Huulipuna on hankala meikki, siitä ei pääse mihinkään. Läpikuultavat kiiltopunat ovat asia erikseen, mutta kun puhutaan kunnon näkyvästä ja tuntuvasta, värikkäästä huulipunasta, ei käyttäjä pääse ihan helpolla. Ainakaan minun kaltaiseni käyttäjä, jolla on kalpeat, heikkorajaiset ja kuivat huulet
Kun teen aamulla silmämeikin, voin unohtaa sen loppupäiväksi. Se pysyy kellon ympäri, ellen nyt satu joutumaan räntämyrskyyn. Mutta huulipuna? En selviä edes lounastaukoon ilman, että huulilla alkaa tuntua epämiellyttävä, kuiva tunne ja koen pakonomaista tarvetta vetää päälle huulirasvaa. Mutta sitähän ei oikein punan kanssa voi tehdä. Tai jos teen, joudun kaivamaan punan esiin ja laittamaan huulirasvan liuottaman kerroksen päälle uuden punakerroksen. Ja tulos ei tietenkään ole enää yhtä siisti kuin ennen huulirasvaa.
Lounastauko on huulimeikin lopullinen kuolema. Käytit sitten mitä kestohuulipunaa tahansa, mikään huulimeikki ei kestä ruokailua siistissä kunnossa. Vaikka väri kuin ihmeen kaupalla pysyisi huulillasi, tarttuu pintaan joka tapauksessa ruoan muruja, ja kun pyyhit ne pois = huulimeikki on pilalla. Joudut käytännössä aina tekemään huulimeikin uudelleen alusta ruokailun jälkeen. Minun tapauksessani se tarkoittaa sitä, että pyyhin punan jämät puhdistusemulsiolla pois, rasvaan huulet, painelen ylimääräisen huulirasvan kevyesti kasvopaperiin, laitan ehtiessäni vielä pohjustuksenkin uudestaan, rajaan huulet ja laitan punan.
Tämä operaatio täytyy tehdä uudestaan joka kerta, kun syön päivän aikana. Lisäksi peiliin pitää muistaa vilkuilla joka välissä todetakseen, onko huulipunaa on tarttunut hampaisiin, onko huulten sisäpinnalle muodostunut kuivat "punariutat", onko puna karkaillut tai kulunut tai onko huulen pinta muuten vain siistin ja tasaisen näköinen. Useimpien punien kanssa punaa täytyy lisätä vähintään kerran tunnissa. Ja jokaisella lisäyskerralla huulet tuntuvat epämukavammilta ja meikki näyttää epäsiistimmältä. Työpäivän jälkeen en enää jaksa freesata huulimeikkiä, vaan pesen sen pois.
Vaikka huulipuna on merkkiin ja laatuun katsomatta mielestäni vaivalloinen meikki, on punien välillä luonnollisestikin eroja.
Maanantain puna Diorin Rouge Dior on pehmeä ja voidemainen, ja tuntuu huulilla jopa aika kosteuttavalta. Pysyy voidemaisesta koostumuksestaan huolimatta siistinä yllättävän pitkään, eikä vaadi juuri muita korjailuja kuin ruokatauon jälkeen.
Tiistain Clinique Long Last Soft Shine on sekin voidemainen ja tuntuu huulilla suhteellisen miellyttävältä, mutta on käytössä painajaismainen. Se tarttuu hampaisiin koko ajan, vaikka kuinka haukkaisin välillä paperinpalaa. En meinaa edes uskaltaa hymyillä töissä. Joudun siistimään punaa ja pyyhkimään hampaitani lakkaamatta, ja voin todeta että tämä jäi varmaankin Black Violetin viimeiseksi käyttökerraksi.
Torstain puna Laveran Soft Pink on -ilmeisesti helmiäisyytensä vuoksi- koostumukseltaan kuivahko, ja saa huuleni näyttämään epätasaisilta. Kuten jo mainitsinkin, en pidä helmiäiskoostumuksesta yhtään, enkä tunne oloani mukavaksi Soft Pinkissä. Puna myöskin pysyy huonosti ja näyttää iltapäivällä jo niin huonolta, että luovutan ja vedän päälle huulikiiltoa. Laveran creme-huulipunien kanssa ei tätä ongelmaa ole ollut.
