Olisi taas lähtö edessä.

Tällä kertaa ei käsimatkatavaralla ;) ^_^

Minun oli tarkoitus tehdä tänään juttu luottosiveltimistäni jotka kulkevat aina matkassa mukana, mutta huomaan että olen jotenkin niin lähtöhermostunut että en oikein pysty keskittymään bloggaukseen. Jospa saan sivellinpostauksen valmiiksi huomenna junassa - jos nyt edes junatkaan kulkee kun VR on ilmoittautunut varautuvansa tiistaina "haastaviin keliolosuhteisiin"... Asuminen Helsingin ulkopuolella tuo aina oman lisäjännityksensä matkustuspäiviin kun aina on se pieni vaara että junat ei kuljekaan tai juuttuu kinoksiin matkan varrella.

Olisikohan fiksumpaa kokeilla bussia....

.

Lattialla makaa hyvin epäsannimainen läjä. Mietin tänään kaupassa että mitähän jos joku blogin lukija näkee mun täyttävän koria karkilla ja leivällä ja ajattelee että "No just, se siitä sokerittomuudesta ja viljattomuudesta"... ^_^ No ei, huumoriahuumoria. :)

Kasa on menossa tuliaisiksi ystävälleni Sheilalle. Viimeksi tapasimme San Franciscossa joulukuussa 2012. Tämän jälkeen Sheila miehineen on muuttanut lahden toiselle puolelle Oaklandiin, ja sinne olemme siis matkaamassa.

Minulta kysellään aina vinkkejä edulliseen matkustukseen, ja tässä voin taas sellaisen jakaa. Taikasana on jälleen Norwegian. Luulimme saaneemme onnekkaankin diilin kun buukkasimme lennot jo viime keväänä ja suora lento Tukholmasta Oaklandiin irtosi hintaan 150 euroa. No, nyt kahta päivää ennen matkaa, sama lento maksaa 130,70€.

Kahden kympin menetys ei nyt ehkä niiin hirveästi jää vaivaamaan ^_^

Kun näkee Ruotsiin tai Norjaan hankkiutumisen vaivan, pääsee Norskilla ihan älyttömän halvalla Jenkkeihin ja pariin kohteeseen Karibiallakin suorilla lennoilla. Bongasin kerran lipun Tukholmasta Puerto Ricoon 80 eurolla, nyt halvin lippu joulukuussa maksaa 140,90€.... Ihan kreisiä.

Edullisen matkustuksen "salaisuuksiin" kuuluu hyvien lentodiilien, self catering-ruokailun ja ihanteellisesti halvan kohdemaan ja lisäksi myös mahdollisuus majoittua tuttujen sohvilla. Me olemme menossa USAan neljäksi viikoksi, joista asumme maksullisessa majoituksessa vain noin viikon päivät.

Kirjeenvaihtoharrastus nuoruudessa on tuonut mukanaan syvien ystävyyksien lisäksi useita "koteja" ympäri maailmaa :) Monissa maissa on paikka minne mennä ja rakkaita ystäviä toivottamassa tervetulleeksi sohvalleen ^_^

*

Loppuun vielä nopea innostus jota en malta olla jakamatta, sitten pitää palata pakkaamaan. Olin tänään tapaamisessa koskien kotimaisen Lifehair-merkin tulevaa luonnonmukaista kosmetiikkasarjaa, ja kuulkaas, mä pääsen mukaan tuotekehitykseen :) En nyt millekään pääjakkaralle tietenkään sanelemaan millaisia koostumusten täytyy olla, mutta mukaan kuitenkin, ja ehkä mun näkemyksillä on jotain vaikutustakin..? ^_^

Hur som helst mutta vähänkö mahtavaa ja kiinnostavaa päästä seuraamaan jonkun tuotesarjan kehitystä ideoista purkkiin ja kaupan hyllylle saakka :) Jos jotain, niin saan arvokasta ja huippukiinnostavaa ammattitietoa :) Olen pikkuisen mukana jopa pakkausdesignin suunnittelussa...! Ihan sairaan kiinnostavaa saada tutustua tähänkin osaan kosmetiikkatuotteen valmistuksessa.

Sain mukaan testinäytteet yhdestä tuotteesta; shampoon kahdella eri tuoksuvaihtoehdolla. Jatkan sarjan muiden tuotteiden koe-erien testausta USAsta palattua.

Tarkka lanseerausajankohta on vielä auki mutta sarja ei ole mikään salaisuus joten sain sen täällä paljastaa, vaikka tuotteet ovat vasta kehitysasteella. Saimme ideasta jo vähän kuullakin vuosi sitten järjestetyllä tehdasvierailulla. Nyt ollaan päästy kehitysvaiheeseen :)

Eli stay tuned... :)

.

P.S. Vähän jännä ajankohta mennä Jenkkeihin juuri presidentinvaalien jälkeen... Minkähänlaiset pössikset siellä on...

Eilinen juhlalook kokonaisuudessaan:

Jess, laadukasta kuvaa à la kännykkäselfie. ;) Minulla ei ollut kunnon kameraa eilen ollenkaan mukana joten kaikki räpsyt ovat puhelimella otettuja.

Mekko oli lainassa siskoltani, hän on sen itse ommellut. Tosi nätti mekko mutta siskoni on vähän eri kokoa kuin minä, ja sain kiskoa pukua ylöspäin koko illan... ^_^ Kun nopeasti sovitin mekkoa siskon luona se tuntui sopivan hyvin, mutta eihän mun rintavarustus sitä sitten kunnolla täyttänytkään ja mekko valui koko ajan... Pöh.

Yritin kovasti saada lookista ei-selfie-kuvaa miehen ottamana, mutta ei vain onnistunut. Tai joo, kyllähän mä ikuistuin kuviin, mutta millä lailla....

Olin kaikissa kuvissa puhumassa, heiluttamassa päätä, kiskomassa mekkoa ylöspäin tai muuten vain nyrjähtäneessä asennossa. Jos olinkin johonkin kuvaan onnistunut jähmettymään siedettävään poseerausasentoon, oli kuva otettu sellaisesta kulmasta, että mittasuhteet vääristyivät ja pää oli valtava ja alaruumis pieni. :) Tai naama varjossa jne.

