"Time flies when you're having fun", sanotaan. Ja kyllähän se paikkansa pitääkin. Muutamia poikkeuksia lukuunottamatta
Omalla kohdallani olen ilokseni havainnut, että matkustus kuuluu näihin poikkeuksiin. Vaikka matkustaessa jos milloin on hauskaa! Väitän, että tekemällä vaikkapa kuukauden mittaisen matkan, saat elämyksellisesti kaksi kuukautta, tai kolmekin..!
Huomasin tämän viime syksynä. Marraskuu 2012 on pisin kuukausi koko aikuiselämäni aikana. Se oli ikäänkuin paluu lapsuuden ajankokemukseen - lapsenahan aika kuluu todella hitaasti. Marraskuun viimeisellä viikolla New Yorkiin lentäessäni en kerta kaikkiaan meinannut tajuta, että edelleen eletään samaa kuukautta jonka alussa olin ollut Albaniassa. Näiden kahden maan väliin tuntui mahtuvan pieni ikuisuus, valtavasti enemmän kuin neljä viikkoa ja Italia, Espanja ja Portugali.
Itse asiassa palattuani kotiin tuntui, että olin 3 kuukauden sijaan ollut poissa puoli vuotta.
Aloin ihan miettiä asiaa. Miksi reissuni tuntui niin pitkältä? Miksi eritoten marraskuun viikot venyivät ihan omaksi "elämäkseen"?
Sama ilmiö toistuu tänä syksynä. Vaikea käsittää, että siitä on vain kuukausi kun kirjoittelin radiofrekvenssihoidostani ja analysoin vähähiilihydraattisia leipiä. Herranen aika, leipäviikko.... Onko se tosiaan tätä samaa syksyä..?
Woo-hoo! Olen löytänyt keinon "hallita aikaa". :) Matkustan = hidastan aikaa.
Jos viettäisin nämä samat viikot Suomessa, olisi varmaan jo joulukuu.
Sattumalta kuulin joskus viime talvena radiossa puhuttavan jostain kirjasta, joka käsitteli ajan kulua. Kirjailijan nimi meni minulta ohi, mikä harmitti kovastikin sillä olisin tosi mielelläni lukenut kirjan. No, radio-ohjelmassa puhuttiin kuitenkin juuri tästä ilmiöstä, että miksi aika kuluu hitaammin lapsena ja tuntuu nopeutuvan mitä vanhemmaksi ihminen tulee.
Ajan kulun tunteeseen vaikuttaa tietysti monikin asia. Esimerkiksi eletyn iän suhde kokonaisuuteen - 5-vuotiaalle vuosi on viidesosa siihenastisesta elämästä kun 50-vuotiaalle se on 1/50. Mutta se, mikä tästä radiokeskustelusta jäi mieleen, oli selitys rutiinien ja muistijälkien vaikutuksesta ajan kulun kokemiseen.
Lapsenkin arjessa on luonnollisesti rutiineja (esim. päiväkotiin joka aamu klo 8, lounas kello 12, äiti hakee kello 16 jne), mutta he eivät ole rutinoituneet samalla lailla kuin aikuiset. Lapsille jokainen päivä sisältää uutta. Ja he elävät hetkessä. Mennessään päiväkotiin lapsi ei ajattele, "Noniin, nyt tapaan taas Niilon ja Kirsin ja Tiian ja leikimme siellä kiipeilytelineillä niinkuin eilenkin ja ehkäpä kokoamme saman kivan palapelin", vaan jokainen päivä on uusi elämys. Lapsi ei suunnittele ja mieti tulevaa, asiat vain tapahtuvat ja aamupäivällä ei voi vielä yhtään tietää eikä osaa odottaakaan mitä kaikkea jännää iltapäivä pitää sisällään.
Kokemusten moninaisuus ja niistä syntyvät muistijäljet tekevät ajan kulusta lapselle erilaisen kuin aikuiselle. Jokainen päivä on uutta täynnä. Aikuiselle useimmat päivät ovat samanlaisia ja viikot sulautuvat yhteen. Maanantai, tiistai, keskiviikko, torstai... Töihin kello 9, lounas kello 12, kahvitauko kello 14, kotiin kello 17, illallinen, TV, nukkumaan... Rutiinit tekevät päivistä toistensa kaltaisia eivätkä yksittäiset normiarjesta poikkeavat elämykset ("Perjantaina leffaan!" "Sunnuntaina sushille Sinin kanssa!") ole tarpeeksi rikkomaan ajan sulautumista yhdeksi pitkäksi liukumäeksi.
Rutiinista ei jää ihmiselle selkeitä muistijälkiä. "Mitäs me oikein tehtiinkään viime viikolla..?" Itselleni ainakin on hyvin tavanomaista, että en enää muista parin viikon kuluttua milloin tapasinkaan jonkun kaverin tai milloin ostin kylmäsavulohen josta pitäisi nyt arvioida kauanko pakkaus on ollut avattuna ja pitäisiköhän mokoma jo heittää pois.
