Vaikka ei pitänyt kirjoittaa vaatteista niin ilmeisesti moni teistä halusi tietää minkä mekon sitten lopulta valitsin... Joten jos nyt tämän kerran vielä. :)

Ja sehän oli se teidän mielestänne huonoin eli numero 4, a.k.a "Nanso-yöpaita" ja "säkki". Mekko eroaa muista kandidaateista sillä, että se on paikallisen suunnittelijan tekemä ja pienestä, suunnittelijan omasta putiikista ostettu "one-of-a-kind". Muut mekot olivat perusbrändikamaa El Corte Inglésin naistenvaateosastolta.

Totta, mekko on minulle aavistuksen liian suuri tai ei istu täydellisesti ainakaan vyötärön kohdalta. Tein huomion liikkeessäkin, mihin suunnittelija vakuutteli että mekon kuuluukin olla vähän löysä, mallin ei ole tarkoitus olla tiukka. Luisin mielestä mekko oli kirkkaasti paras, ja koska itseänikin viehätti ajatus paikallisen suunnittelijan mekosta, ostin "Nanso-yökkärin". :) Vyön kanssa sain vyötärönkin mieleisekseni, ja mekko on tyylillisesti juuri sitä simppeliä meikäläistä.

Mutta joo... ennen pikkuputiikkeihin eksymistä olin jo päättänyt ostavani numero ykkösen... French Connectionin Marie Stretch Dress'in.  Se jäi roikkumaan El Corte Inglésiin varaukseen. Olin ihan varma että palaisin hakemaan sen. Mutta sitten ostin "säkin". Enkä enää palannut Inglésiin.

Sitten kysyin teidän mielipidettänne. En laskenut "ääniänne", mutta vaikutti siltä, että vaalea numero 2 vei voiton ja numero 1, Marie Stretch, oli ihan kannoilla. Vaalea oli minustakin itse asiassa se kaikkein paras, mutta siitä ei ollut minun kokoani (36). Ahtauduin kokoon 34 jonka tiukkuuden moni teistä panikin kuvassa merkille.

No, Marie ei jättänyt minua rauhaan. Tänään päätin sitten lähteä vielä katsomaan sitä. Jos nyt kuitenkin sijoittaisin vielä siihenkin... Marien hinta 175€ oli melkein tuplasti enemmän kuin ostamani paikallinen mekko ja se tietysti pikkuisen jarrutteli.

Mutta voitteko uskoa tuuriani...! Kun tänään saavuin El Corte Inglésiin - Marie-mekkoni roikkui 30% -alennusrekissä!! Melkein kiljaisin syöksyessäni rekille - jesss, kokoni 36 oli kolmen jäljellä olevan joukossa! El Corte Inglésillä on meneillään 8 päivän alennuspäivät ja joka päivä nostetaan eri vaatteita 30 prossan alennukseen. Ja juuri tänään lauantaina minun pikkumustani kuului niihin...! Uskomatonta!

Voitte uskoa että marssin Marieni kanssa samantien kassalle. Kai minun kuului saada tämä! :)

Tykkään kyllä edelleen tuosta "Nansostakin", luulen että sille tulee arkisuutensa vuoksi lopulta enemmän käyttötilaisuuksia kuin tälle FC:n "herutusmekolle". (Tuo kaula-aukko saisi tosiaan olla vähän niukempi....)

Gaalaan taitaa kuitenkin lähteä Marie! :)

P.S. Huvitti, kun Mr Karkkipäivä kaikessa hiljaisuudessa hankitulla "some-asiantuntijuudellaan" huomautti aiemmasta "Mikä mekko?" -postauksestani, että ilmaisun 'kotiuttaa' käyttö oli erinomaisen huono valinta. Ilmaisu kuulema kuuluu blogimaailman kuluneimpiin ja vihatuimpiin, eikä kukaan itseään verbaalisti kunnioittava bloggaaja käytä sitä. Okei. :) Vahvistaa siis sen, että en juurikaan lue blogeja.

