Tänään tapaamme tuplatutkinnon suorittaneen aputassun. Heitä on Suomessa tiettävästi vain kaksi! :)
Keltaturkkisesta Jade-labbiksesta piti alun perin tulla opaskoira. Se kävi opaskoirien 20-viikkoisen peruskoulutuksen, mutta puolentoista vuoden iässä tehdyn tarkastuksen jälkeen todettiin, että se sopiikin ominaisuuksiltaan paremmin avustajakoiraksi. Niin se päätettiin laittaa aputassun jatkokoulutukseen.
Jade ja toinen alun perin opaskoiraksi koulutettu Omppu-koira ovat Invalidiliiton ja Opaskoirakoulun yhteisen pilottihankkeen tulos, ja ensimmäiset Opaskoirakoulussa koulutetut aputassut. Perinteisesti Invalidiliiton avustajakoirat koulutetaan Kemiössä Axxell Brusabyn koulussa.
"Aivan kaikki pennut eivät sovi opaskoiriksi mutta niistä voi silti tulla hyviä avustajakoiria", kertoo Opaskoirakoulun kouluttaja Hannele Rontu.
Jade on emännälleen Nooralle hänen ensimmäinen koiransa.
Noora haki Invalidiliiton avustajakoiraa vuonna 2016 ja sai jonottaa 3,5 vuotta. Viime kesänä odotus oli viimein ohi, kun keltaturkkinen nappisilmä saapui Nooran elämään. Yhteispeli löytyi kuulema helposti ja nopeasti. :)
Noora kertoo, että päivät Jaden kanssa vaihtelevat paljon. Noora liikkuu pyörätuolilla osa-aikaisesti, ja hänen kuntonsa ja avun tarpeensa vaihtelevat. Jonain päivänä on esimerkiksi paljon vaatteiden riisumista ja kotiaskareita, toisina päivinä kaupassa käymistä ja kävelyssä tukemista.
Kun Jade auttaa Nooraa kävelemään, sillä on yllään erityiset metallivaljaat. Noora saa koirasta tukea tasapainon ylläpitoon ja voi tarpeen vaatiessa vaikka nojata taaksepäin, Jade pitää hänet pystyssä.
Noora kertoo käyttävänsä aktiivisesti peesareiden apua.
Peesari on vapaaehtoistyötä tekevä tukihenkilö, joka auttaa koirakkoa mahdollisissa ongelmatilanteissa. Avustajakoira voi olla monelle käyttäjälleen ensimmäinen koira, kuten Noorallekin, ja moni asia voi askarruttaa. Peesari voi auttaa niinkin yksinkertaisissa asioissa kuin punkin poistossa, tai antaa vinkkejä ruokintaan tai tulla mukaan koiran lääkärikäynnille.
Mikä on parasta Jadessa?
"Jade tekee minusta vahvemman, se säästää huomattavasti voimavarojani", Noora vastaa.
*
LAHJOITA AVUSTAJAKOIRATOIMINTAAN.
Lahjoita Invalidiliiton Avustajakoiratoiminnalle täällä.
Lahjoita Avustajakoirayhdistyksen itsekoulutusprojektiin täällä.
Tänään meitä ilahduttaa terveisillään jälleen pieni, tomera aputassuoppilas!
Heippa kaikille!
Olen 9 kuukauden ikäinen avustajakoiraoppilas Duuni Keski-Suomesta.
Minulle on kerrottu, että olen erittäin oppivainen ja reipas koululainen. Treenaaminen tähän tehtävään on aloitettu jo kahdeksan viikon ikäisenä.
Olen kuullut puhetta, että aputassun työ vaatii elinikäistä oppimista. Riittävästä levosta ja rentoutumisesta osaan myös huolehtia hyvin. Säkkituoli on mun mielestä paras paikka huilata ja tallentaa oppimaani tuonne mun kovalevylle.
Ote Duunin oppimispäiväkirjasta:
Tänään oli tuiki tavallinen päivä. Aamulla tavalliset aamutoimet ja ulkoilut. Täällä maalla pääsen ulko-ovelta suoraan metsään. Ensin minun kuitenkin täytyy istua ja malttaa odottaa omaa vuoroa ja omalla nimellä ja ”ole hyvä” -sanalla saa mennä.
Aamu-ulkoilun jälkeen saan aamiaisen ja siinä minun on myös istuttava aloillani ja vain luvan saatuani saan aloittaa syömään.
Sitten odottelen rauhallisena keittiön kynnyksellä. Sillä meillä on sellaiset säännöt, että keittiöön ei saa mennä, kun ihmiset syö.
