Minun tekee mieli kirjoittaa aiheesta, joka lankeaa vähän niin kuin kategoriaan ”sosiaaliporno”… Joku saattaa mahdollisesti pitää sopimattomana, että kirjoitan Couchsurfing –perheestäni tämän sävyisen kirjoituksen, mutta toisaalta henkilöitä ei voi mitenkään tunnistaa. He ovat vain… anonyymi perhe Rhodokselta.

Kun minua alkaa ihmetyttä joku juttu oikein todella kovasti, niin se on vain pakko päästä jakamaan! Tiedätte varmaan tunteen. (”Asioiden ajoittainen valtava päivittely”… kuten misterikin kirjoitti… Niin, that’s me. Kenelle muulle mä näitä täällä päivittelisin ellen teille? ^_^)

Pohjustan juttua toteamalla, että aihe ’kreikkalaiset ja rahankäyttö’ on ihmetyttänyt minua vuosien varrella muutenkin. On faktoja, jotka vain ovat kiistatta olemassa ja luovat tietyt olosuhteet kulutusmahdollisuuksille - - mutta silti kulutuskäyttäytyminen on… jotain ihan muuta. Ja sen pitäisi kaiken järjen mukaan olla mahdotonta.

Fakta: kreikkalaiset tienaavat vähemmän kuin suomalaiset. Palkkataso on huomattavasti alhaisempi kuin Suomessa. Minimipalkka on 500 euron tuntumassa, ja tyypillisesti esimerkiksi kaupan myyjä tai toimistotyöntekijä tienaa noin 800 euroa kuussa. Fakta nro 2: hintataso ei todellakaan ole palkkojen mukainen. Asiat kuten ravintolaruoka ja alueesta riippuen asunnon vuokra ovat jonkun verran edullisempia kuin Suomessa, mutta kulutushyödykkeet kuten vaikka vaatteet ja kosmetiikka – ja itse asiassa valtaosa kaupan elintarvikkeista! - ovat ihan Suomen hinnoissa elleivät kalliimpiakin.

Heitän nyt vain ilmaan tällaisen esimerkin, mutta eikö teitäkin askarruttaisi, jos myyjän palkkaa nostava kreikkalainen pystyy maksamaan osuutensa palkkaansa isommasta vuokrasta, käymään viikoittain ulkona syömässä ja maksaa mieluummin 50 euroa nopeammasta laivayhteydestä kuin ottaa halvemman kun ”se on niin aikaavievää”? Saavatko kreikkalaiset rahalahjoituksia pyhältä hengeltä..?

Majoitun Rhodoksella erittäin mukavan ja kiinnostavan perheen luona. Kun saavuin heidän kauniiseen kotiinsa, sain heti vaikutelman hyvin toimeen tulevista ihmisistä. Kolmikerroksinen talo, tyylikäs sisustus, kokoelma kalliita musiikki-instrumentteja. (Lapset harrastavat soittamista.) Istumme syömään. Seuraavaksi kuulen hymyileviltä isänniltäni, että he ovat ”aivan persaukisia”.

Kreikkalaiset eivät yleensä puhu raha-asioistaan, mutta isäntiäni aihe ei vaivaannuta. Emäntäni toteaa hyväntuulisesti, että innostui Couchsurfaamisesta, koska heillä ei tällä hetkellä ole varaa matkustaa. ”Kun en juuri nyt pysty matkustamaan, niin ajattelin, että voin sen sijaan tuoda matkustajat luokseni!” (Ihana ajatus, muuten!)

Emäntäni tekee töitä satunnaisesti. Hänellä on oma yritys, jota hän ei mainosta. ”Saan asiakkaani suositusten perusteella. Teen töitä kun joku sattuu varaamaan ajan. En oikeastaan edes halua lisää asiakkaita”.

Monilahjakkaaksi osoittautuvalla isännälläni on myös oma toiminimi ja hän on trendikkäässä, taiteellisessa ammatissa. En pysty kätkemään hämmentynyttä ilmettäni, kun mies toteaa, ”En halua tällä hetkellä tehdä töitä. En ole työskennellyt kahteen vuoteen”.

Istun perheen isossa ruokailuhuoneessa enkä keksi mitä sanoisin. Isäntieni täytyy varmaankin käsittää, miten ristiriitaiselta heidän kertomansa vaikuttaa. Heillä on kaksi autoa, upea koti ja lapset käyvät kalliissa harrastuksissa. He ovat myöskin juuri tarjonneet minulle lounaan.

Okei. Heillä on siis säästöjä. Niin tietenkin.

