* Sisältää mainoslinkkejä.
Tästä puhutaan: kasvojen kinesioteippaus. Täytyihän minunkin se testata.
Kasvojen kinesioteippauksella hoidetaan ryppyjä, juonteita, kasvojen lihasjännitystä ja turvotusta.
Pakko kirjoittaa jo heti ekassa kappaleessa: WOW mikä tulos jo ensimmäisellä käyttökerralla..! Olin ihan ällikällä lyöty. Koskaan en ole millään kosmeettisella tuotteella saanut tuloksia näin nopeasti. Käytän teippejä otsan ilmeryppyihin, erityisesti sibeliuksiin.
* Teippiä käytetään yön yli. Kulmakarvojen välissä olevat pystyrypyt olivat aamulla silottuneet lähes näkymättömiksi..! Ja tämä jo ensimmäisellä kokeilulla.
Vaikutus perustuu siihen, että teippi rentouttaa lihaksia ja poistaa niiden jännitystä. Se on siis ikäänkuin luonnollinen Botox.
Sain teipit testiin Twistbe'ltä. Yllätyin teippien edullisuutta: rulla maksaa 21,90€, ja kun itse käytän teippiä vain otsalla, tämähän kestää monta kuukautta.
* Faceimage-kasvoteipit ovat materiaaliltaan puuvillaa ja niissä käytetään ihoystävällistä akryyliliimaa, joka sopii myös hartsiallergikoille. Saatavilla on kahta teippilaatua: valkoinen Regular sopii normaalille ja rasvoittuvalle iholle ja esimerkiksi syvempien ilmeryppyjen hoitoon, vaaleanpunainen Sensitive sopii herkälle, ohuelle ja hauraalle iholle ja kasvojen herkimmille alueille kuten silmänympäryksille. Regularissa on voimakkaampi liima, Sensitivessä miedompi.
Haastattelin juttua varten Faceimage-teippien maahantuoja Senja Virtasta, joka kertoi, että Regular sopii useimmille, ja ihmiset ehkä turhaankin valitsevat hellävaraisemman Sensitiven, kun saisivat Regularilla mahdollisesti parempia tuloksia. Teippi kuulema aniharvoin aiheuttaa ihoärsytystä.
Teippiä on kahdessa koossa: 5 cm ja 2,5 cm levyisenä. Leveämpää teippiä on rullassa 2,5 metriä, ohuempaa 10 metriä.
Leveämpi teippi sopii kaulan, niskan ja dekolteen teippauksiin, kapeampi teippi kasvojen teippauksiin. Leveä teippi on siinä mielessä kätevä, että siitä voi myös leikata haluamansa kokoisia paloja.
Pakkauksen mukana tulee miniopas, joka antaa ohjeet neljään eri teippaukseen. Teippaus on todella helppoa.
Olin lukenut teippauksesta ryppyjen ja lihasjännityksen hoidossa ja ajattelin, että tästähän voisi ehkä olla apua mun "sibeliuksiin".
Minulla on otsassa vaakatason ilmerypyt ja kulmien välissä pystysuorat huolirypyt, kummatkin ovat näkyvissä koko ajan. Otsan vaakarypyt näkyvät jo mun teini-iän valokuvissa - olen siis lapsesta saakka ollut oikein kunnon otsan rypistelijä.
Sibelius-rypyt alkoivat tulla pysyvästi näkyviksi ehkä kymmenisen vuotta sitten. Ne todella vaivaavat minua, koska tekevät ilmeestä helposti vihaisen - kaikki "sibbojen" omistajat tietävät, mistä puhun. Kuvassa kasvoni ovat ilmeettömät, mutta kun puhun ja ilmehdin, rypyt voimistuvat luoden vihaisen vaikutelman.
Teipin voi ajatella olevan kuin hyvin hitaasti ja täysin luonnollisesti toimiva "Botox". Teipin silottava vaikutus perustuu lihasjännityksen lievittämiseen, mutta toisin kuin Botox, se vaikuttaa ihon päällä ja rentouttaa ihoa luonnollisesti, ei kemikaalien vaikutuksella. Teipin sanotaan myös stimuloivan kollageenin tuotantoa, mutta tähän suhtaudun hieman skeptisesti.
Kun teippiä käyttää säännöllisesti, lihasjännitys vähenee ja iho voi silottua jopa pysyvästi. Pysyvän vaikutuksen aikaansaamiseen vaikuttaa ryppyjen syvyys, käytön kesto ja toki kasvojen rakenteen yksilölliset ominaisuudet. Senja Virtanen kertoo, että pinnallisten ja hentojen otsaryppyjen hoidossa voi saada pysyviä tuloksia jo kolmessa kuukaudessa. Senjalla itsellään oli syvemmät otsarypyt, ja hän kertoi ryppyjen silottuneen pysyvästi noin vuoden päivittäisen teippauksen jälkeen.
Kun pysyvä tulos on saavutettu, hoitoa jatketaan ylläpitoteippauksin 1-3 kertaa viikossa.
Ensimmäisen yön tulos - en meinannut uskoa silmiäni!
Teipillä saa kuitenkin myös välittömiä tuloksia, kuten itse saatoin todeta, tosin rypyt eivät tietenkään heti siliä pysyvästi.
Teipin rentouttava vaikutus on mieletön: kun laitan teipit otsalle, tunnen heti, kuinka otsa rentoutuu. Teippi on saanut minut tajuamaan, kuinka jännittyneessä tilassa mun otsan lihakset ovatkaan. Teippi ei tunnu pelkästään "kauneusvälineeltä", vaan sen vaikutus on myös yleisesti rentouttava. Oletin teipin tuntuvan iholla kiristävältä, mutta se on täysi vastakohta: se poistaa kireyttä. Oikein odotan teippaushetkeä iltaisin..!
Minäkin kuulun niihin herkkiksiin, jotka aloittivat vaaleanpunaisella Sensitive-teipillä - ehkä jopa turhaan. Halusin pelata varman päälle, koska viime vuoden voimakkaat ihon punoitukset ja muut herkkyysreaktiot ovat jättäneet minuun huolen siitä, että iho taas hermostuu.
Vaaleanpunainen teippi sisältää siis vähemmän liimaa kuin valkoinen, ja kiinnittyy ihoon miedommin. Siksi se ei välttämättä sovellu rasvoittuvalle ihotyypille. Minun ihollani se pysyy erinomaisesti.
Olen kokeillut muutamana yönä myös valkoista teippiä, eikä iho ollut moksiskaan. Vaikka siinä on voimakkaampi liimapinta, myös valkoinen teippi irtosi iholtani vaivatta. Olen lukenut, että jotkut käyttävät öljyä helpottamaan teipin irrotusta, mutta minusta teippi irtoaa helposti, eikä se jätä ihoon liimaa. Ehkä eri teippilaaduissa on eroa..?
Huoliryppyjen eli sibeliusten teippaus on näin yksinkertainen:
Teippipalat asetetaan iholle huoliryppyjen yli yläviistoon, kohti kulmakarvojen keskikohtaa. Näin ne rentouttavat myös kulmakarvojen rypistäjälihaksia. Teippiä ei venytetä, se vain asetetaan iholle ja liima aktivoidaan silittämällä teippiä
Jos haluaa hoitaa otsan vaakaryppyjä, teippipalat asetellaan otsalle pystysuuntaan siten, että teipin venytyssuunta on ylhäältä alaspäin. Teippiä ei kuitenkaan tällöinkään varsinaisesti venytetä, sen ei tule jäädä kiristämään iholla.
Illalla ennen teippejä
Aamulla teippien jälkeen.
(Otsassa näkyy teippien painaumat... :D)
Tulos on ihan maaginen. Iho on todella sileä ja ihanan rennon tuntuinen. Ja katsokaapa alla oleva video..!
Lihasten rento tila on aamulla niin merkittävä, että en saa sibeliuksia näkyviin, vaikka yrittäisin rypistää niitä..! 😮
Ilmejuonteet alkavat palata näkyviin päivän mittaan kun lihasjännitys palaa, mutta sileä vaikutus kestää kolmekin tuntia. Uskon ja toivon, että mitä pidempään teippiä käytän, sitä pidempään myös vaikutus kestää, muuttuen toivon mukaan jonain päivänä jopa pysyväksi.
Esimerkiksi Miia Emiilian (@miia.emiilia) huolirypyt ovat kadonneet kokonaan säännöllisen kinesioteippauksen seurauksena. Miian juonteet tosin olivat miedommat kuin minulla, mutta silti..! Teippaus vaikuttaa todella lupaavalta.
* Teipin käyttö on niin miellyttävää, ettei ryppyhoito voi juuri tämän miellyttävämmäksi tulla..! Extrahyöty voiteisiin ja seerumeihin nähden on rentouttavuus.
Voi kyllä. Itse olen levittänyt kasvoille, myös otsalle, normaalisti käyttämäni seerumin ja kasvoöljyn. Toki jokin oikein superrasvainen voide saattaisi vaikeuttaa liiman kiinnittymistä.
Olen nyt käyttänyt kinesioteippiä kaksi viikkoa. Tulen raportoimaan blogiin hoidon edistymisestä 6 kk välein, ehkä tiheämminkin, jos pysyviä tuloksia alkaa näkyä aikaisemmin.
Olen erittäin tyytyväinen jo lyhytaikaiseen vaikutukseen - ilme on niin levollinen koko aamupäivän.
Edit. Tässä raportti teippauksen vaikutuksista lokakuulta 2024.
Kiinnostaako kokeilla? Osta oma kasvoteippisi * Twistbeltä hintaan 21,90€.
Oletko jo kokeillut? Kuulen mielelläni muidenkin kokemuksia. :)
Kaupallinen yhteistyö: Beauty Shaman
Minulta on toivottu postauksia edullisesta kosmetiikasta, ja tämän päiväinen juttuni sujahtaa juuri tähän kategoriaan - sen lisäksi, että kyseessä on luonnonkosmetiikkaa. Hajusteherkillekin on oma hajusteeton linjansa, ja koko sarja on vegaaninen! ☺️
I+M Naturkosmetik on saksalainen, vuonna 1978 perustettu luonnonkosmetiikkasarja. Olemme siis melkein samanikäiset I+M:n kanssa!
Sarjan tuotteet ovat huokeita, osa jopa erittäin halpoja, ja laaja tuotevalikoima takaa tärppejä kaikille ihotyypeille. Sarjalla on Cosmos Organic -, Leaping Bunny - ja Vegan Society -sertifikaatit.
Olen alkanut tehdä tuttavuutta sarjan kanssa jo viime kesänä, ja nyt I+M pääsee viimein kunnon esittelyyn. :) Täältä on löytynyt useita helmiä. Muutama tuote, kuten loistava ruusunmarjaöljy, on jo näkynytkin Karkkipäivässä aiemmin.
Edit marraskuu 2024:
Sarjan jakelija Beauty Shaman tarjoaa 1.-3.11.2024 verkkokaupassaan -15% alennuksen I+M:n tuotteista koodilla Sanni.
Olen valinnut esittelyyn muutamia hyviä tuotteita kaikista tuoteryhmistä; putsarit, kasvovedet, seerumit, kasvoöljyt, kasvovoiteet ja silmänympärysvoiteet. Suomen I+M-valikoimassa on 69 tuotetta, ja kaikkiin pääset tutustumaan täällä.
PUHDISTUSTUOTTEET
Tämän putsarin esittelin joulukuussa puhdistusbalmi-postauksessani. Kyseessä on siis balmimainen, veden kanssa emulgoituva öljypohjainen putsari. Ollakseen näin edullinen putsari, tuotteessa on yllättävän arvokas öljypohja: ei lainkaan estereitä vaan avokado-, oliivi-, auringonkukka- ja manteliöljyä.
I+M Gel To Milk emulgoituu ihollani täysin, jättämättä yhtään rasvoja jälkeensä. Emulgoituvien putsareiden kohdalla emulgoituvuus riippuu myös ihotyypin rasvamäärästä sekä meikin voimakkuudesta. Tämä on hyvä muistaa, ainakin jos on kokenut, että emulgoituva öljyputsari käyttäytyy omalla iholla eri tavalla kuin kaverin.
Gel To Milk -putsari kuuluu aikuisen ihon Demanding Skin -linjaan.
Clean Beauty on I+M:n skinimalistinen linja: tuotteiden incit on pidetty lyhyinä eikä tuotteissa ole mm. hajusteita tai säilöntäaineita. Clean Beauty -puhdistusmaito on täyteläisen voidemaista ja sopii erinomaisesti kuivalle iholle - jopa öljyputsaria paremmin, sillä tässä on miedompi pitoisuus emulgaattoreita. Ainesosiin lukeutuvat aloe vera, manteliöljy, skvalaani ja sheavoi.
Epäpuhtaalle ja sekaholle tarkoitettu puhdistusgeeli osoittautuu erilaiseksi kuin inci antaisi odottaa; se sisältää miedon vaahtoavan ainesosan (kookosglukosidi), mutta ei vaahtoa lainkaan - ainakaan mun iholla. Vaaleanvihreä geelikoostumus saa värinsä illiitistä eli vihreästä savesta, joka on paras savilaji rasvoittuvalle iholle. Illiitti on kaikkein absorboivin savi ja imee iholta erittäin tehokkaasti rasvaa ja likaa.
Muita vaikuttavia aineita ovat malvauute (supistaa huokosia), mustaselja, siankärsämö ja fenkoli (rauhoittavat ihoa) sekä humala ja sitruunamelissa (antibakteerisia).