Pääsen lähes joka paikkaan ihmisten mukana ja tuiki tavalliseen päivään kuuluu kauppareissut ja jäähallilla treenien tai pelien seuraaminen.
Tänään siis kauppareissua ja jäähallilla hengailua. Illalla metsälenkin jälkeen vielä treenattiin valojen sytyttämistä ja sammuttamista, laatikon avaamista ja sulkemista sekä kännykän tuontia ja etsimistä sekä erilaisten esineiden nostamista.
Uni maistuu toiminnallisen päivän päätteeksi.
Tämä on tämmöistä pienen koulutuksessa olevan avustajakoiraoppilaan elämään. Elinikäinen oppiminen pätee tässäkin touhussa.
Ihanaa joulun odotusta kaikille!
-Duuni-
Kuvat: Duunin kouluttaja Tiina Lehtomäki
Duunin ja kahden muun oppilaan, Jussin ja Taikan, edistymistä kohti aputassun ammattiaan voi seurata myös Facebookissa. Tällä videolla Duuni näyttää, miten selvitään niinkin kinkkisen esineen nostamisesta, kuin pankkikortin! "Aina ei oo helppoa, mutta sitkeydellä vaan eteenpäin!" Duuni sanoo. :)
LAHJOITA AVUSTAJAKOIRATOIMINTAAN.
Lahjoita Invalidiliiton Avustajakoiratoiminnalle täällä.
Lahjoita Avustajakoirayhdistyksen itsekoulutusprojektiin täällä.
Sain eilen blogiin kommentin:
"Tuli mieleen että mitä sun kynsille nykyään kuuluu? Ei oo ollut kynsipostauksia aikoihin :)"
Aivan. Kynnet ovat viettäneet Karkkipäivä-näkyvyyden suhteen jo pitkää hiljaiseloa. Mitä niille kuuluu? Mitä niille on tapahtunut?
Tai paremminkin: mitä entiselle pesunkestävälle kynsilakkafriikille on tapahtunut?
Kaksi asiaa on tapahtunut:
laiskuus (= mielenkiinnon puute?) ja kynsinauhojen hirveä kunto.
Muuten pidän kyllä kynsistäni periaatteessa huolta: käyn kynsihuollossa yhä säännöllisesti 4-5 viikon välein. Minulla on kynsissä geelivahvisteet oman kynnen päällä pitämässä kynnet suorana. Ne kasvavat luonnostaan todella pitkiksi, mutta kieroon.
Uudemmat lukijat (ja viihdemomentiksi vanhatkin lukijat) voivat lukea tämän eeppisen postauksen blogivuodelta 2010: Hirmukynsien tarina.
Vanhoina hirmukynsien aikoina ei ollut tietoakaan kuivista kynsinauhoista, mutta nykyään kynsinauhani ja koko käsien iho ylipäänsä on kroonisesti repaleisen kuiva, en tiedä voisiko jo puhua atopiasta.
Kädet ovat karheassa kuivuudessaan yksinkertaisesti niin epäkuvaukselliset, että en ole enää pitkään aikaan halunnut kuvata kynsilakkoja blogiin. Jo ennen kuin into itse lakkaukseenkin hiipui.
Luulen, että käänteentekevä hetki oli viime syksynä, kun muutin koko kynsilakkakokoelmani uuteen työhuoneeseeni joka toimii myös kosmetiikan varastona. Muuttovaiheessa pussitin kaikki kynsilakat muutamaa lukuunottamatta ja - - ehm, avasin nämä pussit vasta tänään näitä kuvia varten.
Olin kai kuvitellut noukkivani pusseista lempilakkojani ja vieväni niitä kotiin pikku hiljaa, mutta näin ei tapahtunut.
Olen käyttänyt viimeisen 14 kuukauden aikana alle 10 kynsilakkaa, joista osan olen saanut vuoden aikana töistä tai blogin kautta.
Arkistokuva iloisesta Sannista lähes tasan viisi vuotta sitten, 17.12.2014 - olin juuri ottanut kynsiin geelivahvisteet. :)
On ehkä jotenkin hassua, että minulle edelleen on tärkeää pitää kynnet siistin muotoisina ja geelillä suoristettuina, vaikka en jaksa lakkailla niitä. Kai minussa yhä elää jokin osa siitä teini-iässä syntyneestä kynsilakkafriikistä, nyt lakkaus vain on jalostunut kynsien muodon ylläpitoon.
Ja nyt minulla siis on 249+ kynsilakkaa tyhjän pantteina. Olen antanut lakkoja ihan hurjasti pois viime vuoden aikana, mutta yhä on jäljellä näin monta.
