ja nopeasti kuivuva, ihoon tarraava. CC taas on ihanan kermainen ja sitä voi työstää iholla pidempään. Se sulautuu ihoon kuin kosteusvoide mutta peittää kuin kevyt meikkivoide. Plussaa vielä ihanan raikkaasta, hoitotuotemaisesta tuoksusta!

Tuliko tarpeeksi hehkutusta? ^_^ Olen vilpittömästi innoissani tästä tuubista! <3 Minähän en tosiaan yleisesti ottaen ole nestemäisten meikkipohjien kuluttaja, enkä myöskään kuulu BB/CC-voiteiden säännölliseen käyttäjäkuntaan.

Välillä sitä sitten vain törmää tuotteisiin jotka aiheuttavat odottamattoman ihastusreaktion ja yhtäkkiä tekeekin mieli käyttää hetken aikaa voidemaista pohjaa :) Lopulta palaan kuitenkin aina mineraaleihin, tiedän sen. Mutta juuri nyt nautin CC-voiteen kosteuttavuudesta ja kostean heleän näköisestä pinnasta. Ihoni on Kreikan paahteen jäljiltä selvästi kuivemmassa kunnossa ja kosteuttava meikkipohja tuntuu juuri nyt siltä mistä se tykkää.

CC-voide on parhaimmillaan kun sitä ei puuteroi. Tässä ja ylimmässä kuvassa pintaa ei ole puuteroitu. Seuraavissa taas on käytetty puuteria. Pohja on edelleen kaunis, mutta se hehku jota itse meikkipohjissa niin rakastan sammuu osittain.

(Silmänalusilla Natural Coden valokynä joka osoittautui yllättävän pigmenttiseksi tapaukseksi, se peittääkin ihan mukavasti.)

Parit ennen-jälkeen kuvat puuterilla:

Kasvoilla on CC-voiteen lisäksi Natural Coden väritöntä CC-puuteria ja Pinky-poskipunaa, joka on hyvin mattainen ja vaikuttaa sekin omalta osaltaan ihon himmeään lookkiin. Huulilla on Natural Coden Satin Rose -huulikiiltoa. Se yhdessä helmiäisen silmämeikin kanssa tuovat kivasti eloisuutta meikkiin.

Aika hullua muuten, että en peiliin katsoessani näytä mielestäni erityisen ruskettuneelta. Kukaan minut reissun jälkeen tavannut kaverikaan ei ole sitä mieltä että olisin jotenkin huomattavan päivettynyt. Silti, iholleni meni CC-voiteista tummin sävy, Sand, ja sekin on ehkä aavistuksen liian vaalea. Eli ilmeisesti jotain väriä on reissusta ihoon tarttunut ^_^

Tässä heleämpi versio Natural Code -meikkipohjasta, tässä olen levittänyt puuteria ainoastaan poskipäille ja käyttänyt poskipunana helmiäisenhohtoista roosaa Natural Coden Misty -luomiväripaletista.

Misty

.

Sitten se toinen ihastusasia, joka on jo näkynytkin osassa ylläolevista kuvista.

Muistatteko Urban Decayn Tonic -luomivärin, jota hehkutin kuolanrippeiden kera huhtikuussa?

No, se on edelleen ihan yhtä törkeän ihana, oikeastaan olen jo valmis julistamaan sen ehkä ihanimmaksi violetiksi luomiväriksi jota olen koskaan käyttänyt <3 Nyt sen pariksi on noussut paljon vaatimattomamman näköinen violetti meikkituote, Urban Decayn 24/7 Glide On -kynä sävyssä Ether.

Ei näytä hylsyssä kummoiselta, tai ainakaan sellaiselta jonka vuoksi violettifriikki lähtisi tekemään välitöntä sadetanssia vaikka ihan sievä onkin.

