Enpä olisi uskonut että Ateenan Kolonakissa voi nauttia mustaa makkaraa. Ja vieläpä kasvis-sellaista.

Olen käynyt vegeruokataivaassa..!

On itse asiassa tosi erikoista, että Ateenan kokoisessa kaupungissa on niin vähän kasvisruokapaikkoja. Ehkäpä paikallisille kasvissyöjille riittää kreikkalaiseen keittiöön luonnostaan kuuluva runsas kasvisruokien kirjo..? Toisaalta vegeproteiinia ei tavernojen menuista luonnollisestikaan löydä. Ja kun miettii sitä juuston määrää jota lähes joka ruokaan täällä holvataan, ei ainakaan vegaanien ravintolaelämä ole Kreikassa helppoa.

Ateenasta löytyy kolme ”kunnon” asiaan vihkiytynyttä kasvisruokaravintolaa. Olen käynyt niistä kahdessa. Sympaattiseen Avocadoon tutustuin viime syksyn vierailulla, ja tyylikkään Rosebudin löysin viime viikonloppuna kasvisravintolasivusto Happy Cow’n avulla.

Tofu..! Sitä ei löydä Kreikassa edes hyvinvarustetuista ruokakaupoista, ravintoloista puhumattakaan. Tofu kuuluu kotioloissa jokaviikkoiseen ravintooni, ja olenkin kaivannut sitä viime viikkojen ikuisten tonnikalapurkkieni keskellä. Kun bongasin Rosebudin listalta tofu-souvlakin, en jäänyt edes miettimään muita vaihtoehtoja.

Annos saapui ohuiden paistettujen perunojen kanssa, joita ei mainittu listalla (--> ”served with fresh green salad”).

Kun aloin siirtää perunoita lautasen sivuun, tapahtui hieman huvittava välikohtaus. Viereisessä pöydässä istuva mies kysyi ranskalaisella korostuksella, enkö aikonut syödä perunoitani. Kun vastasin kieltävästi, hän pyysi voisiko saada perunat itselleen. No eipä siinä mitään, annoin miehelle perunat. Eivätpähän menneet hukkaan, mutta onhan tuo nyt vähän erikoista alkaa kyselemään ravintolassa vieraan ihmisen lautaselta ruokaa. :D Ainakin minusta.

Tofuannos oli hyvä, mutta tofuja olisi saanut marinoida reilusti lisää. Tämä annos ei siis vielä vienyt minua taivaaseen, vaikka oikein pätevä olikin. Tofua oli runsaasti enkä edes jaksanut syödä kaikkea. Lautasella oli hintaa 12€.

Koska pidin paikasta kovasti ja yksi tarjoilijoista sanoi, että en voi lähteä Ateenasta kokeilematta heidän hot dogiaan, tein paluun Rosebudiin eilen illalla. Kutsuin mukaani Mariannan ja Vassiliksen.

En meinannut uskoa silmiäni, kun löysin listalta viljattoman pizzan..! Rosebud tarjoaa vaihtoehtoja myös vegaaneille ja raaka-vegaaneille, ja tämä oli sellainen pizza. Eli sattumalta myös vhh-ruokavalioon sopiva pizza! Pohja valmistetaan kikherneistä kypsentämällä oliko se nyt 45 asteessa. (En muista mikä raja raakaruoan syöjillä on tuossa kuumennuksessa.)

Olin jo päättänyt ottaa hot dog –nakkeja ilman leipää sekä grillattuja kasviksia Chioksen juustolla, mutta tajuttuani tuon omalaatuisen pizzan en voinut mitenkään olla tilaamatta myös sitä. Päätin suoda itselleni budjetin törkeän rikkomisen ja kaivaa luottokortin esiin.

Raakavegepizza oli tosi hyvä! Myös Marianna ihastui kikhernepohjaan, mutta Vassilista emme saaneet ylipuhuttua kokeilemaan lättyä. ”Minulle ihan kypsennettyä tavaraa gluteenilla ja kaikilla muilla herkuilla, kiitos”, kuului kommentti. No, jäipähän enemmän meille tytöille! ;)

Jäin kaipaamaan pizzaan vain tomaattikastiketta. Analysoimme sen puuttumista ja päädyimme siihen, että kenties jo valmiiksi muruinen kikhernepohja murenisi kostean kastikkeen vaikutuksesta eikä pysyisi kasassa. Tofujuustokin olisi kruunannut pizzan. Oli se kyllä hyvää tuollaisenaankin!  Jos joku tietää raakavege/vhh-pizzoja tarjoilevan paikan Suomessa niin saa vinkata!

Mutta paras oli vielä edessä..!

Rosebudin keittiö yhdisti ystävällisesti tilaukseni grillatuista kasviksista ja hot dogista ilman leipää. Sain siis kustomoidun lautasen. Annos on visuaalisesti sarjassamme niitä, jollaista Mr Karkkipäivä olisi epäilemättä kutsunut sanalla EPÄILYTTÄVÄ. Eiväthän nuo ”pökäleet” ja hikisen näköinen juustolötkäre kasvisten päällä miltään suurelta ruokataiteelta näytä - mutta ne maut….