Kun matkustaa, rutiini katkeaa. Ajan kokemus muuttuu ikäänkuin vähän sille samalle tasolle kuin lapsella. Aikuisen matkaan kuuluu toki suunnitelmia ja harva aikuinen pystyy elämään suvereenisti "pelkässä hetkessä" miettimättä lainkaan tulevia päiviä, mutta jokainen päivä on erilainen. Vaikka suunnittelet huomiselle retken Kwai-joelle ja ensi viikolle vierailun paikalliselle viinitilalle, et ole ollut näissä paikoissa aiemmin ja sinulle jää niistä voimakkaita muistijälkiä. Kun jokaisen päivän päätteeksi pää on täynnä noita muistijälkiä, päivä tuntuu tapahtumarikkaalta ja pidemmältä kuin se normipäiväsi töissä.
Haa!
Haluatko lisää aikaa? Hanki lisää muistijälkiä! :) Mikä näppärä resepti!
Ja tämä resepti toteutuu mitä luonnollisimmin kun matkustaa.
Marraskuussa 2012 koin elämyksiä jopa aivan epätavallisen laajalla skaalalla. Muistot ovat mielessäni yhtä voimakkaina kuin eilinen. (Mutta kysykääpä minulta mitä puuhailin elokuun viimeisellä viikolla kotonani... Ööö, istuin koneella..?) Umpijäässä albanialaisissa hotelleissa vietetyt yöt, Venetsian tulvavesissa polven-yli-saappaissa kahlaavat paikalliset, se uskomaton kala-ateria tiranalaisessa ravintolassa enkelikokin tarjoamana, paniikkiyö Sardinialaisen Couchsurfing-isäntäni luona, uusi ystäväni maalaamassa muotokuvaani Barcelonassa, se hetki kun läppärini vietiin Lissabonin rautatieasemalla, saapuminen lumiseen lähiöön New Jerseyssä... Voiko tuo kaikki mahtua 30 päivään? Voi.
Tämän syksyn matkalla koin jo jossain vaiheessa huolta siitä, että "Pöh, kohtahan mun pitää jo palata kotiin". Mutta nyt kun istun tässä ystävieni sohvalla ateenalaisessa taajamassa, tuntuu aamujumppani Hanian rannalla Kreetalla hyvin, hyvin kaukaiselta.
Kyllä täällä on enemmän aikaa vierähtänyt kuin neljä viikkoa. Ehdottomasti. ;)
Suosittelen tätä hoitomuotoa teillekin, jos lääkittävänä on hallitsematon tunne kiireestä ja ajan riittämättömyydestä. Ei välttämättä tarvitse lähteä kotikuntansa ulkopuolellekaan. Sen kuin alkaa keksiä arkeensa POIKKEAVIA asioita, uusia elämyksiä. Ehkäpä käyt ensi viikolla siellä kotiseutumuseossa jossa et ole koskaan tullut käyneeksi? Tai varaat liput jonkun ihan himmeän artistin keikalle jota et voi sietää. Varmasti tulee vahva muisto! ^_^ Tai liityt Punaisen Ristin ystävä-toimintaan ja alat käydä juttelemassa vanhuksille?
Riko rutiinin kehä. Saat palkinnoksi aikaa. :)
Jutun kuvitus on Lempipaikastani Parikiassa. Sielläkin aika pysähtyy. :)
19 comments on “Haluatko lisää aikaa? Matkusta!”
Ihanaa pohdintaa ja niin totta! :)
Kiitos Virv-meister! :)
Äää tuli ihan kauhee matkakuume! Mun unelma ois käyä nykissä, oot onnekas!:)
emmihonkanen.blogspot.com
NYC on kyllä vaan NYC.... the one and only. Toivottavasti pääset toteuttamaan unelmasi jonain päivänä! :)
Aivan ihana postaus! Kunnon filosofista pohdintaa, josta tulee hyvä mieli. Ei kyllä helpota matkakuumeeseen! :DDD
http://fortheloveoftyping.blogspot.com
Kiitos Mia :)
Ihan loistava teksti! Tuo kaikki on niiiiiin totta. Minä olen jatkuvasti huolissani ajan riittämisestä ja vähenemisestä ja siitä, käytänkö sen tärkeisiin asioihin. Mutta aikaa voikin tosiaan lisätä, joo! Ah, taidanpa tallentaa tämän postauksen kirjanmerkkeihin ja palata sen pariin aina tarpeen tullen. Kiitos, Sanni!