Miettiessäni syyskuun alussa mitä kyniä ostan Kutsu Kauneuteen -viikon alennuspassillani, sain UD:n meikkitaiteilijalta vinkin: Ether-kynä yhdistettynä Tonic-luomiväriin tuo aivan hypermakean efektin.

Tällaisen :)

Kuulema mikään toinen (violetti) kynä ei saa Tonicin kanssa samaa tulosta. Kultaisena kimaltavan harmaan-luumuliilan pohjan kute Ether ei odottaisi tuovan esiin Tonicista sen sinistä puolta, mutta niin vain tekee, ja aivan upealla intensiteetillä! Todellakin wow!!

Tonic on jo yksinään aivan mieletön shiftatessaan liilan, pinkin ja sinisen välillä, ja kun alle laittaa Ether-rajauksen saa meikkiin yhä vain lisää vivahteita! :-*

Koko luomella Tonic ja sen alla ripsien tyvessä Ether-rajaus.

Natural Coden CC-voide ja Urban Decayn liila power-duo, siinä mun lokakuun lempparit <3

Jos törmäillään jossain lähiaikoina niin varmasti näette naamallani tämän setin. :) Rakkautta!

Palataan vielä hetkeksi Suomen syksyn koleudesta lämpimämpiin maisemiin. Tämän paikan jos minkä halusin aivan ehdottomasti jakaa kanssanne, aivan mieletön!

Saari on yksi tämän vuoden Kreikan reissuni ehdottomia kohokohtia ja helmipaikkoja. Paikka, joka tunnetaan ällistyttävän kauniista rannoistaan ja niin turkoosinsinisistä vesistään että silmiin sattuu. Täällä asuu alle 400 ihmistä. Saari on niin pieni että sen kävelee ympäri iltapäivän aikana.

Saari on:

Koufonissi kuuluu saariryhmään nimeltä Pikku-Kykladit. Muut ryhmän saaret ovat Donoussa, Iraklia ja Schinoussa, vierailin näistä myös ihastuttavalla Donoussalla josta haluan vielä tehdä oman erillisen postauksen. Ehkä julkaisen sen kylmimmän talven keskellä muistona kesän lämmöstä. :)

Tämä kourallinen miniatyyrisaaria sijaitsee Naxoksen ja Amorgoksen välissä, ja kaikki ovat kuuluja Kreikan upeimpiin kuuluvista rannoista ja häkellyttävän kirkkaista vesistään joiden uskomattoman saturoitunut väri shiftaa kaikissa mahdollisissa vihreän ja sinisen nyansseissa vaalean turkoosista indigonsiniseen. Koufonissi on saarista väkirikkain ja turistillisesti kehittynein, muilla Pikku-Kykladien saarilla asuu kullakin alle 200 ihmistä.

Luulen että näin Koufonissilla sinisen sävyjä joita en tiennyt edes olevan olevassa. Tuntui kuin olisin katsellut ympäristöä vahvojen filtterilasien läpi. Koufonissi sai minut toteamaan vilpittömästi: tänne minäkin haluan tulla pelkästään olemaan rannalla.

Koko saaren tunnelma sen sai aikaan. Kertakaikkiaan hurmaava paikka.

Koufonissi eli Koufonisia (monikko) koostuu itse asiassa kahdesta saaresta, joista alempi, Kato Koufonissi, on asumaton. Puhuttaessa Koufonissista viitataan asuttuun, pohjoisempaan (Ano) Koufonissiin.

Saarella on vain yksi kylä, Chora. Sieltä kävelee saaren toiseen päähän ja yhdelle sen tunnetuimmista rannoista, Poriin, alle tunnissa. Tosin kiusaus jäädä ihailemaan rantoja jo matkan varrelle on niin suuri että et varmastikaan halua kävellä matkaa niin nopeasti... ^_^ Kannattaa muutenkin ehdottomasti kävellä rantaa myöten eikä päätietä. Reitti Chorasta Poriin on varmastikin kaunein rantapätkä jonka olen missään koskaan kohdannut.