Kuvakertomus perjantailta.

(Piti vaihtaa alkuperäinen otsikko kun sen pituus alkoi vaivata esteettistä silmääni ;))

Päivä alkoi kävelyllä Grácian halki lempikatuani Verdiä. (Tämä ravintoloita, kuppiloita, leipomoita ja pikkupuoteja täynnä oleva kapea, tunnelmallinen katu taitaa olla muutaman muunkin suosikki Gráciassa ;)).

Grácia on kyllä siitä mieletön kaupunginosa, ettei täällä mitään tylsiä ja rumia katuja näytä olevankaan, minne ikinä käännytkin niin aina on edessä joku kiva aukio tai kiinnostava katu. Täällä on myös teattereita, taidegallerioita, kulttuurikeskuksia, kauppahalleja... Aivan ihana paikka kertakaikkiaan, en muista että missään päin maailmaa olisin törmännyt varsinaisen keskustan ulkopuolella yhtä kivaan kaupunginosaan.

Pysähdyimme kauppahalliin katsomaan kaloja. Luis ja minä tykkäämme kummatkin kalatiskeistä visuaalisesta näkökulmasta. Jäässä tököttävät kalat kangistuneine, hämmästyneine ilmeineen ovat kuin taidetta. Niiden "kasvoja" on jotenkin synkän kiehtovaa tarkkailla... Tiedän, kuulostaa varmaan ihan pimeältä. :)

Kalataiteesta toisenlaisen taiteen pariin... Nimittäin maalaustaiteen. Menimme Luisin taidekoululle jossa Luis maalaa muotokuvaani. Hän ei ollut tyytyväinen viime vuonna maalaamansa potrettiin ja maalaa siksi uuden.

Ateljeen värit <3

Luisin opettaja Xabi kävi välillä antamassa vinkkejä.

En tajunnut vilkkaasta keskustelusta juuri mitään, ja parempi niin. :) Tuntuu kyllä hassulta istua maalattavana - joku tuijottaa sinua intensiivisesti ja yrittää vangita persoonasi kankaalle. Ja sitten vielä toinenkin tulee tuijottamaan, kääntelee päätään, kurtistelee kulmiaan, osoittelee naamaasi ja selittää miten tuon ja tuon ja tämän kohdan naamastasi voisi maalata paremmin. :)

En katsonut maalausta, haluan nähdä sen vasta valmiina. Muotokuva viimeistellään maanantaina.

Menimme kotiin lounaalle ja seuraavana ohjelmassa oli iltapäivänäytös Cinema Verdissä. Verdi-kadun elokuvateatteri on yksi niistä muutamista Barcelonassa, joissa elokuvat voi nähdä alkuperäiskielellä.

Katsoimme A Last Quartet -elokuvan, josta pidimme kovasti. Kyllä Christopher Walken on aina niin.... Christopher Walken. Jäykkine tyyleineen yksi Hollywoodin karismaattisimmista näyttelijöistä. If you ask me.

Sitten taas kotiin tekemään pikainen kynsipostaus, ja kahdeksan jälkeen suuntasimme illalliselle.

Kohteena Girona- ja Rosselló -katujen kulmassa ala-Gráciassa sijaitseva Bar Morryssom. Tässä teille jälleen ruokapaikkavinkki! :)

Itse bongasin Morryssomin ruotsalaisesta matkailulehdestä. Ahvenanmaalaisen (!), Barcelonassa asuvan toimittajan jutussa keskityttiin Gráciaan ja toimittaja listasi Morryssomin yhtenä lemppari-tapas-paikkanaan. Täällä saa niitä oikeita, runsaita tapasannoksia. Monet turistien tapaksiksi luulemat, pienemmät ja tikulla lävistetyt (ja keskustassa usein todella ylihinnoitellut) annokset ovat pintxoja, jotka tarjoillaan lähes aina leipäpalan päälle kasattuna. Itsekin vinkkasin teille viime toukokuussa virheellisesti tapasbaarista Bornissa, kun kyseessä on virallisesti pintxo-baari. ;)