Perjantain MAC Matte Lipstick pysyy viikon meikeistä parhaiten. Sen kestävyys on lähes ilmiömäinen. Puna on ja pysyy, eikä tartu voimakkaasta pigmentistään huolimatta hampaisiin. Matta-koostumuksensa vuoksi se tietenkin saa huulet tuntumaan kuivilta, mutta pärjään silti ruokailuun saakka ilman huulirasvaa. Gladiola-punaa tarvitsee korjata ja lisätä vain kerran koko päivän aikana. Uskomatonta!
Lauantain Lancôme L'Absolu Rouge muistuttaa koostumukseltaan Rouge Dioria, ja tuntuu huulilla mukavalta. Nude-sävy on korjailun kannalta helppo, sillä sen kuluminen ei näy yhtä selvästi kuin värikkäiden punien. Lisäilen punaa muutamia kertoja päivän mittaan. Sävy ei edes vaadi rajausta, mikä helpottaa korjailua huomattavasti.
Nudepäivänä huomasin yhtäkkiä kaipaavani värikkäitä huulia. Peilistä katsoi kumman valju naama. Koska silmieni muoto pitää värikkäätkin meikit usein hyvin piilossa, on kirkas huulipuna minulle dramaattisempi tapa tuoda väriä kasvoille. Pidän siitä, miltä näytän huulimeikeissä. Mutta tämä viikko vain vahvisti sitä fiilistä, että en ikinä jaksaisi käyttää punaa päivittäin. Enkä varmaan edes viikottain.
Kysymys: mikä viikon huulimeikki-lookeista sopi mielestänne minulle parhaiten tai oli muuten vain onnistunein?
Lopuksi haluan ilahduttaa yhtä pitkäaikaisimmista ja ahkerimmin kommentoivista lukijoistani, Sissiä, Diorin huulipunalla. Sissi on lukenut blogiani jo Bloggerin ajoista saakka, kommenttien perusteella ainakin vuoden. Laitatko Sissi minulle osoitteesi, voit laittaa sen kommenttikentän kautta (en julkaise), niin näen IP-osoitteesta että olet se samainen Sissi jota tarkoitan. :)
Ajattelin tulevaisuudessa tehdä näin, että ilahdutan mieluummin välillä vakkarilukijoitani kuin järjestän yleisiä arvontoja (vaikka arvontojakin varmaan tulee vielä ainakin joskus). Mulle tuli taas tosi tyhmä olo, kun huomasin sattumalta, että edellisen arvonnan voitto meni kuin menikin loppujen lopuksi netin kilpailusivujen kautta arvontaan osallistuneelle henkilölle, ei blogin lukijalle. Olen todella [insert kirosana] harmissani tästä ilmiöstä, että palkintojenahneet ihmiset kahlaavat harrastuksenomaisesti läpi netin, jopa blogienkin arvontoja, ja että siihen tarkoitukseen on oikein perustettu sivustoja ettei vaan mene yksikään palkinnonvoittotilaisuus ohi suun. Minua ei kiinnosta "palkita" tällaisia ihmisiä, vaan oikeasti haluan ilahduttaa nimenomaan lukijoitani.
Huulipunaviikko päättyy nudebeigeen.
Nude on se huulipunasävy, jota käytän eniten. Tämä ihan vain siksi, että yhdistän smoky eyes -meikkiin aina nudehuulet. Useimmiten käytän kuitenkin nuderoosaa tai vaaleanpunaista, sillä sain 90-luvulla lievän yliannostuksen beigeä.
Tänään nudehuulien parina ei kuitenkaan nähdä savusilmiä, vaan kamelin, beigen ja ruskean sävyillä tehty pehmeä silmämeikki.
Huulipuna on Lancômen L'Absolu Rouge sävyssä 250, Beige Mirage.
...
Meikkipohja on Lancômen Teint Idole Silky Mat sävyssä 01. Poskipuna Laveran nr. 2.
Silmämeikki tehty Diorin Elegante-paletilla ja rajaukset Rimmelin Lynx-paletin tummanruskealla.
Ajattelin, että nyt huulipunaviikon jälkeen voisin aloittaa meikkivoideviikot.
