Jouduin perjantaina laivalla niin loukkaavan ja epäasiallisen käytöksen kohteeksi, että menin ihan sanattomaksi hämmennyksestä ja pahasta mielestä. Yleensä olen suhteellisen sanavalmis nainen ja osaan sanoa törkeille tyypeille ns. "vastaan", mutta nyt saatoin vain katsoa näitä ihmisiä hämmästyksen ja häpeän vallassa.
Kuten kerroin perjantain postauksessa, olin lähdössä iloisin mielin Siljan Happy Lobster -ravintolaan, jossa ruokailu on minulle aina laivamatkojen kohokohta. Ruoka on vain jotain niin hyvää, ja hinta-laatu-suhde saa tällaisen köyhäilijänkin suupielet korviin. "Rapuhetki" tuo minulle muuten niin arkiseen ja rutinoituneeseen laivamatkaan pienen kultareunuksen.
M/S Symphonyn Happy Lobster on todella ahdas, ja pienet pöydät ovat käytännössä aivan vieri vieressä. Se on myös aina täynnä, no, ainakin viikonloppuisin. Minut ohjattiin pöytään, jonka vieressä 15 sentin päässä istui noin viisissäkymmenissä oleva, vähän fiinimmän näköinen pariskunta. He olivat käymässä keskustelua jälkiruokavalinnoista, ja olivat hieman kyllästyneen näköisiä tarjoilijan viimein purjehtiessa heidän pöytäänsä ja pahoitellessa että he olivat saaneet hieman odottaa.
No, pariskunnan odotellessa jälkiruokaansa minä sain alkuruokani. Se oli Äyriäislautanen, ehdoton lempparini Happy Lobsterissa ja tilaan sen joka kerta. Taustatietona kerrottakoon, että en ole mitenkään hurjan tottunut rapuveitsen käsittelijä ja auon lähes kaikki ravut sormin. (Alkuruokalautasella tosin ei mitään suuria rapuja olekaan, ne saa mielestäni ihan kätevästi auki ilman veistä.) Muistan aina, kun tilasin äyriäislautasen ensimmäistä kertaa ja olin ihan että apua, miten näitä syödään... Lautasella taisi olla kolme erilaista välinettä niiden käsittelyyn. Sitten huomasin, että muutkin ravintolassa käyttävät sormiaan ja tarjoilijakin nauroi että "ota ihan rennosti, nämä saa syödä ihan miten haluaa". :)
Noniin, mutta siis perjantaihin. Olen jo pitkään aikonut kirjoittaa blogiin pienen jutun Happy Lobsterista ja rapujen syönnistä, ja halusin ottaa juttua varten pari kuvaa. Otin esiin kamerani ja nappasin Äyriäislautasesta muutaman kuvan. Tämä vei alle minuutin eikä varmastikaan kiinnittänyt kenenkään huomiota koko ravintolassa - paitsi viereisen pöydän fiinin pariskunnan. Laittaessani kameraa takaisin laukkuun, alkoi pariskunta kommentoida kuvien ottoani kovaan ääneen.
"Siis ei herranjumala miten noloa, ihan järkyttävää", mies sanoi.
"Aivan, siis niin järkyttävää", nainen komppasi.
"Voi hyvänen aika kun kaikesta pitää koko ajan olla ottamassa kuvia, tämäkään tyttö tuskin pystyy odottamaan että pääsee laittamaan kuvat jonnekin Twitteriin tai Facebookiin", mies sanoi.
"Niin juuri, ihan paaaaakko laittaa kaikesta syömästään heti kuva Facebookiin", nainen sanoi.
"Ihan järkyttävää", mies totesi. Äänensävy oli niin liioitellun teatraalinen, että jos en itse olisi ollut arvostelun kohteena, olisin varmasti revennyt nauramaan.
"Niin järkyttävää", nainen jatkoi.
Pariskunnan tarkoitus oli eittämättä, että kuulen kaiken tämän. Vaikka he eivät olisi korottaneet ääntään, olisin toki silti kuullut, istuinhan vain 15 sentin päässä. Päätin keskeyttää taivastelun ja sanoin heille:
"Anteeksi nyt vain kovasti, mutta aion kirjoittaa ravintolavierailustani jutun. Tarvitsen siihen kuvia".
