Hei te kaikki jotka seuraatte Karkkipäivää Facebookin kautta, minulla olisi teille kysymys:
Näettekö blogini päivityksiä uutisvirrassanne samaan tapaan kuin ennen?
Olen huomannut, että päivitysteni tavoittavuus Naamakirjassa on viimeisen noin kolmen-neljän viikon aikana tippunut merkittävästi. Tavoittavuus on siis sitä, kuinka moni näkee päivitykseni uutisvirrassaan.
Säännöllisesti näitä lukuja seuraavana tunnen postausten tavoittavuuden ja ns. keskivertoluvut, jotka ovat vuosia pysyneet samoina. Jopa se, miten nopeasti ihmiset reagoivat julkaisuun, on vuosikaudet pysynyt hyvin vakiona. (Esim. Elisa <3 joka aina - ennen muutosta- olit se ensimmäinen joka heti tykkäsit mun päivityksistä ^_^ <3)
Nyt tavoittavuus ja reaktiot ovat muuttuneet niin selvästi, että olen miettinyt, onko Facebookin algoritmiä jotenkin muutettu samoin kuin Instagramin, eli seurattujen kohteiden päivitykset eivät näy seuraajille enää aikajärjestyksessä tai ylipäänsä päivity uutisvirtaan kovinkaan reaaliaikaisesti.
Facebook-tavoittavuus ei kuitenkaan korreloi blogipostausten yleisen suosion kanssa, eli vaikka tavoittavuus Naamakirjassa jäisi heikoksi, voivat Google Analytics -luvut kertoa toista postauksen kokonaistavoittavuudesta (eli montako kertaa niitä on klikattu ja luettu ylipäänsä). Tämä on vielä vahvistanut ajatustani siitä, että tavoittavuus/näkyvyysongelma liittyy nimenomaan Facebookiin eikä kerro siitä, että postaukseni ovat vain yleisesti muuttuneet niin tylsiksi ettei ihmisiä enää kiinnosta lukea niitä entiseen malliin. Vaikka voihan sekin olla mahdollisuus. :p
Numeronisse kaivoi lukuja esiin :)
Ennen viime viikkojen muutosta blogipostauksen keskivertotavoittavuus Facessa on ollut 1200 henkilön kieppeillä, ns. "heikompi" postaus on tavoittanut yleensä 1100-1500 henkilöä. Kaikkein epäkiinnostavimmat ovat jääneet alle 1000 lukuihin, mutta näitä on ennen ollut todella harvoin. Erityisen suositut postaukset yltävät lukuihin 3000 ylöspäin, esimerkkinä vaikka Vältä matkanvaraussivustojen kusetukset, joka tavoitti Facebookissa lähes 6000 ihmistä.
Google Analytics
Nyt muutoksen jälkeen tavoittavuus jää lähes kaikkien postausten kohdalla alle 1500, moni alle tuhannen. Viimeisen kolmen viikon suosituin postaus, kaksoispuhdistuksesta, tavoitti Naamakirjassa hädin tuskin 1500 ihmistä, mutta Google Analytics -sijoitus tekee siitä jopa yhden koko vuoden luetuimmista postauksista.
Google Analytics
Vertailuesimerkkinä alumiinittomat deodorantit -postaus elokuun alusta.
Sen Facebook-tavoittavuus on reilusti korkeampi kuin kaksoispuhdistuksen, mutta "todellinen" suosio Google Analyticsin mukaan alhaisempi kuin putsaripostauksen.
Ja jos katson kesän alhaisimpia lukukertoja saaneita postauksia, kuten juttuani Brasserie Ångbåtsbryggan -ravintolasta, sai sekin Facebookissa paljon korkeamman tavoittavuuden kuin suurin osa viime viikkojen julkaisuistani.
Missä mättää?
Helpottakaa uteliaisuuttani, Facebook-seuraajani, ja kertokaa, näkyvätkö postaukseni teille nykyään viiveellä, harvemmin tai jopa eivät lainkaan?
Olen nyt viihtynyt violeteissa hiuksissa runsaan vuoden, ja kokemusta erilaisista violeteista väreistä on kertynyt ihan mukavasti. Ajattelinkin nyt listata parhaat kokeilemani värit vuoden ajalta.
Juuri sitä ihanneväriäni eli siniseen taittavaa pastellista liilaa ei valitettavasti ole löytynyt valmiina sekoituksena sekä tarpeeksi pigmenttisenä laatuna vielä yhdeltäkään valmistajalta - paitsi mahdollisesti kampaamopuolelta L'Orealilta, mutta tarkastelen tässä nyt kotiin ostettavia värejä. (L'Orealin #Colorfulhairia ei voi ostaa kotiin vaan kyseessä on vain salonkipalvelu.)
"Tarpeeksi pigmenttisellä" tarkoitan väriä, joka tarttuu ja värjää pienemmälläkin määrällä (--> esim. lantrattuna hoitoaineeseen) eikä haalistu ihan 2-3 pesussa.
Tässä parhaat käyttämäni värit:
(Jouduin photoshoppaamaan Color Mask Paint Deep Purplen kuvaan toisesta kuvasta, koska tuubi loppui hetki sitten enkä ole ehtinyt ostaa uutta.)
1 COLOR MASK PAINT Deep Purple sekoitettuna vaaleampiin pohjiin
2 BIOZELL COLOR MASK INK Mystic Violet sekoitettuna vaaleampiin pohjiin
3 L'OREAL COLORISTA WASHOUT #Purplehair yksinään
4 STARGAZER Violet sekoitettuna vaaleampiin pohjiin
KC Professionalin Color Mask Paint -sävyjä sekoittamalla saan sen ihan intensiivisimmän ja samalla lähimpänä ihanneväriäni olevan sävyn. Hento pastelliliila Lavender on osoittautunut ihan täydelliseksi pohjaksi johon sekoittaa sopivassa suhteessa pigmenttisempiä violetteja. Yksinkertaisimmillaan ihan mahtavan sävyn saa miksaamalla Lavenderiin tipan Deep Purple ja vähän Pinkadelicia.
Huono puoli: Paint-tuubit ovat kalliita ja täydelliseen väriin menee melkein yksi kokonainen Lavender-tuubi. Deep Purple -sävy tosin on taloudellinen; se on niin pigmenttistä että sitä voi käyttää kerralla todellakin vain pari pisaraa, joten tuubi kestää pitkään (minun käytössäni melkein vuoden).
Color Mask Paint -tukka
Kuvia Color Mask Paint -värjäyksestä täällä.
Biozellin Color Mask Ink -värit ovat samantyyppisiä kuin KC Professionalin Paintit, mutta halvempia (KC on kampaamosarja, Biozell "marketti"sarja).
Kummatkin ovat kotimaisia, siitä extraplussaa.
Mystic Violet + Neutral Toner -miksausta
Vaikka Biozellin Mystic Violet näyttää purkissa ihan väärän väriseltä minulle ihanteellista laventelisävyä ajatellen, siitä saa sekoittamalla oikein kivan pastellisen aniliiniliilan, joka toimii hiuksissani fantastisen hyvin taittamassa aiempien värien jättämää sinisyyttä (ei-toivottu Marge Simpson -sininen). Tuloksena aika lailla täydellinen pastelliponiliila.
Väri on myös niin voimakas pigmentiltään että sitä tarvitsee sekoituksissa vain vähän ja purkki on todella riittoisa.