Muutama viimeisenä otettu kuva näytti ensin onnistuneelta, kunnes paljastui, että niissä näkyi rintsikat tai puvun kainalosta roikkuva mekon ripustuslenkki tai sekä että.... Huokaus! ^_^

Miksi miehille (tai ainakin tälle yhdelle miehelle) on niin haasteellista nähdä, milloin nainen näyttää kuvassa hyvältä? Tai vähintään, ettei rintaliivit olisi esillä kuvassa tai nenästä kasva retiisi? :D

En tiedä mutta lopulta oli otettava kuva itse peilin kautta. :)

Itse Awards-gaalasta ei tullut otettua paljon kuvia mutta tässä muutama fiilisräpsy.

Vasemmanpuoleisessa kuvassa ihastuttavat leidit Maija ja Suvi, oikealla aina niin häikäisevissä meikeissä edustavat kauneusblogikollegani Julia ja Heidi.

Ihana (kulmakarvaidolini ^_^) Mami Go Go -Minttu voitti Lifie-kategorian. <3

.

Ja koska rakastan hiusjuttuja, laitan tähän vielä parit hiuskuvat. :) Luottokampaajani, ystäväni Leena teki minulle tällä kertaa hattarakampauksen:

(Täytyy muuten sanoa että niin hullulta näyttää nyt nuo Leena-linkin postauksen kullanvaaleat hiukseni... Kumman nopeasti sitä tottuu pois koko elämän ajan mulla olleesta väristä :) Linkin postauksessa Leena teki minulle makean ompelukampauksen :))

Miehen mielestä hiukset oli ihan "ysärit". :) No mutta sehän on vain trendikästä nyt, eikö...?

Hiukset tänä aamuna. :)

Monen silmään kenties tosi yksinkertainen, tavallinen look mutta minulle jotain ihan erilaista kun hiukseni ovat normikuosissaan niin lättänät ja päänmyötäiset.

Pienistä asioista iloa! :) Ihailen kuohkeaa tupeeraustani vielä tämän päivän ajan ^_^

.

Mun mielestä muuten juhlalookeissa on parasta se, että joku laittaa mun hiukset ^_^ Ei se, että saa laittaa mekon tai jotain ns. parempaa päälle. :) Pukeutumisjutuissa en ole lainkaan mukavuusalueellani ja "hienommat vaatteet" saa olon aina epävarmaksi, mutta ihanat hiukset taas kohottavat itsevarmuutta ja ikäänkuin tasapainottavat tilanteen ^_^

Päivän violetti gaalalook (+ viimeisin violetti hiussävy):

(Olen menossa illalla Inspiration Blog Awardsiin)

Silmämeikissä kuusi luomiväriä. Päällimmäisenä tietysti suuri rakkaus Urban Decay Tonic <3

Tämä on tällainen nopea junassa naputeltu postaus.... ^_^

Viimeisin testaamani violetti hiusväri on Crazy Colorin Violette. Oli ostettava sinisempää sävyä, kun Color Mask Paintin Deep Purple osoittautui liian puneravaksi, kuten pelkäsinkin.

Crazy Colorin Violette on todella sininen violetti, juuri sitä mitä hain. Ensimmäisellä kokeilukerralla sekoitin joukkoon muutaman pisaran Color Mask Paintin Purple Rain -sävyä, ja tuloksena oli tällainen aavistuksen räikeä violetti, joka on nyt menossa poispäin siitä ponipastellista jollaista mieluiten pitäisin. Mitähän sävyjä seuraavaksi miksaisin että pääsisin takaisin poniliilaan.... :)

No, väreillä leikki on ihan hauskaakin ^_^

Illan lookista kokonaisuudessaan mahdollisesti lisää kuvia huomenna :)

Kiertue on ohi ja olen monta kasvoa ja kokemusta rikkaampi :)

Kiitos kaikille meet & greeteissä käyneille, oli tosi kivaa tavata teitä :) <3

Havainto joka on pakko jakaa:

Tapahtumissa kävi kaikkein eniten vihreäsilmäisiä ihmisiä! Aika mielenkiintoinen ja erikoinen sattuma ^_^ Joka kaupungissa meikattavien tai muuten vain tervehtimässä käyneiden joukossa oli eniten vihreäsilmäisiä. Ottaen huomioon että vihreä on silmienväreistä harvinaisin, sattuma on aika jännittävä :)

Muuta random-hauskaa:

Joensuussa sain eräältä lukijalta terveisinä minigrip-pussillisen korealaisia kosmetiikkanäytteitä ^_^ <3

I Åbo fick jag även öva lite svenska med en läsare! :) Det får bli öl nästa gång..! ^_^

Jyväskylässä olisin voinut järjestää erillisen Kreikka-aiheisen meet & greetin :)

Kuopiossa yksi lukija ilahdutti minua omatekoisella violettisävyisellä käsityölahjalla <3

Tampereella kohtasin lukijan, jonka kanssa olisimme voineet söpöstellä kääpiöhamstereita vaikka koko illan :)

Helsingissä sain tehdä eniten violetteja meikkejä ^_^

Oulussa minut yllätti sukulaiseni jota en ole tavannut varmaan 20 vuoteen, ja joka ilmoittautui blogini lukijaksi....!

*

Lopuksi haluan vielä nostaa turneelta muita tunnelmia ja tärppejä, jos ei muun niin kotimaan matkailun merkeissä :)

TURKU

Turussa olen vieraillut useasti aikaisemminkin mutta tämänkertaisen visiitin jälkeen tekee mieli jakaa nämä highlightit:

Kauppahalli, jossa kävin nyt ensimmäistä kertaa. Rakastan vanhoja kauppahalleja ja niiden tunnelmaa. Turun kauppahallista löytyi myös todella paljon kivoja ruokapaikkoja, niiden joukossa lukijan vinkkaama vegeravintola Roots Kitchen.

Hotelli Centron aamiaisbuffet. Siis aivan mielettömän hyvä, hakkaa monen ketjuhotellin tylsät kaavoihinsa kangistuneet perussetit 6-0. Plussaa erittäin hyvästä tummapaahtoisesta kahvista. Muutenkin oli hauska yllätys kun hotellin vaatimaton julkisivu paljasti todella kotoisan, viihtyisän ja tyyylikkään aulan ravintoloineen.

