Muistatte varmaan Swissin ripsi- ja kulmaseerumin, jotka olin saanut Kreikan reissun aikana. Aloin testaamaan niitä heti Kreikasta palattua, ja olen nyt käyttänyt niitä säännöllisesti neljä viikkoa.
Ripsiseerumi lupaa tehdä ripsistä pidemmät, tummemmat ja vahvemmat 3-6 viikossa. Valmistajan sivuilta: "Swiss Lashes -seerumi koostuu ainutlaatuisesta yhdistelmästä vitamiineja, proteiineja ja mineraaleja, jotka pidentävät huomattavasti ripsien elinikää. Näin ollen ripsesi kasvavat pidemmiksi, paksummiksi ja vahvemmiksi. Swiss Lashes -ripsiseerumi sisältää ainoastaan luonnollisia ainesosia ja on vapaa prostaglandiineista" (<-- eli niistä lääkeaineista joilla ne huomattavia tuloksia antavat ripsiseerumit pidentävät ripsen "elinkaarta").
Seerumin inci:
Bio Enzyme “EPM”, Hair Follicle Growth Gene, Water, Natural Cellulose, Panthenol, Propylene Glycol, Honey Extract, Huge Algae Extracts, Sodium Hyaluronate, Hydrolyzed Keratin, Pure Collagen Sodium, Wheat Germ Acid, Vitamin E, Natural Plant Extracts.
Itse en osaa inciä analysoida sillä nuo ripseä "kasvattavat" ainesosat bio enzyme epm ja hair follicle growth gene (hmm, voiko kosmetiikkaan oikeasti laittaa geenejä..?) eivät ole minulle lainkaan tuttuja enkä osaa sanoa mitään niiden mahdollisesta tehokkuudesta. Linkitänkin tähän Healthberry-blogin analyysin Swiss Lashesista - vaikkei siinäkään kyllä oikeastaan mitään selviä :D.
Antakaamme siis kuvien puhua puolestaan:
Itse en näe oikeastaan minkäänlaista eroa. Näettekö te? Olen laittanut seerumia huolellisesti joka ilta ja aamu. Jälkeen-kuvassa seerumia muuten näkyykin ripsen tyvessä, aamuisin silmistä pitää huuhtoa nuo kuivuneet seeruminjämät.
Tässä vielä lähikuva. Hmm, miten minusta näyttää että ripset olisivat peräti vähän tuuheammat tuossa lähtötilanteessa... :D Tai sitten ne ovat vain klimppiintyneet yhteen sen verran että tyvi näyttää tiheämmältä.
Kulmaseerumi lupaa tuuheammat ja "raamikkaammat" kulmakarvat vain 1-4 viikossa. Valmistajan sivuilta: "Ainutlaatuisen proteiineista ja vitamiineista koostuvan koostumuksensa ansiosta Swiss Brows hoitaa ja stimuloi kulmakarvojasi, jotta niistä tulisi täyteläiset ja raamikkaat luonnollisella tavalla. Swiss Brows sopii miehille ja naisille jotka kärsivät hauraista tai iän myötä harventuneista kulmakarvoista."
Vertailukuva:
Ei, en näe eroa.
(Tuossapa muuten havainnollistava kuva niille, jotka aina välillä kauhistelevat blogissani miksi nypin kulmakarvani niin kauhean ohuiksi. Nehän ovat luonnostaan juuri niin onnettoman harvat ja ohuet kuin kuvissa näkyy. Nypin ainoastaan nuo lähtötilanne-kuvassa näkyvät muutamat hassut hajakarvat alalinjasta.)
Jatkan seerumeiden käyttöä vielä pari viikkoa, ja jos tuloksia alkaa näkyä, niin palaan asiaan. Jos ei, niin eiköhän tämä raportti riitä. :)
.
Millaisia kokemuksia teillä on ripsi/kulmaseerumeista? Onko joku saanut tuloksia tällaisilla täysin luonnollisillakin (tarkoitan lääkeaineettomilla) seerumeilla? En pysty valitettavasti ottamaan tarkemmin kantaa tähän prostaglandiiniasiaan sillä en ole siihen tarpeeksi perehtynyt. Tiedän vain, että näitä johdannaisia sisältävät seerumit todella kasvattavat ripsiä, mutta prostaglandiinianalogien käyttö kosmetiikassa on kyseenalaista. Ja niitä sisältäviä tuotteitahan on jo vedetty markkinoilta.
Vielä kerran - Gràcia.
Vaikka rakastan Kreikkaa lempikohteenani ylitse muiden, on myönnettävä, että kyllä Barcelona nousee omaan kategoriaansa kaupunkikohteena. Mieleen ei ihan heti tule toista yhtä kuvauksellista, tunnelmallista, kotoisaa, siistiä, tyylikästä, kaunista ja monipuolista kohdetta. Ateenalla on erikoisasema sydämessäni, mutta siinä on enemmän rosoisuutta ja vastakohtia kuin elegantissa Barcelonassa.