Olen niin koukussa mineraalimeikkipohjaan, että suoraan sanottuna hieman välttelen meikkivoiteiden testausta töissä. En vain pääse siitä mihinkään, että minusta on jotenkin "ällöä" sutia voidemaista meikkipohjaa naamaan, kun ohut ja kevyt mineraalipuuteri tuntuu niin ihanan olemattomalta ja hengittävältä. Homma on kuitenkin niin, että kyetäkseni vertailemaan eri meikkivoiteita asiakkaille, minun pitäisi kokeilla niitä. Melkein kaikkia myymälän meikkivoiteita olenkin kokeillut kerran tai pari, mutta kaikkihan me tiedämme ettei yksi kerta kerro koko totuutta.
Päätinkin nyt, että testaan yhtä meikkivoidetta aina viikon kerrallaan, niin saan siitä kokonaisvaltaisemman käsityksen. Mitään kuvia en projektista tänne aio laittaa, sillä meikkipohjaa on lähes mahdoton saada kuvattua järkevästi niin, että kuvissa näkyisi mitään eroa. Voisin kuitenkin kirjoittaa joka viikon lopulla blogiin pienen raportin siitä, miltä kokeiluvuorossa ollut meikkivoide on minusta tuntunut. Odotan myös mielenkiinnolla, miten ihoni reagoi siihen, etten tule käyttämään mineraalimeikkipohjaa varmaan pariin kuukauteen. Jos olo käy sietämättömäksi, niin otan kyllä välipäiviä! ^_^
Tänään huulilla yksi lempparipunistani, aniliininpunainen MAC Gladiola. Ja koska ollaan koko viikko katseltu samaa tylsää everyday-lookkiani, niin tänään päässä myös vihreää. En kuitenkaan sentään mennyt peruukki päässä töihin. :)
St. Patrick's Day, anyone?
...
Gladiola ilmestyi osana MACin Dame Edna -kokoelmaa.
....
...
Silmämeikissä edelleen yksinkertaisilla linjoilla; liikkuvalla luomella MACin Vellum ja luomivaossa MACin Vibrant Grape jonka reunoja pehmennetty MACin Swishillä. Rajaus Santen musta eyeliner ja ylimääräinen "sakara" BeYu'n sinivioletilla eyelinerilla.
Meikkipohja tuttuun tapaan Lily Lolo ja poskilla henkäys Make Up Storen Luxyry-poskipunaa.
Otsaryppybongareiden iloksi kulmia nosteltiin taas oikein urakalla! ^_^
You didn't see this coming, did you? ^_^
Meinasin ensin valita marraskuun idoliksi erään hieman katu-uskottavamman laulajan, mutta sitten herkistyin Robbien ja Garyn musavideosta niin, että päätin antaa idolin paikan Robsterille.
Kuukauden idolina siis "Stoke-On-Trentin Tiikeri" - Robbie Williams.
Robbie ja minä. Mistä aloittaisin?
Olen hieman liian vanha ollakseni koskaan fanittanut Take Thatia, ja muistan, kuinka pidin nuorta Robbieta aivan järjettömän vastenmielisenä. Seurasin mielenkiinnolla poikabändi-ilmiötä ja ihmettelin, miten mihinkään bändiin oli palkattu niin urpon näköinen kundi kuin Robbie.
Robbie ennen ja nyt.
Kuvista näkee, että kyllä ikä vain parantaa miestä (siinä missä harva nainen muuttuu vanhetessaan viehättävämmäksi, mrrr).
Kun Robbie lähti Tekareista soolouralle, aloin seurata miestä asteen aidommalla mielenkiinnolla.
Vuoden verran Robbie rellesti ja lihoi (legendaariset "Who ate all the pies?" -lehtikuvat), ja teki noloakin nolomman coverin Gerorge Michaelin Freedom-biisistä, kunnes sitten alkoi pikku hiljaa kehittyä kohti karismaattista viihdetaiteilijaa.
Millennium-biisin video vuodelta 1998 sai minut yhtäkkiä näkemään Robbien uusin silmin, ja tajusin, että äijässähän on todellakin "sitä jotain". Robbie tuntui komistuvan video videolta, ja pian olinkin jo sitä mieltä, että Robbari on ehkä pornoin mies koko maailmassa.