Ludun maistelumenu, etenkin kasvisruoat. Viiden ruokalajin maistelumenu oli yksi vuoden parhaita ruokaelämyksiä. Ykköshittinä mieleen jäi kasvispääruoka (kuvassa) jossa oli artisokkapaistosta, rapeaksi paahdettuja kikherneitä, hummusta ja paprikavinegretteä. Taas sai vain ihmetellä kokkien taitoa kun he loihtivat ällistyttävän intensiivisiä makuja näin arkisista raaka-aineista. Se erottaa hyvät ravintolat "tavis"ravintoloista :)

JOENSUU

Joensuusta on nostettava esiin jälleen lukijan vinkki: vegaaninen kahvila ja lounasravintola Hyve & Pahe. Alakerran suklaakahvila kulkee nimellä Pahe, yläkerran ravintolan puoli taas on Hyve :)

Kävin hakemassa Hyveen vegaanisesta salaatti- & juustopöydästä junaeväät. Noutopöydän anti oli niin mahtava että mopo lähti totaalisesti käsistä ja lähdin bussia kohden mukanani kolme rasiallista take away -murkinaa ^_^ Ai että kun tällainen paikka olisi Tampereellakin. (Jos on ja multa on jäänyt huomaamatta niin pliis vinkatkaa!)

Salaattipöydässä oli jos jonkinlaista ihanaa, raikasta kasvissekoitusta marinoiduista kaalisalaateista paahdettuihin sieniin ja grillattuihin Välimeren vihanneksiin. Bataattia, aurinkokuivattua tomaattia, oliiveja, marinoiutua punasipulia, yrteillä maustettua kukkakaalia, inkiväärillä maustettua parsakaalia... Proteiinia oli tarjolla kahden eri makuisen tofun ja tempehin muodossa. Erilaisia tahnoja ja kastikkeita seisoi rivissä varmaan kuusi tai seitsemän erilaista. Ai herran jestas, siis niin hyvä setti että olisin voinut ottaa kaikkea...!

Ja sitten oli vielä vegaaninen juustopöytä. En ole koskaan aiemmin nähnyt sellaista, vaikka vegaanisia juustoja toki kaupoista löytyy. Harva ravintola näihin vain satsaa. Tarjolla oli yhteensä neljää eri makua: cheddar-tyyppistä, feta-tyyppistä, savujuusto-tyyppistä ja parmesan-tyyppistä. Sinihomejuuston makuinen oli loppunut. Otin mukaan kaikkia neljää makua joista savujuusto oli mielestäni paras, se oli kaikkein eniten oikean juuston makuinen. Cheddar ja parmesaanikin olivat hyviä, mutta "feta" vähemmän onnistunut, se oli aika oudon ja eniten keinotekoisen makuinen. Itse kotona valmistamani, mantelijauhoon pohjautuva vegaaninen "feta" on paljon parempaa :)

Mutta ihan huikea salaattipöytä, suuri peukalo Joensuun Hyveelle & Paheelle!! Kyllä maistui :)

OULU

Olin Oulussa ensimmäistä kertaa, ja täytyy sanoa, että kyllä näissä pohjoisen kaupungeissa on joku aivan erityinen tenho <3 Tunsin sen heti kun astuin junasta. Täällä on on ihan omansalainen energia joka viehättää minua. Kilpisjärvellä ja Rovaniemellä koin samaa. Ehkä tunnetta saattaa selittää sekin että juureni ovat isän puolelta pohjoisessa :)

Oulusta minulle ei jäänyt käteen mitään erityistä täsmävinkkiä, mutta tekee mieli jakaa positiivinen fiilis. :) Viehättävä, kävely-ystävällinen keskusta, paljon kivoja kauppoja (täällähän on Ruohonjuurikin, en muistanutkaan :)) ja mukavan näköisiä kahviloita ja ravintoloita, veden läheisyys, kaunis, satavuotinen Kauppahalli ja iso tori. (Savolaiselle torit ovat tärkeitä ;))

...ja onhan kaupungissa myös nimikkokauppani ;) ^_^

Niin Joensuun kuin Oulun vierailut eivät varmasti jääneet viimeisiksi :)

.

Vielä kerran kiitos kaikille jotka kävivät tapahtumissa, ja kiitokset Lumenelle näin mahtavan tilaisuuden järjestämisestä :)

Tekee mieli jakaa kolme asiaa jotka eivät mitenkään liity toisiinsa mutta jotka yksinään ovat vähän turhan lyhyitä juttuja omiin postauksiinsa.

Joten kerron niistä yhdessä.

Asia 1: Eiiiiih.

Mun violetti suosikkiluomiväri MACin Beautiful Iris koki eilen kuvan kohtalon. Jokainen kosmetiikkafriikki tietää tunteen kun joku helposti särkyvä meikkituote lipeää yhtäkkiä käsistä ja tiedät sen parin sekunnin sadasosan ajan että nyt se muuten hajoaa kun osuu lattiaan.

Kops.

Beautiful Iris ei onneksi ole limited edition -tuote, ja voin ostaa uuden tilalle. Silti, ainahan se harmittaa tautisesti kun joku lempparimeikki hajoaa.

Olin jo hakemassa imuria mutta sitten päätinkin vielä pelastaa murut... En tiedä miksi sen tein, sillä käytäntö on osoittanut, että en oikeastaan koskaan käytä muruiksi mennyttä puuterituotetta. MACinkin napit kulkee mulla aina kätevästi pienissä itsekoottavissa paleteissaan, ei näitä tule kuljetettua erillisissä kipposissa. No, mieli on mitä on ja Beautiful Irisin jäänteet lepäävät nyt meikkipöydälläni kipossaan todennäköisesti siihen saakka kunnes uusi BI-nappi on ostettu ^_^

Onko teillä koskaan mennyt säpäleiksi joku sellainen ihanuusmeikkituote jota ei enää ole saatavilla?

*

Asia 2: The Body Shopin uusi ihana tuoksu!

Ehdin tästä jo Instankin puolella intoilla (meikästä on tullut aikamoinen instailija, ei voi kuin ihmetellä miksi ihmeessä odotin niin kauan.... Insta ei vie käytännössä juuri yhtään aikaa ja on niin kivaa jakaa hetkiä ja spontaaneja fiiliksiä ja ihastella toisten kuvia! Todellakin mun media :)), mutta se ansaitsee pienen spotlightin bloginkin puolella:

The Body Shop Nigritella EdP - tuoksu, joka vähän niinkuin yhdistää kaksi muuta lempparituoksuani :) Ah! Olen saanut tuoksun The Body Shopilta.

