Kaupallinen yhteistyö: Ruohonjuuri
Palataan taas hetkeksi kauneusaiheisiin :)
Olen viime vuosina tykästynyt yhä enemmän minimalistiseen ihonhoitoon, ja vaikka purkkihullu olenkin, oma rutiinini on kutistunut kutistumistaan. Viimeisin merkittävä muutos oli vaahtoputsarin tai yleisesti kaksospuhdistuksen poisjääminen ja korvautuminen pelkästään öljyputsarilla.
Rakastan öljyjä, seerumeita ja kasvovesiä ja minua viehättää niiden tarjoama hoidollinen kokonaisvaltaisuus sekä kustomoinnin mahdollisuus. Kaikkein riisutuimpaan ihonhoitoon riittää hyvä kosteuttava kasvovesi sekä kasvoöljy; voit säätää ravitsevuuden tason öljytippojen määrällä. Öljypohjaiset tuotteet ovat yksinkertaisesti erittäin tehokkaita sekä puhdistamaan että hoitamaan - ja samalla hellävaraisia.
Kotimaisen Pure Beautyn valikoima ja lähestymistapa nojaa vahvasti tähän yksinkertaisuuden periaatteeseen. Sarja koostuu vesi- ja öljypohjaisista ihonhoitotuotteista: öljyistä, balmeista, kasvovesistä ja seerumeista. Yksi voide on tuotu mukaan tarjoamaan vaihtoehto niille kuluttajille, jotka voiteista pitävät.
Tässä postauksessa esittelen Pure Beautyn uutuustuotteet sekä minimalistisen ihonhoitorutiinin omilla Pure Beautyn suosikkituotteillani.
Tämän keväään uutuuksia ovat Eye Serum sekä Bath & Shower Oil. Uutuudet sekä Omega Cleansing Balm kuuluvat Ruohiksen toukokuun tarjouksiin.
EYE SERUM ROLL-ON 15,99€ / 10 ml (norm. 19,99€)
Eye Serum tuo sarjaan viimein myös silmänympärystuotteen. Kevyt ja nestemäinen Eye Serum sisältää hyaluronihappoa, kofeiinia sekä antioksidanttista variksenmarjauutetta koivunmahlauutepohjassa. Se kosteuttaa ja napakoittaa ihoa, ja kuten ”ollaan opittu”, kofeiini on myös vahva, erittäin hyvä antioksidantti.
Pure Beauty Eye Serum sopii normaalille ja/tai turvotukseen taipuvaiselle silmänalusiholle yksinään tai kuivalle ja ikääntyneelle iholle silmänympärysvoiteen alle lisätuotteeksi. Tuote on erinomainen etenkin kesään! Säilytä Eye Serum jääkaapissa, ja saat bonuksena viilentävän lisävaikutuksen.
SHOWER & BATH OIL 18,40€ / 200 ml (norm. 22,95€)
Uutuus-suihkuöljy sopii kuin nenä päähän kuivalle iholle tai puhdistamaan vartalon iholta mineraaliaurinkovoide. 😍 Pure Beautyn vaahtoamaton suihkuöljy on teknologialtaan tismalleen samanlainen kuin kasvojen puhdistusöljyt, toki sillä erolla, että öljyt on valittu sopimaan erityisesti vartalolle.
Koostumuksesta löydämme rypsi- ja hamppuöljyä sekä ystävämme polyglyceryl-4 oleate-emulgaattorin, joka muuttaa öljyn maidoksi kosketuksissa veden kanssa, ja auttaa suihkuöljyä huuhtoutumaan iholta. Tuote ei jätä iholle yhtään öljyistä tunnetta.
Nourishing Shower & Bath Oil’issa on ihanan kesäinen, lämmin tuoksu, sellainen kevyesti trooppinen, mutta ei vahvasti makean kukkainen. Tykkään tästä tosi paljon!
Huomio: hyvin monet suihku- ja kylpyöljyinä markkinoitavat tuotteet lopulta kuitenkin sisältävät myös vaahtoavia ainesosia, mutta ei Pure Beautyn suihkuöljy. Tämä on 100% sitä mitä sanoo olevansa.