Biozell Mystic Violet -hiukset
Juuri vaalennetussa "neitsyt"tukassa tulos olisi varmasti reilusti punertavampi, mutta minun tilanteessani Mystic Violet tuo tällaisen tuloksen. <3 <3
Sananen sinisen värin takertuvuudesta; violetti hiusväri koostuu punaisista ja sinisistä pigmenteistä, ja näistä punainen haalistuu nopeasti, sininen taas tarttuu tiukemmin. Tämä liittyy väripigmenttien molekyylikokoon, punainen on tunnetusti heikoimmin tarttuvia värejä. Näin ollen, vaikka saisin jollain värisekoituksella ihan täydellisen sävyn juuri sopivalla punaisen ja sinisen tasapainolla, jää väristä lopulta hiukseen eniten sinistä joka paljastuu alta pikkuhiljaa jos hiuksia ei tasaisin väliajoin värjää tarpeeksi punertavalla seoksella.
Esimerkkejä näissä kuvissa:
Punertavan liila väriseos neutralisoi kuvien tilannetta ja jättää hiukset siihen väritasapainoon joka on minulle mieleen.
Biozellin Color Mask Ink -sarjasta voi lukea lisää esittelystäni täältä.
L'Orealin edullinen päivittäiskosmetiikkavärisarja Colorista tarjoaa minulle sen ihan parhaimman sävyn jo valmiina sekoituksena, tätä ei tarvitse miksata minkään toisen sävyn kanssa. #Purplehair on niin My Little Pony -liila kuin olla voi. <3
Kuitenkin juuri se fakta, että sävyä ei parhaan (=pigmenttisimmän) tuloksen saamikseksi ole järkevää miksata mihinkään pohjaan vaan se käytetään hiuksiin sellaisenaan, tekee siitä pitkäaikaisessa käytössä epätaloudellista. Vaikka tuubi itsessään ei maksa kuin 7,90€ / 80 ml (litrahinta 98,75€), siitä riittää vain noin kahteen käsittelyyn kosteaan tukkaan laitettuna. Kun tätä vertaa vaikka Biozelliin, jonka 12,90€ / 175 ml hintainen purkki (litrahinta 73,70€) riittää jopa 10 värjäykseen, on voittaja selvä taloudellisesta näkökulmasta.
Kuitenkin tykkään #Purplehairista sen helppouden kannalta (ei sekoitussotkuja, sopiva väri suoraan pakkauksesta).
Ostin juuri uuden tuubin joka menee päähän maanantaina kun meillä on siskon kanssa värjäystreffit. Tyvikin saadaan taas vaalennettua vastaanottamaan väriä. :)
Colorista Washout -kokemuksistani ja esittelyn koko Colorista-sarjasta voi lukea täältä.
StarGazer-sävyt Soft Cerise ja Violet
StarGazerin suoraväreistä Soft Cerise näyttää purkissa lähes saman väriseltä kuin L'Orealin #Purplehair, eli aivan mainiolta, mutta valitettavasti se osoittautui pigmenttisyydeltään sellaiseksi luuseriksi ettei sillä oikein tehnyt mitään. Väri ei tarttunut nimeksikään, tai olisi todennäköisesti vaatinut levityksen kuivaan tukkaan (jolloin pigmentti suoraväreissä tarttuu vahvimmin).
Tumma Violet-sävy taas vakuutti, ja se toimii oikeastaan hyvin samaan tapaan kuin ylimpänä esitelty Color Mask Paint Deep Purple. Violet-sävy on vahvuudeltaan niin intensiivinen, että sitä voi käyttää miksaukseen Deep Purplen tapaan. Deep Purple on kuitenkin vielä StarGazer Violetiakin pigmenttisempi.
Star Gazer Violet -hiukset (sävy lantrattu hiusnaamiolla)
StarGazer on hinnaltaan (12,60€ / 70 ml) hitusen edullisempi kuin Color Mask Paint (14,50€ / 75 ml) mutta Paintin etu on sen parempi ja laajempi saatavuus ja sitä saa silloin tällöin tosi hyvään tarjoushintaan.
(Jos StarGazeria on tarjouksessa, se jää huomaamatta, koska saatavuus on niin rajallinen enkä pyöri joka viikko jälleenmyyjillä kuten CyberShopissa.)
Eilen kuvatuissa hiuksissani näkyy villi kirjo sinertävää, hopeanliilaa ja punertavaa. (Latvat näyttävät kuivilta koska en laittanut latvaseerumia - kuten näkyy sitä kannattaisi aina laittaa.... :p)
Oma hiuslaatuni on sellainen, että kotikäsittelyllä en millään saa sävystä koskaan tasaista. Shokkiväri ei myöskään näytä kerrostuvan ja "jumittuvan" hiuksiini samaan tapaan kuin monilla muilla. Olen kuullut kuvailtavan, kuinka pitkäaikaisen shokkivärikäytön jälkeen väri istuu niin tiukassa, että ylläpitokäsittelyä vaatii käytännössä vain tyvikasvu ja pituuksille riittää silloin tällöin mietopigmenttinen värinaamio. Minun taas on käytettävä värisekoituksia joka ikisessä pesussa, ja hiustenhoitorutiinini onkin muuttunut totaalisesti ponitukan myötä. Suoravärillä täytetyt minigrip-pussit kulkevat nyt mukanani kaikissa reissuissa.
Jos olisi varaa ylläpitää liilaa hiusväriä kampaajalla, kävisin ottamassa #Colorfulhair-värin joka kuukausi. Tämä helpottaisi kotihoitoa ja vähentäisi jatkuvan pigmenttikäsittelyn tarvetta. Verrattuna aiempaan violettiin kampaamovärjäykseen, #Colorfulhairin tulos oli tasaisempi ja kesto huomattavasti parempi. Mutta niin ratkaisevan tärkeää ei tasainen väri minulle lopulta ole, että sijoittaisin säännölliseen kampaajalla käyntiin; käytän nekin rahat mieluummin matkusteluun ;)
* Sis. mainoslinkkejä
Huomenta nassukat!
Aikaerosta vielä vähän kärsivä reissaaja on täällä jo viiden jälkeen herännyt tunnelmalliseen syksyiseen hämärään ja sytyttänyt kynttilät ja juonut kaksi mukillista kardemummalla maustettua vahvaa kahvia. Aaah..
Tänään blogissa jotain muuta kuin korealaista, ja aiheena on lempimerkkeihini lukeutuvan (voisi jo sanoa rakkaan) mineraalimeikeistään tunnetun Lily Lolon harppaus ihonhoidon puolelle.
Lily Lolo on tänä vuonna lanseerannut kaksi ensimmäistä ihonhoitotuotettaan: päivä- ja yövoiteen. Sain voiteet testiin Biodellyltä ja ehdin niitä jo käyttää ennen Korean reissua, mutta Lily Lolo -tuote-esittely ei oikein löytänyt luontaista paikkaa Korean seikkailuiden keskellä. Tänään on niiden vuoro :)
Lily Lolon kasvovoiteet täyttävät ainesosiensa puolesta luonnonkosmetiikan kriteerit, mutta niillä ei ole sertifikaattia. Kummatkin voiteet on tarkoitettu ihon peruskosteutukseen ja antioksidanttiseen suojaukseen kaiken ikäisille, näissä ei siis ole mitään anti wrinkle / anti age -lupauksia. Voiteet on formuloitu vailla kuivattavaa alkoholia ja ne sopivat myös vegaaneille.
24,90€ / 50 ml
Kevyt, emulsiomainen päivävoide joka sopii parhaiten normaalista sekaiholle. Koostumus erittäin miellyttävä, liukkaasti levittyvä ja nopeasti imeytyvä. Sopii erinomaisesti meikin alle. Tuoksu neutraali, ei huomiota herättävä.