"Niin joo, ihan varmaan", nainen sanoi ja katsoi minua niin ylimielisesti että ihan jäädyin.
"Ihan sama mutta järkyttävän noloa tuollainen", mies sanoi ja katsoi minua yhtä ivallisesti.
Olin niin puulla päähän lyöty että pystyin vain tuijottamaan heitä.
Siinä tämä hienon näköinen pariskunta istui kuvitellen olevansa parempia ihmisiä hienoine käytöstapoineen, ja katsoivat oikeudekseen alkaa arvostelemaan ja pilkkaamaan "noloa rahvasta". Toinen tulee ravintolaan hyvillä mielin syömään, ja nämä ihmiset alkavat ääneen pilkkaamaan häntä.
Kuva: 123rf.com © Alvaro Cabrera Jiménez
Nainen katsoi minua melkein aggressiivisesti, ilmeisen provosoituneena siitä, että ylipäänsä olin kehdannut avata heille suuni. Hän alkoi selittää:
"Me oltiin juuri Pariisissa, ja sielläkin yhdessä ravintolassa istui tyttö joka alkoi kuvaamaan croissantiaan, siis ihan kääääsittämättömän noloa. Siinä se väänteli ja käänteli itseään sen kameran kanssa, jooooka puolelta piti saada kuva siitä hemmetin voisarvesta, niin uskomattoman noloa."
Tätä kertoessaan nainen alkoi itse vääntyillä ja kääntyillä istuimellaan, esittäen croissant-tyttöä. Hän heilui tuolillaan niin että päätyi osittain melkein syliini. Aloin miettiä, oliko nainen juovuksissa. Aikamoisen ylimitoitettu reaktio kuvanottooni. Nainen ei kuitenkaan vaikuttanut humaltuneelta. Hän vaikutti vain - - erittäin ylimieliseltä ja tuohtuneelta.
Olisin halunnut sanoa vielä jotain, mutta en kertakaikkiaan kyennyt. Tunsin oloni loukatuksi ja samalla häpesin pariskunnan puolesta. Käsittivätkö he ollenkaan käytöksensä epäasiallisuutta? Miten joku kehtaa olla noin epäkohtelias ventovieraalle ihmiselle? Mitä olin heille tehnyt? Otin kolme kuvaa ruoka-annoksestani.
Käännyin pois ja aloin syödä rapujani. Hetken kuluttua kuulin, kun nainen vielä totesi miehelleen, "On se kyllä ihmeellistä että lapset ja nuoret ylipäänsä tilaavat mitään äyriäisiä kun eihän ne osaa edes syödä niitä." Mies komppaili.
Lapset ja nuoret...!
. . .
Ilta meni melkein pilalle. Olin vähän aikaa kuohuksissa moisesta julkisesta "hyökkäyksestä" ja oli aika ikävä yrittää siinä syödä annostaan jota olin niin kovasti odottanut, viereisen pöydän mulkoillessa ruokailuani. Onneksi pariskunta poistui pian ja hyvä ruoka pelasti tunnelmaa edes vähän. Toisen annokseni, Scampi-salaatin, sain syödä rauhassa.
Okei. Ruokien kuvailusta on tullut blogien ja muun kuvapainotteisen sosiaalisen median kautta varsinainen ilmiö, ja varmasti se ärsyttää joitakin ihmisiä. Helkkari, myönnän itsekin että se näyttää vähän huvittavalta ja joissain tilanteissa varmasti jopa nololta. Mutta häiritseekö se ketään? Ja jos häiritsee, eikö olisi kohteliasta pitää se omana tietonaan ja päivitellä vaikka kaverinsa kanssa keskenään tilanteen jälkeen?
Kumpi on nolompaa - se että ottaa kaikessa hiljaisuudessa valokuvan lautasestaan vai se että alkaa ääneen taivastelemaan ja dissaamaan kuvan ottanutta henkilöä - niin että henkilö ja puoli ravintolaa kuulevat? En pysty ymmärtämään tällaista perusteetonta ilkeyttä.