Tältä näyttää mun iholle sopiva minimalistinen ihonhoitorutiini Pure Beautyn tuotteilla:
Puhdistus: Omega Cleansing Balm
Vesikosteutus 1: Birch Sap Mist
Vesikosteutus 2: Hydra Booster -seerumi
Öljykosteutus: Glow Booster Oil
Silmänympärykset: Eye Serum (tähän päälle laittaisin itse vielä Pure Beautyn Antioxidant-voidetta, koska seerumi ei yksinään riitä mun kuivilla silmänympäryksillä)
Klassikkotuote: Karkkipäivää säännöllisesti lukevilta ei varmasti ole jäänyt huomaamatta rakkauteni Pure Beautyn Birch Sap Mist -kasvoveteen (22,95€ / 100 ml). Se on yksi parhaita kosteuttavia kasvovesiä jonka tunnen. En ole yksin tämän kokemuksen kanssa, ja Birch Sap Mististä onkin muodostunut yksi Pure Beautyn ikonisimmista tuotteista - kenties jopa se kaikkein fanitetuin. Tämä nousee jatkuvasti myös muiden ihonhoidon asiantuntijoiden suosituksiin.
Hydra Booster -hyaluronihapposeerumi (27,95€) on aivan älyttömän hyvä, ja hämmästelen, ettei tämä ole laajemmin tunnettu hyaluronihapposeerumeiden kentällä. Hintakin on edullinen. Pullossa on 250 mg hyaluronihappoa seuranaan kosteuttavia sokereita; inositolia ja sorbitolia sekä antioksidanttirikasta suomalaista kuusenkerkkäuutetta. Veden sijaan seerumissa on harvinainen appelsiinihydrolaattipohja - ei siis appelsiininkukka, vaan appelsiinin höyrytislauksessa syntyvää hedelmävettä. Sillä on raikastava vaikutus.
Pure Beautyn Hydra Booster tuntuu iholla ihanan raikkaalta ja kosteuttavalta, eikä jätä ihoa tahmeaksi. Seerumi on hajusteeton.
OMEGA CLEANSING BALM 19,99€ / 120 ml (norm. 26,95€)
Tammikuisen putsariöljyvertailuni aikaan tämä kaveri oli minulla vielä testaamatta, mutta tilanne on tämän jälkeen korjattu, ja olen kevään aikana tehnyt tuttavuutta Pure Beautyn mainion balmiputsarin kanssa.
Putsari sisältää auringonkukan-, mustaherukan- ja pellavansiemenöljyä sekä sokeripohjaisen emulgaattorin (sukroosipalmitaatti), joka muuttaa öljyn maidoksi veden vaikutuksesta. Koostumus sulaa iholle miellyttävästi eikä ole liian jäykkää kuten joissain balmiutsareissa. Hyvin miedossa tuoksussa on aistittavissa vaniljaa. Omega Cleansing Balm huuhtoutuu iholta erittäin hyvin eikä jätä rasvaista tunnetta.
Pure Beauty Glow Booster Oil ei toistaiseksi kuulu Ruohonjuuren valikoimaan, mutta sen tilalla voi käyttää ikääntyneellä iholla esimerkiksi Pure Beautyn Arganöljyä, kuivalla ja atooppisella iholla Arctic Treatment -öljyä ja rasvoittuvalla & sekaiholla Jojobaöljyä. Rasvoittuvalla iholla kasvovedeksi voi valita talintuotantoa tasapainottavan Berry Mist -kasvosuihkeen.
💡Vinkki: sekoita öljy kämmenellä yhteen Hydra Booster -seerumin kanssa, ja saat raikkaan "voiteen", joka imeytyy paljon nopeammin, kuin öljy yksinään. :) Ihosi saa samalla sekä öljyn että seerumin hyödyt, vailla öljyn imeytymisen odottelua. Vinkki, jota en väsy jakamaan, sillä se on vain NIIN hyvä. Olenpahan myhäillen huomannut, että nyt yhä useampi brändi kuten myös vaikuttaja on alkanut nostaa tätä vinkkiä. Se on yksinkertaisesti niin hyvä!
Jos kuitenkin rehellinen voidekoostumus on enemmän sinun juttusi, mikä on totta kai ok - ja voiteilla on myös omat etunsa! - kokeile Pure Beautyn Antioxidant-voidetta (27,95€ / 60 ml) viimeistelemään Pure Beauty -ihonhoitorituaali.
Kurkkaa kaikki Ruohonjuuren toukokuun tarjoukset verkosta, tai käy inspiroitumassa Ruohiksen myymälöissä.