Mitenkään tosissani en herran musiikkia kuitenkaan fanittanut, vaan diggasin koko pakettia. Robbie on minulle viihdekokonaisuus, jota on hauska kuolata ja jonka edesottamuksia ja viimeisimpiä radiohittejä on mukava seurata vuosien vieriessä.
Rakastan populaarikulttuurin ilmiöiden tarkkailua ja oli vain jotenkin kertakaikkisen kutkuttavaa seurata, kuinka Take Thatin aikaisesta vajukin oloisesta poikabändiläisestä kasvoi yksi aikamme menestyneimpiä (ja kuumimpia...!) miestähtiä.
Musiikillisesti hienoimpia kokemuksia Robbien uralla on minulle ollut big band -levy Swing When You're Winning. Konserttitaltiointi Royal Albert Hall'ista on jotain, mitä katson aina uudelleen ja uudelleen. Siellä olisi ollut aivan mahtavaa olla paikan päällä!
Yksittäisistä sinkkubiiseistä Feel on suosikkini. Huvitan itseäni kuvittelemalla itseni videolle Daryl Hannahin sijaan. Minua kun on joskus sanottu Hannahin näköiseksi.
Pitänee tässä yhteydessä tunnustaa, että minulla oli makkarin seinällä jättimäinen juliste raukeasilmäisestä Robbiesta siihen saakka, kun muutin yhteen Mr. Karkkipäivän kanssa. ^_^
Mr. Karkkipäiväkin muuten diggailee Robbieta, ja olimme samaan aikaan herran Helsingin keikalla vuonna 2003 tietämättä toisistamme.
Tässäpä tuli tunnustusta kerrakseen. Kuka muu myöntää kuolaavansa miestähtiä vielä näin "aikuisella" iälläkin? ^_^ Vai ovatko kuumat julisteet ehdottoman out sen jälkeen, kun täytät 17? :P
Tsekkaa nämä Robbie-hetket:
Tänään huulilla pehmeää helmiäispinkkiä ja luomilla liilaa ja jäistä vaaleanpunaista.
Huulipuna Laveran # 14 Soft Pink. Luomilla Pure Luxen Ultimate Pink Ice ja Amethyst, rajaus BeYu'n Dip Eyeliner # 26.
Helmiäinen on koostumus, josta pidän huulipunissa vähiten. Jotenkin se asettuu harvoin huulille kauniisti, ja tuntuu usein kuivemmalta kuin creme-huulipunat.
Poskilla Make Up Storen Luxury-poskipuna. Ostin tämän heinäkuun lopussa, ja käytin nyt ensimmäistä kertaa.
Harvinaisen väriharmoninen kokonaisuus - kun minusta on kyse. ^_^
Eilisen postauksen kommenttilaatikko täyttyi muuten mielenkiintoisesta keskustelusta, kiva kun jokut postaukset saavat lukijat kunnolla osallistumaan. :) Vastailin kommentteihin eilen puoleen yöhön saakka, siksipä tämäkin postaus siirtyi tälle illalle.
Tänään huulilla Cliniquen Long Last Soft Shine Lipstick sävy 11, Black Violet.
Sävy ei ole mielestäni millään lailla 'violet', vaan enemmänkin tumma punaruskea.
Pahoittelen erittäin epäseksikästä kuvaa, kai tääkin yritti olla jotenkin hauska.
Näin tummien huulien pariksi sopi jälleen pelkkä musta eyeliner. Vaaleaa luomiväriä sävytin hieman viileänruskealla varjostuksella.
Kasvoilla mineraalimeikkipohjan lisäksi vain varjostus Dr. Hauschkan aurinkopuuterilla sekä poskipäällä valoa tuomassa L'orealin Golden Beige -luomiväriä.
Tässä taas hieman vertailukuvaa meikittömän ja meikatun olemukseni välillä. Jopa huuleni ovat täysin värittömät. Kulmakarvatkin olisivat vielä vaaleammat, mutta niissä on hieman jäljellä kuukauden takaista kestovärjäystä.
...
Nuutuneen naturel-kuvani tarkastelu toi mieleeni "ikääntymiskriisini". En olekaan tästä aiheesta vielä blogissa kirjoittanut.