Vaikka tämä geeli ei vaahtoa, se huuhtoutuu iholta hyvin. Iho jää puhtaan ja mukavan tuntuiseksi. Tässä on oivallinen, ei-liian-pesevä geeliputsari sinulle, joka pidät geelimäisestä puhdistustuotteesta mutta koet vaahdot kuivattavina.
KASVOVEDET
❤️🔥 Sannin suosikki! Katseet tänne, kaikki te jotka tykkäätte kukkaisvesistä ja erityisen hienojakoisesta suihkemekanismista! 😍 I+M:n suihkepulloissa on fantastisen hienojakoinen suihke, tätä voi todella kutsua sumuksi. Ja entäs hinta..? Wow! Jotkin I+M:n tuotteista ovat suorastaan hämmentävän edullisia.
I+M:n Ruusuvedessä on ihastuttavan raikas, keveä ja hienostunut ruusun tuoksu. Tuoksu ei ole "kellarimaisen" maanläheinen, kuten joissain ruusuvesissä, vaan ilmavan kukkainen. Mielestäni tämä on ruusuvesien joukossa todellinen löytö! Koostumus sisältää pelkkää ruusuvettä sekä säilyvyyttä parantavan ainesosan Lactobacillus Ferment, jolla on myös kiinnostavia hoitavia ja ihoa uudistavia ominaisuuksia (se on mm. osa Estee Lauderin muinoin patentoimaa postbioottista ihonhoitoteknologiaa 🤓).
Ruusuvesi sopii kaikille ihotyypeille. Eniten siitä hyötyy kuiva, punoittava, herkkä ja ikääntynyt iho. Ruusuvesi on couperosa-ihon kasvovesi #1.
Appelsiininkukka- eli nerolivesi sopii normaalille, kuivalle ja ikääntyneelle iholle. Se on kosteuttava ja uudistava. Ikääntyneelle iholle voisi muuten mainiosti yhdistää ruusu- & appelsiininkukkavettä samaan tuotteeseen, onkohan mikään valmistaja vielä lanserannut Ruusu & Neroli -kasvovettä..? :)
SEERUMIT
I+M:n valikoimassa on kosteuttavia sekä anti-age-seerumeita - ja onpahan joukossa yksi kaksifaasinenkin ihanuus..! 😍
Ainesosaerikoisuuksiin kuuluu minulle uusi ja todella kiinnostava tähtiainesosa syyssyräkkäuute (Buddleja Officinalis Flower Extract) joka on UV-säteilyä absorboiva antioksidantti. Sillä on EU:n virallisessa kosmetiikkatietokannassakin UV-filtterin status. ☀️ Tietenkään sen ei voi näissä seerumeissa nähdä toimivan aurinkosuojana eikä näillä ole SPF-lupauksia, mutta olemme varmasti suurin osa yhtä mieltä siitä, että UV-säteilyn negatiivisia vaikutuksia neutraloivat aineet ovat aina tervetullut lisä ihonhoitotuotteeseen.
❤️🔥 Sannin suosikki!
Aloitetaan suosikistani. On minulla toinenkin I+M-seerumisuosikki, mutta öljyihmisenä kaksifaasiset tuotteet ovat tätä nykyä heikkouteni..! ☺️
Öljyfaasin intensiivisen punainen väri tulee rusojuuriuutteesta. Rusojuurta on käytetty kiinalaisessa lääketieteessä tulehdusta ja haavoja parantavana rohtona, modernissa kosmetiikassa se toimii ikääntymisen merkkejä hidastavana ja rauhoittavana antioksidanttina.
Öljyfaasin muodostavat skvalaani, MCT-öljy, oktyylidodekanoli (kookoksesta johdettu pitkäketjuinen rasvahappo), auringonkukka- ja jojobaöljy. Vesifaasin pohjan muodostavat vesi ja aloe vera.
Faaseissa on vesi- ja öljyliukoisia vaikuttavia aineita kuten glyserolia, hyaluronihappoa, kaktusviikunauutetta, bisabololia, peptidejä ja yllä mainittu rusojuuriuute.
Tässä meillä on jälleen mahtava 2-in-1 -tuote, joka tuo ihoon sekä vesi- että öljykosteutta yhdessä pullossa, ilman iholle (periaatteessa) turhia emulgaattoreita. Seerumi tuntuu iholla raikkaalta ja kiitos öljyfaasin, jättää ihoon pehmeän ja hoidetun tunteen. Rusojuuri ei värjää ihoa - tästä ei jää punertavaa naamaa..! :)
Seerumi on vaikutukseltaan kosteuttava, antioksidanttinen ja rauhoittava. Alleviivaisin kosteuttavan! Kaksifaasinen koostumus on ihonhoitotuotteiden koostumuksista selvästi kosteuttavin. Lisäksi hexapeptide-11 stimuloi kollageenin tuotantoa.
Seerumin ainoa pieni miinus on sen erikoinen tuoksu. En sanoisi tuoksua epämiellyttäväksi, mutta se on erikoinen. Veikkaan, että se tulee rusojuuresta, tuoksu on niin kasvimainen.
Normaalin ihon hyluroniseerumi on oikein pätevä, monipuolisesti kosteuttava ja antioksidanttinen seerumi, oikein sellainen jokapirkon seerumi. Se sisältää hyaluronihappoa kolmessa eri molekyylikoossa, UV-säteilyä absorboivaa syyssyräkkäuutetta, antioksidanttista granaattiomenan siemenöljyä sekä pehmentäviä öljyjä kuten mantelia, jojobaa ja aprikoosia. Koostumus on geelimäinen, mutta itse asiassa tämä on reseptiikkansa puolesta kevyt, hyvin vesivoittoinen emulsio.
Oikein miellyttävä tuote, jota myisin mieluusti kosteuttavana yleisseerumina kaikille :) Olen miksaillut tätä myös yhteen I+M:n öljyjen kanssa, ja se toimii todella kivasti öljyjen parina. Seerumissa on mieto ja neutraali tuoksu.
Ainoa kehitysehdotukseni I+M:lle olisi laittaa tämä seerumi samanlaiseen nokkapulloon kuin seuraavana esiteltävä Repair-seerumi. Hyaluroniseerumi on sen verran tiheää, ettei pipetti ole kaikkein paras annostelumekanismi. Tuotetta saa kuitenkin ihan hyvin ulos pullosta, ei huolta. :)
❤️🔥 Sannin suosikki!
Repair-seerumissa on todella mahtava hinta-laatu-suhde!
En välttämättä kutsuisi tätä itse korjaavaksi (= repair) seerumiksi, mutta sen sisältö on aivan ihana kuivalle, ikääntyneelle ja auringolle altistuvalle iholle. Seerumi sisältää syyssyräkkäuutetta, aloe veraa, glyserolia, avokado- ja arganöljyjä, hyaluronihappooa sekä centella asiatica -uutetta. Mahtava cocktail kosteuttamaan ja pehmentämään ihoa sekä puolustamaan ihoa UV-säteilyn rasitteilta ja muiltakin ympäristön stressitekijöiltä.
Tässä on mukava maitofluidimainen koostumus ja mieto, neutraali tuoksu.
❤️🔥 Sannin suosikki!
Siirrytään sitten öljyihin. :) Ruusunmarja-kasvoöljyn esittelin marraskuussa Kuivimmat ja ohuimmat kasvoöljyt -postauksessani. Se on koostumukseltaan todella ohut ja nopeasti imeytyvä, lähes "kuivan" tuntuinen, mistä on kiittäminen skvalaani-pohjaa. Skvalaanista puolestaan voit lukea lisää täältä, jos aine ei ole tuttu.
I+M:n Ruusunmarjaöljyssä on vain kolme ainesosaa: skvalaani, ruusunmarjaöljy sekä E-vitamiini. Väri on vaalean oranssinen, mikä kertoo raffinoimattomasta ruusunmarjaöljystä jossa on tallella kaikki sen ravinteet. E-vitamiini on mukana ehkäisemässä öljyjen härskiintymistä.
Ruusunmarjaöljy on upea öljy niin ikääntyneelle kuin akneiholle. Sen sisältämät välttämättömät rasvahapot ja antioksidantit vahvistavat ihoa ja laskevat tulehdusta, retinoiinihappo ja beetakaroteeni uudistavat ihoa, silottavat juonteita ja arpia ja kirkastavat pigmenttimuutoksia.
❤️🔥 Sannin suosikki!
Regenerating-öljyn pohjan muodostaa mieto aprikoosinkiviöljy, joka on erinomainen kosteuttava ja antioksidanttinen öljy normaalista kuivalle ja herkälle iholle. Se on ominaisuuksiltaan manteliöljyn kaltainen, mutta hieman kalliimpi ainesosa ja sisältää hitusen monipuolisemmin ravinteita kuten fytosteroleja, beetakaroteenia, E-vitamiinia ja polyfenoleja.
Dry Skin Regenerating -kasvoöljy sisältää myös linolihappopitoista safloriöljyä, ihoa uudistavaa makadamiaöljyä, ravitsevaa avokadoöljyä ja ihon elastisuutta parantavaa arganöljyä. Bonuksena omiin lemppariainesosiini kuuluva Immortelle- eli italianolkikukka-uute, joka on loistava aktiiviaine herkälle ja ikääntyvälle iholle.
Regerating-öljyn tuoksu on lempparini I+M:n tuotteiden tuoksuista: aistin miedossa tuoksussa ikään kuin jotain kevyesti marsipaanimaista. Öljyn täyteläisyys on kevyen ja mediumin välimaastossa.
KASVOVOITEET
I+M:n kasvovoiteissa on todella paljon valinnanvaraa ja koostumukset vaihtelevat hyvin kevyistä todella ravitseviin - onpa joukossa myös jännittävä, hieman vanukasmainen sleeping cream, joka hurmaa niin pastellinsinisellä värillään kuin naamiomaisen hoitavalla koostumuksellaan.
Valitsin tähän esittelyyn kolme eri tyyppistä voidetta, ja Beauty Shaman lähetti yllärinä testiin myös tuon pastellinsinisen herkun, ihka uuden Midnight Miracle Sleeping Cream'in.
Sananen I+M:n herkän ihon sarjoista: Freistil Sensitiv on I+M:n herkän ihon tuotesarja, mutta yhtä hyvin - tai jopa paremminkin - herkälle iholle sopii Clean Beauty -sarja. Näiden sarjojen merkittävin ero on tuoksussa ja ainesosen määrässä: Freistil Sensitiv -tuotteet on tuoksutettu vaniljauutteella, Clean Beauty on täysin hajusteeton, Freistil-sarjassa käytetään enemmän ainesosia, Clean Beauty'ssa on hyvin riisutut incit ja ne on formuloitu ilman säilöntäaineita.
Freistil Intensive -voide on täyteläinen voide kuivalle iholle. Siinä on paksu, mutta ei rasvaisen tuntuinen koostumus. Minun ihollani Freistil Intensive imeytyy nopeasti ja jättää himmeän pinnan. Voiteessa on mm. aloe veraa, jojobaöljyä, manteliöljyä, iltahelokkiöljyä ja tyrniöljyä. Vaniljan tuoksu on ihana! Tuoksun puolesta tykkään itse enemmän Freistil'ista kuin täysin tuoksuttomasta Clean Beauty'sta. Vaniljauutteella muuten on myös ihoa hoitava, suojaava ja silottava vaikutus, se ei ole pelkkä tuoksuaine.
Freistil-sarjassa on myös kevyempi koostumus normaalille ihotyypille 19,90.
Dry Skin -sarjan Crème de la Crème on I+M:n kaikkein hoitavin voide. Se on selvästi rasvaisempi kuin Freistil Intensiv, ja ihoni on tykännyt tästä tosi paljon. Käytän sitä yövoiteena ja iho on aamulla aivan tajuttoman pehmeän tuntuinen. Minulle tämän koostumus muisuttaa yövoidetta, mutta kuivaihoinen voi varmasti käyttää tätä päivälläkin meikin alla.
Crème de la Crème tuntuu nimensä mukaisesti olevan voiteiden voide ainakin I+M:llä: siihen on selvästi haluttu laittaa "parhaat paukut". Voiteen rasvapohjan muodostavat kookos- ja manteliöljy, hydrogenoitu rapsiöljy (joka tuo voiteeseen suojaavuutta; hydrogenointihan tekee öljystä kiinteämmän ja paremmin kosteuden haihtumista ehkäisevän), aprikoosiöljy ja sheavoi. Esteriöljyt isoamyylilauraatti ja kookosalkaanit auttavat voidetta levittymään hyvin. Veden sijaan voiteessa on aloe vera -pohja. Hyaluronihappo ja betaiini sitovat kosteutta, syyssyräkkäuute ja immortelle-uute tuovat voiteeseen mainiot antioksidanttisesti suojaavat vaikutuksensa.
Harvinaisempi hoitava aine on Siperian männynsiemenöljy, jota luulin eteeriseksi tuoksuöljyksi, mutta se onkin hoitava öljy. Perinteisenä rohtona Siperiassa käytetty öljy on antibakteerista ja antioksidanttista ja sisältää tulehdusta laskevaa pinoleenihappoa.
Clean Beauty -ruusunmarjavoide on puolestaan kevyt voide ja sopii normaalille ja kosteusköyhälle iholle. Tässä on juuri sellainen nopeasti imeytyvä ja kevyt koostumus, jollaisia käytin ennen kuin ihoni ikääntymisen myötä kuivui - rakastin juuri tällaisia kosteusvoiteita.