Hei, tämä täytyy ehdottomasti jakaa: mun kotikaupunki Kuopio on toukokuussa saanut oman Ruohonjuuren! 🤩 Kuopion Ruohis löytyy Matkuksen kauppakeskuksesta.
"Hyvää lomaa!" saan kuulla käytännössä aina, kun lähden Kreikkaan.
Mutta olenko mä lomalla?
En oikeastaan. Tai lyhyesti: en.
Päätyöni on sisällöntuottaja, ja tätä työtä, kuten montaa muutakin, voi tehdä etänä. Yksinyrittäjänä työaikatauluaan voi muutenkin rukata itselleen sopivalla tavalla. Työni antaa monia vapauksia, mutta en oikeastaan pysty pitämään sen enempää kunnon lomaa kuin palkansaajat.
Sen jälkeen kun 10 vuotta sitten ryhdyin yrittäjäksi, olen pitänyt oikean neljän viikon mittaisen loman vasta kahtena viime kesänä. Kahdeksan vuoden aikana en pitänyt yhtäkään täyttä viikkoa lomaa, vuoteen mahtui joitakin yksittäisiä töistä vapaita päiviä. Tuohon aikaan tein yritykseni ulkopuolella vielä muitakin töitä, vietin esimerkiksi kesälomani kesätöissä vanhassa työpaikassani Ahvenanmaalla (😅).
(Jaa että miksi uuvuinkaan..?)
Toki Kreikkaan matkustaessa pyrin keventämään - ja kevennänkin - työkalenteriani, mutta lomapäiviä en voi pitää. Teen töitä joka päivä. Useimmiten viikonloppuisinkin. Yrittäjät tietävät, että aniharvoin omasta yrityksestään tulee pidettyä täysin puhtaita 0 h-päiviä. Somessa tai blogissani tämä ei näy - omia kaupallisia yhteistöitä lukuunottamatta, tietysti. Seuraajilleni ulos päin näkyvien töiden lisäksi teen sisällöntuotantoa ja konsultaatiota Transmerille, kirjoitan raportteja ja pidän palavereita asiakkaitteni kanssa, kirjoitan asiantuntija-artikkeleita asiakkaiden kanaviin ja käsittelen valtavia määriä kuvia.
Työpäiväni Kreikassa eivät monelta osin eroa millään tavalla työpäivistäni kotitoimistolla. Maisema vain on erilainen. ❤️ Ja teen lyhempää päivää.
Ainoa merkittävä ero normaaliin työhöni on se, että en tee "purkkikuvauksia", kuten asian hellästi ilmaisen. ☺️ Normaaliin työviikkooni kuuluu poikkeuksetta paljon kuvaustyötä: kuvausrekvisiitan hankintaa, oikean valon kyttäämistä, välillä kuvauslokaatioiden etsintää sekä todella, todella paljon valokuvaamista.
Kun lähden pidemmäksi aikaa reissuun, kuvaan kaikki kyseisen kuukauden yhteistöiden tai omien kosmetiikkasisältöjeni tuotteet etukäteen. Materiaali kulkee mukana.
.
Olen kokenut toisenkinlaisen ajan. Yhtä lailla myös silloin olin joka päivä töissä, mutta sain kuukausipalkkaa siitä, että kirjoitin blogia. Minulla ei ollut käytännössä asiakkaita tai toimeksiantajia. Olin monta vuotta palkallinen ammattibloggaaja.
Se oli aikaa, kun saatoin lähteä Kreikkaan vaikka kahdeksaksi viikoksi ja kirjoittaa mistä tahansa. Kirjoitin melkein joka päivä Kreikasta. Näiden vuosien aikana syntyi pohja matkasisällöilleni, joista tuli omalla tavallaan blogini tärkeä jalka. Tulen aina olemaan häkeltyneen kiitollinen siitä, että minulla oli mahdollisuus tehdä niin. Se on ehkä suurimpia lahjoja, joita olen ammatillisesti saanut.
...Juuri voideltu hyperpigmentaatioalue...
Olen joskus kertonutkin, että tulen kirjoittajaperheestä ja isäni oli kirjailija ja runoilija. Olen rakastanut kirjoittamista jo ennen kuin osasin kirjoittaa (sanelin kertomuksia äidille ja isälle, ja heidän piti kirjoittaa ne ylös.) Halusin pienenä olla kuin isäni, minustakin piti tulla kirjailija.