Tänään minulla on vähän sanoja ja paljon kuvia.

Koufonissi, olkaa hyvä.

Koufonissille pääsee joko isolla Blue Star Ferries -yhtiön laivalla Pireuksesta (eli Ateenan satamasta) noin kolmesti viikossa tai pienellä Express Skopelitis -laivalla Naxokselta tai Amorgokselta. Skopelitis on Pikku-Kykladien oma "paikallisbussi" joka liikennöi Naxoksen ja Amorgoksen väliä kuutena päivänä viikossa, pysähtyen kaikilla Pikku-Kykladeilla (kauimpana sijaitsevalla Donoussalla vain kolmesti viikossa).

Skopelitis muuten tunnetaan siitä, että se kulkee säässä kuin säässä... Sen kippari on kuulema huimapää joka lähtee merelle silloinkin kun Beaufortin asteikko (joka mittaa tuulta) jättää isot Blue Staritkin satamaan. Tämän kertoi minulle useampikin pikkukykladilainen.

Enpähän pysty kuvittelemaan kuka hullu menee Skopelitiksen kyytiin myrskysäällä... Itse nimittäin seilasin sillä Amorgokselta suhteellisen tuulisena päivänä, mutta voimakkuus oli vielä kaukana vaarallisesta. Blue Starin kyydissä tuskin olisi edes tuntenut aaltoja, mutta pikkuinen, kevytrakenteinen Skopelitis heilui aalloilla kuin kaarnalaiva ja kokemus oli vähintään rinnastettavissa huvipuiston laitteeseen. Mietin vähän aikaa jaanko näin ällöttävän tarinan Koufonissi-postauksessa, jonka halusin olevan vain kauniiden fiilisten täyttämä, mutta ehkä kuitenkin kerron tämän koska kokemus oli niin, noh, sanalla sanoen ainutlaatuinen.

Olin nimittäin yksi ehkä kolmesta ainoasta matkustajasta, joka ei oksentanut matkan aikana. En ole ikinä, ikinä ollut paikassa jossa on yhtä paljon ja niin voimakkaasti pahoinvoivia ihmisiä. Joka puolelta kuuluva kakominen oli niin äänekästä että peitin välillä korvani ja hyräilin jotta saisin peitettyä äänet ja itse vältettyä pahoinvoinnin. Keskityin vain tuijottamaan yhtä pistettä vastapäisessä seinässä ja hengittelin syvään juoden välillä pitkiä kulauksia vettä. Laiva heilui niin ettei välillä meinannut pysyä tuolilla. Tilanne ääniefekteineen ja ympäri salonkia oksennuspussien kanssa juoksevine henkilökunnan jäsenineen oli aivan kamala mutta samalla myös niin hullun koominen, koska todellakin melkein kaikki oksensivat, että näky olisi voinut olla kuin jostain Monty Python -pätkästä....

Näissä tunnelmissa saavuin satumaisen kauniille Koufonissille. Olen itsekin aika herkkä voimaan pahoin enkä suoraan sanottuna käsitä, miten selvisin tuon 85 minuutin matkan "kuivana"....

Mutta teitä on varoitettu. Jos olette Pikku-Kykladeilla ja jos on tuulista - neuvon harkitsemaan haluatteko nousta Express Skopelitiksen kyytiin ;)

I will be back.

Mulla on päivitetty ponisävy joka onnistui kertalaakista :)

Me so happy! :)

Silmiini osui kuin tilauksesta Sokoksella näitä teidänkin vinkkaamia Color Mask Paintteja 40% alennuksella, ja kahmaisin niitä saman tien neljä, ajatuksena että miksaamalla löytyy se just mun hakema liilan sävy.

Sekoittelu on niin kivaa ^_^

Päädyin miksaamaan yhteen Lavenderia, Deep Purplea, Pinkadelicia ja aavistuksen Hermansin Vickyä, jota minulla on vielä purkin pohjalla jämät jäljellä. Sekaan vielä pari turausta Maria Nilan hopeahoitoainetta.

