Haikein mielin jätän tänään Skopeloksen ja Evelinin hurmaavan talon taakseni. Olin alunperin kaavaillut viettäväni Skopeloksella kolme tai neljä päivää, vierailu venyi viikkoon. Totta puhuen jäisin vieläkin. Kun istun tässä huoneessani, tunnen olevani kotona. Kodikkaasti narisevat portaat kun menen yläkertaan keittämään kahvia, kukkien täyttämä sisäpiha, terassin ympärillä ylös vanhaa kaupunkia kiipeävien talojen näkymä... Tätä jää ikävä. […]