Ruusunmarjavoiteen kevyessä emulsiopohjassa on skvalaania, aloe veraa ja MCT-öljyä. Nimikkoainesosa ruusunmarjaöljy saa seuraa rauhoittavasta bisabololista ja kosteuttavasta glyserolin & hyaluronihapon luottotiimistä. Hajusteeton ja tuoksuton.
Midnight Miracle on ihana yöhemmotteluvoide! 😍 Sen avainraaka-aineita ovat arganöljy, murumuru-voide, beetaglukaani ja Blue Tansy -öljy. Tässä on jännä koostumus joka tuo mieleen kasvonaamion: koostumus on täyteläinen mutta ei yhtä "tuhti" kuin Crème de la Crème, ja tuntuu iholla liukkaalta, tuoden mieleen vanukkaan. :) Hyvällä tavalla!
Voiteen hienovaraisen makea ja aromaattisen pehmeä tuoksu tulee Blue Tansysta ja vaniljasta. Voiteen sininen väri muuten on peräisin Blue Tansyn ohella myös indigosta; sillä on haluttu syventää sinisyyttä. On kyllä söpön värinen..!
❤️🔥 Sannin suosikki!
Oi, tämä on tosi hyvä! Tässä on just täydellinen semitäyteläinen ja napakka koostumus joka jättää iholle pehmeän, mukavan ja kosteutetun tunteen.
Hoitavien aineiden lista on vaikuttava (screenshot mun käyttämästä Incidecoderin inci-analyysistä):
Tässä näkyy silmänympärysvoiteen incin alkupää. Aloe veraa, arganöljyä, avokadoöljyä, aprikoosinkiviöljyä, jojobaöljyä, sheavoita, hyaluronihappoa, kollageenin aminohappoja, sfingolipidejä (= keramideja) sekä E-vitamiinia. Törkeän hyvin kosteuttava ja ravitseva silmänympärysvoide.
Pieni trivia-tieto kollageeniaminohapoista: moni kuluttaja ajattelee edelleen ihonhoitotuotteissa käytetyn kollageenin kiinteyttävän ihoa, mutta se on kosteuttava aine, ja äärimmäisen tehokas sellainen. Kollageeniaminohapoista muodostuva yhdiste on muuten yksi pitkän linjan apteekkibrändi Louis Widmerin signature-ainesosista, he käyttävät siitä nimeä Biostimulant ja incinimi on sama kuin tässä I+M:n tuotteessa. Aine kosteuttaa ja kohentaa ihon kuntoa niin tehokkaasti, että se on mukana lähes jokaisessa Widmerin tuotteessa.
Tuoksusta: Demanding Skin -silmänympärysvoide ei tuoksu mun nenään millekään, mutta siinä on hajusteita.
*
Summa summarum: I+M Naturkosmetik on edullinen ja hintatasoonsa nähden virkistävän monipuolinen ja laadukas luonnonkosmetiikkasarja. Hintavertailijoille tiedoksi: Suomen hinnat ovat samalla tasolla kuin Saksan, eli nyt ei ole lähdetty lisäämään "Suomen lisää" päälle.
I+M on vegaaninen, Cosmos Natural ja Organic -sertifioitu sarja, jolla on myös Vegan Society-, Leaping Bunny ja saksalainen Klimatneutral (hiilineutraali) -sertifikaatit.
I+M -sarja on toistaiseksi saatavilla vain jakelijan omassa verkkokaupassa beautyshaman.fi, sekä Beauty Shamanin hoitoloissa Vantaalla, yhteystiedot täällä.
Tähän välikevennyksenä nostalgiaa kellarin kätköistä. (Huomenna on taas tulossa iso kosmetiikkaesittely..! ☺️)
En ole piilotellut jemmaustaipumustani. Vaikka olen tehnyt asiassa paljon edistystä viimeisen yhdeksän vuoden aikana, minulla on yhä paljon epämääräistä tavaraa, joka on vain jäänyt oleilemaan erinäisiin laatikoihin ja kasseihin. (Puhumattakaan siitä, että vaatevarastostani 80% on edelleen täysin turhaa ja käyttämätöntä.)
Muuttojen yhteydessä monet epämääräiset tavarat päätyvät jätesäkkeihin tai pahvilaatikoihin varastojen uumeniin. Edellisen kahden muuttoni jäljiltä minulla on monta laatikollista "lajittelen nämä joskus" -tavaraa kellarin häkkivarastossa, kuten myös työhuoneellani. Työhuoneen jemmat pitävät sisällään kosmetiikkaa, sen sentään tiedän, mutta kellarin laatikoissa on paljon tavaraa, jota en ole nähnyt kenties vuosikymmeneen enkä edes tiedä, mitä kaikkea siellä on.
Päätin ottaa härkää sarvista ja alkaa viimein käydä mysteerilaatikoita ja -säkkejä läpi. Hain eilen kellarista säkin, jonka sisältä paljastui pieneksi jääneitä kesävaatteita ja ennen Ahvenanmaalle muuttoani (!) ostamiani neuleita. Puhutaan siis yli 20 vuotta vanhoista vaatteista.
Eräästä muovikassista paljastui joukko paperisälää ja muita asioita, jotka näkyvät ylimmässä kuvassa. Esittelen nyt kassin valikoitua sisältöä. Kaikkea tällaista ihminen säästää, eikä tule heittäneeksi pois edes muuttojen yhteydessä. Osan kohdalla ymmärrän muistoarvon, mutta osan - kirjekuorellinen ruokakauppakuitteja vuodelta 2009..?? - en. 🤷♀️
Kuva minusta vuodelta 1998 tai 1999, Kuopion Sankaripuistossa.
Olin saanut So What 'Cha Want?! T-paidan saksalaiselta kirjeystävältäni Natalielta, olimme kummatkin Beastie Boys -faneja. Tämä oli kirjeenvaihtoharrastukseni kulta-aikaa...
Olen ilmeisesti pitänyt kuvasta kovasti, koska olen laittanut sen kehykseen. En kuitenkaan pysty muistamaan, milloin tämä olisi ollut minulla jossain esillä.
Piirustuksia hoitolapsiltani Ronjalta ja Fridalta vuodelta 2003.
Kännykän kuoret vuodelta? Puhelin, jolle nämä kuoret kuuluivat, ei toisaalta tunnu niin kovin vanhalta, olihan se käytössäni vuoteen 2016 saakka, kunnes vihdoin hampaat irvessä taivuin siirtymään älypuhelinten aikakaudelle... 😂
Sveitsin rautateiden junapassi vuodelta 2015. ❤️
Minulla on ikävä Sveitsin matkoja. Sveitsi on omalla tavallaan minulle yhtä merkittävä maa kuin Kreikka, vaikka olen käynyt siellä paljon vähemmän. Rakastan Sveitsiä. Se merkitsee minulle vuoria - maata, jossa ensimmäistä kertaa näin oikeasti korkeita vuoria enkä unohda sitä tunnetta koskaan. Se oli jotain niin erityistä Suomen kumpareisiin tottuneelle.
Se, että maan luonto sekä kylät ja kaupungit ovat muutenkin käsittämättömän kauniita, ei ainakaan heikennä Sveitsin tenhoa.
Ahhh - LinguaTutor..! Mikä tarina tähänkin vempeleeseen liittyy..!
LinguaTutor on elektronien sanakirja. Ostin sen sinä keväänä, kun innostuin ruotsin kielen omatoimisesta opiskelusta ja aloin suunnitella kesätöiden hakemista Ahvenanmaalta. Tämän sanakirjan avulla aloin lukea ruotsinkielisiä kirjoja, ja ensimmäinen kirja oli muuten Populärmusik från Vittula, joka oli sangen huono valinta ensimmäiseksi ruotsinkieliseksi kirjaksi...! 😆 Sen kieli kun on kaikkea muuta kuin tavanomaista ruotsia. Voi jestas, että taistelin sen kirjan kanssa.
Muutettuani Ahvenanmaalle meni puolisen vuotta, ja pystyin lukemaan ruotsinkielisiä kirjoja sujuvasti ilman sanakirjaani. Mutta tämä laite... miten hartaasti sitä tuli käytettyä. Muistan vieläkin, miltä pienten, pehmeiden näppäimien painelu tuntui.
Vanhoja konserttilippuja.
Chris Cornellin ekan soolokeikan lipun näkeminen sykähdytti. 💔 Olin eturivissä tällä keikalla, ja keikka oli ihan mahtava. Mutta vieläkin upeampi oli Finlandia-talon keikka, joka jäi Cornellin viimeiseksi Suomen vierailuksi.
U2:n keikka Helsingin Stadionilla on yksi parhaita konsertteja joissa olen käynyt. Ihan mieletön. Pystyin nauttimaan keikasta niin hyvin ehkä juuri siksi, että en ole erityisen kova U2-fani. Minulle U2:n musiikki on "ihan kivaa", mutta tämän konsertin muodossa tarjoiltuna se oli suorastaan fantastista. 🔥
Robbie Williams 2003. En muista tästä keikasta oikeastaan muuta kuin sen, että Robbie oli flunssassa ja vaikutti lavalla väsähtäneeltä.
Hyväksymiskirje Ahvenanmaan kansanopiston luontokuvauslinjalle..! ☺️ Olin NIIN onnellinen kun sain tämän kirjeen.
Olen elämäni aikana kaksi kertaa ottanut töistä virkavapaata seuratakseni unelmiani, tämä oli ensimmäinen niistä. Halusin opiskella valokuvausta, jota niin rakastin, ja halusin viettää aikaa luonnossa. Niin keksin hakea Ahvenanmaan Folkhögskolanin luontokuvauslinjalle. :) Erinäisten syiden takia - joihin lukeutui mm. viime hetkessä vaihtunut ja pedagogisilta sekä sosiaalisilta taidoiltaan erittäin epäpätevä opettaja - kävin linjaa vain puoli vuotta, mutta tänä aikana ehdin mm. kuvata karhuja ja ahmoja sekä tehdä ikimuistoisen talvivaelluksen Ruotsissa - johon lukeutui ainoa kerta elämässäni, kun olen nukkunut taivasalla.
Ruoka- ja apteekkikuitteja vuodelta 2009.
Olen kerännyt näitä talteen oletettavaksi siksi, että tämä oli aikaa, kun minulla oli hyvin alhaiset tulot ja seurasin laatimaani kuukausibudjettia sentin tarkasti. Muistan, kuinka kaikenlaiset "Menot & kulut" -excelit olivat hyvin läheinen osa elämääni monta vuotta.
Ruokakauppakuittien tarkastelu tarjoaa aikamatkan entiseen ruokavaliooni. 😄
Leipää, leipää, leipää...... ja sen päälle kevytmargariinia ja ruokajuomaksi maitoa!
Kosmetiikkaakin on tullut ostettua marketista, itse asiassa jopa muistan näiden ostohetken, vaikka tästä on 15 vuotta.
Muistan jopa noiden Lumenen Berry Fun -huulikiiltojen sävyt; ne olivat pastellinen persikka ja pastellinen pinkki. Tykkäsin niistä aivan älyttömästi, muistan täydellisesti myös niiden hedelmäisen tuoksun. Myöhemmin samanlaiset sävyt tulivat Lumenen Natural Code -sarjaan. :)
Postikortteja.
Minulla oli yhteen aikaan tapana ostaa kaikkialta postikortteja, joita laitoin kotona seinälle pienten taulujen tapaan. Pidin erityisesti maisema- ja taidekorteista, kiinnostavien ihmisten kasvoja esittävistä korteista sekä mietelause-korteista.
Ylipäänsä kuvat ovat aina kiehtoneet minua. Minulla on aina ollut kuvia kotini seinillä, haluan katsella muuta kuin tyhjää seinää. Opiskelija-asuntolan huonekin oli tapetoitu tarkkaan harkituilla julisteilla ja valokuvakollaaseilla.
Kun olin muutamia vuosia masentunut, ostin paljon melankolista tunnelmaa henkiviä kortteja.
Tämä lumiukko-kortti on sellainen. Muistan, kuinka samaistuin öisellä kadulla yksin seiosovaan lumiukkoon - tai ainakin uskoin sen käyvän läpi samanlaisia tunteita kuin minäkin.
Vanhoja elokuvalippuja.
Hahah, näitä taitavat säästää muutkin... vai säästävätkö..?
Minulla on Kuopion lapsuudenkodissa tallella elokuvalippuja 90-luvulta saakka.
Nämä kuitit löytyivät kuoresta, jossa luki "Kosmetiikan ostokuitteja vuosi 2014".
Joukossa on muuten kuitti ensimmäisestä ostamastani Cliniquen Dark Spot Defense -voiteesta. Ostin sen Helsingin Stockalta ja muistan, että joku myyjä suositteli sitä minulle, kun etsin mahdollisimman ohutta korkean suojakertoimen voidetta. Se oli menoa sitten - voiteesta tuli yksi elämäni suurimmista luottotuotteista, vaikka onkin vaikuttanut elämässäni vasta 10 vuotta. Nykyäänhän sama voide löytyy Darphinin valikoimasta, stoorin tähän liittyen voi lukea täältä. Nyt käytän Darphinia, kun Cliniquen tuote lopetettiin.