Color Maskin Lavender osoittautui aika lailla täydelliseksi pastelliseksi pohjaksi johon sotkea pigmenttisempiä violetteja. <3 Mutta, sen käyttäminen jatkuvasti väriseoksen pohjana tulee aika arvokkaaksi... Alennuksenkin kanssa tuubille tuli hintaa 8,70€ ja se kului värjäykseen kokonaisuudessaan.

Tällä kertaa laitoin värin kuivaan tukkaan koska halusin varmistaa mahdollisimman voimakkaan tuloksen, ja tietäähän sen miten paljon kuiva tukka imee väriä.

Väristä tuli mielestäni aivan mielettömän ihana..!! <3

Hitusen punertavampi ja tummempi liila kuin Sinin värjäämä.

Color Mask Paintin Deep Purple -sävyssä oli yllättävän paljon punaista, mitä ei odottaisi kun katsoo tuubin väriraitaa. Aine tulee tuubistakin ulos todella tummana violettina, mutta paljastuu punertavaksi kun sen sekoittaa vaaleampaan pohjaan kuten Lavenderiin tai pelkkään hoitoaineeseen.

Vasemmanpuoleisessa purkissa on pari pisaraa Deep Purplea hoitoaineeseen sekoitettuna. Oikeanpuoleisessa on miksattuna Hermansin Vicky-sävyn jämät Color Maskin Lavenderiin + ihan pieneen tippaan Deep Purplea.

Oikeanpuoleinen on se sävy jota tavoittelen, eli enemmän sinertävä violetti. Hermansin Vicky on aika täydellinen sinivioletti mutta kuten tuli havaittua, se on aika vähäpigmenttistä tai ei ainakaan tartu kovin hyvin juuri minun hiuksiini.

En tiedä saisikohan Color Maskin Royal Blue'lla taitettua Deep Purplen punaisuutta... Tai sitten jatkan Vickyn käyttöä taittosävynä. Yritän totta kai löytää sen taloudellisimman tavan ylläpitää väriä, ja vaikka Color Mask Paint on tarjoushinnallaankin Hermansia kalliimpi, se on kenties käytössä riittoisampaa kuin Hermans.

Hiplatessani värejä Sokoksella viereeni tuli tyttö, joka kommentoi Deep Purple -sävyn olevan niin pigmenttistä että sitä riittää todella pieni määrä hoitsikkaan sekoitettuna että saa selvästi väriä hiuksiin. "Tuo pieni tuubi riittää tosi pitkälle", hän sanoi. Pigmenttisyys tuli kyllä todettua kun väriä meni sormiini, ja se imaistui ihoon saman tien ja lähti vasta kunnon saippuahinkkauksella. Hermansin Vicky ei tartu ihoon ollenkaan.

Harmi vain että Deep Purple on yksinään väärän violetin sävyinen...

Tää on kyllä just niin hyvä sävy! Mutta ei tosiaan kukkaro kestä käyttää kokonaista Lavender-tuubia joka hiustenpesun yhteydessä.

Jatkan ratkaisujen etsimistä :) Ja vielähän on vaikka kuinka monet värimerkit testaamatta.

Sokoksen Hyvä Olo -kampaamon Emppu väkersi mulle tällaisen hauskan lettikampauksen :) Kun tuttuun tapaan halusin päähän jotain edustavampaa kuin oman ikuisen hainhammasklipsini :D Natural Coden keikalle :)