Tämä on kirkkaasti paras kasvisruoka-annos mitä olen koskaan missään syönyt. Rosebudin ”mustat makkarat” valmistetaan sienistä ja fava-pavuista ja ne on maustettu niin taidokkaasti että meidän piti ihan udella tarjoilijalta mikä pötkylöiden maukkauden salaisuus on. Tarjoilija kertoi, että mausteseoksessa on ainakin 10 eri maustetta mutta ei tietenkään paljastanut koko cocktailia…

Vegemajoneesi oli myös taivaallista. Grillatut, mehukkuuttaan tirisevät kasvikset ja Chioksen juusto kruunasivat makuelämyksen. Puolet ruoasta lähti doggy bagissa mukaan, ja tänään nautiskellessani loput pystyin vain ajattelemaan, ”Koska pääsen taas syömään näitä nakkeja!”

Marianna tilasi risoton gorgonzolalla, kastanjalla ja päärynällä, Vassiliksen lautaselta löytyi linguini-pastaa ricotta-juustolla, parsakaalilla ja pestossa grillatulla kastanjalla. Entinen pasta-addikti minussa nosti aluksi päätään, mutta onneksi oma ruokani vei kielen niin tehokkaasti mennessään että en ehtinyt jäädä haikailemaan pastan perään. ^_^ Pasta- ja risotto -annokset maksoivat 9€ ja 9,50€. Minun tuunattu lautaseni kustansi 12€, raakapizza 7,50€.

Myös Marianna ja Vassilis olivat niin vakuuttuneita ruoistaan että aikovat tulla Rosebudiin toistekin, vaikka eivät ole vegetaristeja.

Jos käytte Ateenassa, älkää missatko tätä paikkaa! :) Rosebud sijaitsee Kolonakin kaupunginosassa keskustassa Omirou- ja Skoufou -katujen kulmassa.

Kyllä ruoka vain on niin mahtava asia. <3

Nyt minua kiinnostaisi kuulla, oletteko te syöneet jossain aivan unohtumattomia kasvisruoka-annoksia?

Toiset meistä ovat aivan heikkona tuoksuviin vartalotuotteisiin. Suihku- ja rasvailurutiinista saa itselleen pienen hemmotteluhetken kun tuotteiden tuoksua oikein odottaa..! :)

Itse kuulun niihin, jotka ennen luonnonkosmetiikkaan siirtymistä eivät kiinnittäneet vartalotuotteen tuoksuun sen kummempaa huomiota. Ihan kiva jos se suihkugeeli on hedelmäinen, mutta etenkin kropparasvoissa käytin lähes tuoksuttomia perusvoiteita. Sitten tulivat Anne Lind ja Lavera ja kaikki muuttui (haha, meikä osaa dramatisoida ihon kosteutuksenkin..! ^_^).

Sain Laveralta keväällä aivan ihanan Macadamia Passion -tuoteduon; vartalovoin ja "cream oil" -suihkuvaahdon. Ja juuri nyt en meinaa malttaa odottaa että pääsen taas tuon kaksikon luokse kotiin (ja onhan sitä miestäkin ihan kiva nähdä pitkästä aikaa). Juuri nyt Macadamia Passionin kaltaiset tuotteet ovat sitä, minkä perään kuivunut ihoni huutaa.

Normaalisti vartalovoi on minulle liian tuhtia kamaa eikä oikein meinaa imeytyä (käytän aina emulsiokoostumusta), mutta nyt rasvaisempi kosteutus tulee tarpeeseen. Jopa Nivea Cremenkin jäljiltä iho on aamuisin sen näköinen että "tarttis saada lisää ravintoa".

Macadamia -suihkugeelikin on täyteläistä; se sisältää triglyseridejä ja makadamiaöljyä. (Laveran muut suihkugeelit eivät sisällä öljyjä.)

Ja tuoksu... En tiedä miltä makadamiapähkinä tuoksuu luonnossa, mutta Laveran Macadamia-tuotteissa on aivan pyörryttävän herkullinen, makea tuoksu. Ei karkkimaisen imelä, mutta sellainen pähkinäisen lämmin ja makea kuitenkin.

Macadamia Passion -tuotteet lanseerattiin ensin vain kausituotteena viime jouluna (siitä tuo Limited Edition -teksti), mutta ne jätettiin pysyvään valikoimaan suosion myötä.

Valitsetteko te vartalotuotteenne tuoksun perusteella?

* * *

Sitten en malta olla mainitsematta Laveran uudistuneesta hiustuotelinjasta, joka pitäisi ennakkotietojen mukaan esitellä tulevana viikonloppuna I Love Me - messuilla, mutta tuotteista ei ole valitettavasti vielä edes saatavilla pressikuvia. Minulla on vain tuollainen suttuinen kuvakaappaus tukuille menneestä tiedotteesta.

Uudistuneessa linjassa formuloinnit on päivitetty ja Hair Pro -nimeä kantava linja on nyt myös sertifioitu. Laveran aiemmat hiustuotteethan eivät olleet sertifioituja sillä ne sisälsivät muutamia synteettisiä ainesosia. Suurena hiustuote"bimbona" odotan innolla että pääsen kokeilemaan uusia koostumuksia! Voi kunpa Mango -hoitoaine olisi pysynyt yhtä loistavana kuin vanha versio...!