No, käytänhän mä näistä noin kymmentä 😛 Loput ilmeisesti muodostavat kynsilakkamuseon jota voi hyödyntää tämän tyyppisiin nostalgiapostauksiin. Otan kuvat seuraavan kerran vuonna 2030? Roskiin heittäminen ei ole käynyt mielessä, vaikka varmaan monen kohdalla pitäisi. Vanhimmat lakkani, Revlonit, ovat vuodelta 1993.
China Glaze oli minulle kynsilakkamerkki numero yksi. Muistan yhä minkä sävyn sain ensimmäiseksi (nimenomaan sain, en ostanut!); se oli vaalea kultaan shiftaava koralli Bare If You Dare. Sain sen kosmetiikkafriikkien kynsilakkavaihtajaisissa :) <3
OPI oli tietysti toinen suosikki, mutta en koskaan tullut hankkineeksi kovin montaa OPI-lakkaa. Ne olivat minusta niin kalliita (!), ja lisäksi niissä oli houkuttavuudestaan huolimatta jotain tätimäistä jota taas nuorekkaan sähäkässä China Glazessa ei ollut. :D
OPIa ja China Glazea tilattiin aikoinaan USAsta halpojen hintojen perässä, muistaako joku tuon ajan kosmetiikkakaverini mitä nämä verkkokaupat olivat..? Head2Toe taisi olla yksi..! Voi sitä riemua kun uudet kokoelmat ilmestyivät myyntiin... ja uusien kokoelmien swatch-kuvia katsottiin kuola valuen ulkomaisista kynsiblogeista, siihen aikaan suomalaisia kynsilakkablogeja ei juuri ollut.
Tavallisista markettimerkeistä IsaDora oli suosikkejani minilakkabrändi Dependin ohella, mutta itse asiassa en tiedä miksi ostin niin paljon IsaDoraa - laatu oli nimittäin todella epätasainen. Osa lakoista oli jopa surkeita, erityisesti muistan tosi hitaan kuivumisen.
Mutta nuo Graffiti-lakat... ai että sitä buumia..! ^_^ Hetken aikaa kaikkien kynsillä oli lohkeileva graffiti-pinta... Enpähän ole noita käyttänyt sen koommin.
Lopuksi: annoin itselleni tehtävän kynsilakkaseinäni edessä: poimi ensimmäisenä mieleen tulevat suosikkisävysi. Ja tässä ne ovat. Olen aina tykännyt eniten liilasta ja mintun vihreästä kynsillä, kolmantena tulee koralli. Ja sitten nuo kimaltavat hippuset... flakes... miksi noita kutsuttiinkaan... ei siis glitter. :)
Tämä oli kiva nostalgiahetki. Kiitos siis sinulle, joka kysyit mitä kynsilleni kuuluu :)
Taidan ottaa kotiin mukaan nuo poimimani suosikkisävyt. Ehkä niitä voisi kaikkia edes kerran käyttää ensi vuoden aikana 💖
Tämän päivän luukku on omistettu joulukalenterini inspiraatiolle, yhdelle omista hyvän mielen "aputassuistani", somekoira Sepolle.
Seppo on ihan tavallinen shetlanninlammaskoira, mutta samalla Suomen tunnetuimpia hauvoja.
Sepolla on sosiaalisessa mediassa kymmeniä tuhansia seuraajia joita se ilahduttaa jakamalla hyvän mielen havaintoja, kommentteja ja viisauksia elämän pienistä asioista nauttimisesta. Seppo on pakahtua onneen, kun pääsee metsään juoksemaan tai saa palan juustoa tai silityksen. Voin samaistua Sepon asenteeseen täysin..! ❤️
Tänä vuonna Mielenterveyden Keskusliitto palkitsi Seppo-koiran Hyvän mielen lähettiläänä.
Olen seurannut Seppoa kesästä 2018 saakka, jolloin bongasin iloisesti hymyilevän koiran Suomen Kuvalehden kannessa. Luin jutun, surffasin Sepon sivuille ja jäin saman tien faniksi. Ihana Seppo..!
Seppoa voi seurata Facebookissa ja Instagramissa, ja sillä on myös oma kotisivu.
Sepon ilon aiheet kulminoituvat pitkiin metsälenkkeihin, juustoisiin herkkupaloihin, hyviin nokosiin ja ystävällisiin kohtaamisiin ihmisten kanssa. Rakastettavan iloisesti hymyilevä naama on Sepon trademark.