En voi muuta kuin nostaa hattua ja ihailla heitä jotka osaavat itse tehdä hiuksiinsa tällaisia. Itse olen jo hyväksynyt sen että kampaukset eivät kiinnosta minua eikä minulla riitä motivaatio niiden opetteluun. Pitkään yritin uskoa siihen että kun vain sinnikkäästi harjoittelee niin oppii... ^_^ Mikä pitääkin tietysti paikkansa, mutta entäs kun ei ole luontaista innostusta siihen harjoitteluun..? Ei, mä olen sujut sen asian kanssa että olen kauneusalan ammattilainen jonka vahvuuksiin hiustenlaitto ei kuulu. Jätän nämä jutut Erikan tasoisille upeille, lahjakkaille kollegoille. <3

Tänään on muuten vuorossa Jyväskylän pysäkki Lumene Natural Code -kiertueella :)

Mä seison siellä siveltimet tanassa odottamassa teitä, tulkaahan Sokokselle kello 17-19 niin saa siveltimet töitä ^_^

Lihaton lokakuu -postaussarja jatkuu tänään aiheella kasvisruoka suomalaisissa ravintoloissa.

Monissa ravintoloissa on tänä päivänä jo ilahduttavan hyvin panostettu kasvisannoksiin, mutta vielä löytyy paljon niitäkin paikkoja joissa kasvisruokavaihtoehto on se tuttu ja tylsä risotto tai pasta-ateria. Tietysti nämäkin voi tehdä kiinnostavasti ja persoonallisesti, mutta näiden tyyppisten annosten kohdalla ruokaisuus jää usein reilusti jälkeen kala- ja etenkin liharuoista.

Itse pidän aina vakuuttavampana jos ravintola jaksaa miettiä kasvisruoka-annosta myös proteiinin ja rehellisen ruokaisuuden kannalta. Eivät kasvissyöjät ole mitään "laihisruokailijoita", hekin haluavat mahansa täyteen ja moni kaipaa myös kunnon proteiinin lähdettä niinkuin kala- ja liharuoissa.

Vaikka syön kalaa, tarkastelen aina ravintoloiden kasvisruokaosuutta erityisellä mielenkiinnolla. Mielestäni se kertoo paljon ravintolasta. Vegeannoksiin panostaneet ravintolat nauttivat välittömästi silmissäni suurempaa arvostusta :)

Perheessäni on lisäkseni toinen kala-kasvissyöjä ja yksi vegaani, joten ravintoloiden kasvisruokapuolta on tullut aktiivisesti tarkkailtua jo tälläkin taustalla. Valitettavan usein vegaaniruoka-annokset ovat tyyliä salaatti. Ymmärrän, ettei ravintoloilla ole resursseja tarjota vaihtoehtoja jokaiselle eri ruokavaliolle, mutta vegaanius on mielestäni jo sen verran valtavirtaa kasvissyönnissä että laadukkaalla ravintolalla pitäisi olla tarjota vegaanivaihtoehto (muukin kuin salaatti) vaikkei sitä suoraan lukisi menussa.

Minulla oli hienona ideana tehdä kokonainen ravintolakasvisruoalle omistettu teemaviikko, mutta en ehtinyt toteuttaa sitä, ainakaan vielä. Tutustutaan tämän päivän jutussa sen sijaan ravintoloiden kasvisruokatarjontaan yhden kaupunkiesimerkin kautta.

Kävin viime kesänä maistelemassa neljän eri maarianhaminalaisravintolan kasvisannokset ja kartoitin samalla kaikkien kaupungin paikkojen kasvisruokatason. Kiinnitin huomiota etenkin siihen, miten persoonallinen ravintolan kasvisruoka-annos/menu on ja onko annoksissa joku selkeä proteiinin lähde.

Tulos yllätti: seitsemällä kaupungin ravintolalla oli listoillaan ns. kunnon kasvisruoka-annos rehellisellä proteiininlähteellä. Kasvissyönti ei ole Ahvenanmaalla erityinen trendi eikä kasvisruoasta puhuta samaan tapaan kuin meillä mantereella, jossa lihansyönnin vähentäminen tai kokonaan lihasta luopuminen on ollut runsaasti tapetilla kuluneen vuoden aikana. Siksi kasvisruokien kirjo ja taso yllätti. Neljällä paikalla oli listoillaan rehellinen kasvisproteiinin lähde kuten seitania, tempeä, oumphia ja tofua.