Tuoksujuttujani aiemmin seuranneille on saattanut jäädä mieleen Diorin Hypnotic Poison, joka on yli 10 vuotta kuulunut kaikkien aikojen suosikkituoksuihini. Sen viettelevämpää tuoksua ei (minulle) ole, ja tuoksu huumaa joka kerta yhtä takuuvarmasti.

Ensimmäinen reaktioni Nigritellaa tuoksutellessani oli heti, "Hei, kuin vähän kevyempi Hypnotic Poison..!" Tuoksuissa on paljon samaa; vahva itämainen vaniljapohja, tuberoosa ja pehmeä pähkinäinen puuterisuus.

Pari päivää tuoksua käytettyäni sen nyanssit alkoivat terävöityä ja huomasin, että tuoksussa on myös samaa toisen vaniljaisen suosikkini, Kenzo Amourin, kanssa. Amour on vielä Hypnotic Poisonia paljon pehmeämpi ja puuterisempi, tuoksua kutsutaan jopa "maitomaiseksi" mikä kuvaa sitä hyvin. Amourin tuoksunuotteihin kuuluvat frangipani, kirsikankukka, riisi ja valkoinen tee. Näistä yhtäkään ei mainita Nigritellan yheydessä, mutta silti olen haistavinani Nigritellassa hentoista frangipanisuutta ja yleensäkin Amourille ominaista utuista, lempeän "maitoista" aromikkuutta.

Nigritellan viralliset tuoksunuotit ovat punainen vaniljaorkidea, tuberoosa ja vanilja.

Nigritella kuuluu The Body Shopin uuteen Elixirs Of Nature -tuoksusarjaan johon kuuluu viisi EdP-vahvuista, houkuttavan kuuloista sensuellia tuoksua. Sarjan tuoksut on luotu tyhjiöteknologiaa käyttäen, tällä teknologialla tuoksu saadaan talteen harvinaisista kukista joutumatta vahingoittamaan itse kasvia.

*

Asia 3: luonnonkosmetiikkaa johon mies vihdoin ihastui...!

Siis halleluja, nyt se on vihdoin tapahtunut! Mies oikeasti tykästyi luonnonkosmetiikan tuotteeseen! Jos olette lukeneet Mr. Karkkipäivän satunnaisia kosmetiikka-arvioita, ei äijän asenne luonnonkosmetiikan (herran omin sanoin) "limaisiin koostumuksiin" ei ole varmaankaan jäänyt epäselväksi.

Tässä eräänä päivänä mies sitten totesi, että "Harmi kun se yksi vihreä tökötti kohta loppuu, se on kyllä tosi hyvää". Mikä vihreä tökötti? Mies viittasi tietysti pullon väriin, tuote itsessään on valkoista.

Piti ihan mennä omin silmin katsomaan pulloa, ja kyllä, miehen kosmetiikkalaukusta löytyi liikuttavan kulunut, tyhjillään oleva kotimainen Davvin partabalsami!

Kirjoittelin Davvin tuotteista huhtikuun Kotimaisen kosmetiikan teemaviikolla, ja miehen arvio "tökötistä" oli tuolloin:

"Koostumus on hieman limainen, levittyvyys kohtuullinen ja lopputuntuma hyvin kevyesti viilentävä. Vaikka en yleisesti näistä luonnonkosmetiikoista ole juuri välittänyt, niin aion ehkä käyttää tämän loppuun. Jostain syystä kuitenkin miellyttävä."

"Jostain syystä kuitenkin miellyttävä." ^_^ :D

No niin se sitten näköjään oli! :)

Aika mahtavaa, kaikkien vuosien jälkeen löytyy viimein luonnonkosmetiikan tekele joka kelpaa tuolle krantullekin :) Vieläpä kotimainen. Uutisoinnin arvoinen asia ^_^

*

Tällaiset kolme asiaa tänään sydämellä.

Hyppään kohta Kuopion bussiin ja tapaan toivon mukaan illalla kotikaupunkini lukijoita Sokoksella :) <3 Täytyy muuten todeta, että tuli heti jotenkin älyttömän kotoisa ja rento olo täällä Joensuussa kun murre on tuttua, Pohjois-Karjalan murrehan kuuluu myös savolaismurteisiin :) "Toivottavasti ruoka maistui ja tervetulloo uudelleen", sanottiin ravintolassa illalla <3

Sanoin Lumenen edustajalle, että tätä murretta puhuvan on kyllä vaikea kuulostaa ilkeältä, voiko kukaan olla savoksi muuta kuin rennon ja ystävällisen kuuloinen? ^_^

Mun eilinen "copycat" -look :)

Kopsasin Natural Coden -sivulta löytämäni, mielestäni tosi kauniin kupari-kulta-ruskean meikin joka on onnen omiaan sinisilmäiselle ja lämminsävyiselle.

Tällainen siitä tuli.

Alkuperäinen meikki näyttää tältä. Mallin silmät ovat aivan eri malliset kuin omani, mikä saa saman meikin näyttämään kasvoillani hyvinkin erilaiselta. Mallilla on avarat, suuret silmät, matala kulmaluu ja näkyvä liikkuva luomi. Myös kuvan valaistus ja värisäädökset vaikuttavat, NC:n promokuvassa on kellertävä sävy ja valo, minun kuvassani punertava, minkä vuoksi minun meikkini näyttää punaisemmalta.

Kupariruskean silmämeikin pääsävyt ovat Natural Coden lämminsävyisestä Hazel-paletista joka näkyykin kuvassa, mutta meikkiin on käytetty myös viileämpää harmaanruskeaa silmän sisänurkassa. Sellainen sävy löytyy Beauty-paletista.

