Eilen torstaina 31. lokakuuta "trikootyttö-Sanni" pukeutui ensimmäistä kertaa elämässään iltapukuun ja muuttui "juhladaami-Sanniksi".
Varsinainen makeover!
Moi! Tässä minä olen normaalisti! :) Tämän vuoksi Karkkipäivä ei ole muotiblogi. Eikä tyyliblogi. :)
No, onhan mulla toki Tyyli, niinkuin kaikilla. :D Ja se on tässä:
Eli tästä voitte lähteä kopsaamaan jos tuntuu että mun tyyli kolahtaa. :) Prismasta löytyy muuten hyviä kenkiä. Helppo ostaa ruokaostosten yhteydessä ^_^.
Torstain juhlat liittyivät mieheni työhön, ja alunperin emme olleet pääsemässä koko tilaisuuteen. Olin asiasta ihan huojentunutkin koska en omista juhlagarderobia ja tuollaiset hienot tilaisuudet muutenkin jännittävät minua.
No, tilanne sitten muuttui, ja mies joutui näin ollen hankkimaan minulle iltapuvun. :) Kaikeksi onneksi puku löytyi yllättävän kivuttomasti ja valitsemani puku on mielestäni todella kaunis. Tarpeeksi yksinkertainen koruttomaan tyyliini.
Kampaukset ovat Magnetic Hairin Hennan erikoisalaa. Olen muutamia kertoja lähtenyt kampauksesta lähes kiusaantuneena kun kampaus on ollut niin kaukana omasta tyylistäni ja toiveistani. Esimerkiksi kerran pyysin cocktailtilaisuuteen sopivaa, rentoa ja vähän sotkuista kampausta joka ei näyttäisi siltä että sitä on nyperretty kaksi tuntia - sain sellaisen vanhojen tansseihin sopivan, hiuskukkasilla viimeistellyn "barokki"tukan. Nolous...!
Hennan tekemä kampaus oli todellakin mieleeni; juhlava, elegantti ja samalla nuorekas ja moderni. Upea!
Sain Magneticissa myös manikyyrin. Kosmetologi-Laura joutui toteamaan, ettei nysäkynsiraukkoihini (hän ei käyttänyt noita sanoja :D) oikein saanut mitään näyttävää lookkia, ja ranskalainenkin olisi lyhentänyt kynsien ilmettä. Niihin tehtiin nude geelilakkaus OPIn tuotteilla.
Sävy on OPIn Bubble Bath. Kaunis, läpikuultava roosa-nude.
Juhlameikkiin tein siniharmaan smokeyn ja huulille valitsin nudea beigeä. Teen meikistä vielä erillisen tutorial-tyyppisen jutun.
Tässä minä sitten olen "prinsessana". :) (Puku on tumma savunsinen, mutta näyttää kuvissa mustalta.)
Kääk, en meinannut tuntea itseäni kun katsoin peiliin...! :) Tältäköhän tytöistä on tuntunut aikoinaan Vanhojen Tansseissa..? Itse jätin ne väliin koska en vain voinut kuvitella mitään epämukavampaa tilannetta kuin esiintyä juhlapuvussa ja opetella jotain hienoja tansseja... Voi nuorta Sannia. Nyt valitsisin varmaan toisin.
.
.
Nämä ovat viimeiset kuvat jotka armas Canon 50D:ni otti. Sitten se meni rikki. :(
Loppuillalta ei sitten paljon kuvia olekaan.
Tämä kuva on miehen puhelimella otettu. Nauran jollekin juhlapuheelle. Oli hauskaa enkä juurikaan mokaillut. Paitsi alkudrinkin kanssa. Siemaistuani lasista pari kertaa mies totesi ystävällisesti, ettei alkumaljaa tulisi maistaa ennenkuin isäntä on kohottanut maljan.
No, tiedän sitten ensi kerralla. :) Seuraaviin juhliin osaan jo ehkä mennä rennommin. :D
P.S. Kiitän tässä nyt yhteisesti kaikkia kommentin jättäneitä, niin kauniita sanoja olette kommenttiboksiin kirjoitelleet! Ihan tässä häkeltyy. (Voisi melkein nousta päähän lukea noin monta ihanaa kommenttia itsestään, mutta onneksi näytän tältä vain kerran 34 vuodessa niin palaan pian maan pinnalle! :D)
...iltajuhlat!
Oikeasti - melkein jännittää! Osaanko vieläkään pitää haarukkaa ja veistä oikein? :D
(Muistatte ehkä kesäisen paljastukseni...)
Olen siis juuri kohta lähdössä elämäni ensimmäisiin iltapukujuhliin. En osallistunut aikoinani edes Vanhojen Tansseihin koska Sanni ja mekot ei vain oikein kuulu yhteen.
Toivottakaa onnea..! ^_^ Jospa nyt en ihan kompastuisi pukuuni...!