Hydrate-päivävoiteessa ihoa ravitsevat, pehmentävät ja kosteuttavat jojobaöljyä, glyseroli, arganöljy, skvalaani ja aloe vera. Antoksidanttista suojaa tuovat e-vitamiini ja palsamipelargoniöljy. Erityisainesosana voiteessa on meripiikkiputken kantasoluja, joiden sanotaan vaikuttavan ihoa uudistavasti. Itse suhtaudun edelleen vähän kysymysmerkillä kasvien kantasoluteknologian todellisiin hyötyihin ihonhoidossa, mutta näissä Lolon voiteissa kyseinen teknologia ei kuitenkaan ole ihonhoidollinen tai markkinoinnillinenkaan pääpointti.
Täytyisikin muuten ottaa tuo kantasoluteknologiaan perehtyminen lähiaikojen tavoitteeksi :)
Lily Lolon päivävoidetta myy Biodelly.*
24,90€ / 50 ml
Yövoiteeksi yllättävän kevyt koostumus, tykkään tosi paljon! Raskaan rasvaiset voiteet eivät kommunikoi hyvin ihoni kanssa ja jäävät lillumaan pintaan mutta Hydrate-yövoide on täyteläisyydeltään juuri sopiva. Se on täyteläisempi kuin päivävoide mutta ei jätä rasvaista pintaa, imeytyy todella hyvin jopa uuden useampiaskeleisen (Korea... ;)) ihonhoito-ohjelmani viimeisenä tuotteena :)
Yövoiteessa on samat hoitavat ja vaikuttavat aineet kuin päivävoiteessa ja lisänä risiiniöljyä.
Hauskaa muuten, kun pitkäaikaiset yhteistyökumppanini kuten Biodellyn omistaja Tanja tuntevat mieltymykseni ja ihoni jo niin hyvin, että osaavat heittää arvauksia minkä tyyppisistä tuotteista, koostumuksista ja jopa applikaattorityypeistä tykkään. Tanja epäili, että Lily Lolon yövoide olisi makuuni liian täyteläistä, mutta pieleen meni tuo veikkaus - niinkuin Avrilin Volume-maskarankin kanssa :)
Lily Lolon yövoiteeseen voi käydä tekemässä lähempää tuttavuutta Biodellyn sivulla. *
.
Mitäs tuumaatte Lily Lolon laajennuksesta ihonhoidon puolelle? Oliko odotettavissakin..?
Onko joku jo ehtinyt kokeilemaan Lolon voiteita?
Onkohan tämä mun ensimmäinen koskaan shopping haul -postaus blogini historiassa? No ainakin varteenotettava sellainen. Kuten tunnettua, en yleensäkään shoppaile matkoillani, en juurikaan edes kosmetiikkaa (koska kotona tilanne tämä).
Nyt lähdin kuitenkin reissuun jossa yksi päätarkoituksia oli tutustua maan kauneudenhoitofilosofiaan ja kosmetiikkatuotteisiin, ja oli selvää että palaisin fyysisen tutustumismateriaalin kanssa.
Tämän verran shoppailin:
Lopulta matkalaukun paino asetti rajan ostosvimmalle, ja itse asiassa jouduin jättämään Souliin yhdet kengät ja joitain "jo aikansa eläneitä" vaatteita että sain laukun ylipäänsä kiinni ja kilot pysymään 23 kg + 8 kg sisällä.
PUTSARIT 10 kpl
KASVOVEDET 5 kpl
ESSENCET 4 kpl
KUORINNAT 3 kpl
NAAMIOT 5 kpl
SEERUMIT 1 kpl
KASVOVOITEET 5 kpl
SILMÄNYMPÄRYSVOITEET 1 kpl
KASVOÖLJYT 1 kpl
MEIKIT 9 kpl
HUULIRASVAT 1 kpl
KÄSIVOITEET 1 kpl
JALKATUOTTEET 3 kpl
Rakastan putsareita, joten niiden määrä oli odotettu. :) Yhden tuotteen tajusin vasta kotona olleen väärä, minun piti ostaa Innisfreen Minimum-linjan ampulli mutta koriin olikin päätynyt ihan samannäköinen toner (pyörittelin käsissäni koko sarjaa ja kaikkien pakkaukset ovat hyvin samankokoiset ja -näköiset).
Värikosmetiikkaa odotin ostavani paljon enemmän, mutta rehellisesti sanottuna, se ei inspiroinut minua juurikaan cushioneita ja Too Cool For Schoolin heikottavan ihania pakkauksia lukuunottamatta (? dinosauruskosmetiikka ?). K-Beautyn syvin olemus on ihonhoidossa, ei värikosmetiikassa, joten sijoitukset meikkeihin eivät välttämättä (cushionit poislukien..!) ole niin hedelmällisiä kuin panostus ihonhoitototuotteisiin. Toki nämäkin ovat yksilöllisiä maku- ja mieltymysasioita.
Vartalo- ja hiustuotteiden ostoa en edes harkinnut painonsa takia.
Näytteitä (joista osa täysikokoisia) reissusta kertyi isohkon pussillisen verran. Pelkästään näiden testailuun saisi uppoamaan pari kuukautta.
Nätimmin ryhmiin järjesteltynä haul ei oikeastaan näytä kovin överiltä. Luulen että monen muun kosmefriikin ostoksiin verrattuna saaliini on hyvinkin kohtuullinen :)
Löysin kuin löysinkin lopulta "kunnollisen" korealaisen luonnonkosmetiikkamerkin; Primeran. Aiemmin tiesin vain Innisfreen, jonka valtavassa valikoimassa on kuitenkin vain neljä Ecocert-sertifioitua tuotetta, loppuvalikoiman ollessa seka-synteettistä normikosmetiikkaa.
Primera puolestaan on parhaillaan prosessissa, jossa koko valikoima tulee saamaan sertifikaatin. Tällä hetkellä jo sertifioituja (Ecocert) tuotteita on viisi joista ostin kaksi (kuvan silmänympärysvoide ja kasvovoide, seerumi oli rehellisesti sanottuna niin pahan hajuinen että se sai jäädä hyllyyn). Primera oli myös kaikista shoppaamistani merkeistä kallein, se sijoittuu korealaisissa brändeissä hintatasolla vähän keskitason yläpuolelle ollen enemmän luksus kuin vaikkapa Innisfree. Seerumi maksoi muistaakseni 60 000 wonin kieppeillä (48 euroa), kun useimmilta muilta "perusmerkeiltä" seerumin sai puolet halvemmalla.
Edit. Hahah mikä sattuma ^_^ Siis tunti sen jälkeen kun olin julkaissut tämän postauksen, oli sähköpostiini tullut kutsu innovatiivisen eteläkorealaisen luonnonkosmetiikkasarja Whamisan Suomen lanseeraustilaisuuteen ^_^ :D Sarjalla on BDIH-sertifikaatti. No niin, siinäpä meillä nyt siis kolmas korealainen luonnonkosmetiikkasarja - ja vieläpä kohta kauppojen hyllyillä Suomessa :) Ihan mieletön ajoitus tällä uutisella. :)
Innisfreen sertifioidusta (ja ah-niin-tylsän-näköisestä) Eco Science -linjasta päädyin lopulta ostamaan vain kasvovoiteen.
Eco Sciencen silmänympärysvoide houkutti, mutta se oli jostain syystä epäloogisesti formuloitu normikosmetiikaksi sisältäen silikonia sun muita synteettisiä ainesosia. Sama juttu sarjan anti-wrinkle-täsmätuotteen kanssa (tajusin että TÄMÄ on nyt se tehotuote jota alan vakavasti kaivata silmien ympärille...), jonka inci lisäksi ei vakuuttanut aktiiviaineidensa puolesta samalla lailla kuin monen muun korealaistuotteen.
(Silmäynympärysrypyistä: nyt alkaa jo tuntua että teinköhän hölmösti kun en jatkanut sitä kollageenikuuria...)