Lisäksi murrosikäisestä saakka halusin töihin matkatoimistoon. Halusin ylipäänsä jollain tavalla olla tekemisissä matkailun kanssa.
Kirjailijan lahjakkuutta en saanut, mutta yhtä kaikki päädyin muutaman mutkan kautta elättämään itseni kirjoittamalla. Onnekkaana sattumana synnyin blogisukupolveen. Tällaisellekin kirjoittamiselle on (ollut) tilauksensa. Kaikista ei tarvitse tulla kirjailijoita, copywritereita tai journalisteja, ja silti voi kirjoittaa työkseen. 💖
En enää voi lähteä Kreikkaan vain kirjoittamaan Kreikasta. Mutta voin lähteä tänne, ja tehdä töitä täällä.
Sekin on etuoikeus josta olen kiitollinen.
Olen saapunut Tiloksen saarelle.
Mietittyäni eilisen, mikä täällä tuntuu niin tutulta, tajusin lopulta mistä tunne kumpusi: maisemat tuovat vahvasti mieleen Amorgoksen, ja täällä Livadian alueella aivan erityisesti Egialin kylän.
Vuoristoinen maisema yhdistettynä pieneen valkotaloiseen kylään sekä vuoren rinteessä kohoava maisemahotelli bougainvilleoineen muistuttavat Egialia. Ylipäänsä: tunnelma on erehdyttävästi Kykladinen.
Livadian kylä itsessään on lähemmällä tarkastelulla hyvin moderni, eikä siinä mielessä muistuta Kykladien saarten perinteisiä kyliä, mutta talojen valkoisuus luo mielleyhtymän Kykladeihin.
Halusin Tiloksella varata majoituksen parhailla näköaloilla, tällainen maisemamatkailija kun olen. Taustatyö kertoi parhaiden näköalojen avautuvan Ilidi Rock -hotellista, enkä pettynyt.
En varausta tehdessäni tajunnut assosiaatiota Amorgoksen Aegialis-hotelliin, mutta paikan päällä hoksasin, että Ilidi Rockissa on paljon samaa kuin ultimaattisiin majapaikkasuosikkeihin kuuluvassa Aegialiksessa. Ilidi on tasoltaan ja palveluiltaan arkisempi, mutta tyyli on kykladinen ja sijainti rinteessä kera kauniin näköalan Livadian lahdelle, tuo mieleen Egialin ja Aegialis-hotellin.
Tämä kykladinen kokemus keskellä Dodekanesiaa tuli odottamattomana mutta miellyttävänä yllätyksenä. :)
Livadian kylä on esteettisesti täysi vastakohta naapurisaari Chalkin idyllille. Moderneine taloineen, leveine katuineen sekä kauppoineen kylässä on jopa urbaani fiilis. Livadiassa on jopa pankki :) Livadia onkin "uusi" asutusalue, ja kehittyi toisen maailmansodan jälkeen paikallisten hylättyä ylhäällä sijaitsevan vanhan Mikro Horion kylän ja muuttaessa alas satamaan.
Minusta Livadia ei ole erityisen sievä, mutta mukava tunnelma täällä on, se tarttuu heti. ❤️ Toisaalta, netin kuvat eivät mielestäni tee Livadialle oikeutta, ja kylä osoittautui itse asiassa sympaattisemmaksi kuin internetin kuvasato oli antanut ymmärtää.
Kun lukee kävijöiden kokemuksia Tiloksesta, ystävällisyys sekä vierailijat osaksi ottava mentaliteetti nousevat saaren vahvoiksi valteiksi. Tiloslaisia kuvaillaan aivan erityisen sydämellisiksi ja vieraanvaraisiksi. Itsekin sain tämän kokea heti kättelyssä: hotellini omistajaperheen tytär piti minusta etänä huolta jo ennen kuin olin saapunut perille.
Kovan tuulen vuoksi osa laivavuoroista Chalkilta Rhodokselle oli lauantaina peruttu, enkä saanut selvitettyä, mikä oli Tiloksen laivan kohtalo. Laivayhtiön puhelinnumerossa ei kukaan vastannut, ja laitoin lopulta Tiloksen hotellille viestiä, että en ehkä pääsekään perille sinä iltana. Omistajaperheen tytär, Maria, otti asiakseen itse selvittää laivojen tilanteen, ja piti minut tekstiviestein ajan tasalla, lähetellen rauhoittavia viestejä koko iltapäivän. Kun laivani lopulta saapui pimeän laskeuduttua yli tunnin myöhässä Tiloksen satamaan, Maria oli minua vastassa, toivotti lämpimästi tervetulleeksi saarelle ja ajoi minut hotelliin.