Luulen, että tässä asiassa minulla on arvostelijoitani paremmat perusteet todeta heidän käytöksestään;
"Ihan jääärkyttävää".'
P.S. Laitan tänne taas yhteisen vastauksen kaikille niille kommentin jättäneille joille en henkilökohtaisesti vastannut - kiitos "kollektiivisesta paheksunnastanne" tällaista rahvaan kyykytystä kohtaan, todella harmi ettei kyseinen pariskunta tai ylipäänsä heidän kaltaisensa "Paremmat Ihmiset" tätä juttua ja keskustelua lue. Voisi tehdä hyvää saada vähän ajattelemisen aihetta. Kaikkiin kommentteihin olisi tehnyt mieli vastata mutta niitä on niin paljon, kiitos runsaasta osanotostanne!
Onpas tähän syksyyn mahtunut paljon "firstejä" - ekaa kertaa iltapuvussa, ekaa kertaa Brysselissä, ekaa kertaa palkintogaalatilaisuudessa.
Ja eilen oli tuo viimeinen. :) Indiedaysin järjestämä Inspiration Blog Awards.
Gaalalook:
Olin ihan viimeiseen saakka laittamassa sitä French Connectionin Marie-mekkoa, mutta se vaihtui 45 minuuttia ennen gaalan alkua Fortino Tapiaan eli siihen barcelonalaisen suunnittelijan mekkoon. "Eihän tuo olekaan minkään Nanso-yökkärin näköinen", totesi Mr. Karkkipäivä nähdessään Tapian livenä. "Laitat sen!"
Ja niin sitten laitoin. :) Vyötä minulla ei ollut, ja kipitin viime tingassa Stockan kangasosastolle ostamaan kanttinauhaa joka sai toimittaa vyön virkaa. :D
Gaalameikki oli simppeli Red Lip Look. Huulilla Yves Rocherin Grand Rouge -puna sävyssä Rouge Vif (saatu blogin kautta).
.
Hiukset kävin laitattamassa siellä kätevässä pikakampauspaikassa Piece Of Hairissa, jonka esittelin blogissa kaksi vuotta sitten. Ansaitsee ehdottomasti tulla mainituksi toisenkin kerran (niinkuin Ella Bachén Creme Intex Kakkonen ;))! Aivan mahtava konsepti, jonka soisi leviävän laajemmallekin.
Tarvitset jonkun kivan kampauksen, mutta et varsinaista pitkän kaavan juhlaväkerrystä. Eikä se 80-100€:n hintakaan houkuta. Mitä tehdä? Jos asut Helsingissä, kipaise "Makkarataloon" Piece Of Hairiin. :) Piece Of Hairissa saa nopean biletukan tai siistin illalliskiharan alle 30 minuutissa 20-30€:lla. (Perushinta on 20€ ja kesto 20 min, mutta jos tukka on esim. tosi pitkä ja aikaa menee 30 minuuttia, hinta on maksimissaan 30€.) Aivan älyttömän hyödyllinen palvelu!
Gaalaseurana minulla oli ystäväni Suvi. Suvia on nähty Karkkipäivässä milloin minkäkinlaisissa meikeissä, viimeisimpänä papukaija-makeoverissa ja sainpa kunnian tehdä Suvin häämeikinkin.
Kuten kuvista näkyy, onnistun loistavasti näissä poseeraustilanteissa. ;) Tässä puolestaan Virven kanssa.
Kosmetiikkabloggaajacorner: Virve, Heidi ja Sonia.
.
Kauneuskategoriassa kolme eniten ääniä saanutta blogia olivat Saara Sarvas, PlusMimmi ja - - Karkkipäivä :)
Katsokaa tuota Saaran i-h-a-n-a-a lookkia! Siis eikä! ^_^ Niin PONI! Saara ja minähän jaetaan rakkaus My Little Poneihin, ja kävi ilmi että Mimmikin kuuluu ponifaneihin! Saara oli askarrellut sarven itse.
Voiton vei odotetusti Saara, Karkkipäivä palkittiin kakkosena ja PlusMimmi sai kolmossijan.