Too Cool For School oli kiistatta yksi reissussa eniten ihastuttaneita merkkejä. Tiedättehän, kun on niitä kauppoja joissa tulee "Täältä voisin ostaa kaiken" -tunteen... Too Cool oli sellainen. Minä olen todetusti ihan järkyttävä sucker mitä tulee pakkaus-designiin, ja kun joku merkki onnistuu luomaan tarpeeksi vetoavat pakkaukset, voisin ostaa ne suunnilleen vilkaisematta ainesaluetteloihin... Siis, nämä dinosaurus-tuotteet. <3 Ei hyvää päivää, sain laittaa kaiken tahdonvoiman peliin etten ostanut koko sarjaa.
Muihin minua paikan päällä erityisesti kiinnostaneisiin / vaikutuksen tehneisiin merkkeihin lukeutuivat COSRX, Skinfood, Laneige, Iope ja muut Aritaumin myymät brändit ja jo ylempänä mainitut Primera ja Innisfree. Monen K-Beauty-fanin rakastamat söpöilybrändit Etude House ja TonyMoly vekkuleine (noh, minun silmiin lapsellisine ;D) pakkauksineen eivät lopulta niin vedonneet minuun, ainakaan sillä lailla että olisin himoinnut shopata juuri näissä liikkeissä. Misshakin jätti lopulta yllättävän välinpitämättömän fiiliksen, sielläkään ei koskaan tullut tunnetta että voisi uppoutua myymälän hyllyihin kuten Aritaumissa, Skinfoodilla ja Innisfreellä.
Tuotteisiin tutustumista hankaloitti kaiken kaikkiaan vähän ikävästi myyjien kylkeenliimautumismentaliteetti.
Lähes jokaisessa myymälässä sain heti iholleni myyjän, joka ei jättänyt minua silmistään (tai jopa kosketusetäisyydeltään) hetkeksikään. Ihan joka ikinen tuote jonka otin käsiini käynnisti myyjän myyntipuheen ja tuotteen testauspyrkimyksen iholleni, eikä toivettani saada katsella rauhassa ("I will ask for help if I need, thank you") otettu kuuleviin korviin.
Tuotteiden hypistely tällaisen intensiivisen seurannan alla ei todellakaan ole kivaa puuhaa, ja moni myyjä tuntui myös selvästi suhtautuvan aavistuksen vihamielisesti - tai ainakin peittelemättömän epäymmärtävästi - haluuni tutustua tuotteiden ainesosaluetteloihin ja siihen, että tutkin pakkauksia niin tarkasti. Sain sen kuvan, että Koreassa asiakas ei juurikaan osoita kiinnostusta ainesosiin (Primerassa sain hämmästyksekseni kuulla myyjältä; "My job is to sell the products, not know about the ingredients") ja näin ollen minun kiinnostukseni pakkausteksteihin koettiin epäilyttävänä - kuin tutkisin, onko tuotteissa jotain vialla.
Ilman myyjien ahdistelua olisin varmasti ehtinyt paneutua eri merkkien valikoimiin vielä paljon paremmin, nyt tutustuminen jäi monien myymälöiden osalta harmillisen pintapuoliseksi. Toki valikoimiin voi tutustua netissäkin, mutta ainahan se on kivempaa ja viihdyttävämpää paikan päällä :) Merkit, niiden valikoima ja imago hahmottuvat myös paljon paremmin kun näkee myymäläympäristön ja tuotteiden esillepanon.
Palailen K-Beauty-kokemuksiin epäilemättä vielä useampien postausten verran, matka oli todellakin fantastisen inspiroiva monilla tavoilla ja kirvoitti valtavasti ajateltavaa ja kirjoitusaiheita. Kulutushysteria ei ollut vähimpiä niistä.... Mutta, kuten jo eilisessä postauksessa mainitsin, mitään aasialaisen kosmetiikan käännynnäistä minusta ei tullut, joten blogi ei tule muuttumaan K-Beautyn äänitorveksi ;)
Koin eilen lennolla yhdenlaisen oivalluksen: korealaisessa ihonhoitofilosofiassa ja ruokavaliossani on samaa.
Kuva: Soko Glam
Korealainen ihonhoito on ihonhoidon hifistelyä; huippuunsa viritettyä optimoinnin optimointia ja ihon jokaisen tarpeen ja ongelman huolellista, harkittua huomiointia ja täsmähoitoa.
Ihoa ei vain kosteuteta ja puhdisteta, mikä on länsimaisen ihonhoidon perusajattelutapa. Länsimaissa targetoidaan perinteisesti ihon perustarpeet ja jätetään mikrotason hoito vähemmälle huomiolle tai omistautuneimpien kosmetiikkafriikkien harrastukseksi.
Minä olen ruokahifistelijä. Hoidan kehoani (ja mieltäni) laadukkaalla ravinnolla samaan tapaan kuin korealainen hoitaa ihoaan laadukkailla, tutkittuja aktiiviaineita sisältävällä 10+ askeleen kauneusrutiinilla. Minä en halua syömällä vain täyttää ruoan perusfunktiota = täyttää vatsaa että välitön nälän tunne poistuu, vaan haluan lautaselleni ravintorikasta ruokaa joka pursuaa proteiinia, vitamiini- ja hivenainepitoisia kasviksia ja laadukkaita rasvahappoja joilla on pidempiaikaisia, kokonaisvaltaisia vaikutuksia terveyteeni.
Nälän tunteen saa hoidettua pois täysin ravintoköyhälläkin, tyhjää energiaa sisältävällä pöperöllä, kuten tiedämme, samoin kuin ihon pintaan saa lukittua kosteutta vaikka pelkällä vaseliinikuorrutteella. On sitten oma asiansa, millä tavalla itse haluaa niin kehoaan kuin ihoaan hoitaa. Hampurilaisilla ja mineraaliöljyjankilla vai kylmäsavulohella ja L-askorbiinihapolla.
Minua pidetään varmasti jopa neuroottisena ruokahifistelijänä, se on käynyt ilmi joistain blogikommenteista. Haluni täyttää lautanen kasviksilla valkoisen riisin tai pastan sijaan saa toiset pyörittelemään silmiään. Se ei häiritse minua, jokainen löytää oman onnensa ja mielekkyyden eri asioista. Haluan laadukasta ruokaa enkä anna toisten mielipiteiden vaikuttaa siihen. Ihan niinkuin kosmetiikkafriikkejä saatetaan pitää pinnallisen elämäntyylin ruumiillistumina purkki- ja luomivärimerineen, vaikka rakkaus purukuminpinkkeihin poskipuniin ei oikeasti kerro mitään kenenkään syvällisyyden tasosta.
Älkää ihmiset antako muiden ihmisten mielipiteiden vaikuttaa siihen, mikä on teille tärkeää ja tuo iloa ja hyvää oloa juuri teille. Ei kukaan toinen voi sanoa, että sinun tapasi on väärin. Se on sinun tapasi, toisilla on omansa. Kunnioitetaan toisten valintoja ja elämäntapoja. :)
Takaisin eiliselle lennolle.
Lennot jos mitkä tarjoavat hostiilin ympäristön ruokahifistelijälle ja ravintotietoiselle, etenkin erikoisruokavaliota noudattavalle. Tai, no, ei ruokavalion edes tarvitse olla sen kummempi kuin kasvissyöjä.
Lentokoneruoka on jotain, jota en ole koskaan ymmärtänyt, enkä puhu nyt pelkästään laadusta vaan määrästä. En tiedä minkä kokoisen ihmisen on tarkoitus selvitä x-määrä tunteja lentokoneaterioiden kalorimäärällä, kai se on jossain laskettu, mutta minä en ainakaan selviä. Pikkuisten laatikoiden sisäänsä kätkemä määrä vastaa ehkä kolmasosaa normaalista ateriastani. Eilisellä lennolla tällä määrällä oli tarkoitus pysyä kylläisenä 6 tuntia, mikä oli kahden lennolla tarjottavan aterian väli.