Luonto ja erinomaiset vaellusmahdollisuudet ovat toinen valtti. Olin kuullut, että Tiloksella on hienoja patikkapolkuja, mutta paikan päällä selvisi, että Tilos on todellinen patikkamatkailijoiden kohde jonne tullaan varta vasten vaeltamaan. Olen törmännyt saarella yhden päivän aikana jo lukuisiin vaellusryhmiin.
Ja patikoinnista puheen ollen... päästään eiliseen vuohi-insidenttiin.
Tämä on varmaan kummallinen asia jakaa blogissa, mutta jaanpa kuitenkin. Tällaiset kokemukset ovat yhtä lailla osa matkamuistoja kuin kauniit maisemat ja tavernaruoat.
Päätin eilen myöhään iltapäivällä vielä lähteä vaellusreitille, joka veisi vuoren rinnettä Lethran rannalle ja sieltä Mikro Horion hylätyn kylän kautta takaisin Livadiaan. Päivällä sää oli niin kuuma, että olisi ollut pientä tuskaa patikoida varjottomalla vuoren rinteellä, mutta viiden aikaan sää oli mitä miellyttävin patikkaretkelle.
Lähdin iloisin mielin kulkemaan polkua.
Maisemat olivat huikeita, ja siinä kävellessä mun päässä lopulta avautui Tilos vs. Amorgos -assosiaatio. Kreikassa on paljon vuoristoisia saaria, mutta nämä näkymät kieltämättä toivat mieleen patikkaretkeni Amorgoksella.
Vuoren rinteillä oli paljon vuohia. Ne ovat söpöjä ja niiden taitavaa liikkumista jyrkillä kallioilla on mielenkiintoista seurata.
Ollessamme toissa viikolla Symillä, saimme kuulla autonkuljettajaltamme, että vuoriston villit vuohet saattavat olla äkäisiä. Toisin kuin kylissä elävät kesymmät vuohet, jotka jopa tykkäävät paijailusta, vuorilla elävät vuohet eivät ole ihmisrakkaita. Kuljettaja neuvoi meitä olemaan lähestymättä vuohia, vaikka ne kuinka näyttävät söpöiltä. Ohje oli epäilemättä suunnattu erityisesti seurueen 4-vuotiaalle, joka oli aivan haltioissaan vuohista. "They can be angry", kuljettaja sanoi.
Ihmisen lähestyessä villivuohet käytännössä aina pinkaisevat nopeasti tiehensä, enkä ole koskaan kokenut vuohia uhkaavina. Ei niitä pääse edes lähelle, koska ovat niin säikkyjä. Siksi hämmästyin näkyä, joka yhtäkkiä odotti minua lähestyessäni Tiloksen patikkareitin korkeinta kohtaa, juuri ennen kuin polku lähtisi laskeutumaan alas Lethran rannalle.
Keskellä polkua seisoi musta vuohipukki, eikä se näyttänyt olevan aikeissa liikahtaa mihinkään. Se tuijotti minua hievahtamatta. Jatkoin kävelemistä, mutta vuohi pysyi paikoillaan. Pysähdyin. Mitä ihmettä... mitä tässä nyt tapahtuu?
Katsoimme vuohen kanssa toisiamme. Otin askeleen eteenpäin, vuohi ei liikkunut sijoiltaan.
Tunsin, kuinka pulssini alkoi kohota. Miksi vuohi tuijotti minua eikä lähtenyt pois? Sen pitkät sarvet eivät todellakaan näyttäneet asialta, jonka kanssa halusin tehdä lähempää tuttavuutta. Vuohen katse näytti lähes haastavalta. "No, uskallatkos tulla tästä? Häh?"
Peräännyin ja lähdin kävelemään pois päin. Ajattelin, että vuohi lähtee kohta. Odottaisin etäämpänä.
Jäin odottamaan. Vuohi lähti kuin lähtikin hetken kuluttua liikkeelle, ja taivalsi laiskasti polkua sinne, minne minäkin olin menossa. Pian se katosi rinteen taakse polun kaartuessa alaspäin.