Olen sikäli onnellisessa asemassa, että 31 ikävuottani eivät vielä aivan täysin näy kasvoillani, ja useimmat ihmiset luulevat minua nuoremmaksi. Minulla ei ole juurikaan juonteita rypyistä puhumattakaan, ja ihoni on vielä suhteellisen kuulas ja kiinteä. Tai niin olen luullut.
Vaikka kuinka haluaisin uskotella itselleni jotain muuta, niin tämänkin ikinuoren "namutädin" iho alkaa väistämättä menettää kimmoisuuttaan. Yksi selkeä osoitus siitä on ihon palautuminen. Eräänä aamuna aloin melkein kirkua peilin edessä, sillä vastaan tuijotti nainen, jonka silmäkulmasta lähti poskipään yli syvät "harakanvarpaat". Mistä ne olivat siihen ilmestyneet? Hieroin ihoa kauhuissani kosteusvoiteella, ja yritin keksiä äkillisen vanhenemiseni syytä. Päivän aikana juonteet katosivat.
Kun parin päivän kuluttua sama ilmiö toistui, osasin jo yhdistää mistä rypistyminen johtui. Olin käynyt parvekkeella kuvaamassa jotain auringonpaisteessa, ja siristellyt silmiäni. Iho rypistyi silkasta mekaanisesta rasituksesta. Nuoren ihmisen iho palautuu siristelyn aiheuttamasta "ruttutilasta" sekunneissa, mutta kun iho ikääntyessä menettää elastisuuttaan, eivät rutut katoakaan hetkessä. Ihon palautuminen vie aikaa. Ilmiö korostuu ihon ollessa erityisen aliravittu tai rasittunut, esimerkiksi juuri aamuisin ennen päivävoiteen levitystä ja kesäisin voimakkaassa auringossa (-> rannalla ilmestyvät "harakanvarpaat").
On minulla muutamia muitakin merkkejä ikääntymisestä.
Nämä pienet pigmenttiläiskät silmänympärysiholla voivat näyttää jonkun mielestä naurettavan vähäiseltä syyltä huolestua, mutta itse olen alkanut taisteluun niitä vastaan. En nyt väitä että menettäisin niiden vuoksi yöuneni, mutta minua on alkanut harmittaa, että en ole aina suojannut silmänympärysihoani auringossa. Silmänympärysaurinkovoiteen keksin vasta viime kesänä, ja sitä ennen käyttämissäni aurinkolaseissakaan ei ole aina tainnut olla UV-suojaa.
Jos pigmenttitäplissä on jotain hyvää, niin ainakin se, että nyt minulla on syy testata markkinoiden maksaläiskä- & pigmenttimuutosvoiteita. Olen käyttänyt kahta eri voidetta paikallisesti täplien päällä kesästä lähtien, ja voin kertoa etten ole ainakaan vielä havainnut minkäänlaista vaikutusta. Kokeilu jatkuu, ja siitä raportoidaan myöhemmin. Oletan, että pigmenttiä vaalentavia tai hajottavia voiteita tulee käyttää kuukausia ennen havaittavia tuloksia.
Toinen anti-aging -hoitoa vaativa kohta kasvoissani on huultenympärysiho. Ja nimenomaan ylähuulen.
Minulla oli 14-vuotiaana huultenympärysihossa joku outo, sitkeä ihottuma, jota jatkui useita kuukausia. Iho halkeili, hilseili ja välillä pahimmillaan märki. Käytin siihen hydrokortisonivoidetta, eikä kukaan terveydenhuollossa kertonut silloin kortisonivoiteen haittavaikutuksista. Pitkittynyt käyttö ohentaa ihoa, ja voi aiheuttaa pigmenttihäiriöitä. Ja minähän käytin voidetta monta kuukautta putkeen. :/
Ihottuma parani lopulta, enkä silloin ajatellut että ihoni olisi mitenkään vaurioitunut kortisonin käytöstä. Ihohan näytti ihan hyvältä. Voiteen vaikutukset alkavatkin näkyä kunnolla vasta ihon ikääntyessä.