Ateria #1: kasvislasagne. Kasvikset? Kaksi palaa parsaa, piskuinen viipale porkkanaa ja vuoan pohjalla siivu tomaattia.
Siinä missä lihansyöjien pikku-laatikoista paljastuu sentään jonkin verran proteiinia, on kasvissyöjän lähes aina tyytyminen foliolliseen pelkkää höttöhiilaria. (Minun ateriani tähtiraaka-aine oli ilmeisesti tuo kolmasosaviipale keitettyä kananmunaa salaattikipossa.) Olen joskus kuullut vegaani-sisareni raportoineen tofusta tai jopa soijapihveistä jonkun lentoyhtiön lennoilla, mutta itse en ole omilla lentoaterioillani tällaista luksusta pässyt todistamaan. Voi liittyä myös lentoyhtiöiden eroihin, totta kai. Mikähän yhtiö tarjoaisi laadukkaimmat kasvisruoat...?
Kyllä, kuulostan jälleen hyvinvointivaltion yltäkylläisyydellä hemmotellulta asukilta, mutta minua nämä ruoat rehellisesti kiukuttavat. Tästä saa potkaista minua, olkaa hyvä. Normaalisti vältän kiukun ennakkovalmistautumisella eli otan koneeseen omat proteiinirikkaat eväät, mutta eilisellä lennolla se ei ollut mahdollista (jos olette käyneet korealaisissa ruokakaupoissa niin tiedätte miksi. Koreassa ei mm. myydä proteiinipatukoita eikä vakuumifolioon pakattua tonnikalaa. Tölkkiruokaa tai valmiita ruoka-annoksia koneeseen ei saa viedä.) Minulla oli mukana ainoastaan aamiainen (kananmunia, juustoa ja kasviksia), mutta sen syötyäni oli selvittävä 9 tuntia pelkällä valkoisella hiilihydraatilla.
Ateria #2: spagettia, tomaattikastiketta ja kasviksia. Kasvikset: kaksi viipaletta porkkanaa, yksi pieni herkkusieni, yksi pala kesäkurpitsaa ja pala munakoisoa.
Eilinen ruoka oli kuin vaseliinia; se täytti vatsaa ja poisti nälän tunteen hetkellisesti, mutta ei tarjonnut keholleni mitään muuta hyödyllistä. Päin vastoin, kahdesta pasta-ateriasta (Finnair, pliis, eikö kasvisaterian valinneelle edes voisi laittaa jonkun toisen hiilarin lähteen toiseen ateriaan..?) vatsani meni niin pahoilleen, että sanotaanko vaikka näin, että oli onni että satuin saamaan oman penkkirivin vain itselleni.
Kuva: Wishtrend Glam
Helsinkiin päästyä marssin lentokentän Alepaan ja kahmin ostoskoriin oman "Multi-Step-Food-Routinen" mukaisen sisällön; tuoreita kasviksia, juustoa, kananmunia, savulohta, rahkaa... Ahh.
En pidä korealaista ihonhoitofilosofiaa enää ollenkaan kummallisena tai överinä. En ole itse siihen hurahtamassa - sillä tavoin että blogini nyt täyttyisi aasialaisesta kosmetiikasta, ei pelkoa - mutta sanotaan, että nyt ymmärrän sitä paljon paremmin, ja se inspiroi minua. Se on omansalaista hifistelyä siinä missä minun ruokavalioni. Minun kehoni voi fantastisen hyvin omilla ruokailutottumuksillani, joku toinen taas on löytänyt iholleen aivan uuden elämän aasialaisen ihonhoidon periaatteilla :)
Kumpikin on hyvä juttu :)
Tänään tuli kokeiltua vähän toisenlaista aasialaista naamiota:
Sain viimeisenä Etelä-Korea-päivänäni kokea, mitä Soulin saastetaso pahimmillaan tarkoittaa.
Olimme lähdössä Ellaynan kanssa ulos lounaalle, kun hän tuli huoneeseeni hengityssuojainten kanssa. "Today the micro dust is really bad", sain kuulla, ja Ellayna näytti minulle puhelimestaan saasteapplikaation lukemia tälle päivälle - irvistävä naama kertoo olennaisen. Applikaatio suositti välttämään ulkona oleskelua.
(Kumma ettei minun puhelimeni tällä kertaa antanut hätätiedotettaan... :P)
Tämä ei ole sumua vaan saastepilveä. Huh... :/ Namsan-tornia tuskin näkyy. Ellayna sanoikin, että katsomalla ikkunasta näkyykö kaupungin torneja selviää päivän mikropölytilanne ilman applikaatioitakin.
Nyt ymmärtää kaiken maailman Dustless -tuotteiden tarkoituksenmukaisuuden näillä seuduilla vielä paremmin. Googlailin ja selvisi, että Seoul kuuluu Delhin ja Pekingin seurassa maailman kolmen saastuneimman kaupungin joukkoon.
...ja täällä meinasin selvitä Cetaphilillä...!
Ironinen sattuma että saastepäivä sattui juuri tälle päivälle, kun olin juuri edellisenä iltana kysynyt Ellaynalta miksi osalla ihmisistä on täällä jatkuvasti maskit kasvoillaan (sisätiloissakin, esim. kauppakeskuksissa).
On muuten aika hassun näköistä kun maskin käyttäjät eivät poista suojaimiaan edes selfieitä ottaessaan - esim. pariskunnasta toisella saattaa olla maski eikä hän poista sitä kun pariskunta ottaa yhteistä kuvaa. Maski on siis täällä selvästi toisille ehdoton itsestäänselvyys ja täysin luonnollinen asia, samalla kun on yhtä luonnollista että toiset eivät käytä niitä.
Itse olin luullut, että maskit liittyvät jotenkin sairauksien välttelyyn ja tartuntariskin minimointiin. Miten heikko yleissivistykseni yhä onkaan monissa asioissa. Vaikka voihan saasteitakin epäsuorasti ajatella pahimmillaan sairauteen johtavana asiana...
Koko kaupunki oli harmaan vaipan alla. Uhh, eipä täällä kyllä tosiaan tekisi mieli hengitellä ilman maskeja.
(Miltähän muuten näiden saasteisimpien kaupunkien asukkaiden keuhkot näyttävät... ei varmaan tarvitse tupakoida saadakseen vähemmän puhtaat keuhkot.)
Silti useimmilla ihmisillä ei ollut maskeja.
Tuli sitten tällainenkin muisto matkalta. Vähän erilaineen kangasnaamio...
Ellaynan käyttämät maskit ovat tehokkaampaa, suodattavampaa laatua kuin ohuemmat ja löysemmät "perusmallit" joita kaupungilla näkee eniten. Jotta maski toimisi kunnolla, sen täytyy olla kasvoilla todella tiukasti, ja minun naamioni esimerkiksi on väärin kiinnitetty ja näin ollen heikommin suojaava kun alempi remmi roikkuu vapaana. (Se kiristi niin ikävästi että oli pakko vapauttaa...)
Löysin tänään muuten (kiitos Ellaynan) vihdoin näköalaravintolan yhden pilvenpiirtäjän (Jongno Tower) ylimmästä kerroksesta. Ei mikään paras päivä maisemien ihailuun mutta ainakin mission accomplished. Ja eilen löysin pikkuisen kattoterassin tapaisenkin..! <3
Huomenna jännätään kentällä laukun kiloja... Nyt myönnän, että tuli jo vähän morkkis vaikka en lopulta mitenkään järkyttävää määrää kosmetiikkaa shopannutkaan. Mutta sen verran, että totean riehaantuneeni yli järjellisen hankintasuunnitelman. Kun voihan niitä tuotteita tosiaan tilata netistäkin, ei ihan kaikkea kiinnostavaa tarvitse ostaa paikan päältä (luulen että nettikauppojen postimaksut tulevat vähän edullisemmiksi kuin 60€ lisälaukun maksu lennolle.... :p)
Vielä on tulossa Korea-teemaisia juttuja kuten ulkonäkökeskeisyydestä, kauneudenhoitofilosofiasta, ruoasta ja totta kai noista ostoksista, kaikkea kiinnostavaa en ehtinyt jakaa matkan aikana.