Sepon arkiset päivitykset tavallisine, käsittelemättömine kännykkä-kuvineen ovat raikasta vaihtelua somen toisen ääripään harkitulle, täydellistä bling-elämää ja viimeisen päälle kauniita ihmisiä hehkuvalle feedille. Olen jäänyt koukkuun koirien somemaailmaan juuri tämän samaistuttavan tavallisen arkisen ilon myötä. :)
Sepon isäntä on Petteri Poukka, viestintäyrittäjä, kirjoittaja ja aktiivinen vapaaehtoistyöntekijä. Seppo on nykyään osakkaana Poukan yrityksessä :)
Yhdessä Petteri ja Seppo tekevät paljon vapaaehtoistyötä. Seppo käy mm. vierailemassa palvelukodeissa yksinäisten ihmisten luona ja on toiminut kasvona Operaatio Ruokakassi -avustusjärjestön kampanjassa. Jouluisin Seppo tekee isäntänsä kanssa Joulupukki & Koiratonttu-keikkoja, joiden tuotto lahjoitetaan Invalidiliiton Avustajakoiratoiminnalle.
Sepolla on myös oma kalenteri, jonka tuottoja ohjataan Avustajakoiratoiminnalle.
Minulla ja Sepolla on yhteinen intohimo.... 🤗
Kiittelin Seppoa inspiraatiosta Karkkipäivän joulukalenterin tärkeään teemaan, ja tuumattiin siinä samalla, että laitetaan Sepon kirja teille arvottavaksi :)
Seppo, hyvän mielen konsultti -kirjaan on koottu Sepon hyväntuulisia mietteitä ja havaintoja elämästä ja arjestaan koirana. Samalla se kertoo Sepon tarinan pennusta pallien leikkauksen kautta somejulkisuuteen :) Tuo "kulkusleikkaus" oli ratkaiseva hetki Sepon elämässä, ja siivitti tien rakastettavan sheltin julkisuuteen.
Samalla kirja on myös opaskirja ihmisen kasvatukseen ^_^
Osallistut Seppo-kirjan arvontaan kertomalla:
Jätä vastauksesi kommenttilaatikkoon :) Ja ilahduta samalla muitakin!
Kilpailuun voi osallistua torstaihin 19.12. saakka. Edit. Voitto osui Senjalle, onnea ❤️
Seuraa Seppoa somessa: Instragram / Facebook
ARVONNAN SÄÄNNÖT
Kuvat: Petteri Poukka
Tiedättekö, kun välillä on näitä kokemuksia:
tuotteissa ei ole mitään vikaa, ne saattavat jopa olla ihan hyviä, mutta ei niistä oikein innostukaan.
Korealainen Aromatica on sellainen merkki.
(Kuvassa on vaaleanpunainen auto jotta se näyttäisi kiinnostavalta :))
Ensin odottelin monta kuukautta ennen kuin sain tuotteita testiin (jos Virveltä kysyy, syynä oli taas jokin omalaatuinen ruotsalainen "tehokkuus", mahdollisesti), ja kun lopulta sain tuotteet, meni monta kuukautta ennen kuin jaksoin niistä kirjoittaa. JA - mikä oli ehkä erikoisinta, monia vastaanottamistani Aromatica-tuotteista ei koskaan näkynyt myynnissä siinä verkkokaupassa (Elevenillä), jonka kautta sain tuotteet testiin.
Esimerkiksi näitä: Cica-Panthenol-seerumi ja hajusteeton kuivan ihon yleisvoide. Niistä kovasti tykkäsin.
Nyt kun ajattelin viimein avata sanaisen, vaikka kieltämättä laiskan, arkkuni Aromatican lopuista testituotteista, huomaan, että Eleven on päättänyt kokonaan luopua sarjasta. Viimeisiä viedään. Se oli Aromatican tarina tällä markkinalla tällä erää, ilmeisesti.
Kerron kuitenkin tuotteista lyhyesti, kun tuli jo aloitettua :) Ja nyt näitä saa vielä 20% alennuksella, jos joku innostuu.
Mikä Aromaticassa vaivasi eniten, oli sen kevyesti Natura-Sibericamainen "Markkinoimme itseämme luonnollisina-mutta-itse-asiassa-emme-olekaan-sitä-kokonaan-vaan-lopulta-vain-osa-tuotteista-on-luonnonkosmetiikan-kriteerit-täyttävää" -henkinen paketti. Minua tällainen aina hämmentää.
ROSE ABSOLUTE FIRST SERUM
48,50€ / 130 ml (nyt 38,80€)
Koostumukseltaan tyypillinen, paksu korealainen essence eli hoitoneste. Sisältää muutaman ihan hyvän ihoa hoitavan ja kosteuttavan ainesosan kuten betaiini ja niasiiniamidi (ja allantoiini + adenosiini ihan incin lopussa), mutta muuten sisältö vaikuttaa olevan käytännössä paksunnettua aloe- ja glyserolipohjaista kasvovettä. Tuote jättää kevyesti tahmeahkon pinnan ihoon.