Kicksistä olen näemmä ostanut Trindin Nail Repairin, josta viimeksi kirjoittelin joulukuussa. :) Muut kuitit ovat ulkomailta; on shopattu Tukholman NK:lla ja Reimsin Sephorassa ja Galerie Lafayettessa.
Lopuksi, kirje äidiltäni jouluna 2004. ❤️ Tämä on jotenkin niin hellyttävä, että haluan jakaa sen. Se sisältää Kaarina Helakisan runon. Äitini on aina kirjoittanut minulle kirjeitä, ja hän on aina osannut ilahduttaa ja vahvistaa minua sanoillaan. Vielä tänäkin päivänä hän mieluummin kirjoittaa minulle sähköposteja kuin soittaa..! 🥰
Tällaiset muistot sitä haluaa säästää.
Mutta ostoskuitteja, kännykänkuoria, vanhoja vuokrasopimuksia, yhtiövastikelaskuja, näöntarkastuskortteja, avaamaton pakkaus irtoviiksiä ja toimimaton 20+ vuotta vanha elektroninen sanakirja..? (Tai parikymppisenä ostettu neule, joka ei enää mahdu minulle..?) Ehkä niiden on nyt aika jättää maallinen taipaleensa minun varastoissani.
Nyt tuli tämäkin paikka viimein testattua: Tampereen maineikas piiloravintola Apaja.
Apaja sijaitsee keskustan laitamilla Tampereen Tuomiokirkon lähellä, kerrostalon sisäpihalla vanhassa 1800-luvulla rakennetussa matalassa sivurakennuksessa. Rakennus on toiminut muinoin ainakin taloyhtiön käymälänä, pyykkitupana ja tallina ja viimeisimpänä talonmiehen asuntona.
Keittiömestari Juuso Ahvenainen keksi perustaa pitkään tyhjillään seisoneeseen rakennukseen ravintolan, ja remontoi tilat itse. Apaja avautui kaksi vuotta sitten ja on sen jälkeen ehtinyt kerätä mainetta ja kiitosta niin ruokansa kuin persoonallisen miljöönsä ja epätavallisen sijaintinsa puolesta. Tänne ei tosiaankaan löydä vahingossa..!
Osoite on Huhtimäenkatu 3 C, ja parhaiten tänne löytääkin paikantamalla talonnurkalta osoitekyltin. Minkäänlaisia opastekylttejä ravintolaan ei ole, eikä ravintolan nimi lue missään, ei edes ravintolarakennuksessa.
Tästä siis vain sisään ja käännös oikealle sisäpihaan.
Arvaisitko, että tässä on ravintola? :)
Ikkunoista ei pilkota valoa ja talo näyttää aivan hylätyltä. Vielä ovea lähestyessämme olimme ystäväni kanssa epävarmoja, onko tämä varmasti oikea osoite, mutta rohkaistuimme, kun Talonmies-kyltin alla näkyi pieni Parhaat ravintolat 2023 -kyltti.
Ei muuta kuin sisään. :) Ovi avautuu ahtaaseen eteiseen, jossa raskaat punaplyysiset verhot peittävät kaksi oviaukkoa; toinen vie minikokoiseen keittiöön, toinen sisään pieneen käytävään, jossa on naulakot.
Käytävän päässä häämöttää kotoisa nojatuolinurkkaus; tässä on Apajan pikkuinen baari.
Meidät ohjataan baarin puolelle, toivotetaan tervetulleeksi ja kysytään, haluaisimmeko aloittaa shampanjalla. Ystäväni ei juo alkoholia, ja olin jo pöytävarauksen yhteydessä kaksi viikkoa aiemmin kysynyt mahdollisuutta alkoholittomaan juomapakettiin. Viesiin ei vastattu, mutta pidän itsestäänselvänä, että kaikissa fine dining -henkisissä ravintoloissa saa tätä nykyä menun yhteydessä myös holittoman juomakokonaisuuden.
Ystäväni kysyy, olisiko tarjolla jotain alkoholitonta kuplivaa ja kertoo, että olisi halukas nauttimaan ruoan kanssa alkoholittoman juomapaketin. Tarjoilijan ilme menee hieman nutturalle ja hän hiljenee hetkeksi, kuin olisi epävarautunut tällaiseen kysymykseen. Ei meillä mitään alkoholitonta juomapakettia ole, mutta kyllä me varmaan jotain keksitään, hän sanoo lopulta. Ilme on edelleen sen näköinen, että alkoholiton asiakas ei ollut mieluisa haaste. Tunnelma pienessä baarissa laskee välittömästi. Kiusaannun ystäväni puolesta ja kysyn, eikö viestini alkoholittomuudesta ollut saavuttanut ravintolaa, ja eikö varausten yhteydessä jätettyihin ruokavaliolisätietoihin reagoida. Tarjoilija vastaa, että kyllä viestit luetaan, mutta ei näytä haluavan perustella enempää, miksi ystäväni alkoholittomuuteen ei kuitenkaan oltu varauduttu.
Lopulta ystäväni saa alkoholittoman kuohuviinin ja siirrymme salin puolelle.
Olimme tehneet lounasvarauksen ja kello on 13.45. Sali on tässä vaiheessa vielä tyhjä. Ravintolaan kuuluu myös toinen, pienempi huone, jossa istuu muutama seurue. Tuntia myöhemmin isompikin sali on täynnä.
Istumme pöytäämme ja olo on vastaanottoepisodin jälkeen hieman vaivautunut. Keskustelemme siitä, ettei missään ravintolassa tänä päivänä odottaisi alkoholittomaan toiveeseen vastausta; "Kyllä me varmaan jotain keksitään". Ennen kaikkea meitä palvelleen henkilön kehonkieli kertoi enemmän kuin sanat. Ystäväni sai heti kättelyssä kokea edustavansa ns. vääränlaista asiakastyyppiä, jollaiseen ei olla varauduttu ja jolle keksitään jotain. Hän päätyi lopulta valitsemaan ruokajuomaksi tutun alkoholittoman olutmerkin.
Minä sen sijaan halusin testata Apajan viinipaketin. Apajassa ei tilata yksittäisiä annoksia vaan tarjolla on yksi sesongin mukaan vaihtuva viiden ruokalajin maistelumenu, jonka kylkeen voi halutessaan yhdistää viinipaketin. Alkoholitonta ruoalle suunniteltua juomapakettia ei ole tarjolla, tämä siis selvisi, mutta listalla on yksittäisiä alkoholittomia viinejä ja oluita. Menu on mahdollista saada vegaanisena, gluteenittomana sekä pesco-vege- ja ovo-lakto- ruokavalioiden mukaisena, kun ruokavaliosta ilmoittaa ennakkoon.
Helmikuussa 2024 Apajan maistelumenu näyttää tältä. Menun hinta on 72€, viinipaketti maksaa 52€.
Yhteensä meille tarjoiltiin kahdeksan annosta; menun lisäksi kolme keittiön tervehdystä. Kutsukaa minua moukaksi, mutta pidän keittiön tervehdyksiä ja menun ulkopuolisia yllätysannoksia niin tärkeänä osana fine dining -kokemusta, että niiden uupuminen on oikeasti kummallista ja verottaa kokonaiselämystä, kuten kävi ravintola Olossa Helsingissä viime kesänä. Tällä saralla Apaja siis kunnostautui kiitettävästi. 👌
Annos 1: bataattirulla ja persiljakreemiä.
Maistelulounaamme alkoi keittiön tervehdyksellä. Ohueen bataattirullaan kiedottu persiljakreemi oli erinomaisen maukas suupala ja aloitti ruokailukokemuksen erittäin positiivisella sävyllä. Toinen tarjoilijoistamme oli hymyileväinen ja iloisempi kuin meidät vastaanottanut henkilökunnan jäsen, ja aloimme jo unohtaa tylyhkön startin.
Annos 2: savustettua palsternakkaa ja perunakroketti.
Tämä annos esiteltiin Apajan versiona "nakeista ja muusista". Vegaaninen nakit ja muusi yllätti: annos toden totta muistuttaa niin tuoksultaan kuin maultaan nakkeja ja muusia! Mantelista ja sipulista valmistettu kreemikastike toimi ruskean kastikkeen sijaisena ja perunakroketin päälle aseteltu punainen juttu (jonka raaka-ainetta en enää muista..!) edusti ketsuppia. Se todella toi suuhun ketsuppimaisen makuailahduksen - hienostuneella tavalla.
Kekseliäs, hauska ja maukas annos olematta liikaa hifistelyä.
Annos 3: made-kalapuikko, lanttua ja fenkolia.
Tämä oli suosikkiannokseni! Pyhäjärven mateesta valmistettu minikalapuikko oli kerrassaan herkullinen ja sitä kompanneet paahdetut lanttukuutiot ja juuressipsit sopivat seuraksi täydellisesti. Fenkolin makua en muista.
Annos 4: taatelilla ja mantelilla täytettyä punajuuriraviolia, paahdettuja kikherneitä ja saksanpähkinää.
Tämä oli menun ainoa liha-annos, ja alkuperäisessä versiossa punajuuriraviolin täytteenä oli peuraa.
Taateli- ja mantelitahnatäyte oli mielenkiintoinen ja ravioli kokonaisuutena hyvän makuinen, tosin ehkä hitusen liian makea minun makuuni. Myös ruskeassa sipulikastikkeessa oli jotain makeahkoa. Rapsakoiksi paahdetut kikherneet toivat mukavan rakenteellisen twistin muuten niin pehmeään annokseen.
Annos 5: semifreddoa, yuzu-hedelmää ja popcornia.
Tähän väliin saimme keittiön tervehdyksenä suuta raikastavan väliannoksen. Viileä ja kevyesti makea suupala oli raikas ja miellyttävä, mutta minusta kun on kyse, en niin piittaisi näistä makeista vivahteista ruoissani. Makuhermoni viehättyvät esimerkiksi juuresten sisältämästä luontaisesta makeudesta, mutta heti kun johonkin lisätään sokeria, pienikin määrä on makuaistilleni riitasointu makujen sinfoniassa.
Tässä vaiheessa ravintola oli täyttynyt. Saimme kuulla tarjoilijaltamme, että lauantait ovat Apajan vilkkain päivä ja ravintola käytännössä aina täyteen varattu lounaasta sulkemiseen asti.
Suomalaisten illalliskäyttäytyminen on kuulema muuttumassa eurooppalaisempaan tyyliin, ja asiakkaat syövät yhä myöhempään, tarjoilija kertoo.
Annos 6: savustettua kuhaa, porkkanapyrettä, maa-artisokkaa ja misoa.
Tässä on menun pääruoka. Pyhäjärven kuha oli oikein hyvää ja harmonisessa kokonaisuudessa oli kaikki kohdillaan, tosin ehkäpä annokseen olisi voitu tuoda jotain yllättävää joko rakenteellisin tai maullisin keinoin. Kuha-annos oli maistelumenun miedoin ja voisiko sanoa niin ulkonäöltään kuin makumaailmaltaan klassisin annos.
Annos 7: vadelmaa ja marja-aroniaa.
Tähän väliin saimme jälleen makupalettia puhdistavan ja raikastavan väliannoksen. Jäisestä marjahileestä koostuva annos oli ikävä kyllä todella makea jopa kaikkiruokaisen ystäväni mielestä. Minulta annos jäi yhteen lusikalliseen.
Ehkäpä marjojen oli myös tarkoitus johdattaa makuaisteja jälkiruoan maailmaan. Seuraavana oli menun päättävän jälkiruoan vuoro.
Kerron tähän väliin menun viinipaketista. Siitä on todettava, että se ei toiminut. Viiden kaadon viinipaketillisesta yksi lasi oli valkoviiniä, kolme punaviiniä ja viimeisenä lasiin kaadettiin makeaa kreetalaista jälkiruokaviiniä (kuvassa).
Koin, että ainoastaan nakit ja muusi -annoksen kaveriksi kaadettu valkoviini toimi hyvin yhteen ruoan kanssa. Kalapuikon seuraan paritettu kevyt pinot noir -tyyppinen punaviini riiteli kalan kanssa ärhäkästi, samoin punajuuriraviolin kanssa kaadettu vähän hilloisempi ja muhevampi punaviini.
Valkoviiniä ei nykyään enää pidetä kalaruokien itsestäänselvänä kumppanina, mutta silti vähän kummastelin punaisia valintoja kalapainotteisessa menussa. Pääruoan kanssa tarjottu, jogurttimaisia sävyjä saava ranskalainen Gamay-rypäleen punkku sentään oli itsessään jännittävä kokemus, mutta en kokenut sen millään tavoin ylentävän kuha-annosta.
Jälkiruokaviini oli siinä mielessä positiivinen yllätys, että se ei ollut kovin makea ja join lasin tyytyväisenä kokonaan. Maussa oli kuivattua hedelmää ja hunajaisuutta, mutta ei sokerista imelyyttä.
Verrattuna esimerkiksi ravintola Olon viinipakettiin ja sen täydellisyyttä hipovaan sinfoniaan ruoan kanssa, Apajan juomapaketista ei voi puhua samassa lauseessakaan. En ole viiniasiantuntija eikä makuaistinikaan varmasti kovin kultivoitunut todellisten viinikulinaristien rinnalla, mutta lukuisia ikimuistoisia viini- & ruokayhdistelmiä kokeneena ja makunautinnon uuden ulottuvuuden niiden kautta löytäneenä uskallan sanoa, että tällä kertaa juoman ja ruoan yhteinen makumatka jäi kohdallani toteutumatta.