(Huom: tiedän totta kai että ihan kaikessa ruoassa, kasviksissakin, on jonkun verran proteiinia, mutta kunnollisella proteiinin lähteellä tarkoitan ruoka-ainetta jonka proteiinipitoisuus on yli 10%. Kourallinen papuja tai pähkinöitä tai juustonokare salaatissa ei vielä merkkaa kunnollista proteiininlähdettä.)

Kesällä testaamani kasvisruoka-annokset:

PARAS.

Aloitetaan todellisesta yllättäjästä: kaupungin parhaana pihvipaikkana tunnettu Dino's.

Ehdin kesän aikana tutustumaan kahteen eri menuun listan vaihtuessa kesäkuun lopulla, ja kumpikin menu oli erinomainen. Dinosilla on vakituisesti listalla kaksi eri kasvisruoka-annosta, joista ainakin toinen on vegaaninen tai mahdollista saada vegaanisena versiona. Annoksissa on käytetty vähän laajempaa mielikuvitusta kuin risottolinja, ja kesän kasvismenu tarjosi mm. hirssipihvejä voissa paistetun mangoldin kera, chilissä ja valkosipulissa marinoitua tempeä ja juustotäytteisiä portobellosieniä kera hernelettujen. Mmm..!

Kuvassa sieni/hernelettuannos. Värikäs, kaunis ja hyvänmakuinen, mutta tämän annoksen heikkoutena oli epäruokaisuus. Juusto toimi käytännössä annoksen ainoana mainittavana proteiinin- ja energianlähteenä, eikä sitä ollut kovin paljon. Nälkä yllätti jo vajaan parin tunnin kuluttua tämän annoksen syömisestä.

Sen sijaan seuraava annos oli toisesta ääripäästä, melkein samanhintainen mutta sisälsi niin paljon tanakkaa syötävää että olin ratkeamispisteessä ruokailun lopussa:

Chili-valkosipulimarinoitua tempeä, yrttisienipaistosta ja kokonaisena paahdettu (pieni) kyssäkaali.

Soijapavuista fermentoimalla valmistettava tempe on suomalaisissa ravintoloissa edelleen harvinaisuus, ja oli vähintään yllättävää löytää sitä Dinosin listalta. Kysyin Dinosin henkilökunnalta miten juuri heillä on kaupungin kiinnostavin kasvisruokalista, sain kuulla, että ravintolassa oli tehty viime vuonna kasvisruoan osalta tietoinen päätös panostaa siihen. "Mietittiin, että haluamme erottua tällä. Kun muualta saa niitä salaatteja ja vetisiä kasvispihvejä, meiltä saa jotain muuta".

Ei muuta kuin peukut tälle :) Dinosin syksyn listalta löytyy täytettyä polentafrittataa linssiragulla ja paahdetulla bataatilla sekä seitania maissicremellä, limekastikkeella ja curryperunoilla.

VÄHÄRUOKAISIN.

Kesäravintola Von Knorringin listalta löytyy kaksi kasvisruoka-annosta, jotka ovat persoonallisempia kuin salaatti/risottolinja. Valitettavasti kunnollinen proteiinin lähde puuttuu ja toinen annoksista on ruokaisuudessaan alkuruoan tasoa.

Tilasin ihastuttavan kauniisti asetellun ja värikkään annoksen marinoitua munakoisoa (ylempi kuva) tuunattuna versiona, jossa oli riisin tilalla tomaattisipulipaistosta ja parsaa. Varsinaisia proteiinin lähteitä annoksessa on riisin kera tai ilman nolla. Erittäin hyvänmakuinen annos, mutta ei tällaisella nälkä lähde.