Morryssom on todella suosittu ja yhdeksään mennessä kaikki pöydät olivat täynnä. Tapas-menu on laaja ja täältä löytyy kaikkea simpukoista makkaraan. Me tilasimme sinisimpukoita, grillattua seepiaa, juustoa ja savustettuja vihreitä pimientoja (mitä nuo pienet, vihreät paprikan kaltaiset on suomeksi..?). Juusto ei todellakaan sopinut muiden ruokien makumaailmaan mutta tiedättehän meikäläisen... juustoa on vain aina saatava... :D

Neljä annosta maksoi yhteensä alle 20 euroa ja lautaselliset olivat todella runsaita. Kaksi ihmistä tulee neljästä tapas-annoksesta kylläiseksi. Pikkuisen eri näköiset lautaselliset kuin keskustan turisti-tapas-paikoissa...

Masut täynnä suuntasimme takaisin ylä-Gráciaan ja kotiin.

Niin tunnelmallisia nämä kadut....

Verdi-kadulta aloitettiin ja Verdi-katuun päätetään päivä.

Olimme kotona puoli yhdeltätoista ja olin niin väsynyt että menin poikkeuksellisesti nukkumaan saman tien.

Tällainen oli päiväni Barcelonassa perjantaina kahdeksas marraskuuta. :)

Kynsimoikat!

Ajattelin käydä raportoimassa, miten viime viikon torstaina laitettu geelimanikyyrini on kestänyt (kun sitä ainakin yksi lukija kysyi :)).

Kyseessä on ensimmäinen kerta kun olen kokeillut geelilakkausta, joten itsellenikin on ihan mielenkiintoista tarkkailla miten hyvin se kestää. Geelilakkauksen luvataan kestävän parhaimmillaan noin kaksi viikkoa. (Ainakin OPIn geelilakkauksen, muista merkeistä en tiedä.)

Kynnet tänään perjantaina 8.11.

Tiedän, että geelilakkaus on ihan tuttu juttu monelle teistä blogin kosmetiikka-aktiivisista lukijoista, mutta heitäkin varmasti on, joille termi ei sano mitään (kuten äitini ;)). Joten heille kerrottakoon, että kyseessä on led-lampun valossa kovetettava erikoislakkaus, joka kiinnittyy kynnelle tavallista kynsilakkaa tanakammin. Kynnelle tulee ensin pohjustava lakkakerros, sitten värilakka ja lopuksi kiinnittävä päällyslakka, ja jokainen kerros kovetetaan led-lampun alla.

Geelilakkauksen poistaminen onnistuu kotioloissa asetonipitoisella kynsilakanpoistoaineella (poistoainetta pumpuliin, pumpulit sormenpäihin ja foliot ympärille, odottele 10-15 minuuttia  ja pitäisi irrota), tai sitten lakkauksen voi käydä poistattamassa salongissa.

Minulle Magnetic Hair & Skincarella laitettu OPI-geelilakkaus on kestänyt oikein hyvin, tänään on 9 päivää manikyyristä ja vain muutaman kynnen lakkauksen alareuna on hieman "ilmoittunut". Pysyisiköhän nämä vielä siisteinä sinne Inspiration Awardseihin saakka..? No, se taitaa olla jo vähän turhan toiveikasta! ^_^ Mutta tosi kiva manikyyri kyllä kun saa siistit kynnet näinkin pitkäksi aikaa. Saa vielä nähdä miten poistamisen kanssa menee...

Onko siellä lukijoiden joukossa paljon kotigeelilakkausten tekijöitä? Miten hyvin teillä pysyy?

P.S. Eiliseen postaukseen liittyen - voivoi, teidän kommenteista päätellen taisin tehdä väärän mekkovalinnan.....