Odotin vielä hetken, ja lähdin sitten varovasti jatkamaan ylöspäin. Pääsin polun ylimpään kohtaan, vuohta ei näkynyt, huojennus. Paitsi - tuossahan se olikin! Vuohi seisoi ihan polun vieressä, osittain ison kivenjärkäleen peittämänä, vain kolmen metrin päässä minusta. Se katsoi minua tiiviisti, ja olin kuulevinani ikäänkuin matalaa kurkkuääntä. Tai sitten se oli mielikuvitukseni.
Vuohen tuijotus oli kuitenkin täyttä totta, ja yhtäkkiä tunsin alkukantaisen pakokauhun täyttävän minut. Vuohi käyttäytyi todella epätavallisesti, enkä halunnut jäädä ottamaan selvää, mitä tapahtuu, jos kylmän viileästi kävelisin sen ohi. Kaikki muut vuohet olivat kirmanneet tiehensä välittömästi minut havaitessaan - miksi tämä kaveri jäi haastamaan minua?
Tajusin, että minua rehellisesti pelotti ja halusin pois. Symin kuljettajan sanat kareilivat mielessäni. They can be angry, stay away. Samalla minua harmitti ja olin melkein vihainen. Millä oikeudella vuohi tuli pilaamaan mun ihanan kävelyretken? Eikö se olisi vain voinut juosta karkuun muiden kollegojensa tavoin?
Käännyin hitaasti pois päin ja lähdin kävelemään polkua takaisin. Pian vuohi katosi näköpiiristäni.
Harkitsin hetken, jäisinkö vielä odottamaan uutta yritystä, mutta tajusin, että kello oli liian paljon. En ehtisi todennäköisesti enää kävellä koko reittiä ennen auringonlaskua, enkä halunnut kävellä takaisin hämärässä, puhumattakaan pimeässä.
Kylää kohti kävellessä keho alkoi vapautua säikähdyksen kiristävästä tunteesta ja tilalle tuli hämmennys. Miksi en vain kulkenut vuohen ohi? Mikä mua vaivaa? Tästähän patikoi päivittäin varmasti kymmeniä ihmisiä, kyllä kai vuohet ovat täysin tottuneet siihen.
Mutta siinä kävellessäni tiesin, että en ikimaailmassa olisi uskaltanut ohittaa vuohea. Olin melkein jähmettynyt paikoilleni, en olisi päässyt ohi.
Tilanne palautti mieleeni kerrat, kun en Santorinilla - tai muuallakaan - ole uskaltanut ohittaa kapealla tiellä poikittain seisovia aaseja, ja olen joutunut muuttamaan koko kävelyreittini. Kärsin täysin irrationaalisesta pelosta hevoseläimiä kohtaan. Kauempaa ne ovat suloisia, mutta lähietäisyys saa mut heti varuilleni, ja hevoseläimen ohittaminen takaa on minulle käytännössä mahdottomuus. Olen kirjoittanut aiheesta Santorinin matkalla seitsemän vuotta sitten.
Eilinen välikohtaus oli yksi ilmentymä siitä pelosta. En vain ole ennen joutunut tilanteeseen, jossa olisi selvinnyt, että pelkään myös vuohia.
Pääsin tähän saakka...
Tiedättekö miten kreisiltä tuntuu, kun tajuaa, että pelko on täysin absurdi eikä sille ole mitään syytä (yksikään aasi, vuohi tai hevonen ei ole tehnyt mulle mitään pahaa), mutta ei vain pysty karistamaan tunnetta?
Olin samalla hämmentynyt ja kiukkuinen. Asiat, joita en hallitse, saavat minut tuntemaan avuttomuutta, ja avuttomuus saa minut noloksi ja kiukkuiseksi.
Kysyin Marialta, voivatko vuohet Tiloksella hyökätä ihmisten kimppuun. Maria puhkesi spontaaniin nauruun. "That would be the first time!" hän sanoi.
No. Mun täytyy yrittää kulkea polku vielä uudestaan. Mutta pakko myöntää: jos taas kohtaisin vuohen joka blokkaa mun tien, en todennäköisesti edelleenkään pystyisi ohittamaan. Ehkä porukassa, kyllä, mutta en yksin.
(Samaistuuko kukaan, vai onko tämä ihan hullua?)