Promokuvan mattainen kasvomeikki on todennäköisesti syntynyt Natural Coden Matt Makeup -meikkivoiteella. Itse käytin versiossani heleämpää CC-voidetta joka on edelleen ollut käytössä päivittäin siitä saakka kun ihoni teki sen kanssa ensimmäisen kerran tuttavuutta runsaat kaksi viikkoa sitten. :) Valitettavasti saatatte joutua näkemään ko. meikkivoidetta blogissa lähiaikoina väsymykseen saakka sillä olen täysin hurahtanut siihen. ^_^

Savuinen ja etten sanoisi aika elegantti meikki. Varjostan harvoin itse silmän sisänurkkaa, se ei ole minulle ominainen meikkityyli eikä ihan se imartelevinkaan varjostustapa pienille silmilleni, mutta näyttää kuvassa ihan kivalle :)

Alkuperäisessä meikissä ei ole käytetty näkyviä rajauksia, joten jätin ne pois omastakin versiosta. Tosin tummensin ulkonurkan ripsirajaa aavistuksen ruskealla kajal-kynällä, sekä ripsen ylä- että alapuolelta. Ja laitoin kevyesti alaluomelle sisärajaukseksi.

.

Meikkipohjana CC-voide, tummin sävy menee edelleen. Huulilla Natural Coden Nude Beige -huulipuna. Se on laadultaan läpikuultava, helposti levittyvä ja hieman kiiltävä.

Poskipäille ja nenänpäähän painelin CC-puuterin beigeä puoliskoa, joka on käytännössä väritön, läpikuultava kiinnittävä puuteri.

Poskilla ja hyvin kevyenä varjostuksena käytin Natural Coden Peachy-poskipuna/bronzer-duoa. Koska NC:n poskipunat ovat hyvin mattaisia, lisäsin päälle kevyesti Beauty-luomivärin hohtavaa toffeebeigeä sävyä (paletti näkyy kuvassa alla), se toimii mainiosti myös poskipunana päivettyneellä iholla. Näin sain poskille hieman hehkua :)

Sanni <3 hehkuva iho.

Silmämeikki syntyi Hazel- ja Beauty -paleteilla. Ja käytinpä muuten vielä pikkuisen syvää tummanruskeaa myös Sandy-paletista koska Hazelin tummanruskea osoittautui sen verran hentopigmenttiseksi, että en saanut sillä aikaan alkuperäisen meikin ulkonurkan varjostuksen tummuuastetta.

Natural Coden promomeikissä luomella on neljää sävyä rinnakkain, minkä toteutus omilla paljon pienemmillä luomillani oli hieman haastavaa, mutta sain ne joten kuten mahtumaan :)

Ulkonurkasta sisänurkkaan: uloimpana Hazel-paletin tummanruskea (sekä aavistus voimakkaampaa ruskeaa Sandy-paletista), luomen keskellä ja luomivaossa Hazel-paletin kuparia (on muuten todella pigmenttinen sävy, oikein kunnon metallinen kupari), kuparin vieressä Hazel-paletin kullanvaaleaa, sisänurkassa Beauty-paletin harmaanruskeaa ja kyynelkanavan vieressä ja kulmaluulla Hazel-paletin kullanvaaleaa.

Alaluomella Hazel-paletin ruskeaa ja kuparia.

Meikki sopii minulle ja silmieni ja ihoni väreihin, mutta kieltämättä ei hiusteni tämänhetkiseen sävyyn ;) Siksi yritin rajata hiukset pois kuvista.

Lämminsävyiselle, sini- tai ruskeasilmäiselle henkilölle Hazel-paletti on kyllä pop. :)

Olen saanut meikkiin käytetyt tuotteet Lumenelta osana Indiedaysin, Blogiringin ja Lumenen yhteistyökampanjaa.

Natural Code & Karkkipäivä -kiertue:

TIISTAI 1.11. Sokos Joensuu, kello 17-19

KESKIVIIKKO 2.11. Sokos Kuopio, kello 17-19

TORSTAI 3.11. Sokos Oulu, kello 17-19

Kuva: Lumene Natural Code

Tein tänään oman versioni kuvan meikistä ja tarkoitus oli julkaista kuvat tämän pikailmoituksen kuvituksena. Mutta en ehtinytkään saada kuin yhden kuvan valmiiksi ennenkuin sisko pölähti vieraaksi joten tämä jäi nyt tynkäversioksi. Laitan loput kuvat huomenna jos ehdin... Muistutus oli nyt tärkeä saada ulos tämän päivän puolella että joensuulaiset muistaisivat huomisen...! ^_^

(Tykkään muuten tosi paljon kopsata meikkejä kuvista, ah, tuli ihan nostalginen olo, en olekaan tehnyt tätä aikoihin, pitäis tehdä useammin....)

Tässä mun versio, olipa hassu olo olla ruskeasävyisessä meikissä ensimmäistä kertaa hiussävyn muutoksen jälkeen :)  (Hiuksista puheen ollen, päässä muhii tällä hetkellä taas uusi testiväri: Crazy Colorin Violette. Color Mask Paintin Deep Purple osoittautui liian punertavaksi kuten pelkäsinkin.)

Noniin mutta! Halusin laittaa muistutuksen Lumene Natural Code -kiertueen viimeisestä legistä joka vie minut tällä viikolla Joensuuhun, Kuopioon (jiii-haa!) ja Ouluun. Pääsen näkemään itselleni kaksi ihan uutta kaupunkia: Joensuun ja Oulun :)

Aikataulu:

TIISTAI 1.11. Sokos Joensuu kello 17-19

KESKIVIIKKO 2.11. Sokos Kuopio kello 17-19 (mun oma Sokos...! Vähänkö hauskaa, keikalla teini-iän omalla kosmetiikkakentällä <3 <3)

TORSTAI 3.11. Sokos Oulu kello 17-19

*

Näissä Sokoksissa voi siis vielä käydä haastelemassa meikäläisen kanssa ja turinan lomassa jaan mielelläni Lumene- ja Natural Code -vinkkejä ja teen pikameikkejä :)

En malta olla kertomatta kuinka yksi "virstanpylväs" täyttyi Turun tapahtumassa, kun pitkäaikainen vakiolukijani, yksi kommenttilaatikon aktiivisimmista nimimerkeistä Jonttu sai vihdoin kasvot ^_^ <3

Ihan älyttömän mukavaa ja välillä tunteellistakin tavata lukijoita, on niin jännä tunne kun kommenttilaatikon keskusteluiden kautta osa on käynyt jo sillä lailla tutuksi että tavallaan tuntuu kuin heidät tuntisi ja he olisivat kavereita :) Ja lukijamatkalaiset tuntuvat jo suunnilleen "oikeilta" kavereilta, kun heitä on nähnyt reissujen jälkeen...! ^_^

Olette kyllä niin ihania!!! Anteeksi imelyyteni, mutta te ootte!! <3

Lihattoman lokakuun kasvisruokajuttujen päätösjakso tulee tänään.