Olipa mieltä lämmittävä kommentti, kiitos Hosuli! :) Ei muuta kuin keksimään keinoja tuottaa muistijälkiä...! ^_^
Tajusin taas miksi työntäyteiset viikot kuluvat niin järjetöntä vauhtia. Kuukausi toisensa perään häviää. Niitä ei ole enää olemassa. Kun elämässä on vähän ikävämpi kausi meneillään huomaan hukuttautuvani rutiineihin ja aika kulkee nopeammin. Ikäänkuin heittelen harmaat viikot sumeilematta roskakoriin! Olet oikeassa, ajan kulumisen nopeutta voi tosiaan itse säädellä konkreettisilla toimilla! Loppujen lopuksi taakse jäänyttä aikaa on turha stressata, koska sitä ei ole olemassa. Nykyhetki on. Se on kauhean kiva tunne. Aikaa on kuitenkin loputtomasti. Tai miten sen nyt kukin ajattelee, sehän on jo aika yksilökohtaista:)
Nimenomaan. Itsekin syyllistyn ihan liikaa menneisyydessä elämiseen ja vanhojen aikojen haikailemiseen. Ja tokihan elämä tuntuu kuluneen hurjalla vauhdilla kun meillä on kyky muodostaa menneestä "nopeasti selattavia" muistikuvia - kymmenen vuoden tapahtumatkin voi nähdä päässään melkein yhtenä kuvana. Meidän pitäisi oppia olemaan enemmän nykyhetkessä ja nauttia siitä mitä on JUURI NYT. :)
Upea teksti! Miten tekstisi osuvatkin usein juuri sen hetkisiin mietteisiini... Itsestäkin tuntuu että aika lentää ohitse, ellei sitä sitten juuri itse hidasta. Ollessani juuri matkoilla isäni kanssa hän sanoi minulle että <>. <3
...että elämä ei koostu niistä hetkistä, jotka ovat menneet, vaan niistä, jotka jäivät muistiin.
Kreikka postaukset ovat ihania, tuntuu kuin olisi itsekkin matkalla eikä täällä harmaassa Suomessa :) lisäävät mutta samalla vähentävät matkakuumetta!
Ihan postauksen ulkopuolelta: huomasin costume-lehden yhteydessä olevasta nude-blogista esittelyn vuotar-merkkisestä vartalovoiteesta. Sisälsi vain kolmea ainesosaa!! Mietin onko merkki sinulle tuttu, ja ajattelin että saattaisi kiinnostaa:)
hyviä viimeisiä päiviä sinne Kreikkaan!
Ei ole tuttu, kuulen merkistä nyt ensimmäistä kertaa. Mukavaa saada uusia yrittäjiä Suomen luonnonkosmetiikka-sceneen! :)
Ihana postaus Sanniseni! Puhut kyllä täyttä asiaa. Siksi varmasti useimmat haluavatkin reissata lomalla, loma tuntuu jotenkin pidemmältä. Muuten, äitiyslomallakin oli itselleni vähän sama vaikutus. Ja lapsen kanssa muutenkin tulee tartuttua enemmän hetkeen.
mahtavaa reissun jatkoa!
Kiitos zubi! Voin kyllä kuvitella että äitiyslomalla on tuollainen "aikaa hidastava" vaikutus - voi muuttua sen vauvan kanssa taas "lapseksi" ja kokea jokaisen päivän ihmeitä täynnä..! ^_^
No sinäpä sen puit sanoiksi! Erinomainen postaus, iso KIITOS!!! :)
Moi!
Oli pakko kommentoida kirjoitustasi koska katsoin juuri Youtubesta videon meidän aikakaäsityksestämme ja miten se muuttuu, aika kiinnostavaa! http://www.youtube.com/watch?v=6LyCC6jjcx8
Video on vain noin 4 minuuttia pitkä ja alussa kertoja puhuu siitä miten vanhaksi yleensä voimme tulla ennen kuin siirtyy tuohon aikakäsitykseen. Jotenkin hienoa ajatella että pystymme itse vaikuttamaan miten pitkäksi koemme elämämme ja tavallaan en malta odottaa mitä kaikkea itse tule muistelemaan vanhuksena, vaikka näin sanottuna kuulostaa oudolta:)
Kiitos hienosta blogista!
Oho, juuri pohdiskelin vähän samoja asioita ajan kulumisesta ja sen kokemisesta :) http://tiiantai.blogspot.fi/2013/10/aikani-kuluksi-aikuisuudesta.html Enpä kuitenkaan osannut tarjota ongelmaan konkreettista ratkaisua, varsinkaan näin helppoa ja mukavaa. Kiitos, tässäpä taas syy suunnitella reissuja!
Ja totta on kyllä, että pienikin rutiineista poikkeaminen herättelee aivoja ja niin sanotusti pidentää päivää. Jos joskus kävisi edes eri ketjun ruokakaupassa, vaikka miten kannattaisi keskittää ostokset...