Kun tätä vertaa Whamisan vastaavan tuntuiseen paksuun kasvoveteen (joka muuten on hieman edullisempikin), ei näistä voi ainesosien hoitavuuden puolesta puhua edes samassa lauseessa. Arvaatte, että Whamisa voittaa ylivoimaisesti :)
ROSE ABSOLUTE VITAL FLUID
En näe hintaa, ei enää myynnissä
Tämä kevyt, fluidimainen ja ruusuntuoksuinen kosteusvoide on oikein hyvä, itse asiassa koko vuoden suosikkeja koostumuksensa perusteella.
Rose Vital -voide oli mukana syksyn sokkotestauksessani, jossa kirjoitin siitä näin: "todella miellyttävän tuntuinen, kevyt ja helposti imeytyvä voide. Sen ruusun tuoksu tulee aidosta Bulgarian Rosa Damascena -ruususta."
Hämmennystä tosin aiheutti Aromatican ihotyyppimääritelmä, jonka mukaan Rose Vital Fluid sopii kuivalle iholle. En missään nimessä allekirjoita tätä, nyt syksyn kääntyessä talveen Rose Fluid alkaa jäädä minullekin liian kevyeksi.
ROSE ABSOLUTE EYE CREAM
34,95€ / 20g - nyt 27,96€
Yksi mitäänsanomattomimman tuntuisista silmänympärysvoiteista joita olen koskaan kokeillut. Koostumus on jotenkin harvinaisen "ei-mitään-tunteita-herättävä", ehkä geelivoidemaisessa hyperneutraaliudessaan jopa vähän synteettisen tuntuinen. Ei rasvainen mutta ei vesimäinenkään, ei fluidi, ei voide, ei klassinen geelikään...
Kosteusteho korkeintaan tyydyttävä. Inciä katsoessa ei yllätä; vasta kymmenes (!!) ainesosa on kosteuttava.
ARGAN INTENSIVE EYE CREAM
En tiedä hintaa, en muista nähneeni tätä Elevenillä ollenkaan
Argan-silmänympärysvoide on porukan ainoa sertifioitu luonnonkosmetiikkatuote. Se on selvästi parempi kuin Rose Absolute, mutta ei tämäkään mitään valtavaa elämystä luo.
Lisäksi myös Argan Intensive onnistuu tuntumaan jotenkin synteettiseltä, vaikka onkin Ecocert-sertifioitu. Koostumuksessa on ehkä jotain akryyliyhdisteistä tuttua sileyttä ja kalvomaisuutta, vaikka koostumus on samalla myös ihan mukavan täyteläinen.
Peruskamaa, kyllä tällaisen voisi käyttää pois. Mutta en erityisesti lähtisi ostamaan itselleni juuri tätä silmänympärysvoidetta.
Tässä oli siis tapaus Aromatica.
Sain testiin myös ison satsin epäpuhtaan ja herkän ihon tuotteita, jotka lähetin lukijatestipanelisteilleni, mutta heidän arvioitaan taitaa enää olla turha julkaista kun tuotteita ei ole enää myynnissä - eikä isoa osaa niistä koskaan ollutkaan.
Vaaleanpunainen lelu-Cadillac näyttää kyllä ihan söpöltä. :)
"Minusta on koiran myötä tullut paljon sosiaalisempi ja rohkeampi!" sanoo päivän joulukalenteriluukussa Heppu-koiran emäntä Marjo.
MS-tautia sairastava Marjo kertoo, että saa välillä kokea asenteita liikkuessaan aputassunsa Hepun kanssa.
"Näytän liian terveeltä kun kävelen reippaasti. Mutta kaikki haasteet eivät näy ulos päin, sairailla ei ole aina 'leimaa otsassa'", Marjo sanoo.
Taudin vuoksi kumartelu on Marjolle erityisen haastavaa, ja Hepun tärkeimpiä tehtäviä onkin tavaroiden nostaminen lattialta ja kauppojen alahyllyiltä sekä sukkien ja vaatteiden riisuminen. Heppu myös täyttää ja tyhjentää pyykkikoneen ja nostaa pyykit yksitellen korista Marjolle ripustettaviksi.
Lisäksi Heppu toimii mainiona kuntouttajana; koiran kanssa lenkkeillessä Marjon tasapaino on parantunut niin paljon, ettei hän tällä hetkellä tarvitse liikkumiseen apuvälineitä.
Marjo sai odottaa Heppua Invalidiliiton jonossa 2,5 vuotta. Nyt parivaljakolla on yhteistä taivalta takana jo melkein kahdeksan vuotta.