Muutama vuosi sitten huomasin, että ylähuulen iho on todellakin ohentunut, ja sen pinta näyttää ihan erilaiselta ympäröivään ihoon verrattuna. Viime kesinä olen myös pannut merkille auringon vaikutuksen; ylähuulen iholle muodostuu auringossa muuta ihoa tummempi laikku. Iho näyttää ikäänkuin likaiselta, ja tumma läikkä tekisi mieli pestä tai pyyhkiä pois, mutta sehän ei tietenkään onnistu. Tänä kesänä huomasin kauhukseni myös, että ylähuulen iho on jo sen verran ohut, että siihen alkaa selvästi pian muodostua juonteita. Nyt on tehtävä jotain!
Onneksi töissä on laaja kirjo kaikenmaailman ryppy- ja huulivoiteita kokeiltavana, ja olenkin hoitanut ylähuulen ihoa jo useallakin eri tuotteella. En osaa vielä sanoa vaikutuksista muuta, kuin että iho ei ole ainakaan enää mennyt huonompaan suuntaan, ja syksyn tullen tummat laikutkin hälvenivät. Yksi asia on kuitenkin varmaa: ylähuuleni kuuluu jo ehdottomasti anti-aging-tuotteiden alueelle. Ihan hirveää ajatella, että minulla voisi jo muutaman vuoden kuluttua olla kreppipaperia muistuttavat huulenympärykset, ja sitä en aio sallia! Olen tietysti surullinen kortisonivoiteen tuomasta vauriosta, mutta ainakin pääsen nyt testaamaan, onko anti-aging-voiteista mihinkään.
Onko kellään lukijoilla jo kokemusta anti-aging-tuotteista? Miten ylipäänsä suhtaudutte näihin tuotteisiin?
Huulipunaviikko alkakoon!
Tällä viikolla meikin keskipisteenä ovat huulet. Tiedän, että minulle sopii huulipuna oikein hyvin, mutta en vain jaksa käyttää sitä. Omistan kymmenittäin huulipunia, joiden käytön koen kuitenkin liian vaivalloiseksi. Ostan jopa uusia huulipunia, vaikka en juuri käytä edellisiäkään. Osaa ei ole edes korkattu.
Nyt otin asiakseni kunnioittaa punakokoelmaani omalla teemaviikolla.
Ensimmäisenä huulilla uusin hankintani, Diorin Rouge Dior Lipstick sävyssä 028, Rose Comedy. Rouge Dior -huulipunalinja uudistui juuri, ja ostin omani huokeaan hintaan vanhojen poistomyynnistä. 028 kuuluu myös uuteen linjaan, mutta nimeksi on vaihtunut Mazette. Sävy on kuitenkin aivan sama.
Olin katsellut Rose Comedya sillä silmällä jo pitkään, enkä mitenkään voinut vastustaa sen hankintaa kun se irtosi kympillä.
028 on jännä sävy. Kun sitä katsoo, tulee ensimmäisenä mieleen kylmä koralli. Huulilla se saa aikaan lopulta aika vadelmaisen vaikutelman, vaikka punassa ei ole mitään sinipunaista. Vadelmainen, kirkas koralli on kuitenkin minun määritelmäni tälle kauniille sävylle.
Tämän kuvan valossa Rose Comedy on yllättävän sinertävä (ja sopii tosi huonosti yhteen luomivärin kanssa)...
.
...ja täällä taas lämmin.
.
Kynnethän eivät voisi vähempää sopia huulimeikkiin, mutta nevermind. :)
Silmämeikkinä iisein mahdollinen kahden sävyn meikki mustalla ja kellertävällä persikalla toteutettuna. Halusin silmien olevan neutraalit, mutta valitsin vaalean sijaan kokeeksi persikan. En tehnyt silmiin mitään rajauksia.
Seuraavana päivänä tein Rose Comedylle pariksi vaalean silmämeikin mustalla eyeliner-rajauksella. Tällainen silmämeikki on mielestäni ehkä paras mahdollinen kaveri punaisille huulille, ainakin parempi kuin edellispäivän persikka.
Poskilla on kummassakin meikissä No7:n Pink Shimmer.
Kumpiko "komedia" näytti silmäänne kivemmalta? Mitä tykkäätte itse punasta?
