Aina kun nykyään teen matkailusisältöjä, minulta kysytään, mitä ajattelen lentämisestä ja yksilön mahdollisuuksista vaikuttaa ilmastonmuutokseen.
Italian matkani aikana yksi pitkäaikainen seuraajani laittoi minulle viestiä, että hän toivoisi minun kirjoittavan aiheesta julkisesti, koska olen vaikuttaja. Toinen seuraaja kirjoitti, että hän kokee ristiriitaisena sen, että vaikutan tieteeseen nojaavalta ihmiseltä, joka tekee sisältöjä perustuen tutkittuun tietoon, ja samalla kuitenkin teen lentomatkoja – jotka tutkitusti ovat huono asia maapallolle.
Vastasin seuraajilleni, että aihe on sen verran tulenarka, että olen pyrkinyt välttämään siitä kirjoittamista. Haluaisin Karkkipäivän pysyvän hyvän mielen paikkana jossa ei riidellä ja syyllistetä toisia, ja olen myös kokenut, ettei minulla ole lentämisestä rakentavaa sanottavaa. Olenhan itse se tyyppi, joka vuosittain lentää jonnekin. Jos kirjoittaisin aiheesta jotain ja tuomitsisin lentämisen, eikö se olisi tekopyhää?
Asia jäi hautumaan Italian matkan jälkeen. Nyt minusta tuntuu, että voisin – ja haluaisin - kuitenkin kirjoittaa aiheesta jotain. Toivon, että voimme puhua tästä syyllistämättä muita. Ettei tehdä ”pyhimykset” ja ”pahikset” -vastakkainasettelua.
Emme kaikki voi olla Greta Thunbergejä, mutta pieniä tekoja voimme kaikki tehdä.
Omassa arjessani vaikuttaminen näkyy mm. näin:
Kulutuksen, lihan syömisen ja yksityisautoilun vähentäminen ovat merkittävässä roolissa ilmastonmuutoksessa. Eivät kuitenkaan yhtä suuressa, kuin lentäminen.
Matkailu on kaikkein rakkain harrastukseni, ja olen matkustanut joka vuosi täytettyäni 14. Ensimmäisen oman matkani tein 17-vuotiaana, se oli (tietysti) Kreikkaan. Sen jälkeen opiskelin matkailualan ammattiin ja koko aikuisikäni olen matkustanut valtavasti. Pääosin matkustan Euroopassa, muutamia matkoja on tullut tehtyä myös muualle maailmaan kuten Kuubaan, Etelä-Afrikkaan, Brasiliaan ja Etelä-Koreaan. Yhdysvalloissa meillä on perhettä, ja sinnekin olen lentänyt.
Lennän, koska se on usein taloudellisesti ja ajankäytöllisesti ainoa mahdollisuus moniin kohteisiin. Tämän voi nähdä itsekkäänä toimintana, koska toimin näin omasta rakkaudestani matkailuun.
Ajattelen myös, että lentäminen ei ole mustavalkoisesti pelkästään huono asia, sillä monen maan talous on riippuvainen turismista ja lentämisestä. Millaisia ongelmia maailmantalouteen syntyisi, jos lentoturismi loppuisi nyt? Tämä ei ole helppo ja yksinkertainen asia ratkaistavaksi.
Näkökulmia:
Monet valtiot ovat taloudellisesti riippuvaisia kansainvälisestä matkailusta. Turismi työllistää miljoonia ihmisiä paikallistasolla hotelleissa, ravintoloissa, oppaina ja pienyrittäjinä. Jos lentomatkailu loppuisi seinään, seurauksena olisi monessa maassa humanitaarinen ja taloudellinen katastrofi; valtava määrä ihmisiä menettäisi elantonsa.