Aiheena mun lempparikasvisruoat ja lisukkeet kotona.

Syön ihan älyttömästi kasviksia. Minimissään päivässä menee runsas puoli kiloa, usein kilokin. Kilo menee helposti jos valmistan raskaita vihanneksia kuten juureksia, jotka kutistuvat paahdettaessa ja 400 grammaakin menee kerta-annoksena että heilahtaa.

Syön kasviksia päivän aikana suunnilleen näin:

Aamiainen 150 g (salaattivihanneksia kuten kurkkua, tomaattia ja paprikaa)

Lounas: kasvislisuke 200-400 g (jos syön pääruoaksi salaatin, kasvisten osuus on ainakin 300 g)

Päivällinen: kasvislisuke 200-400 g

Näiden lisäksi syön joskus kasviksia myös välipalaksi (juuston kaverina), kuten selleriä, kirsikkatomaattia tai porkkanaa.

Tänään haluan kirjoitella lempparikasviksistani ja niistä kasvisproteiinin lähteistä joita käytän eniten. Useimmilla aterioilla otan proteiinin kalasta tai juustosta, mutta lautaselta löytyy viikoittain myös kasvisproteiinia.

Kuvassa yksi uudempia vihannestuttavuuksiani, myskikurpitsa. Pidän värikkäästä ruoasta ja koen, että värikäs ruoka myös maistuu paremmalta ja toimii yhtä lailla mielen piristäjänä kuin vatsan täyttäjänä. :) Punajuuri, eri väriset paprikat, porkkana, bataatti, tomaatti, punakaali... Entisen elämäni kalpeat, ravinneköyhät riisit ja makaronit ovat vaihtuneet näihin.

Aloitetaan suosikkilisukkeistani.

1. Parsakaali

Voisin syödä, ja usein syönkin, parsakaalia joka ikinen päivä. Se on mielestäni parhaimmillaan höyrytettynä vain hyvällä oliiviöljyllä, suolalla ja pippurilla maustettuna.

Parsakaali on minulle tavallaan kuin uusi "pasta", eli ruoka-aine/lisuke, jota himoitsen kaikkein eniten. Jos en vähään aikaan saa parsakaalia, sitä tulee todella ikävä.

Tiesittekö, että parsakaali on muuten kaikkein proteiinipitoisin ainakin Suomesta saatavista kasviksista? Sadasta grammasta saa 4,6 g proteiinia. Vain nokkosesta saa enemmän proteiinia, mutta harva jaksaa syödä niin paljon nokkosta kerralla että määrästä kertyisi mainittavaa määrää protskua. :)

Jos on pieni nälkä, saatan syödä parsakaalia myös pääruokana. Silloin maustan sen vaikkapa parmesaanilla ja pinjansiemenillä tai paahdan uunissa. Alemmassa kuvassa seurana uunipaahdettua selleriä.

Myös pesto on loistava kaveri parsakaalille. Herkkuiltapala on kulhollinen pestossa pyöräytettyjä parsakaalinnuppuja hunnutettuna parmesaanilla. Mums.

2. Kukkakaali

Kukkakaali on neutraaliudessaan todella monipuolinen raaka-aine ja käytän sitä vaikka missä ruoissa tortilloista sosekeittoihin ja salaateista pizzoihin. Syön sitä yhtä paljon niin raakana kuin kypsennettynäkin.

Eniten kukkista tulee käytettyä wokeissa tai arkisesti höyrytettynä muiden kaalien kaverina, tai sitten heitän sen uuniin ja teen gratiinin. Kuvassa kukkakaalia kookoskermassa.

...ja vaikka tämän päivän juttu käsittelee nimenomaan kotiruokaa, en malta olla vilauttamatta helsinkiläisen Boulevard Social -ravintolan kasvisruokalistan detaljia:

Parsa- ja kukkakaalin voi tarjoilla myös tähän tapaan, slurps-deluxe..! Maistoin näitä kumpaakin kun olin viimeksi Helsingissä ja ystäväni kanssa vain hymistelimme miten älyttömän hyviä makuja kaalien tyylisiin arkisiin kasvislisukkeisiin voikin saada kun on taitoa. Olisin halunnut syödä ravintolan koko kasvisruokalistan alusta loppuun ^_^ Kasvisruokia oli yli 10....

3. Ruusukaali

Mun top-kolmosesta näkee että tykkään kaalikasviksista :) Ruusukaali oli minulle nuorempana käytännössä ihan tuntematon vihannes. Liekö olen sitä koskaan ainakaan vapaaehtoisesti syönyt... Minullahan on se hullu historia "kasvis"syöjänä jonka kasvikset olivat käytännössä pasta, peruna, leipä ja riisi.

Nykyään ruusukaali on yksi kirkkaasti eniten syömiäni kasviksia ja sitä löytyy lautaseltani joka viikko. Useimmiten nautin ruusukaalit höyrytettyinä, kuten parsakaalin, tai sitten paistan ne valkosipuliöljyssä tai käytän osana wokkia. Tuore ruusukaali maistuu suussani lähes makealta, todella aromaattinen kasvis.

Kuvassa ruusukaaligratiini uunissa kera pinaatin ja saksanpähkinöiden.

4. Bataatti

Bataatti on lempparihiilariruokaani, kuten olen täällä useasti julistanut :) Se on käytännössä ainoa korkeahiilihydraattinen ruoka jota vielä syön säännöllisesti. Pastaan ja perunaan verrattuna se on järkevämpi hiilihydraatti imeytyessään hitaammin ja ollessaan paljon ravinnepitoisempi.

Uunipaahdettu bataatti, pannulla valkosipulin kanssa paistetut bataattisiivut ja bataattisosekeitto ovat lempparibataattiruokiani. Eilen oltiin ajelemassa kohti anoppilaa ja sanoin miehelle, "Voi kun anoppi olisi jotenkin telepaattisesti aistinut että mun tekee älyttömästi mieli bataattia..." Ja mies vastasi: "Siellä on kuulema bataattikeittoa odottamassa".