Suurelta osin kosmetiikkamatkalla kun täällä ollaan, niin laitan taas pienen kosmetiikkafiiliksiä-palan tähän väliin.
Minulla on Busanin ja Jejun osuudella mukana kosmetiikkapussukassa vain Soulista ostosteni yhteydessä saamia näytteitä. Niitä saa oikeasti parhaimmillaan pienen kassillisen verran, osa todella anteliaita matkakokoja tai jopa täysiä kokoja kaupanpäällisinä.
(Suurin osa matkatavaroistani + aiemmat kosmeshoppailut ovat Soulin Airbnb'ssäni jonne vielä palaan :))
Kokonaisuutena voi todeta kaikista tällä matkalla käyttämästäni korealaisesta kosmetiikasta, että täällä tosiaan osataan miellyttävien ja kosteuttavien koostumusten ja hyvien tuoksujen maailma. (Miinus vaahtoputsarit Misshaa lukuunottamatta, niiden inspiroimana tulossa putsareiden pH-arvojen maailmaan sukeltava postaus jossain lähitulevaisuudessa).
Putsareina Aritaumista saamani mukavan kokoiset näytteet Iopen kaksoispuhdistus-kaksikosta; täyteläinen voide ja saippuainen vaahto.
Harmi kun en saanut kuvaan toistumaan näiden ihanaa helmiäisenhohtoista sävyä - sävystä tulee ihan mieleen rakas meriponini Meritähti joka on just näiden värinen...! <3
Cleansing Cream on oikein miellyttävän tuntuinen, paksu ja raikkaan tuoksuinen voide (tulee mieleen joku raikas yrtti, mutta ei sellaisella luonnonkosmetiikan yrttimäisellä tavalla). Nyt kun olen sisäistänyt kaksoispuhdistuksen tarpeellisuuden ainakin täällä Korean ilmastossa, huomaan kummasti tykkääväni puhdistusvoiteen rasvaisesta tunteesta, josta ennen en pitänyt yhtään. (Näen sieluni silmin kuinka rasva liuottaa huokosiin painunutta likaa iholtani... <3)
Cleansing Foam on juuri sitä samaa tuttua überpehmeästi ja todella voimakkaasti vaahtoavaa, saippuamaista, nitisevän pinnan jättävää tyyppiä joita täällä on arviolta ainakin 80% vaahtoputsareista. Pidän kyllä itse vaahdon koostumuksesta, mutta en nahkeasta, todella kitkaisesta pinnasta jonka tämän tyyppiset putsarit jättävät iholle. Ainakin minun iholleni.
Cream-putsarin voisin vaikka ostaa, siihen ihastuin, mutta nämä kitkavaahdot jätän hyllyyn.
...kun Ellaynan luona kuvasin tuotteita talouspaperitelinetaustalla, on täällä Jejulla kenties vielä persoonallisemmat kuvausrekvisiitat... ^_^ :D
Skinfood on yksi minua eniten puoleensa vetävä merkki tällä reissulla, ja sieltä olen toistaiseksi ostanut eniten tuotteitakin. Ai kylläpä tekisi mieli ostaa nämäkin, ainakin tuo ihana kasvovesi...<3
Sain näytteet Aqua Grape -sarjan kasvovedestä ja essence lotionista (eli hoitonesteen ja kevyen kosteusvoiteen välimuoto, näin minä tulkitsen - täällä tuntuu olevan kaikista tuotteista vielä yhdistelmätkin - voit valita essence tonerin, toner serumin, toner lotionin, serum lotionin jne jne... :D )
Ihanat, raikkaat tuoksut jotka kaikessa yksinkertaisuudessaan, niinkuin muidenkin kokeilemieni k-beauty-kosmetiikkatuotteiden, ovat jollain tapaa ihan erilaisia kuin "länkkärikosmetiikan". Virkistävää saada kokea jo pelkästään tuoksun kautta jotain erilaista. Tuoksut eivät siis ole mitään erikoisia, ne vain ovat todella hyviä persoonallisemmalla tavalla kuin mihin länkkärikosmetiikassa olen tottunut.
Kasvovesi jättää tosi hyvän tuntuisen ihon (ei yhtään tahmaa, täällä inhotaan sitä ja myyjätkin aina korostavat eri tuotteista kertoessaan, no sticky, no sticky), ja tätä voisin kyllä ostaa täysikokoisen pullon. Minipullo loppui juuri tänä iltana. Essence lotion on vesimäisen raikas ohut kosteusemulsio, juuri sitä koostumustyyppiä josta pitkään tykkäsin eniten, nyt olen siirtynyt vähän täyteläisempiin fluideihin koska iho on iän myötä kuivunut.
Tonymolyn The Black Tea London Classic -silmänympärysvoiteesta en niin tykännyt, se on liian silikoninen tai synteettisen tuntuinen minun makuuni. Tuntuu vain jättävän sileän, liukkaan kalvon iholle kosteuttamatta tehokkaasti. Tuoksuu teeltä :) Siitä plussaa ^_^
Skinfoodin Black Sugar Perfect First Serum on yksi näitä yhdistelmätuotteita; siinä yhdistyvät kasvovesi ja seerumi ja se olisi tarkoitus laittaa iholle suoraan kaksoispuhdistuksen jälkeen. Tuote on lähes nestemäistä (kuin ne vähän geelimäiset, kosteuttavat kasvovedet) ja jättää ihon hämmästyttävän hyvin kosteutetun tuntuiseksi jo yksinään. Joinain iltoina en enää kokenut tarvetta lisätä päälle lotionia (heheh, niin korealaiseksi en ole rutinoitunut että alkaisin hulluna kerrostaa jos iho tuntuu hyvältä jo yhden tuotteen jälkeen ;))
Tonymolyn Shea Butter -käsivoide on ihana! Täyteläinen, ei liian synteettisen tuntuinen, juuri sopivasti pehmentävä olematta tahmainen. Ja jälleen - niiiin hyvä tuoksu <3 <3
Ainiin - halusin tehdä yhden Jeju-hankinnan...
Innisfreen "mineraali"meikkisarjan No-Sebum Moisture Powder. Kun tässä on mineraaleja Jejulta ^_^ Oikeaa, puhdasta mineraalimeikkiähän tämä sarja ei ole nähnytkään, vaan koostumus on suureksi osaksi synteettinen (silikoniakin ovat onnistuneet tähän irtopuuteriin leipomaan....).
Halusin kuitenkin yhden tuotteen Jeju-muistoksi, ja kun matkapuuteri juuri loppui, tarvitsin uuden cushion-meikkipohjan kanssa käytettäväksi. (Tykkään puuteroida cushion-meikin pintaa ihan aavistuksen jotta poskipuna levittyy päälle paremmin, pinta kun jää aika kosteaksi).
Huomenna on edessä paluu Souliin ja kaksi päivää intensiivistä kosmetiikkashoppailua. Minulla ei ole mitään muuta ohjelmaa noille kahdelle viimeiselle päivälle ^_^
*
Ainiin. Tänään Jeju ja minä tehtiin vähän sovintoa.