Verrokkina kuva ystäväni liharuoka-annoksesta (alempi kuva) joka oli yli kaksi euroa halvempi kuin kasvislautaseni: Jägarsmörgås eli paahdettua leipää jonka päälle on kasattu paistettua lihaa ja kermaista sienikastiketta. Aikamoinen mättö pariin munakoisoviipaleeseen, porkkanaan ja tomaattipaistokseen verrattuna.

Tällaiseen hinnoitteluun törmää välillä ja se vihastuttaa minua. Tarkoitan hinnoittelua, joka ei pohjaa annoksen raaka-aineisiin, kokoon tai ruokaisuuteen vaan annoksen "asemaan" listalla: ystäväni tilaama annos oli "vain" lämmin voileipä ja minun munakoisoni taas "hienostuneempi" annos. Jos olisin tilannut Jägarsmörgåsin kasvisversion, joka oli ravintolan toinen kasvisruoka-annos, olisin maksanut vähemmän ja saanut kaksin verroin enemmän ruokaa lautaselle (vaikkakin ehkä epäterveellisempää: puolet annoksesta on vehnäleipää ja ranskalaisia perunoita). Nämä ovat juttuja joita en vain tajua.

OIKEIN HYVÄ.

Ahvenanmaan kalleimman ravintolan Nauticalin listalla ei ole yhtäkään (!!) kasvisruokaa, mutta heidän vain kesäsesonkina toimiva terassinsa Nauticaltan paikkaa aukon. (Kasvissyöjät varmaankin välttävät Nauticalia talvisin... ;))

Olen aiempinakin kesinä nauttinut Nauticaltanissa kauniita ja raikkaita kasvisruoka-annoksia, mutta aikaisemmin niiden ainoa proteiinin lähde on ollut juusto, jos ylipäänsä jokin proteiinin lähde on ollut tarjolla. Tänä kesänä myös 'Altan oli lähtenyt mukaan uusien kasvisproteiinin lähteiden buumiin ja listalta löytyi Ruotsissa kehitettyä, nyt Suomenkin kaupoista löytyvää oumphia (alempi kuva). Pyysin annoksen ilman ranskiksia mutta ne tulivat joka tapauksessa ^_^

Oumph on valmistettu soijasta eli raaka-aine on siis sama kuin markkinoilla jo olevissa soijaproteiinituotteissa (kuten kuivatut soijaprotskutuotteet), mutta koostumus on uudenlainen. Oumphia saa nyt niin trendikkään nyhtölihan tyylisenä, fileenä ja suikaleina. Kaupasta en ole itse vielä oumphia ostanut mutta maistanut parissakin ravintolassa ja hyvää on :)

Ylemmässä kuvassa Nauticaltanin listan toinen kasvisruoka-annos: grillatut kasvikset salaattipedillä, brie-juustolla ja parmesanilla. Mmm...! Ei mikään mielikuvituksellisin kasvisruoka, mutta toteutus ratkaisee: salaatin voi tehdä siihen tylsimpään mahdolliseen jäävuorisalaatti-kurkku-tomaattipohjaan, tai sitten tällaiseen värejä pursuavaan tyyliin. Kasvisten seasta löytyi vielä rouskuvaa pähkinää, erilaiset tekstuurit annoksessa hivuttavat aina arvosanaa ylöspäin! :)

Jumbona kesän karsein ravintola-annos. Ulkonäkö ei sitä (ehkä..?) paljasta, mutta maku....

FLOPPI.

Kesän ravintolaoppaassani kerroin, että itäsataman Ångbåtsbryggan, puhekielellä Bryggan, on Maarianhaminan halvimpia ravintoloita. (Kesän aikana Brygganiin muuten avautui toinen puoli joka edustaa hienostuneempaa brasserie-tyyliä, sitä ei pidä sekoittaa perus-Brygganiin...)