Annos 8: vadelmainen leivos kera keltajuuren, tyrnin ja passionhedelmän.
Jälkiruoka on saanut inspiraationsa australialaisesta Lamington-leivoksesta. En tunne kyseistä leivosta, mutta Apajan versio on oikein miellyttävä tapaus. Kokonaisuus ei ole liian makea, ja raikas vadelmainen kuorrutus sekä säpäkkä tyrni tasapainottavat mukavasti leivoksen sisuksen lempeää pehmeyttä. Olimme ystäväni kanssa kummatkin sitä mieltä, että jälkiruoka oli onnistunut päätös aterialle.
Kokonaisuutena Apaja-vierailu oli oikein positiivinen: ruoka oli todella hyvää ja miljöö kerrassaan ihastuttava. Olen sen tyyppinen ravintola-asiakas, joka laittaa paljon painoa miljöön viihtyisyydelle sekä tietysti ruoalle, ja vaikka juomienkin toivoisi toki olevan kultaa, kaksi ensinmainittua määrittävät kokemuksen yhdessä palvelun kanssa. Seuraavalla kerralla otan ehkä yhden lasin shampanjaa, joka saa kantaa koko aterian läpi. :) Tai kaksi..!
Apaja on erilainen ravintola, ja minua ilahduttavat erilaiset, tavallisesta standardista poikkeavat kokemukset. Ruoan puolesta Apaja on yksi parhaita kokemuksiani Tampereella. Menussa on myös erinomainen hinta-laatu-suhde: 72 eurolla saa kahdeksan annosta, ja vaikka annokset näyttävät pieniltä, vatsa on todellakin täynnä niiden jälkeen. En pystynyt syömään enää mitään loppupäivänä. Jos mietin, että Olon 10 annoksen menu maksoi huimat 189€ ja tulin vain nippa nappa kylläiseksi, vaaka kallistuu Apajan eduksi (vaikka Olo briljeeraa juomillaan).
Aion tulla Apajaan uudestaankin. :) Toivottavasti he tulevaisuudessa petraavat myös alkoholittomiin juomakokonaisuuksiin ja alkoholittomien asiakkaiden arvostavaan kohtaamiseen.
Toivepostaus! Useampi teistä on talven aikana kysynyt mielipidettäni ja arviota LV:n uusista niasiiniamidi-tuotteista, ja täältä sellainen nyt tulee. :)
LV brändinä edustaa sen tyyppistä kosmetiikkaa, joka on hyvin kaukana omista mieltymyksistäni, tämä on hyvä ottaa huomioon kirjoitustani lukiessa. Olen löytänyt sarjasta muutamia tuotteita joista minäkin tykkään, kuten kauraöljyä hyödyntävät LV Oat -tuotteet - mutta ne kokivat hyvin lyhyen elinkaaren ja ovat nyt harmillisesti poistuneet valikoimasta.
Pyrin kuitenkin arvioimaan objektiivisesti hyötyjä niistäkin kosmetiikkatuotteista, jotka eivät kuulu oman makuni piiriin. LV:n niasiiniamidi-uutuuksien kohdalla hyötyjen löytäminen jättää skeptiseksi. Lue miksi.
LV:n uusi Vahvistava-sarja sisältää neljä niasiiniamidilla markkinoitua tuotetta: seerumin, kasvovoiteen, miselliveden sekä puhdistusgeelin.
Niasiiniamidihan on tuo supertrendikäs uuden tulemisen kokenut "tekee kaiken" -ainesosa, josta ihan kaikki ihotyypit ja -tilat hyötyvät: se tasapainottaa, hillitsee talin tuotantoa, vahvistaa suojabarriääriä, häivyttää juonteita, kosteuttaa, vähentää punoitusta, lievittää hyperpigmentaatiota ja supistaa huokosia. What's not to love? 😍
Ostin testiin LV:n uutuuksista seerumin ja kasvovoiteen.
Vahvistava-sarjan the juttu niasiiniamidin ohella on hiilineutraalius: Vahvistava on LV:n ensimmäinen hiilineutraali tuotesarja. Mikä tarkoittaa sitä, että ympäristölle haitalliset päästöt on minimoitu tuotekehityksessä, ja jäljellejäävät kompensoidaan ostamalla ilmastoyksiköitä.
Silmiini osui kuitenkin yksi mielestäni väärä väittämä LV:n sivulla: siellä lukee, että Vahvistava olisi "ensimmäinen kotimaisen toimijan kehittämä tuotesarja, joka on elinkaariarvioitu ja jolle on tehty kattava hiilijalanjälkilaskenta." Tämä ei mielestäni pidä paikkaansa, sillä esimerkiksi kotimaisen Taikan tuotteille on myös tehty hiilineutraaliutta todistava hiilijalanjälkilaskenta samaisen (LV:nkin käyttämän) Gaia-konsulttitalon toimesta jo vuonna 2020.
8,90€ / 30 ml (hinnat Sokokselta josta nämä ostin)
Vahvistavan seerumin pääasialliset vaikuttavat aineet ovat niasiiniamidi sekä kosteuttava peptidiyhdiste. En ole varma, tuoko peptidi tähän seerumiin yhtään lisäarvoa, etenkin kun se on tuotteessa humektantin roolissa. Se on incissä toiseksi viimeisenä ja tuotteessa on muitakin kosteutta sitovia yhdisteitä. Ehkä se kuulostaa hienolta niasiiniamidin parina tuubin kyljessä.
Niasiiniamidia on seerumissa 2%, mikä on aika pienehkö määrä, enkä osaa sanoa, millainen vaikutus tällaisella pitoisuudella on. Tyypillisesti niasiiniamidia käytetään 5% pitoisuutena ja siitä ylöspäin. 10%:kaan ei ole epätavallinen vahvuus. En halua dissata tätä seerumia, kerron vain rehellisesti, etten pidä sitä erityisen tehokkaana niasiiniamidituotteiden kerhossa. LV itse mainostaa seerumin vahvistavan ihon suojabarriääriä, ja tällainen vaikutus niasiiniamidilla on sen stimuloidessa ihon omaa keramidien tuotantoa. Keramidit puolestaan ovat tärkeä osa ihon suojakerrosta.
Muutama tietolähde (mm. Paula's Choice ja The Klog) kertovat, että 2% pitoisuudesta olisi hyötyä rasvoittuvan ihon tasapainottamisessa sekä aknearpien haalistamisessa, mutta laajemmat ihon kuntoa parantavat vaikutukset saavutetaan >5% pitoisuudella.
Kurkataan inci:
LV on herkälle iholle kehitetty hyperneutraali sarja, mikä näkyy ainesosissa. Kasviperäisiä ainesosia on vähän tai ei lainkaan ja koostumukset ovat hyvin simppeleitä sekä synteettisiä. Ihofiilistä kohentavien synteettisten emollienttien (eli pehmentävien aineiden) käyttö on korostunutta; niillä saadaan aikaan sileä ja ei-tahmea tunne ihoon.
Minun aistieni mielestä niillä saa aikaan myös hyvin muovisen tunteen, ja muovijohdannainen tästäkin seerumista löytyy: polyuretaani. Kyseinen ainesosa ei kuitenkaan kuulu ns. mikromuovien piiriin, ei huolta.
Kun katsoo tuotteen sisältöä, se näyttää ennen kaikkea silottavan ihon pintaa. Propanediol yhdessä polyglyseriinin, butyleeniglykolin ja heksapeptidin kanssa tuo seerumiin miedosti kosteuttavan vaikutuksen.
Kun seerumia levittää iholle, se ei tunnu oikeastaan yhtään miltään. Vain sormiin jää hieman muovinen kalvon tunne.
Yhteenveto: herkän ihon seerumi, joka kosteuttaa miedosti, rauhoittaa miedosti ja mahdollisesti tasapainottaa hieman rasvoittuvaa ihoa ja auttaa korjaamaan ihon suojamuuria. Jos etsit niasiiniamidiseerumia joka tuo iholle niasiiniamidin täydet tehot, etsi tuotetta, jossa niasiiniamidia on 5% tai enemmän. (Ikävä kyllä kaikki valmistajat eivät mainitse pitoisuutta.)
7,90€ / 75 ml
LV:n Vahvistava Kasvovoide on koostumukseltaan maitogeelimäinen ja tuo imeytyessään iholle hyvin raikkaan tunteen. Se suorastaan viilentää ihoa; efekti tulee varmaankin siitä, kun vesi haihtuu kevyestä koostumuksesta. Ihotyyppisuositus on normaali ja sekaiho.
Voide jättää iholle vielä seerumiakin voimakkaamman muovisen kalvon tunteen ja minun on valitettavasti sanottava, että tuntuma on ihan hirveä. Tuote ei kosteuta lainkaan vaan jättää ihon kuivaksi ja kiristäväksi. Tämä on täysin väärä voide minun ihotyypilleni sekä mieltymyksiini, ja siinä mielessä olen huono henkilö arvioimaan ainakin tämän sensorisia ominaisuuksia. Ainesosia kuitenkin osaan arvioida, ja puhtaasti ainesosakokonaisuuden kannalta minun on vaikea ymmärtää, mitä tällaisen tuotteen on tarkoitus tehdä iholle.
Niasiiniamidin pitoisuutta ei kerrota ja sitä on varmasti paljon vähemmän kuin seerumin sisältämät 2%, eikä tuotteessa oikeastaan niasiiniamidin lisäksi ole muita merkittäviä ihoa hoitavia aineita. Kaikki kosteuttavat aineetkin ovat hyvin mietoja - ja tässä tuotteessa ensimmäinen humektanttinen ainesosa on vasta sijalla 8.
Mitä tuote sitten tekee? Se tekee ihosta sileän ja mattaisen sekä kosteuttaa miedosti. Niasiiniamidin potentiaalista ei pysty sanomaan mitään. Voi olla, että pienikin määrä tuo hieman hyötyä rasvoittuvalle iholle, mutta vahvistaako tämä tuote lupauksensa mukaisesti ihon suojamuuria? Se jättää minut skeptiseksi.
Voiteen inci:
*
En siis pitänyt näistä tuotteista. LV:n reseptiikka ei yleisestikään vetoa minuun, mutta ymmärrän oikein hyvin tarpeen hyperneutraaleille ja synteettisille tuotteille allergioiden näkökulmasta. Synteettisetkin ainesosat voivat aiheuttaa allergiaa, mutta ne ovat tasalaatuisempia ja siinä mielessä "ennustettavampia" kuin luonnolliset, ja tässä mielessä turvallisin valinta, kun kehitetään tuotteita hyvin herkän ihon lähtökohdista.
Siltikin, LV:n tuotteet, ainakin nämä uutuudet, jättävät minut miettimään hyötynäkökulmaa. Kun tässä on seerumi ja voide, jotka eivät oikeastaan kunnolla tee mitään (muuta kuin silottavat ihon pinnan), miksi joku käyttäisi niitä..? Nämä kosteuttavat vähän, vahvistavat ihon suojakerrosta ehkä vähän... suojaavat ihoa vähän... Miksi joku haluaisi tuotteen, joka tekee vähäsen jotakin..? Allergiselle ja herkälle iholle kun on niin paljon muitakin tuotteita.
Nyt LV:n käyttäjät nouskaa ääneen ja kertokaa minulle, mikä LV:n tuotteissa on teidän ihollanne hyvää :) Kuulen - ja opin - mielelläni.
Onko joku kokenut ahaa-elämyksiä uusien Vahvistava-sarjan tuotteiden kanssa?
P.S. Nyt kun Kaura-tuotteet poistuivat, ainoa testaamani LV-tuote josta olen vilpittömästi tykännyt on silmänympärysvoide :) Se on hitusen liian kevyt ikääntyneelle iholleni, mutta se tuntuu mukavalta (ei muovisuutta!) ja siinä on minunkin tykkäämiä ainesosia kuten sheavoita, rypsiöljyä, kofeiinia ja hyaluronihappoa :)
Kaupallinen yhteistyö: Lavera
Esittelyssä Laveran uudet, suloiset luomiväripaletit!
Tässä ne ovat, Laveran uunituoreet luomiväripaletit Rosé Renaissance ja Pure Pastels! 😍
Minusta oli jo aikakin tuoda "uutta verta" Laveran luomiväripaletteihin, sillä valikoimassa on ollut pitkään vain neutraali ruskea ja hieman vaativampi sinisävyinen paletti. Olen kaivannut rehellisen lämmintä silmämeikkipalettia Laveralle, ja nyt sellainen on viimein täällä :)
Tässä meikissä silmämeikki on tehty Rose Renaissance -paletilla ja huulilla on Laveran Comfort Matt -huulipuna sävyssä Primrose.
19,80€ / 3,2 g
Rosé Renaissance on erittäin lämmin ruskeasävyinen paletti, jonka sävyissä on myös havaittavissa ruusuista punertavuutta - siitä nimi Rosé. Tämä paletti on ihana vastapari valikoimassa ennestään olevalle viileän ruskeasävyiselle Lovely Nudes -paletille, jonka sävyt taittavat harmaaseen. Nyt on siis omat ruskeat paletit lämmin- ja viileäsävyisille asiakkaille :) Lovely Nudes sopii myös neutraaliin sävytykseen.