Vielä sokerina pohjalla pieni "tiiseri".... Laveran uudistuvat meikit!

Sain meikkejä testiin alkusyksystä ja meinasin poksahtaa halusta päästä HETI intoilemaan teille niiden laadusta, mutta koska julkaisupäivämäärää ei oltu lyöty lukkoon (eikä sitä ilmeisesti edelleenkään tiedetä..?), en saanut edes laittaa kuvaa tuotteista. Mutta nyt huomasin, että Laveran Englannin sivuilla on tuo allaoleva kuva ja tieto "coming soon", niin kai minäkin saan sen tänne laittaa! :D Julkista tietoahan tuo on kuitenkin! ^_^

Useimmiten testiin saapunut tuote saa odottaa pitkänkin tovin blogiin pääsyä, sillä tuotejonoa tosiaan riittää, mutta välillä joku tuote aikaansaa välittömän "tää on pakko päästä jakamaan heti!" -tunteen. Pikkuisen harmitti kun näiden meikkien kohdalla piti pitää "mölyt mahassa". :)

No, toivottavasti julkaisuajankohta vahvistuu pian ja pääsen esittelemään nämä ihanuudet teille perusteellisesti!

Mukavaa keskiviikkoa teille kaikille!

Itselläni on illalla edessä paluu saarille, tarkemmin sanottuna Rhodokselle josta lentoni lähtee lauantaina.

Kävin eilen meikattavana Ateenan Ermou-kadun MACillä. En ole kuukauteen käyttänyt muuta meikkiä kuin Ardenin silmäluomenpohjustajaa, Lauderin huulikiiltoa ja muutaman kerran ripsiväriä ja mineraalipohjaa. Tuntui siis aika vekkulilta nähdä itsensä kunnon silmämeikissä pitkästä aikaa. :)

Tällainen naama siellä loihdittiin. Huulilla ei ole muuta kuin huulirasvaa, itse asiassa vähän hassua että huulet jätettiin meikkaamatta.

(Mutta ehkä niissä oli meikkitaiteilijan mielestä jo tarpeeksi hyvä sävy omasta takaa, hehe ^_^)

.

Minut meikkasi MAC-taiteilija nimeltä Marianna. On aina niin kiinnostavaa nähdä, mitä sävyjä meikkarit kasvoilleni valitsevat. Marianna valitsi rusehtavaa luumua, joka itselleni on niitä ei-niin-houkuttavia sävyjä.

Pohjustuksena Marianna käytti voidemaista Paint Pot -luomiväriä sävyssä Groundwork (kuulema hänen luottotuotteitaan), rajaus tehtiin Prunella-kajalilla sekä ylä- että alaluomelle, ja luomivärinä käytettiin vain yhtä sävyä, Hauxia. Kiitos Groundwork-pohjan, varjostus näyttää siltä että olisi käytetty useampaa sävyä.

Varjostusmuotona Marianna käytti sitä itsellenikin luontaisinta, eli siipimäistä kolmiovarjostusta. Prunella-rajaus häivytettiin kauniisti sulautumaan varjostukseen.

Mutta onpas jännää ettei kulmaluulla käytetty highlighteria...! Nämä on näitä meikkareiden yksilöllisiä tyylejä. Itse en voisi kuvitella jättäväni kulmaluuta paljaaksi.

Kulmakarvat Marianna meikkasi kulmakynän sävyllä Fling ("light taupe ash blonde").

Meikkipohjaa ei tehty lainkaan sillä minulla oli jo alla Lolon mineraalipohja, mutta Marianna levitti kasvojeni keskiosaan (silmänaluset, nenänvarsi) Select Cover Up -peiteainetta sävyssä NW25.

Poskille hän käytti yhtä lempituotteistaan, Cream Color Basea sävyssä Bamboo. Marianna selitti että pyrkii välttämään puuterin käyttöä iholla niin pitkälle kuin mahdollista, sillä se saa ihon näyttämään "epäluonnolliselta". Voidemaiset tuotteet taas tuovat luonnollisen hehkun. Puuteri sopii Mariannan mielestä vain hyvin rasvoittuvalle iholle.

Bamboo näytti kyllä ihollani tosi kauniilta, ja kiinnostuin tuotteesta kovasti. Saattaapa olla, että sen joutuu ostamaan. ;) Todella mieto, luonnollinen persikkapinkki sävy.

Olipa kyllä kiva olo loppupäivän, sellainen "kotoinen". :)  Normaalisti käytän luomiväriä päivittäin, ja nämä meikittömät "lomamoodit" ovat poikkeuksellisia tilanteita. Kuumassa ilmastossa sitä ei vain jostain syystä jaksa meikata samalla lailla kuin kotona... Ja varmasti se terveen hehkun luova rusketuskin vaikuttaa asiaan. :) Päivettyneenä tuntuu, että näyttää "ihan ihmiseltä" ilman meikkiäkin. :)