Lähdin Hallasanille patikoimaan yhtä vuoren kauneimpina pidetyistä reiteistä, Yeongsil Trailia, ja vaikka alhaalla rannikolla paistoi aamulla aurinko, ylhäällä vuorella näytti tältä:
Minua vastaan tulevat olivat pukeutuneet sadetakkeihin ja kertoivat, että ylhäällä sataa eikä siellä näe mitään paksun pilvivaipan takia.
"Noniin", ajattelin, "niinpä tietysti". Näinhän tämän kuuluu päättyäkin, palaan Jejulta näkemättä edes Hallasania.
Mutta mitä korkeammalle pääsin, sitä ohuemmaksi pilvet kuihtuivat, eikä sadettakaan näkynyt. Ja kun saavuin ylös....
Oih...!
Tuntui, kuin Jeju olisi halunnut ojentaa käden ja tarjota sovintoa.
Tämä vaellus oli aivan fantastinen. Nämä ovat niitä maisemia joiden ansiosta saari on UNESCOn maailmanperintökohteita.
Istuin portailla syömässä eväitäni 1700 metrin korkeudessa ja minulla oli niin hyvä mieli. Ihanaa, että Jejun vierailuni päättyi tällaiseen näytökseen ja pääsin loppujen lopuksi kokemaan sitä, minkä vuoksi saarelle saavuinkin :)
Hyvää yötä ja tavataan seuraavan kerran taas Soulissa. :)
Tänään pääsin vihdoin ulos. Henkisesti ulos, ruumiini on ollut ulkona joka päivä. En enää kestänyt sisälläni kasvavaa Jeju-pettymyksen kasvattamaa myttyrää vaan päätin lähteä patikkareitille huonosta sääennusteesta huolimatta ja virallisia suosituksia vastaan.
Hemmetti nuo varoituksetkin. Olen niin väsynyt niihin ja säätiedotusten seuraamiseen. Joka päivä Jejulle saapumiseni jälkeen puhelin on herättänyt minut kukonlaulun aikaan hätätiedotteineen ja piipannut sen jälkeen kolme kertaa päivässä ilmoituksiaan, jotka epäilemättä liittyvät taifuuni-Talimiin, ja Accuweather on pelotellut myrskyllä, mutta mitä täällä on tapahtunut? Tuullut. Ja ollut pilvistä. Joo, koskaan ei voi tietää, ja mutta juuri Jejun kaltaisella saarella harmittaa extrapaljon laittaa aikaa hukkaan jättämällä se oikeasti kiinnostava ohjelma eli vaellusreitit syrjään varoitusten takia.
Sillä, pojat ja tytöt, täällä ei oikeasti ole mitään muuta pointtia kuin vaellus. Jejun muu "anti" on niin ikävystyttävää että jouduttuani kypsymään kolmatta vuorokautta katsellen saaren kaupunkeja ja turistiviihdykkeitä (lue: kuin todella köyhästi toteutettu Las Vegas satoine hulluine museoineen ja blingbling-hotelleineen, ilman sitä cooliutta joka tekee Vegasista Vegasin), totesin olevani pienimuotoisen matkamasennuksen vallassa.
En ole koskaan kokenut mitään tällaista. Kirjoitin matkan alussa, että Korea-reissu antaa kenties aihetta itsetutkiskeluun ravinnon puitteissa, mutta ei riisi täällä kyllä aiheuta mitään kipuiluja. Jeju sen sijaan aiheuttaa. Olin eilen niin ahdistunut viettäessäni päivää Jungmunissa (Korean tunnetuimpia luksus-lomakyliä), että oikeasti jo hämmästyin tuntemuksiani. Oikeastiko itken täällä kun kaupungit on niin ankeita betoniryppäitä ja "viihde" yhtä kuin maantien varteen rakennettuja hassuja museoita seksiopastuksesta teddykarhuihin ja Kreikan mytologiaan? Kyllä, minä melkein itkin.
Taas saatoin vain ajatella; hemmetin hemmoteltu nulikka. Kyllä sulla on kaikkea. Kotona saat syödä mitä ruokaa haluat ja aiemmat reissukohteetkin on tarjonneet kaikkea ihanaa virikettä, inspiraatiota ja kauneutta. Nyt joudut pariksi päiväksi kurjaan paikkaan ja olet pakahtua tylsyyteen? Nainen, elämä on välillä myös tosi tylsää! Aina ei ole kaikkea jännää, kiinnostavaa ja mielekästä tekemistä.
Hemmoteltu kakara kuunteli toista ääntään mutta ravisti sen tiehensä. Ole hiljaa, minkä minä tälle voin. Halusin Jejulle päästäkseni kokemaan upeita vaellusreittejä, kyllä mulla on oikeus olla pettynyt.
Joo. Niin kai sitten.
Tämä osa reissusta on ollut tosi, tosi outo. Ei voi muuta sanoa.
Tänä aamuna en enää kestänyt. Puhelin vinkui taas kuudelta hätää ja Accuweather julisti myrskyn vaaraa, mutta ulkona näytti tavalliselta harmaalta päivältä. Olle-vaellusreittiverkoston virallinen sivu kehotti pidättäytymään patikoinnista. Kävelin turisti-infoon ja kysyin, mikä oli heidän näkemyksensä. Haalean maitomukillisen oloinen nainen vastasi, että myrsky on kaiketi jo menossa pois päin, mutta hän suosittelee pysymään Seogwipon lähireiteillä jotta pääsen tarvittaessa nopeasti päätielle ja siitä bussilla takaisin jos sää yllättäen pahenee.
Tämä riitti minulle. Ostin evääksi mustekalavartaan jonka pakkasin 10 vuotta mukanani kulkeneeseen Clas Ohlsonin eväsboksiin kera kasvisten ja mauttomien yksittäispakattujen picnic-juustojen ja lähdin matkaan Ollen reitille numero 7.
Se oli mahtava.
Kilometri kilometrilta tuntui kuin olisin puhdistunut ja viimeisten päivien aikana sisääni kertynyt negatiivinen energia, tyytymättömyys ja ärtymys sulivat pois. Katselin pauhaavaa merta ja kuuntelin tuulta. Olin taas oma itseni.
Olin päässyt ulos.
Matkani katkesi 11 kilometrin kohdalla. Reitti oli suljettu, oletettavasti odotetun myrskyn vuoksi - joka ei sitten koskaan saavuttanutkaan Jejua. Tällä kertaa.
Käännyin takaisin eikä haitannut yhtään. Kello viisi istuin bussissa matkalla takaisin kaupunkiin. Perillä kaikki näytti jo vähän pehmeämmältä.
Hostelli-iltapalan sijaan tarjosin itselleni sashimia ja ajattelin, "Tänään oli hyvä päivä".
Kaupallinen yhteistyö: Dermosil
Nyt on pari niin outoa Korea-päivää takana että tekee mieli jättää koo-jutut tänään mielestä kokonaan, ja tuntuikin mitä parhaimmalta hetkeltä "palata" Suomeen Dermosil-tuote-esittelyn merkeissä.
Aloitin Dermosilin kanssa tänä keväänä yhteistyön, jonka kautta saan parin kuukauden välein valita esiteltäväksi minua kiinnostavimmat tuotteet Dermosilin uutuuksista tai kausituotteista. Tänään esittelyssä pari tärppiä syyskuun uutuuksista.
Kuva: Dermosil
Syksyn tuotteista silmiini osui heti Sauna & Spa Kaura-tuotesarja, olinhan juuri testaillut Atopikin ihania kauratuotteita ja kaurakosmetiikka hehkui mukavan myönteisenä asiana mielessä :)
Kaura-käsisaippua, käsivoide ja vartalokuorinta ovat Sauna & Spa -sarjan uutuuksia. Tuotteet sisältävät kotimaisesta kaurasta valmistettua erittäin hienojakoista kaurajauhetta. Kaurassa on runsaasti beetaglukaania joka kosmeettisissa valmisteissa auttaa kosteuttamaan ihoa ja vähentämään ihon ennenaikaista vanhenemista. Kauraa käytetään myös atooppisen ihon tuotteissa (kuten Atopik-jutusta luitte), koska se auttaa ehkäisemään kutinaa iholla.