Onneksi lavalla ei tarvinnut juuri puhua mitään, olin aika kipsissä. :D Saara ja Mimmi jutustelivat juontajan kanssa kaikkea pirteää, ja kun mikrofoni lopuksi ilmestyi minun eteeni, sain suustani vain (Mr. Karkkipäivän puistellessa nolona päätään), "Ööö, ei mulla ole tähän nyt mitään fiksua läppää.."
* * huokaus * * No, minä olen minä. En mä osaa tällaisia. :)
Missä mun plakaati? No narikassa :) En tajunnut että sitä saatettaisiin haluta vielä kuvata. :)
Joten tässä vielä kuva tältä aamulta:
Tällainen oli mun elämäni ensimmäinen palkintogaala. :)
. . .
Iloinen kiitos teille minua äänestäneille <3 Olen otettu sijoituksestani, mutta sanon näin; eniten minua bloggaajana lämmittää se, kun joku lukija jättää kommentin. "Sinulla on kiva blogi. Tykkään siitä. Kiitos Sanni". Mikä voisi olla suurempi palkinto bloggaajalle? :)
Kiitos kun luette blogiani. <3 En olisi ilman teitä tällaista gaalaelämystäkään kokenut. :) Mukavaa sunnuntaita!
Satuin laivalla eilen tax free’n kemppariosastolle juuri sopivasti ”yleisöksi” tilanteesen, jossa keski-ikäinen mies oli saapunut myymälään hakemaan apua iho-ongelmaansa. Ymmärsin, että hänen ihonsa oli alkanut kuivua ja tuntua epämukavalta. Hän ja tax free’n (niinikään keski-ikäinen) myyjä keskustelivat aiheesta todella pitkään ja antaumuksella, olin ihan otettu siitä että a) mies oli todella tunnistanut ja tunnustanut ihonhoidollisen tarpeensa ja että b) myyjä jaksoi hänelle niin seikkaperäisesti ihon ja kosmetiikan toimintaa selittää. Ja mies jaksoi kuunnella.
Kulkiessani ohi myyjä oli juuri selittämässä miehelle suihkugeelin ja kasvoputsarin eroa (miehethän tavallisesti pesevät itsensä päästä varpaisiin samalla tuotteella – yleensä sillä suihkushampoolla), ja kuulin jotain niin erikoista että oli pakko pysähtyä hajuvesihyllyn toiselle puolelle kuuntelemaan myyntipuhetta. Tällä laillako miehiä vakuutetaan kasvoputsarin tarpeellisuudesta..? Oli kyllä todella "mielenkiintoiset" perustelut, jollaisia en ole aiemmin tällä alalla kuullut!
Myyjä selitti, että kasvojen iho erittää erilaista talia (!) kuin muu kroppa, ja että suihkugeelin pesevät ainesosat kykenevät puhdistamaan juuri sitä ”kropan likaa”, ei kasvojen. ”Kasvojen iho on aivan erilainen, vartalolle suunniteltu tuote ei liuota kasvojen talirauhasten erittämää rasvaa.” Mies nyökkäili. Myyjä puhui rauhallisella ja vakuuttavalla äänellä, painotti sanomansa pääkohtia selkeästi ja mies vaikutti ymmärtävän – ja jopa kiinnostuneelta kuulemastaan. Pystyin tunnistamaan todellisen myynnin ammattilaisen, wow, olinkohan itse koskaan osannut puhua miesasiakkaalle noin selkeästi..? Mutta mitä ihmettä myyjän sanat oikein pitivät sisällään..?
Myyjä jatkoi kertomalla, että kasvojen puhdistustuotteisiin valitaan aivan erilaiset pesevät ainesosat. Nämä ainesosat eivät ainoastaan puhdista kasvojen rasvakerrosta, vaan myös ”rentouttavat” ihoa niin, että huokoset jäävät enemmän auki ja kykenevät näin ollen vastaanottamaan päälle levitettävän kosteustuotteen paremmin. Väärä (eli se kropan) puhdistustuote vaikuttaa päinvastoin, eli saa huokoset menemään suppuun niin että iho ei vastaanota kosteustuotetta yhtä tehokkaasti. Tämä on erityisen huonoa juuri kuivalla ihotyypillä, ja johtaa siihen että iho kuivuu entisestään vaikka kuinka levität sille kosteusvoidetta suihkun jälkeen.