<3

5. Porkkana (ja paahdetut kasvikset ylipäänsä)

Paahdettu porkkana on melkein yhtä hyvää kuin bataatti :)

Makua voi muuttaa maustamalla porkkanat erilaisilla yrteillä, suosikkejani ovat rakuuna ja timjami.

*

Salaatit

Kun syön salaattia pääruokana, teen lähes aina "perustylsän" pohjan johon tulee vihreää salaattia, kurkkua, tomaattia ja paprikaa. Jos haluan vähän hifistellä, laitan salaattiin uunipaahdettuja kirsikkatomaatteja tai paistettuja, ohuita munakoiso- tai kesäkurpitsasiivuja.

Vuosien varrella reseptiplakkariin on kuitenkin kertynyt muutama "erikoissalaatti", joita valmistan harvemmin mutta antaumuksella. Tässä neljä sellaista.

1. Marokkolainen porkkanasalaatti

Bongasin reseptin aikoinaan Alkon Etiketti-lehdestä, ja tästä on muodostunut kirkkaasti suurin lempparini "erikois"salaateista. Ihan älyttömän hyvän makuinen ja vaikka onkin ainesosiltaan yksinkertainen, se on makumaailmaltaan ihan erilainen kuin arkiset perussalaattini.

Tästä salaatista on näkynyt tänä vuonna lehdissä monta eri versiota, kaikille yhteistä paahdetut porkkanat ja feta. Minulle tämän herkkusalaatin avainraaka-aineita ovat porkkanan ja fetan lisäksi minttu, kikherneet ja paahdetut mantelit. Hienostuneimman makuelämyksen saa kun jaksaa valmistaa harissa-sitruunakastikkeen ja käyttää dukkah-mausteseosta, mutta salaatti on tosi hyvää vaikka pelkällä oliiviöljy-viinietikka-kastikkeellakin. Hunaja sopii joukkoon kuin nenä päähän, vhh:lainen voi korvata sen sirottamalla vinegretteen vähän steviaa tuomaan makeutta.

Kuvan versiossa olen paahtanut porkkanat chiasiementen kanssa.

2. Raejuusto-maustekurkkusalaatti

Tomaattia

Tuoretta basilikaa

Kevätsipulia

Mauste/pikkukurkkuja

Raejuustoa

Hyvää oliiviöljyä

Suolaa ja pippuria

Tämän reseptin oli anoppini joskus löytänyt jostain ja resepti siirtyi häneltä mieheni kautta minulle. Tästä salaatista on tullut meille vakkarilisuke etenkin mökillä grilliruoan kanssa. Sisältämänsä raejuuston (= proteiinin lähde) puolesta salaatti sopii myös pääruoaksi.

Tämä on erinomainen esimerkki siitä, kuinka tutut ja tavalliset raaka-aineet yhdistettynä juuri tietyssä kombinaatossa tuottavat joskus aivan erityisen maukkaan kokonaisuuden joka on ikäänkuin enemmän kuin osiensa summa :) Tämän simppelin salaatin avainraaka-aineita ovat maustekurkut (pikkukurkkumuoto sopii parhaiten), kevätsipuli ja tuore basilika.

3. Surf'n'Turf-salaatti

Tästä salaatista voi nyt lihattomalla lokakuulla jättää seafood-osuuden pois jos haluaa täysin vegeversion :) Surf'n' turf tarkoittaa ruokaa, jossa on sekä lihaa että mereneläviä, ja meidän valmistamassa versiossa lihana toimii kasvismakkara.

Tämän salaatin salaisuus on romesco-kastikkeessa, joka tekee siitä myös niin aikaavievän ettei salaattia tule valmistettua ihan harva se kuukausi. Se on minulle vähän juhlavampaa ruokaa jota valmistan jos on tulossa vaikka vieraita.

Salaatin reseptin voi käydä kurkkaamassa täältä. Romesco-kastikkeen valmistuksen vaiva kannattaa todellakin nähdä, se on jotain ihan käsittämättömän maukasta. Täyteläinen, luonnostaan makea kastike syntyy paahdetusta paprikasta, tomaatista, chilistä, sipulista, valkosipulista ja manteleista. Jos kastikkeeseen haluaa oikein paksun koostumuksen, voi joukkoon laittaa myös palan vaaleaa leipää.

4. Bataatti-mansikkasalaatti

Paahdettua bataattia

Persiljaa

Kikherneitä

Mansikoita

Pinjan- tai auringonkukansiemeniä

Kastike: oliiviöljyä + tuoreen sitruunan mehua

Tämä raikas, marjainen salaatti debytoi meillä viime juhannuksen ruokapöydässä ja meni saman tien suosikkien joukkoon. Aivan törkeän hyvän makuinen setti! Ei ehkä kaikkein ruokaisin, sillä se on aika niukkaproteiininen, mutta lisukkeena aivan out-of-this-world.

*

Kasvisproteiinin lähteet

1. Tofu

Tofu on keittiössäni kasvisproteiinin lähde numero 1. Sitä tulee syötyä viikottain. Se on helppo raaka-aine koska sopii neutraalin makunsa puolesta vaikka mihin. Ostan nykyään lähes pelkästään maustamatonta tofua ja marinoin sen itse, maustetuista suosikkini on kylmäsavutofu.

Eniten tofua tulee käytettyä wok-tyyppisissä ruoissa mutta olenpa heittänyt sitä myös piirakkaan, keittoon ja laatikkoruokaankin. Ja kasvishamppariin pihviksi.

Tofua, fetaa ja uunipaahdettuja kasviksia.

Kurkuma-marinoitua tofua, paahdettua paprikaa ja kesäkurpitsaa (ylempi kuva), ja vähän erikoisempi kokeilu jossa toin pinaattikeittoon proteiinia tofulla ja halloumilla. Ei ehkä makumaailmallisesti onnistunein kokonaisuus mutta nälkä lähti ^_^

2. Soijapyörykät

Soijavalmisteista käytän eniten ruotsalaisen Anamman soijapyöryköitä, joita olen täällä monesti kehunut. Niissä on erittäin lyhyt ainesosalista (= vähän lisäaineita) ja hyvät ravintoarvot etenkin vhh:laisen vinkkelistä. Monissa pakastealtaan soijatuotteissa on kaiken maailman tärkkelyksiä, muita jauhoja ja maltodekstriiniä, Anamman pullat ovat "puhtaimmat".