Rosé Renaissance -paletin sävyt:
(sävyillä on muuten nyt erikseen omat nimetkin. :))
01 Mulberry - hohtava punertavan ruskea, erittäin pigmenttinen
02 Dusk - aavistuksen punertava mattainen keskiruskea
03 Terracotta - kellertävä mattainen kullanruskea (näyttää kuvassa oranssimmalta kuin todellisuudessa on)
04 Metallic Rose - ruusuinen, hohtava toffeen sävy
Tässä vielä toinen kuva Rosé Renaissance -meikistä. Silmäluomilla Metallic Rose -sävy sisänurkassa, Terracotta luomen keskellä ja Dusk luomen ulkonurkassa.
Metallic Rose on sävyistä suurin suosikkini, sillä toffee on persikan ohella mun numer 1 suosikkisävy silmämeikissä. :) Sopii upeasti mun lämpimään sävytykseen sekä korostaa silmien sinisyyttä.
Mielenkiintoisesti: luomivärin sävyvalinnalla voin korostaa silmieni sävyn eri vivahteita. Ruotsalainen huippumeikkitaiteilija totesi mulle kerran, että mun silmät ovat enemmänkin vihreät kuin siniset, mitä hämmästyin. Mutta kyllä niissä toden totta jotain vihertävyyttä on, mikä tulee esiin tietyssä valossa JA, kun valitsen silmämeikkiin violetteja sävyjä. :)
19,80€ / 3,2 g
Pure Pastels on hempeydessään syötävän suloinen paletti..! 😍 Niin söpöt värit..! Tuo liila sävy on suoraan mun vanhan hiusvärin bestis, ihan täydellinen pastelliliila. 💜
Pure Pastels -paletin sävyt:
01 Lilac - satiininen pastelliliila
02 Pearly Lotus - voimakkaasti hohtava viileä helmiäis-shampanja. Sävy on niin hohtava, että se tuo meikkiin ennen kaikkea valoa heijastavan korostuksen. Sävy on myös yllättävän peittävä.
03 Silk - satiininen nudekerma. Tässä sävyssä on hyvin mieto pigmentti.
04 Blossom - mattainen, korallinen pastellipersikka
Tässä meikissä olen levittänyt liikkuvalle luomelle sekä alaluomelle Lilac-sävyä, sisänurkkaan Pearly Lotus -sävyä ja luomivakoon Blossom-sävyä. Silk-sävy kulmaluulla.
Huulilla Laveran Comfort Matt -huulipuna sävyssä Smoked Rose.
(Huomaa, että kulmakarvat on just kestovärjätty ennen tämän kuvan ottamista... 😆)
Laveran huultenrajauskynäkokoelma on uudistunut. Uudessa valikoimassa on nämä kaksi sävyä:
01 Brave Rose - roosa nudesävy
06 Black Berry - heleä marjainen punainen
Brave Rose on yksi parhaita "universal"-huulikynäsävyjä joita olen käyttänyt: se sopii todella monien huulipunasävyjen alle persikkaisista beigeihin ja ruusuisista korallisiin.
Lavera Lip Contour -huultenrajauskynän hinta on 8,90€.
Tässä meikissä olen levittänyt Brave Rose -huulikynäsävyä koko huulille ja laittanut päälle väritöntä Juicy Lips Oil -huuliöljyä.
Silmämeikissä koko luomella Pure Pastels -paletin persikkainen Blossom-sävy, sisänurkassa häivähdys Pure Pastels -paletin Pearly Lotus -sävyä. Laitoin Blossom-sävyä myös poskipunaksi :) Kasvoilla Hyaluron Liquid -meikkivoide sävyssä 3.
Mitä tykkäät Laveran uusista luomiväreistä? :)
* Sis. mainoslinkkejä
Esittelyssä kolme uutta ja yksi "semiuusi" Whamisan tuote. :)
Tuotteet saatu maahantuojalta.
Edit. 10/2024 - Whamisa uudistuu, ja * kaikki loput Whamisan tuotteet myydään nyt Joliella pois todella kovilla aleprosenteilla, esim. Deep Rich Toner -40%.
Uutuudet ovat osa Whamisan Fresh-tuotelinjaa, joka poikkeaa Whamisan "tavallisesta" tuotelinjasta sillä, että niissä ei käytetä fermentoituja ainesosia. Fermentointi lisää aktiiviaineiden aktiivisuutta ja tehokkuutta, ja siksi ne voivat joissain tapauksissa olla liikaa oikein herkällä iholla. Fresh-linja on täten miedompi vaihtoehto.
35,50€ / 45 ml - nyt tarjouksessa 21,54€
Todella erikoinen koostumus! Nimi antaa odottaa sorbettimaisen raikasta koostumusta, mutta tämä onkin enemmän balmimainen. 'Sorbetti' viittaa tuotteen ilmavan kuohkeaan koostumukseen, mutta ihotuntuma on suojaava ja ravitseva, ei vesimäisen raikas.
Inci on niin poikkeuksellinen, että tätä voisi tutkiskella oman pitkän postauksen verran :D. Yritän tiivistää..! 🙈
Tuote on lähes vedetön (vettä on kolmanneksi viimeisenä incissä) ja sen pohjan muodostavat kaktusviikunan hedelmäuute (30%) ja kaktusviikunan lehtiuute (14%). Nämä uutteet selvästikään eivät ole kovin vesimäisiä, toisin kuin vaikka koivunmahlauute tai aloe-uute, joita myös käytetään korvaamaan vesipohja. Kaktusviikunauutteet sisältävät erittäin tiiviin pitoisuuden ravinteita kuten vitamiineja, aminohappoja, antioksidantteja ja välttämättömiä rasvahappoja. Aktiiviaineista merkittävimpiin kuuluvat polyfenolit, nuo antioksidanttien supersankarit.
Cactus Sherbet -voiteen balmimaista täyteläisyyttä selittää sen rasvakoostumus: juoksevien öljyjen sijaan voiteen pääasialliset rasvat ovat karnauba- ja kandelillavaha, hydrogenoitu etyyliheksyyliolivaatti eli kiinteäksi muokattu oliiviöljyjohdannainen, steariinihappo sekä sheavoi. Tämän voi siis sanoa olevan yhden tyyppinen balmi. Voide on purkissa kiinteää ja sulaa sorbettimaiseksi, kun sitä sekoittaa spaattelilla.
Voide ravitsee, kosteuttaa, rauhoittaa ja suojaa ihoa. Kaktusviikunan ykköshyödyt iholle ovat kosteutus, ihoärtymyksen rauhoittaminen sekä antioksidanttinen suoja. Tässä voiteessa suojaava ja ravitseva, vaha- ja rasvapohjainen voidepohja tekee tuottesta myös erityisen hyvän kuivalle iholle, jonka suojabarriääri on heikentynyt. Voide sisältää myös keramideja, jotka auttavat paikkaamaan vaurioitunutta suojakerrosta.
Mielestäni Cactus Sherbet Cream sopii parhaiten kuivalle ja herkälle iholle sekä kosteusköyhälle iholle. Tuote on hajusteeton, mutta siinä on raaka-aineiden tuoma hieman kukkainen tuoksu.
Vuodenaikanäkökulmasta tämä voide sopii minusta hyvin talviaikaan.
Kaksi muuta talven uutuutta tuovat Pear Blossom -sarjaan kasvokuorinnan sekä puikkomaisen all-in-one-balmin.
Whamisan valikoimasta onkin tähän saakka puuttunut balmimainen tuote, ja nyt niitä tuli kerralla kaksi, kun Sherbet Cream'inkin voi laskea balmiksi.
25,90€ / 10 g - nyt tarjouksessa 18,34€
Päärynänkukkabalmi on pakattu kätevään puikkoon, josta sitä on helppo annostella. Kuten nimestä voi päätellä, all-in-one Single Balm on monitoimituote jota voi käyttää niin kasvoilla kuin vartalolla.
Balmi on vegaaninen ja sen pohjan muodostavat jojobaöljy, oliiviöljy, karnauba- ja kandelillavaha sekä sheavoi. Lisäksi balmissa on joukko hoitavia uutteita ja kasviöljyjä, mm. valkotryffeliuutetta, päärynänkukkauutetta, tamanuöljyä, hampunsiemenöljyä, keramideja sekä granaattiomenan siemenöljyä.
Karnaubavaha on todella suojaava ja "kova" vaha ja jämäköittää tuotteen jo pienellä pitoisuudella. Whamisan balmissa karnaubavahaa on 6%, ja jo tämä määrä tekee puikosta täysin kiinteän. Puikko levittyy todella hyvin ja jättää ihoon ohuen, mutta hyvin suojaavan tuntuisen voidepinnan. Jos vertaan Whamisan balmia juuri esittelemiini balmeihin, tämä jättää jopa yhtä suojaavan tunteen iholle kuin Laponien balmi.
Tykkään puikko-muodosta ja tuotteen helposta levittyvyydestä. Tätä on tosi näppärä levittää ihon kuiviin kohtiin, mulla on mm. sääressä pari kroonisesti ihottumaista kohtaa joita parhaillaan hoidan tällä balmilla. Toisaalta, Whamisan balmi ei ole ominaisuuksiltaan yhtä korjaava ja tulehtunutta ihoa hoitava kuin moni muu monitoimibalmi, kuten maanmiehensä Urangin mainio * SOS Balm.
Suosittelisin Whamisan Pear Blossom -balmia kuivalle iholle ja talven ulkoiluvoiteeksi. Erinomainen esimerkiksi lapsen iholle, koska on niin vaivaton levittää. :)
27€ / 73 ml
Päärynänkukka-kasvokuorinnan nimi johtaa ajatukset nestemäiseen ja iholle jätettävään tuotteeseen, olemmehan tottuneet essencen tarkoittavan hoitonestettä tai seerumia. En tiedä miksi tuotteelle on valittu tällainen nimi, sillä koostumus on emulsiomaista ohutta voidetta ja se toimii perinteisen raekuorinnan tavoin: se levitetään kasvoille, hierotaan ja huuhdotaan sitten pois.
Pear Blossom -kuorintavoiteen kuoriva ainesosa on selluloosa. Selluloosa on hellävarainen vaihtoehto kiinteille rakeille ja toimii siten, että se iholle hieroessa rullaantuu ja "murustuu", ja nämä murut irrottavat iholta hellävaroin kuollutta ihosolukkoa. Ilmiö näyttää siltä, kuin iholtasi rullautuisi konkreettisesti kuollutta solukkoa. Se voi näyttää aika hurjalta, mutta älä huolestu, kyseessä on selluloosa. :) Japanilaisen V10 Plus:n kulttimaineessa oleva Water Based Peeling muuten toimii samalla mekanismilla, siinä vain käytetään selluloosan sijaan akrylaattiyhdisteitä (se on synteettinen).
Pear Blossom -kuorinnassa on lisäksi ihoa kirkastavia päärynänkukka- ja sieniuutteita ja muitakin herkkuja, mutta koska tuote vaikuttaa iholla hyvin lyhyen aikaa, en usko ihon juurikaan ehtivän hyötyä niistä. Jos haluat ihosi saavan nauttia päärynänkukan ja sieniuutteiden hienoista ominaisuuksista, kokeile Pear Blossom -hoitonestettä.
26,90€ / 153 ml
Cactus-puhdistusöljy ilmestyi muistaakseni jo viime keväänä, mutta Karkkipäivän esittelyyn se pääsee vasta nyt.
Moni on kysynyt minulta, miten tämä eroaa Whamisan alkuperäisestä Organic Flowers -puhdistusöljystä. Vastaus on, että ainesosiltaan tämä eroaa paljonkin, mutta ihotuntumaltaan ja suoritukseltaan ei juurikaan. Jos olen ihan rehellinen, en täysin ymmärrä, mikä olisi tämän konkreettinen funktionaalinen ero alkuperäiseen verrattuna, muuten kuin että tämä ei sisällä fermentoituja ainesosia, mikä kenties tekee tästä paremman oikein herkälle iholle.
Minun ihollani Cactus-puhdistusöljy tuntuu ihan samanlaiselta kuin Organic Flowers -puhdistusöljy. Se on todella ohutta ja emulgoituu sekä huuhtoutuu hyvin. Ainesosat ovat erilaiset kuin alkuperäisessä, ja sanoisin, että Cactus on ainesosiltaan edullisempi. Hintakin on kyllä edullisempi: alkuperäinen maksaa 34,90€ / 150 ml ja Cactus-puhdistusöljy 26,90€ / 153 ml.
Cactus-putsarin pääöljyt ovat edullinen MCT-öljy, esteriöljy isopropyylimyristaatti sekä viinirypäleen siemenöljy. Organic Flowers -öljyputsarin pääöljyjä ovat hasselpähkinäöljy, MCT-öljy ja oliiviöljy.
Cactus-putsarissa on erilainen puhdistava teknologia sisältäen emulgaattorien ohella myös pinta-aktiivisen aineen (Laureth-7 Citrate), Organic Flowersissa on vain yksi emulgaattori.
Lisäksi alkuperäisessä on fermentoituja ainesosia.
Summa summarum: mielestäni nämä kaksi puhdistusöljyä ovat suoritukseltaan yhtä hyviä. Koska toinen on halvempi, tulee varmastikin tästä lähtien suositeltua ennemminkin sitä. :)
Olisi tosi kiinnostavaa kuulla teidän kokemuksianne, jos olette testanneet nämä kummatkin: onko Whamisan öljyputsareissa eroja teidän ihollanne?
Kaupallinen yhteistyö: Dermosil
Kauneutta alle kympillä!