Hepulla on Marjon elämässä myös merkittävä sosiaalinen rooli.
Kun Marjo perheineen muutti maaseudulle pienelle paikkakunnalle jossa perhe ei tuntenut ketään, Heppu auttoi emäntäänsä muodostamaan sosiaalisia suhteita. Erityislaatuinen koira liiveissään herättää huomiota ja uteliaisuutta ja toimii luontaisena jäänmurtajana ja puheenaiheena. Marjo ja Heppu ovat mm. käyneet esittäytymässä paikallisessa koulussa.
Aikaisemmin hiljainen Marjo on Hepun myötä muuttunut puheliaaksi. "Minusta on tullut paljon sosiaalisempi ja rohkeampi", Marjo kertoo.
Kysyn, eikö siitä ole haittaa kun avustajakoiraan ei kuitenkaan saisi ottaa kontaktia. Marjo nauraa:
"Sanon kaikille, että koiraan ei saa ottaa kontaktia mutta minuun saa!"
LAHJOITA AVUSTAJAKOIRATOIMINTAAN.
Lahjoita Invalidiliiton Avustajakoiratoiminnalle täällä.
Lahjoita Avustajakoirayhdistyksen itsekoulutusprojektiin täällä.
Tänään tapaamme hellyttävän jättiläisen; ainoana avustajakoiraoppilaana rotuaan edustavan Nupun!
Kotkalaisen Katariinan tuleva avustajakoira Nuppu edustaa harvinaista rotua aputassujen ammattikunnassa: se on Suomen ainoa avustajakoiran koulutuksessa oleva Leonberginkoira.
Nuppu on nyt 10 kk vanha ja pääsi luonnetestistä läpi marraskuussa.
Katariina on harrastanut ja kilpaillut koirien kanssa koko elämänsä sekä toiminut toko- ja agility-kouluttajana. Ensimmäisen oman koiran hän sai jo 6-vuotiaana.
Paheneva kaularankavamma laittoi kuitekin Katariinan koiraelämän uusiksi, ja vuonna 2016 Katariina laittoi Invalidiliittoon avustajakoirahakemuksen.
Kun avustajakoirajonon odotusajan todellisuus alkoi valjeta, Katariina alkoi miettiä itsekoulutuksen mahdollisuutta. Runsaasti koulutuskokemusta omaavalle Katariinalle aputassun itsekoulutus oli lopulta luonteva ja mieleinen projekti.
Leonberginkoirasta Katariina oli haaveillut jo 90-luvulta. "Rotuna se on mielestäni kaikkein ihanin!"
Leonbergiläiset eivät kuitenkaan ole lähtökohtaisesti kaikkein ihanteellisin rotu työ- ja hyötykoiraksi, sillä niillä ei ole perinteisille palveluskoiraroduille ominaista miellyttämisen halua. Katariina halusi kuitenkin tarttua projektiin, ja niin perheeseen saapui viime talvena pörröinen pallero Nuppu.
Pentu on emännän mukaan leikkisä, touhukas ja oppivainen: "Nuppu oppi jo 8-viikkoisena ottamaan minulta sukat jalasta!" Katariina kertoo.
"Mutta sitten se alkoi ottaa kaikilta sukat jaloista, niin leikki jätettiin siihen". :) ^_^
Nuppu on jo 10 kk ikäisenä iso rontti, ja aikuisena siitä tulee erittäin kookas.
Katariinan mukaan koosta on vain hyötyä, paitsi ongelmia tulee silloin kun hellyydenkipeä pentu haluaisi tulla syliin istumaan. ^_^
Vilkas ja seurallinen Nuppu tulee toimeen kaikkien koirien kanssa ja haluaisi koko ajan olla leikkimässä ja menossa uimaan - vesi on Leonberginkoiralle rakas elementti. Mutta saadessaan päälleen avustajakoiraliivit Nuppu rauhoittuu heti ja kävelee hitaasti.
"Ihan sama missä ollaan, lääkärillä tai apteekissa, Nuppu käy nukkumaan lattialle", emäntä kertoo. "Kerran Nuppu oli mukanani rentoutuksessa, ja kuulema kuorsasimme samaan tahtiin!" Katariina nauraa.
Nupun koulutuksen seuraavassa vaiheessa mukaan tulee ammattikouluttaja, sillä ihan kaikkea ei Katariina pysty Nupulle opettamaan.
Noin vuoden kuluttua Nupulla on edessään lopputentti, se tärkein "tulikoe" eli avustajakoiran käyttöönottokoe. Pidetään kovasti peukkuja Nupulle..!
