Nivea Creme to the rescue! Kyllä! Tulokset ovat jo nähtävissä!
Olen nyt käyttänyt Nivea-voidetta viikon verran silmänympärysiholla, ja johan lähtivät kuivuuden synnyttämät juonteet pehmenemään ja "sulamaan" pois!
Kuvat puhuvat puolestaan. :)
Okei, varmastikin myös sään muutos on vaikuttanut suotuisasti ihon kosteustasapainoon. Ilmahan muuttui käytännössä viileäksi viikon keskivaiheilla, enkä ole enää keskiviikon jälkeen ollut vahvassa auringonporotuksessa.
Mutta, pystyin itse asiassa näkemään rasvaisemman voiteen vaikutukset jo parissa päivässä. Nuo viikko sitten kuvatut juonteet, jotka olivat paistatelleet ihollani jo jonkun aikaa, lähtivät pehmenemään heti kun vaihdoin kevyen Clarins-voiteen Nivean "mineraaliöljytahmaan". Toki voi spekuloida, olisiko yhtä paksulla kasviöljypohjaisella voiteella ollut sama vaikutus. Veikkaan, että todennäköisesti kyllä.
Tässä tapauksessa huomasi kuitenkin konkreettisesti, kuinka oikealla kosmetiikkavalinnalla on väliä. Jos olisin jatkanut Clarinsin käyttöä, olisi silmänympärysihoni edelleen kuin pergamenttia.
Ehkä jonkun ryppyinen iho saisi välittömän avun samalla lailla pelkällä voiteen vaihdolla..? Sitä luulee käyttävänsä riittävän kosteuttavaa voidetta, mutta aina se ei pidäkään paikkaansa.
Itse en ole koskaan aiemmin kokenut näin konkreettista kosmetiikan vaikutusta ihollani. Aika hienoa! :) (Ja voin ilmeisesti huokaista helpotuksesta siitä, etteivät "aurinkorypyt" jäänetkään pysyviksi... ^_^)
Tänne Ateenaan saavuttuani minulla ei ole ollut yhtä paljon aikaa blogille kuin saarilla - eikä varmasti tarvitsisikaan. Huomaan vain itse nyt tottuneeni tähän jokapäiväiseen postaustahtiin ja niinpä tuntuisi tyhjältä jättää sunnuntai väliin...
Rehellisyyden nimissä totean, että tämä on tällainen "jotain kasaan" -postaus, ja suosittelenkin kaikille eilisen postauksen missanneille (ja tilastojen mukaan heitä on monta..! ^_^) lukemaan ennemminkin lauantain postauksen, se oli paljon parempi. :D
Tällä viikolla olen...
...siirtynyt yhdessä yössä kesästä "talveen".... Paros keskiviikko 30 astetta, Ateena torstai 15 astetta. Oikeanpuoleinen kuva on tältä aamulta. Tiedättehän kreikkalaisten talojen lämpöeristyksen... No, nyt tuli pitkähihaisillekin vaatteille käyttöä! :D
...tavannut rakkaimpiin kuuluvaa ystävääni Mariannaa Publicin näköalakahvilassa. ("Mutta Marianna, viini maksaa täällä 5 euroa ja korttelin päässä tavernassa 2 euroa, emmekö voisi mennä sinne..?" "No, the drinks are on me". ;))
...tehnyt mitä mielenkiintoisimman historiallisen kävelykierroksen Plakassa uuden ystäväni Elenan kanssa. Elena näytti minulle tuhansia vuosia vanhan joen joka kulkee piilossa Ateenan keskustan alla ja jonka näkee vain tietyssä kohtaa Monastirakia..!
...bongannut värikästä katutaidetta Psirrissä. On muuten tosi kiva taiteilijoista tunnettu kaupunginosa.
...tavannut vanhaa, Ateenassa useita vuosia asunutta hyvää ystävääni Suomesta. Ja huomannut jälleen että ryhdin kanssa pitää tsempata! Kuvissa aina esiintyy joku ihme lysyssä istuva tyyppi.
...löytänyt lukijan vinkkaaman Happy Cow -sivuston avulla uuden kasvisruokahelmen Kolonakista. Siitä lisää myöhemmin.
Ja sokerina pohjalla ujutan tänne loppuun väkisin viikon meikkikiintiökuvan:
Löysin kuva-arkistoista kaksi heinäkuista meikkikuvaa, jotka havainnollistavat taas mainiosti valittujen sävyjen vaikutusta silmän väriin. Vasemmanpuoleinen on ns. "harmoniameikki", jossa on käytetty silmän sukulaissävyä eli sinistä. Sopii, tietysti, mutta ei tee silmää yhtään sinisemmäksi. Oikeanpuoleinen on ns. vastavärimeikki, jossa silmän sävy korostuu tehokkaasti ja näyttää entistä sinisemmältä.