Tiedän jo nyt, ettei mene varmaan kauaakaan ennenkuin olen täällä taas.
Kuvia eiliseltä iltakävelyltäni.
Herkkuhetki. Juon hyvin harvoin kahvia enää viiden jälkeen, mutta kesken kävelyn alkoi tehdä ihan älyttömästi mieli kahvia ja tummaa suklaata. Puigmarti-kadulla silmiin osui suklaakauppa ja kuppila vierekkäin, ja pian istuin autuaana makustelemassa herkkujani...
Kuinka monta henkkamaukan perustrikoota- tai neuletta ihmisellä voi olla päällekkäin..? Monta. :) (Kuva otettu kahvilan vessassa, jossa suklaasuinen peilikuvani paljasti minulle, miksi baarimikko oli katsellut minua huvittuneena...)
Gran de Gràcia -katu vie suoraan Barcelonan sydämeen muuttuen Gràcian ja keskustan rajalla kaikkien turistien(kin) tuntemaksi Passeig de Gràciaksi.
.
Kiitos Luis, kiitos Barcelona. <3
Huomenna kohtaan ensi kertaa Brysselin. :)
Muotokuvani on valmis.
Luisilla ja minulla on erilainen näkemys minusta.
Muotokuva on tietenkin aina taiteilijan tulkinta kohteestaan, joten sinänsä asia on "väittelyn" ulkopuolella. ;) Mutta silti taas... hätkähdin.
Kun Luis vuosi sitten maalasi ensimmäisen muotokuvani, se oli minusta surullisen näköinen. Vaikka kuva näytti minulta, en tunnistanut itseäni maalauksen naisen vakavasta olemuksesta. Luis sanoi, että hänen muotokuvissaan on aina melankoliaa. "Hymyilevät Barbie-kasvot eivät ole kiinnostavaa", hän sanoo. Ymmärrän.
Minä näen itseni "pehmeänä", iloisena. Luisin muotokuvissa olen kova, etäinen. Vakava. Kun näin maalauksen valmiina, oli ensireaktioni, "But I look so.... harsh...!" Luis kurtisti kulmiaan. "Minun persoonani on iloinen ja eloisa..!" jatkoin. Luis kohautti olkapäitään. "Totta, niin on. En yritä maalata persoonaa, maalaan muotokuvia. Sinä näytät tältä".
Tulin mietteliääksi. Hämmästyn aina valokuvissa esiintyvästä tylystä ilmeestäni, jollaista en tiedä kantavani kasvoillani. Olen toivonut, että ilmiö liittyisi vain valokuvauksen luomaan teennäiseen tilanteeseen jossa en osaa olla rento. Nyt minut on kuitenkin vangittu kahdesti muotokuvaan, joka toistaa tätä vakavuutta. Minä siis näytän tältä oikeasti. Sisäinen tunnemaailmani ei heijastu kasvoille saakka. Omituista.
Tämä muotokuvaprojektihan johtaa varsinaiseen "self-searchingiin".
Me, myself and I:
Luisin toiveesta viimeinen kuva vakavalla naamalla. No, sellaista tositylyä en kyennyt laittamaan, onhan tässä vähän hymynpoikasta...
.
Tuntuu hassulta. Miten eri lailla näemme ja koemme itsemme suhteessa muiden kokemukseen meistä. Joku saattaa ajatella olevansa ruma kun muut näkevät mitä herttaisimman olennon. Toinen suree suurta nenäänsä jota muut eivät edes huomaa. Ja joku pitää itseään iloisen pulppuavana, kun muiden edessä näyttäytyy totisen vakava henkilö.
Tunnen itseni tuon ylimmän kuvan veikeäksi naiseksi. Mielessäni näytän aina siltä. Mutta ulkoisesti kuitenkin joltain muulta.
Luis sanoi, "Jos kaipaat lohdutusta, niin itsekin hätkähdän aina kun näen kaupungilla kulkiessa heijastukseni liikkeen ikkunassa. Kuka on tuo vanha mies? En se voi olla minä...! Mutta olenhan se minä."
Luisin taidetta: Art As Usual.
P.S. Selvennyksenä (muuan kiivaan kommentin seurauksena): tekstin tarkoituksena ei ollut tuoda esiin epäkiitollisuutta ja aliarvostusta taiteilijaa kohtaan, tämä ei voisi olla kauempana tuntemuksistani. Muotokuva on minusta hieno ja taidokkaasti maalattu ja minun näköiseni. Mutta eri tavalla minun näköiseni kuin miten itse itseni koen, ajatuksia herättävästi eri näköinen. Juuri tätä halusin kirjoituksessa pohdiskella. Ikävää, että joku tulkitsi pohdiskeluni epäkiitollisuudeksi ystävääni kohtaan.