No, edullisen hinnan mukana tulee totta kai myös edullisia ruokaratkaisuja. Ymmärrettävästi kastikkeet ovat tehdasvalmisteisia ja raaka-aineet muutenkin bulkkikamaa. Maustamiseen hinnan ei kuitenkaan odottaisi vaikuttavan, tai sitten kokilla oli kiire ja mausteet unohtuivat tällä kertaa...

Brygganin listalla oli kolme eri kasvisannosta, joista yksi perinteinen salaatti. Bongasin ilokseni tofun, ja annoin paikalle mielessäni peukkua kunnollisen kasviproteiinilähteen sisällyttämisestä listalle. Tofun sai tilata paahdetun maissin ja lohkoperunoiden kaverina tai tacojen täytteenä. Kumpikaan annos ei sovi ruokavaliooni, mutta päätin tilata tacot sillä vehnälätyt voi helposti jättää syömättä.

Annos saa kehuja tofun määrästä: tässä ei ole säästelty ja kasvissyöjä saa tosiaankin masun täyteen jo proteiinin puolesta. Arvioin että tofua oli lautasella varmaan 200 g. Mutta... sitä ei oltu maustettu millään tavalla. Se oli täysin naturelli. Kuten tofua maistaneet tietävät, se ei itsessään maistu yhtään millekään ja on täysin riippuvainen marinoinnista tai paiston yhteydessä tapahtuvasta maustamisesta.

Jääkaappikylmistä purkeista kaivetut teolliset salsat ja guacamolet eivät kohottaneet makuelämystä. Annos oli kertakaikkiaan niin hirveän makuinen että en tiedä saisiko kukaan opiskelijabudjetillakaan kaupan aineista näin kaameaa tacoannosta aikaan. Pikaruoka on pikaruokaa, mutta ihan näin karun makuista settiä en odottaisi ravintolassa saavani. Saattoihan olla, että kokilla oli huono päivä ja hän tosiaan unohti vähintään tofun maustamisen....

*

Haluaisin nyt kuulla teidän kasvisruokakokemuksianne ravintoloissa. Mikä on ollut huonoin, mikä paras kokemus? Mistä saa Suomen parhaat ja persoonallisimmat kasvissafkat?

Moro!

Mulla olisi täällä kaksi lippua viikonlopun I Love Me -kauneusmessuille Helsinkiin.

Itse en pääse messuille kun "joudun" niinkin ikävään paikkaan kuin Ahvenanmaa <3, joten liput kelvannevat jollekulle teistä?

Heitän lippujen seuraksi vielä kimaran suloisia nudekynsilakkoja niin tulee kynnetkin iloisiksi, niinkuin mun kynnet eilen :) Essieltä sävyt Wrap Me Up ja Just Stitched ja Lumenelta sävyt Silokallio ja Usvaniitty.

Arvon liput tänä iltana yhdelle hengelle, joku voi siis napata kaverin messiin :)

Osallistut arvontaan sanomalla jotain kivaa kommenttilaatikkoon. Jätäthän s-postiriville myös sähköpostiosoitteesi niin saan sinuun yhteyden.

Osallistumisaikaa on tämän päivän ajan eli 18.10. kello 24.00 saakka.

Kyttäilkää sitten osallistujat heti huomisaamuna sähköpostianne niin saan voittajan osoitteen mahdollisimman nopsaan ja liput postiin heti huomenna että varmasti ehtivät perjantaiksi. :)

Arvonta suoritettu: liput saa Martsa. Onnittelut ja mukavia messuja :)

*

P.S. Ainiin, koska olen Laveran ystävä (ja olisin ollut heidän osastollaan töissä jos ei olisi ollut tuota sovittua Ahvenanmaa-menoa) niin vinkkaan tähän Laveran messutarjouksesta: Laveran osastolla 7F61 kaikki tuotteet messujen ajan peräti -40% alennuksella! Siis kaikki. Lisäksi 15 ensimmäistä ostajaa saa jokaisena messupäivänä yllätyslahjan. :)