Tuttua puuroa suurimmalle osalle teistä, mutta aina on hauskaa alleviivata näitä sävyjuttuja. :) Töissä huomasi kuinka tosi monelle on vielä epäselvää, millä sävyillä saa korostettua omaa silmän väriään. (Ja jos muuten luette yleisiä meikkivinkkejä, niin jostain syystä niissä suositellaan lähes aina sukulaissävyjä vastavärien sijaan... Ehkä ne ovat turvallisempi valinta hillityille meikkaajille, en tiedä..?)
Mutta nyt - ajastan postauksen ja lähden päiväretkelle Porokselle! Nähdään taas illalla! :)
"Time flies when you're having fun", sanotaan. Ja kyllähän se paikkansa pitääkin. Muutamia poikkeuksia lukuunottamatta
Omalla kohdallani olen ilokseni havainnut, että matkustus kuuluu näihin poikkeuksiin. Vaikka matkustaessa jos milloin on hauskaa! Väitän, että tekemällä vaikkapa kuukauden mittaisen matkan, saat elämyksellisesti kaksi kuukautta, tai kolmekin..!
Huomasin tämän viime syksynä. Marraskuu 2012 on pisin kuukausi koko aikuiselämäni aikana. Se oli ikäänkuin paluu lapsuuden ajankokemukseen - lapsenahan aika kuluu todella hitaasti. Marraskuun viimeisellä viikolla New Yorkiin lentäessäni en kerta kaikkiaan meinannut tajuta, että edelleen eletään samaa kuukautta jonka alussa olin ollut Albaniassa. Näiden kahden maan väliin tuntui mahtuvan pieni ikuisuus, valtavasti enemmän kuin neljä viikkoa ja Italia, Espanja ja Portugali.
Itse asiassa palattuani kotiin tuntui, että olin 3 kuukauden sijaan ollut poissa puoli vuotta.
Aloin ihan miettiä asiaa. Miksi reissuni tuntui niin pitkältä? Miksi eritoten marraskuun viikot venyivät ihan omaksi "elämäkseen"?
Sama ilmiö toistuu tänä syksynä. Vaikea käsittää, että siitä on vain kuukausi kun kirjoittelin radiofrekvenssihoidostani ja analysoin vähähiilihydraattisia leipiä. Herranen aika, leipäviikko.... Onko se tosiaan tätä samaa syksyä..?
Woo-hoo! Olen löytänyt keinon "hallita aikaa". :) Matkustan = hidastan aikaa.
Jos viettäisin nämä samat viikot Suomessa, olisi varmaan jo joulukuu.
Sattumalta kuulin joskus viime talvena radiossa puhuttavan jostain kirjasta, joka käsitteli ajan kulua. Kirjailijan nimi meni minulta ohi, mikä harmitti kovastikin sillä olisin tosi mielelläni lukenut kirjan. No, radio-ohjelmassa puhuttiin kuitenkin juuri tästä ilmiöstä, että miksi aika kuluu hitaammin lapsena ja tuntuu nopeutuvan mitä vanhemmaksi ihminen tulee.
Ajan kulun tunteeseen vaikuttaa tietysti monikin asia. Esimerkiksi eletyn iän suhde kokonaisuuteen - 5-vuotiaalle vuosi on viidesosa siihenastisesta elämästä kun 50-vuotiaalle se on 1/50. Mutta se, mikä tästä radiokeskustelusta jäi mieleen, oli selitys rutiinien ja muistijälkien vaikutuksesta ajan kulun kokemiseen.
Lapsenkin arjessa on luonnollisesti rutiineja (esim. päiväkotiin joka aamu klo 8, lounas kello 12, äiti hakee kello 16 jne), mutta he eivät ole rutinoituneet samalla lailla kuin aikuiset. Lapsille jokainen päivä sisältää uutta. Ja he elävät hetkessä. Mennessään päiväkotiin lapsi ei ajattele, "Noniin, nyt tapaan taas Niilon ja Kirsin ja Tiian ja leikimme siellä kiipeilytelineillä niinkuin eilenkin ja ehkäpä kokoamme saman kivan palapelin", vaan jokainen päivä on uusi elämys. Lapsi ei suunnittele ja mieti tulevaa, asiat vain tapahtuvat ja aamupäivällä ei voi vielä yhtään tietää eikä osaa odottaakaan mitä kaikkea jännää iltapäivä pitää sisällään.