Halpa hinta - hymy herkässä! 😁
DermoDays -päivien aikana saat laadukkaita kauneustuotteita alle kympillä osoitteessa dermosil.fi. Katso kaikki tarjoukset täältä!
Näin Kreikan matkan ja rajusti kohonneiden ravintolahintojen jälkimaininneissa, tehdäänpä muutama humoristinen vertaus:
💰 Grillattu mustekala arachovalaisessa tavernassa 23€ - Dermosilin keittiökäsisaippua 5,50€
💰 Fetasalaatti Ateenan Elaia-ravintolassa 11,50€ - Dermosilin kosteuttava hydrogeeli 4,50€
💰 Kupillinen kurpitsakeittoa Parnassoksen rinnekahvilassa 15€ - Dermosilin käsivoide 4,50€
Kuulostavatko Kreikan hinnat leppoisilta? Otetaan vielä viikon arkiruokakassin hinta Tampereella 70€ vs. Dermosilin poskipunapuikko 6,50€! 😁
DermoDays-kampanjan ajan saat jo valmiiksi edullisia Dermosilin kosmetiikkatuotteita vieläkin halvemmalla, alennukset ovat parhaimmillaan -48%. Kampanja jatkuu 11.2. saakka.
Kaikki DermoDays-tarjoustuotteet löydät täältä.
Tässä omia tärppejäni DermoDays-aletuotteista.
Sensitive Extra-voide 6,90€ - ikoninen, erittäin täyteläinen kuivan ihon pehmentäjä
Sensitive Extra Face -voide 6,50€ - klassikon kevyempi versio kasvoille
Vitamin E Hand Butter 4,50€ - ihanan ravitseva ja notkea käsivoide
Pantenolivoide 6,50€ - ärtynyttä ihoa rauhoittava tehovoide kuivalle iholle
Hydrogeeli 4,50€ - yksinkertainen ja toimiva öljytön ihon kosteuttaja
Puuvillahanskat 3€ - pehmeät hanskat voideltujen käsien suojaksi yöllä.
Tee näin: levitä iholle ensin vesikosteuttavaa hydrogeeliä, jonka sisältämä glyseroli sitoo ihoon tehokkaasti geelin sisältämää vettä. Bisabolol ja allantoiini tuovat geeliin lisäksi ärtynyttä ihoa rauhoittavan vaikutuksen.
Voit käyttää Hydrogeeliä kasvoilla, käsillä ja koko vartalolla. Sen voi ajatella ikään kuin koko vartalon seerumina. Itse käytän tätä öisin käsienhoidon ykkösvaiheena.
Edit. Hydogeelin pienempi koko 100 ml on jo myynyt loppuun alepäivillä, saatavilla on suurempi koko 250 ml, joka sekin on erittäin edullinen: 7,90€.
Levitä hydrogeelin päälle Sensitive Extra-voidetta vartalon ihon kuivimpiin kohtiin kuten käsiin, jalkapohjiin, polviin ja kyynärpäihin, tai missä vain iho on erittäin kuiva, karhea tai hilseilevä. Extra-voide muodostaa iholle pehmeän ja suojaavan kalvon, joka estää kosteutta haihtumasta.
Levitä kasvoille Sensitive Extra Face -voidetta. Voide sopii yövoiteeksi, ulkoiluvoiteeksi tai oikein kuivalla iholla päivävoiteeksi. Muista myös kasvoille laittaa alle ensin hydrogeeli tai muu vesikosteuttava tuote!
Jos ihollasi on punoittavia ja ärtyneitä kuivia kohtia, levitä näille alueille Pantenolivoidetta. Pantenolin sisältämä pantoteenihappo rauhoittaa ihoärtymystä, kosteuttaa sekä auttaa ihon pieniä vaurioita parantumaan.
Jokaisen kotipateekissa tulisi olla pantenolivoide!
Vinkki käsille: jos Extra-voide tuntuu liian paksulta, kokeile Vitamin E Hand Butter -voidetta. Se on notkeampaa ja vesipitoisempaa kuin Extra-voide, mutta kuitenkin hyvin ravitseva ja täyteläinen. Voit toki käyttää samaa voidetta muuallakin vartalolla.
Vinkki-käsille ja jaloille #2: Karbamidivoide. Tuote ei kuulu DermoDays-tarjouksiin, mutta on ehdottomasti paikallaan mainita, koska se on niin tehokas kovettuneen ihon, erittäin kuivan ihon sekä heikentyneen suojabarriäärin hoidossa. Jos edes yllä mainitut tuotteet eivät tunnu auttavan ja ihosi on halkeilevan kuiva ja/tai paksuuntunut, ota apuun Karbamidi-voide (7,50€ / 150 ml). Karbamidi on osa ihon luontaista kosteustekijää ja auttaa paikkaamaan erittäin kuivan ihon vaurioitunutta suojamuuria.
Lukuisia karbamidivoiteita testanneena pidän Dermosilin Karbamidi-voidetta markkinoiden parhaana. 💯 Siinä on korkea pitoisuus (17,5%) karbamidia ja kosmeettisesti todella miellyttävä koostumus. Vaikka nimi on jalkavoide, mikään ei estä käyttämästä tätä myös käsillä - tartun itse tähän tuubiin, kun käsien iho talvisin alkaa halkeilla. Minulla oli tätä äskeisellä Kreikan matkallakin mukana minipurkissa. Säännöllinen käyttö pitää ihon ehjänä ja pehmeänä ja estää ihon halkeilun. 🙏🏻
Piristä kasvosi huuli- ja poskipunalla!
Dermosil-huulipuna sävyssä Retro (6,50€) ja voidemainen poskipunapuikko sävyssä Soft Pink (6,50€) ovat sävymaailmaltaan ihanan helppo kaksikko tuomaan eloa kalpeille talvikasvoille.
Tässä heleässä meikissä:
Kasvoilla Ideal BB-voide sävyssä Medium Beige
Poskilla Poskipunapuikko sävyssä Soft Pink
Huulilla huulipunasävy Retro
.
Kurkkaa kaikki DermoDays-tarjoukset täältä.
Tarjoukset ovat voimassa sunnuntaihin 11.2. saakka.
Vihdoin tämä tuli koettua: talvisesongin matka Kreikkaan. Ja kreikkalainen hiihtokeskus!
Valitsin kohteeksi Kreikan tunnetuimpiin talvikohteisiin kuuluvan, Parnassos-vuoren etelärinteellä sijaitsevan Arachovan, joka kauneutensa ohella on tunnettu myös Delfoin ja Parnassoksen hiihtokeskuksen läheisyydestä.
Jos olet käynyt Ateenasta käsin Delfoin päiväretkellä, olet todennäköisesti ajanut Arachovan läpi.
Arachova tunnetaan Kreikan ”talvi-Mykonoksena”. Se on trendikäs kohde, jonka idyllisessä eleganssissa paikallinen jetset käy viikonloppuisin nauttimassa vilkkaasta yöelämästä sekä Parnassoksen laskettelumahdollisuuksista. Jos haluat kokea rauhallisen Arachovan, tule viikolla.
Arachovaan, kuten oikeastaan kaikkiin manner-Kreikan kohteisiin, pääsee parhaiten omalla vuokra-autolla. Bussejakin sinne kulkee, mutta kaukobussiliikenne Kreikassa on yhä toivottoman vanhanaikaista ja sen hyödyntäminen vaatii hermoja ja vaivannäköä.
Miesystäväni eli Kalastajan piti lähteä tälle matkalle mukaan, mutta työasiat peruuttivat matkan hänen osaltaan viime tingassa. Näin ollen sain hyvästellä vuokra-auton mahdollisuudet – itsehän en aja kiitos auto-onnettomuustrauman ja sen myötä kuihtuneen ajotaidon vuosia sitten.
Kreikan kaukobussiliikenteestä on hyvä tietää, että maan bussiyhtiöillä ei ole yhtenäistä varaus- ja infojärjestelmää kuten meillä Matkahuolto. Kullakin Kreikan hallinnollisella alueella on oma itsenäinen KTEL-bussiliikenneyhtiönsä, ja saadakseen tiedot tietyn alueen bussiyhteyksistä, on otettava yhteys kyseisen alueen KTELiin. Monissa tapauksissa soittaminen on ainoa vaihtoehto – nettisivujen tiedot ovat häkellyttävän vaillinaisia, tai tiedot saattavat olla vain kreikaksi. Jotkin yhtiöt tarjoavat mahdollisuuden ostaa lipun netistä, toiset eivät. Ateenasta liikennöivä KTEL Attikis esimerkiksi ei tarjoa.
Itse jouduin lopulta pyytämään kreikkalaista ystävääni soittamaan Fokidan alueen KTEL-yhtiöön, koska netistä ei löytynyt Ateena-Arachova-bussiaikataulua.
Oman sekavuutensa keittoon lisää se, että Ateenassa on useita bussiasemia, jotka palvelevat eri alueille suuntautuvaa liikennettä. Eivätkä nämä asemat sijaitse ydinkeskustassa, joten niihin hankkiutumisensakin on oma ohjelmanumeronsa.
(Saarihyppely on satakertaisesti helpompaa toteuttaa Kreikassa kuin bussimatkailu, sillä laivayhtiöiden online-varausjärjestelmät ja aikataulut ovat modernit ja toimivat. 🥳)
Pääsin itse lopulta yhden paikallisjunan, metron ja runsaan kilometrin kävelyn jälkeen onnellisesti perille Ateenan Liosionin KTEL-asemalle. Kaikki kyltit bussiasemalla ovat kreikaksi ja aika tuntuu pysähtyneen 50-luvulle. Lippuluukulla virkailija hädin tuskin puhui englantia, mutta sain onnistuneesti ostettua menopaluulipun Arachovaan.
Kaukoliikenteen bussit Kreikassa ovat ihan hyvätasoisia perusbusseja, mutta WC:tä niissä ei ole. Bussi tekeekin matkalla säännöllisiä WC- (ja kahvi)taukoja.
Perille Arachovaan päästiin kahden tunnin ja 45 minuutin matkanteon jälkeen.
Noin puoli tuntia ennen Arachovaa, bussin kavutessa ylemmäs vuoristoista tietä, saavutimme lumirajan. Se oli jännä hetki..! Yhtäkkiä tienpientareilla oli lunta. :)
Kun bussi saapui Arachovaan, saatoin vain huokaista ihastuksesta. Maisemat olivat yhtä kauniit kuin ennakko-googlailut olivat antaneet odottaa. Arachovan sijainti lumihuippuisen Parnassoksen rinteillä on todella kuvauksellinen.
Kävelin majapaikkaani, jonka olin lopulta varannut vain pari viikkoa aiemmin. Ottaen huomioon Arachovan maineen jetsetin suosimana ”Mykonoksena”, majoituksen hinnat olivat varsin kohtuullisia, jopa edullisia. Luksustakin kylästä löytyy, mutta myös vaihtoehtoja budjettimatkalaiselle. Oma pensionaattini maksoi 53€ / yö ja sen sijainti ei olisi voinut olla parempi. Perinteisessä 1780-luvun talossa sijaitseva pensionaatti on aivan kylän keskustassa muutama rappunen ylös pääkadulta.
Purin tavarani huoneeseen ja lähdin oitis tutustumaan ympäristöön.
Saapuessani Arachovaan kaduilla oli lunta - mutta se suli pois kolmantena päivänä.
Oli lounasaika, ja panin heti merkille hiljaisuuden kaduilla sekä ravintoloiden tyhjyyden. Missä kaikki olivat..? Toisaalta – bussinikin oli lähes tyhjä, joten hurjaa kansanvaellusta Arachovaan kyseisenä keskiviikkoaamuna ei voinut todistaa. Olin kuullut että Arachova on vilkkaimmillaan viikonloppuisin, mutta ihan näin uneliasta tunnelmaa en odottanut viikolla.
Keskityin orientoitumaan, kuvaamaan ja ihailemaan maisemia ja päätin syödä vasta myöhemmin. Tyhjät tavernat eivät varsinaisesti houkutelleet, - maisemat kylläkin.
Kaduilla oli lunta ja paikoin myös jäätä, piti kulkea varovasti, ettei liukastunut. Asteita päivällä oli +2 ja säätietojen mukaan lunta oli viimeksi satanut edellisenä päivänä.
Kävelin pääkadun päästä päähän, kurkistelin sisään myymälöihin ja siksakkailin sivukujille. Kaunista ja hiljaista.
Nousin kaupungin pisimmät raput ylös Arachovan laelle Agios Giorgioksen kirkolle. Melkein parin metrin välein piti pysähtyä kuvaamaan.
Panin merkille, että osa talojen välissä puikkelehtivista kapeista mukulakivikujista, joita olin pitänyt kävelykatuina, olivat myös autoliikenteellä. Huh, millaistahan täällä on ajaa...
Perillä kirkolla olisi melkein tarvinnut luistimet: kirkon pihan varjoisa puoli oli kuin yksi suuri jääkenttä.
Puoli neljältä päädyin viimein nälän kurniessa tavernaan, jonka valitsin oikeastaan maiseman takia: To Arhontiko sijaitsee pääkadulla kulmauksessa, josta on kenties kaupungin parhaat maisemat alas laaksoon, ympäröiville vuorille sekä Arachovan maamerkkinä tunnetulle kellotornille.
Ravintolassa oli saapuessani muutamia seurueita, joten en joutunut ruokailemaan ihan yksinäni. (Vaikka tykkään matkustaa yksin, en tykkää syödä tyhjässä ja hiljaisessa ravintolassa.)