Kerron lisää huomenna! :)
P.S. Valitsin sen oikean silmän meikin ;)
Suomalainen omena on kyllä herkkua. Ja minulle vielä sellaista harvemmin syötävää herkkua. (Olen enemmän marja- kuin hedelmäihminen jo ruokavalionkin puolesta, mutta jos jonkun hedelmän haluan syödä niin se on kyllä omena. :))
Sisareni oli poiminut omenoita vähän liikaakin omiin tarpeisiin ja kiikutti minulle kassillisen punaposkia. No, en minäkään näitä pysty yksin tuhoamaan kun äijäkään ei syö hedelmää. Kun ei omppusia halua hukkaankaan laittaa, niin mikäpä olisikaan parempi käyttökohde kuin leivonnaiset! Jotka saa pakkaseen ja niitä voi nauttia talven läpi. :)
Kietaisin omenoita muffineihin, ja kokeilin tällä kertaa ihan uutta reseptiä joka nousi välittömästi vhh-leivonnaissuosikkien kärkeen! (Toinen suosikki on Julmetun Mehevä Porkkanakakkuni, testaa ja hämmästy :))
Tämä mascarpone-juustolla kesytetty suussa sulava muffiniresepti löytyy Annika Rognebyn "Karpin Leivontakirja" -kirjasesta (aargh, että mä vain jotenkin inhoan tuota 'karppi' -sanaa..!).
Aiemmin olen tehnyt vhh-muffineita (en näköjään muuten osaa päättää sanoako muffinit vai muffinssit ;)) kookosjauho-ohjeella, jolla muffuista tulee huomattavasti kuivempia - vaikka oikein nameja ovat nekin. Kookosjauhopohjainen resepti löytyy tästä postauksesta.
Annikan kirjassa muffineihin on käytetty täytteenä mustikka-vadelmaa, mutta luonnollisestikin taikinan sisään voi survoa mitä tahansa herkkua. Aion kokeilla seuraavaksi porkkana-inkivääri- ja chili-suklaamuffineita tällä reseptillä.
Ohje:
1,25 dl Sukrinia eli erytritolia (tai muuta makeutusainetta, itse laitoin vain desin ja tuli tosi makeaa omaan makuuni)
75 g voita
3 munaa
0,5 tl aitoa vaniljaa (itse laitoin vanilja-aromia)
100 g Philadelphia-juustoa tai Mascarponea
1,5 tl leivinjauhetta
0,75 dl mantelijauhoa
0,25 dl psyllium-jauhetta
Vatkaa huoneenlämpöinen tai kevyesti sulatettu voi ja makeutusaine kuohkeaksi. Sekoita joukkoon kananmunat. Lisää Philadelphia tai mascarpone. (Minä laitoin mascarponea ja toiseen satsiin Lidlin rasvaista maitorahkaa.) Sekoita yhteen kuivat aineet ja lisää taikinaan.
Annostele muffinivuokiin, lisää täytteet (tai sekoita ne jo kulhossa taikinaan, makuasia :)) ja paista uunin keskitasolla 200 asteeessa n. 20 minuuttia.
Vanilja ja Ceylon-kaneli toivat näihin muffineihin mielettömän aromin. Pisara vaniljaa makes all the difference! :)
Tiesittekö muuten, että Ceyloninkaneli on sitä aitoa kanelia, ja kaupan maustehyllyssä myytävät kanelilaadut taas halvempaa kassiakanelia joka on eri makuista? Ceyloninkaneli on miedompaa ja makeampaa. (Kassiakaneli muuten sisältää kumariinia joka voimistaa kanelin makua, mutta on maksatoksinen aine. No, tämä ei tietty liity muffineihin mitenkään. :))
Itse olen ostanut Ceylon-kanelini iHerbistä. Mistäs muualta. :)
Annikan ohjeessa muffineita neuvotaan paistamaan 30 minuuttia, mutta minun uunissa ne alkoivat tummua jo 15 minuutissa ja otin ne ulos 20 minuutin kohdalla.
Ripottelin muffinien päälle mantelilastuja, kookoshiutaleita ja hasselpähkinärouhetta sekä kanelia.
Mascarpone-mantelijauhomuffinin rakenne on mehevän pehmeä ja sienimäinen verrattuna kookosjauhomuffiniin.
Mascarpone-versiota haukatessa minulle tuli koostumuksesta heti mieleen, että tämä ohje sopii myös vuokaan tehtäväksi piirakkana. Jos siis tykkää sellaisesta pehmeästä piirakkalaadusta, toisethan ovat rapean murotaikinan ystäviä. :) Tai lehtimäisen voitaikinan.
Eipä sitten muuta kuin seuraava omenaherkku uuniin piirakan muodossa. :)
Laitoin piirakkaan myös pekaanipähkinöitä ja hasselpähkinärouhetta. Ja tietysti kanelia.
Tein pohjasta todella ohuen ja piirakkaan tuli jopa sellainen vähän pannukakkumainen fiilis. Erittäin hyvää!
.
Ja sitten vain pakkaseen! :)