Mutta teoriani kumoutuu jo samana iltapäivänä. Isäntäni vie minut tutustumaan läheiseen antiikin nähtävyyteen, ja jatkaa kävelymme aikana raha-aiheen käsittelyä (ihan oma-aloitteisesti). Mies kertoo välinpitämättömään äänensävyyn, ettei hänellä ole edes varaa maksaa talon vuokraa. Ja vain hetkeä myöhemmin viemme perheen pojan soittotunnilleen isolla SUVilla.

Mitä ihmettä…?

En saa palapeliä millään kasaan. Elääkö perhe velkakierteessä? Ei, sillä keskustelimme myös luottokorteista ja luoton ottamisesta, minkä perhe tuomitsee jyrkästi. Luottokorttia käytetään vain kun on ihan pakko, vaikka lentolippua varatessa.

Sympaattisten isäntieni raha-asiat eivät tietenkään kuulu minulle pätkääkään, mutta koska he itse niistä sangen vuolaasti kertovat, pidätän itselläni oikeuden hämmästellä tilannetta. Tuottaakohan heille jopa suurtakin huvia antaa elämästään näin ristiriitainen kuva ja jättää vieras ihmettelemään kysymysmerkkien keskelle?

Kaikenlaisia mielenkiintoisia kokemuksia tämä ”sohvasurffaus” kyllä tarjoaa. :)

.

Kuvituksena ei Rhodos, vaan.. (kuka tunnisti viime vuoden postauksesta? :D) kuvankaunis Symi jossa kävin perjantaina päiväretkellä.

Toiseksi viimeisen matkapäiväni juttuaiheeksi sopinee hyvin katsaus matkan kosmeettiseen testiprojektiin eli hiusten pesuun palasaippualla.

Pari viikkoa sitten kerroin, että olin saanut saippuaoperaatiosta tarpeekseni hiusten saavutettua jo aivan absurdin lähmäisyyden tason. Saippuapesuilla oli kuitenkin myös kiistattomat etunsa hiusten rakenteen kannalta, ja jäin harkitsemaan palashampoon käyttöä vuorotellen yhdessä normishampoon kanssa, joka toisen tai kolmannen pesun yhteydessä.

Näin päädyin sitten toimimaan, ja loppumatkan olen vuorotellut Dove-shampoon ja Blondi-saippuan välillä.

Doven Intense Repair –shampoosta on todettava, että se on juuri sellainen ylihoitava liruhiukset aikaansaava shampoo, jollaisia vältän normaalikäytössä. Hiuksista tulee silkkiset ja sileät, mutta niihin ei jää minkäänlaista ilmavuutta tai rakennetta. Hiukset jäävät makaamaan päätä pitkin mikä johtaa tyven rasvoittumiseen jo seuraavana päivänä.

Pesin hiukset viimeksi tiistaiaamuna palashampoolla, ja oikeanpuoleinen kuva on otettu tänä aamuna. Normishampoo-vertailukuvassa Dove-pesuja oli takana kaksi peräkkäistä.

Pahoittelen että vertailukuvat on otettu niin erilaisissa olosuhteissa, mutta mielestäni hiusten rakenne-ero tulee kuitenkin aika hyvin esiin. (En tullut ajatelleeksi ottaa sellaista ”varta-vasten” shampoohius-kuvaa ja nuo vertailukuvat on otettu Ateenan MAC-makeover-jutusta.)

Normishampoon jälkeen hiukseni ovat tuollaiset ”liinamaiset” (äitini aina käytti minusta lapsena kuvausta ’liinatukka’ :)) ja hyvin sileät. Saippuapesu jättää ne hieman karkeammiksi (mutta silti taipuisiksi, eivät siis tunnu sellaisilta kuivan rapisevan karheilta) ja, kuten jo niin monesti on tullut todettua kokeilun aikana, kauttaaltaan kuohkeammiksi ja enemmän-irti-päästä oleviksi. Koska hiukset eivät makaa yhtä tiiviisti päänahkaa vasten, eivät hiuspohjan rasvat pääse leviämään tyveen samalla lailla kuin esim. Dove-shampoon tuloksessa – tyvi ei tunnu ja näytä yhtä rasvaiselta kolmenkaan päivän jälkeen.

Ylemmässä kuvassa Dove-pesusta siis kaksi päivää, alemmassa Blondi-pesusta kolme päivää. Kummanko kuvan tyvi näyttää likaisemmalta..? ;)

Kun olen pessyt hiuksia tällä vuorottelusysteemillä, saippuapesu ei ole tuntunut niin epämiellyttävältä kuin jatkuvien perättäisten saippuakäsittelyjen aikana. Koska saippua ei pääse kerrostumaan, sormetkin kulkevat hiuspohjassa hieman helpommin ja vaahdon saa huuhdottua hiuksista edes vähän vaivattomammin kuin niiden viimeisten tuskaisten takkupesujen aikana.