Sai Nuppu ammattitutkinnon läpi tai ei, se auttaa jo olemalla oma itsensä.
"Läheisyys ja positiivinen olo mitä koirat tuo elämään on iso rikkaus. Nuppu saa monta kertaa päivässä minut ja meidän koko perheen nauramaan omilla hassuilta tempuilla," sanoo Katariina.
En epäile yhtään. ❤️
*
LAHJOITA AVUSTAJAKOIRATOIMINTAAN.
Lahjoita Invalidiliiton Avustajakoiratoiminnalle täällä.
Lahjoita Avustajakoirayhdistyksen itsekoulutusprojektiin täällä.
Kuvat: Katariina Bruce
Tänään tapaamme jälleen erityisosaamisalueen avustajakoiran: aputassu-Rauha maadoittaa emäntäänsä paniikkikohtauksen yllättäessä.
Serenity on yksi heistä, jotka ovat saaneet odottaa koiraa kaikkein pisimpään.
"Rau yllättää minut taitavuudellaan joka päivä ja välillä puolentoista vuodenkin päästä mietin, että 'tossa se mun aputassu nyt oikeesti on'.
Näin kertoo koirastaan Serenity. Nuori nainen jonotti Invalidiliiton koiraa kuusi vuotta ennenkuin Rauha viimein saapui hänen elämäänsä.
Rauha-hauva on muuten samasta pentueesta kuin kalenteriluukussa aiemmin tapaamamme Ria-koira. :)
"Minulla kävi onni Rauhan kanssa, sillä hänet palautettiin Invalidiliitolle ja hän siirtyi töihin minulle. En tiedä, kauanko olisin vielä odottanut minulle sopivaa koiraa", Serenity kertoo.
Kuva: Invalidiliitto / M. Rossi
Invalidiliiton haastattelussa ajalta ennen Rauhaa Serenity kuvailee aputassuihin liittyvää muistoaan:
”Mulla on ihana lapsuusmuisto. Näin messuilla avustajakoiran ja sain kokeilla, miten koira pystyi auttamaan mut maasta ylös. Se oli ihan uskomattoman hieno kokemus. Sen jälkeen olen aina välillä nähnyt avustajakoiria ja aina miettinyt, miten suuri apu koirasta voisi olla”, kertoo harvinaista niveljäykistymäsairautta sairastava Serenity.
Serenity laittoi hakemuksen Invalidiliittoon 19-vuotiaana ja oli 25 kun viimein sai oman aputassun.
Miten Rauha auttaa sinua arjessa ja mikä on parasta avustajakoirassa?
"Rauha tuo minulle itsenäisyyttä ja varmuutta arkeen. Minun ei tarvitse enää pyytää avustajalta tai ohikulkijoilta apua, jos tipautan jotakin. Minun ei myöskään tarvitse keksiä 'luovia keinoja' jos käteni jää jumiin hihaan takkia riisuessani, vaan voin pyytää koiran apuun!"
Kotona on mukavampaa ja turvallisempaa olla, kun tietää, että avustaja on paikalla kellon ympäri – ja toimii iloisesti ruokapalkalla :)
"Kaupassa pärjäämme Raun kanssa pitkälti kaksistaan, kun hän auttaa minulle ostokset alahyllyiltä suoraan sylissä olevaan koriini. Omat herkkuostoksensa hän saa kyllä kantaa itse! ;)"
(Tästä voi katsoa näytteen Rauhan suorituksesta kaupan maitohyllyllä :))
Tulevaisuudessa Rauhan on tarkoitus myös tukea Serenityn kävelyä, kun Serenityn kuntoutus saadaan sen sallivaan vaiheeseen.
Rauha maadoittaa. Kuva: Serenity Paldanius
Rauha on avustajakoiran lisäksi myös psyykkisen tuen koira. Tälle työkoiran erityisosaamiselle ei ole Suomessa (vielä) virallista statusta. Rauha ilmoittaa Serenitylle tulevista paniikkikohtauksista tökkimällä kättä tai laskemalla pään Serenityn polville, jolloin Serenity tietää siirtyä rauhallisempaan tilaan.
Paniikkikohtauksen aikana Rauha huolehtii emännästään maadoittaen häntä.
"Rauha nousee puoliksi syliini tai tilanteen salliessa tulee makaamaan päälleni kokonaan, estäen minua katoamasta pelkooni ja minimoi paniikkikohtauksen keston", Serenity kertoo. "Minun ei tarvitse aina ottaa rauhoittavia lääkkeitä ja pystyn jatkamaan esim. opiskelua pienen ylimääräisen tauon jälkeen normaalisti kotiinlähdön sijasta".