Tilasin salaatin paikallisella formaella-juustolla, joka on Arachovan alueen tunnettuja ruokalajeja. Lampaan- tai vuohenmaidosta valmistettu formaella on puolikovaa, mietoa juustoa joka tarjoillaan tyypillisesti grillattuna tai saganaki-pannussa paistettuna. Ai jestas että juusto oli hyvää..! Sitä oli salaatissa vähänlaisesti, ja sitä oli tilattava lisää. Formaella on pehmeämpää ja vähemmän suolaista kuin halloumi, ja kerrassaan herkullista.
(Yllä oleva kuva on toisena päivänä nauttimastani saganaki formaella -annoksesta, en voinut kuvata salaattia, kun puhelimesta loppui akku. 😅)
Neljän aikaan ravintola alkoi täyttyä ja oli lähtiessäni jo melkein täynnä. Ihmettelin ilmiötä – eihän tämä ollut lounas- eikä toisaalta illallisaikakaan..?
Sain siihen selityksen seuraavina päivinä: valtaosa Arachovaan saapuvista vierailijoista on päiväsaikaan hiihtokeskuksen rinteissä, ja syövät palattuaan alas kylään.
Hiihtokeskus sulkeutuu viikolla kolmelta ja viikonloppuisin neljältä, ja tuntia myöhemmin Arachovan tavernat täyttyvät nälkäisistä laskettelijoista. Ylhäällä rinteessä on joitain ruokailumahdollisuuksia, mutta koska hinnat ovat kalliit ja ruoan taso vähän Ylläksen luokkaa, ihmiset syövät rinteessä tyypillisesti omia eväitä ja satsaavat yhteen ravintola-ateriaan päivässä. Joka on heti rinteiden sulkeuduttua. Illalla ei enää syödä ravintolaillallista, vaan mennään baareihin drinkeille ja napostellaan kenties jotain pikkusuolaista.
Illasta puheen ollen - on vaikea sanoa, onko Arachova kauniimpi valoisaan vai hämärän aikaan. Hämärä taitaa lopulta voittaa..! 😍 Pimeän laskeutuessa ja katuvalojen syttyessä kaupunki on vastustamattoman tunnelmallinen.
Kuvissa näkyy meininki - tai sen olemattomuus - keskiviikkoiltana. Lauantaina samaan aikaan kadulla hädin tuskin mahtui ottamaan kuvia..! Arachova on viikonloppuisin täysi vastakohta arkipäivien uneliaisuudelle.
Seuraavana päivänä minulle selvisi, ettei Parnassoksen hiihtokeskukseen mene bussia ja taksi olisi ainoa vaihtoehtoni, jos haluaisin siellä käydä. Totta maar haluan nähdä kreikkalaisen hiihtokeskuksen, kun olen tänne talviaikaan tullut! Olin paikallisbussittomuutta vähän aavistellutkin, tämähän on tuttu ilmiö myös Kreikan saarilla.
Olin yrittänyt etukäteen selvitellä Parnassoksen hiihtokeskuksen mahdollisuuksia ei-laskettelevalle, mutta se osoittautui vielä hankalammaksi kuin KTEL-bussiyhteyksien ja aikataulujen selvitys. Olin löytänyt mainintoja, että alueella pitäisi olla myös hiihtolatuja sekä talvivaellus- & lumikenkäilyreittejä, mutta tiedot olivat hyvin epämääräisiä eikä mikään lähde varsinaisesti neuvonut, kuinka laduille ja ulkoilureiteille pääsee.
Ei-lasketteleva vierailija pääsee Parnassoksella joka tapauksessa nauttimaan maisemista ja Kreikan talvitunnelmasta vähintään gondolihissillä.
Hiihtokeskuksen virallisilla sivuilla hiihtoa ja vaellusta ei sanallisesti mainita, mutta rinnekarttaan on merkitty reittejä nimikkeellä ”Ski trail” ja ”Path”. Toisaalta – nämä reitit kulkevat aivan samalla alueella kuin laskettelurinteet, enkä uskonut, että hiihtolatu missään tapauksessa kulkee laskettelurinteiden rinnalla. Kartta tai muut tiedon muruset eivät tehneet minua hullua hurskaammaksi, joten asia selviäisi vasta paikan päällä.
Odotuksen tunne oli suuri, kun perjantaiaamuna istuin taksin kyytiin ja lähdimme kohti Parnassosta. Ystävällinen taksikuskini Tasos kertoi harrastavansa itsekin laskettelua ja muuttaneensa Ateenasta Arachovaan rennomman elämäntyylin ja viileämmän sään perässä. Hän kertoi, ettei lämpötila kesälläkään nouse vuoristossa tukalan kuumaksi.
Mitä ylemmäs ajoimme, sitä enemmän ympärillä oli lunta. Jännittävää..! Tasos kertoi, että tänä vuonna lunta on kuitenkin paljon vähemmän kuin normaalisti. Paras sesonki oli ollut vuonna 2021, jolloin lunta oli tullut niin paljon, että sesonki hiihtokeskuksessa kesti marraskuusta toukokuuhun.
Parnassoksen hiihtokeskus sijaitsee 1650 – 2260 metrin korkeudessa ja jakautuu kahteen puoleen; Kellariaan ja Fterolakkaan. Fterolakkan rinteet ovat vaativampia, Kellaria taas on ”koko perheen” paikka isoine ravintolakeskuksineen ja aloittelijallekin sopivine rinteineen. Kellaria on hiihtokeskuksen pääalue ja sinne suuntaavat myös kaltaiseni ei-laskettelevat vierailijat.
Rinteitä Parnassoksella on 23 ja hissejä 17, joista gondoleita viisi.
Perillä hiihtokeskuksessa näytti ihan – hiihtokeskukselta! 😊
Tasos oli neuvonut minua vuokraamaan välineet Kellaria 1950 -alueelta, joka on gondolihissin ensimmäinen pysäkki ja jossa myös Kellarian ravintolakeskus sijaitsee.
Rinteiden alueet on nimetty korkeutensa mukaan: parkkipaikka, lipunmyynti ja ensimmäinen välinevuokrauspiste sijaitsevat alueella Kellaria 1750, ravintolat, toinen välinevuokraus ja pienten lasten harjoittelumäet sijaitsevat Kellaria 1950 -alueella. Kellaria 2250 -alueella on gondolihissin ylin pysäkki sekä Alppi-tyylinen rinnebaari aurinkotuoleineen.
Hiihtokeskuksen korkein kohta sijaitsee 2260 metrissä, eli triplasti korkeammalla kuin esimerkiksi Yllästunturin huippu.
Kun saavuin lipunmyyntijonoon, vieressä venyi pitkä jono välinevuokraamoon. Tämä ei yllätä, koska kuvittelisin, että harva kreikkalainen omistaa omat sukset.
Ostin gondolilippuni ja sitten mentiin. :) Tuntui niin kutkuttavalta viimein lipua lumisten vuoristomaisemien halki… Kreikassa! Tähyilin hissistä, näkyisikö maastossa karttaan merkittyjä ’ski trail’ -reittejä, mutta laduista ei ollut tietoakaan ja näin vain laskettelijoita. En ollut nähnyt minkäänlaisia hiihto- tai vaellusreiteille ohjaavia opasteita myöskään hiihtokeskuksen parkkipaikan ja lipunmyynnin ympäristössä. Aloin epäillä, että ladut jäisivät mysteeriksi.
Kellaria 1950 -alueella minua odotti iloinen, ihana ja tarttuva hiihtokeskuksen tunnelma.
Aurinko paistoi huippujen yllä, lumi kimmelsi, ravintolakeskuksen terassilla soi letkeä musiikki, ruokakojuilla jonotettiin soppaa ja makkaraa, aurinkotuoleilla rupatteli rennosti ihmisiä. Perheitä, kaveriporukoita, kaiken ikäisiä lapsia suksineen tai pulkkineen – tai jalkaisin – tulossa ja menossa.
Vaikka ei välittäisi tippaakaan talviurheilusta, uskon, että rinteiden tunnelma maisemineen ja iloisine ihmisineen vetoaa moneen. ❤️
Kurkistin välinevuokraamoon vain kohdatakseni vielä pidemmät jonot kuin alhaalla. Okei, taidan luovuttaa. Koska koko hiihtokeskusprojektini kutistui vuokra-autottomuuden takia vain yhteen vierailuun, käyttäisin sen yleisesti paikkaan tutustumiseen ja gondolihisseillä huristeluun. Jos täällä latuja on, ne on hyvin kätketty.
Niin sitten kiertelin rinteitä hisseillä.
Kävin ylimmällä huipulla nauttimassa lasillisen glühweinia ja Fterolakkan puolella tsekkaamassa, miltä vaikeammat rinteet näyttävät. Olivat kieltämättä jyrkempiä kuin Kellarian puolella.
Hisseissä oli ainoastaan laskettelijoita ja välillä sain osakseni vähän kummeksuvia katseita, mutta kaulassani roikkuva iso järjestelmäkamera kenties viestitti, että olen joku toimittaja tekemässä täällä juttua. 😁
Fterolakkan rinneravintolassa oli lähes tyhjää, ja siellä sain tilaisuuden jutella henkilökunnan kanssa. Kukaan heistä ei tiennyt mitään hiihtoladuista. Sen sijaan sain kuulla olevani toinen suomalainen, jonka he ovat Parnassoksella koskaan tavanneet, ja sen kunniaksi minulle – ja koko baarin henkilökunnalle - tarjottiin happy hour -kierros.
Kun ouzo-lasiani yhä vain täytettiin, totesin, että minun pitää vielä selvitä tästä takaisin hissiin ja Kellarian puolelle. Päässä kieltämättä heitti kun lähdin….
Tylsää kyllä hiihtokeskus sulkee viikolla jo kello 15, mitä en voi ymmärtää, koska porukkaa piisasi ja aurinkokin laskee vasta 17.50. Viikonloppuisin aukioloaika on vain tunnin pidempi.
Taksikuskini tuli hakemaan minut kello 15, ja oikeasti harmitti lähteä niin aikaisin. Olisin viihtynyt iltaan asti! Niin sitä voi rinteessä viihtyä ilman suksiakin! ☺️
Vietin Arachovassa neljä päivää. Tämä oli enemmän kuin riittävä aika, sillä kaupunki on lopulta aika pieni, ja varsinainen keskusta on yhtä kuin kaupungin halki kulkeva runsaan kilometrin mittainen pääkatu. Joka onkin muuten mielenkiintoinen, sillä se on ainoa kaupungin läpi kulkeva tie, mutta niin kapea, ettei kaksi bussia mahdu ohittamaan toisiaan. Kiinnostaisi tietää, miten esim Delfoin ja Ateenan suunnista tulevat turistibussit ratkaisevat tämän kohdatessaan Arachovassa...
(Arachova on muuten kreikkalaisittain tosiaan kaupunki, ei kylä. Asukkaita siellä on noin 2700.)
Arachova tarjosi mielenkiintoista vaihtelua saari- ja ranta-Kreikalle ja loputtomiin photo opportunityja kaltaiselleni kamerahirmulle. Paikallinen arkkitehtuuri viehättää ja vuoristoiset maisemat lumoavat joka käänteessä. Kaupunki oli kokonaisuutena ehkä vielä kauniimpikin kuin odotin, mutta toisaalta myös pienempi.
Ruoan suhteen ravintoloiden valikoima oli oman ruokavalioni näkökulmasta suppeampi kuin rannikkoseudulla. Arachovan ravintolat pursuavat lihaa, ja kalaa on tarjolla hyvin vähän. Oikeastaan myös perinteisiä mayirefta/ladera-tyyppisiä kasvisruokia oli aika vähän, mutta tämä varmasti liittyy sesonkiin. (Lue lisää kreikkalaisesta keittiöstä täältä. 🥗) Kerrankin oli myös pakko todeta, että tomaatit eivät olleet erityisen herkullisia..! Ystäväni Marianna sanoi jo marraskuussa Thessalonikissa, että älä tilaa horiatikia, tomaatit ovat nyt ihan kamalia..!
Ravintoloiden hintataso oli kallis – mutta palatessani Ateenaan totesin, että sama taso on nykyään sielläkin keskustassa. Ravintolaruoan hinta Kreikassa on noussut covidin jälkeen keskimäärin 50%.
Harmittelen yhä, ettei Kalastaja päässyt mukaan ja vuokra-autoilun mahdollisuus jäi pois. Ilman autoa kaksi päivää alueella riittää mielestäni mainiosti. Jos matka olisi toteutettu alkuperäisen suunnitelman mukaan, olisimme viipyneet Arachovassa 5-6 päivää ja vierailleet lähialueen kylissä kuten pittoreskissä Galaxidissa, alueen pääkaupungissa Livadiassa ja vesiputouksistaan tunnetussa vuoristokylä Agorianissa.
*
Lopuksi vielä sana Ateenan talvesta: kylmää Ateenaa en päässyt kokemaan, sillä siellä oli Arachovasta palatessani 18-20 astetta lämmintä ja aurinko paistoi täydeltä terältä..! Kaduilla näkyi turisteja jopa sortseissa. 😎
Matkan viimeisenä iltana Ateena tarjosi aikamoisen auringonlaskun, tässä kuvassa ei tosiaan tarvinnut filttereitä:
*
Kiitos Arachova, oli ilo tutustua!