Saattaa olla, että palashampoo jää käyttööni pysyvästi juuri tässä muodossa, eli vuorottelutekniikalla. Kokeilen vielä Suomessa pestä joitain kertoja perä-perään, mutta jos hiukset lähtevät samaan tahmakierteeseen kuin täällä, niin luovutan suosiolla jatkuvan käytön mahdollisuuden suhteen. Minulla on ”testituotepenkillä” myös toisen merkkinen palashampoo, Ma Provence. Suoritan testijakson myös sillä.

Onko joku innostunut tässä mun Blondi-seikkailuiden aikana kokeilemaan itse hiusten pesua saippualla? Miten on sujunut?

Paros on yksi Kreikan suosituimpia saaria, mutta jäänyt vähäiselle huomiolle Suomessa. Naapurisaari Naxos tunnetaan meillä paljon paremmin.

Paroksella asuu n. 14 000 ihmistä, ja sen pääkaupunki Parikia on Egeanmeren laivaliikenteen keskuskohta. Täältä on ehkäpä parhaat yhteydet kaikkialle Kreikan saarille, joten se on myös mitä ihanteellisin tukikohta saarihyppelylle. Siinä missä toiselta suosikkisaareltani Karpathokselta ei kulje laivoja edes päivittäin, lähtee Parokselta vielä matalalla sesongillakin ainakin 10 laivayhteyttä joka päivä.

Parikia on sellainen kaupunki, joka "avautuu" vasta kun pujahdat sen sokkeloihin. Toiset Kreikan saaret ovat tunnettuja postikorttimaisista satamanäkymistään, mutta Parikia näyttää mereltä päin jopa aika tylsältä. Vaikka ympäröivä maasto ei ole täysin lattanaa, ei Parikian kaupunki kiipeä kukkuloille niinkuin monet kuvaukselliset kylät.

Parikian vilkas rantakatukaan ei tee sellaista perinteistä "hevosenkenkä"-lenkkiä vaan levittäytyy pitkälle, aaltoilevalle pätkälle josta ei saa yhtenäistä kuvaa. Parhaat kuvat löytyvätkin kun astut taloseinämän läpi Parikian vanhaan kaupunkiin, joka kuuluu ainakin allekirjoittaneen 24 Kreikan saaren kokemuksella ehdottomasti saariston viehättävimpiin.

Vanha kaupunki levittäytyy Kastro-nimisen kukkulan taakse ja ympärille. Kastron laella on antiikin aikaisen temppelin ja keskiaikaisen linnoituksen raunioita, ja niiden päälle rakennettu mitä kuvauksellisin pikku-kirkko. Kirkon edusta on kaupungin suosituin paikka katsoa auringonlaskua. Ja tämä on myös minun ehdoton lempipaikkani Parikiassa.

Sen sijaan että olisin käyttänyt päiväni tehokkaasti huristellen busseilla ympäri saarta (sillä Paroksella löytyy nähtävää vaikka kuinka), istuin kirkolla joka päivä usean tunnin lukemassa kirjaa. Juuri sitä halusin Paroksella tällä kertaa tehdä. :) Ja ottaa kuvia.

Kierros Parikian vanhassa kaupungissa:

Turistikrääsäkatujakin löytyy - mutta maltillisesti..! ;) Täällä homma on vielä pysynyt ns. hyvän maun rajoissa eivätkä matkamuistomyymälät peitä koko keskustaa.

Vertaus. Katu klo 12.32.

Ja sama katu siestan aikaan klo 15.10. Paroksella turistikaupatkin viettävät siestaa. :) Kumpi näkymä on kivempi..? ;)

Kykladien saaret tunnetaan valkoisista taloistaan ja sinisistä ovistaan.

Parikian lisäksi vierailun arvoisia kohteita Paroksella ovat Naoussa, kuvauksellinen kalastajakylä ja kesäisin erittäin trendikäs paikka (Parikian jälkeen saaren toiseksi suosituin turistikohde), Lefkesin ihastuttava, vuorten keskelle kätkeytyvä amfiteatterimainen kylä sekä idyllinen Piso Livadi, pikkuinen kylä aivan meren rannassa (pysähdy täällä vaikka lounaalla saarenkiertoretkellä :)). Näissä kohteissa tuli vierailtua jo edellisellä Paroksen visiitillä - siksi saatoin nyt hyvällä omallatunnolla rentoutua Kastrolla kirjan parissa! ^_^