5,50€ / 250 ml
Kevyesti vaahtoava, miellyttävän ja miedon tuoksuinen käsisaippua helmiäiskoostumuksella.
Tästä ei sen pidempiä pakinoita saa aikaiseksi, kun kyseessä on niin yksinkertainen perustuote, mutta sen voin vielä lisätä että näissä Kaura-tuotteissa veti puoleensa myös kivan tyylikäs design. Edullista kosmetiikkaa, joka ei kuitenkaan pakkauksensa puolesta huuda halpista. Ja sopii myös miehen kylppäriin ^_^
4,90€ /125 ml
Erittäin miellyttävän tuntuinen medium-täyteläinen käsivoide, koostumus ylellinen.
Raikas hypo-tuoksu joka ei ainakaan minun nenäni mukaan viittaa yhtään kauraan. (Tuotteiden markkinontitekstissä puhutaan "myöhäiskesän viljapellon tuoksusta aavistuksella hedelmäistä raikkautta". Oikein mukavan kuuloinen tuoksukuvaus sekin mutta minun nenuni aisti näissä vain sen raikkauden :)
Käsivoiteessa on käytetty kaurajauhon lisäksi myös kauran siemenöljyä joka sisältää runsaasti antioksidantteja, rasvahappoja sekä enemmän keramideja kuin muut kasviöljyt. Käsivoide sisältää myös pehmentävää saflorinsiemenöljyä ja rauhoittavaa allantoiinia.
Uteliaille kauratieto-nurkka:
Dermosilin tuotteissa käytetty kaurajauho valmistetaan suomalaisen peltokauran Peppi-lajikkeesta, jonka beetaglukaanipitoisuus on kauralajikkeista korkein. Siksi lajiketta käytetään paljon elintarviketeollisuudessa, mutta myös kosmetiikassa. Kosmeettisessa tuotteessa beetaglukaani tukee mm. ihon uudistumisprosessia, auttaa ehkäisemään ihon ikääntymisen merkkejä, rauhoittaa ihoa ja vähentää sen punoitusta.
Sarjaan kuuluvaa kolmatta tuotetta Kaura-sokerikuorintaa (9€ / 220 g) en ehtinyt saada testiin ennen Koreaan lähtöä, koska se ei ollut vielä silloin saapunut Dermosilin varastolle. Vaikutti kuitenkin niin kiinnostavalle tuotteelle sekin että ehkä tulee joskus myöhemmin testattua.
Seuraavat tuotteet olivat kuitenkin vielä Kaura-kolmikkoakin kiinnostavampi uutuus:
8,90€ / 14 ml
Miksaa oma BB-voide tai sävyttävä kasvovoide...!
Yhdistä tipat mihin tahansa käyttämääsi kasvovoiteeseen ja saat kustomoidun, kosteuttavan meikkipohjan :) Erinomainen tuote sävyttävän kasvovoiteen tai BB-voiteen käyttäjälle, tippojen määrällä saat luotua voiteeseen juuri haluamasilaisen peittävyyden. (Jos mieltymyksesi on BB-voide, sekoita Dermosil-tipat suojakertoimelliseen päivävoiteeseen.)
Annostele ensin kämmenelle kosteusvoidetta, ja lisää sitten päälle tippoja halutun peittävyyden mukaan; yhdellä tipalla tulos on läpikuultava, kolmella puolipeittävä. Ravista tippapulloa ennen käyttöä niin nestemäinen koostumus tasaantuu. Sekoita tipat voiteeseen sormenpäillä ja levitä puhtaalle iholle.
Pohjavoiteella voit vaikuttaa meikkipohjan jälkeen; onko tulos kuultava vai mattainen. Yhdistämällä tipat mattaiseen kasvovoiteeseen saat mattameikkipohjan.
Sävyjä on kaksi: Fair ja Medium. Medium on aika punertava, kuten kuvasta näkyy, joten minulle sopi päivettyneestä ihostani huolimatta paremmin Fair joka on neutraali sävy.
Ihastuin tähän tuotteeseen..!
Käytin tippoja Atopik-voiteen kanssa suhteessa 1/3 voidetta, 2/3 pigmenttiä ja sain juuri sopivan peittävyyden. Tipat ovat todella riittoisia ja pohja (eli kosteus)voidetta kannattaa annostella vain sen verran mitä normaalistikin käyttää kasvoillaan.
Tässä ennen/jälkeen -kuva Fair-sävyllä ja yllämainitulla sekoitussuhteella
Dermosilin ohjeissa sanotaan, ettei tippoja kuulu käyttää iholla yksinään, mutta myönnän että käytin kuitenkin..! :D Ja tykkäsin jäljestä tosi paljon myös sellaisenaan - alla tietysti kosteusvoide. Etenkin kuivemmalla iholla tipat varmasti levittyvät ehdottomasti parhaiten voiteeseen sekoitettuna, mutta minun ihoni hyväksyi ne ilolla myös yksinään; eivät jämähtäneet vaan levittyivät kauniisti ja samalla jättäen todella huomaamattoman pinnan - tuote kun on täysin nestemäinen eikä tee paksua maskia.
Lopuksi esittelen nopeasti Dermosilin uuden meikkivoidesiveltimen.
9,50€
Tuplakuituinen sivellin on valmistettu synteettisestä materiaalista ja sopii nestemäisten, voidemaisten sekä puuterimaisten meikkituotteiden levitykseen. Vastaa ominaisuuksiltaan yhtä eniten käyttämistäni suosikkisiveltimistä, MACin 187:ää, minkä vuoksi siveltimestä kiinnostuinkin. (Tykkään ylipäänsä tosi paljon "skunkki"siveltimistä eli näistä, joissa on tukeva pohja tummilla, lyhyemmillä harjaksilla ja kevyempi osuus pidemmillä, vaaleilla harjaksilla.)
Dermosilin sivellin on pienempi kuin MAC 187 ja harjakset hitusen napakammat. Sopii etenkin nestemäisten meikkivoiteiden levitykseen ja poskipunien ja aurinkopuuterien levitykseen silloin, kun haluat oikein kevyttä jälkeä.
Niille joille tuplakuitu- eli skunkkisivellin ei vielä ole tuttu: pidemmät, harvempaan istutetut vaaleat harjakset aikaansaavat sen, että saat levitettyä tuotteen todella kevyesti (mitä tiheämpi sivellin, sitä peittävämpi tulos) kun taas tummista harjaksista koostuva tyvi tekee siveltimestä tukevan ja todella miellyttävän käyttää.
Pelkkä yhden mittaisista harjaksista koostuva löysä sivellin leviää ja nuljuu iholla etkä saa hallittua jälkeä ja kohdistettua sitä yhtä tarkasti kuin tuplakuituisella. Skunkit on parhaita!
Täällä on muuten yksi mun kaameita, harvoja videopostauksiani jossa demonstroin skunkkisiveltimen käyttöä. Tekniikoita on kaksi, itse käytän pyörittelyä. Apua miten nuorelta mä näytän videolla...! Kyllä sitä on vanhentunut huimasti blogin aikana... no, onhan tätä jo toisaalta tullut pidettyäkin yli 8 vuotta, koko ajan lähestyen neljän kympin rajapyykkiä....
Tällaista pöhinää siis tämänkertaisissa Dermosil-uutuuksissa :) Joko joku on ehtinyt jo tilailla syyskuun lehden inspiroimana...?
Dermosilin tuotteet löydät täältä.