Kokemusten moninaisuus ja niistä syntyvät muistijäljet tekevät ajan kulusta lapselle erilaisen kuin aikuiselle. Jokainen päivä on uutta täynnä. Aikuiselle useimmat päivät ovat samanlaisia ja viikot sulautuvat yhteen. Maanantai, tiistai, keskiviikko, torstai... Töihin kello 9, lounas kello 12, kahvitauko kello 14, kotiin kello 17, illallinen, TV, nukkumaan... Rutiinit tekevät päivistä toistensa kaltaisia eivätkä yksittäiset normiarjesta poikkeavat elämykset ("Perjantaina leffaan!" "Sunnuntaina sushille Sinin kanssa!") ole tarpeeksi rikkomaan ajan sulautumista yhdeksi pitkäksi liukumäeksi.
Rutiinista ei jää ihmiselle selkeitä muistijälkiä. "Mitäs me oikein tehtiinkään viime viikolla..?" Itselleni ainakin on hyvin tavanomaista, että en enää muista parin viikon kuluttua milloin tapasinkaan jonkun kaverin tai milloin ostin kylmäsavulohen josta pitäisi nyt arvioida kauanko pakkaus on ollut avattuna ja pitäisiköhän mokoma jo heittää pois.
Kun matkustaa, rutiini katkeaa. Ajan kokemus muuttuu ikäänkuin vähän sille samalle tasolle kuin lapsella. Aikuisen matkaan kuuluu toki suunnitelmia ja harva aikuinen pystyy elämään suvereenisti "pelkässä hetkessä" miettimättä lainkaan tulevia päiviä, mutta jokainen päivä on erilainen. Vaikka suunnittelet huomiselle retken Kwai-joelle ja ensi viikolle vierailun paikalliselle viinitilalle, et ole ollut näissä paikoissa aiemmin ja sinulle jää niistä voimakkaita muistijälkiä. Kun jokaisen päivän päätteeksi pää on täynnä noita muistijälkiä, päivä tuntuu tapahtumarikkaalta ja pidemmältä kuin se normipäiväsi töissä.
Haa!
Haluatko lisää aikaa? Hanki lisää muistijälkiä! :) Mikä näppärä resepti!
Ja tämä resepti toteutuu mitä luonnollisimmin kun matkustaa.
Marraskuussa 2012 koin elämyksiä jopa aivan epätavallisen laajalla skaalalla. Muistot ovat mielessäni yhtä voimakkaina kuin eilinen. (Mutta kysykääpä minulta mitä puuhailin elokuun viimeisellä viikolla kotonani... Ööö, istuin koneella..?) Umpijäässä albanialaisissa hotelleissa vietetyt yöt, Venetsian tulvavesissa polven-yli-saappaissa kahlaavat paikalliset, se uskomaton kala-ateria tiranalaisessa ravintolassa enkelikokin tarjoamana, paniikkiyö Sardinialaisen Couchsurfing-isäntäni luona, uusi ystäväni maalaamassa muotokuvaani Barcelonassa, se hetki kun läppärini vietiin Lissabonin rautatieasemalla, saapuminen lumiseen lähiöön New Jerseyssä... Voiko tuo kaikki mahtua 30 päivään? Voi.
Tämän syksyn matkalla koin jo jossain vaiheessa huolta siitä, että "Pöh, kohtahan mun pitää jo palata kotiin". Mutta nyt kun istun tässä ystävieni sohvalla ateenalaisessa taajamassa, tuntuu aamujumppani Hanian rannalla Kreetalla hyvin, hyvin kaukaiselta.
Kyllä täällä on enemmän aikaa vierähtänyt kuin neljä viikkoa. Ehdottomasti. ;)
Suosittelen tätä hoitomuotoa teillekin, jos lääkittävänä on hallitsematon tunne kiireestä ja ajan riittämättömyydestä. Ei välttämättä tarvitse lähteä kotikuntansa ulkopuolellekaan. Sen kuin alkaa keksiä arkeensa POIKKEAVIA asioita, uusia elämyksiä. Ehkäpä käyt ensi viikolla siellä kotiseutumuseossa jossa et ole koskaan tullut käyneeksi? Tai varaat liput jonkun ihan himmeän artistin keikalle jota et voi sietää. Varmasti tulee vahva muisto! ^_^ Tai liityt Punaisen Ristin ystävä-toimintaan ja alat käydä juttelemassa vanhuksille?
Riko rutiinin kehä. Saat palkinnoksi aikaa. :)
Jutun kuvitus on Lempipaikastani Parikiassa. Sielläkin aika pysähtyy. :)