Tykkään syödä soijapullia yleensä jossain kastikkeessa kuten kermaisessa sienikastikkeessa tai tomaatti-tuorejuustokastikkeessa.

Soijavalmisteita tulee kuitenkin nautittua tofua lukuunottamatta aika harvoin, ehkä muutaman kerran kuussa. Syön mieluiten niin puhdasta ja vähän prosessoitua ruokaa kuin mahdollista, siksi "soijaeinekset" ovat luonnostaan jääneet ruokavaliossa pienempään rooliin kuin aikaisemmin. Esimerkiksi kuivana myytävä teksturoitu soija on jäänyt keittiöstäni pois lähes kokonaan.

3. Soijanakit

Kuten lihanhimo-jutussani kerroin, minulla on "soft spot" soijanakkeja kohtaan. Kun lopetin lihan syömisen, en voinut yli 10 vuoteen kuvitellakaan syöväni mitään lihan kaltaista ja kaikki mukaliha oli minusta ällöä ja vastenmielistä. Sitten kaikki muuttui mystisesti, ja aloin yhtäkkiä himoitsemaan kasvislihatuotteita. Soijanakit ovat niistä ehdottomasti parasta.

Soijanakit ovat minulle ennen kaikkea mökkiruokaa. Grillatut nakit makeaksi haudutetun punasipulin ja grillatun kukkakaalin kanssa ovat ihan klassikkolounas mökillä kesäisin.

4. Papupasta

Papupasta on mielestäni yksi kivoimpia kasvisproteiinin lähteitä. Ja hyvä lähde se onkin - papupastassa on yli 40% proteiinia. Kuvan lautasilla on 40 g pastaa (vakioannokseni), ja määrä sisältää melkein saman verran proteiinia kuin 100 g lohta.

Voisin mielestäni syödä papupastaa vähän useamminkin vaihteluna hyvin kalapainotteiselle proteiininsaannilleni, mutta totuttuani pois pastaruokien mieliteoista sitä tekee mieli lopulta aika harvoin. Papupastan kanssa on kiva kokeilla erilaisia kasviskastikkeita, proteiininlähdettä ei tarvitse enää erikseen lisätä kun pasta sisältää sen jo itsessään.

Viimeksi kokeilin Pirkan ruokalehden ohjeella lehtikaalipestoa (alin kuva), oli kyllä hyvää :) Sen sijaan supersuosittu parin vuoden takainen somehitti avokadopasta (eli avokadokastike) ei herättänyt minussa erityistä innostusta. Se oli aika pliisun makuista.

5. Quorn

Kasvisproteiininlähde numero 5 on sieniproteiinista valmistettu quorn. Tätä käytin yhteen aikaan paljonkin, etenkin silloin kun asuin pysyvästi Ahvenanmaalla eikä quornia vielä saanut manner-Suomesta.

Sittemmin jotenkin kyllästyin quornin makuun ja nykyään käytän vain rouhetta, josta valmistan itse pyöryköitä (kuvassa) tai kasvisbolognese-kastiketta.

*

Tänään olen vihdoin pääsemässä kokeilemaan Härkistä. Anoppi oli ostanut sitä ja miettii tuossa nyt parhaillaan että miten sen maustaisi. Nyhtökauran kanssa en ole edelleenkään osunut kauppaan samaan aikaan. Taitaa nyhtis jäädä pian paremmin saatavilla olevien kilpailijoidensa jalkoihin... Kuulun niihin kuluttajiin jotka eivät jaksa kytätä erikoisaikoja milloin joku elintarvike sattuisi olemaan lähikaupassani, ostan sitä mitä on saatavilla.

Pian selviää mitä mieltä makuaisti on Härkiksestä :)

Kasvisruoan iloa, ihmiset! ^_^

Jaan teille potentiaalisesti hauskan, nolon tai sitten ihan vain hemmetin tyhmän jutun eiliseltä.

Saatoin vain nauraa kun muistelin vasta kuukausi sitten kirjoittamaani juttua hiestä ja siitä, kuinka harvoin koen haisevani hielle... "Mun normihiki ei haise, vain stressihiki tai kun jännittää jotain".

Eiköhän sitten pidä käydä näin.

Istuin eilen junassa matkalla Turusta Helsinkiin kohti illan Lumene-keikkaa, ja yhtäkkiä tunsin sen. Hien hajun. Ja se tuli minun kainaloistani.

Olin toki aamulla pessyt ja antiperspiroinut kainalot. Mutta kun se jännityshiki puskee, niin ei siinä mitkään perspirantit auta. Hassua oli se, että en kokenut olevani millään lailla hermostunut tai jännittynyt, takana oli jo kolme Lumene-keikkaa ja nämähän ovat juttuja joita tykkään tehdä ihan hirveästi.

Silti. Jossain sisimmässä näköjään jännitti. Varmasti positiivisesti, mutta kun se positiivinenkin stressi saa aikaan hajuhien.

Eipä kuulkaa auttanut muu kuin marssia Helsinkiin saavuttua suoraan kauppaan ja ostaa uusi musta trikoopaita. On minulla mukana vaihtovaatteitakin mutta ei mustaa paitaa, ja käytän työkeikoilla aina mustaa trikoopaitaa (paitsi jos asiakkaalla on oma vaate jota toivoo mun käyttävän, se on asia erikseen). Musta työpaita on minulle aika ehdoton, joku raidallinen okransävyinen paita näyttäisi ihan levottomalta.

Onneksi junan saapumisen ja keikan välillä oli noin tunti aikaa niin ehdin juuri suorittaa tarvittavat freesautumistoimenpiteet.

Eli uusi identtinen paita Maukalta mukaan, hotelli Vaakunan vessaan pesemään kainalot ja hinkkaamaan joku 25 kerrosta deodoranttia, ja saatoin rentoutua ^_^

Saavuin Natural Code -pisteelle naureskellen mielessäni sille, että paikallaolijat eivät yhtään tienneet minkä hikihärdellin kautta olin paikalle porhaltanut... :D No, nyt tietävät ^_^

Note to self: tästä lähin pidät kahta työpaitaa mukana kun olet menossa keikalle.