Ironista kyllä, matkailusta saadut tulot ovat monissa maissa ainoa keino rahoittaa esimerkiksi luonnonsuojelualueita, kansallispuistoja, eläintensuojelua ja uhanalaisten lajien suojelutyötä. Ilman turisteja paikallisilla hallituksilla ei välttämättä olisi varaa suojella luontoa, jolloin maat saattaisivat päätyä myymään alueet esimerkiksi metsäteollisuudelle tai kaivoksille.
Ystävystyin Soulissa korealaisen Ellaynan kanssa. Matka oli hieno, mutta opin Ellaynalta Etelä-Korean kulttuurista myös asioita, jotka saivat minut suhtautumaan Etelä-Korean kauneusbisnekseen hyvin kriittisesti. Etelä-Korean upeat kosmetiikkainnovaatiot kätkevät alleen myös toisenlaisen "kauneuden" kulttuurin, jolla ei ole mitään tekemistä hyvinvoinnin ja viattoman hemmottelun kanssa.
Matkustaminen laajentaa maailmankuvaa ja rakentaa siltoja eri kulttuurien välille. Kun näemme omin silmin, millaisia haasteita muualla maailmassa on (kuten ilmastonmuutoksen konkreettiset vaikutukset etelän saarivaltioissa), meistä voi kasvaa globaalisti vastuullisempia kansalaisia.
Okei, minä en ole lopettanut lentämistä. Mutta olen tehnyt seuraavaa: olen viimeisen 15 vuoden aikana vähentänyt lentämistä.
Teen vuosittaisista matkoistani nykyään 1-2 kpl lentäen, muut junalla tai bussilla. 🚂
Matkustan tätä nykyä eniten Suomessa, Pohjoismaissa ja Baltiassa, ja näissä maissa matkustan 99-prosenttisesti junalla. Tätä kirjoittaessani istun junassa matkalla Tukholmasta Malmö’hön.
Laiva- ja junamatka Suomesta esimerkiksi Norjan Trondheimiin, Tanskan Köpikseen tai Ruotsin Göteborgiin on paljon kalliimpi kuin niihin lentäminen, mutta Suomen naapurimaihin koen kuitenkin mielekkäämpänä matkustaa ilman siipiä. En voisi perustella itselleni lentomatkaa Tukholmaan tai Tallinnaan, koska ne ovat niin lähellä.
Lisäksi juna on minulle ilman muuta kaikkein mukavin matkustusmuoto.
Odotan suurella innolla sitä päivää, kun vaihdoton Rail Baltica -yhteys viimein avautuu, ja Eurooppa tulee meitäkin vähän lähemmäs. 🙏🏻
Loppusanat
Päätän tämän kirjoituksen toteamalla, että en ole täydellinen ja valintani lentää vaikkapa Kreikkaan on ilman muuta itsekästä, mitä muuta se voisi olla. Tässä asiassa ihmiskunta on jakautunut; osa on lopettanut kokonaan lentämisen, osa valitsee yhä siivekkään reitin lomakohteisiin. En näe, että toisen ryhmän syyllistäminen auttaa ilmastokriisiä tai meitä ihmisiä.
En hae ”vapaalippua” tai sympatiaa omalle valinnalleni, haluan vain sanoa, että parhaiten voimme vaikuttaa omilla teoillamme, emme tuomitsemalla muita.
Matkailua rakastavana ihmisenä ymmärrän muitakin, jotka matkustavat. Entä haluaisinko vaikuttajana yrittää vaikuttaa ihmisten tapaan matkustaa? Itse asiassa kyllä. Haluan kannustaa ihmisiä matkustamaan enemmän Suomessa ja lähimaissa - ja ylipäänsä junalla. Olen kirjoittanut tätä juttua Ruotsissa, ja mielessäni on jo herännyt paljon ideoita matkailujutuista Ruotsiin. ☺️
Oma lähitulevaisuuden haaveeni on matkustaa junalla Varsovaan. ❤️ En ole kertaakaan käynyt Puolassa, tämäkin seikkailu on vielä edessä.