En ole opiskellut kosmetologiksi enkä toki omaa minkäänlaista dermatologian erityisammattitaitoakaan, mutta kyllä vähän haavi aukeni kuulemastani. Mitä tämä myyjä oikein syötti miehelle? Ettäkö suihkugeeli poistaa vain vartalolle erittynyttä hikeä, rasvaa ja muuta likaa, eikä toimi kasvoilla? Erilaiset pesevät ainesosat? Ja mitä tämä huokosten rentouttaminen oikein on..?
Totta, suihkugeelin ja kasvoputsarin pesevät ja hoitavat ainesosat ovat useimmiten keskenään eri mittasuhteissa, niin että suihkugeeli on yleensä pesevämpi ja kuivattavampi – mutta ei siksi että siinä olisi eri pesevät ainesosat, vaan koska siitä puuttuu kasvoputsareihin lisättyjä pehmentäviä ainesosia.
Hygieniatuotteissa käytetyt tensidit ovat kauttaaltaan niitä ihan samoja, useimmiten näitä meidän kaikkien tuntemia sulfaatteja. Ihan saman sodium lauryl/laureth sulfaten löydät niin suihkugeelistä, nestemäisestä käsisaippuasta kuin kasvoputsaristakin. Ja totta kai ne kaikki poistavat iholle kertyneen peruslian (hiki, tali, kaupunkisaasteet) samalla lailla. (Meikki voi olla eri asia, mutta sen poistoon mies oletettavasti ei ollut hakemassa apua ;)).
Myyntitilanne jatkui vielä vaikka kuinka pitkään. (Oikeasti pisteet miehelle paneutumisesta asiaan, hän selvästi halusi ne ihan parhaat ja sopivimmat tuotteet ja esitti myyjälle jatkuvasti tarkentavia lisäkysymyksiä. :))
Seuraavaksi myyjä esitteli miehelle kosteusvoiteiden eroja ja levitystapoja, ja tämä kuulosti jo ihan tutulta peruskauralta. Lisämyynnin kannalta myyjä luonnollisestikin kertoi, ettei kasvovoide sovi silmänympärysiholle (”Se on niin ohutta ettei mitenkään pysty imemään kasvovoiteen sisältämää rasvamäärää”) ja suositteli erillistä voidetta tälle alueelle. Miehen kysyessä, mitä eroa on kalliimman ja halvemman voiteen välillä, myyjän ääni vähän hidastui, - tätä on aina hieman hankala selittää asiakkaalle. Kiinnostavasti, myyjä valitsi esittää asian niin, että kalliissa voiteessa ”rasva-aineet ovat eri laatuisia”. Niihin on valittu laadukkaammat ja hoitavammat rasvat, joilla on lisäominaisuuksia halpaan perusvoiteeseen nähden, kuten silottava ja ihon väriä tasoittava vaikutus. Rasvaisempaa ja kalliimpaa voidetta kuulemma tarvitsee myös levittää iholle vähemmän kuin halvempaa (--> kosmetiikkafirmojen klassikkoväite, ”selektiiviset tuotteet ovat riittoisampia”). Mies vaikutti ymmärtävän tämänkin.
(Mutta mitähän myyjä olisi vastannut jos mies olisi huomannut, että myös niiden halvempien voiteiden pakkaustekstit lupaavat silotusta ja tasoitusta…?)
Tässä vaiheessa mies ja myyjä poistuivat toiseen osaan myymälää enkä enää viitsinyt lähteä heitä ”varjostamaan”. :D Mutta olipa kyllä hurjan kiinnostava myyntikeskustelu..! Olisin ollut todella utelias kuulemaan selityksen sille kasvoputsarin ihohuokosia rentouttavalle vaikutukselle, harmi ettei mies kysynyt siitä tarkemmin. Jäin myös miettimään, olisiko myyjä vetänyt samantyylisen myyntipyheen naisasiakkaalle, vai oliko tämä suihkugeeli vs. kasvoputsarit –perustelumalli kehitetty vain miehille. ;)