Kuva: Serenity Paldanius
Kerro jokin aivan erityinen muisto Rauhaan liittyen?
"Erityisesti muistan meidän ensimmäisen yhteisen reissun ilman avustajaa. Se oli nopeasti Raun luovutuksen jälkeen, joten se oli meille uutena koirakkona eräänlainen tulikoe.
Reissu meni ongelmitta ja upeinta oli ehkä tajuta se, että mä pärjään Raun kanssa kahdestaan jopa matkustaessa ilman toisen ihmisen läsnäoloa: Rau kykenee antamaan sen tuen ja avun matkan aikana, minkä avustajanikin teki ennen häntä", Serenity kertoo.
Juttelemme Serenityn kanssa vielä mm. Yhdysvaltojen ja Suomen avustajakoiratilanteen eroista. Suomessa virallista psyykkisen avun koiraa ei vielä ole, mutta sosiaalisen median feedeissä törmään tuon tuostakin esimerkiksi amerikkalaisiin PTSD-koiriin (PTSD = traumanjälkeinen stressihäiriö).
"Olisin todella iloinen, jos psyykkisen tuen koiria saataisiin pitkäaikaissairaille lisää Suomeen!" Serenity sanoo. Hän tuntee Suomessa Rauhan lisäksi vain yhden koulutuksen saaneen psyykkisen tuen koiran; Ale-beaglen.
"Rau on todellakin kääntänyt maailmani ylösalaisin! Hän on minun turvasatamani.
Toivon, että jonain päivänä jonot olisivat enimmillään kahden vuoden pituisia", Serenity päättää haastattelun.
*
LAHJOITA AVUSTAJAKOIRATOIMINTAAN.
Lahjoita Invalidiliiton Avustajakoiratoiminnalle täällä.
Lahjoita Avustajakoirayhdistyksen itsekoulutusprojektiin täällä.
Avun pyytäminen on joskus hankalaa. Sen antaminen ei. Kiitos kun lahjoitat.
Kalenteri on tullut puoleen väliin (huuu, enää 12 päivää jouluun..! ❤️)
Toivon, että kalenterin koirasankarit tarinoineen ovat tuoneet iloa ja hyvää mieltä päiviinne. :)
Eläinten moniulotteinen vaikutus meihin ihmisiin on uskomaton. Vuosituhansien ajan ne ovat olleet tovereitamme, ystäviä, työkavereita, läheisiä. Niiden merkitys psyykkisenä ja fyysisenä tukena ihmiselle on korvaamaton.
Minulle avustajakoiraprojekti on antanut paljon ja olen oppinut valtavasti tästä tärkeästä aiheesta. On ollut ilo tutustua koirakoiden, kouluttajien ja erilaisten ihmisten elämään ja ammatteihin. Jokainen tarina on syventänyt ymmärrystäni siihen, miten tärkeää avustajakoiran työ on. Ei vain yksilölle, vaan myös yhteiskunnallisesti. Nelijalkainen avustaja säästää terveydenhuollon kustannuksia huomattavasti.
Toivon, että jonain päivänä avustajakoirat ovat Suomessa yhdenvertaisia opaskoirien kanssa ja saavat saman valtion tukeman aseman, jolloin yhä useampi aputassun tarvitsija saisi tärkeän tukensa ja mahdollisuuden toimivaan, itsenäisempään elämään ilman vuosien jonotusta.
Tällä hetkellä avustajakoiratoiminta on kuitenkin vielä suurelta osin lahjoitusten varassa.
Haastoin työnantajani Nordic Health Systems Oy:n osallistumaan Karkkipäivän joulukalenteriin, ja he lähtivät ilolla mukaan.
Lahjoitimme Invaldiliiton Avustajakoiratoiminnalle, koska haluamme olla mukana tukemassa tärkeää asiaa.
Nordic Health Systemsin henkilökuntaan kuuluu myös oma "aputassu", maskottimme Nemo. Kotonaan Nemoa puhutellaan terapiakoiraksi, sen antamat halaukset ja pyyteetön rakkaus on emännän mukaan ihan parasta terapiaa. Jokainen koiran tai muun tärkeän lemmikin omistaja voi varmasti samaistua. ❤️
Nemo lähettää kollegoilleen terveiset:
"Siskot ja veljet, teette tärkeää työtä! Muistakaa pyytää nakkipalkkaa!"
*
Tue sinäkin avustajakoiratoimintaa.
Haastan kaikki Karkkipäivän ystävät ja yhteistyökumppanit lahjoittamaan! 🙂
Lahjoita Invalidiliiton Avustajakoiratoiminnalle täällä.
Lahjoita Avustajakoirayhdistyksen itsekoulutusprojektiin täällä.
